JUHLAT ON JUHLITTU
Tiistai aamuna Baddegaman lähellä Geembeelan kylässä järjestettiin mittava juhlatilaisuus. Munkit olivat koristelleet ja liputtaneet koko Lotus Hill -kukkulan. Kutsuvieraita oli yli 40 ja kyläläiset päälle. Joukossa mm. neljä hallituksen ministeriä.
Keke soitti aiemmin ja halusi varmistaa, että hankkeemme vastaa juhlallisuuksien tarjoilun kustannuksista. "No ihan varmaan ei. Se ei ole soveliasta kummeillemme luvatun toimintaideologian perusteella." Kunnes saman tien tajusin, millaisista juhlista ja millaisesta juhlasta on kyse. Tilaisuus on rakennushankkeen siunaustilaisuus ja peruskiven muuraus. Tarjoilu oli paikallisen kulttuurin mukaan 10 litraa vettä, neljänneskilo ceylon teetä, 2 kg sokeria ja 10 kg makeaa kakkua. Ja tietenkin oksa banaaneja.
Puheita pidettiin, kuinkas muuten. Kanelisavusaunakaverini munkki Samantha piti aivan upean puheen. Sen sisällössä oli se sydän, jonka viestin olemme halunneet saarelaisille antaa. Vammaisille ihmisarvoisempi elämä. Pyrin saamaan seuraaviin raportteihin otteita puheesta.
Keke ja Ave tekivät loistavan sopimuksen Gallessa kansainvälisen, tunnetun ja arvostetun kirjanpitoyrityksen, Ernst & Young, kanssa. Olin myös yhteydessä heidän Helsingin filiaaliinsa ja tarkistelin taustat. Kuukausilaskutus kirjanpidosta on 6000R (43?). Alhainen hinta johtuu suorittamastamme hyväntekeväisyystyöstä. Näin saamme pala palalta paikalliset mukaan, joka onkin perustarkoituksemme. Yhtiö hoitaa myös virallisesti auktorisoidun tilintarkastajan. Hikkaduwassa on avattu Comercial -pankkiin rakennustili, jonka kautta kaikki hankkeen rahat kulkevat. Näin saamme tiliotteesta myös "kassakirjan?.
Ensimmäinen maksuerä rakentajalle 19.500? saapui Suomesta viime perjantaina ja lähti saman tien maksuun. Rakentaja toimitti koko hankkeen ajaksi 15% pankkitakauksen. Perusrakentamisen urakkasumma on 128.000?. Sen lisäksi tulevat maisemointi-, tie- ym. työt.
Keskiviikkona koko mäki oli myllätty. Lukuisia traktoreita, maansiirtokoneita ja kuormureita ja perjantaina koko rakennusala oli tasoitettu. Miehiä on töissä useita kymmeniä. Rakennusliike Tri S on paikallisittain iso yritys, jolla on parhaillaan menossa viisi isoa rakennushanketta ja satoja miehiä töissä. Yrityksen omistaja ja johtaja asuu aivan työmaan lähellä, joten se helpottaa seurantaa.
Miten Koppernikkus aikanaan sanoikaan? "Se pyörii sittenkin!"
Mukaelemme: ?Se nousee sittenkin!?
Onnenpäiviä jälleen
terveyksin
Pentti-Oskari
maanantai 28. toukokuuta 2007
sunnuntai 20. toukokuuta 2007
Urakkasopimus valmis
Naantalissa 20.05.2007
POSITIIVISIA UUTISIA
SRI LANKASTA
Sain lauantaina raportin: Lotus Hill -vammaiskeskuksen urakkasopimus allekirjoitettiin tänään Gallessa lakimiehemme toimistossa monen tunnin viime hetken lopputarkastusten jälkeen. Yksimielisesti. Allekirjoituksen suorittivat meidän puoleltamme Keijo Ahorinta, rakennusurakoitsijan puolelta rakennusinsinööri Prassana Tri S yhtiöstä sekä aikanaan keskuksen vastaanottavan, Baddegaman munkkien hyväntekeväisyysjärjestön puolelta munkki Banagala.
"Huojentunut olo", kertoivat volontäärimme.
Nyt päästään itse asiaan: Tiistaina 22.5 aamulla järjestetään rakennushankkeen avajaisseremoniat rakennuspaikalla.
Lotus Hill -vammaiskeskuksen
urakkasopimuksen allekirjoitustilaisuus:
MUNKKI BANAGALA HERÄTTI
Varhain sunnuntaiaamuna (entisen soittajan näkökulmasta keskellä yötä) syntymäaikaani klo 8.30 pirisi kännykkäni. Heräsin ensi kertaa 64-vuotiaana -tiimalleen.
Kröhäisin kurkkuni pahimmat rämmäleet irti ja vastasin äänellä, johon halusin saada loukkaantumisen sävyä niin paljon, että soittaja ymmärtäisi soittaneensa epäsivistyneeseen aikaan. "Hellou! This is Bangala from Sri Lanka!"
Rykäisin viimeisetkin rämmäleet koko kurkkutorvesta ja äänihuulistosta. Äänihuulet muotoilin salaman nopeasti niin ilahtuneeseen ja ystävälliseen muotoon kuin ikinä osasin. "Ou - hellou my frend!"
Harvalle täällä Suomessa munkit soittelee toiselta puolelta maapalloa.
Banagala tiedusteli ensin osaaottavasti vatsatyräleikkaukseni onnistumista ja tervehtymistä. Mistähän senkin on kuullut. Tässä maailmassa ei mikään pysy salassa. En viitsinyt kertoa, että Suomessa avataan vatsa, tehdään operaatio ja neulotaan kiinni. Pihalle seuraavana päivänä. Maitopurkkiakaan ei suositella nostettavan vähään aikaan. Mieluisa hoitoon ohjaus laiskalle miehelle.
Kohteliaisuuksien jälkeen munkkimme sitten kertoi iloisena urakkasopimuksen allekirjoitustilaisuudesta. Hän on jo jonkin aikaa järjestellyt avausseremoniaa, joka on paikallisen kulttuurin mukaan todella iso ja merkityksellinen tapahtuma.
Hän toivoi meidän tulevan Marjan kanssa paikalle. Äitiä ja isää kaivattaisiin. Vaikka kuinka olisimme halunneet olla todistamassa monivuotisen haaveemme alkuun lähtöä, taloudellinen realiteetti ohjaa päätöksiämme. Olemme tänä talvena jo tehneet kaksi matkaa ja nyt täytyy välillä hoitaa sitä debettiä.
Uskotte varmaan, että on haikea olo. Syys - lokakuussa menemme jälleen, jolloin toivottavasti työt ovat hyvässä mallissa. Ja joulukuussa sitten taas pidemmäksi aikaa. Perhekassamme on kovalla koetuksella.
Banagala kertoi, että tilaisuuteen saapuu aluehallinnon tärkeät ihmiset sekä lisäksi ainakin kolme ministeriä. Terveys-, sosiaali- ja koulutusministeri. Ja me luimistelemme täällä. Kyllä he ymmärtävät. Hienoja ja fiksuja ihmisiä.
Erityisen onnellinen olen Lotus Hill kummien puolesta. Jälleen uusi askel heidän avukseen, jotka monet ovat unohtaneet. Sen lisäksi jatkamme Toivolan asioiden hoitamista entiseen malliin. Kavereita ei jätetä, vaikka he ovat pieniä. Pikkukavereita. Ja "vaahtosammutustyötä" riittää harva se päivälle.
Nyt jos koskaan, tarvitsemme kummeja.
Tiistaina 22.5 Suomen aikaan noin klo 04 alkavat juhlallisuudet ja peruskivi muurataan. Siitä saamme raportin tekstin ja kuvien muodossa.
KAAPIN PAIKKA
Idi Aminin ja vaimoni kohtaamisen jälkeen en ole saanut niin paljon email -palautteita kun nyt, kirjoittaessani ääniharjoituksistani keittiössä. Lukijani eivät jaksaneet odottaa seuraavaan päiväkirjaan asti tietoa operaation onnistumisesta. Olin ajatellut etten kerro siitä mitään, mutta kun Töytärin Jussi aina painottaa, että kerro nyt myös elämän inhimillisistä tapahtumista, niin minähän läpivalaisen elomme niin läpikotaisin kuin ihminen vain voi.
Joten - tässä karu totuus:
Taustaa: Minun itsetuntoani koeteltiin arvioimalla päiväkirjojeni perusteella suhtautumistani aviovaimoni tekemisiin ja sanomisiin. "Mieluummin tossun alla kuin taivasalla." Mokomakin naisnäkökulma!
Päätin harjoitella keittiössä ilmaisutaitoani, jotta osaisin selkeästi ja tyhjentävästi sanoa illalla vaimolleni, hänen saapuessaan kotiin, että kuka tässä talossa oikein määrää kaapin paikan.
Tapahtui: Marja oli tulossa kotiin sunnuntai-iltana. Oli vielä äitienpäivä. Suoritin viimeisiä ääniharjoituksia keittiössä: "Täällä kaapin paikan määrään minä!"
Ovi pamahti auki ja vaimo ryntää sisään kurkku suorana huutaen: "Rakas - ihanaa tulla kotiin!" Kapsahti kaulaan, antoi pusun ja kysyi olenko voinut hyvin?
Koetin kakistaa kurkustani tarkoin harkitsemaani ja harjoituttamaani lausetta, mutta en saanut aikaisekseen kuin "Kaapin paikka!" - "Niin, mitä kaapin paikasta?? kysyi hämmästynyt vaimoni. "Niin Rakas, onko Sinun mielestäsi tuo keittiön kaappi hyvässä paikassa?"
"Siinähän tuo kaappi on ollut jo yli 30 vuotta, eikä se mihinkään muuallekaan sovi. Kuinka tuollaista kysyt?"
"Ajattelin vaan, että kun se on niin kauan siinä ollut, niin eihän siirretä sitä mihinkään? Kun kerran ollaan molemmat sitä mieltä, että kaappi on hyvässä paikassa."
"Tottakai, jos minä saan päättää! "
Kuulin vaan kun suuni sanoi: "Saat tietenkin, niin kuin aina ennenkin. Ja minunkin mielestäni se on oikein hyvässä paikassa."
Vaimoni ei sanonut mitään, katsoi minua pitkään ja hymyili.
Että sellainen juttu.
Ystävällisesti ...
Pentti-Oskari
POSITIIVISIA UUTISIA
SRI LANKASTA
Sain lauantaina raportin: Lotus Hill -vammaiskeskuksen urakkasopimus allekirjoitettiin tänään Gallessa lakimiehemme toimistossa monen tunnin viime hetken lopputarkastusten jälkeen. Yksimielisesti. Allekirjoituksen suorittivat meidän puoleltamme Keijo Ahorinta, rakennusurakoitsijan puolelta rakennusinsinööri Prassana Tri S yhtiöstä sekä aikanaan keskuksen vastaanottavan, Baddegaman munkkien hyväntekeväisyysjärjestön puolelta munkki Banagala.
"Huojentunut olo", kertoivat volontäärimme.
Nyt päästään itse asiaan: Tiistaina 22.5 aamulla järjestetään rakennushankkeen avajaisseremoniat rakennuspaikalla.
Lotus Hill -vammaiskeskuksen
urakkasopimuksen allekirjoitustilaisuus:
MUNKKI BANAGALA HERÄTTI
Varhain sunnuntaiaamuna (entisen soittajan näkökulmasta keskellä yötä) syntymäaikaani klo 8.30 pirisi kännykkäni. Heräsin ensi kertaa 64-vuotiaana -tiimalleen.
Kröhäisin kurkkuni pahimmat rämmäleet irti ja vastasin äänellä, johon halusin saada loukkaantumisen sävyä niin paljon, että soittaja ymmärtäisi soittaneensa epäsivistyneeseen aikaan. "Hellou! This is Bangala from Sri Lanka!"
Rykäisin viimeisetkin rämmäleet koko kurkkutorvesta ja äänihuulistosta. Äänihuulet muotoilin salaman nopeasti niin ilahtuneeseen ja ystävälliseen muotoon kuin ikinä osasin. "Ou - hellou my frend!"
Harvalle täällä Suomessa munkit soittelee toiselta puolelta maapalloa.
Banagala tiedusteli ensin osaaottavasti vatsatyräleikkaukseni onnistumista ja tervehtymistä. Mistähän senkin on kuullut. Tässä maailmassa ei mikään pysy salassa. En viitsinyt kertoa, että Suomessa avataan vatsa, tehdään operaatio ja neulotaan kiinni. Pihalle seuraavana päivänä. Maitopurkkiakaan ei suositella nostettavan vähään aikaan. Mieluisa hoitoon ohjaus laiskalle miehelle.
Kohteliaisuuksien jälkeen munkkimme sitten kertoi iloisena urakkasopimuksen allekirjoitustilaisuudesta. Hän on jo jonkin aikaa järjestellyt avausseremoniaa, joka on paikallisen kulttuurin mukaan todella iso ja merkityksellinen tapahtuma.
Hän toivoi meidän tulevan Marjan kanssa paikalle. Äitiä ja isää kaivattaisiin. Vaikka kuinka olisimme halunneet olla todistamassa monivuotisen haaveemme alkuun lähtöä, taloudellinen realiteetti ohjaa päätöksiämme. Olemme tänä talvena jo tehneet kaksi matkaa ja nyt täytyy välillä hoitaa sitä debettiä.
Uskotte varmaan, että on haikea olo. Syys - lokakuussa menemme jälleen, jolloin toivottavasti työt ovat hyvässä mallissa. Ja joulukuussa sitten taas pidemmäksi aikaa. Perhekassamme on kovalla koetuksella.
Banagala kertoi, että tilaisuuteen saapuu aluehallinnon tärkeät ihmiset sekä lisäksi ainakin kolme ministeriä. Terveys-, sosiaali- ja koulutusministeri. Ja me luimistelemme täällä. Kyllä he ymmärtävät. Hienoja ja fiksuja ihmisiä.
Erityisen onnellinen olen Lotus Hill kummien puolesta. Jälleen uusi askel heidän avukseen, jotka monet ovat unohtaneet. Sen lisäksi jatkamme Toivolan asioiden hoitamista entiseen malliin. Kavereita ei jätetä, vaikka he ovat pieniä. Pikkukavereita. Ja "vaahtosammutustyötä" riittää harva se päivälle.
Nyt jos koskaan, tarvitsemme kummeja.
Tiistaina 22.5 Suomen aikaan noin klo 04 alkavat juhlallisuudet ja peruskivi muurataan. Siitä saamme raportin tekstin ja kuvien muodossa.
KAAPIN PAIKKA
Idi Aminin ja vaimoni kohtaamisen jälkeen en ole saanut niin paljon email -palautteita kun nyt, kirjoittaessani ääniharjoituksistani keittiössä. Lukijani eivät jaksaneet odottaa seuraavaan päiväkirjaan asti tietoa operaation onnistumisesta. Olin ajatellut etten kerro siitä mitään, mutta kun Töytärin Jussi aina painottaa, että kerro nyt myös elämän inhimillisistä tapahtumista, niin minähän läpivalaisen elomme niin läpikotaisin kuin ihminen vain voi.
Joten - tässä karu totuus:
Taustaa: Minun itsetuntoani koeteltiin arvioimalla päiväkirjojeni perusteella suhtautumistani aviovaimoni tekemisiin ja sanomisiin. "Mieluummin tossun alla kuin taivasalla." Mokomakin naisnäkökulma!
Päätin harjoitella keittiössä ilmaisutaitoani, jotta osaisin selkeästi ja tyhjentävästi sanoa illalla vaimolleni, hänen saapuessaan kotiin, että kuka tässä talossa oikein määrää kaapin paikan.
Tapahtui: Marja oli tulossa kotiin sunnuntai-iltana. Oli vielä äitienpäivä. Suoritin viimeisiä ääniharjoituksia keittiössä: "Täällä kaapin paikan määrään minä!"
Ovi pamahti auki ja vaimo ryntää sisään kurkku suorana huutaen: "Rakas - ihanaa tulla kotiin!" Kapsahti kaulaan, antoi pusun ja kysyi olenko voinut hyvin?
Koetin kakistaa kurkustani tarkoin harkitsemaani ja harjoituttamaani lausetta, mutta en saanut aikaisekseen kuin "Kaapin paikka!" - "Niin, mitä kaapin paikasta?? kysyi hämmästynyt vaimoni. "Niin Rakas, onko Sinun mielestäsi tuo keittiön kaappi hyvässä paikassa?"
"Siinähän tuo kaappi on ollut jo yli 30 vuotta, eikä se mihinkään muuallekaan sovi. Kuinka tuollaista kysyt?"
"Ajattelin vaan, että kun se on niin kauan siinä ollut, niin eihän siirretä sitä mihinkään? Kun kerran ollaan molemmat sitä mieltä, että kaappi on hyvässä paikassa."
"Tottakai, jos minä saan päättää! "
Kuulin vaan kun suuni sanoi: "Saat tietenkin, niin kuin aina ennenkin. Ja minunkin mielestäni se on oikein hyvässä paikassa."
Vaimoni ei sanonut mitään, katsoi minua pitkään ja hymyili.
Että sellainen juttu.
Ystävällisesti ...
Pentti-Oskari
tiistai 15. toukokuuta 2007
Kuka talossa määrää?
Naantalissa 15.05.2007
UNOHDETTU RAPORTOINTI
Eräs kummi lähetti kriittisen e-mailin, koska en lupaukseni mukaan ole kertonut kaikkea merkittävää hankkeessamme. Oikeassa on. Olin ihan unohtaa. Mitä kuuluu naapuriäitikoirallemme Kaisalle ja hänen pennuilleen? Kaisa voi hyvin ja pennut kasvavat vauhdilla. Nyt vaanivat varaanit saavat vastaansa ryhmäräksytyksen. Mekkala on melkoinen kun ryhmähaukunta alkaa.
Oma Tarja-emomme huolehtii yksinhuoltajana omistaan mallikkaasti. Oli aika, jolloin vahtikoira Bullad oli yksinään viidakkojärven rantojen kunkku. Nyt nurkillamme mellakoi yhteensä 10 hännänheiluttajaa. Melkoisen sikiävää porukkaa.
Ps. Idi Aminista ei vieläkään ole näköhavaintoja.
RAKENNUSPROJEKTI ETENEE
Keke ja Ave kävivät Colombossa Aittamaan Jounin luona vielä hiomassa urakkasopimusta ennen lopullista allekirjoitusta. Asiantuntija Jounin (nyt jo toista 6-vuotiskauttaan Sri Lankassa isojen rakennushankkeiden käynnistäjänä ja valvojana) määrittelyn mukaan pojat ovat tehneet loistavaa työtä. Nyt tuntuu siltä, että varsinainen rakentaminen onkin sitten jo helppo nakki. On kaiketi, jos on hyvin suunniteltu. Eikö se ole puoliksi tehty? Olosuhteet tuntien, olemme kuitenkin realisteja ja äkilliset yllätykset eivät yllätä.
SADEKAUSI TEKEE TUHOAAN
On muotia syyttää kasvihuoneilmiötä kaikista mahdollisista murheista. Useimmiten aiheesta. Sri Lankan viimeviikkoiset sateet ovat olleet ajankohtana, jolloin normaalisti on sateetonta ja kuivaa. Sateet eivät ole mitään ruiskauksia, vaan vettä on tullut oikein kippaamalla. Tuhot ovat sen mukaisia. Baddegaman takamaat, iso viidakkoalue, on kärsinyt valtavia tuhoja. Ja kuinkas muuten, köyhimmät ovat suurimpia kärsijöitä.
Maan maapolitiikka on vähän kuin Suomessa. Valtio omistaa vain pieniä, pääasiassa erämaa-alueita. Yksityisomisteiset maat ovat alueen yksityisten maanomistajien hallussa. Tsunamin jälkeen tonttien hinnat moninkertaistuivat. Köyhillä ei ole niihin koskaan varaa.
Niinpä rantojen "ei kenenkään maalle" asettautuivat satojen tuhansien kalastajien asumukset. Heikosti kyhättyjä rakennelmia. Hyökyaalto tuhosi koko rannikon ja köyhät menehtyivät ja jäljelle jääneet menettivät kotinsa.
EI kenenkään maata löytyi jokisuistoista, joen uomista ja joen penkereiltä. Sinne rakentautui uusi köyhien asutus. Tuli kaatosateet ja suuret tulvat. Sinne hautautuivat köyhien kodit. Monet menehtyivät.
Tsunamin jälkeen rantojen asukkaat löysivät jokien pohjasavesta elinkeinon. Rakennustiiliä poltettiin käsikutoisesti 5 rupiaa kappale. 1? = 140 rupiaa. 28 tiilestä valmistaja saa euron. Suurin työ on polttopuiden kerääminen uuniin. Oksia ja risuja joen uomasta.
Yllättävän tulvan myötä kotien mukana huuhtoutuivat myös pienet tiilivalmistamot. Surullista. Lyötyjä lyödään.
Munkki Banagalan köyhien lasten koulussa opiskelee juuri näiden alueiden lapsia. Teemme pikaisesti jotain heidän hyväkseen. Yritämme edelleen toimia vpk:laisina myös vaahtosammutimen lailla. Yritämme sammuttaa pieniä esipaloja, etteivät ne leimahda suurpaloiksi. Teemme sen nopeasti ilman suuren organisaation aiheuttamaa viivyttelyä.
IDEA KUIN LAHJA TAIVAASTA
Sain juuri e-mailin Jurvasta, Vaasan kupeesta. Sinikka Mylläri kirjoitti, että Niemenkylän koulu lopetetaan. Koulussa on 34 oppilasta. Viime Joulun alla he eivät ostaneet toisilleen lahjoja, vaan keräsivät hyvään tarkoitukseen rahaa. Nyt pidetään vielä myyjäiset.
Sinikka kirjoitti ja kysyi, onko minulla ideaa 100-150? lasten kokoamalle summalle? Luin viestin Marjalle. Näimme viimeksi Banagalan köyhien lasten alakoulussa luokkahuoneen ulkopuolella kauniissa järjestyksessä oppilaiden muovisia vesi / termospulloja. Kolhiintuneita ja rikkinäisiäkin. Kuva löytynee viime talven päiväkirjoista. Siinä se idea on. Koulun kaivosta lapset saavat puhdasta ja raikasta vettä. He voivat nauttia sitä koulumatkallaan ja myös kotona.
Soitin saman tien pojillemme hymyjen saarelle. Mitä maksaa paikan päällä vesitermospullo? Vastaus tuli nopeasti. Noin euron. Sinikka Mylläri sai e-mailin.
Köyhien koulussa on 340 lasta. Vesipulloja tarvitaan 340. Rahaa tarvitaan 340 ?. Lotus Hill kummirahoista hoidetaan loppuosa lasten keräämien lisäksi. Ja hetkessä tuli vastausviesti: Kokoamme kylältä koko tarvittavan summan.
Tässä kaikessa ei nokka kauan tuhissut. Volontäärimme selvittävät vielä paikan päällä tehdashintaa. Jospa keräisimme 1000 vesipulloa! Tuhannelle lapselle terveyden perustaa, puhdasta vettä päivittäin nautittavaksi. Kotona, koulussa ja koulumatkalla. Eurolla. Että voikin näin vähällä saada näin paljon.
Tilitiedot:
Hope for Sri Lanka ry
Tili: 530500-212440
Viite: 20022
Lähetä tämän jälkeen Jussille vapaamuotoinen viesti + nimesi ja paikkakunta, niin hän julkaisee kaikkien huomionosoitusten lähettäneiden nimiluettelon ja otteita saatesanoista
KÄYTETYT AUTOT
LAKAISTAAN KÖYHILLE
Luin kuinka Suomestakin rahdataan laivalasteittain autonromuja Afrikkaan. Sri Lanka on täynnä ikäloppuja japanilaisia pakettiautoja, busseja ja kuorma-autoja. Liikenteen saasteet ovat mielettömät. Globaali vastuu ilmastostamme lakaistaan kuin maton alle. Muistattehan hölmöläisten tarinan?
Kuulin merenkulkijaystävältäni, että mm. Hollannista rahdataan tuhansittain eurooppalaisia, aikansa eläneitä autoja kehitysmaihin. Suomalainen laivakin tuo Haminaan vanhoja satamien konttien vetoautoja entisiin neuvostotasavaltoihin. Ja maailma pelastuu....!
Hävytöntä hommaa. Edesvastuutonta ja tyhmää. Jänikselle nauretaan, kun se peloissaan pistää päänsä pensaaseen. Kuka nauraa tyhmille autokauppiaille ja heidän toimiaan valvoville viranomaisille? Ei auta nauru eikä ongelmien lakaisu maton alle.
POSITIIVAREIDEN
JUHLIEN JUHLA
Viime perjantaina saimme ikimuistettavan tilaisuuden olla mukana loistavan yhteistyökumppanimme, Positiivareiden 25-vuotis juhlassa Lahden Sibeliustalolla. Nautimme ohjelmasta.
Kun tapasin ikuisuuden sitten vaimoni Marjan ja kirjasimme yhteisiä asioita, musiikista löytyi kuin yhdestä suusta lempikappale: Vanha holvikirkko. Arvannette, mikä musiikkiteos soi Sibeliustalon uutukaisilla uruilla. Vesi glaseis oli eräällä vanhalla miehellä.
Tilaisuudessa haastateltiin Positiivareiden yhteistyökumppaneita. Vesa Keskisen möreän äänen salaisuutta tiedusteltiin, johon tämä rauhallinen pohjalainen mörisi vastaukseksi äitinsä arvion: 3-vuotiaana loppuivat häneltä testosteronit.
Suloinen Kiira Korpi kertoi positiivisesta urasta ja Toni Nieminen onnistumisistaan.
Kaikilta kysyttiin, mitä positiivisuus merkitsee hänelle. Tuli minun vuoroni. Hätäännyin, mitä minä vastaan tuohon. Nopea keskittyminen. Ja löytyihän se sieltä: "Positiivisuus on hyvän elämän polttoaine." Olin huojentunut ja vähän ylpeäkin salamapohdintani tuloksesta.
Illan juontaja, Tom Lundberg ei kysynyt minulta positiivisuuden merkitystä. Sen sijaan hän kysyi polttoainetta auttamisen jaksamiseen. Vastasin, että äärimmäinen itsekkyys. Nauttii siitä, että saa aikaan toiselle hyvää. Nauttii siitä, että saa kiitoksia. Eikö se ole todellista itsekkyyttä? Se on minun polttoaineeni.
Minun polttomoottorini on 2-tahtinen. Voiteluaineena on positiivisuus. Ilman sitä leikkaa moottorini kiinni.
PALAUTTEITA
Töytärin Jussi väkineen ohjasi 25-vuotis onnittelulahjat Lotus Hill -hankkeellemme. Upeaa. Sain tänään Jussilta luettavakseni lahjaviestien tekstejä. Aikamoista ilotulitusta. Kuin Lahden Sibeliustalolla juhlailtana.
Yksi viesteistä sai vedet silmiin. Naurusta. Eräs lahjoittaja kertoi seuranneensa päiväkirjaani ja naisnäkökulmasta häntä miellytti havainto, että osaan suhtautua oikein vaimooni, hänen edesottamuksiinsa ja mielipiteisiinsä. Olen kuulema tajunnut, että mieluummin tossun alla kuin taivasalla. Ja vielä hehkutti minun olevan mies paikallaan, kun en liiku.
Lukemastani sisuuntuneena marssin suoraan keittiöön ja avasin vihdoin sanaisen arkkuni: Tässä talossa määrään minä! Toistin sanomani vielä kahteen kertaan, että osaan sen sitten sanoa oikein, kun vaimo tulee illalla kotiin.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
UNOHDETTU RAPORTOINTI
Eräs kummi lähetti kriittisen e-mailin, koska en lupaukseni mukaan ole kertonut kaikkea merkittävää hankkeessamme. Oikeassa on. Olin ihan unohtaa. Mitä kuuluu naapuriäitikoirallemme Kaisalle ja hänen pennuilleen? Kaisa voi hyvin ja pennut kasvavat vauhdilla. Nyt vaanivat varaanit saavat vastaansa ryhmäräksytyksen. Mekkala on melkoinen kun ryhmähaukunta alkaa.
Oma Tarja-emomme huolehtii yksinhuoltajana omistaan mallikkaasti. Oli aika, jolloin vahtikoira Bullad oli yksinään viidakkojärven rantojen kunkku. Nyt nurkillamme mellakoi yhteensä 10 hännänheiluttajaa. Melkoisen sikiävää porukkaa.
Ps. Idi Aminista ei vieläkään ole näköhavaintoja.
RAKENNUSPROJEKTI ETENEE
Keke ja Ave kävivät Colombossa Aittamaan Jounin luona vielä hiomassa urakkasopimusta ennen lopullista allekirjoitusta. Asiantuntija Jounin (nyt jo toista 6-vuotiskauttaan Sri Lankassa isojen rakennushankkeiden käynnistäjänä ja valvojana) määrittelyn mukaan pojat ovat tehneet loistavaa työtä. Nyt tuntuu siltä, että varsinainen rakentaminen onkin sitten jo helppo nakki. On kaiketi, jos on hyvin suunniteltu. Eikö se ole puoliksi tehty? Olosuhteet tuntien, olemme kuitenkin realisteja ja äkilliset yllätykset eivät yllätä.
SADEKAUSI TEKEE TUHOAAN
On muotia syyttää kasvihuoneilmiötä kaikista mahdollisista murheista. Useimmiten aiheesta. Sri Lankan viimeviikkoiset sateet ovat olleet ajankohtana, jolloin normaalisti on sateetonta ja kuivaa. Sateet eivät ole mitään ruiskauksia, vaan vettä on tullut oikein kippaamalla. Tuhot ovat sen mukaisia. Baddegaman takamaat, iso viidakkoalue, on kärsinyt valtavia tuhoja. Ja kuinkas muuten, köyhimmät ovat suurimpia kärsijöitä.
Maan maapolitiikka on vähän kuin Suomessa. Valtio omistaa vain pieniä, pääasiassa erämaa-alueita. Yksityisomisteiset maat ovat alueen yksityisten maanomistajien hallussa. Tsunamin jälkeen tonttien hinnat moninkertaistuivat. Köyhillä ei ole niihin koskaan varaa.
Niinpä rantojen "ei kenenkään maalle" asettautuivat satojen tuhansien kalastajien asumukset. Heikosti kyhättyjä rakennelmia. Hyökyaalto tuhosi koko rannikon ja köyhät menehtyivät ja jäljelle jääneet menettivät kotinsa.
EI kenenkään maata löytyi jokisuistoista, joen uomista ja joen penkereiltä. Sinne rakentautui uusi köyhien asutus. Tuli kaatosateet ja suuret tulvat. Sinne hautautuivat köyhien kodit. Monet menehtyivät.
Tsunamin jälkeen rantojen asukkaat löysivät jokien pohjasavesta elinkeinon. Rakennustiiliä poltettiin käsikutoisesti 5 rupiaa kappale. 1? = 140 rupiaa. 28 tiilestä valmistaja saa euron. Suurin työ on polttopuiden kerääminen uuniin. Oksia ja risuja joen uomasta.
Yllättävän tulvan myötä kotien mukana huuhtoutuivat myös pienet tiilivalmistamot. Surullista. Lyötyjä lyödään.
Munkki Banagalan köyhien lasten koulussa opiskelee juuri näiden alueiden lapsia. Teemme pikaisesti jotain heidän hyväkseen. Yritämme edelleen toimia vpk:laisina myös vaahtosammutimen lailla. Yritämme sammuttaa pieniä esipaloja, etteivät ne leimahda suurpaloiksi. Teemme sen nopeasti ilman suuren organisaation aiheuttamaa viivyttelyä.
IDEA KUIN LAHJA TAIVAASTA
Sain juuri e-mailin Jurvasta, Vaasan kupeesta. Sinikka Mylläri kirjoitti, että Niemenkylän koulu lopetetaan. Koulussa on 34 oppilasta. Viime Joulun alla he eivät ostaneet toisilleen lahjoja, vaan keräsivät hyvään tarkoitukseen rahaa. Nyt pidetään vielä myyjäiset.
Sinikka kirjoitti ja kysyi, onko minulla ideaa 100-150? lasten kokoamalle summalle? Luin viestin Marjalle. Näimme viimeksi Banagalan köyhien lasten alakoulussa luokkahuoneen ulkopuolella kauniissa järjestyksessä oppilaiden muovisia vesi / termospulloja. Kolhiintuneita ja rikkinäisiäkin. Kuva löytynee viime talven päiväkirjoista. Siinä se idea on. Koulun kaivosta lapset saavat puhdasta ja raikasta vettä. He voivat nauttia sitä koulumatkallaan ja myös kotona.
Soitin saman tien pojillemme hymyjen saarelle. Mitä maksaa paikan päällä vesitermospullo? Vastaus tuli nopeasti. Noin euron. Sinikka Mylläri sai e-mailin.
Köyhien koulussa on 340 lasta. Vesipulloja tarvitaan 340. Rahaa tarvitaan 340 ?. Lotus Hill kummirahoista hoidetaan loppuosa lasten keräämien lisäksi. Ja hetkessä tuli vastausviesti: Kokoamme kylältä koko tarvittavan summan.
Tässä kaikessa ei nokka kauan tuhissut. Volontäärimme selvittävät vielä paikan päällä tehdashintaa. Jospa keräisimme 1000 vesipulloa! Tuhannelle lapselle terveyden perustaa, puhdasta vettä päivittäin nautittavaksi. Kotona, koulussa ja koulumatkalla. Eurolla. Että voikin näin vähällä saada näin paljon.
Tilitiedot:
Hope for Sri Lanka ry
Tili: 530500-212440
Viite: 20022
Lähetä tämän jälkeen Jussille vapaamuotoinen viesti + nimesi ja paikkakunta, niin hän julkaisee kaikkien huomionosoitusten lähettäneiden nimiluettelon ja otteita saatesanoista
KÄYTETYT AUTOT
LAKAISTAAN KÖYHILLE
Luin kuinka Suomestakin rahdataan laivalasteittain autonromuja Afrikkaan. Sri Lanka on täynnä ikäloppuja japanilaisia pakettiautoja, busseja ja kuorma-autoja. Liikenteen saasteet ovat mielettömät. Globaali vastuu ilmastostamme lakaistaan kuin maton alle. Muistattehan hölmöläisten tarinan?
Kuulin merenkulkijaystävältäni, että mm. Hollannista rahdataan tuhansittain eurooppalaisia, aikansa eläneitä autoja kehitysmaihin. Suomalainen laivakin tuo Haminaan vanhoja satamien konttien vetoautoja entisiin neuvostotasavaltoihin. Ja maailma pelastuu....!
Hävytöntä hommaa. Edesvastuutonta ja tyhmää. Jänikselle nauretaan, kun se peloissaan pistää päänsä pensaaseen. Kuka nauraa tyhmille autokauppiaille ja heidän toimiaan valvoville viranomaisille? Ei auta nauru eikä ongelmien lakaisu maton alle.
POSITIIVAREIDEN
JUHLIEN JUHLA
Viime perjantaina saimme ikimuistettavan tilaisuuden olla mukana loistavan yhteistyökumppanimme, Positiivareiden 25-vuotis juhlassa Lahden Sibeliustalolla. Nautimme ohjelmasta.
Kun tapasin ikuisuuden sitten vaimoni Marjan ja kirjasimme yhteisiä asioita, musiikista löytyi kuin yhdestä suusta lempikappale: Vanha holvikirkko. Arvannette, mikä musiikkiteos soi Sibeliustalon uutukaisilla uruilla. Vesi glaseis oli eräällä vanhalla miehellä.
Tilaisuudessa haastateltiin Positiivareiden yhteistyökumppaneita. Vesa Keskisen möreän äänen salaisuutta tiedusteltiin, johon tämä rauhallinen pohjalainen mörisi vastaukseksi äitinsä arvion: 3-vuotiaana loppuivat häneltä testosteronit.
Suloinen Kiira Korpi kertoi positiivisesta urasta ja Toni Nieminen onnistumisistaan.
Kaikilta kysyttiin, mitä positiivisuus merkitsee hänelle. Tuli minun vuoroni. Hätäännyin, mitä minä vastaan tuohon. Nopea keskittyminen. Ja löytyihän se sieltä: "Positiivisuus on hyvän elämän polttoaine." Olin huojentunut ja vähän ylpeäkin salamapohdintani tuloksesta.
Illan juontaja, Tom Lundberg ei kysynyt minulta positiivisuuden merkitystä. Sen sijaan hän kysyi polttoainetta auttamisen jaksamiseen. Vastasin, että äärimmäinen itsekkyys. Nauttii siitä, että saa aikaan toiselle hyvää. Nauttii siitä, että saa kiitoksia. Eikö se ole todellista itsekkyyttä? Se on minun polttoaineeni.
Minun polttomoottorini on 2-tahtinen. Voiteluaineena on positiivisuus. Ilman sitä leikkaa moottorini kiinni.
PALAUTTEITA
Töytärin Jussi väkineen ohjasi 25-vuotis onnittelulahjat Lotus Hill -hankkeellemme. Upeaa. Sain tänään Jussilta luettavakseni lahjaviestien tekstejä. Aikamoista ilotulitusta. Kuin Lahden Sibeliustalolla juhlailtana.
Yksi viesteistä sai vedet silmiin. Naurusta. Eräs lahjoittaja kertoi seuranneensa päiväkirjaani ja naisnäkökulmasta häntä miellytti havainto, että osaan suhtautua oikein vaimooni, hänen edesottamuksiinsa ja mielipiteisiinsä. Olen kuulema tajunnut, että mieluummin tossun alla kuin taivasalla. Ja vielä hehkutti minun olevan mies paikallaan, kun en liiku.
Lukemastani sisuuntuneena marssin suoraan keittiöön ja avasin vihdoin sanaisen arkkuni: Tässä talossa määrään minä! Toistin sanomani vielä kahteen kertaan, että osaan sen sitten sanoa oikein, kun vaimo tulee illalla kotiin.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
maanantai 7. toukokuuta 2007
Valtiollista apua, ellei muu auta
Naantalissa 7.5.2007
OLEMME ONNEKKAITA SUOMESSA
Onnellisia olemme me, jotka selviämme lehtien haravoinnista kertarysäyksellä. Aina viheriöivillä alueilla lehtiä tippuu joka päivä. Joka päivä on haravapäivä. Mahtaisi olla Onkkelimme ihmeissään moisesta rationalisoinnista. Hänen päivärutiininsa menisivät pahasti sekaisin. Katselisi ylös puihin ja ihmettelisi mikseivät lehdet putoa. Tuli vaan mieleen tämäkin onnellisuuden aiheemme kun vaimo suorittaa vuosittaista kertarysäystointaan rantalepikossa. Minä vain katselen pihakoivun silmujen aukeamista ja näpyttelen kommunikaattoriini viikkokirjan tekstiä.
ONNEKKAITA MONELLA TAPAA
Keke ja Ave lähettelevät päivittäisiä viestiraporttejaan. Hyvää kuuluu Lotus Hill hankkeellemme. Pojat saivat neuvoteltua juristit rakennushankkeemme ajaksi neuvonantajiksemme komplet sopimushintaan 50 000 rupiaa (362 ?). Normaalisti vastaavanlaisissa toimissa siellä laskutushinta on hankkeemme kustannustasolla 360 000 rupiaa (2600 ?).
Pojilla oli korostetun tiukka itsetunto saavutustensa jälkeen. Saimme alennusta vain 310 000 Rupiaa, he viestittivät muka pettyneinä. Kuitenkin tiedän poikien hyppivän palmunlatvoja kohden kuin pihamme Lena-oravat. Syytä onkin. Tiedän että poikien neuvottelutaito oli ratkaiseva lopputuloksen syntymiseen.
On ollut myös upeaa huomata miten monet paikalliset yhteistyökumppanit ovat tulleet myös taloudellisesti meitä vastaan, sillä he ihan oikeasti arvostavat tekemisiämme. Itse asiassa nyt aloitettavan vammaiskeskuksen ympärillä pyörii ihmettelijöitä pilvin pimein. Eihän sellaista ole koko saarella. Ei ollut muuten Suomessakaan vain muutama vuosikymmen sitten.
Munkki Banagalan ja Marja-vaimoni ideasiemenet kylvettiin vajaa 10 vuotta sitten. Tuntuu hyvältä nähdä niiden jo orastavan. Ovat kuin pihakoivumme silmuillaan. Sain myös viestin, että pojat ovat saamassa viranomaisilta myös koulutusluvan hankkeellemme. Eihän Suomessakaan koulutusta saa antaa kuka tahansa ja noin vain.
PAHAT POJAT TOISTENSA KIMPUSSA
Tapahtumarikasta saarella on totta tosiaan. Viimeisen viikon aikana nurkillamme on ammuttu 3 mafiapomoa. Ensimmäisenä yhtä paikallista avustustyöntekijäämme 2 vuotta sitten kiusannut naapurikylän Telwattan rikollispäällikkö. Muistan kuinka "kiusattu" silloin sanoi, että kyseinen henkilö kohtaa matkan päänsä enemmin tai myöhemmin omien tekosiensa lailla. Niin kävi.
Gallessa päättyi kahden miehen pahan tekeminen niin ikään keskinäisiin välienselvittelyihin. Sanoin Kekelle, että yhden pahan tilalle tulee aina kaksi uutta. Se on maailman pahuuden totuutta. Annoin pojille tehtäväksi marssia terveysministeriystävämme luokse esittämään tiukan manifestin. Lotus Hill on valtion hyväksymä ja rekisteröimä virallinen avustusjärjestö, jonka toiminnalle on annettava myös turvatakuut.
On aivan toinen asia, hyödyttääkö se mitään. Maan kulttuuria ei noin vain muuteta. No, me olemme sen kanssa eläneet ja pärjänneet, vaikka koville välillä on ottanut. Kerronpa vain sen vuoksi, että olen luvannut kertoa myös mitalin varjopuolet.
HUIJARIEN MORAALI
ON USKOMATONTA
Toisen naapurikylän paha mies perusteli hyväntekeväisyysjärjestöjen rahastamista sillä, että kun hänen kylänsä alueella tehdään bisnestä, hän haluaa kymmenykset. Paikallisittain "kunnallisen veroäyrikertymän". Miten hän voi yhdistää hyväntekeväisyyden bisnekseen?
Tältä osin tämä pahuri on oikeassa. Maailma on uskomattoman paha ja vääryyksiä täynnä. On totta, ihan uskomattoman totta, että Sri Lankassakin aivan yleisesti lukuisat hyväntekeväisyyden sateenvarjon alla toimivat hankkeet ovat osittain tai jopa kokonaan petosta. Rahastusta omiin taskuihin. Tätä taustaa vasten Sri Lankan valtion tiukentuneet toimet ulkomaisia toimijoita kohtaan tuntuvat oikeilta.
Tätä taustaa vasten myös kotomaamme oikeuskäytäntö väärinkäytöstapahtumissa tuntuu perin oudolta. Onko se indikaatio pahantekijöille? Miten paljon se vaikeuttaa oikeiden hankkeiden toimia? Olen saanut paljon keskustella omien kummiemme kanssa aiheesta. Tuki on tärkeää. Emme saa luovuttaa muiden pahantekemisen vuoksi, emmekä luovuta.
Siksi toiminnassamme merkittävä osa on kontrolliin liittyvää työtä. Olemme tiukassa raportointivastuussa Sri Lankan valtiolle ja Suomessa Etelä-Suomen Lääninhallitukselle sekä Suomen Ulkoministeriölle. Sekä Sri Lankassa että Suomessa rahaliikenne kulkee ulkopuolisten tiukassa valvonnassa ja virallisesti hyväksytyt tilintarkastajat kummassakin maassa vastaavat siitä, että kaikki sujuu oikein.
Väärinkäytökset Sri Lankassa ja Suomessa (emme siis voi röyhistellä meilläkään tässä asiassa) merkitsevät sitä, että näiden asioiden kohdalla ylireagoinnitkaan eivät ole turhaa. Olemme luvanneet läpinäkyvää toimintaa ja täydellistä avoimuutta. Nämä päiväkirjat kuvineen ja taustatarinoineen ovat osa sitä.
Kerroin aikoja sitten tsunamin jälkeen 0-5 -vuotiaiden lasten orpokodista, jossa itseään lastenlääkäreiksi kutsuneet amerikkalaisnuorukaiset keräsivät miljoonia dollareita lastenkodin varjolla. Saivat rahat ja häipyivät. Käyttivät jopa lapsia vielä hyväkseen.
Se oli niin näkyvästi härski teko, että kyseiset huijarit etsintäkuulutettiin saman tien ja rajavalvontaa tiukennettiin heidän osaltaan. Nyt, yli 2 vuoden jälkeen, pari heistä löytyi Jaffnasta, tamilitiikereiden hallinnoimilta alueilta.
Jotenkin naapurin kyläpäällikön perustelu rahastuksesta on ymmärrettävä, muttei missään nimessä hyväksyttävää. Saatikka sitten heidän perintämenetelmänsä. Kunnian ja omatuntoni kautta vakuutan, että Lotus Hill -hanke ei ole maksanut rupiakaan näille pahoille pojille.
Jos liikaa paineita tulee, pyydän Lokalahden Leiskun sprintteriä, puuhakasta ulkoministeriämme, antamaan virka-apua valtiollisella tasolla. Tai pyydän senaattoriamme, Mietaan Jussia, kainalooni viidakkopoluilla liikkuessani. Iso, mustapartainen, käsittämätöntä kieltä ja murretta mörisevä jättiläinen aiheuttaa taatusti keskipituudeltaan puolitoistametrisissä pikkurosvoissa pakokauhua. Kylän juopotkin tekisivät saman tien raittiuslupauksen näyn näkemisen jälkeen. Avuksi voisi ottaa myös eduskunnan entisen puhemiehen. Siinä olisi mörinää kerrakseen - pelotteeksi asti.
Kuitenkin mopokolari tai auton alle jääminen ovat siellä todellisimpia uhkia.
Kaiken kaikkiaan olemme saaneet toimia yllättävän vapaasti ilman ylivoimaisia murheita. Ehkä ikävintä on ollut monien yhteistyökumppanien väsyminen matkan aikana. Ensi-innostus ei ole riittänyt pitkälle. Pitkäjännitteisyys on tällä alalla kova sana. Ryhmäkummiemme mukana olo, monet jo 2 vuoden ajan, on meille jatkuva ilonaihe ja voimien antaja. Kavereita ei jätetä. Näin meidänkään ei tarvitse jättää heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
JUHLAT JA RAHAT LOPUSSA
TYÖT ALKOIVAT TOIVOLASSA
Sanotaan, että Sri Lanka on maa, jossa on eniten juhlapäiviä. Uskon sen. Meno ja meininki on kuin luonnonlapsilla vain voi olla. Töitä tehdään välillä yhteen putkeen, pyhät mukana. Mutta kun on juhlaa, sitten otetaan rennosti. Töihin tullaan vasta kun rahat loppuvat. Toivolan pesulan rakennusmiehet tekivät töitä urakalla.
Olemme seuranneet yleensä töiden edistymistä rakennustyömailla jo vuosikausien ajan. Päiväpalkalla kuluu miestä kohden kaksi säkkiä sementtiä. Urakalla tehtäessä sementtiä kuluu viisi säkkiä. Me teimme pesulatyöstä urakan. Miehet paiskivat töitä urakalla sanan täydessä merkityksessä.
Kun paikallinen Uusi Vuosi alkoi, rupioita oli plakkarissa mukavasti. Uuden vuoden juhlinta kesti viikon. Sen jälkeen alkoi perinteinen uskonnollissävytteinen Vasak- juhla. Toukokuun täydenkuun aikana Buddha valaistui ja myös kuoli. Siksi toukokuun Full Moon on paikallisten vuoden suurin uskonnollinen juhla. Uusi Vuosi taasen oli suurin "maallinen" juhla, joten kaksi suurta juhlaa peräkkäin. Maa oli kuin Suomi heinäkuussa. Kiinni. Niinpä Toivolankin rakennusmiehet tyhjensivät lombuukkiaan oikein kunnolla ja pitkään.
Juhlat loppuivat ja miehet palasivat rahattomina ja virkistyneinä työmaalleen. Oheisista kuvista näette, että homma toimii ja hyvää tulosta tulee. Kiitos Avelle jälleen kuvista ja tietotekniikalle niiden siirrosta kotosuomeen.
KUMMIRAJOITUKSET
Juuri 79-vuotias ulkosuomalainen lähestyi minua sähköpostilla. Hän halusi Lotus Hill -kummiksi ja tiedusteli mm. onko kummiksi pääsemiseen ikärajoitusta?
Ei. Ei ole ikä- eikä painorajaa.
Olisi ehkä syytä asettaa painoraja - kenttätyöntekijöille.
Minäkin vietän tänään henkilökohtaista juhlapäivää. Aamulla kun heräsin ja kävin tarkistamassa, huomasin täyttäneeni yllättäen pyöreät 123 kiloa.
Terveyksin
Pentti-Oskari
OLEMME ONNEKKAITA SUOMESSA
Onnellisia olemme me, jotka selviämme lehtien haravoinnista kertarysäyksellä. Aina viheriöivillä alueilla lehtiä tippuu joka päivä. Joka päivä on haravapäivä. Mahtaisi olla Onkkelimme ihmeissään moisesta rationalisoinnista. Hänen päivärutiininsa menisivät pahasti sekaisin. Katselisi ylös puihin ja ihmettelisi mikseivät lehdet putoa. Tuli vaan mieleen tämäkin onnellisuuden aiheemme kun vaimo suorittaa vuosittaista kertarysäystointaan rantalepikossa. Minä vain katselen pihakoivun silmujen aukeamista ja näpyttelen kommunikaattoriini viikkokirjan tekstiä.
ONNEKKAITA MONELLA TAPAA
Keke ja Ave lähettelevät päivittäisiä viestiraporttejaan. Hyvää kuuluu Lotus Hill hankkeellemme. Pojat saivat neuvoteltua juristit rakennushankkeemme ajaksi neuvonantajiksemme komplet sopimushintaan 50 000 rupiaa (362 ?). Normaalisti vastaavanlaisissa toimissa siellä laskutushinta on hankkeemme kustannustasolla 360 000 rupiaa (2600 ?).
Pojilla oli korostetun tiukka itsetunto saavutustensa jälkeen. Saimme alennusta vain 310 000 Rupiaa, he viestittivät muka pettyneinä. Kuitenkin tiedän poikien hyppivän palmunlatvoja kohden kuin pihamme Lena-oravat. Syytä onkin. Tiedän että poikien neuvottelutaito oli ratkaiseva lopputuloksen syntymiseen.
On ollut myös upeaa huomata miten monet paikalliset yhteistyökumppanit ovat tulleet myös taloudellisesti meitä vastaan, sillä he ihan oikeasti arvostavat tekemisiämme. Itse asiassa nyt aloitettavan vammaiskeskuksen ympärillä pyörii ihmettelijöitä pilvin pimein. Eihän sellaista ole koko saarella. Ei ollut muuten Suomessakaan vain muutama vuosikymmen sitten.
Munkki Banagalan ja Marja-vaimoni ideasiemenet kylvettiin vajaa 10 vuotta sitten. Tuntuu hyvältä nähdä niiden jo orastavan. Ovat kuin pihakoivumme silmuillaan. Sain myös viestin, että pojat ovat saamassa viranomaisilta myös koulutusluvan hankkeellemme. Eihän Suomessakaan koulutusta saa antaa kuka tahansa ja noin vain.
PAHAT POJAT TOISTENSA KIMPUSSA
Tapahtumarikasta saarella on totta tosiaan. Viimeisen viikon aikana nurkillamme on ammuttu 3 mafiapomoa. Ensimmäisenä yhtä paikallista avustustyöntekijäämme 2 vuotta sitten kiusannut naapurikylän Telwattan rikollispäällikkö. Muistan kuinka "kiusattu" silloin sanoi, että kyseinen henkilö kohtaa matkan päänsä enemmin tai myöhemmin omien tekosiensa lailla. Niin kävi.
Gallessa päättyi kahden miehen pahan tekeminen niin ikään keskinäisiin välienselvittelyihin. Sanoin Kekelle, että yhden pahan tilalle tulee aina kaksi uutta. Se on maailman pahuuden totuutta. Annoin pojille tehtäväksi marssia terveysministeriystävämme luokse esittämään tiukan manifestin. Lotus Hill on valtion hyväksymä ja rekisteröimä virallinen avustusjärjestö, jonka toiminnalle on annettava myös turvatakuut.
On aivan toinen asia, hyödyttääkö se mitään. Maan kulttuuria ei noin vain muuteta. No, me olemme sen kanssa eläneet ja pärjänneet, vaikka koville välillä on ottanut. Kerronpa vain sen vuoksi, että olen luvannut kertoa myös mitalin varjopuolet.
HUIJARIEN MORAALI
ON USKOMATONTA
Toisen naapurikylän paha mies perusteli hyväntekeväisyysjärjestöjen rahastamista sillä, että kun hänen kylänsä alueella tehdään bisnestä, hän haluaa kymmenykset. Paikallisittain "kunnallisen veroäyrikertymän". Miten hän voi yhdistää hyväntekeväisyyden bisnekseen?
Tältä osin tämä pahuri on oikeassa. Maailma on uskomattoman paha ja vääryyksiä täynnä. On totta, ihan uskomattoman totta, että Sri Lankassakin aivan yleisesti lukuisat hyväntekeväisyyden sateenvarjon alla toimivat hankkeet ovat osittain tai jopa kokonaan petosta. Rahastusta omiin taskuihin. Tätä taustaa vasten Sri Lankan valtion tiukentuneet toimet ulkomaisia toimijoita kohtaan tuntuvat oikeilta.
Tätä taustaa vasten myös kotomaamme oikeuskäytäntö väärinkäytöstapahtumissa tuntuu perin oudolta. Onko se indikaatio pahantekijöille? Miten paljon se vaikeuttaa oikeiden hankkeiden toimia? Olen saanut paljon keskustella omien kummiemme kanssa aiheesta. Tuki on tärkeää. Emme saa luovuttaa muiden pahantekemisen vuoksi, emmekä luovuta.
Siksi toiminnassamme merkittävä osa on kontrolliin liittyvää työtä. Olemme tiukassa raportointivastuussa Sri Lankan valtiolle ja Suomessa Etelä-Suomen Lääninhallitukselle sekä Suomen Ulkoministeriölle. Sekä Sri Lankassa että Suomessa rahaliikenne kulkee ulkopuolisten tiukassa valvonnassa ja virallisesti hyväksytyt tilintarkastajat kummassakin maassa vastaavat siitä, että kaikki sujuu oikein.
Väärinkäytökset Sri Lankassa ja Suomessa (emme siis voi röyhistellä meilläkään tässä asiassa) merkitsevät sitä, että näiden asioiden kohdalla ylireagoinnitkaan eivät ole turhaa. Olemme luvanneet läpinäkyvää toimintaa ja täydellistä avoimuutta. Nämä päiväkirjat kuvineen ja taustatarinoineen ovat osa sitä.
Kerroin aikoja sitten tsunamin jälkeen 0-5 -vuotiaiden lasten orpokodista, jossa itseään lastenlääkäreiksi kutsuneet amerikkalaisnuorukaiset keräsivät miljoonia dollareita lastenkodin varjolla. Saivat rahat ja häipyivät. Käyttivät jopa lapsia vielä hyväkseen.
Se oli niin näkyvästi härski teko, että kyseiset huijarit etsintäkuulutettiin saman tien ja rajavalvontaa tiukennettiin heidän osaltaan. Nyt, yli 2 vuoden jälkeen, pari heistä löytyi Jaffnasta, tamilitiikereiden hallinnoimilta alueilta.
Jotenkin naapurin kyläpäällikön perustelu rahastuksesta on ymmärrettävä, muttei missään nimessä hyväksyttävää. Saatikka sitten heidän perintämenetelmänsä. Kunnian ja omatuntoni kautta vakuutan, että Lotus Hill -hanke ei ole maksanut rupiakaan näille pahoille pojille.
Jos liikaa paineita tulee, pyydän Lokalahden Leiskun sprintteriä, puuhakasta ulkoministeriämme, antamaan virka-apua valtiollisella tasolla. Tai pyydän senaattoriamme, Mietaan Jussia, kainalooni viidakkopoluilla liikkuessani. Iso, mustapartainen, käsittämätöntä kieltä ja murretta mörisevä jättiläinen aiheuttaa taatusti keskipituudeltaan puolitoistametrisissä pikkurosvoissa pakokauhua. Kylän juopotkin tekisivät saman tien raittiuslupauksen näyn näkemisen jälkeen. Avuksi voisi ottaa myös eduskunnan entisen puhemiehen. Siinä olisi mörinää kerrakseen - pelotteeksi asti.
Kuitenkin mopokolari tai auton alle jääminen ovat siellä todellisimpia uhkia.
Kaiken kaikkiaan olemme saaneet toimia yllättävän vapaasti ilman ylivoimaisia murheita. Ehkä ikävintä on ollut monien yhteistyökumppanien väsyminen matkan aikana. Ensi-innostus ei ole riittänyt pitkälle. Pitkäjännitteisyys on tällä alalla kova sana. Ryhmäkummiemme mukana olo, monet jo 2 vuoden ajan, on meille jatkuva ilonaihe ja voimien antaja. Kavereita ei jätetä. Näin meidänkään ei tarvitse jättää heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
JUHLAT JA RAHAT LOPUSSA
TYÖT ALKOIVAT TOIVOLASSA
Sanotaan, että Sri Lanka on maa, jossa on eniten juhlapäiviä. Uskon sen. Meno ja meininki on kuin luonnonlapsilla vain voi olla. Töitä tehdään välillä yhteen putkeen, pyhät mukana. Mutta kun on juhlaa, sitten otetaan rennosti. Töihin tullaan vasta kun rahat loppuvat. Toivolan pesulan rakennusmiehet tekivät töitä urakalla.
Olemme seuranneet yleensä töiden edistymistä rakennustyömailla jo vuosikausien ajan. Päiväpalkalla kuluu miestä kohden kaksi säkkiä sementtiä. Urakalla tehtäessä sementtiä kuluu viisi säkkiä. Me teimme pesulatyöstä urakan. Miehet paiskivat töitä urakalla sanan täydessä merkityksessä.
Kun paikallinen Uusi Vuosi alkoi, rupioita oli plakkarissa mukavasti. Uuden vuoden juhlinta kesti viikon. Sen jälkeen alkoi perinteinen uskonnollissävytteinen Vasak- juhla. Toukokuun täydenkuun aikana Buddha valaistui ja myös kuoli. Siksi toukokuun Full Moon on paikallisten vuoden suurin uskonnollinen juhla. Uusi Vuosi taasen oli suurin "maallinen" juhla, joten kaksi suurta juhlaa peräkkäin. Maa oli kuin Suomi heinäkuussa. Kiinni. Niinpä Toivolankin rakennusmiehet tyhjensivät lombuukkiaan oikein kunnolla ja pitkään.
Juhlat loppuivat ja miehet palasivat rahattomina ja virkistyneinä työmaalleen. Oheisista kuvista näette, että homma toimii ja hyvää tulosta tulee. Kiitos Avelle jälleen kuvista ja tietotekniikalle niiden siirrosta kotosuomeen.
KUMMIRAJOITUKSET
Juuri 79-vuotias ulkosuomalainen lähestyi minua sähköpostilla. Hän halusi Lotus Hill -kummiksi ja tiedusteli mm. onko kummiksi pääsemiseen ikärajoitusta?
Ei. Ei ole ikä- eikä painorajaa.
Olisi ehkä syytä asettaa painoraja - kenttätyöntekijöille.
Minäkin vietän tänään henkilökohtaista juhlapäivää. Aamulla kun heräsin ja kävin tarkistamassa, huomasin täyttäneeni yllättäen pyöreät 123 kiloa.
Terveyksin
Pentti-Oskari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)