Lasten tanssia ja kyläkaupan juoruja

Kummilasten juhlat

Tänään alkoi kummilasten tapaamisrumba toden teolla. Kummilapsia on täällä Sri Lankan eteläosassa noin kymmenellä alueella. Jokainen alue järjestää lastenjuhlat kummivanhemmille. Tänään oli vuorossa Hikkaduwa. Ohjelma alkoi aamulla klo 9.00. Tilaisuus kesti pitkään iltapäivälle.

Puheita tietenkin, mutta pääosin upeaa lasten esittämää ohjelmaa. Laulua ja kukkuramitoin tanssia. Yksin, pareittain, ryhmissä. Ohjelmaa on harjoiteltu lähes vuoden ajan ja vaatteita on neulottu. Tilaisuus on lapsille suurimerkityksellinen tapahtuma.

Tanssi on maan parasta kulttuuria. Kaunista, herkkää ja aitoa. Pelkään sitä hetkeä, kun kulisseista alkaa basson jumputus ja lavalla lasten hytkytys. Vielä vuosisataiset perinteet siirtyvät uudelle sukupolvelle.


Naganden Stockan menestystarina alkaa toteutua

Olemme huomanneet, että kyläläiset ovat alkaneet kokoontua jouten ollessaan marketin nurkille. Se on menestyvän kyläkaupan merkki. Johtajatar lupasi kehittää kylän parhaat juorut Se takaa menestyksen, hän väitti.

Kun tänään pysähdyin kyselemään vihannespuolen papaiatilannetta, muutama mummo hymyili normaalia leveämmin minulle. Mikähän juttu oli menossa?


Pentti-Oskari

Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
oskari@herrankukkaro.fi

Olo kuin Oskari Kuusihatulla

Lintumaailman viisas

Kuuntelin aamulla Ylen satelliittikanavan luontoradiota. Korppitutkija Pertti Koskimies kertoi hyvin mielenkiintoisia asioita korpista. Se on kuulemma älykkyydeltään samaa luokkaa lintujen keskellä kuin apinat nisäkkäiden joukossa. Levinneisyytenä koko maailma, Etelämannerta lukuun ottamatta.

Kun ohjelma oli loppui, siirryin parvekkeelle. Edestäni lehahti iso musta paikallinen korppi. Lienee käynyt salaa kuuntelemassa. Suomalaissukuinen varmaan, kun kiinnostaa mitä muut heistä puhuvat.


KOULUKENGÄT

Kuten aiemmin kerroin, saimme koulukenkätehtaalta edullisesti kenkiä. Jakelupäivä oli viime keskiviikkona. Banagala ja Ananda organisoivat jakelun.

Tehtaan kuorma-auto ajoi kanssamme paikasta paikkaan. Ensin menimme Baddegamasta suoraan sisämaahan, kylään, joka on nimeltään WANDURAMBE. Hyvin, hyvin köyhä kylä.

Koulussa on 2500 oppilasta ja 101 opettajaa. Opettajat olivat valinneet 167 kaikkein köyhintä ja/tai kengätöntä lasta. Lasten jalkojen koko oli piirretty paperille ja ne toimitettiin tehtaalle. Kunkin kenkälaatikon päällä oli lapsen nimi. Jako sujui joutuisasti. Kuka vielä väittää, ettei osata organisoida.


Jakojuhlat

Jakotilaisuus alkoi totutun tavan mukaan juhlilla. Ensin nostettiin molempien maiden liput. Puheita paikalliskielellä ja englanniksi. Minä en puhunut, kun eivät halunneet suomea ymmärtää.

Lapset seisoivat aluksi viivasuorissa riveissä isolla kentällä. Kun tilaisuus oli ohi, Banagala pyysi kaikkia lapsia yhteen etualalle. Sitten hän pyysi minut lasten keskelle. Otetaan kuva, sanoi munkki.
Annoin hienon Nikon kamerani Anandalle ja siirryin 2500 lapsen massaan. Pääni ylti 2-3 -kertaisesti massan yläpuolelle. Ja sivusuunnassakin koululuokan verran.

Alueella tuskin koskaan käy turisteja, joten mielenkiinto Väinämöisen ja Buddhan risteytystä kohtaan oli valtava. Kun astuin kentälle, lapset pakenivat monen metrin päähän. Pelokkaan ja uteliaan näköisiä pieniä kasvoja oli kuin Rymättylän metsässä mustikoita.

Ennalta suunnittelemattomasti, aivan spontaanisti käynnistin vuosien takaisen 7 Seinähullun shown suomalaisessa lastenjuhlassa. Käsittämättömän yksinkertaisella ohjelmalla. Mutta kyllä meni perille.

Kun näytin heille "natisevaa nenää" eli väänsin nenääni ja samalla narskutin salaa hampaillani 2500 lapsen joukko muuttui hiirenhiljaiseksi. Ja välittömästi sen jälkeen puhkesi raivoisiin ablodeihin.

Ja siitä lähtien olin piiritettynä 5 cm etäisyydeltä. Tuon sivistyneen ja taiteellisesti korkeatasoisen produktin jälkeen oli aivan sama mitä sanoin. Lapset ulvoivat naurusta. Lausuin mm. runon "Jänis istui maassa" foneettis-fyysisesti ja Suomen verotuslain 56 pykälän. Viimeksi mainitun kohdalla osa ainakin ymmärsi, koska meinasivat tikahtua nauruun. Osa nauroi vielä kotiin lähtiessäänkin.. Kyseisessä pykälässä nimittäin sanotaan, että epäselvissä tapauksissa verotus pitää toimittaa verotettavan etujen mukaan.

Onneksi paikalla oli muitakin suomalaisia, jotka totesivat tapahtuman. En olisi jälkeenpäin itsekään uskonut. Olen nimittäin aika poika näkemään epätodellisia unia. Viime yönä tein piilokameraa. Leikimme vaimon kanssa kahdestaan kotona sellaista leikkiä, että toinen menee komeroon ja toinen ottaa sieltä kuvan ja arvaa sen perusteella, kuka se on.

Kenttätilaisuuden jälkeen kiertelimme koulua. Ylpeänä meille esiteltiin koulun hammashoitohuonetta. Otin kuvan. Poran terä kiersi aamupäivällä 60 kertaa minuutissa ja iltapäivällä enää 50 kertaa. Se oli sellainen poljettava. Singer -merkkinen.

Koulussa oli kemian luokkakin. Uskon, että Iranin ydinvoimalahankkeetkin ovat turvallisempia kuin tämä varasto, jossa on yli 1000 ainetta ja joiden nimilaput olivat suurimmalta osalta kosteudessa lionneet pois. Opettaja sanoi, että aika ajoin he kokeilevat aineita ja sitten laittavat uuden laput kylkiin.

Ennen poislähtöämme yksi lapsista innostui kättelemään minua. Välittömästi sain kätellä 2500 lasta. Se oli sellaista ryhmäkättelyä, viisi kerrallaan. Ja lapsilla oli hauskaa. Voi lapsirassukoita. Vai minäkö se rassukka olin?

Tuli ihan merkillinen olo. Sellainen epätodellinen. Hetken kuvittelin, että olin Saariston Kuningas Oskar Kuusihattu ja kättelin talvinuotan maailmanennätyssaaliin jälkeen Turusta tulleita kaupunkilaisia, joista jokainen pyysi, et "an ny yks silak"

Kotimatkalla juttelimme uskomattomasta kokemuksestamme. Sellaista ei ennen ole ollut, eikä vähin äänin tulekaan. Sydän täynnä kiitollisuutta.

Sinä, joka olet mukana Lotus Hill kummihankkeessa, mahdollistit tämän. Kiitos, kiitos, kiitos.


Happening jatkui

Seuraavana vuorossa Halpatotan (135 orvon lastenkodin lähellä oleva ) koulu, Halpatota Roman Chatolic Scool. 255 oppilasta ja 20 opettajaa.

Oppilaat olivat suurimmalta osaltaan orpokodin lapsia. Voi surkeus miten rassukoita. Ja miten iloisia he olivatkaan. "Minä sain ne, minä sain" kiljui pieni likainen poika opettajalleen.

Kesken jakotilaisuuden pieni paljasjalkainen tyttö saapui hakemaan kenkiä. Hän asettautui jonoon. Kun hänen nimeään ei tullutkaan, hän vähin äänin poistui rivin taakse ja hetken kuluttua häipyi. Ehkä n. 6-vuotias resuvaatteissaan. Mistä lie kylältä tullut. Hätäännyin, kun hän häipyi, sillä olisimme halunneet hoitaa hänellekin kengät myöhemmin. Jatkoimme orpokotiin, jossa jaoimme vielä koulua käymättömille kolmisenkymmentä paria.

Kenkien jaon jälkeen vielä muutamalle lapselle pahimpien jalkojen haavojen desinfiointia. Jaossa oli 136 kenkäparia. Maksoin tehtaan edustajalle 176.000 rupiaa Lotus Hillin rahoista.

Kysyin johtajalta, että montako lasta nyt vielä on ilman kenkiä. Seuraavaksi hankimme 50 paria lisää.

Kotiin tullessamme pysähdyimme Naganden Stockalle. Marja oli eilen antanut aiemmin ostamani Lux-saippuat naapuruston vammaisperheelle. Nyt oli todellinen tarve ostaa tavaraa, jota tarvitaan. Tyhjensimme koko saippuaosaston. Käärepapereissa hymyili onnellisena saippuan tehosta kolme toinen toistaan kauniimpaa naista.

Olipa hyvä päivä.


Pentti-Oskari

AUTETAAN HEITÄ, JOTKA MUUT OVAT UNOHTANEET!

Onnellisten tapahtumien päivä

Tekniikan haavoittuvuutta

Matkapuhelinkommunikaattorini toimii gsm-puhelinjärjestelmässä. Paikallisella operaattorilla on ollut muutaman päivän mittainen huili, joten sähköpostiliikenteeni on ollut seis. Nyt se aukesi. Siispä lyhyt katsaus pähkinänkuoressa taustapäiviin:


Makkarakastikkeen lumoa

Minulla OLI pakkasessa jemmassa vielä puoli lenkkiä makkaraa. Eilen illalla olin yksin kotona ja nautiskelin. Laitoin paistinpannun sulamaan kookosöljyä ja voita. Öljy ruiskii yksin. Voi ruskettaa kauniimmin. Ripottelin 2-3 mm kerroksen vehnäjauhoa. Annoin ruskettua kunnolla ja samalla hämmensin puulastalla. Kun pannussa oli vanhanajan antiikinruskea värisävy, lisäsin vettä, suolaa ja hiukan soijaöljyä. Annoin kiehua kolmanneksen vedestä maailmalle ja kaasin kulhoon.

Uusi öljy ja voi pannulle. Hienoksi pilkottua sipulia ja valkosipulia iso kourallinen. Ruskistaminen ja joukkoon makkaranpalaset. (maistoin matkalla pannulle muutaman) Hämmentäen makkarat hieman tiukemmiksi kaadoin kulhosta kastikkeen päälle. Koko komeus sai kiehua hymyillen vielä 5 minuuttia.

Perunat oli keittänyt vedessä normaalisti. Tietysti kuorineen. Mukana oli pari porkkanaakin. Söin kunnes vatsa tuli täyteen. Sitten silmäni ja vastuuntunnottomat käteni söivät vielä samanmoisen. Olin tarkoittanut Marjalle loput. Pesin huolellisesti astiat, etteivät jäljet näkyisi.

Mutta arvaattehan, miten siinä kävi? Marjalla on normaalia parempi tuoksuaisti. Lupasin tehdä heti lisää kun joku ystävällinen suomalainen saapuu tänne tuliaisineen. Ihmettelin ääneen sitä, että miten ihmisellä voi olla näin brutaali maku. Marja ei ihmetellyt. Happamia sanoi kettu....


Avunantamislupia lisä

Kävimme taas alueen lastenkotivastaavan tykönä. Uusia papereita leimoittain. Päätteeksi vierailu Gallen hallintotalolle, oikein yläkerrokseen. Banagala, Ananda sekä viranomaislobbarimme olivat järjestäneet tapaamisen sosiaali- ja koulutustoimen ministerille.

Pojat puhuivat ja me kuuntelimme. Välillä ministeri kertoi meille, että hän on pahoillaan tästä byrokratiasta, mutta tsunamin jälkeen on enemmän kuin tavaksi tullut tapa hööpöttää avustuskohteita ja viranomaisia. Ryhmä ulkomaalaisia tulee lastenkotiin. Suuret suunnitelmat ja lupia halutaan. Kun kuvat on otettu ja dokumentteihin saatu leimat, aloitetaan kotimaassa keräys. Ja sen tien häipyvät nämä humaanit ihmiset - ja rahat.

Ministeri kertoi Banagalan uskottavasti informoineen toimemme ja lupasi pitää meille "ovia aina avoinna". Huh heijaa. Leimattuja papereita on jo iso nippu.

Kävimme ison orpokodin kautta eilenkin mennen tullen. Yksi poika sai -8 silmälasit. Mukana olevilla vaatimattomilla desinfiointivälineillä muutaman pojan säärihaavat sai ensiapua.


Finland teacher


Finnish Teacher ? ompeluopettajamme

Tapasimme vuoden vaihteessa työnsä aloittaneen, Lotus Hill projektin palkkaaman ompeluopettajan. Häntä kutsutaan täällä Finland Teacheriksi. Hänen oikea nimensä on Mrs Dammika Kumari os. Danuvaha Wattawa Wavahamandu Matara Palkka on maksettu 7000R (55 ? ) kuukaudessa vuoden ajalle pankkiin, josta hän saa sen kuukausittain. Viehättävä nainen, joka on ollut ompelutöissä toistakymmentä vuotta. (muistan, kun Meri-tyttäremme oli vaihto-oppilaana Equadorissa ja kuukauden ompelukoneharjoittelun jälkeen he saivat neulan koneeseen...)

Ajoimme Galleen ostamaan 300 paria sukkia (jakamiimme koulukenkiin), mutta emme löytäneet tarpeeksi edullista paikkaa. Pyysivät 80 rupiaa sukkaparista (n.65 senttiä) Jatkamme selvittelyä. Täällä oppii pian paikallisen hintatason. Orpokodin ompeluopettajan puutelistan mukaan saatiin hankittua kaikenlaisista pientä. Apteekista ostettiin kassillinen desinfiointiaineita, laastaria ym.


Ensiapua orpokodissa

Tänään Marja kävi ystävättäriensä kanssa uudelleen orpokodissa ja lyhyessä ajassa ensiapua sai yli 30 lasta. (Meillä on nyt hallituksen virallinen lupa auttaa heitä ja se todellakin toimii) Säärihaavoja, hankaumia, hyönteisten puremia, joita lapset likaisilla käsillään raapivat.


Sairaanhoitajia tarvitaan

Täällä olisi nyt sairaanhoitajalle ensiapuhommia Vaikka muutaman kuukauden jaksoissa. Siisti hyvä asunto on tiedossa ja paikallinen ruoka on hyvää. Haaveemme on saada henkilö, joka kiertäisi 3-4 orpo- ja lastenkotia vuoropäivin. Ensiapulääkkeitä täältä saa ja me hommaamme ne. Banagala hoitaa tarvittavat lupapaperit. Ilmoittautukaa email: oskari@herrankukkaro.fi

Eilen jaoimme kolmessa eri paikassa koulukenkiä yhteensä 258 paria. Ne olivat uskomattoman mieleenpainuvia tilaisuuksia. Aivan huikeita. Olimme täysin pyörryksissä hyvästä olosta tultuamme kotiin. Nukuin yön, enkä nähnyt yhtään lapsilta kiellettyä elokuvaa. Kauniita ja mukavia vain. Kerron huomenna lisää. Täytyy vähän sulatella ensin kokemaansa.


Onnela

Marja nimesi naapurustossa olevan vammaistalon "Onnelaksi". Onnelalla on nyt jo lähes 20 kummiosakkeen omistajaa. Tarvitsemme noin 50. Juuri paraillaan Ananda juttelee parvekkeellamme insinöörin/arkkitehdin kanssa, jotka toivat puhtaaksipiirroksen talon rakennuspiirroksista. Hekin ovat talkoilla mukana.

Osakkeen hinta on 100? ja lisätietoja löytyy päiväkirjastani 21.1.06. Isän jalka paranee hyvää vauhtia, äiti on aloittanut kuntoutuksen ja lapsenkin kasvoilla viivähtää hetken hymy. Uskomme, että Onnelan talo tuo heille onnea. Ananda lupasi, että ensi viikolla alkavat rakennustyöt.


Ystäväni oli muuttanut maisemaa

Vesipuhvelikaverini on häipynyt vähin äänin Stockan viereiseltä riisipellolta. Se on siellä hommansa tehnyt. Eilen, kun ajoimme Baddegamasta Galleen, matkan varrella aivan tien vieressä heilutti häntäänsä tervehtien tutun näköinen puhveli. Se oli varmaan se "Lassana Oskari". Tai ainakin sen lähisukulainen. Niin saman näköinen se oli.



Pentti-Oskari

Nou work - nou mani

Markkinointitointa

Ajelin mopollani kylätietä. Kylän Stockaa ennen tuli vastaani koulusta palavia kylän tuttuja lapsia. "Bompo - karkkeja? Scoolpen - kyniä ?"

Samalla huomasin oivallisen mahdollisuuden aikaan saada Stockalle uusia asiakkaita. Vein lapset puodille ja annoin heidän valita mieluisensa. Tyhjensivät Stockan keksiosaston. 4 pakettia maksoi 25 rupiaa (1.50?). Ja kaikki olivat tyytyväisiä.



Markkinoinnissa asiakashankinta on kaiken a ja o. Kun pojat kasvavat, he muistavat kuinka Naganden Stockalla keksitkin maistui niin hyvältä.


Kierrätys on poikaa

Toimme tullessamme lastemme vanhoja risoja radionauhureita ison kasan. Suomen ammattikorjaajat palauttivat ne takaisin, koska osia ei enää saa ja mallit ovat vanhentuneet. Tarkastelu ja arviotyö olikin huojentavan halpaa, kolmesta vehkeestä vain 60? (minimilaskutus)

Aikanaan ehdotin pojallemme Karioskarille, että menisi putkimieskoulutukseen, kun silloin voi olla 5 työmaata samanaikaisesti, eikä kussakaan tarvitse olla kuin tunti pari. Itse saa määritellä hinnankin. Ei mennyt.

Tuli merimies. Ja hyvä merenkulkija tulikin. Isäänsä parempi, vaikka sen itse sanonkin. Ajaa laivan kuin laivan laituriin vaikka minkälaisella tuulella ja virrat ennakoiden. Kun aikanaan suoritin lentolupakirjaa, siellä oli sanonta, että hyvä lentäjäkaveri laskeutuu vaikka aidan päälle Sellainen poika meillä on. Nyt viivähti hetken mielessä - mutta vain hetken - että olis poika voinut Radiokorjaajaksikin ryhtyä.

Säästäväisenä ihmisenä Marja vei aparaatit radiokorjaamoon. Menin tänään hakemaan korjattavat 3 radiota

* Yhdessä oli vanhat patterit.
* Yhdessä oli patterit väärin päin.
* Yhdessä ei ollut pattereita laisinkaan.


Kun kysyin laskua. korjaaja hymyili ja sanoi: "Nou work - nou mani"

Arvaa, nolottiko?



Pentti-Oskari

Puuhtaaksipiirtämistä vaille valmis

Nagande 23.01.06


Taloprojekti vauhdilla alkuun

Eilinen päivä oli pyhäpäivä ja halusin levätä ja miettiä. Iltapäivällä elämä alkoi taas sykkiä. En raskinut jäädä sivuun. Murheen murtaminen onnistuu parhaiten tekemisellä. Toisaalta sisälläni on tunne, että murheen aiheuttama hiljentyminen on tarpeen. Se on tarkoituksellista. Se on myös kunnioitusta poismennyttä ystävää kohtaan.

Iltapäivällä Sri Lankan elämänlankamme Ananda tuli kertomaan iloisena, että Lotus Hill vammaiskodin arkkitehti ja insinööri ovat tulossa katsomaan naapurimme vammaisperheen taloprojektia. Pomppasin liikkeelle. Tiedän, että humaani ystäväni Kaius ymmärtää surutyöni muodon. Ehkäpä tämä olikin Kaiuksen ensimmäinen ohjattu etähomma. Hän on aina ollut uskomaton järjestelemään asioita hyvin päin. Ja homma jatkuu.


Ensimmäiset piirustukset valmiina

Insinööri mittasi tontin jokaisen kulman, tasoerot ym. Tulimme kotiimme puhtaaksipiirtämään hankkimaamme materiaalia. Yhteistyönä saimme paperille talon, jonka tilavuus on n. 50neliömetriä; olohuone 12 , makuuhuone 9 ja toinen pienempi makuuhuone pojalle 8 neliötä. Keittiö 9 neliötä ja toiletti/suihku saman verran. Suurensin toilettia 3 kertaa kun demonstroin suunnittelijoille pyörätuolin tarvitseman tilan.

Koko talo rakennetaan rinteeseen korkeuserosta huolimatta samaan tasoon. Pylväillä saamme rinteeseen vielä toisen toiletin isovanhemmille ja varastotilaa. Ovien nettoleveys on 1 metri ja kaikki lattiamateriaali on klinkkerilaattaa. Samoin Toiletti ja keittiön taustaseinät. Onko asiantuntijoita arvioimaan vammaiskodin erityistarpeita? postia vastaanotetaan: oskari@herrankukkaro.fi

Lähetän ohessa faxilla ihan ensimmäisen suunnitelman, jonka toivon avautuvan Teille. Saamme keskiviikkona puhtaaksi piirretyn ja yksityiskohtaisemman suunnitelman.








Suunnittelijatkin talkoissa mukana

Kun suunnittelupalaveri oli päättynyt, kysyin varovaisesti suunnittelijoilta heidän kustannustaan. Ananda otti keskustelun hoitoonsa. Kuuntelin vain ymmärtämättömänä. Kun sitten lopultakin sain suunvuoron ja kysyin puhtaalla englanninkielelläni: "hau mats?", insinööri hymyili ja sanoi englanniksi jotain käsittämätöntä (ymmärtämättömyys ei ollut hänen vikansa), jonka Ananda sitten suomensi ytimekkäästi: "Oskari! Ei maksa paljon. Ei maksa mitään!" Lähetin etätyötä tekevälle Kaiukselle kiitoksia.

Illalla Marja kävi ystävättärineen taas hoitamassa perheen isän jalkaa. Mukana oli omien lastemme kummitäti Vaasasta. Ritva, jolla on vahva kiinnitys perheemme jäsenyyteen. Ritva kertoi, kuinka muiden hoitaessa isän jalkaa, perheen pikkupoika istahti hänen eteensä lattialle.

Ritvan isovarpaan kynsi oli maalattu punaiseksi. Poika istahti lattialle Ritvan jalkojen viereen. Otti varpaan hellästi käteensä, ja silitti sitä. Katsoi Ritvaa osaaottavasti ja silitti. Hänkin halusi hoitaa.


Ruisleipää ja lenkkimakkaraa

Aamulla klo 7 Coolman haki tuk-tukillaan vammaisperheen isän. Yksityissairaalassa otettiin joukko verikokeita. Haastattelimme isää ja hänen työtaustaansa. Ilmeni, että hän oli ollut vuosia töissä valtion puistoissa. Toimenkuvaan kuuluu myös alueiden myrkytys. Paikalliseen tapaan työ suoritettiin avojaloin. Ounastelemme lyijymyrkytystä tai jotain vastaavaa. On yhdestoista hetki pelastaa hänet. Toivomme, että onnistumme.

Talonrakennusprojektimme etenee tämän perheen kohdalla suotuisasti. Yritämme saada työt alkuun jo viikon sisällä.


Nautinnon hekumaan

Viikonloppuna saapui Hikkaduwaan kymmeniä suomalaisia. Tapasin heitä ja tykästyin erityisesti yhteen rouvaan. Hän oli tuonut kassissaan ruisleipää ja lenkkimakkaraa.

Suuntasin saman tien päätä pahkaan kotiin. Tein elämäni kylmän ruoan gourmet-annoksen. Ruisleipä ensi leivänpaahtimeen. Päälle kasvislevitettä (oliiviöljyistä) johon mukaan murskattua valkosipulinkynttä. Levitteen päälle pieneksi pilkottua ruohosipulia ja kaiken kukkuraksi lenkkimakkaran siivuja. Lopuksi Turun Sinappia tuubista pienet piraukset jokaisen makkaranpalan päälle. Eikä siinä vielä kaikki: murskaimella mustapippuria ripotellen koreudeksi. Laitoin isolle lautaselle ja katoin pöydän viimeisen päälle. Paikallista Lions olutta koivutuoppiin.



Istahdin ja vedin henkeä. Läheisen puun oksalla istui kuningaskalastaja ja vilkuili kiinnostuneena. Vahtikoira Buladin häntä heilui kuin helikopterin roottori. Itsekkäästi ohjasin nautinnollisuuden hekuman itseeni. Ei muut kuitenkaan ymmärrä.


Ystävällisin terveisin



Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Höyrylaiva Ukkopekka/Herrankukkaro/Lotus Hill -hanke
Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm: 9953394776973362
Fax: 9953394912275637

Ystävän muistolle

Ceylon, Lake Bird -lintujärven rannalla 22.01.2006


Pyhäpäivä

Tänään on sunnuntai. Pyhäpäivä. Lepopäivä. Aamulla heräsin varhain. Naapurin pikkutyttö oli kiskonut kukkasen taimen pihalta ja isä sai raivokohtauksen. Taivaallinen rauha rikkoontui hetkeksi.

Istun Bird Lake -järvemme rannalla, laiturilla. Peilityynen järven pinnan yli lentää heleää sointiaan jakaen pihapiirimme kuningaskalastaja. Maailman kaunein lintu. Se istahtaa läheisen katkarapuaidan seipään nokkaan. Se tietää, että päivän saalis on jaossa.

Kaksi nuorta poikaa meloo puusta koverretulla alkuasukasveneellä rannan suuntaan. Reipas lätkytys kuuluu säännöllisesti kun toinen pojista lyös laudalla peilityynen järven pintaan säröjä. Hetkeä aiemmin he ovat laskeneet parisataa metriä pitkän verkon puolikaaren muotoon. Kuin rymättyläläinen suvinuotta kotosuomessa.

Lätkytyksellään he ajavat kalat verkkoon, jonka he käyvät nostamassa kiireesti, ennen kuin kalat ehtivät pyristelemään itsensä vapaaksi. Saavin pohjalle kertyy parisen kiloa pikkukalaa. Eri värisiä ja -makuisia. Lajittelu tapahtuu saman tien. Kelvolliset kotiin. Kelvottomat takaisin järveen. Kuningaskalastajaystävämme on hetken kuluttua hyvin kylläinen.


Lepopäivä

Marja lähti sairaanhoitajaystävämme kanssa jälleen vammaisnaapurimme talolle. Isän jalan hoito jatkuu. Ananda lähti naapurin luo selvittämään vedenhankintasopimusta uudisrakennukselle. Iltapäivällä olisi lähtö Unawatuunaan. Kummilasten järjestämään juhlaan. Pidän lepopäivän. En lähde minnekään. Saan jäädä yksin.

Minulla on hyvin murheellinen mieli. Sain eilen illalla hyvin surullisen viestin. Rakas ystäväni, valokuvaaja Kaius Hedenström nukkui pois.


In memoriam



Olimme eilen illalla suomalaisten kummivanhempien kanssa syömässä Red Lobsterissa. Tapasimme uusiakin tuttavuuksia ja koko joukon vanhoja tuttuja monien vuosien varrelta. Juuri ennen poislähtöämme sain lyhyen tekstiviestin hänen kuolemastaan.

Coolman odotti ulkopuolella Tuk-Tukkinsa kanssa. Istuin takapenkille Yksin. Suru ja tuska purkaantuivat minusta. Coolman hätääntyi tietenkin. En pystynyt sanomaan sanaakaan hänelle. Onneksi Marja riensi selvittämään hänelle, että yksi parhaista ystävistäni on kuollut. Tiedän, että täällä tunteet näytetään eri lailla. Se oli minun estämätön reaktioni osallistua suruun.

Kaius Hedenström oli kaikkien aikojen yksi upeimmista suomalaisista taiteilijoista. Saaristoluonnon kuvaajana hän oli huikea. Hänen teoksissaan oli uskomaton tunne. Kunnioitus Luontoa kohtaan.

Monet muistanevat takavuosilta hänen kuvateoksensa saaristoa raiskaavista arkkitehtuurisista uudisrakennuksista. Siinä saivat arkkitehdit ansaitusti kuulla kunniansa. Palavasieluinen saariston ystävä, kotoisin Rymättylästä, vastapäätä Herrankukkaroamme. Keväällä ensimmäisenä ja syksyllä viimeisenä hänen Targa-yhteysveneensä suuntasi Kihdin reunalla olevaan ulkosaariston piilopaikkaan.

Kun Ukkopekka aloitti purjehduksensa 20 v sitten, Kaius ja toimittaja Eeva Koskinen tekivät artikkelin aluksesta. Se oli upea juttu. Niitä kuvia käytämme vieläkin ja niitä tekstejä hyödynnämme vieläkin. He olivat mestareita taltioimaan vanhan ajan nostalgisen tuntemuksen.

Helmikuuksi oli sovittu saman toimittajaparin tulo meille tänne Nagandeen. Eeva kertoi, että Kaius oli intoa täynnä ja odotti vierailulta paljon. Itselleni vierailu oli erityisen mieluisa, koska vuosikymmenten aikana tavatessamme keskustelumme olivat usein pikaisia. Odotin, että kerrankin meillä on tilaisuus tutustua toisimme savusaunan terassilla - rauhassa.

Kaiuksella oli vanhanaikainen tapa. Hän lähetti maailmalta postikortteja ja kirjeitä. Niitä tuli solkenaan. Jokaisessa kuoressa oli aina postimerkki, joka kuvasi luontoa. Hänen suosikkimerkkinsä kuvasi merikotkaa. Jokaisen postimerkin hän "kuvitti" tekemällä viereen puhekuplan, johon hän kirjoitti merkkieläimen lyhyen lausahduksen. Elämänviisauden tai tervehdyksen.

Osoitteessa nimen edellä oli aina uusi keksitty ammatti, joka vanhanaikaisesti kuvasi vastaanottajaa. Hänen tapansa tekstata oli jo sinänsä taidetta. Jokainen lauseen alkukirjain oli kirjailtu kuin ennen vanhaan, satoja vuosia sitten, oli tapana. Näitä kortteja ja kirjeitä oli mukava saada. Posteljoonin hymystä usein arvasin ystäväni jälleen muistaneen minua.

Tervehdykset loppuivat yllättäen. Hän ei selvinnyt aivoverenvuosta. Suren suunnattomasti ystävääni. Pyhitän tämän pyhäpäivän hänen muistolleen. Liian usein ystävämme ja läheisemme poismenon jälkeen voimme vain todeta, että olisipa ollut aikaa jutella hänen kanssaan enemmän.

Lintujärven peilityyni vedenpinta siirtää vastakkaisen rannan temppelin kellojen kauniin soinnin laiturillemme. Parvi pieniä kaloja rikkoo veden kalvon. Ne selvisivät nuotasta. Elämä jatkuu. Kuuntelen - ja lähetän niiden myötä kiitollisuuden viestejä Kaiukselle.

Kaius toi vuosia sitten näytille hankkimansa 180 asteen kameraobjektiivin. Sen avulla maisema taltioitui kaksikertaisesti siihen verrattuna, mitä silmät pystyvät kerrallaan näkemään. Kaiuksen tuntien, uskon hänen nyt seuraavan meitä sieltä ylhäältä juuri tällaisella kaiken taltioivalla objektiivilla. Sieltä hän meitä zoomailee ja taltioi tekemisemme 64 Asan diapositiiville. Siinä filmissä on kauniin pehmeät värit.

Olen onnellinen, että sain olla Kaiuksen ystävä. Odottele siellä. Jutellaan sitten enemmän.



Pentti-Oskari

Operaatio: VAMMAISPERHEEN ASUNTO

Kotimme lähinaapurustossa asuu perhe, joka ei selviä ilman ulkopuolisten apua. Vierailtuamme jälleen paikalla, päätimme käynnistään välittömästi avustusoperaation. Perheen äiti on halvaantunut 8v sitten niin, että vaivoin pystyy raahautumaan käsien avulla sentti sentiltä. Hänet toimitimme yksityislääkärin vastaanotolle ja kuntouttaminen alkaa. Mahdollisuudet ovat hyvät?

Perheen isän jalat ovat paiseita täynnä ja kuolio uhkaa. Hänet veimme myös lääkärille ja lääkitseminen sekä päivittäinen desinfiointi on alkanut. Perheen 4v poika on pahasti aliravittu ja mm. siitä johtuen tulehdukset mm. hengitystiehyissä ovat pitkällä. Voimakas lääkekuuri on alkanut.

Perheen äidin veljen vaimo on palkattu hoitamaan isän jalan siteiden vaihdot 2xpäivässä. Perheen kodin sijainti naapurustossamme mahdollistaa päivittäiset käynnit ja kontrollit. Perheen terveydentilan kohentaminen on siis aloitettu.


Seuraava - ylitsepääsemätön ongelma - on rakennus

Tarkoituksemme oli talkoilla ryhtyä pesemään ja desinfioimaan taloa, mutta sen tekninen kunto on niin huono, että se ei kestä edes kunnon juuriharjaa. Talo sijaitsee jyrkässä rinteessä ja äiti joutuu raahautumaan toilettiin usean metrin korkeuserolla huteria riukuja pitkin. Olemme päättäneet rakentaa heille vaatimattoman, mutta asiallisen ja vammaisvaatimukset huomioonottavan uuden kodin.

Tontilla sijaitsee isovanhempien vielä huonokuntoisempi savesta kyhätty maja, joka tuskin säilyy seuraavan sadekauden ylitse. Olemme 20 vuoden aikana nähneet täällä monenlaista. Tämän perheen murheet ovat ylitse kaikkien kokemustemme. Intuitiomme on jälleen sellainen, että tämä täytyy tehdä. Meidän -joilla on siihen mahdollisuus - on se tehtävä. Ja se aloitetaan heti. Selvitämme tarkkaan tontin omistusoikeudet, vedensaannin ym.

Arviomme mukaan talonrakennuskustannukset ovat n. 5-6000? (eli saman kuin lähistöllä olevan italialaisten rakennuttamien tsunamitalojen) Olemme huomioineet vammaisäidin kulkemisen erityistarpeet, korostetun hygieniahoidon edellytykset jne.

Jaamme hyvien ihmisten lunastettaviksi 50 kpl á 100? kummiosaketta

Comercial Bank on Ceylonin Hikkaduwan konttorissa on tätä hanketta varten avattu tili, jota käytetään vain tämän hankkeen kuluihin. Kuluista pidetään kirjanpitoa, joka on vapaasti kaikkien kummiosakkaiden kontrolloitavissa. Myös hankkeen etenemisestä informoidaan sähköpostilla.

Tämän rakennusosakkeen á 100? lisäksi kummit sitoutuvat vähintään vuoden ajan maksamaan ylläpito- ja hoitoavustusta 5? kuukaudessa Maksu suoritetaan puolivuosittain 30? tai koko vuodelta 60?.

Maksuohjeet annetaan erikseen ilmoittautuneille

Maksut tapahtuvat Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n Suomessa olevalle tilille. Yhdistyksellä on Etelä-Suomen Lääninhallituksen myöntämä virallinen keräyslupa.

Työryhmään on valittu:
Veka Liiman (Hope to Sri Lanka) Hausjärveltä, Auvo Vuorinen Hikkaduvasta, Ananda Hikkaduwasta sekä Marja ja Pentti-Oskari Kangas Nagandesta.

Yksityiset, yritykset, yhteisöt ym. voivat hankkia yhden tai useamman kummiosakkeen.

Ilmoittautumiset:
Aihe: vammaiskoti
e-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400 221122
Puhelin: 99533-949776973326
tai henkilökohtaisesti työryhmän jäsenille.

Toivomme:
1. Nimen
2. Osoitteen
3. E-mail -osoitteen
4. Puhelinnumeron

Naganden viidakkokylässä
21.1.2006



Marja ja Pentti-Oskari Kangas


Vammaisperheen auttaminen

Eilen illalla olimme porukalla syömässä. Keskustelimme tavan mukaan päivän tapahtumista. Muu porukka sai informaation vammaisnaapuristamme. Ja niin siinä sitten spontaanisti sovittiin, että ensi töikseen hankin Gallesta painepesurin. Sitten porukalla juuriharjatalkoisiin ja talo yltä päältä desinfioitiin.

Tänään aamulla menimme paikalle. Naapurin rouva oli vaihtanut isän mätäisestä jalasta siteet. Poikakin oli selvästi virkeämpi kuin eilen. Lääke tehoaa. Mutta sitten meitä kohtasi uusi järkytys.
Talon tekninen kunto oli sellainen, että painepesurin käynnistyessä se olisi todennäköisesti romahtanut. Sitten taas tuttu tilanne: Nopea tilannearviointi. Rakennamme perheelle talon.
Nyt ja heti.

Pidimme Anandan tulkkauksella perusteellisen tausta-arvioinnin. Tontin omistavat perheen äidin vanhemmat, jotka sitoutuvat lahjoittamaan 6 böördsiä eli 150m2 perheelle. Siihen mahtuu aivan hyvin kelpo koti. Veden saanti on pienoinen ongelma. Naapurin kanssa käynnistettiin neuvottelut veden ostamisesta heiltä. Sähkö kulkee vieressä.

Kirjoitin saman tien kotiin tullessani oheisen muistion projektista. Se on siis käynnistynyt. Tässä olisi jollekin humaanille yritykselle oiva kohde. Vinkiksi vain.


Hauska tosijuttu

Kuulin suomalaiselta vammaishoitajalta tosijutun: Erästä vammaista nuorta poikaa opetettiin kulkemaan itsekseen pyörätuolilla. Muuten kaikki meni hyvin, mutta peruutus ei sitten ottanut onnistuakseen - ei millään. Kunnes hoitajalla välähti: Piip piip piip piip. Ja niin lähti pyörätuoli saman tien peruuttamaan.

On tärkeä pysyä ajassa mukana.

Lämpimin terveisin



Pentti-Oskari

Opettajia orpokotiin

Istun Baddegaman Peoples Bankissa ja odottelen vuoroani. Aikaa on, joten hyödynnän sen kommunikaattoriani näppäilemällä.


Murheperhe

Illalla naiset saapuivat sairaalasta eilen kertomani perheenjäsenten kanssa. Lääkärit olivat kuulema asiallisia ja ammattitaitoisia. Perheen äidin kuntouttamiseksi aloitetaan ohjelma. Mahdollisuudet ovat olemassa. Halvauksen aiheutti 8 v sitten todennäköisesti virus. Kuntoutuksella odotusarvot ovat ihan hyvät.

Perheen lapsi on aliravitsemuksesta johtuen hyvin sairas. Tulehdukset hengitystiehyissä ym. Hyvä lääkitys mm. kortisonia oli lääkärin neuvo. (huh huh 4-vuotiaalle pojalle kortisonia) Perheen isä sai jalkojen hoitoon ohjeita ja lääkkeitä. 10% suolaliuospesu 2 kertaa päivässä on vanha hyvä konsti.

Mukana oli myös äidin veljen vaimo, joka asuu aivan perhettä lähellä. Pohdimme yhdessä illalla, että palkkaisimme hänet 3000 Rupian kuukausipalkalla (25?) hoitamaan perhettä. Nyt olisi jollain yrityksellä tai työpaikkaporukalla sponsoroinnin paikka.

Sairaala-, lääkäri -, lääke-, ruoka- matka- ja hoitokulut kuukaudessa ehkä 100-400? . Tällaisen konkreettisen hankkeen alkaessa on aina hyvänoloinen tunne siitä, että on sellaista tekemistä, jolla on merkitystä. Vaikka se on pienimuotoista.


Opettajia orpokotiin

Pankkiodottaminen on paikallista arkipäivää. Osallistun myös siihen. Banagala ja Ananda ovat avaamassa tiliä ison orpokodille. Saimme viime viikolla pääkaupungin ministeriöltä kirjallisen luvan palkata orpokotiin opettajia. Alkuvaiheessa palkkasimme kaksi opettajaa. Toisen opettamaan tytöille ompelua ja toisen englanninkielen opettajaksi. Kuukausikulut ovat 7000 rupiaa (55 ?) per opettaja. Tässä vaiheessa maksoin tilille 100.000 rupiaa. Koko vuoden tarve on 164.000 rupiaa, joten täytyy tulla uudelleen, kun rahhaa tuli mukaan liian vähän.

Lähetän pankin kuitin PSV:lle, joten tässä on jälleen hankkeessamme mukanaolevien kummien ansiosta ruohonjuuritason toimintaa. Tästä pääsevät osalliseksi kodin kaikki n.140 lasta. Monet tytöt saavat ammatin ja pääsevät yhteiskuntaan paremmin sisälle. Englanninkielen opettaja taasen auttaa kielessä jälkeen jääneitä oppilaita pääsemään koulussa muiden tasolle. Tilanne on se, että Lotus Hill :in jokainen kummi osallistuu joka päivä 135 lapsen auttamiseen.

Eli ihan oikeasti: Oma kummilapsi henkilökohtaisesti on upea ja hieno juttu. Lotus Hill -kummius on myös upea juttu. Tutustuessani viime syksynä Plan kummi-ideaan, huomasin, että tietämättä olemme toimineet samalla ajatuksella. Avun toimittaminen yhteisön kautta vie sen perille tasapuolisesti. Ja se on huikean tärkeä juttu.

Mietin viime yön hiljaisina hetkinä taas kerran


Ystävällisin terveisin



Pentti-Oskari Kangas

Kiireapulainen
Höyrylaiva Ukkopekka/Herrankukkaro/Lotus Hill -hanke

Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti

E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm:9953394776973362
(16 senttiä/minuutti)
Fax: 9953394912275637

Lisätietoja Lotus Hill -hankkeesta ja ryhmäkummiudesta:
www.herrankukkaro.fi/srilanka
tai www.positiivarit.fi

Lisäapua uuteen avustuskohteeseen

19.01.2006 Sri Lanka


Hetteikköperheet

Tämä päivä oli monivuotisen kohteemme, hetteikköperheiden tilanteen katsastaminen. Kaikilla 5 perheellä oli nyt kelpoisat talot. Sähköä pyydettiin yms. Koetimme perustella, että nyt kohteemme ovat muualla ja vähän kerrallaan. Yksi äiti pyysi miehensä hautajaisiin rahaa ruokaan. Lista alkoi 100 kg:lla perunoita, 50kg sipuleita jne. jne. Koko kylä näet syö hautajaisissa. Aika tiukkaa teki selvittää taas perusteita. Eräs mukanaolijoista totesikin (hyvä, että vain minä kuulin) että pääpaino on elävien avustamisessa. Ei hän pahaa sillä tarkoittanut. Meidän lailla vain kauhisteli köyhän perheen satsausta. Mutta sellainen on tapa täällä.


Surullinen talo

Menin edeltä kotiin kun alkoi huimata. Marja tuli perässä ja kertoi pysähtyneensä Anandan pyynnöstä matkan varren talossa.(Ananda puhui tästä meille jo viime talvena, mutta emme vain jaksaneet ja ehtineet pysähtyä). Marja - meidän tuntosarvemme - kertoi, että nyt on niin kova paikka, ettei tästä selviä muuta kuin auttamalla. Ja äkkiä.


Sairaalareissu

Perheen äiti on alaraajoistaan halvaantunut. Perheen isä, joka kantaa (raahaa) vaimoaan aamulla ovensuuhun ja illalla pois, on itsekin sairas. Jalat täynnä paiseita ja osa jaloista mustunut. Kuolioko tulossa? Perheellä on 4-5-vuotias lapsi, joka apaattisen surullisena vain tuijottaa. Ja niin jälleen (monennenko kerran pyörsimme päätöksemme) ja otimme perheen kohteeksemme. Soitimme Galleen yhdyshenkilöllemme (sanomme pikkumieheksi - on positiivisesti arvioiden lobbari, eli hoitaa asioita eri viranomaisten kanssa) Hän tilasi saman tien yksityissairaalaan ajan (valtion sairaalaan on pitkät jonot).


Colombon vaalea enkeli

Tänään vieraaksemme saapui Colombosta sairaanhoitajaystävämme Pirjo ystävättärensä kanssa. Heillä on käytössään vani - eli Hiace tila-auto. Pirjo kertoi, että jos tarvitsemme sitä johonkin, se on käytettävissä. Ja tarvitsimmehan me. Illan suussa Pirjo, Marja ja Ananda lähtivät hakemaan koko perhettä. Yksityissairaalaan oli sovittu aika klo 18.00

Jäin kotiin kun edellisenä iltana oli vähän kuumetta. Hiukan huilia välillä. Nyt sitten hakuseen varakas kummiperhe tai -yritys tälle projektille. Koko perhe tarvitsee lääkärin ja sairaalan apua todennäköisesti pitkään. Heidän kotinsa katto on myös romahtamassa. Et tällai tänään.


Stockka laajentaa taas

Kävin Gallen kävijöitä odotellessani mopollani ostamassa suureen himooni pienen pussin happamia viinirypäleitä. Ostan aina happamia viinirypäleitä. Marja ei syö happamia Tulomatkalla pysähdyin kylämme Stockalla. Putiikki menee tuotevalikoimassaan Suomen serkkunsa ohi. Heillä on jo lääkeosastonsakin. Ostin nimittäin yhden folioon pakatun purukumin. Avatessani huomasinkin, että sisällä oli pilleri. Tarkemmin käärettä tutkittuani löysin sanan Panadol.

Palautin takaisin ja ostin tilalle Lux-saippuan.(monennenko kerran? kyllä saippuaa aina tarvitaan) se maksoi 25 rupiaa eli 2 ?. Annoin 50 rupiaa kun kääreessä oli niin kaunis tytön kuva. Kysyin kauppiattarelta, että onko se hänen kuvansa. Olikohan ajattelemattomasti sanottu? Mitähän miehensä sanoo, kun rouva tulee kotiin töistä naama leviänä? Mutta onhan hänellä puodissaan vihannesosastolla Lime-hedelmiä Niillä minäkin poistan tarvittaessa virneen naamaltani.

Sain Pirjolta nipun Suomen Kuvalehtiä ja olen taas tovin nirvanassa. Illalla on kanelipuilla lämmitetty savusauna odottamassa vieraitamme ja meitä. Suomessa on kuulema 32 miinusta. Täällä saman verran plussaa. Säälikää nyt meitä !

Tuus



Pentti-Oskari


PS.
Meidän porukkamme on joukolla Matkamessuilla osastollaan.
Höyrylaiva Ukkopekka ja Herrankukkaro.
Jos kävelette ohi, kertokaa meiltä terveisiä.
Ja käykää Sri Lankan osastolla.
Sri = vapaa
Lanka = saari
Siri = kaunis.
Lassana = kaunis

Juhlahetkiä ja pressan vaaleja

Nagande 16.01.05

Eilen oli sosiaalisten asioiden suhdetoimintapäivä.


LASTENJUHLA TÄÄ

Gallen lähellä oli alueen kummilasten ja suomalaisten kummivanhempien yhteinen perinteinen juhlatilaisuus. Meitä suomalaisia oli paikalla lähes 20 henkeä. Kummilapsia ja heidän läheisiään toistasataa. Perinteisiä puheita. Englanniksi ja singlhadeesiksi. Happi vähissä, mutta kuuluu kestää.

Lasten tanssiesityksiä. Meidän kummityttöserkuksemme olivat parhaat. Paikalle oli hankittu langaton äänentoistojärjestelmä, joka ei oikein toiminut. Kun kummityttömme aloittivat tanssiesityksensä, paikalle saapui huseeraamaan haalaripukuinen mies ison telineen kanssa, jonka yläreunassa oli kaksi isoa lamppua. Tytöille jäi pienestä esityslavasta vain pieni osa käyttöön taiteellisen suorituksen toteutuspaikaksi.

Kansa katsoi - ainakin suomalaiset - henkeä pidätellen, kun remonttimies nykäisi hampaillaan johdon päästä muovipäällysteet irti ja sitten kiersi kuparisydämet pienelle rullalle. Seuraavassa näytöksessä hän kumartui seinäkoskettimeen ja työnsi molemmat paljaat johdonpäät pistokkeen uumeniin. Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli. Juuri samalla hetkellä kun tyttöjen taiteellinen esitys päättyi.

Kansa ryhtyi valtaisiin aplodeihin. Ketkään tanssijat eivät koskaan ole saaneet niin raivoisia taputuksia. Olin kumityttöjen puolesta onnellinen. Marja kyllä masensi minua arviollaan, että suurin osa aplodeista johtui yleisön helpottuneesta purkauksesta kun sähkömies jäikin henkiin. (suomalainen sähkötarkastuslaitoksen turvallisuusvastaava olisi varmaan saanut näkemästään nirvanaan saattaman olotilan) Siitä huolimatta tytöt tanssivat upeasti. Tanssi ja kuvaamataiteet ovatkin tälle kansalle luontaista.


Salahalauksia

Välillä ison miehen happivaranto köyhtyi ja lisähappea piti hakea ulkoa. Omat kummilapsemme juoksivat oitis perään. Täällä on sellainen tapa, että julkisesti ei halita. Ei ainakaan tytöt, edes pikkutytöt, ainakaan vanhaa miestä. Me olemme luoneet salaisen systeemin. Kun muut kyläläiset eivät näe, halimme toisiamme. Monet kummilapsistamme ovat ilman isää ja huomaa kuinka heillä on valtavan suuri tarve hellyyteen.

Kun istuin juhlatilan oven ulkopuolella, viereeni tuli 5v kummityttömme pikkusisko. Isätön suloinen tyttö. Hän seisoi vieressäni pitkän tovin ja raaputti tukkaani. Vieressä olevaa vartijasetää se huvitti suuresti. Ensin hän suhtautui tapahtumaan kuin häpeillen. Katseli sivusilmällä ja vilkuili hämmentyneenä hymyillen. Kun tytön äiti tuli ulos, tyttö moiskautti poskelleni pusun, joka täällä ei todellakaan ole tapana.

Yritämme kunnioittaa paikallista kulttuuria käyttäytymisessämme mahdollisimman paljon. Esimerkiksi 7-lapsesta huolehtivaa pientä, sairasta vanhaa isoäitiä tekee aina mieli halata, kun hänet tapaa. Mutta niin ei saa, niin ei voi tehdä. Jos niin teen, aiheutan isoäidille ikävän tilanteen. Olen useasti todennut, että tämä on merkillisten kontrastien maa.


HÄÄT

Kylässämme oli suuret juhlat. Naapurimme poika meni naimisiin. Koko kylä osallistuu kylän juhliin. Siis koko kylä. Vaikka olisi millainen naapurisoputilanne. Me kuulumme kylään kaiketi täysvaltaisina jäseninä, koska meille tuotiin myös oma kutsumme. Juhlat pidettiin parin kilometrin päässä varta vasten juhlatilaisuuksia varten rakennetussa isossa ulkoilmaravintolassa. Taivaankappaleet olivat sellaisessa asennossa, että nämä häät alkoivat aamulla klo 10.


Perhoset kuoriutuvat

Taas sain kokea kontrasteja. Olin uskomatonta havaita, miten vaatimattomasta savimajasta kuoriutui tyttöjä, äitejä kuin perhoset toukastaan. Aivan uskomattoman värikkäissä ja upeissa sari-leningeissään. Tukat laitettuina ja koristeltuina. Marja teki sellaisen havainnon, että täällä naiset ovat kauneimmillaan ilman meikkejä. Vahva meikkaaminen tekee heistä aivan epätodellisen näköisiä. Sanoin, että olen havainnut saman jo kauan sitten meillä kotona. Emme puhuneet loppupäivänä paljoakaan.

Juhlat ja erityisesti häät ovat elämän tähtihetkiä. Niihin valmistaudutaan huolella ja pitkään. Viimeisetkin rahat säästetään pukeutumiseen. Häälahjatraditio on muodostunut järkeväksi:
Lahjapöydällä on nippu ruskeita kirjekuoria, ja niihin on soveliasta laittaa nimensä lisäksi rahatäytettä. Isoissa pöytäryhmissä kylän naimattomat miehet istuvat omissaan ja naimattomat tytöt omissaan. Tytöt kyllä kävelivät välillä poikien pöytien ohi kuin muka jotain hakien. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus kipinän iskemiseen. Puolin ja toisin. Sitä oli mukava seurata - sivusta. Murheellisen usein se kuitenkin on turhaa, sillä vieläkin suurin osa avioliitoista on järjestettyjä.


Teeskentelemättä paras

Kun kyseessä oli paikallisten ihmisten juhla, ruokapöydän antimet olivat sen mukaiset. Minä löysin paistettuja perunoita. Marjakin, joka normaalisti syö vaikka kuinka maustettua, hyppi välillä tuolillaan kuin muurahaisen pistoksia saaneena. Isäntä tarjosi paikallista olutta ja valkoista Arraccia (palmusta peräisin olevaa kuperkeikkajuomaa) Marja sanoi, että minun pitää teeskennellä fiksua ihmistä ja ottaa vain vähän. En oikein pidä teeskentelemisestä.

Otimme rauhallisesti kun lastenjuhlat olivat seuraavaksi. Kun tulimme illalla myöhään kotiin, naapurin pihamaa oli värivalaistu kuin tivoli. Ja juhlat jatkuivat. Hiivimme hiljaa ohi kotiimme suihkuun. Musiikki soi ja pelkäsin, että pojat hakeeat minua tanssimaan kun täällä vain miehet ja pojat tanssivat. Tämä naapuri on sama, jolla on se tuttu kukkokin. Se oli onneksi nytkin hiljaa.

Olimme luvanneet mennä muiden suomalaisten kanssa vaalivalvojaisiin rantaan, jossa järjestetään presidenttiaiheinen tietokilpailu. Palkintona oli oikeus tarjota oluet tietokilpailun pitäjälle. Valehtelin väärät vastaukset vaikka tiesin ne. Minulla ei ollut varaa voittaa.


Työtä löytyy tekevälle

Olin katsonut jo valmiiksi tähdistä, että tulee toinen kierros ja lähdin nukkumaan. Vanha mies. Aamulla kun heräsin, oli tekstiviesti vävypojalta odottamassa: "Ukkopekan tarjoilija pääsi toiselle kierrokselle." Joten saas nähdä, tuleeko Niinistö ensi suvena hommiin vai onko Naantalin lahden toisella puolella parempi duuni. Kunnon työmiestä tarvitaan kummassakin.

Marja oli aivan riemuissaan. Ei hällä väliä kuka menestyy. Pääasia että tulee toinen kierros, pääsee taas Colomboon äänestämään ja samalla katsomaan kauppojen ikkunoita.... Olen aina ollut sitä mieltä, että politiikka tuo mukanaan ikäviä lieve-ilmiöitä.

Terveisin



Pentti-Oskari

Paholaisen ilta ja Tamilisodan uhka

Sateen sattuessa sisällä 13.1.06


Paholaisen ilta

Viime viikolla kirjoitin ennen iltaohjelmaa meneväni paikalliseen kulttuuriesitykseen, paholaisten iltaan. Devills-sana on tullut tutuksi ruokalistan yhteydessä. Se takaa vuorenvarmasti keuhkoputken, ruokatorven ym. avointen aukkojen avautumisen kertaheitolla. Venyyyyttelin itseäni ja lähtöäni kotona ja saavuin Hikkaduwan Coral Rock -terassille hieman myöhässä. 30 rupian lipun Marja maksoi pohjattomasta vaaterahastostaan.

Terassilla oli arviolta 40 ihmistä, lähes kaikki turisteja. Olin mielissäni kun tiesin, että taiteilijoilla oli omariskikeikka. Kollegiaalinen sympatia. Istahdin muiden turistien joukkoon.

Noitarumpu puhui ja noitatanssit etenivät perinteiden mukaan. Pelotusefekti ei oikein euroihmisiin tehonnut. Lukuisia kertoja näitä esityksiä seuratessani olen raukkamaisesti pohtinut niiden kulttuurillista oikeellisuutta. Vai vainko viihdettä? Samanlaista turistien hööpöttämistäkö kuin Lapin turistikeskuksien "lapinkasteet". Grillihiiltä naamaan ja sitten litania käsittämättömällä kielellä loitsua. (Normaali suomenkieli riittää siihen hyvin.)

Paholaisilta eteni kohden huipentumaa. paholainen kirjoitetaan aina pienellä etukirjaimella. Paitsi laulaja Kauko Röyhkä, joka löysi aikanaan pienen kiilan musiikillisella sarallaan.

Tämä taiteen runollinen helmi haistoi saatananpalvojien - eikä siinä vielä kaikki - myös asiasta kiinnostuneiden nuorten puberteetti-ikäisten lasten asiaankuuluvan uteliaisuuden. Pääpaholainen kävi väliajalla näyttämässä yleisön keskuudessa parikymmensenttisiä koukkuja, joita käytetään mm. hain kalastuksessa. Metallin paksuus noin sentti. Aidoilta näyttivät ja kansa taputti, vaikkei tiennyt mitä tuleman pitää.

Lavalle tuotiin keskenkasvuinen, korkeintaan puberteetti-ikäinen pelokkaan näköinen poika. Noitarummun päristessä vanha äijä kiinnitti kaksi koukkua pojan selkänahkaan. Sen jälkeen hän sitoi koukkuihin narut ohjaksiksi. Poikarassu kulki kuin valjastettu hevonen lavalla ja rähmäukko perässä ohjaillen ja käsittämättömiä huudellen.

Näin pojan surulliset kasvot. Minulle tuli aivan mieletön primitiivireaktio. Täysin suunnittelematta, ajattelematta yhtään mitään, ryntäsin keskelle lavaa. Näytin pojan selkää, jonne koukut oli kiinnitetty. Sen jälkeen laitoin pääni ukon kasvojen viereen, näytin sormellani hänen aivojaan ja karjaisin: "Idiot" Yhtä suunnittelemattomasti kävelin mieliosoituksellisesti suoraan ulos esityksestä.

Istahdin hotellin aulaan ja vedin ensimmäisen kerran henkeä. Vasta nyt tajusin, mitä olin tehnyt.. Ohjelma keskeytyi. Saliin tuli täydellinen hiljaisuus. Sali tyhjeni vähin äänin. Olin niin tämän primitiivireaktioni vallassa, etten pystynyt tapahtumasta keskustelemaan vähään aikaan. Vapisin kauttaaltani. Vaikka se on väärin, vapisin vihasta. Vapisin lapsen väärinkäytöstä. Vapisin meidän turistien puolesta, jotka ilta illan jälkeen saapuvat seuraamaan tällaista irvokasta esitystä. Ohjelmaan kuuluu, että tämä poikaraukka esityksen jälkeen kiertää keräämässä yleisöltä rahaa.

Yöllä en saanut unta. Olin hädissäni aiheuttamastani konfliktista. Tästä esityksestä poikahan ei saanut lainkaan rahaa.

Tämä asia on jo viikon vanha, mutta vasta nyt pystyn tämän kertomaan. Sydämessäni toivon, että tämä huru-ukko keksisi jonkun muun ohjelmanumeron entisen tilalle. Kuten niin monasti olen kertonut, tämä on vastakohtaisuuksien maa.


Tamilisodan uhka

Tamilisota on Trincomalessa rauhantarkkailijana olevan ystäväni mukaan nyt lähempänä kuin koskaan viimeisen 4 vuoden aikana. Alueella on käytännöllisesti katsoen täydellinen sotavalmiustila. Pommeja räjähtelee päivittäin kaduilla. Itsemurhaiskuja. Murheellista. Tämä tsunamin uuvuttama kansa ei tarvitsisi enää sotaa.

Onneksi elämme kaukana tamilialueesta. Täällä ei koskaan ole ollut rauhatonta. Hikkaduwan seudulla on oman havaintoni mukaan tällä hetkellä turisteja enemmän kuin koskaan aiemmin. Sodan syttyminen pelottaisi uusien turistien tulon, vaikka turistialue onkin rauhallista.

Nyt on hallituksella rahaa. Kävimme tänään katsomassa Telwatta-alueen kalastajille rakennettavaa 200 talon kylää n 10 km päässä sisämaassa. Upea kylä. Upeat talot. Hallituksen yksi suurista projekteista. Mutta hallituksen osuus jäikin vain tontin luovuttamiseen. Rakennuskustannukset maksavat italialaiset avustusjärjestöt.

Rahaa on nyt sotaa varten. Suuri vahinko.



Pentti-Oskari

Työtäkin on tarjolla, vaikka sinulle

Naganda 12.01.06

Vaikka kaikkesi teet, joskus tuntuu, että koko päivänä et saa mitään aikaiseksi. Mutta kun tällaisia päiviä on monta, jotain tapahtuukin.


Saiskos luvan?

Lastenkotien johtajatar lupasi korjaussuunnitelman valmiiksi viikossa. Kului puolitoista viikkoa. Ei mitään. Sovimme, että tänään tapaamme paikan päällä Banagalan kanssa klo 10. Menimme, mutta jouduimme kääntymään takaisin. Banagala tuli vastaan ja kertoi, että johtaja on käymässä Matarassa. He tarvitsevan viikon lisäaikaa, koska nyt on taas tullut ministeriöstä uusia määräyksiä. Meidän pitää kirjallisesti vakuuttaa ja munkkijärjestön taata, että aloitamme korjaustyöt sovittuna päivänä ja teemme työmme loppuun asti vitkastelematta.

Kas kun taas oli erään nimeltä mainitsemattoman suurvallan kansalaiset luvanneet aloittaa erään lastenkodin korjaustyöt. Lapset ja tavarat siirrettiin muualle. Korjausporukkaa ei tullutkaan. On kuin tuulimyllyjä vasten taistelisi. Tämä auttaminen vaatii kyllä tosissaan vesipuhvelin luonnetta. Sitkeyttä.


Tähtihetkeä todistamassa

Kun me olimme liikkeelle lähteneet, poikkesimme vammaiskodissa, jossa ensimmäinen juuriharjasessio toteutettiin. Yksi potilaista sai tuliterän pyörätuolin. Se maksoi pääkaupungista ostettuna noin 80?. Voi sitä riemua. Kävelykepit lensivät kaaressa nurkkaan ja potilaskaverit taputtivat. Se oli hänen elämänsä tähtihetkiä. Vammaiskodin johtajatar hymyili ystävällisesti ja pyysi Anandaa katsomaan "yhtä pientä juttua". Ja niin sitten hetken kuluttua kuulin suuni taas sanovan, että jees jees.

Kahden rakennuksen väliin pitäisi saada kaidemuurit. Öisin kylän kulkukoirat juoksentelevat potilaiden joukossa. Annoin 10.000Rupiaa alkuun (80?) ja toiset sitten kun työt ovat vauhdissa.
Niin että 160? satsaus, hyvät kummit, on nyt menossa. Tiedän, että hyväksytte sen. Sain johtajalta kuitit aiemmin heidän hankkimistaan tv-antenneista ja tarvikkeista. Yhteensä 2275 rupiaa.

Keskustelimme vammaiskodin rahoituksesta. Tällä hetkellä se toimii 100% lahjoitusvaroin. Kyläläiset hoitavat muonituksen. Aiemmin valtio antoi joka kuukausi 270 rupeeta (n. 2 ? ) per asukas ruokaan. Mutta nyt tsunamin jälkeen ilmoitettiin, että sitäkään rahaa ei ole. Arvaatte varmaan, että poskipäitäni alkoi punottaa....

Tätä vammaiskotia on kohdannut onni, sillä monet ulkopuoliset vapaaehtoiset ovat sitä auttaneet. Mutta mikä on tulevaisuus kun tsunamihuuma haihtuu? Kun hiljaisen tsunamin aika laskeutuu? Tietoisina, että kaiken kaikkiaan tämä paikka on olosuhteisiin nähden hyvässä mallissa, jatkoimme matkaa.


Työpaikka tarjolla

Poikkesimme Baddegaman keskustassa 21 pojan orpokodissa. Poikien ikä 6-16v. Talo oli entisen kyläpäällikön omistama. Hän käynnisti hankkeen vuosia sitten. Siisti ja asiallinen. Kaikki pojat käyvät koulua. Johtajatar kertoi, että suurin tarve olisi saada sairaanhoitaja, jolla olisi äidillinen ymmärtämys ja suuri sydän. Tyydyttävä englanninkielen taito on tärkeä.

Tutustuimme vapaaehtoistyöntekijän käytössä olevaan huoneeseen, joka oli aivan asiallinen. Ruoan johtaja lupasi talon puolesta. Banagala lupasi hoitaa 3 kk ajalle tarvittavat luvat ja paperit. Lentomatkat pitäisi itse kustantaa (My Jetistä esim. 600-800?) ja jotain vähäistä kulua täällä. Asunto ja ruoka siis on. Aloitus vaikka heti. Katsotaan jatko myöhemmin, kun saadaan kokemusta

Kiinnostuneita pyydetään lähettämään e-mailia ja kertomaan elämäntarinansa!
oskari@herrankukkaro.fi


Pienten ja isojen asioiden parissa

Jatkoimme Gallen kaupunkiin ja runsaan etsimisen tuloksena vihdoin löysimme kenkätehtaan, joka on erikoistunut lasten koulukenkiin. Tunnin tinkaamiseen jälkeen saimme 15% tehdasalennuksen.
Ensi viikolla jaamme kengät.

Turisteja näkyi rantatiellä ilahduttavan paljon. Tulimme pikkuhuilille kotiimme välillä ja hetken päästä lähdemme katsomaan rantaan tänne tulleiden suomalaiskavereiden kanssa paikallista Devills -ohjelmaa. Mitä lie paholaistansseja.

Naapurin isä taas huutaa. Pitäis palkata paholaistanssijat yhtämittaiseen viikon sessioon isän naaman eteen.


Yritysidea käyttöösi, ole hyvä!

Pari nuorta tietokonepoikaa Gallesta tuli toistamiseen räpläämään tietokonettamme, että saisimme sähköpostin kulkemaan. Heitä ennen asiantuntijoita on käynyt jo pian tusinan verran. Kone vaan herjaa ja ryppyilee. Nappeja on kymmeniä ja kaikkia pitää painaa kymmeniä kertoja. Välillä pitää lukea kauheita uhkauksia ja varoituksia.

Minulla olisi hyvä businessidea: Laittakaa joku vanhempi ihminen ohjelmistofirma pystyyn. (Nuoret ei alennu sellaiseen) Ohjelmistofirma myisi sellaisia tietokoneohjelmia, jossa on 6 nappia.

1. Kone auki
2. Sähköpostin avaus
3. Sähköpostin kirjoitus
4. Sähköpostin lähetys
5. Sähköpostin poisto
6. Kone kiinni

Sitten voisi olla vielä yksi nappi, jota painamalla saisi vastaanottajalle tekstin, että kirjoita normaalisti, äläkä pakkaa mitään merkillisiä mukaan. En ota sellaisia kuitenkaan vastaan. Tiedän muutaman suomalaisen, joka ostaisi kiljuen tällaisen ohjelman. Ja ohjelmantekijä ymmärtäisi busineksen päälle, se tekisi siitä kieliversiot. Intiassa pelkästään on yli miljardi asukasta ja joukossa on sellaisiakin pahvipäitä, jotka ei ymmärrä tietokonekieltä. (Suomessakin tiedän ainakin 2 )

Mutta idea on ehkä liian yksinkertainen eikä toteuttajalleen tarpeeksi haasteellinen. Jätän ideasta patenttihakemuksen ja siitä saaduilla tuloilla hankitaan Lotus Hill kotiin kunnollinen invabussi. Joohan? Onko tuttuja patentti-ihmisiä?

terveyksin

Pentti-Oskari

Hyvän ja huonon pohdintoja

9.1.06 Loppuelämäni ensimmäinen päivä.

HYVÄT UUTISET

Aikanaan toimiessani 8 vuotta musiikkitoimittajana, sain anomalla anoen viikossa 5 minuutin ylimääräisen ajan, jonka aikana luin letkeän Antti Sarpilan swingmusiikin säestämänä noin 100 positiivista uutista.

Eräs viikkolehti on tehnyt rajun välistävedon. Se toimittaa sivuja, jossa ihmiset saa lähettää palautteita julkisille henkilöille. Rajuksi systeemin tekee se, että siinä julkaistaan myös kiitoksia.

PAHAT UUTISET

Vastavuoroisuudeksi taasen jotkut lehdet julkaisevat viestejä julkkiksista, joiden tarkoitus on loukata ja pahoittaa heitä. Kerrotaan juttuja heidän epäonnistumisistaan. Juttelin kerran tällaisen lehden toimittajan kanssa. Päätoimittaja vaatii. Kyse on työpaikasta. Juttelin Päätoimittajan kanssa. Julkaisija vaatii. Kyse on työpaikasta. Juttelin julkaisijan kanssa. Yhtiön kannattavuus vaatii. Kyse on työpaikoista. Jos tästä tekee loogisen analyysin, kaiken takana on paha. Siis työpaikka. Hei - ei se niin mene!

Meitä hööpötetään. Syyllinen on muka yhteiskunta.

KAIKEN TAKANA ON PAHA

Väistämättä tulee mieleen analyysi paholaisen toimista keskuudessamme. Jos ja kun entisen piispan, Olavi Kareksen arviot pitävät paikkansa, näin se Belsebuubi toimii: Kun luemme jutun ihmisestä ? julkkiksestakin - , jossa häntä pilkataan, herjataan ja loukataankin, me maksamme siitä vapaaehtoisesti. Kun joku kyseenalaistaa tämän toiminnan, julkisen sanan neuvosto korkean kateederinsa päältä pohtii tilannetta syvällisesti. Se päätyy toteamukseen, että julkkiksen on asemansa vuoksi kestettävä mitä vaan.

Jos ihminen tulee esimerkiksi työn tai elämän muiden saavutusten (taiteen, urheilun, viihteen ym.) ansiosta julkkikseksi, hänen sielunelämänsä pitää muuttua. Se kaikkein syvin ihmisessä. Hän ei saa loukkaantua, pettyä, masentua. Koska hän on omalla alallaan tehnyt useasti enemmän kuin muut, hänen pitää vastata siitä. Hän on antanut omalla työllään, persoonallisuudellaan ja usein äärettömän herkällä sielullaan meille muille nautittavaksemme asioita, joihin itse emme pysty. Siksi hänen pitää kovettua ja hänen kuuluu vastaanottaa usein syviäkin henkilökohtaisia herjauksia ja loukkauksia.

Julkisen sanan neuvostossa istuu yhtenä vaikutusvaltaisena jäsenenä sellainen piilobelsebuubi, joka osaa manipuloida muita jäseniä. Ja kustantajat uskaltavat antaa julkaisuilleen määräyksiä mediavälineidensä linjasta, jonka perusteella päätoimittajat vaativat työpaikkojen uhallakin linjan toteuttamista. Me luterilaiset kristityt ostopäätöksillämme varmistamme linjan jatkumisen.

Piispa Olavi Kares oli oikeassa. Näin se menee. (Arvionsa Kares kertoi vuonna 1959, joten kyseessä on ajaton ilmentymä.) Murheellista. Uskoin Kareksen karismaattiseen analyysiin v.1959.
Ja uskon nyt taas.

POSITIIVISIA UUTISIA

Kun aikanaan tutustuin Töytärin Jussin aamiaissivuihin, minulla oikein jymähti. Sen jälkeen sivuilla käydessäni lähes poikkeuksetta käyn katsomassa kiitossivuja. Uteliaisuuttani. En sen vuoksi, että näkyisikö julkkiksia pahan teossa, vaan taviksia hyvän teossa. On riemullista löytää sieltä tuttuja. Tai edes tuttu paikka, josta joku on saanut hyvää palvelua. Ei olisi lainkaan hassumpi juttu, jos työpaikoilla voitaisiin julkaista vastaavanlaista listaa. Meillä on töissä jo vuosia ollut käytäntönä lähettää jokaisen ryhmän vetäjälle laskun yhteydessä palautekaavake, jossa on plussat ja miinukset. Lähes kaikki palauttavat sen täytettynä.

Kun asiakas reklamoi, se saa aikaan uskomattoman säpinän henkilökunnan keskuudessa. Jokaiselle on kunnia-asia, että samanlainen ei enää toistu. Sitä luetaan ja siitä keskustellaan. Kun palautteessa on kiitoksia, sitä lappua pidetään ilmoitustaululla ja sitä vilkuillaan aina silloin tällöin.

Hyvän mielen tuottamiseksi.
STOKKALLA MENEE HYVIN

Kylämme uusi kyläkauppa laajenee. Tänään oli saippuavalikoimassa jo 2 eri merkkiä. Hinta oli edullisempi kuin Baddegama Roadin varrella olevissa vanhoissa putiikeissa. Ihmettelin edullisuutta, johon kauppiatar totesi, että pitää ottaa vähän irtiottoa kilpailijoihin. Ja kun ihmiset saa käymään, ne pitää sitoa sitten hyvällä palvelulla käymään yhä uudelleen. Niinhän se menee. Vai mitä Keskisen Vesa?

Myin aikoinaan Vesan isälle Matille kahvia. Oli mukava kauppamies. Sanoi kahviamme kalliiksi ennen kuin oli edes kuullut hintaa. Tinkaus alkoi aika varhaisessa vaiheessa. Vesa tekee hienoa työtä Sotaveteraanien hyväksi. Siksi en ole raskinut hätyyttää Lotus Hill ryhmäkummiksi.

Ps. Pitäiskö Nagandan Stockmannin nimi muuttaa "Keskisen Kyläkaupaksi " Sponsorointi ratkaisee.......

Positiivisesti?


Pentti-Oskari

Turistit palasivat takaisin

Paikallinen alamaailman edustaja kävi Colombossa, jossa häneltä varastettiin auto. Tämä meni tekemään rikosilmoitusta. Parin päivän jälkeen hän meni kysymään auton löytymistä.
-Ei ole autoa näkynyt, kertoi paikallinen tunnetusti tehoton poliisi.
-Hemmetti, sanoi alamaailman mies vihaisena, vasta viime viikolla minä sen varastin ja heti se katosi.


Kummilapsia

Eilisen päivän paras hetki oli vierailu Gallen lähellä olevan 7-lapsisen perheen luona. Tämä on se perhe, jonka äiti lähti kesällä Saudi-Arabiaan siirtotyöläiseksi ja josta perhe ei sen koommin ole kuullut mitään. Nyt oli tullut ensimmäinen kirje. Pääasia, että äiti on elossa. Murheena oli se, ettei hän ollut saanut luvattua palkkaa. Puolentoista miljoonan siirtotyöläisen asema arabimaissa on murheellinen. Se on verrattavissa lähes orjan työhön. Palkka on 100 dollaria kuussa - jos sitäkään maksetaan. Ystävämme Päivi Muma toimii kansainvälisessä järjestössä (IOM), joka pyrkii auttamaan näitä omasta kodistaan muualle lähteviä ihmisiä. En ole aiemmin kuullut tällaisestakaan järjestöstä. Kaikesta päätellen humanitäärisesti arvioiden hyvin tärkeää työtä.

Ollaan me ihmiset vaan merkillisiä olioita: Toiset käyttää toisiaan hyväksi ja toiset yrittää auttaa hyväksikäytettyjä.


Kadonnut löytyi

Joulun jälkeen kerroin Adam-spiikille lähteneestä ystävästämme, josta ei kuulunut lähes viikkoon mitään. Olimme jo tosi huolissamme hänestä. Sitten mies putkahti paikalle ja kertoi käyneensä sairaalassa (tosiasiassa kävi sukuloimassa). Olin niin vihainen, etten puhunut mitään kahteen päivään. Mistähän olen oppinut tuollaisenkin tavan? Epäselvää on, kumpi kärsi puhumattomuudesta enemmän. On nää sellaisia luonnonlapsia!

Lähinaapurimme perheen äiti Rubika kävi näyttämässä jalkojaan. Aivan hirveät. Mätäpaiseita täynnä. Varvasvälitossut kulkuvälineinä ja eilenkin hetteikön vesi nousi talon edessä pihalla lähes polviin asti.

Menttaalihäiriöinen mies ei vaan anna periksi. He eivät muuta minnekään, vaikka mitä yritämme tarjota houkuttimeksi. Tänään taas juttelin erään kylämme vahvassa asemassa olevan miehen kanssa. Lupasi hoitaa asiaa. Ties monesko jo. Lupaavat kyllä, mutta perheen äiti ja lapset kärsii edelleen hullun isän päähänpiittymästä. Eilen aamulla taas ennen lasten kouluunmenoa sellainen huuto, että viidakko raikui. Mutta milläs menet väliin. Viranomaiset vain levittelevät käsiään. Tässä on meille tosi kova haaste.


Turisteja saapuu

Hikkaduwan rantatielle on ilmestynyt uudenlaisia ihmisiä. Valkoisia ihmisiä. Turisteja. Pitkän hiljaiselon jälkeen oikein sävähdyttää. Se on hyvää kehitysapua. Hyvin monet, joiden kanssa olemme keskustelleet, ovat olleet tsunamin aikana täällä. Kiitollisena pelastumisestaan erityisesti paikallisille asukkaille, he tulivat uudestaan. Se on heille myös terapeuttisesti varmasti hyvä asia.

Mutta myös uusia, ensikertalaisia on ilmestynyt. Suomalaisten, pääasiassa kummilapsien vanhempien, invaasio on myös alkamassa. Ainakin 80 henkeä tulee tammikuun aikana tänne. Lisäksi Tjäreborgin 2 viikon matkailijakapasiteetti lienee n. 60h /ryhmä.


Suomikahvila

Rantatien reunaan on ilmestynyt pieni kahvila, jonka kyltissä lukee "Kahvila". Seinää koristaa Suomen lippu. Eräs suomalainen pariskunta kertoi käyvänsä siellä joka aamu. Menen vielä, kunhan ehdin.


Vesipuhvelin sielunelämää

Tuttu vesipuhveli taas morjensteli kotiin tullessani. Sain lisätietoa sen luonteesta kun seurailin vähän aikaa sen touhuja. Se on kiltti ja ystävällinen pienimmilleen. Jokaisella vesipuhvelilla on oma Persoona Trailerinsa, Kaunis, valkoinen ja pitkäjalkainen lintu, jonka vesipuhveli sallii mielin määrin nokkia itseään. Tosin lintu nokkii pieniä ötököitä puhvelin nahasta

Kannattaa olla ystävällinen pienimmillekin.



Pentti-Oskari

Jälkiuunileipää ja Ceylon-teetä

Viidakon suojassa 7.1.06


Aamun ihanuuksia

Heräsimme aamuvarhain. Bird Lake oli peilityyni.Yön sateen jälkeen ilma oli raikas. Vain 24 astetta. Leena-oravat leikkivät ja lintujen aamukonsertti parhaimmillaan. Laitoin kahvin valumaan ja avasin satelliittiradiokanavan. Suuri ihanteeni, Satchmo Louis Armstrong lauloi: Miten ihmeen ihana maailma... Siitä tietää, että musiikkiesitys on hyvä, kun vanhalla miehellä tulee "vesi glaseihin". Että osasikin vanha velikulta ajoittaa laulunsa oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

Kahvin kanssa nautimme tuttaviemme tuomasta tuliaisesta - jälkiuunileivästä (oululaisen reikäleivänmuotoista) ja päällä voita sekä ohuen ohut siivu kylmäsavuporoa. Ei ihminen geeneistään mihinkään pääse.

Mutta jälkiruoka palautti reaaliaikaan ja - paikkaan. Olin eilen tehosekoittimella tehnyt coctailin, jossa oli mangoa, papaiaa, omenaa, banaania ja tilkkanen maitoa. Yön yli jääkaapissa. Isoon kahvikuppiin puolilleen köördiä ja päälle hedelmämössöä. Köördi on paikallista viiliä tai jogurttia - vesipuhvelin maidosta tehtyä. Alkuvuosina oudolta maistuvaa, mutta nyt hyvin maittavaa. Miksiköhän me Suomessa olemme unohtaneet lähes tyystin viilin teon. Kesämökillä mainio aamiaisruoka. Vai onko punainenkin maito liian rasvatonta? Juuren saa kaupan viilistä. Eikä maksa tekeminen paljoa.


Vammaiskotivierailu ja hyvä mieli

Eilisen päivän kohokohtana oli jälleen vierailu Gallen lähellä olevassa vammaiskodissa. Tapaamme käydä siellä aina ohi ajaessamme. Sieltä kun saa mukaansa aina hyvän mielen. Italialaisten rakentama kaivo toimi hyvin ja telkkarissa soi musiikki. Kun tulimme sisälle, johtajatar ylpeänä esitti uutuuksia ja avasi telkkarin. Välittömästi ryhmä vammaisia (ne ketkä kykenivät) ryntäsivät lattialle ja alkoi huikea tanssiesitys.

Lapsihalvauspotilas, joka tekee kaikki toimensa jaloillaan, oli neulonut kauniin poppanan. Ostimme sen ja kerrankin ostaja ja myyjä -molemmat - olivat tyytyväisiä. Seuraavaksi pitää ostaa taas kirjoja. Heillä on huikea vauhti. Päivävauhti on 3-4 kirjaa.

Colombon Pirjo lähetti väliaikaviestiä, että aurinkopaneeleilla tehtävä sähköprojekti etenee suotuisasti. Rahaa linjasähkön ostamiseen ei tahdo vammaiskodilta löytyä.

Aivan vammaiskodin vierellä on yksi tuhansista Ceylonilaisista teeplantaaseista. Pysähdyimme juttelemaan teenpoimijoiden kanssa. He saavat palkkaa noin 150 rupiaa päivässä (1.3 ? ) Työ on raskasta paahtavassa helteessä. Pään suojaksi sidotaan pitkä kangas. Teeviljelmillä käärmeenpuremiin kuolee ihmisiä tilastollisesti eniten liikennekuolemien jälkeen. Me juomme aina - täällä ja Suomessa Ceylon- teetä, joka on maailman parasta.

Kuten Jouluna kirjoitin, isoäitini kertoma uskomus Joulupäivän aamuna ensimmäisenä nähdystä eläimestä alkoi tosissaan huolestuttaa minua. Luonnollisen karsinnan jälkeen silmäni lopultakin suostuivat näkemään naapurin riisipellon vesipuhvelin. Kylän lapset risti sen sitten "Lassana Oskariksi" kun se aina morjensti minua ohi ajaessani vanhalla intialaisella mopollani. Varovaisesti aloin selvitellä vesipuhvelin elintapaa ja sielunelämää. Eikä hassumpaa.


Ex Libris

Vesipuhveli on kuulemma äärimmäisen sitkeä eläin,joka jaksaa möyhentää riisipeltoa vaikka on uumaansa myöden multaliejussa. Sellainen ominaisuus olisi hyvä tässä avustustyössäkin. Sitkeys on kovalla koetuksella.

Opiskeluaikana oli tapana suunnitella ex-libriksejä. Kirjanmerkkejä. Taidanpa tehdä sellaisen. Laitan Lassana Oskarin tunnuskuvaksi. Sellaisen, jossa se makoilee pellossa ja tervehtii ohikulkijaa.

Ystävällisin terveisin



Pentti-Oskari Kangas

Höyrylaiva Ukkopekka/Herrankukkaro/Lotus Hill -hanke
Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm:9953394776973362
(16 senttiä/minuutti)
Fax: 9953394912275637

Musiikkia ja juuriharjoja

Sri Lanka 4.1.2006

Saimme tänään 10 kk odottamisen jälkeen telkkarin. Vaimo on kiukkuinen ja hän on oikeassa. Hänelle on turha puolustella, mutta itselleni on aihetta puolustella pöhköyksiä. Olen itselleni luvannut, etten katsele eläviä kuvia lainkaan, ainoastaan kuuntelen laatikosta tulevia radiokanavia. Laatikossa on 24 radiokanavaa ja niiden joukossa YLE SAT 2 ja YLE SAT 1. Uskokaa vaan kuinka hauskaa on joskus vaimon häipyessä takapihalle, laittaa oikein Suomen Rundradio päälle. Sitten kuuleskelen Suomen ongelmia. Hyviä uutisia ei oikein kuulu tänne asti. Häipynevät matkalla.

Tänään, kun vaimo lähti naapuria valitsemaan Colomboon Suomen edustustoon muutamien turistien kanssa (maan äidin vaalit, asettuu meidän naapuriin sinne Naantaliin), minä jäin kotiin paperityöpäivää viettämään. Ette usko kuinka niitäkin siunaantuu. Koko iltapäivä meni arkkitehdin ja insinöörin kanssa Lotus Hillin uusinta konstruktiopiirrosta läpi käyden. Vain yksi pieni, muttei vähäpätöinen yksityiskohta: Maassa ei tunneta invavessoja lainkaan. Me kun rakennamme liikuntarajoitteisille ja -kyvyttömille tukikohtaa, tämä asia on yksi tärkeimmistä. Onneksi olimme rakentaneet sellaisen äskettäin Vaakahuoneen Paviljongille Turkuun, joten piirtämällä vanha soittajanretku konsultoi alan ammattilaisia. Tilasin faxilla (sellainenkin meille tuli äskettäin) piirrokset, joten eiköhän tuokin pikkuhiljaa toteudu.

Telkkari oli koko ajan päällä ja YLE 2 radio soi. Kiitos ruotsinkielisen vähemmistön saamasta erityisedusta, saamme kuullella mm. musiikkia, jossa on kaksi tärkeää ainesosaa: Melodia ja rytmi.
Suomenkielisiltä kanavilta nämä yleisimmin puuttuvat. Tuli la petit flour (pieni kukkanen) ja La Mer. Olin 6,5 min ajan nirvanassa ja keskeytin invavessojen suunnittelut. Täytyy nyt kuullella varastoon. Vaimo tulee illalla. Laitoin radion kiinni kun alkoi jäätiedotukset.


Juuriharjahanke

Kävimme toissapäivänä katsastamassa paikkoja. Helmikuun alussa tulee tänne 11 juuriharjaa ja saman verran eettisen johtamiseen koulutettavia henkilöitä töihin. Kun saimme vajaa viikko sitten oikein ministeriöstä toimintaluvat, oli nyt kysymys enää yksityiskohtien hiomisesta. Niin luulimme.
Gallen alueen lastenkotien johtajatar ym. virkamiehiä oli saapunut pyynnöstämme isoon 150h lastenkotiin sopiaksemme hankkeen yksityiskohdista.

Alku alkoi lupaavasti: Eilen hallitus oli ilmoittanut mahtikäskyn, että tästä päivästä lähtien ulkomaalaiset saavat kyllä avustaa lastenkoteja, mutta hommiin ei pääse. Syynä taas - arvaattekin. Amerikkalaisten väärinkäytökset. En edes kehtaa sanoa, millä tavoin. Se oli aika lamaannuttava tieto.

Sitten alkoivat neuvottelu ja alkoi myyminen. Jostain välistä tuikahti tieto, että lastenkodin haaveena on aina ollut oman leipomon perustaminen. Siihen tarrauduttiin kiinni. Marjalla oli mukana lokakuussa lastenkodin johtajan antama puutelista kodin tarpeista. Lakanoita 150 kpl, silitysrauta, patjoja, tyynyjä jne. jne., kuten lokakuussa päiväkirjassani kerroinkin. Lupasimme täyttää kaikki nämä puutteet. Ja siitähän se sitten pikku hiljaa aukesi. Pääsimme tutustumaan ruokailu- ja keittiötiloihin.

Sain muutaman kuvan (aiemmin kuvaaminen oli täysin kielletty, mutta leipomo avasi ukset...) joiden toivon onnistuvan. Ne lähetän kuriirilla perässä, joten ne tulevat viiveellä. Huh huh. Kohteet olivat järkyttäviä. Mutta kokemuksesta tiedämme, että juuriharjalla saa paljon aikaan. Ja sitten pakkelia ja maalia. Haaste on kova, mutta onpahan kohde, jonka reparoiminen on todellista työtä todelliseen tarpeeseen. Viikon päästä käymme tekemässä listan materiaalitarpeista. Näin meille luvattiin. Täytyy uskoa vaan. Ei tässä muuten mitään tapahdu.

Kotimatkalla mietittiin, että aikamoista vääntöä. Saimme tehdä kaikkemme anoessamme, että saisimme auttaa. Mutta tällaista tämä on. Ja ihan aikuisten oikeasti, ymmärrän heitä. Arvaatte varmaan minkä maalaiset saivat kohdaltamme suurta ymmärtämättömyyttä.

Stockmann laajentaa

Oman kylämme Stokka laajentaa. Pesuaine- ja vihannespuolen lisäksi purukumiosasto oli lisännyt sorkkumenttiaan 100%:lla. Nyt oli valinnan varaa. Kaksi erilaista purukumia. Papaian tuotanto laahaa nyt kulutuksen perässä. Kävin vierailla naapurissa, ja ostin sieltä. Tämä meidän Stokka on kuin minä: Auki joka päivä.

Tiedättekö muuten, miksi Aatamin ja Eevan liitto onnistui niin hyvin? Ei ollut kuvassa mukana lainkaan anoppia.

Ystävällisin terveisin


Pentti-Oskari Kangas

Kiireapulainen
Höyrylaiva Ukkopekka/Herrankukkaro/Lotus Hill -hanke

Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm:9953394776973362
(16 senttiä/minuutti)
Fax: 9953394912275637

Lisätietoja Lotus Hill -hankkeesta ja ryhmäkummiudesta:
www.herrankukkaro.fi/srilanka
tai www.positiivarit.fi


Sri Lankan sateessa 4.1.2006

Sataa. Tihkuttaa reippaasti. Aidan takana hetteikköperheen lapset leikkivät. Sateessa. He hyppivät puhtaan sateen tuomissa likaisissa hetteikön lätäköissä. He riemuilevat ja leikkivät ja pyörivät toistensa kaulassa lammikoissa. Paikallinen ystäväni, yksi naapureista istuu kanssani terassilla.
Kielitaitomme molemmilla (englanti) on hyvin hyvin rajallinen. Tulemme hyvin toimeen.

Sanon naapurilleni: "Children has not Toys - Only Water " ? "Yes, he is very Happy!" En tiedä vieläkään, osaanko ymmärtää näitä ihmisiä ?