Sormi. Käsi. Nyt vielä sydänkin.

Sri Lanka 24.2.2008

--------------------------------------------------------------------------------


KUNTOA LISÄÄ TOIVOLAN LAPSILLE

Lotus Hill kummimme Maakannakset olivat koonneet ystäväpiiriltään melkoisen summan avustusrahaa, jonka he kohdistivat Toivolan lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Kävimme ensin johtajan puheilla tiedustelemassa heidän tarpeitaan. Hyvä olikin. Tuskin itse olisimme ymmärtäneet, että pallokentän sivuverkkojen puuttuminen haittasi lasten peliä harmittavasti. Vähän väliä palloa sai hakea viidakosta kymmenien metrien päästä. Kenttä kun on mäen päällä.

Kylän rakennusmieheltä pyysimme tarjouksen. Muovitetun teräsverkon hinta on 155.000 rupiaa ja työn osuus 25.000 rupiaa. Yhteensä 180.000 rupiaa eli 1200?.

Sovimme että hänen kaverikassaansa rokotetaan 50% eli 600? ja Lotus Hill kummit maksavat toisen 600?. Lisäksi Maakannaksen varannosta liikeni pingispöydän hankkimiseen 35.000 rupia = 230? ja kahden fortunalaudan hankkimiseen 4300 R = 29?. Maija-tyttö oli tuonut mukanaan muutaman hyppynarun, joiden käyttöä ennakkosuunnitelmista poiketen Oskari-setä ei konsultoinut Toivolan lapsille. Ei liian hauskaa saa olla.

Gallesta hankittiin vielä viisi korkeatasoista potkupalloa pumppuineen, 15 lentopalloa, kansallispelin mailoja 25 kpl, palloja 30 kpl, pingismailoja 15 paria, 30 palloa yms.

PEHMOLELU
ON KOVA JUTTU

Maijalla ja Paavolla oli mukanaan 3 isoa laukullista pehmoleluja. Kylämme esikoulu, Montessorikoulu sai mieluisia vieraita. Keskimäärin 4-vuotiaat pikisilmäiset kullanmurut olivat aivan uskomattoman hellyttäviä. Kuinka nämä voivat olla niiiiin helluisia. Sitten kun kasvetaan isoksi, tapellaan ja soditaan. En halua uskoa sitä.

Se, että veimme ne juuri tähän kylämme kouluun, johtuu siitä, että tasan 100 v sitten italialainen Maria Montessori perusti nimeään antavan koulun pienille lapsille. Hän sai Mussolinilta lähtöpassit toisen maailmansodan aikana Italiasta ja toi tämän 3-6v lapsille tarkoitetun pedagogiikan Sri Lankan saarelle.

Montessori on levinnyt laajalti maailmalle ja sitä arvostetaan korkealle. Suomessakin lienee parikymmentä. Vaimoni sanoi, että se on maailman hienoin pienten lasten koulutusmenetelmä. Marjan kummityttö Jasmin on Suomen ainoita virallisen koulutuksen saaneita Montessori -lastenhoitajia.

Pehmolelu on melkein jokaiselle lapselle elämän ensimmäinen. Halauksia riitti.


BANAGALA INNOISSAAN

Kuinka mieluisasti nyt voimmekaan vierailla vammaiskeskustyömaalla. Miehiä on töissä 10-15 joka päivä. Paikalla on myös iso traktori etukuormaajineen. Homma hoituu vauhdilla. Banagala kertoi innoissaan, kuinka hän säästi melkoisesti rahaa pilarien hankinnassa. Pilarien sijaan hän osti 15.000 rupialla eli 100 eurolla teräsmuotit pilarien tekemiseen ja valaa ne itse betonilla. Pilareita tarvitaan yli 30. Sitten hän voi tehdä muoteilla bisnestä ja myydä muillekin, hän riemuitsi. On ilo nähdä hänen intoaan. Tästä on pakko tulla hyvä tulos.


20.1.2009
- SE TÄRKEÄ PÄIVÄ

Perjantaina Banagala oli kutsunut klo 15 meidät kuulemaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Jaoimme jokaiselle työntekijälle (18 kpl) Saunalahden meille lahjoittamat kännykät, joita Intian tulli jo himoitsi itselleen. Se oli heille bonusta hyvin aloitetusta työstä.

Olemme sopimuksemme mukaan maksaneet Banagalalle töiden uudelleen aloituksen jälkeen 2x500.000 rupiaa. Laskin pikaisesti, että paikalle oli tuotu hiekkaa ja sepeliä, terästä, sementtiä (150 säkkiä á 715 rupiaa) moninkertaisesti saadun rahan arvosta. Joten nyt alkaa näyttää todella hyvältä.

BANAGALA.
MUNKKI VAI RAKENNUSMIES?

Kysyimme kerran Banagalan rakennustoimesta vastaavalta, että tappelevatko he koskaan? Ovathan he rakentaneet yhdessä yli 1200 asuntoa. Kyllä, kerran oikein kunnolla. Banagalalla paloi hihat kun vähän väliä työt pysähtyivät milloin minkin tarvikkeen puututtua. Milloin satoi liikaa, etteivät hiekkamiehet päässeet joen vedenpinnan nousun takia hakemaan hiekkaa jne. Banagala sanoi, että hiekka ostetaan kuivana kautena kun hinta on alimmillaan ja niin paljon, että riittää sadekaudenkin yli. Tätä toimintaperiaatetta hän onneksemme jatkaa kanssamme. Sanoinkin Banagalalle, etten osaa arvioida hänen erinomaisuuttaan munkkina, mutta ammattitaitoinen rakennuttaja /organisoija hän ainakin on. Hymyili vain arvoituksellisesti.

AIKATAULU ON TARKKAAN
TAULULLE KIRJOITETU

Parakkikyhäelmätoimiston seinällä oli iso taulu, johon oli tarkkaan merkattu rakentamisaikataulu ja vastuuhenkilöt. Lisärakennuksen katon valaminen alkaa 28.2. Päärakennuksen katon rakennus aloitetaan 15.3, ovet ja ikkunat asennetaan 30.4 alkaen jne

Viimeisenä oli tärkeä merkintä:
AVAJAISET 20.1.2009

Joka täten kaikille kummeille kutsuna ilmoitetaan. Laittakaa kalenteriinne.
Järjestämme haluaville yhteisen tutustumismatkan Sri Lankaan ja Lotus Hill -toimintaan ja tietenkin vammaiskeskuksen vihkiäisiin. Matkalle lähtö Suomesta noin 15.1.2009 ja paluu noin 25.1 samana vuonna. Ilmoitan lähiaikoina lisätietoja.

KALASTAJAPERHEEN
KOVA KOHTALO

Yksinhuoltajaäidin ja kolmen lapsen kohtalo surettaa kovasti. Kävimme kummivieraidemme kanssa tutustumassa heidän nykyiseen asuntoonsa. Hatara lautahökkeli ei seuraavaa sadekautta kestäne. Viitetilille olemme saaneet kerättyä noin 1300?. Äiti saa tontin veljeltään, mutta minimisumma, jolla kelpo kodin rakentaisimme, on noin 4000?. Tälle tilille saimme 1000? suomalaiselta yritykseltä, joka käyttää vuosittain tuon summan hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna Välilän talon rakentaminen mahdollistui tuon avustuksen turvin. Löytyisiköhän muita yrityksiä, joiden talous kestäisi muutaman satasen satsauksen?

Lähettäkää sähköpostia!

Laitamme sitten tähänkin hankkeeseen yhteisiä kummien varoja. Monessa, monessa kummimme ovat mukana. Jokainen kohde on tosi tarkoin harkittu ja rahaa emme anna kenellekään kerralla, vaan maksamme valmistumisen myötä pienissä erissä. Tällainen toimintatapa edellyttää jonkun meistä olevan aina paikalla ja se työllistää uskomattoman paljon. Mutta lopputuloksista olemme saaneet olla ylpeitä. Rahaa ei valu mihinkään muualle kuin sopimaamme ja hyväksymäämme kohteeseen sovitunlaisesti.

PIENINÄ PUROINA

Avustusrahaa virtaa käyttöömme pieninä puroina. Samalla tavoin raha virtaa kohteisiin pieninä puroina. Näin ne ovat valvottavissa ja konkreettisesti tarkistettavissa. Kiireisinä aikoina käymme antamassa rahaa jopa päivittäin. Saan usein kuulla ihmettelyä siitä, miten pystymme valvomaan ettei rahaa käytetä väärin? Että rahaa ei käytetään muihin tarkoituksiin kuin on sovittu? Juuri tällä "pieninä puroina" -menetelmällä. Jos annat äidille rakennustyöhön yhtään enempää kuin mitä hän tarvitsee materiaaliin tai työpalkkoihin, saat olla varma, että seuraavan kerran tavatessasi hän iloisesti näyttää uusia korvakorujaan ja hymyilee onnellisena. Entä jos maksan talon isännälle? Seuraavana päivänä isäntä ja työmiehet ovat juovuksissa isännän hankkimasta palmuviinasta. Raha yli välttämättömän tarpeen on suuri ongelma.

Ei sääntöä ilman poikkeusta. Miten meillä kävikään vammaiskeskuksen ensimmäisen urakoitsijan kanssa? Ihan samalla lailla. Liian etupainotteinen maksuposti sai aikaan väärinkäytöksen, mutta pankkitakaus oli ennakointia tällaista tapausta varten. Onneksi. Banagalalle maksamme nyt sopimuksen mukaan loppurakentamisen 33:ssa erässä. Step by step. Maassa maan tavalla. Kyllä on mielenkiintoista ja tapahtumarikasta tämä elämiskulttuuri.

EI RAHAA VARASTOON
VAAN PÄIVÄ KERRALLAAN -KÄYTTÖÖN

Vielä edellä mainitusta aiheesta. Toivola, joka on siis virallisesti valtion ylläpitämä, oli alussa aivan mahdoton byrokratian suhteen. Viedessämme esim. lääkkeitä, niitä kirjattiin tuubi tuubilta ja sitten haettiin ministeriöstä vastaanottolupa. Korjaus- ym. töihin tarvittiin lupa, joka saattoi kestää kuukausia.

Näin kolmen yhteistoimintavuoden aikana olemme saaneet Toivolan henkilökunnalta, johtajalta ja heidän esimiehiltään sellaisen luottamuksen, että nykyään viemme sinne tarpeellista tavaraa lähes päivittäin kysymättä mitään. Palkat opettajille ja lääkärille maksamme pankkishekillä suoraan heille.

Remontit ja rakentamiset suoraan tekijöille. Kun henkilökunta ei ole rahan kanssa tekemisissä, ei ministeriön tarvitse valvoa. Systeemimme on heillekin erinomainen. Eli tulot ja menot pieninä puroina. Niitä on helppo valvoa, eikä valu hukkaan

ISOT VIRRAT VIEVÄT RAHAT
JA ISOT RAHAT IHMISET

Huomaattehan, että tässä ollaan vähän ylpeitäkin. Se on tarkoituksellista. Meitä on varoitettu ja olemme kuulleet ja nähneet itse liian paljon, kuinka isot virrat vievät rahat ja ihmiset mennessään. Se on surullista. Edelleen pieni on kaunista. Sitten pitää muistaa, että nämä pienet avustuspurot vuosien aikana ovat tuloksiltaan kasvaneet aikamoiseksi joeksi. Näistä kaikista jokainen Lotus Hill kummi ja volontääri voi olla hyvillään ja positiivisesti ylpeäkin. Miksi ei?

KAKSOISELÄMÄÄ

Kun vuosia sitten, kauan ennen tsunamia, teimme tätä ruohonjuuritason työtä, se oli pienimuotista ja mukavaa harrastusta. Tsunami muutti kaiken. Silloinkin ajattelimme auttavamme vain pahimman yli. Nyt elämme tätä vahvaa kaksoiselämäämme. Sormen annoimme, käsi meni ja meni sydänkin.

Emme tienneet, että me vanhenevat ihmiset saimme etuoikeuden nauttia auttamisen elämästä näin paljon. Saimme uusia, hienoja volontääriystäviä tiimistämme. Lukuisista kummeista on tullut jo henkilökohtaisiakin ystäviä.

Hei! Tämä on hienoa.

SUUNVUORO

Vaimoni valittelee, että puhun öisin unissani niin kauheasti. En uskaltanut, mutta teki mieleni sanoa, että päivisin en saa suunvuoroa.

--------------------------------------------------------------------------------
- Isä! Toiko haikara minut?
- Kyllä poikani.
- Toiko se sinutkin?
- Kyllä poikani.
- Ja äidinkin?
- Ei. Äidin toi papukaija.

--------------------------------------------------------------------------------

KATEUS -
MEILLÄ JA MUUALLA

Suomalaiset väittävät olevansa maailman kateellisinta kansaa. Ei kai nyt sentään? Vaikka olemmehan sitä vahvasti ja omakohtaisesti kokeneet.

Muka hyväntekeväisyyttä tekevät. Vanha soittajaretku ja yrittäjäkin vielä. Ei se mitään ilmaiseksi tee. Kyllä se siitäkin hyötyy. Tuttua, varsinkin omalla paikkakunnalla. Oikeassa ovat. Hyödymmekin. Ja paljon. Henkisesti arvioituna mittaamattomasti. Se hyöty kun on aivan toisenlaista ja paljon taloudellista hyötyä arvokkaampaa. Mutta mitäpä siitä. Eivät he tiedä mitä kadehtivat.

IKIYSTÄVÄ ON VALTAISA ONNI

Lotus Hill -toimintamme aikana olemme saaneet monta oikeata ystävää ja muutaman oikein ikiystävänkin. (Sano pitkäaikaiselle, hyvälle ja aidolle ystävällesi, että hän on Sinun Ikiystäväsi. Se ilahduttaa valtavasti. Minulle kävi niin. Suosittelen).

Kun rakennushankkeessa oli oikein raskasta ja harmittavaista, sanoin tiimillemme, että onneksi työssämme on Erankanlaisia ruohonjuuritason projekteja. Kaikki menee hyvässä myötäahteri-tuulessa. Kävimme näyttämässä eräälle kummiperheelle Erankan kodin valmistumista. Erankan äiti vei Marjan sivummalle ja Coolman meni tulkiksi. Kotimatkalla Marja sitten kertoi aivan hurjia asioita.

Täällä naisen on vaikea kertoa tällaisia asioita miehelle. Naiselle kyllä. Erankan äiti kertoi, että hirveä kateus oli iskenyt heidän kyläänsä. Miksi Eranka saa uuden vessan ja kodin ja uudet jalat? Koulukyyditkin vielä maksetaan. Miksi ei muille? Ihmettelimmekin sitä, että normaalisti siellä käydessämme kylän väki tulee tervehtimään ja hymyilemään. Nytkin meillä oli iso laukullinen pehmoleluja kylän lapsille, mutta piapon piappoa ei näkynyt missään. Erankan äiti itki erityisesti sitä, että hänen kaksi vanhempaa poikaansa olivat kääntyneet nyt myös heitä vastaan.

Miksi vain Eranka saa? Kaiken kukkuraksi hän kertoi, ettei tontti ollutkaan 6 kk sitten kuolleen Erankan isän nimissä, jonka hän olisi perinyt ja voinut antaa Erankalle. Näin me sovimme heti aluksi ja edellytimme rakentamisen ehdoksi. Tontti onkin 82 vuotiaan isoäidin nimissä. Kun isoäiti kuolee, veljet ottavat talon haltuunsa ja kun Erankan äiti kuolee, veljet varmasti heittävät Erankan lastenkotiin.

Nyt moni varmaan tuumii, että onpas vilkkaita mielikuvituksia. Voin ikävistä kokemuksista sanoa, että näin on täysin mahdollista.

Eräälle orvolle kummitytöllemme, joka asui siskon ja veljensä kanssa isoisän talossa, rakensimme kaivon, sähkön ja ostimme huonekalut. Sen jälkeen isoisä heitti lapset ulos. Poika suutuksissaan heitti kattotiilet pihalle. Isoisä kutsui poliisit paikalle. Olimme juuri tulossa erään lehtimiehen kanssa tekemään helluista juttua kummitytöstä, kun tilanne oli pahimmillaan. Huh huh. Kaikkea sitä joutuu kokemaan. Kuten aiemminkin olen kertonut, nämä luonnonlapset ovat kontrasti-ihmisiä. Äärimmäisen rakastavaisia ja äärimmäisen julmia.

TYÖT SEIS

Pelästyin todella tilanteesta, sillä olimme laiminlyöneet kontrolloida omistussuhteet tonttiin. Seuraavana päivänä soitin Avelle: Työt seis. Rupiaakaan ei makseta, ennen kuin tontin omistus on sovitunlainen.

Ave oli hetken hiljaa:
- Maksoin juuri seuraavan maksuerän.
- Missä olet?
- Juuri lähdössä Erankan talolta.
- Äkkiä hakemaan raha takaisin, ennen kuin se on myöhäistä.

Ja niin Ave teki työtä käskettyä ja haki juuri antamansa rahat äimistyneeltä äidiltä takaisin.

-Rahat tulevat takaisin ja rakentaminen jatkuu, kunhan tontin (ja sitä myöden valmistuvan talon) omistusoikeus on virallisesti Erankan.

Coolman oli isoäidille selittänyt, että siirto Erankalle on tehtävä, muutoin tontille jää pelkät seinät. Maanantaina on tarkoitus mennä isoäiti, äiti, Eranka ja Coolman paikalliselle notaarille ja tehdä paperit kuntoon. Niin kauan työt seisovat muiden ihmetykseksi, että asiat on kunnossa..

Että silleen.

KUIN KORKEUSHYPPYÄ

Kyllä tässä vireänä pysyy. Välillä hymyilyttääkin jo. On tämä niin kuin korkeushyppyä. Välillä mennään yli. Välillä rima putoaa. Nyt mennään yli, vaikka rima vähän heilahtikin.

Rubikan talon paperit on taatusti kunnossa. Istuimme Aven kanssa melkein 4 tuntia Hikkaduwan kuumassa notaarin toimistossa ja näin henkilökohtaisesti, että talo tuli Rubikan nimiin.

Täällä vaan on koko ajan pidettävä ohjakset tiukalla. On nää sellaisia velikultia. En tiedä ymmärtävätkö suomalaiset olla onnellisia, että löytyy vieläkin kateellisempi elämiskulttuuri muailmalta.


KIIRA

Kasvaa kuin heinähäkki. Paskoo sisälle ja kuljettaa kaiken irtaimen ympäri pihaa. Silti suunnittelemme sen ottamista olkalaukussa mukaamme kotiin. Ei vaiskaan. Pyysin ystäviämme tuomaan puruluun, että lopettaa jalkojemme kalvamisen. Sai puruluun ja nyt kalvaa molempia.


TOIVOLAN LASTEN RIEMURETKI

Kun Colombon eläintarhaan suoritetun pommi-iskun vuoksi paikka suljettiin, Toivolan lastenkodin esi-ihmiset virastossa kielsivät suunnitellun retkemme turvallisuussyistä. Nyt saimme luvan. Odotettu päivä oli 23.2. Päivän sisältö oli niin huikea, etten tässä päiväkirjassa ryhdy sitä kertomaan.

Se vaatii tilaa. Palaan asiaan maaliskuussa kun olen kotona ja olen saanut myös kuvat tulostettua. Se oli sellainen riemuretki, että hyvin harvalla meistä hyvät lukijani on koskaan ollut mahdollista sellaista kokea. Mielettömiä elämänkokemuksia. Tällaisen retken tulemme järjestämään joka vuosi yhteiskunnan unohtamille lapsille. Orvoille, kriminaaleille, hyväksikäytetyille ja katulapsille. Heille, joilla ei ole läheisiä, mutta nyt on 600 LÄHIMMÄISTÄ kaukaa Suomesta.

EIHÄN TV-KAMERA OLE PAIKALLA,
KUN SITÄ TARVITTAISIIN.

Jospa Rita Strömmer olisi paikan päällä taltioimassa 14 tunnin riemuretken. Takaan, että sen voisi taltioida ilman taukoja ja leikkauksia. Yhtä pötköä 14 tuntia. Se olisi kuin hyvän kirjan lukeminen, jota ei voi keskeyttää. Se olisi oikeaa TosiTeeveetä.

RUBIKAN VANHA TALO
- KESÄMÖKIKSIKÖ?

Pienet jälkitoimet hieman työllistävät Rubikan muuton jälkeen. Kolme koiraa jäi vanhan hetteikkökodin pihamaalle ulisemaan nälkäänsä. Sanoin miehelle, että koirat on ehdottomasti vietävä uuteen kotiin, meillä ei kuutta koiraa tarvita. Tämä kakkahousu jätti koirat kontollemme. Kyläpäällikön kanssa sovimme, että edellytämme vanhan talon välitöntä purkua. Muutoin "epäsosiaaliset ainekset" ottavat sen haltuunsa. Ja kattia kans. Tämä kakkahousu ei tehnyt elettäkään sen purkamiseksi, vaan oli kertonut uudelle naapurilleen, että hänellä on kesämökki järven rannalla. Todennäköisesti käyttää sitä kavereidensa kanssa "pössyttelyn" pitopaikkana.

Laitoin Coolmanin viestinviejäksi, että 12 tuntia aikaa ja sitten poltan rötiskän kyläpäällikön luvalla. Arvatkaa mitä tämä pas.. eiku kakkahousu teki? Ilmoitti, että kun uusi talo on Rubikan nimissä, ja vanha hänen isänsä nimissä, hän ei pura mitään, ennen kuin saa itselleen uuden talon. Coolman lähti käymään kakkahousun isän luona ja kertoi, että huomenna klo 12 iso suomalaismies sytyttää vanhan rötiskän laittomalla maalla palamaan kyläpäällikön luvalla. Tervetuloa häppeninkiin. "Onko se iso suomalaismies niin hullu?" kysyi kakkahousun isä. "On se" sanoi Coolman.

HUHUJA HUHUJA
TIIKERIJOHTAJA
HENKIHIEVERISSÄ?

Viime sunnuntain pommi-iskussa loukkaantunut tamilien tiikeripäällikkö loukkasi virallisten tietojen mukaan jalkansa. Viidakkorumpu kertoo, että hän olisi kuollut, mutta tietoa pantataan propagandisesti soveliaampaan aikaan. Kun yksi lähtee, tulee kaksi tilalle.

UUSI SODANKÄYNTISTRATEGIA

Hallituksen kerrotaan muuttaneen nyt strategiaansa ja isojen massiivisten joukkoiskujen sijaan iskut suoritetaan pienillä ryhmillä. Päivittäin saa 25-30 sissiä surmansa. Eilen kuulema 94. Kouluja hallitus sulkee yhä enenevissä määrin tamilialueen läheltäkin. Hallitus on kieltänyt joukkotapahtumat koko maassa estääkseen tamilisissien iskut niihin. Kuitenkin viime viikonloppuna kun olimme Marjan kanssa Taavi-automme kanssa saaren itäreunalla, aivan Yalan eläinpuiston lähellä, joka on pääosin suljettu aiempien iskujen vuoksi, oli siellä menossa melkoiset jubileumit.

Olimme kääntymässä suuren tekojärven patotielle kun kohtasimme poliisien tiesulun. Kerroimme matkamme kohteen saaren vanhimman päätemppelin. Kuulin aivan selvästi kun toinen poliiseista sanoi toiselle selvällä singaleesikielellä, että päästetään vaan, sehän on se seinähulluveljes ja varmaan menossa esiintymään.

Niin ajoimme patotielle, joka oli täynnä suurta esiintymislavaa rakentavia ihmisiä. Satoja lainelautailijoita valmisteli marakatinvehkeitään ja soutukilpaveneet harjoittelivat tekojärvellä. Poliiseja ja sotilaita mieletön määrä. Tulossa oli suuri urheilu- ja viihdetapahtuma. Kun kaikki järjestettiin suljetulla padolla, oli turvatarkastus helppo hoitaa. Padon jälkeen kohtasimme kuin kansainvaelluksen. Ihmisiä virtasi sankoin joukoin kohti suurta porttia, josta pääsi tapahtuma-alueelle.

Kyseessä oli autojen ja motocross-pyörien rallitapahtuma. Voihan verokirja. Että voikin olla mielettömiä kontrasteja. Muutaman kilometrin päässä tiikerisissit lymyilevät viidakon suojassa ja nämä järjestävät isoja ralleja, lainelauta- ja soutukilpailuja.

Hotelliin päästessämme avasin television paikalliskanavan. Menossa oli valtaisa pop-konsertti. Arvatkaahan missä? Juuri sillä patotiellä ja samalla esiintymislavalla, jossa hetken viivähdimme. Jos olisimme jääneet, kuten ensin aioimme, olisimme taas olleet taatusti ainoina ulkomaalaisina TV:ssä. Sitä ei paikallisetkaan enää olisi sulattaneet. Linssiluteet.

On nää merkillisiä ihmisiä.

Sissit varmaan katseli matkatelevisiosta, että tuolla muutaman kilometrin päässä olisi sopiva joukko ihmisiä tuhottavaksi. Oikea pommisissin unelma. En ihan pysy perässä näiden ajatusmaailman kanssa. Mutta minähän olenkin jo aika vanha.

KYLÄPÄÄLLIKKÖ
KÄVI KYLÄSSÄ

Kyläpäällikkömme Mahinda oli kertonut halunsa tulla meille kylään jonain iltana. Ja tuli. Istuimme kolmistaan terassilla teetä juoden ja kyläpäällikön vaimon makeaa leivosta syöden. Mukava mies. Kristitty, mutta ei sillä merkitystä. Kävimme läpi koko kylän talo talolta ja perhe perheeltä. Hän tiesi kaikista kaiken. Se oli meille hyödyllistä tietoa myös avustustoiminnassamme. Oikeastaan Samantha on naapurikylän päällikkö ja meidän kylän päällikkö on hänen vaimonsa. Sanoin, että minullakin on samalla lailla kyläpäällikköni, vaimoni. Ja meitä kahta nauratti niin.

Todellisuudessa Samantha hoitaa molempien kylien asiat. Hänen toimenkuvansa on hieno ja tärkeä. Kyläläiset kertovat hänelle murheensa ja toiveensa ja hän hoitelee mm. viranomaisasiat heidän puolestaan. Hän kiertää jatkuvasti perheissä, kulkee häissä ja hautajaisissa ja mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Ja on selvillä kaikista ja kaikesta. Hyvä systeemi.

Hän on auttanut meitä paljon myös avustuskohteiden taustojen selvittelyissä. Hän on yksi avustustyömme onnistumisen salaisuuksista. Annoin vaimolleen vanhan kännykän lahjaksi, jotta saa miehensä kiinni tarvittaessa. Pois lähtiessä pyysin vielä hänen kännykkänumeroaan. Ei kännykkää. Joten ei saisi vaimo edelleenkään häneen yhteyttä. Onneksi niitä kännyköitä on iso kassillinen.

SUOMALAISTA RUOKA HUIKOO

Päältäkin näkee, että olen moniruokainen. Täällä eineet ovat kyllä uskomattoman herkullisia. Mutta meikäläinen kulinaarinurkkapatriootti kaipaa joskus niitä kotoisia kuukausien oleskelun jälkeen. Jälkiuunileivässä ja rukiisessa varrasleivässä ollaan hienosti pysytty. Kiitos tänne tulleiden ystävien. Ja kun yksin jään taloon, perunat keittoon ja makkarakastike mamman tapaan (meidän mamma ei lisäaineista tiennyt).

Eilen keksin loistavan kotimaun. Täältä saa upeaa avomaakurkkua (sellaisia 20-30 cm mittaisia.) Juustohöylällä kuori pois ja sitten seitinohuita siivuja.

Isoon pilkkumiin 2/3 vettä, 1/3 etikkaa (täällä se on tietenkin palmuetikkaa - hyvää), lisäksi suolaa ja sokeria. Tilliä ei täältä saa. Se on mamman kesäkurkkua. Varrasleivän päältä voi huoletta jättää voit ja margariinit, juustot ja leikkeet pois. Vino pino kesäkurkkua leivän päälle - natural. Kokeilkaa, te epäileväiset. Jos olen pienentynyt kotia tultaessa, tiedätte onnistumisen aiheen.

NOSTO PAINON MUKAAN

Kun olin nuori (en pieni) kesä- ja loma-aikana olin osuuskaupan varastolla töissä. Ja kuorma-auton apumiehenä. Sementtisäkki painoi 50 kg ja tosimiehet veivät niitä kaksi kerrallaan. En viitsi valhetella. En ollut tosimies. Sanoivat vanhemmat miehet, että oman painon verran kantaa tosimies mennen tullen. Ja kantoi. Tänään tuli pihallemme sementtikuorma pihalaatoitusta varten. Täällä sementtisäkit painaa 50 kg. Miehet keskimäärin huomattavasti vähemmän. Suomessa miesten selkärankarapistumisen myötä sementtisäkki painaa 25 kg. Miehet painaa keskimärin 90 kg.

KUNNOLLA KEITETYT MUNAT

Kauhulla ryhdyin vertaamaan omaa painoani. Jos täällä kannetaan 20% omaa painoa suurempia säkkejä, minun pitäisi kantaa 150 kg säkkejä.

Taidan alkaa laihduttamaan oikein tosissaan. Keitin lounaaksi kanamunia. Kun Marjan kanssa on hieman erimielisyyttä keittoajasta, ajattelin yksin ollessani keittää kerrankin tarpeeksi. Laitoin ison kattilaan vettä ja sinne 6 munaa.

Nukahdin sohvalle ja heräsin paukkeeseen. Joko se nyt alkaaa? Vesi oli kiehunut loppuun ja munat poukkoilivat ja räjähtelivät tulikuuman teräskattilan kuivalla pohjalla. Nostin komistuksen pesulavuaariin ja kuorin taatusti tarpeeksi kovaksi keitetyt munat koiran ruoka-astiaan. Kiira nuuhkaisi ja lähti karkuun, Mutta Bullad tuttuun tapaansa hävitti ne muna per nielaisu. Nyt se hikkaa ja katsoo minua loukkaantuneena.

Ystävällisesti


Pentti-Oskari

Toivolan lasten riemuretki

LOTUS HILL KUMMEILLE JA HEIDÄN YSTÄVILLEEN


--------------------------------------------------------------------------------

RIEMURETKI ELÄINTARHAAN
(Kuvakooste retkestä tämän viestin lopussa)

Toisella yrittämällä onnistui Toivolan lasten vastaanottokeskuksen riemuretki pääkaupunkiin. Ensimmäisellä kerralla pommiattentaatti eläinpuistoon pelästytti vastuuhenkilöt. Ymmärrettävää.

Principalin (johtajan) kanssa oli sovittu, että Lotus Hill kummit maksavat koko retken. Kustannusarvio oli noin 70.000 rupiaa (460 ?). Lähtö sovittiin alkavaksi Toivolan pihalta klo 5.30. Koska asumme matkan varrella, oli turha ajaa Toivolaan. Sovimme, että olemme Baddegamaroadin tienhaarassa klo 5.45. Keke tulee Hikkaduwan linja-autoasemalta.

Sitten alkoi kato: Ave sairastui flunssaan. Minä oli streptokokkitulehduksen vuoksi (joka ei vaan hellitä) tosi kovalla penissiliinikuurilla. Ounastelin ylivertaisen kuumia olosuhteita, joten olin kahden vaiheille. Aamulla herätessäni asia oli selvä. Vasen silmä melkein ummessa ja tulipunainen. Jokin tulehdus ilmeisesti. Lääkärille on mentävä heti kun vastaanotto aukeaa. Mutta siihen se kato sitten jäikin, kuten tuonnempana käy selville.

TÄHTIÄ JA LEPAKOITA

Marja käveli aikataulun mukaisesti kylätieltämme päätielle, sillä Taavi-automme oli maalaamossa ja molemmat mopot rikki. Bussit olivat tunnin myöhässä. Oli vielä pimeää. Marja istui tienpenkalla ja teki havaintoja heräävästä luonnosta: ?Laskin tähtiä ja lepakoita?. Pistämättömään ja erehtymättömään tapaansa arvioida matemaattisia suureita, hän arvioi lepakoita olleen enemmän kuin tähtiä.

LISÄMATKUSTAJIA

Kun bussit vihdoin saapuivat kävi selville, että sovitun 98 lapsen sijaan kahdessa bussissa olikin 150 matkustajaa. Eikä tässä vielä kaikki. Matkalta tuli vielä lisää ja Colombosta loput. Lisämatkustajat olivat henkilökunnan perheitä ja varmaan ystäviäkin. Colombosta mukaan liittyi mm. opettajien siellä koulua käyviä lapsia.

Marja soitti ensimmäisen tauon jälkeen hätääntyneenä. Hän osti jokaiselle mukanaolijalle kaksi pientä pullaa ja jäätelöt. Rahaa meni 15.000 rupiaa. Miten rahat riittävät näin suuren joukon kustannuksiin? Sovimme, että bussit maksetaan vasta matkan päätyttyä. Marja soittaa paluumatkalla minulle ja tulen tielle vastaan lisärahoituksen kera.

MENO OLI INFERNAALISTA

Marja oli lupautunut jo aikoja sitten poikien bussiin, joten Keke joutui tyttöjen bussiin. Busseissa meno oli uskomatonta. Menen tullen, koko matkan ajan, soi musiikki ja laulu. Ne ketkä eivät soittaneet erilaisia käsirumpuja, lauloivat ja tanssivat. Marjahan rakastaa tanssimista yli kaiken (hänen oma adjektiivinsa) ja sai nyt kerrankin tanssia. Ei tartte kotomaassa vähään aikaan mennä Kari Tapiota kuuntelemaan.

Toivolan johtajakin, joka normaalisti on hyvin hillitty ja poissa olevakin, riehaantui villiin tanssiin ja lauluun ja sekös oli pojista hauskaa. Uskon, että retki oli sosiaaliselta merkitykseltään loistava.

Sanoin Marjalle, että lisävahvistukset osallistujajoukkoon kyllä pysytään kustantamaan. Samalla koko tiimi pääsi nauttimaan yhdessäolosta ja retken kohteista. Kussakin penkissä istui 3-4 poikaa ja soittovehkeet päälle. Lämmintä oli muukin kuin tunnelma.

HUNAJAPOMMI

Kesken matkaa Marja soitti minulle, että heidän takanaan tulleessa autossa oli räjähtänyt pommi. Mikä merkillinen hunajapommi tai pommihunaja Marja oikein on? Tämä on jo kolmas kerta, kun autopommi räjähtää hänen läheisyydessään.

Tiesin, että Maakannaksen kummiperhe lähtee Marjan jälkeen Colomboon kotimatkalle. Varmistussoitto vahvisti, että heidän edessään räjähti pommi. Nyt on tie poikki ja kiertotie sisämaan kautta. Jonot olivat valtaisat. Kuuleman mukaan kuolleita ei ollut, mutta 14 loukkaantui. Pommin asettajan aie oli huomattu ja ehditty osittain pakoon.

Tapaus oli klassinen: Nainen nousee bussiin. Nostaa laukkunsa tavaratelineelle ja jonkin ajan kuluttua poistuu bussista. Bussi jatkaa ja pian räjähtää pommi. Ihmiset ovat kokemuksesta tulleet epäileviksi ja huomasivat emännättömän laukun. Kaikki eivät ehtineet pakoon.

KATULASTEN KARKUMATKA?

Jo etukäteen pelkäsimme karkulaisia tällä retkellä. Osa lapsistahan on pakkotoimin poliisin toimesta tuotu Toivolaan. Katulapsia, taskuvarkaita ja pikkukriminaaleja. Nyt he olivat jälleen kotikonnuillaan. Henkilökuntaa oli tämänkin takia perustellun reippaasti vahtimassa. Karkualttiit lapset tiedettiin. Heitä seurattiin erityisesti. Olisi näiden retkien jatkoa ajatellen pettymys yhdenkin lapsen karkaaminen. Johtaja oli ottanut riskin hyvää hyvyyttään.

Kun porukalle käytiin hakemassa lunch-paketit Colombon keskustassa, lähes 200:lle ihmiselle, ei yhdestä paikkaa saatu kaikkia, joten ruoka haettiin ainakin kahdeksasta eri kohteesta ja aikaa kului tunti.

Tuon ajan bussit seisoivat kadun reunalla. Oli pakko pitää ovet ja ikkunat kiinni karkureiden vuoksi. Sisällä lämpötila oli hirveä. Yksi poika pyörtyikin ja Marja oli lähellä kupsahtaa. Hän antoi pojalle banaanin. Se jaettiin viiteen osaan. Näiden lasten keskuudessa solidaarisuus on ihailtavaa.

Ensimmäinen kohde oli planetaariomainen paikka, missä olivat esillä erilaiset avaruutta esittelevät laitteet ja vempeleet. Lapset pitivät siitä kovasti.

Pääkohde eläinpuisto oli yllätys. Marja, joka yleensä käyttää vaatimattomia laatusanoja, sanoi, että se on hienoin, siistein ja parhaiten hoidettu eläintarha maailmassa. Eläimiä ei ollut yksittäin, vaan laumoissa. Oli mustia leopardeja, virtahepoja, kirahveja ja vaikka mitä. Sellaisia lintuja ja matelijoita, joita ei olla nähty edes elokuvissa, saatikka kirjoissa. Eläintarha on niin hieno kohde, että jokaisen Sri Lankassa vierailevan turistinkin pitää siellä käydä.

Olipahan se lapsille upea kokemus.

SOITTO SOI JA LAULU RAIKAA

Paluumatka oli menomatkan toisinto. Taas neljä tuntia yhtämittaista laulua, soittoa ja tanssia. Nyt Marja oli tyttöjen bussissa. Kyllä oli frouva kotiin tullessaan iltamyöhällä väsynyt. Väsynyt, mutta onnellinen. Marja oli matkan aikana tutustunut opettajiin ja muuhunkin henkilökuntaan. Monet lapset tulivat myös entistä läheisimmiksi. Joukossa oli mm. yhdestä perheestä 4 lasta, jotka kaikki olivat äärimmäisen fiksuja. Toivottavasti he nyt, kun koulunkäynti on heille mahdollistettu, pääsevät näyttämään kykynsä.

KAHDELLA JA PUOLELLA
EUROLLA PÄIVÄN OHJELMA

Kun seuraavana päivänä purimme tapahtumia ja katselimme kuvia, totesimme, että tästä tehdään traditio. Kokonaiskustannus busseineen, pääsymaksuineen ja ruokineen oli yhteensä 56.230 rupiaa (368?). Kun se jaetaan osallistujien kesken, se tekee noin 375 rupiaa (2.45?) per sierainpari.

Lotus Hill kummit. Tällaista hyvää Te saatte aikaan. Tämän ei tarvitse jäädä tähän. Ideoita kyllä löytyy ja toteuttajia, kohteita ja tarpeita, kunhan kummien aktiivisuus vain säilyy.
Olisiko tuon 375? voinut paremmin käyttää? Retken merkitys myös terapeuttisesti näille suljetun osaston lapsille oli hyvin suuri. Terapiaa voidaan tehdä niin monella tavalla. Tämä riemuretki oli yksi niistä. Luulenpa myös, että henkilökunnan kanssa on yhteistyön jatkaminen entistä helpompaa ja tuloksellisempaa. Kiitos kummit lasten puolesta, että mahdollistitte heille tällaisen riemullisen elämyksen.

Tämä oli täälläoloaikamme yhden päivän satoa. Joka päivä vie eteenpäin teemaamme. Autamme heitä, jotka muut ovat unohtaneet.

YLPEYDEN AIHE
EHKÄ SUURIN SAAVUTUKSEMME

Haluan kertoa tässä samassa yhteydessä, ettei Toivolankaan lasten elämä ole pelkkää juhlaa. Arkinen aherrus täyttää päivät. Tärkein niistä on koulunkäynti.

Näille lapsille koulunkäynti on erityisen tärkeää, koska heillä taustansa vuoksi tulee olemaan suuria vaikeuksia saavuttaa yhteiskuntakelpoisuus. Koulua käymättä he eivät siihen yllä.

Kaksi vuotta sitten yli puolet lapsista olivat niin jälkeenjääneitä, ettei heitä huolittu valtion kouluun. Osannette kuvitella millainen isku se on heidän itsetunnolleen. Päivät pitkät he luimistelivat pääasiassa sisätiloissa. Tullessamme ensi kertaa paikalle, ne olivat karkaamisen estämiseksi vielä lukittuna.

Talvella 2006 palkkasimme kaksi käsityönopettajaa, lääkärin ja Monikan, erityisopettajan. Kaksi vuotta myöhemmin Monika istui toimistossa ja teki raporttia esimiehilleen Galleen.
- Mitä raportoit?
- Raportoin, montako lasta olen kouluttanut kouluun.
- Montako?
- Tasan 70.
Mieleni teki rynnätä halaamaan Monikaa, mutta sehän ei ole täällä soveliasta.

Kuulkaa - ei se ole kova juttu. Se on TOSI KOVA juttu. Nämä asiat ovat minulle entiselle kansakoulunopettajalle hyvin läheisiä. Ja sanonpa vaan myös erityIsluokkaa opettaneena, että 70 katulapsen kouluttaminen koulukelpoiseksi on tosi kova juttu.
Monika sai kännykän bonuksena. Upea nainen.

Nyt Toivolassa kouluaikaan harhailee enää vain muutama lapsi, joiden synnynnäiset valmiudet eivät mahdollista normaalia koulunkäyntiä. Tämä on sama paikka, jota Marja kutsui ensihavainnon jälkeen "lasten kaatopaikaksi".

Ymmärrämmeköhän me Lotus Hill kummit ja työntekijät mitä olemme saaneet aikaan? Olemme todennäköisesti pelastaneet 70 lapsen elämän tulevaisuuden kurjuudelta. Kun Suomessa pisteytetään ja kirjataan avustushankkeiden tuloksia, löytyyköhän sieltä näin konkreettisen tuloksen määre?

Kun meiltä usein kysytään mitä käytännössä tarkoittaa ruohonjuuritason avustustyömme, on helppo kertoa tämä esimerkiksi. Kaikki lähti lasten täipesusta ja syyhymyrkytyksestä, hygienian parantamisesta ja henkilökunnan asenteiden muuttamisesta. Tämä työmme jatkuu.

TULEVAISUUTTA SUUNNITELLAAN

Menossa on johtajan kanssa suunnitelmat lasten ohjaamiseksi työhön ja yhteiskuntaan lastenkodista vapauduttuaan. On suunnitelmia jonkinasteisesta ammatillisesta koulutuksesta, työhön oppimisesta Toivolan ulkopuolellakin. Ompelukoulutus on jo nyt tuottanut hyviä, konkreettisia tuloksia. Lasten vaihtuvuus lisää myös jatkuvasti olemassa olevien toimien tarpeellisuutta. Näin pienistä puroista kasvaa isompi virta. Ja tämänkin upean kokonaissaavutuksen mahdollistat Sinä, Lotus Hill -kummimme. Ole siitä hyvilläsi ja oikealla tavalla ylpeä.

Järjestämme taas keväällä kummeille informaatiotilaisuuden, josta tarkemmat tiedot myöhemmin. Munkki Banagala on alustavasti lupautunut tulemaan vieraaksemme. Se olisi hienoa. Hän valloittaa Teidät kaikki. Tämä munkki, opettaja ja rakennusmies.

Iloisin ja positiivisin terveisin

Pentti-Oskari
mailto:oskari@herrankukkaro.fi

Ps. Ettehän unohda kummimaksujanne.
Niitä tarvitaan täällä -ihan oikeasti.

Maalaisjärjelle riittää käyttöä

Sri Lanka 17.02.2008


--------------------------------------------------------------------------------

ÖLJY - MAAILMANMAHTI

Sri Lankan hallitus on ajamassa maan itä- ja pohjoisosista ulkomaalaisia pois. Kansainväliset tarkkailijat koko maasta, rauhantarkkailijat etunenässä. He kertovat avoimesti, että nyt alkaa todellinen sota. Tamilit pyyhkäistään pois saarelta. Sotatoimialueen viestitys on pelkästään taistelevien osapuolten hallussa. Sen objektiivisuus on kyseenalaista.

Mitä sotatoimialueella todellisuudessa tapahtuu? Osapuolten uhoamiseen uskominen Ruandan kaltainen kansanmurha on hyvinkin mahdollinen. Eivätkä kansainväliset yhteisöt tee taaskaan mitään. Pyydetään sitten jälkeenpäin anteeksi.

Miksi ihminen ei millään opi historiastaan?

Jo vuosia sitten kirjoitin, että norjalaisten into toimia tamilien ja valtaväestön rauhanneuvottelijana on hienoa asia. Joskus sillekin löytyy "luonnollisempi" selitys. Näin skeptinen olin jo silloin. Öljy? Nyt sitä öljyä on sitten löytynyt tamilialueelta. Ei vielä paljoa, mutta ei savua ilman tulta. Jotkut tietävät kuinka paljon sitä voisi olla. Vai onko sekin propagandaa? Mutta odotusarvotkin ovat tärkeät. Olisiko tuo öljy onnenkantamaa sen vuoksi, että tämäkin sotatoimi alkaisi kiinnostaa maailman poliiseja?


Eikö maailman meno olekin merkillistä? Loogista kylläkin, muttei järkevää.

SUPERKESKIVIIKKO

Olipahan päivä. Onnea ja menestystä täynnä.
Tällaisia päiviä tarvitaan. Vaaaaauuuuu.... !

RUBIKALLA ON NYT UUSI KOTI

Kankaiden taivaanmerkit taisivat olla kohdallaan. Naapurimme Rubika (jonka mentaalihäiriöinen mies, huumehörhö, ajaa vaimoaan ja lapsiaan viidakkoveitsellään pitkin hetteikköä) toi minulle paperit, joiden mukaan myynnissä olisi lähellä Toivolaa tontti ja talo. Pakkasin koko perheen Coolmanin kera Taavi-autooni ja ajoimme saman tien paikan päälle.

En ollut uskoa silmiäni. Normaalisti täällä tontin koko on 5 böördsiä ja hinta 5 laksia = 500.000 rupiaa = 3300? . Tämä tontti oli 10 böördsiä. Ja mikä oli aivan uskomatonta: 100 m2 loistavakuntoinen talo. Valmistunut 2 vuotta sitten. Iso olohuone, ruokailuhuone, 3 makuuhuonetta. Ulkona keittokatos, toiletti, oma kaivo ja suihku. Hinta 8 laksia. Siis hiukan enemmän kuin puolta pienemmän, pelkän tontin hinta. Myyjä oli kahden asunnon loukussa ja tarvitsi käteisenä rahan heti. Tontteineen sähköineen kaivoineen päivineen.

Baddegama Roadilta 700 m. Kauppa ja koulu lähellä. Luonnonkaunis paikka. Aivan liian hyvä ollakseen totta. Myyjänä monille tuttu mies. Lanka Paradis hotellin työntekijä. Kättä päälle kiireesti ja sitten notaarille, ettei kukaan pääse väliin tai myyjä peräänny.

Superkeskiviikkona sitten tehtiin kauppakirja RUBIKA-äidin nimiin. Perhe oli yhtä hymyä. Perheen isäkin pyöri ympärillä. En katsonut aiheelliseksi puuttua perheen sisäisiin asioihin. Olimme nyt kuitenkin antaneet äidille ja lapsille teknisen mahdollisuuden itsenäistymiseen. Jatko on heistä itsestään kiinni.

Kaupanteon jälkeen sanoin isälle painokkaasti, että kodin ostaminen Rubikan nimiin oli minun vaatimukseni, ei Rubikan. Lopuksi näytin nenääni ja sanoin matalalla äänellä, että seuraavan kerran kun hän kiusaa perhettään, tulen vääntämään HÄNEN nenäänsä 4 kierrosta vastapäivään. "Hari hari" kiemurteli tämä ronttus. Saas nähdä.

Kolmen päivän päästä he pääsevät muuttamaan. Huonekaluja tarvitaan. Mitään heillä ei ole entuudestaan.

Rubikan avustustilille 530500-212440 viite 20093 on saapunut rahaa, mutta tarvitsemme vielä lisää. Kummien yhteiseltä ruohonjuuritason avustustililtä maksamme osan investoinnista, joten kaikki Lotus Hill kummit ovat tässäkin mukana. Eikö ole kivaa? Konkreettista.

Edellä mainitun kauppasumman lisäksi maksoimme leimaveron ja notaarin palkkion, yhteensä 65.000 Rupiaa

Tämä oli taas sellainen onnenkantama, ettei paremmasta väliä. Ajatelkaa jos olisimme menneet pitkän kaavan mukaan: Rakentamiseen olisi kulunut usea kuukausi. Joka ikinen rupia olisi pitänyt valvoa. Illalla tulleet rakennustiilet olisivat ehkä yöllä hävinneet isännän huumemaksuihin yms. Ihan tavallista täällä.

ISÄNTÄÄ EI KUTSUTA PERHEEN
UUDEN KODIN AVAJAISIIN

Vielä yksi episodi: Isä oli kertonut Avelle, että kun muutto tapahtuu, pidetään oikein kunnon juhlat. Isäntää niihin juhliin ei kutsuta. Se on varmaa.

Pari viikkoa sitten annoin Rubikalle pankkikirjan, jolla hän saa nostettua pankista vuoden ajan joka kuukausi 4000 Rupiaa = 26?. Perheen ruokakulut tulevat sillä hoidettua. Kun Rubikan keräystilille tulee vielä lisää rahaa, saamme 3 lapsen koulutuksenkin taattua. Tällä hetkellä lasketaan sen olevan 2000 r = 13 ? per lapsi per kuukausi.

Eikö ollut kelpo aloitus superkeskiviikolle?


VAMMAISKESKUKSEN
RAKENNUSTYÖMAAN
UUDELLENSIUNAUS

Aamulla taivaan merkit olivat paikallisittainkin sopivilla paikoilla. Ystäväperheemme ja Lotus Hill -kummimme oli saapunut jokavuotiselle vierailulleen. Siunaustilaisuuteen tulivat myös Isä J-P ja Paavo-poika joka sai kunnian sytyttää yhden kolmesta öljysydämestä. Banagala kollegansa kanssa suoritti siunauksen. Laitoimme paikallisen tavan mukaan kätemme yhteen rinnan päälle. Paavo katseli hiukan hätääntyneenä ympärille ja risti sitten kätensä. Fiksu poika.

Näky oli taas tuoda veden vanhan miehen glaseihin. 15 työmiestä pyöri työmaalla touhukkaana. Ajoimme Galleen asianajajamme kanssa allekirjoittamaan uuden elämän rakennussopimuksen. Kuka jatkaa?

Ensin taustaa:
Kun noin 2 vuotta sitten meitä yllytettiin hakemaan UM:ltä hankeavustusta, emme tienneet kuinka pitkälle bysanttilainen byrokratia olikaan jalostunut. Se uuvutti matkalla monta volontääriämme. Kun epäävä päätös saapui joulukuussa -07, olin henkilökohtaisesti onnellinen. Uskon, että saman tunteen kokivat muutkin aktiivisesti toiminnassa mukana olleet. UM:n hankeavustukset ovat ammattilaisia varten. Me olemme niissä asioissa amatöörejä. Uhraamme aikamme suoraan toimintaan. Korostan vieläkin ihan vilpittömästi, että UM:n päätös oli viisas ja hyvä. Me toimimme hyväntekeväisyysperiaatteella, kuten epäävissä perusteluissa mm. sanottiin.

Minun on paljastettava sellainen tosiasia, että koko tämän 2 vuoden hakuajan olen niskanapissani tuntenut sellaista hytinää, että näin UM:n päätös tulee olemaan. Vaikka korkealta taholta kerrottiin meidän hankkeemme olevan juuri sellainen kuin avustus edellyttää. Yleisesti ottaen ongelmana on kelvollisten hankkeiden löytäminen. Sen vuoksi olen huomioinut toiminnan toteutuksessa ja pitkäntähtäimen suunnitelmassa 100% omavaraisuuden. Epäävä päätös ei hetkauttanut Lotus Hillin toimintaa mihinkään. Karavaani kulkee.

YÖT OVAT JÄRKEILYÄ VARTEN

Kun vammaiskeskuksen rakennusurakoitsijan kanssa oli oikein vaikeaa ja seinä vastassa, taivas aukeni yhtenä yönä.

UM hanketuen saamiseen oli valtavasti vaatimuksia ja edellytyksiä. Kun vammaiskeskus rakennettaan Munkkien hyväntekeväisyysjärjestölle, se kuului sisäpiiriin. Vaikka Banagala oli tsunamin jälkeen yhteistyökumppaneineen rakentanut 1200 asuntoa, emme voineet antaa työtä hänen osaaviin käsiinsä. Rakentaja oli haettava ulkopuolelta yleisellä kilpailutuksella. Tarjouksia tuli 5, joista yksi oli ylivertaisesti halvin. Sehän oli siis hyväksyttävä. Vaikka koskaan samassa paketissa ei ole halvinta ja parasta, se oli hyväksyttävä. Kyllähän alan ihmiset ovat Suomessakin tämän kanssa tuskailleet. Ja EU:kin on saanut kritiikistä aiheellisen osansa..

KUUSETUS ALUNPERINKIN
TARKOITUKSENA

Nyt meistä alkaa tuntua siltä, että urakoitsijan tarkoitus oli alunperin tehdä kunnon kupru. Mutta ei huolta murheeseen. Olimme siihen varautuneet. Pankkitakaus. Se on meidän turvanamme. Urakoitsija ei ollut sitä huomioinut ja ihmettelee nyt huuli pyöreänä, että kuinka siinä näin kävi. Asianajajamme vakuuttaa, että saamme sieltä 2.700.000 Rupiaa takaisin urakoitsijan sopimusrikkeestä. Tähän asti olemme kuivilla, mutta entäs tästä eteenpäin?

ÖINEN OIVALLUS

Takaisin siihen yöhön ja oivallukseen:
Kun UM oli tehnyt epäävän päätöksen hankerahoituksesta ME OLIMME VAPAUTUNEET KOKO HANKEAVUSTUSJÄRJESTELMÄN ASETTAMISTA ERITYISVAATIMUKSISTA. Mehän jatkamme nyt omalla rahallamme. Meitä ei EU, eikä mikään muukaan taho enää säätele.

ME PALAAMME ALKUPERÄISEEN ASETELMAAN: Mehän rahoitamme Banagalan järjestölle valmistuvan vammaiskeskuksen. MEHÄN ANNAMME BANAGALAN KUMPPANEINEEN RAKENTAA VAMMAISKESKUKSEN kuten aikanaan suunnittelimmekin. BANAGALA RAKENTAA ITSELLEEN.

HELPPO SOPIMUS

Ikinä täällä ei ole ollut niin helppoa käydä neuvotteluja ja tehdä sopimusta kuin nyt oli Banagalan kanssa. Annoimme varmuuden vuoksi asianajajamme tehdä koko jutusta kirjallisen sopimuksen.

Banagala hihkui onnesta. Nyt hän rakentaa itselleen. Sanoinkin hänelle, että jos kuusettaa rakentamisessa, tekee sen itselleen. Ja me "Papit" nauroimme niin. (uuskaupunkilaisen murrekirjan nimi )

Ikään kuin esimerkkinä uudesta rakentamiskulttuurista, sopimusta edeltäneenä päivänä työmaalla ahersi 15 miestä. Rakennuksella on hirveä vauhti päällä. Insinööri sanoi sen olevan valmis 6 kk päästä, mutta halusimme varman päälle sopimukseen lokakuun 08 loppuun. Vihkiäiset pidetään tammikuun alkupuolella. On sitten hyvää aikaa kalustaa ja laittaa paikkoja kuntoon.

Meidän tehtävänämme on maksaa Banagalan järjestölle pankin kautta 500.000 Rupian erissä (3.400?) töiden edistymisen mukaan. Jos työt jostain syystä pysähtyvät, niin rahaa ei tule. Voiko enää olla yksinkertaisempaa ratkaisua? Mutta niinhän sen alunperinkin piti mennä. Että pitikin mennä seikkailemaan byrokratian kiemuroihin. Oma apu, paras apu. Ilman kummien aktiivista avustusta tämä ei ikinä olisi ollut mahdollista.

Olen edelleen varma, että näin oli tarkoitettu. Taatusti Banagala kumppaneineen rakentaa myös laadullisesti hyvän rakennuksen.

ALKUPERÄISBUDJETISSA OLLAAN

Tästä loppuun sopimuksen mukaan maksamme 16.800.000 Rupia (109.000?) Se sisältää sovitut lisätyöt (mm. fysioterapiahuoneet) ja kohonneet rakennuskustannukset.

Inflaaatio oli Sri Lankassa viime vuonna yli 21 %, mutta nyt tarkistettiin vain teräksen ja sementin hintoja ja tarkistus on huomattavasti alle inflaation. Toisaalta rupian kurssi on laskenut rajusti viime talvesta (20%). Tämä on meille eduksi, joten olemme aika lailla tasoissa alkuperäiseen budjettiimme.

Maksettujen maksujen ja pankkitakauksen huomioiden kokonaiskustannukseksi arvioimme tällä hetkellä 165.000? eli tasan miljoona vanhaa Suomen markkaa. Laskekaapa 1200 neliön rakennuskustannukset per neliö. Suomessa sillä rahalla ei saa edes samankokoista pihaa sepelöityä.

Joko ymmärrätte, että Lotus Hill kummeille tekee töitä onnellinen mies, onnellisen tiiminsä kera? Kokemuksen mukaan kaikkea hauskaa ja ei hauskaa vielä tapahtuu.

KYLÄLTÄ KUULUTUA

Tämä on myös tarinoiden ja huhujen maa.

Viimeisimmät jutut:
Buddhalan iso bussipommi, jossa kuoli kymmeniä koululaisia ja siviilejä oli singalesinaisen asettama. Tämä valtaväestöön kuuluva nainen oli asunut pohjoisessa Jafnassa tamilien kanssa 5 vuotta. Aivopesu aikaansai tämän hirveän teon. Pommi räjähti ennen aikojaan, mutta nainen säilyi hengissä. Hänen kertomuksensa ovat murheellista kuultavaa.

Toinen juttu:
Colombon pommien, mm. rautatieaseman pommin takana oli myös valtaväestöön kuuluvia. Mukana oli myös korkeassa asemassa oleva poliisipäällikkö. Raha ratkaisee. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Viime talvena Gallessa ulkopuoliset näkivät eräässä hotellissa kuinka kaksi tamilimiestä antoi rahaa singaleesipoliiseille. Henkilökunta soitti poliisille, jotka saapuivat paikalle. Kaikki ammuttiin siihen paikkaan. Miksi?

SUUNTANA SUMUJEN SILTA

Porttimme taakse alkoi jälleen kerääntyä kyläläisiä pyyntöineen. Onneksi Ankkeli palasi sairaslomaltaan. Hän jäi hätistelemään ihmisiä portilta ja hoitamaan Kiiraa. Naapurimme Rubika perheineen muuttaa uuteen kotiinsa. Erankan kodin seinät nousevat ja Toivolan johtajan kanssa saatiin kuin saatiinkin sovittua eläintarharetki uudelleen 23.2. Nyt oli meikäpojan henkinen takki niin tyhjä, että otin vaimoni kainalooni ja lähdimme Taavilla kuoppaista tietä kohti Itää. Ilman mitään suunnitelmia. Suuntana sumujen silta. Tavoitteena Taivaan ranta. Siirrymme unohduksiin.

Matkalla näimme arviolta 10 neliökilometrin kokoisen hetteikköjärven täynnä valkoisia, vaaleanpunaisia, turkooseja ja violetteja LOTUSKUKKIA. Laskin, että jos neliöllä on 10 lotuskukkaa, koko alueella on niitä ainakin 100 miljoonaa kappaletta. Onkohan maailman suurin Lotus -kukkatarha? Se oli lumoavan kaunis. Kamerakännykällä ottamani kuvat eivät tee oikeutta, mutta mielikuvituksellenne annan tilaa.

Matkalla myös huomasin hevosen seisovan pienen kaupungin keskustan patsaspuistossa. Sanoin Marjalle, että katso kuinka luonnollisen näköinen hevosen patsas!
"No niinpä onkin", ihasteli vaimoni.
"Se on muuten kaunein patsas koko joukosta!"
Siinä vaiheessa se hevospatsas-kehveli heilautti häntäänsä. Arvanneet loput.
Tilanne on 1-1. Tekokukkasjuttu on nyt kuitattu.

Lämpimin terveisin
(lämpöä on Teilläkin riittänyt - kuulemma)

Pentti-Oskari

Voihan verokirja

Sri Lanka 10.02.2008

--------------------------------------------------------------------------------

KOMMARI RYPPYILEE

Kommunikaattorini takkuili lähes koko viikon, joten päivittäiset merkinnät jäivät taltioimatta. Ehkä laite halusi antaa sormilleni lepoa ennen jännetuppitulehdusta. Lukijoiden kannalta lienee hyväkin asia, sillä päivärutiinit alkavat osittain toistaa itseään. Päivä koostuu kymmenistä pikkuisista ja muutamasta isosta asiasta. Ikävä ei tule, eikä aika tule pitkäksi. Eikä tähän taatusti turru. Joten tällä kertaa rutiinit saavat jäädä.


ERANKALLA MENEE HYVIN
KOTI NOUSEE

Meille isoja asioita on nyt uuden pikkuystävämme, jalattoman Erankan asioiden hoitaminen. Kodinrakennus sujuu suunnitelmien mukaan ja talon perustus on tehty. Seinät alkavat nousta.

Kun kävimme Aven kanssa paikalla, huomasimme piirroksista, että sitten sovittuun pohjapiirrokseen olikin ilmestynyt yksi makuuhuone lisää. Toisaalta terassia oli pienennetty saman verran. Tuimistelimme rakentajalle tällaista omavaltaisuutta. Hän selitti hätääntyneenä, että se ei nosta hintaa. Ok. Jos samalla hinnalla teet (750.000R = n 5000?) niin sopiihan se. Eranka saa oman makuuhuoneen. Hyvä niin.

TEKOJALAT TYÖN ALLA

Pienen pojan suuri asia, uudet tekojalat, ovat myös työn alla. Gallessa usean ulkomaalaisen järjestön, mm. Juaniitat, avustuksella on juuri valmistunut uusi ja upea keinojäsenklinikka. Olin äimän käkenä mennessämme Erankan, äidin, Aven ja Coolmanin kanssa paikalle. Marja ja Lotus-kummimme Anneli olivat aiemmin sopineet asiat valmiiksi.

Seurasin vierestä hienoa ammattitaitoista työtä. Jalantyngistä otettiin kipsivalumuotit. Eranka oli yhtä hymyä koko kaksituntisen ajan. Kahden viikon kuluttua on ensimmäinen sovitus. Kyllä henkilökunta ihmetteli Erankan vanhoja jalkoja ja niiden painoa. Saimme koko paketin hinnan. Uudet jalat, totutuskoulutus ja ohjaus yhteensä 60.000R = 400 ?. Ei paha.


NARISEE NARISEE JALATKIN

Hellunen tapahtuma odotellessamme vuoroamme. Erankalle oli sidottu vanhat tekojalat ja päältäpäin kaikki näytti kelpoiselta. Jalkojen kiinnityskohtia alkoi sattua pitkän seisomisen jälkeen ja pyysin Erankaa istumaan tuolille. Toinen jalka jäikin suoraksi. Poika hakkasi sitä käsillään, mutta se ei suostunut toimimaan. Sarana oli juuttunut kiinni. Sitten toisella kädellä raju vääntö. Jalka taipui niin kovalla metelillä, että vastaanottotyttökin pelästyi. Eranka lehautti maailman kauneimman hymyn. Voi kullan nuppu. Ja niin me hymyilimme kaikki. Vastaanottotyttökin. Ja sama taas uudelleen toisin päin, kun lähdimme kävelemään. Nyt ei vastaanottotyttö enää pelästynyt.

SISÄSIISTIKSI -HANKE

Että voikin sisälle pissaaminen olla niin mukavaa. Kiira osaa tehdä valinnan. Vaikeaa. Minua helpottaa tositapahtuma Naantalista, jossa pariskunta osti koiranpennun. Emännältä sitten kysyttiin, että joko on opittu sisäsiistiksi.

"Juu, koira oppi heti, mutta miehen kanssa on ongelmia".

RUBIKALLA TONTTI TIEDOSSA

Tämän huumehörhön naapurimme perheen asiat alkavat myös edetä. Rubika toi minulle tonttipaperit. 5 böördsiä (1 böördsi on n 25 m2) eli 125m2, joka on täällä aivan normaali tontin koko.

Vein paperit Galleen asianajajallemme, joka tarkisti että taustat on kunnossa ja myyjäksi ilmoittautunut omistaa tontin. Uskonette, että täällä tehdään kovasti tonttikauppaa ilman omistusoikeutta. Varsinkin ulkomaalaisten kanssa. Meitä ei Siperia ehtinyt opettaa, vaan otimme neuvoista vaarin ja kauan sitten.

Kävimme hakemassa tonttipaperit. Kunnossa ovat. Kauppa voidaan tehdä. Niinpä pakkauduimme Taavi ?autooni; Coolman, minä sekä Rubika kolmine lapsineen. Meiltä oli matkaa tontille 2.7 km. Isolta tieltä autolla ajettavaa pikkutietä 1 km. Tontti oli kaunis rinnetontti, jossa mm. runsaasti kookospalmuja ja muita hedelmäpuita. Myyjä, vanha mies, oli Rubikan sukulainen.

Siinä papereita selvitellessämme huomasimme, että tontin koko ei ole 5 böördsiä, vaan - pitäkää tuolistanne kiinni - 74 böördsiä. Kysyin myyjältä hintaa. 5 laksia eli 500.000 rupiaa = 3.267?. Tempaisin salamannopeasti käteni esiin ja löin sen äimistyneen papan käteen. Coolmania pyysin irroittamaan sitten kätemme. Lienee tässä kulttuurissa outo kaupantekosopimus, sillä sen verran äimistyneitä molemmat olivat.

POSKIEN PUNOITTAESSA

Sanoin, että käymme vielä notaarin tykönä varmistamassa, että mitään esteitä kaupanteolle ei ole. Siinä ajellessani poskeni alkoivat punoittaa kuin buberteetti-ikäisellä pojalla. Äkkilaskulla tontin voisi jakaa 15 osaan. Voisimme ostaa sen hankkeellemme ja sitten antaa siitä tontit köyhille tarvitseville aina tarpeen mukaan. Pikku kylä. Yhteinen kaivo, septitankki ja sähköliittymä. Oi mitkä säästöt. Liian hyvä ollakseen totta. Kuten varmasti arvasit. Mutta ei meikäläisellä tässä iässä posket niin kovin usein punoita. Jotta hyvä näinkin.

Tuttu Ladu-Notaari Hikkaduwassa palautti sitten maan pinnalle. Tontti on ollut aikanaan valtion omistuksessa ja nykyinen omistaja on saanut sen jollain perusteella lahjanomaisesti haltuunsa. Jos ostamme koko tontin hankkeen tai vaikka minun nimiini (sitäkin jo ehdin suunnittelemaan, että ostan sen ensin itselleni ja sitten lahjoitan hankkeelle edelleen lahjoitettavaksi) se vaatii viranomaisten luvan, enkä voi myydä sitä edelleen. Joudun myös maksamaan 100% veron kaupasta ulkomaalaisena. En saa myöskään lahjoittaa sitä edelleen. Notaarin kanssa pohdimme sen ostamista Coolmanin nimiin ja sitten.... mutta sama ongelma.

Päädyimme vierailulle viranomaisten luo. Ehdotamme että ostamme tontin pilkottuna suoraan Rubikalle, Kalastajaperheelle ja muutamalle muulle tarvitsevalle. Notaari arveli, että saattaisi onnistua. Ei tullut Kankaasta Grynderiä ja hyvä olikin. Ei tiedä, vaikka vielä posket punottaisi.

Kotiin tultuamme Rubika toi puhelinnumeron. Soitimme siihen. Saksalais/srilankalainen pariskunta olisi valmis maksamaan talon työpalkat, jos me hankimme tontin ja tarvikkeet. Hieno juttu. Tapaamme heidät piakkoin.

VAMMAISKESKUKSEN TILANNE

Asianajajamme ja valtion rakennustoimen insinööri tekevät parhaillaan uutta sopimusta. Allekirjoitus on sovittu tehtäväksi maanantaina klo 14.30 ja rakennuksen uudelleenkäynnistymisen siunaustilaisuus Banagalan toimesta tiistaina klo 9.20. Pitäkää peukkuja. Ollaan "kinthaalla? - jälleen.


Entinen urakoitsija ja vastaava mestari soittelevat perään ja kyselevät kopiota heidän kanssaan tekemistämme sopimuksista. Olivat kyselleet asianajajaltammekin, joka oli sanonut, että hän on meidän eikä heidän edusmiehensä. Urakoitsija oli kadottanut myös allekirjoittamansa sitoumuksen kahden juristin läsnä ollessa, jossa hän myönsi sopimusrikkeensä. Aikamoinen sählä koko mies.

Kyllä se tästä. Ainakin itselläni olo alkaa helpottaa. Hiukan hymyilytti äsken saamani viesti kaveriltani, joka toivotti hyvää lomaa. Oli niin tuttu tunne soittaja-ajalta. Mitäs sit talvisin? Ollaan vaa vai? Vastasin aina, että ollaan vaa, vaikkei oltukaan.

NEUVOKAS PESULAYRITTÄJÄ

Kerronpa tarinan Hikkaduwan rannan yrittäjästä, joka perusti pienen pesulan ison hotellin viereen. Saadakseen asiakkaikseen turisteja, hän päätyi symboliseen kuvainformaatioon. Ikkunaan hän laittoi 3 isoa valokuvaa vierekkäin. Vasemmalla oli ryppyinen ja likainen miehen paita. Keskellä pesukone ja oikealla puhdas silitetty paita roikkumassa henkarilla.

Hotelliin saapui suuri ulkomaalaistyhmä. Pesulan ohi kulkiessaan turistit pulisivat käsittämätöntä kieltä. Kukaan ei poikennut pesettämään pyykkiä hänellä, vaan vei kauempana olevaan pesulaan. Syykin selvisi. Ryhmä oli israelilaisia turisteja. Niin, että mikä siinä nyt sitten muka mättäsi? Israelilaiset lukevat oikealta vasemmalle.

HUONO PÄIVÄ

Satoi ja Taavi oli nenäryppykorjaamolla. Ajelin taas mopolla. Lähtiessä paistoi aurinko, sitten alkoi kaatosade. Tuttua täällä. Kotiin tultuani huomasimme, että Onkkeli oli jälleen huonossa kunnossa. Silmät vain pyöri päässä ja hän valitti rintaansa. Nyt eivät enää auta pillerit - tiesimme.

Soitin Hikkaduwa Medical Centeriin saadaksemme ambulanssin. Ei ole 250.000 asukkaan alueella ainuttakaan ambulanssia. Lähettivät lääkärin. Aiemmin päivällä Onkkeli kävi samassa paikassa otattamassa sydänfilmin. Amatöörinäkin tajusin, että käyrät eivät ole kohdallaan. Se on nyt sairaalareissu.

Lääkäri kuunteli, antoi nitron ja suositteli myös sairaalaan menoa. Coolman tulee autollani vasta tunnin päästä. Ambulanssia ei saada ja mopotaksin hyppelyssä ei Onkeli kyllä selviä. Jaanika riensi Onkkelin veljen luo, joka tuli kuorma-autolla pikaisesti meille. Onkkeli nostettiin ohjaamoon. Niin he lähtivät kohti Gallea. 10 minuutin päästä Marja huomasi sydänfilmin jääneen pöydälle. Jaanika hyppäsi moponi satulaan ja perään. Puolen tunnin kuluttua saapui litimärkänä kaatosateessa takaisin. Oli onnistunut.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI

Ettei tämä olisi riittänyt? Seisoessamme terassilla huokailemassa päivän tapahtumia Jaanika hyppäsi yhtäkkiä ilmaan ja juoksi hakemaan salamannopeasti laudanpätkän. Ennen kuin ehdimme havaita mitään, Jaanika ja Coolman hakkasivat kukkapenkkiä oikein tosissaan.

Parin metrin käärmehän sieltä paloiteltuna löytyi. Ja arvata saattaa, että se kului niiden 99 lajin joukkoon, jotka ovat myrkyllisiä. Tämä käärme jopa erittäin myrkyllinen. Siinä se makasi palasina Kiiran peuhupaikassa. Nostin Kiiran kainaloon ja vein sen yöksi makuuhuoneeseeni.


KUMMITYTTÖMME
MENETTI ÄITINSÄ SAUDEIHIN.

Liittyen vielä edellä mainittuun päivään, tapahtui seuraavaa: Kylämme valloittavimman hymyn omaava kummityttömme saapui kotiimme siskonsa ja äitinsä kanssa itkien. Äiti lähtee ensi yönä Saudeihin 2 vuodeksi siirtotyöläiseksi. Hän oli pantannut korunsa pankkilainaan ja saanut siskoltaan vielä lisälainaa. Lentolippu maksoi 15.000 Rupiaa = 100? ja viisumi 25.000 Rupiaa = 160? Viisumimaksussa on ihmiskaupan osuus. Rekrytointi on täysin julkista ja kuulemma valtion suojeluksessa. Palkkaa hän saa 13.000 Rupiaa 85? kuussa, josta menee heti neljännes lainan korkoihin.

Saamieni tietojen mukaan Sri Lankasta on muslimimaissa puolitoista miljoonaa siirtotyöläistä. Pääasiassa naisia. Äitejä.

USKOMATONTA KANSANTULOA


Pitäkää taas tuolistanne kiinni!

Siirtotyöläisten valuuttatulo on Sri Lankan suurin valuuttatulo, siis siirtotyöläiset ovat suurin vientitavara. Sen jälkeen tekstiilit (monet maailmanmerkit, kuten Helly Hansen, Columbia Sara ja urheiluvaatteet teetätetään täällä. Tehtaanmyymälöitä ei ole ja tehtaat on suljettu ulkopuolisilta. Hutikappaleita myydään yleisillä toreilla polkuhintaan. Naapurikylämme vaatetehtaalla naisen palkka on 300 rupiaa päivässä eli 2 euroa. Joten ostaessa merkkivaatteen maailmalta, työn osuus on muutama centti. Teen vienti putosi kolmannelle sijalle. Turismi on vasta 4. sijalla. Merkittäviä luonnonvaroja ovat jalokivet, kalkkikivi, grafiitti ja fosfaatti.

Naapurin kahden koulutytön kohtalo oli kova pala meille kaikille. Heitä hoitamaan jäävä isoäiti on 82-vuotias. Pystyykö äiti lähettämään heille osan palkkatulostaan? Hetkeksi tuli sellainen mieli, että perkule vie, raavin vaikka mistä rahat, ettei äidin tarvitse lähteä. Mutta todellisuus palasi. Tässä on yksi kohtalo. Kuka toinen. Yhteensä puolitoista miljoonaa. Voimattomuuden tunne kohtasi minut jälleen. Niin kuin monasti ennenkin täällä. Hyvät ihmiset. Tällainen ei ole helppoa. Se on joskus hirveää koettavaa. Haluaa auttaa, muttei voi.

Menin pankkiin ja avasin tyttöjen isoäidille tilin, josta hän voi vuoden ajan nostaa molemmille tytöille koulunkäyntiin 2000 rupiaa kuussa = 13?. Tämän Te kummit olette saaneet aikaan. Tällaisia reaaliaikaisia juttuja on toimintamme pullollaan.

Pari vuotta sitten tapasimme Colombossa Päivi Muman, joka työskenteli YK:n alaisessa järjestössä vastoin tahtoaan tai pakon edessä muualle muuttaneiden ihmisten hyväksi. Hän kertoi tästä - ihmiskaupasta - surullisia asioita. Meidänkin kummilastemme perheissä tämä on ollut aivan yleistä. Kun siirtotyöläinen saapuu kohteeseensa, isäntä ottaa häneltä passin. Hän on sen jälkeen täysin isännän armoilla Hyvin yleistä on, että pitkän työpäivän jälkeen hänet teljetään lukkojen taa. Luvatut palkat eivät usein toteudu. Surullisia ihmiskohtaloita. Kotona odottavia pieniä lapsia. Mutta se on niin kovaa bisnestä, että se on valtion suojeluksessa. Ihmisarvoa ei tunneta, eikä siitä välitetä.

Miten ihmisestä jalostui aikojen kuluessa tällainen peto? En usko, että hänet tällaiseksi luotiin. Meidän naapuripöheikkömme mustat apinatkin on humaanimpia.

LASTEN RIEMUREKI PERUNTUI

Olimme valmistelleet Toivolan lapsille retken Colombon suureen eläintarhaan. Tänään tuli esikunnasta päätös, että viikko sitten siellä räjäytetyn pommin takia lapsia ei saa sinne viedä. Voi harmi. Kun kaikki olimme niin innostuneita. Ensi tiistaina neuvottelemme toisen kohteen. Periksi ei anneta.

LADYT TUHMANA

Marja kertoi sattumalta löytäneensä GALLESTA, sen vanhasta osasta FORTISTA aivan ihanan ruokapaikan Mamas. Vaimoni vaatimattomilla adjektiiveilla kuvattuna tämä kolmikerroksinen paikka oli maailman kaunein ja ruoka oli maailman parasta ja maailman halvinta. He einehtivät kattoterassilla. Yhtäkkiä isäntä veti bambuverhon heidän eteensä. Naapurissa on moskeija ja sieltä saatettaisiin nähdä, että asiakkaat juovat olutta. Ei se muuten mitään, mutta kun ovat ladyjä. Että sellainen lady minulla on. Tuhmuuksia kaupungilla.

YKSI TARINOISTA

Kuulin tarinan Colombon elintarhassa räjähtäneen pommin taustoista. Räjähdyksen jälkeen kaksi miestä tilasi mopotaksin kaupungille. He puhuivat keskenään tamilia. Mopotaksi ajoi suoraan poliisilaitokselle. Lopun arvaattekin. Sen pituinen se.

ÄITI JAKKIPUUN KUOLEMA

Pahoitin mieleni. Naapuri kaatoi tontiltaan vanhan ja valtavan Jakkipuun. Hän rakentaa tyttärelleen taloa ja tarvitsee puuta ikkunanpieliin. Lupa heltisi kyläpäälliköltä. Vanhoja kavereita.

Se oli juuri se puu, jonka siimeksessä musta-apinat usein kävivät vierailulla. Harmitti niin, että meinas tulla vanhalle miehelle vesi glaseihin. Jättipuu siis kaadettiin ja hakattiin 3m pätkiksi. Hinattiin vinsseillä tiemme viereen ja aloitettiin jalostus. 2" x 4" pattinkia tehtiin vuosisataisilla menetelmillä: viidakkokirveellä ja justeerisahalla. Mutta tulosta tuli.

Kun miehen päiväpalkka on 3-5?, siinä selitys, ettei kannata raahata tuhannen kilon painoista puuta sahalle kun sen voi jalostaa paikankin päällä. Metsässä. UPM:lle vihjettä.

Kun kotimme aikanaan rakennettiin, tehtiin urakka kattotöihin erikoistuneen ryhmän kanssa sisäkaton rakentamisesta kasvatetusta mahongista. Hinta oli 200 rupiaa (1.2 ? neliöjalka eli 30cm x 30 cm) se sisälsi koko työn. Ostin raakalankkua, jonka urakkamiehet sahasivat sopivan kokoisiksi pattinkeiksi, laudoiksi ja listoiksi, tekivät koristeet ja käsittelivät animaalien estoaineella ja lakkasivat kahteen kertaan. Vasta sen jälkeen näistä rakennettiin katto.

Kauniit kattopalkit, juoksut ensin ja niiden päälle pontattu helmipaneelimainen lauta. Katosta tuli kuin huonekalu. Joku sanoi, että katto on kuin flyygelin kansi. Sen päälle alumiinipaperi, mineriittilevy, ilmaväli, rimoitus ja poltettu kattotiili. On käsityö voimissaan.

Naapurille koetin selittää, että hänen myydessään tonttia (tontti on myytävänä) hän menetti puun kaatamisen vuoksi aikamoisen tukun rahaa. Ei "kotikoivuja" saa kaataa. No - loput puut hän lupasi säästää. Jakkipuita on tontilla karsittuine latvatupsuineen enää kaksi kappaletta. Mutta saihan tytär vahvat ikkunanpokat. Voihan verokirja.


MENTTAALIHÄIRIÖISEN NAAPURIN
HULLUNPUUSKAT

Kävi selville, että meidän tontillemme aikanaan tehty tie oli puoliksi jakkipuutontin omistajan mailla. Mies on Coolmanin vanha nuoruuden kaveri ja asia hoidettiin sivistyneesti ja ystävällisesti. Tilasimme kunnalta maanmittarin, joka mittasi oikeat linjat. Puolitoista Berchiä piti ostaa häneltä ihan kelpo hintaan. Maanmittari merkitsi rajatolppien paikat ja kehotti laittamaan ne betonisista aitatolpista. Teimme ne saman tien.

Aamulla Jaanika tuli järkyttyneenä hakemaan minua portille. Toinen naapuri oli saanut raivokohtaukset ja repi eilen valettuja tolppia maasta ylös. Koetin rauhallisesti selittää, että viranomainen vaati ne asentamaan paikalleen ja ne ovat meidän oman tontin rajatolppia. Eivät kuulu hänelle. Hän saa hyväntahtoisuuttamme käyttää meidän tietämme. Tuli jotenkin niin tuttu tunne ja koti-ikävä Suomeen. Kunpa saisimme Rubikan uuden tonttiasian pian kuntoon.

JOMPI KUMPI MEISTÄ
ON TULLUT VANHAKSI

Vaimoni hööpötti minua. Muistaakseni ensimmäisen kerran elämässäni: Gallessa on kauppa, jossa on aivan uskomattomia tekokukkasia. Tietenkään en ole tekokukkasten ystävä. Mutta arvostan laatua, vaikka kyseessä olisi tekokukkanen. On pakko kokeilla kädellä, eikä sittenkään heti erota. Hintakin on huikea, noin 100 rupeeta kpl. eli 65 centtiä.

Vaimo toi olohuoneen pöydälle juuri ostamiaan tekokukkasia nipun. Laittoi maljakkoon ja kysyi, eivätkö olekin luonnollisen näköisiä. Pakko oli myöntää. Vaimo lähti touhuilleen ja nukahdin sohvalle. Olin sitten hissukseen heräilemässä ja avasin varovasti toista silmääni raolleen. Samalla hetkellä tekokukkasista leijaili pöydälle kaksi terälehteä.

Toinnuttuani - se kesti tovin aikaa - tajusin, että ne olivatkin oikeita kukkasia. Tämä ei jää tähän.

LEOPARDI TUIJOTTAA MINUA

Vaimo oli ladyjen kanssa keskimaassa syrjäisellä luonnonpuistoalueella. Oppaan mukaan vierailija harvoin näkee edes elefanttia. Nyt heidät piiritti yli 30 elefantin lauma. Mutta hekuma saavutettiin kun yhtäkkiä tiellä eteen ilmestyi harvinaistakin harvinaisempi Ceylonin Leopardi.

Ladyt jämähtivät kivipatsaiksi eikä kukaan uskaltanut edes sormeaan liikuttaa. Tämä valtava eläin tuijotti muutaman metrin päässä heitä. Auton takapenkillä oli Eeva - kummi, joka yleensä hoitaa joukossa puhumisen. Nyt hiljeni Eevakin, mutta toimeliaana nosti kameran esille ja räppäsi auton tuulilasin läpi muutaman kuvan tästä upeasta ilmestyksestä.

Ylväänä se katseli kuin halveksuen ladyjämme ja siirtyi sitten arvokkaasti viidakkoon, jossa oma lady odotti. Jälkeenpäin oppaiden ja paikallisten ihmisten arvioimana tilanne oli todella harvinainen.

Lukijoidemme iloksi ja ihailtavaksi yksi Eevan ottamista kuvista. Eeva antoi suurennoksen olohuoneen pöydälle. Säilynevätkö jäljellä olevat muutamat yksilöt sodan melskeissä. Arvostavatko tamilitiikerit leopardia?

Tämä kuva pelasti myös vaimoni uskottavuuden hänen nähdessään maailman suurimman ja upeimman kissaeläimen, joka tuijotti heitä muutaman sentin päästä.

ONKKELI SAIRAALASSA

Oli hyvä, ettemme aikailleet Onkkelin sairaalaan viemisessä. Marja kävi lauantaina katsomassa häntä. Paikalla oli iso joukko muitakin kyläläisiämme. Sydäninfarkti ilmeisesti. Ainakin viikon tiputuksessa, sillä hän on niin huonossa kunnossa, ettei pysty syömään.

Kun Marja oli lähdössä pois, Onkkeli viittoi Coolmanin luokseen ja oli pahoillaan siitä mitähän me ajattelemme, kun hän ei ole taloa vahtimassa vaan makaa sairaalassa. Tämä on ensimmäinen kerta hänen elämässään. Vanha mies itki. Marja yritti lohduttaa, että Oskarikin on ollut sairaalassa ainakin sata kertaa (kerrankin lukuarvo täsmää). Toivottavasti Buddha-Jumala auttaa tämän hyvän miehen takaisin. Voi Onkkeli kulta!

YSTÄVYYDEN PÄIVÄ

Ystävät ja vieraat kysyvät meiltä jatkuvasti hyvää keinoa auttaa täällä apua tarvitsevia. Ystävyyden ranneke on juuri sellainen. Ajatelkaa minkälainen kerrannaisvaikutus sen hankkimisella on:


1. Niiden valmistaminen työllistää Waulakodan kylässä 32 työtöntä perhettä.

2. Loppurahat menevät Vammaiskeskuksen rakentamiseen ja ruohonjuuritason työhän.

3. Antamalla se ystävällesi, ilahdutat ystävääsi.

4. Tästä kaikesta saat itsellesikin hyvän mielen.

Yhdellä pienellä rannenauhalla on suuri vaikutus. Ystävyyden rannenauhan ostajilta on tullut yksipuolisia palautteita. Ne ovat kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Taideteoksia. Ne ovat aitoja.

Kun pidät kiirettä, ehdit vielä mukaan.

Klikkaa tästä

Ystävällisesti

Ceylonin saaren kuumudessa
Suomen lumisesta pakkastalvesta haaveillen



Pentti-Oskari

ps. Marja muistutti tapansa mukaan minua taasen siitä kun olen niin vanha ja höperö. Suttaan ja unohdan. Kumma juttu. Kun aikanaan tapasimme, olimme lähes samanikäiset.

Pommien paukkuessa

Sri Lanka 3.2.2008

--------------------------------------------------------------------------------


REKRYTOINTI KIIVASTUU

Katselin paikallisia lehtiä. Jokaisessa oli sivukaupalla ilmoituksia rekrytoinnista armeijaan. Houkuttelevia ilmoituksia. Palkkaakin maksetaan reippaasti: Kadetti 16.875 rupiaa = 108 ?. Luutnantti 25.790 R =165 ?. Kapteeni 41.147 R = 263 ? Majuri 44.126 R = 285 ?. Eikä tässä vielä kaikki. Vaarallisen alueen erikoislisä esim. Jaffnassa pohjoisessa on 3000 R = 20 ?. Minimisopimus on 5 vuotta.

SODAN SUURIA TULOKSIA:
SANKARIVAINAJIA

Viime viikolla Baddegamaroadin öljysoran päälle ripoteltiin hienoa hiekkaa n. kilometrin matkalla. Tien varrelle asetettiin koko matkalle molemmin puolin valkoisia kukkalaitteita ja molempiin päihin suuri portti, jota koristi 24 vuotiaan sodassa juuri kuolleen sotilaan kuva.

Ruumis oli tuotu näytille aivan tien varteen suuren lasi-ikkunan taakse valoheittimien kiilaan. Sotilaan lähisukulaiseen ei oltu saatu yhteyttä ja niin ruumis odotti siinä toista viikkoa. Kun ihmettelin asiaa, kertoi Coolman, että kemikaaleja käytettiin.

Oli hiukan outoa ajella siitä ohitse, kun valoheittäjät näkyivät kilometrien päähän ja paikalle tultaessa ruumis "katseli" estradipaikalta ohikulkijoita. Se on tätä kulttuuria ja sotasankareiden nostaminen jalustalle palvelee myös poliittisia päämääriä. Se on tärkeää varsinkin juuri nyt.

YÖLLISIÄ VIERAITA

Mainio kotimme menninkäinen Onkkeli on raitis poikamies ja tulee mainiosti toimeen yksinään. Siis oivallinen talovahti. Hän asuu portin vierellä, mutta nukkuu laverilla talon nurkalla vahtikoirat jalkopäässä.

Eilen hän lähti neljän päivän lomalle. Veljenpojan häät. Ja sitten pari päivää relax, sanoi Onkkeli. Olimme mielissämme, että hän raski lähteä. Annoin 2000 R lomarahaa ja työehtosopimusten (Suomi) mukaista lomaltapaluurahaa 50% eli 1000 R. Ei Onkkeli ymmärtänyt hörttäsen pöläystä perusteluistani. Otti nykyajan mammonan vastaan ja sanoi: ?Hari hari!"

Yleismies Jaanika tuli tuuraamaan. Jaanika kertoi valvoneensa koko yön. Järvellä meloo yön pimeinä tunteina lukuisia katkarapukalastajia puurunkoveneillään. Rannassamme on laiturikatos, jonne kalastajat usein kipuavat lepäilemään. Vahtikoiramme pitivät huolen siitä, ettei Jaanika saanut nukuttua silmäystäkään.

Pihakalusteet olivat öisin vaarassa lähteä matkaan. Hankin betoniset. Pöytä painaa 150 kg ja tuolit 120 kg kappale. Ei lähde matkaan. Ainakaan puunrunkoveneillä. Niiden kantavuus on noin 80 kg ja lastina on 2 miestä jo valmiina.

JALKATEHDAS LÖYTYI

Teimme työnjakoa. Lähdin työmaakokoukseen Galleen tuomarimme luokse. Josko nyt saadaan hommat hoitoon? Marja kävi Kummimme Annelin kanssa löytämällään "jalkatehtaalla" Erankan ja hänen äitinsä kanssa. Kuukauden päästä luvattiin uudet jalat.

Tehdas oli yllätys. Fysioterapeutti teki perusteellisen tarkastuksen Erankalle. Totesi lantion kunnossa olevaksi ja yläkehon lihaksineen vahvaksi. Mahdottomuus käyttää nykyisiä tekojalkoja (15 kg) on johtanut siihen, että jalantynkien luut ovat vinksin vonksin. Uusia jalkoja pitää käyttää säännöllisesti, niin asia korjaantuu vuosien mittaan.

Lähtiessään aamuvarhaisella Marja kysyi minulta käytettävissä olevien varojen määrää jalkoihin. Unenpöpperössä sanoin, että maksimi 50.000 Rupiaa (330 ?).
Jalkatehtaassa sitten selvisi, että hinnaksi tulee kuukausien koulutuksen, ja käyttöohjauksen kanssa yhteensä 50-60.000 R. Mistähän he tiesivät oman arvioni?

ERANKAN KOTI NOUSEE

Täällä rakennetaan talon perusta uskomattoman perusteellisesti ja vahvaksi. Vaikkei roudasta ole tietoakaan. Kivikovaa hiesumaata kaivetaan jopa metri. Kaivanto raudoitetaan vahvasti ja betonivalu kivilohkareiden ja sementin sekoituksella on myös viimeisen päälle. Keskiosa täytetään kivilohkareilla ja päälle laitetaan sepelipatja. Viimeksi muutaman sentin paksuudelta betonia, johon sekoitetaan väriainetta. Näin lattia kuluessaan säilyttää värinsä.

95% väristä on oranssin punaista. Mutta siihen tottuu. Vaikkei uskoisi.
Täällä lasketaan rakennuksen olevan kolmannes valmiina, kun perusta on valettu. Perusteellisuus perustuu sadekauden erityisvaatimuksiin. Toisaalta - näin sanovat paikalliset - talon perusta on koko talosta puolet. Sen mukana talo pysyy kunnossa tuulessa ja tuiverruksessa. Toinen puoli taloa on kunnon katto. Siihen ei usein enää raha riitä.

Tsunamin jäljiltä jäi rantavyöhykkeelle tuhansien punaisten lattialaattojen kirjo. Kaikki muu meni, mutta perustat jäi. Sen päälle oli hyvä rakentaa uusi koti. Uusi elämä.

Jep. Perustat ja perusasiat kuntoon, niin on hyvä elää.

Eranka on niin innoissaan talonrakentamisestaan, ettei raskisi edes kouluun mennä. Mestari haluaisi itse olla paikan päällä laaduntarkastajana ja päällepäsmärinä. Kyllä on pojalla motivaatiota ja energiaa. Väitän, että tämä yhteiskunta saa tästä pojasta vielä kelpo kansalaisen.

KIIRA KAINALOSSA

Viime yönä en nukkunut montaakaan silmäystä. Tuskin moni muukaan olisi sijassani. Kuvankaunis Kiira nukkui kainalossani. Välillä käteni puutui, sillä en halunnut liikuttaa sitä. En halunnut Kiiran heräävän. Unessako olin; untako näin? Minähän sanoin, etten nukkunut. Oli toteutunut 6 vuoden haave.

Olen saanut hankittua saksanpaimenkoiran pennun. 6-viikkoisen Kiiran. Se löytyi lehti-ilmoituksella pääkaupungin liepeiltä. 36 vuotta schäferkouluttajana toiminut Asko oli konsulttina. Hänen mukaansa pentu on vahvaluinen, suoraselkäinen ja toimelias. Kasvattaja on eläinlääkäri ja taustat ja paperi pitäisi olla kunnossa. 29.000 rupiaa eli 185?. Halvallakin olisi saanut. 9000 rupiaa eli 58? mutta tausta olisi hämärän peitossa.

Nimen antoi Riitta, Marjan kaveri, koska tiesi minun ihailevan suunnattomasti samannimistä suomalaista. Susikoira on pelästyttänyt lapsena Riittaa, joten ehkä kummi saa poistettua pelkotilansa kummikoiransa avulla.

Oikean Kiiran olemme tavanneet Positiivareiden tilaisuuksissa. Hän on hyvä esimerkki positiivisesta, sympaattisesta ja miellyttävästä ihmisestä. Viime MM-kisojen aikaan täällä paikallinen tv näytti luistelija-Kiiran haastattelun. Siinä kalpenivat hymyssä paikallisetkin. Ja se on saavutus.

Toivottavasti Kiira osaa arvostaa perusteitamme. Minulla on aina ollut tapana antaa eläinystävilleni nimet kavereiden mukaan. Ensimmäinen Shäfer oli Salminen, oopperalaulaja Salmisen mukaan. Hänellä oli huumoritajua ja niin hänen koiransa joutui kärsimään Oskari-nimestään. Todellista koiranelämää. Oskari raukka!

LENTOKAARINA

Onpahan kehuttu kummeille, että tänne vaan, niin näytämme avustuskohteemme ja toimemme avoimesti. Lapista tuli kaksi persoonallista pohjoisen ladyä Hikkaduwaan. LentoKaarina ja Anneli. Anneli oli kanssamme kokemassa tsunamin kauhutkin. Ja halusi tulla uudelleeen. Hyvä.

Aven kanssa teimme esittelykierroksen Taavin kanssa. Ja me nauroimme niin. Anneli kertoi, mistä Lento nimi sai alkunsa. Utsjoen äidillä tuli synnytyksen hetki ja kiire. Lentokoneella Rovaniemelle. Matkalla syntyi tyttö ja kun pappi kysyi koneen laskeuduttua hätäkasteella nimeä, äiti tokaisi, että Lentohan se on. Vaan eipä pappi suostunut antamaan sitä nimeä. Vasta kun toiseksi nimeksi annettiin Kaarina, se kelpasi. Varsinaisessa kasteessa pappi tuli taas esteeksi. Mutta hätäkasteessa nimi oli annettu ja siihen oli tyytyminen toisenkin papin. Nyt sitten Lento on kastettu kahteen kertaan Lennoksi.

Kun Anneli syksyllä minulta kysyi sähköpostilla sotatilannetta saarellamme, kerroin vertauskuvallisesti, että jos Kittilän baarissa tapellaan, ei siitä Etelä-Haagassa mitään tiedetä. Sama suhde on täälläkin Pohjoisen ja Etelän elämän välillä. Siitähän Anneli kiivastui, että Helsingissä tapellaan eikä Lapissa.

Nyt sitten tavatessamme kiusasin Annelia, että vai olette lopettaneet siellä Lapissa nahistelun? Kuule Oskari! Mielosvaaran kylässä esimerkiksi ei ole tapeltu todistettavasti ikinä. Ei kuuteenkymmeneen vuoteen. Kylässä asuu Lento Kaarina, sen veli ja serkku ja he ovat sopuisaa väkeä. Eivätkä vielä koskaan ole tapelleet.

Kun aikanaan LentoKaarinalle haettiin asunnon paikkaa, hänellä oli vain kaksi vaatimusta. Näköpiirissä ei saa olla tietä eikä naapuria. Eikä ole tänäkään päivänä.

Juttua riittäisi muutaman päiväkirjan verran, mutta itse asiassakin olimme. Kävimme ihailemassa vammaiskeskuksen rakennustyömaata, Erankan uudisrakennuksella, Toivolan lastenkodissa ja Ilolan vammaiskodissa. Viimeksi mainittu paikka näytti kirvoittavan leidien sydämet. Matkaan tarttui rannenauhaa ja tyynynpäällistä. Käsin ja jaloin virkaittuna. Päivä oli täynnä hyväntahtoista naurua. Kiitos siitä LentoKaarina ja Anneli.

Siinä se päivä vierähti. Täytin lupaukseni ja täytämme vastakin. Tulkaa vaan tänne. Näette kaiken ja koette kaiken. Mutta varoitan, näkemästä ja kokemasta jää koukkuun.


SOTAKONEET JYRISEVÄT

Viime päivät olorauhaamme ovat rikkoneet venäläisvalmisteiset Mig-hävittäjät ylilentoineen. Sanovat, että harjoitellaan itsenäisyysparaatia varten. Minä en usko. Sotatoimet ovat aktivoituneet rajusti sen jälkeen, kun puolueettomat tarkkailijat laitettiin kotiin. Pommi-iskuja varsinkin busseihin on tehty lähes päivittäin, eikä läheskään kaikki yllä uutiskynnyksen yli maailmalle. Maailma turtuu tiedonvälitykseen.

Viimeinen autopommi räjähti keskimaassa ja tamilisissit ovat uhanneet laajentaa toimiaan koko maahan. Eilen yksi ministeri uhosi telkkarissa, että 15.6 kaikki ulkomaalaiset hätistetään pois maasta ja sitten laitetaan tamiliongelma kuriin.

Olen pyrkinyt olemaan tämän sodan poliittisten tulkintojen ulkopuolella. Kuten entinen mies: En ole puolesta enkä vastaan, mieluummin päinvastoin. Myös oma turvallisuutemme arveluttaa. Lukekaa kirja "Anilin varjossa", niin ymmärrätte huoleni. Neljä vierasta ja totista miestä aamuyön tunteina portillamme kysymässä: "Mister Kangas?" Huh!

Aikanaan kerrottiin, että neuvostovallan aikana kansalaisen suurin onni oli silloin, kun KGB koputti kotisi ovea ja kysyi: "Ivan Petroff?" Ei, hän asuu kerrosta ylempänä. Se oli onnellisuutta ylimmillään.

Kumpaakaan osapuolta en ymmärrä. Tietenkin taustatietoni ovat vajavaiset, vaikka vuosikausia olen täällä kuunnellut paikallisten informaatiota. Hallitusta en ymmärrä siksi, että rauhan työtä ei tehdä ajamalla rauhantekijät pois. Myös sisäpoliittiset syyt arveluttavat. Poikkeustila suosii aina vallassa olijaa.

Toisaalta oli hirvittävää lukea tamilien uhoamista, että seuraava vaihe sissitoiminnassa kohdistuu kouluihin ja koululaisiin. Niinpä suuri osa bussipommien uhreista on ollut koululaisia. Hallitus puolestaan julisti, että koulut suljetaan kolmeksi kuukaudeksi ja sitten aloitetaan tositoimet.

Humaaniselta kannalta sissien sodankäynti koululapsien ollessa uhreina osoittaa heidän toimiensa olevan loppusuoralla. Ei mitään muuta, ei mitään tuomittavampaa ei mitään RAUKKAMAISEMPAA enää voisi olla. Kumpaakaan kohtaan en osaa tuntea sympatiaa, mutta sodan osapuolia kohtaan ei tarvitsekaan.

Summa summarum: Huolestuttaa tämä sotatilanne, joka ihan takuulla tästä räjähtää, mutta koska ja missä. Omasta turvallisuudesta emme kanna kovin suurta huolta. Kohtaloon kai uskomme. Eikä kuolemaa pääse koskaan pakoon. Tällä kaikella tarkoitan, että hoidamme hommat alkuperäissuunnitelmien mukaan. Niin kauan kuin se on mahdollista ja järkevää. Uhoaminen ei auta eikä sankareiksi ole tarvetta. Ehkä nuo pääskyset toimivat enkeleinämme.

KIIRA SEKOITTAA PÄIVÄRYTMIMME

Olemme saaneet hyviä asiantuntijaneuvoja Askolta. Ensi viikot koira vahvasti meidän ihmistenpopulaatiossa, että se kokee meidät laumaksemme. Niin se jatkossa suojelee laumaansa. Meitä.

Tarja on varovaisen utelias Kiiralle, leikkiikin, mutta ärähtelee välillä. Bullad ei tule kymmentä metriä lähemmäksi. Kyttää ja yskii vaan. Saamiemme ohjeiden mukaan olemme toimineet ja välillä totaalisesti uupuneet. Kiira on kuin soittajaretku. Yöt kukkuu ja päivät nukkuu. Eilen kun vaimo kolkutti kotiin tullessaan takaovea, Kiira raapi ja haukkui etuoven takana. Päästin Kiiran sisään. Se kun lopettaa haukkumisen päästyään sisään.


JUTUT MUUTTUU

Välilän emäntä kävi Sillin kanssa meillä. Silli on paikallinen entinen kalastaja, joka oppi lähes täydellisen suomenkielen vuosina, jolloin täällä kävi paljon suomalaisia turisteja. Sitten kookospähkinä tippui sillin päähän ja silli lopetti työt. Vieläkin on päässä kämmenen kokoinen pehmeä kohta. Kookospähkinän putoaminen aiheuttaa saarella vuosittain tuhansien ihmisten kuoleman. 20 metristä 3-4 kg kivikova mötikkä tekee pahaa jälkeä.

Silli kertoi Välilän äidistä. Välilä on kylän surkein talo ja köyhin perhe, jolle rakensimme ystäviemme avustuksella uuden kodin vuosi sitten. Perheen tytär lähti 6 vuotta sitten Saudeihin siirtotyöläiseksi piikomaan. Hänen tavatessaan kadulla tuttavan pojan, he halasivat kevyesti. Paikalle sattunut siveyspoliisi pidätti tytön ja vei vankilaan. Tyttö on sillä tiellään. Mitään ei ole kuulunut. Äiti hoitaa nyt kahta tyttöä ilman minkäänlaista toimeentuloa.

Tiedättehän meidät. Herkistyimme ja päätimme hankkia heille apua tavalla tai toisella. Kävimme kuitenkin paikan päällä selvittämässä vähän taustoja, kun heräsi hiukan epäilyjä Sillin kertomasta tarinasta. Mukaamme tuli Coolman, joka vainukoiran tavoin nuuhki koko ympäristön. Tapasimme ulkopuolisia ihmisä, jotka kertoivat perheen tyttären todella lähteneen Saudeihin 6 vuotta sitten, mutta palanneen ja löytäneen uuden miehen Colombosta ja asuu nyt siellä. Tyttäret ovat siskon luona hoidossa. Siskon mies myy jäätelöä polkupyörällään kiertäen. Asiat ovat siellä kunnossa. Saamarin Silli!

Kunnes tänään portin takana oli Silli, Välilän äiti ja hänen tyttärensä 2 lasta ja siskon 2 lasta. Kuulimme taas uuden tarinan, joka oli erilainen kuin aiemmat. Voi näitä. Jäädytimme jo sopimamme kuukausiavustuksen ja jatkamme totuuden selvittämistä. Kuulemme varmaan vielä monta tarinaa.

Tällaista tämä on. Ainakin yritämme varmistaa, että jokainen avustuseuro menee oikeaan kohteeseen. Tarpeeseen. Aina ja yleensä se ei ole helppoa. Näillä ihmisillä on uskomaton mielikuvitus. Toisaalta puute pistää koettamaan kaikkea mahdollista. Emme me vihaisia heille ole. Joskus naurattaa. Usein surettaa. Joka päivä opimme lisää elämästä.


URAKOITSIJASTA NISKALENKKI

Olemme jatkaneet kisailua urakoitsijan kanssa. Viimeiseen palaveriin ei enää tullut. Se oli hyvä, sillä meinaa mennä hermot. Asianajajamme laati kirjallisen sopimusrikkomushaasteen ja irtisanomisen urakoitsijalle. Se toimitettiin tiedoksi pankille ja esitettiin samalla vaade pankkitakauksen maksamisesta meille. Se saattaa olla aikaa viepä homma, mutta meillä ei sen suhteen ole kiirettä. Urakoitsijalla on, koska tuttu pankinjohtaja oli kuulemma vapauttanut osan vakuuksista urakoitsijan toiseen hankkeeseen. Mutta se on heidän ongelmansa.

Banagala toi tiimiimme paikallisen valtion virallisen rakennustarkastajainsinöörin, joka tuntuu olevan ammattimies. Käymme sopimus- ja tarjousnivaskan työerittelyineen läpi perusteellisesti ja saatamme sen ajan tasalle. Työt aloitettaneen ensi tiistaina. Tulette yllättymään kuka töitä jatkaa. Mielenkiintoista tämä elämä.

KÄÄRMEKOIRA

Niin lällyltä kuin Tarja välillä tuntuukin, kyllä rouvasta löytyy poweriakin. Naapurin pojat kävivät laiturilla näyttämässä onkisaalistaan. Huomasimme kuinka Tarja hyppi nurmikolla kuin vimmattu. "Käärme", sanoivat pojat. Lähestyin varovasti. Pitkään aikaan en nähnyt mitään. Ruoho oli aika pitkää. Tarja nuuski ja yski ja hyppi.

Yhtäkkiä heinien seasta hyppäsi pari metriä ilmaan vihreä piiska ja Tarja salamana väisti sitä. Sitten näin sen. Vihreä pikkusormen paksuinen, metrin mittainen puukäärme, joka liikkuu puissa hyppimällä. Aika yleinen täällä. Oli uskomatonta seurata, miten nokkelasti Tarja osasi sitä käsitellä.

Hain laudanpalan ja epäuskonnolliseen tapaan listin sen. Ajatuskin siitä, että Kiira kokemattomana pentuna kohtaisi sen, riitti toimintani perusteeksi. Tarja aloitti sen syömisen häntäpäästä, ennen kuin estin moisen kannibaalimaisen toiminnan.

Kysyin Jaanikalta kuinka myrkyllinen se on. Erittäin myrkyllinen. Täällä Sri Lankassa on helppoa lajitella käärmeet, sanoi Jaanika. Sadasta käärmeestä 99 on myrkyllistä. Entä se yksi? Se ei ole myrkyllinen, se syö ihmisen kokonaisena, hymyili Jaanika.


--------------------------------------------------------------------------------

KOULUTUSAPUA

Viimeiset Naganden kylän köyhien perheiden koululapset saivat pankkikirjan. Koemielessä käynnistimme muutama vuosi sitten avustustoimen uudessa muodossa. Perheen äideille avasimme pankissa tilin, jonne talletimme koko vuoden avustussumman. Pankkikirjaan kirjoitimme punaisella kynällä, että maksimi nosto per kuukausi xxxxx rupiaa. Se ei ole virallisesti pätevä, mutta käytännössä kyllä.

Jokaiselle äidille korostin, että mikäli nostorajaa ei noudateta, avustus loppuu. Tarkastin jokaisen kirjan. Säntillisesti he olivat sitä noudattaneet. Tällä hetkellä avustus on 1500-2000 R (10-13?) per kuukausi. Sillä summalla lapsi saa välttämättömät kulut koulunkäynnilleen. Tällä hetkellä avustettavia on 14 perhettä. Portillamme on tunkua. Juttu leviää. Koetamme pitää tältäkin osin tilanteen hallinnassa. Sydäntä pitää kylmätä aika usein.

LISÄÄ KUMMEJA KYLÄSSÄ

Hikkaduwaan saapuivat myös Lotus Hill -kummit Tuula ja Tapsa. Tutustumiskierros suoritettiin uudelleen. Samalla tuli käytyä tarkistamassa kohteet uudelleen. Aina löytyy jotain uutta tehtävää. Toivolaan vietiin lääkärimme pyynnöstä 600 antibioottipilleriä. Ilola sai uuden vedenkeittimen.


--------------------------------------------------------------------------------
Yllätä ystäväsi pysyvällä muistolla ja auta samalla meitä auttamaan
Ystävänpäivälahjaksi ystävyyden rannenauha

--------------------------------------------------------------------------------

LISÄÄ POMMEJA

Tätä kirjoitettaessa sain viestin, että Colombon eläintarhassa oli aamulla räjäytetty pommi. Olimme sopineet ensi sunnuntaina vievämme koko Toivolan lapsikatraan päiväksi sinne. Valmistelut olivat jo pitkällä ja lapset sekä henkilökunta innoissaan. Uskon vielä, että se onnistuu.

Lykkäsin päiväkirjan lähettämistä kun kuulin, että pääkaupungissa on tapahtunut jotain erityistä. Satelliittilähetyksestä luin, että Colombon rautatieasemalla oli räjähtänyt itsemurhapommittajan toimesta iso pommi. Kuolleista ei vielä tietoa, loukkaantuneita satoja. Huh huh. Tämähän alkaa olla aikamoista tulitusta.

SÄHKÖN VARASSA

Vaikka Sri Lanka on maailmassa ainoa maa, joka tuottaa sähkön 100% vesivoimalla, sen jakelussa on vähän väliä katkoksia. Tamilit ovat useasti uhanneet räjäyttää keskimaassa olevien valtavien tekojärvien padot. Se olisi maalle suuri katastrofi.

Sodan kehittyessä muutoinkin kohti järjettömyyksiä, uhka on todellinen. Patojen murruttua kymmenet tuhannet ihmiset hukkuisivat välittömästi. Mistä sitten sähköä? Se lamaannuttaisi koko yhteiskunnan.

Illalla tuli taas normaalia pidempi sähkökatkos ja hiukan puistatti ajatus, että joko nyt. Nukkumaan mennessä kynttilä oli kova sana. Niiden valmius on näissä oloissa normaalia.

Tuli mieleeni joskus lukemani tarina Thomas Edisonista, joka oli pitkään yrittänyt keksiä hehkulamppua. Kun hän eräänä yönä vihdoin siinä onnistui, hän ryntäsi herättämään vaimonsa ja näytti tälle keksintöään. "Hyvänen aika Thomas, sammuta tuo valo ja tule nyt jo nukkumaan " .

Huoli mielessä


Pentti-Oskari

Ps 4.2 on Sri Lankan itsenäisyyden 60-vuotisjuhla. Millaisen ilotulituksen tamilitiikerit järjestävätkään?