NAGANDESSA KAIKKI HYVIN
Riisisato on pian korjatttu ja uuden istuttamista aloitellaan. Pellot muokataan, mutta koneen koneita ei näy missään. Tehtävän suorittavat vesipuhvelit, jotka tallovat vetistä peltoa vatsaan asti yltävässä liejussa. Niissä oloissa koneella ei tee mitään. Joku on joskus yrittänyt. Sinne jäivät liejuun vesipuhveleiden naurettaviksi.
Peltojen muokkaus käy ilman fossiilista polttoainetta. Vesipuhvelit käyvät bioaineilla. Vihreällä vedellä ja ruoholla. Suhteessa 20:1. Melkoinen jalostusaste. Eikä päästötkään välttämättä ole polttomoottorin luokkaa. Mitä nyt luonnon orgaanisia kaasupäästöjä hiukkasen tupsahtaa.
Muokkauskoneen hankintahinta on kohtuullinen, jos vesipuhvelipariskunta vain on aktiivinen ja aikaansaava. Ylläpitokustannukset olemattomat. Ruohoa virranlähteeksi on viljalti. Vettä siellä riittää. Molempia löytyy kaulan etäisyydeltä. Systeemi on vuosisatainen, vuosituhansinenkin. Toimii tänäänkin ja siltä osin maailma pelastuu......
Osaammeko koskaan ottaa opiksemme aikakautena, jolloin vain tehokkaat ovat kelvollisia? Riisipeltojen muokkauksessa Naganden kylässämme on myös kyläläisten nimikoima Pentti-Oskari -niminen vesipuhveli. Se, joka ei enää tervehdi minua ohi kulkiessani. Samanlainen loukkaantuja kuin eräs toinen saman niminen.
TARJALTA TERVEISIÄ
Sisareni viestittää, että Tarja pentuineen elää mallikasta perhe-elämää. Bullad, mahdollinen isukki luuhaa taas kylillä. Merkillinen moraalikäsitys hänelläkin perhe-elämästä. Tai oisko moniavioisuuteen pyrkivä? Mistäs sitä tietää koiran sielunelämästä. Onkkelille on annettu extra-ruokarahaa Tarjan maidontuotannon varmistamiseksi.
NIMIKILPAILU
Ajattelin ensiksi, että annetaan pennuille nimeiksi Matti, Teppo ja Seppo. Ja sitten vielä yksi poikanimi. Julkistan samalla nimikilpailun neljälle poikapennulle. Perheraatimme valitsee parhaimman ja palkintona on perhelippu höyrylaiva Ukkopekalle Turku-Naantali-Turku suvella 2007. Lähetä ehdotukset tästä
TOIVOLAN PESULA VALMISTUU
Työmiehet ahkeroivat lastenkodissamme. Pesulan seinät ovat jo pystyssä. Vessojen kattokin on jo valettu. Kaikki etenee suunnitelmien mukaan (joka siellä ei ole lainkaan tavanomaista) Ohessa muutama kuva uudisrakennuksen 24.3.07 olevasta vaiheesta. Onhan tämä nykytekniikka merkillistä. Saamme seurata realiajassa tapahtumia. Lotus Hill -kummit saavat jälleen konkreettista selvitystä avustuksensa perille menosta.
ORPOTYTTÖJEN TYÖHALUT
Kerronpa Teille välillä tositarinan (ei niin positiivisesta tapahtumasta). Luononlapsia kun ovat - hyvässä ja pahassa - heidän kanssaan toimiessa tapahtuu kaikenlaista.
Kaksi tsunamiorpoa tyttöä, nyt jo aikuisiän kynnyksellä, ovat eläneet kotinsa ja perheensä menettämisen jälkeen rantatien varrella väliaikaisessa majassaan. Ohikulkevat turistit mieluisasti auttavat heitä, sillä asfaltilta ei tarvitse poistua. Huonossa asemassa ovat viidakkopolun takana asuvat.
Tytöt ovat kovasti sympaattisia ja meidän tapaamishistoriamme oli kuin sadusta. Suuret sympatiamme ovat olleet tyttöjä kohtaan jo yli 2 vuotta. Tytöthän pelastuivat kuin ihmeen kautta 2000 ihmishenkeä vaatineesta junaturmasta. Nousivat metrien syvyisestä liejusta ylös elämään.
Marja kävi Eevan kanssa juttelemassa lähistöllämme olevassa tehtaassa, johtajattaren kanssa, kuten aiemmin kerroin. Tuloksena työpaikka siskoksille. Mutta arvaattehan, miten asia eteni?
Tytöt eivät voineet aloittaa työtä kun kolmen viikon päästä ovat sukulaisen häät ja he kokkaavat siihen ruokaa. "Anna mun kaikki kestää!" sanoin Marjalle. Olen myös minäkin sellainen luonnonlapsi, että kun hermostun niin sitten hermostun. Jos verokirja vieköön tytöille ei työpaikka kelpaa, se on sitten slut. Minä en ainakaan laita kortta ristiin tyttöjen auttamiseksi. Se on kerrasta poikki.
Marja on ihan oikeassa kun hän totesi, että sellaisia luonnonlapsia ne täällä on. "Mutta sellainen luonnonlapsi olen minäkin, että puolestani saavat kokkailla sitten häitä ja hautajaisia lopun ikänsä", vaahtosin.
Saimme kuitenkin kompromissin: Odotamme häitä ja jos sen jälkeen siskokset eivät mene järjestettyyn työpaikkaan (niitä ei siellä viljalti ole) teemme omat johtopäätöksemme. Rajansa kaikella. Nyt odotamme jännittyneenä tulosta.
AVUN TAKARAJA
Samaa sarjaa on Onnelan vammaisperheen viimeaikaiset toiminnot. Rakensimme upean vammaistalon. Kalustimme sen. Hankimme kaasulieden ym. hienoudet. Nyt heillä on asiaa meille lähes päivittäin. Pyyntöjä tulee. Poika pitäisi viedä tuk-tukilla kouluun (muut kylän lapset kävelevät 500 m matkan). Siivota ei viitsitä. Kaasu on ollut loppu ja kaksi päivää. Yms. jne. Oli pakko sanoa tiukasti, että heillä on uusi koti, pankista saavat kuukausittain rahaa elämiseen. Jossain on jengat. Nyt on ryhdistäydyttävä ja tehtävä jotain myös itse.
Marja sanoi mielestäni hyvin viisaasti. Hyvin hyvin viisaasti: "Me emme saa opettaa avustuksillamme heitä kerjäläisiksi."
KIITOS
Olen saanut valtavan määrän kiitoksia onnistuneesta Joulureppukeräyksestä. Mikä on seuraava idea? Ne kypsyvät. Eräs ehdotti ideakilpailua.
Siispä: e-maililla ehdotuksia. Tiedän, että kummeissamme ja päiväkirjani lukijoissa on valtava voimavara. Paras idea palkitaan höyrylaiva Ukkopekan perhelahjakortilla.
TARKASTAJAT KENTÄLLÄ
Suomen Ulkoministeriön kaksi henkilöä on paraillaan tarkastusmatkalla Sri Lankassa. He ilmoittivat kiinnostuksensa tulla tutustumaan myös Lotus Hill -hankkeen aikaansaannoksiin. Toivotimme heidät sydämellisesti tervetulleeksi ja olimme otettuja kunniasta. Yhteyshenkilömme Colombossa, Pirjo Aitamaa, lupasi hoitaa ohjelman ja logistiikan. Munkki Banagala ja Ananda lupasivat hoitaa esittelyt paikan päällä. Ensi viikolla kuulemme vierailijoiden kommentit.
Tapasimme kylämme uuden Buddha-ruokouspaikan siunauksen yhteydessä Naganden kylän vanhimman ihmisen. Kertoivat hänen olevan jo 102-vuotias.
Marja, kun on niin joka hetken empaattinen, kysyi vanhukselta kuka hänestä huolehtii? Vanhus vastasi hymyillen: "Ei kukaan, olen orpo!"
Terveyksin
Pentti-Oskari
sunnuntai 25. maaliskuuta 2007
sunnuntai 18. maaliskuuta 2007
Kaksoiselämää
Naantalissa 17.3.2007
KAKSOISELÄMÄÄ
Suomen suloisessa keväässä. Toinen puoli kuitenkin Intian valtameressä. Hassua. Töitä pitäisi tehdä ja tehdäänkin. Mutta kun simmut umpeutuu ehtoolla, aatos entää takaisin 13.000 km:n päähän. Aamulla herätessä pitää ravistaa itsensä taas tähän kotomaan todellisuuteen. Kummaa kaksijakoisuutta. Se on sitä kaksoiselämän autuutta.
Sisareni Leena lähti tulomme jälkeen paikallemme Nagandeen. Suora yhteys siis toimii.
TARJA YLLÄTTI
Ette ikinä arvaa, mikä oli ensimmäinen uutinen? Kerroin Leenalle ennen lähtöä, että seurailee Tarjaa, sillä hetki on lähellä.
"Tarja synnyttää kahden viikon päästä, sanoi Onkkeli" ilmoitti tekstiviesti. Melkein saman tien tuli toinen viesti: "Tarjalle syntyi 4 tervettä poikaa!"
Onkkeli seuraili tarkkana Tarjan menemisrutiineja ja havaitsi, että nyt on jotain merkillistä tekeillä. Hän lähti portista tutkimaan viidakkoa ja siellähän hetteikön reunalla Tarja synnytteli poikasiaan. Onkkeli havaitsi paikan vaarallisuuden keskellä varaanien einehtimisaluetta ja kiiruusti hän lähti taloomme hakemaan muovipussia. Leena lähti mukaan ja koki kertomansa mukaan erään elämänsä vaikuttavimmista tapahtumista.
"Nyt ne nukkuvat Onkkelin mökin katoksen alla vanhan peiton päällä, ja Tarja touhukkaana järjestelee pentujen nukkuma-asentoja. Ne ovat uskomattoman suloisia," viestitti sisareni.
Ja niin alkoi etähuoltojärjestelymme. "Anna onkkelille 500 rupiaa, että käy ostamassa Tarjalle terveellistä ruokaa, jotta pennut saavat voimistavaa maitoruokintaa!" Seuraavana päivänä Leena viestitti, että Onkkeli kävi ostamassa riisiä kyläkaupasta ja sitten Hikkaduwan satamasta kalastajilta pyyntituoretta kalaa. "Kyllä Tarjan nyt kelpaa!", viestitti Leena.
Varmistin vielä, että pentujen koto on turvassa tappajavaraaneilta. Tarjan edellinen pesuehan päätyi niiden suihin.
POSITIIVINEN TAPAAMINEN
Lahdesta saimme mieluisia vieraita. Positiivareiden rytmiryhmä Jussin johdolla saapui luoksemme pikavisiitille. Tapaaminen oli tarkoituksellinen, sillä nyt näimme saman aikaisesti toinen toisemme. Eli kaksi kärpästä samalla iskulla.
Tottahan toki avajaisiksi kuulumiset Sri Lankasta. Ensimmäinen kysymys: ?Joko Tarja on synnyttänyt?? Voi sitä riemua. 4 poikaa. Samalla Leenalta tuli sähköpostilla 3 suloista kuvaa poikasten hakumatkalta. Siinä sitten tuijotimme iso kasa isoja ihmisiä pieniä srilankalaisia koiranpentuja.
Jäin oikein tosissaan miettimään tätä elämän pienimuotoisten tapahtumien ja asioiden merkityksellisyyttä. Uskon, että ne ovat kuin mausteripaukset ruoassamme. Elämä maistuu paremmalta pienin, pienin maustein.
Ihan itseänikin hymyilyttää, mutta hymyilen itselleni. Hyvämielistä hymyä. Lapsellista tai lapsenmielistä hymyä. Pääasia, että HYMYILLYTTÄÄ ja hyvältä tuntuu.
Tottahan Positiivareiden kanssa muustakin puhuttiin. Voin raottaa salaisuuden verhoa: Positiivisia asioita on yhteistoiminnastamme tulossa lisää. Hymyä entistä enemmän meille kaikille.
POSITIIVISTEN JUTTUJEN AIHEET
On ollut mukavaa jutella ihmisten kanssa kotiintulomme jälkeen. Tuttujen ja tuntemattomien. Finladia-talolla olivat Kongressimessut ja omalla Herrankukkaron osastollamme tapasin kymmeniä Lotus Hill -kummeja tai Positiivareiden aamiaisvieraita. Arvaatte varmaan, mistä puhe. Tunsin mielihyvää siitä, kuinka hankkeessamme on myötäeläjiä.
On aivan loistavaa, että Suomessa aivan luontaisesti keskustelun aiheet ihmisten kanssa ovat positiivisaiheisia. Lotus Hill -hanke on merkillinen juttu. Siis suomalaisittain.
Kun raportoin Joulureppuhankkeen loistavasta onnistumisesta, sain runsaasti positiivista palautetta. Yksi jäi erityisesti mieleen: Kuten aiemminkin olen kertonut, toimimme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomasti. Kun kerroin hankkeen merkillisestä onnistumisesta kuin "Genesaretin juttuna", lähetti eräs lukija/tukija Päivi kauniin kirjeen:
"Upeaa, että enenemisihmeitä edelleen tapahtuu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ".
Jäin jälleen miettimään Suurta kirjaa ja sen juttuja. Maallikkomaisesti uskon, ettei niitä ole tarkoitettukaan kirjaimellisesti huomioonotettavaksi. Genesaretin leipä- ja kalajuttukin on todennäköisesti tarkoitettu esimerkiksi siitä, että kun teet hyvää ihmisille, jostain vaan tulee lisää energiaa ja välineitä hyvän tekemiseen. Sitä vaan tulee lisää ja lisää ja sitä vaan riittää.... Merkillisen mukava juttu.
Jos Marjalta sitä kysyisin, hän varmaan väittäisi, että enkelit sitä tuovat. Vaimon kanssa ei kannata kiistellä. Ei ainakaan näissä asioissa.
Kuten lukija huomaa, hehkutan Joulureppuhankken onnistumista aivan kyllästymiseen asti. Mutta kun se vaan on niin hieno juttu.
Eräs messukävijä totesi, että lukiessaan hankkeen loppuselvitystilitystä, hän konkreettisesti sai jälleen havaita, kuinka Lotus Hill -toiminta on lähes ainutlaatuista. Joka ainut rupia ja sentti meni perille lyhentämättömänä. Vieläpä lisääntyi matkan aikana. Sellaisessa hankkeessa hän haluaa olla mukana. Nyt hän hankkii mukaan muutaman kaverin vielä. Kiitos!
ROTANMYRKYN VAIKEUDET
Kävin lääkärillä kontrollissa. Lääkäri kertoi, että veren hyytymisarvoni on poskellaan. Enkö ole seurannut sitä? (Marevan -verenohennuslääke on kehitetty rotanmyrkystä. Väittävät... ) Puolustelin pitkällä Sri Lankan vierailulla. Kerroin käyneeni kaksikin kertaa paikallisella "klinikalla" kontrollissa. Ensimmäisellä kerralla lääkäri totesi yksiselitteisen lakoonisesti hyytymisarvoa tiedustellessani: "Henkiin jäätte ". Toisella kerralla en saanut millään konstilla verinäytteen ottajaa ymmärtämään pyyntöni sisältöä. Suomalaislääkäri totesikin, että tuskin siellä edes tiedetään mitään verenohennuslääkkeistä. Murheet ja hoidot ovat paljon krouvimmasta päästä. Ollaan taas onnellisia omista olosuhteistamme.
BANAANIN VAARAT
Banaani on srilankalaisen jokapäiväisin ruoka riisin lisäksi. Muistui mieleen juttu kahdesta karjalaispojasta, jotka matkustivat junalla Helsinkiin. Matkaravinnon tyttö tuli kärryillään tarjoamaan kahvia, karkkeja ja hedelmiä.
"Mitä nuo pötköt ovat?" kysyi toinen pojista. Banaanit olivat pojille tuntemattomia merkillisyyksiä.
Myyjä kertoi ja näytti miten sellainen kuoritaan. Pojat ostivat kumpikin yhden. Samassa juna ajoi Pönttövuoren tunneliin.
"Joko haukkasit?" kysyi toinen.
"En ehtinyt "
"Elä haukkookkaan, männöö näkö!"
Ystävällisesti
Pentti-oskari
KAKSOISELÄMÄÄ
Suomen suloisessa keväässä. Toinen puoli kuitenkin Intian valtameressä. Hassua. Töitä pitäisi tehdä ja tehdäänkin. Mutta kun simmut umpeutuu ehtoolla, aatos entää takaisin 13.000 km:n päähän. Aamulla herätessä pitää ravistaa itsensä taas tähän kotomaan todellisuuteen. Kummaa kaksijakoisuutta. Se on sitä kaksoiselämän autuutta.
Sisareni Leena lähti tulomme jälkeen paikallemme Nagandeen. Suora yhteys siis toimii.
TARJA YLLÄTTI
Ette ikinä arvaa, mikä oli ensimmäinen uutinen? Kerroin Leenalle ennen lähtöä, että seurailee Tarjaa, sillä hetki on lähellä.
"Tarja synnyttää kahden viikon päästä, sanoi Onkkeli" ilmoitti tekstiviesti. Melkein saman tien tuli toinen viesti: "Tarjalle syntyi 4 tervettä poikaa!"
Onkkeli seuraili tarkkana Tarjan menemisrutiineja ja havaitsi, että nyt on jotain merkillistä tekeillä. Hän lähti portista tutkimaan viidakkoa ja siellähän hetteikön reunalla Tarja synnytteli poikasiaan. Onkkeli havaitsi paikan vaarallisuuden keskellä varaanien einehtimisaluetta ja kiiruusti hän lähti taloomme hakemaan muovipussia. Leena lähti mukaan ja koki kertomansa mukaan erään elämänsä vaikuttavimmista tapahtumista.
"Nyt ne nukkuvat Onkkelin mökin katoksen alla vanhan peiton päällä, ja Tarja touhukkaana järjestelee pentujen nukkuma-asentoja. Ne ovat uskomattoman suloisia," viestitti sisareni.
Ja niin alkoi etähuoltojärjestelymme. "Anna onkkelille 500 rupiaa, että käy ostamassa Tarjalle terveellistä ruokaa, jotta pennut saavat voimistavaa maitoruokintaa!" Seuraavana päivänä Leena viestitti, että Onkkeli kävi ostamassa riisiä kyläkaupasta ja sitten Hikkaduwan satamasta kalastajilta pyyntituoretta kalaa. "Kyllä Tarjan nyt kelpaa!", viestitti Leena.
Varmistin vielä, että pentujen koto on turvassa tappajavaraaneilta. Tarjan edellinen pesuehan päätyi niiden suihin.
POSITIIVINEN TAPAAMINEN
Lahdesta saimme mieluisia vieraita. Positiivareiden rytmiryhmä Jussin johdolla saapui luoksemme pikavisiitille. Tapaaminen oli tarkoituksellinen, sillä nyt näimme saman aikaisesti toinen toisemme. Eli kaksi kärpästä samalla iskulla.
Tottahan toki avajaisiksi kuulumiset Sri Lankasta. Ensimmäinen kysymys: ?Joko Tarja on synnyttänyt?? Voi sitä riemua. 4 poikaa. Samalla Leenalta tuli sähköpostilla 3 suloista kuvaa poikasten hakumatkalta. Siinä sitten tuijotimme iso kasa isoja ihmisiä pieniä srilankalaisia koiranpentuja.
Jäin oikein tosissaan miettimään tätä elämän pienimuotoisten tapahtumien ja asioiden merkityksellisyyttä. Uskon, että ne ovat kuin mausteripaukset ruoassamme. Elämä maistuu paremmalta pienin, pienin maustein.
Ihan itseänikin hymyilyttää, mutta hymyilen itselleni. Hyvämielistä hymyä. Lapsellista tai lapsenmielistä hymyä. Pääasia, että HYMYILLYTTÄÄ ja hyvältä tuntuu.
Tottahan Positiivareiden kanssa muustakin puhuttiin. Voin raottaa salaisuuden verhoa: Positiivisia asioita on yhteistoiminnastamme tulossa lisää. Hymyä entistä enemmän meille kaikille.
POSITIIVISTEN JUTTUJEN AIHEET
On ollut mukavaa jutella ihmisten kanssa kotiintulomme jälkeen. Tuttujen ja tuntemattomien. Finladia-talolla olivat Kongressimessut ja omalla Herrankukkaron osastollamme tapasin kymmeniä Lotus Hill -kummeja tai Positiivareiden aamiaisvieraita. Arvaatte varmaan, mistä puhe. Tunsin mielihyvää siitä, kuinka hankkeessamme on myötäeläjiä.
On aivan loistavaa, että Suomessa aivan luontaisesti keskustelun aiheet ihmisten kanssa ovat positiivisaiheisia. Lotus Hill -hanke on merkillinen juttu. Siis suomalaisittain.
Kun raportoin Joulureppuhankkeen loistavasta onnistumisesta, sain runsaasti positiivista palautetta. Yksi jäi erityisesti mieleen: Kuten aiemminkin olen kertonut, toimimme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomasti. Kun kerroin hankkeen merkillisestä onnistumisesta kuin "Genesaretin juttuna", lähetti eräs lukija/tukija Päivi kauniin kirjeen:
"Upeaa, että enenemisihmeitä edelleen tapahtuu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ".
Jäin jälleen miettimään Suurta kirjaa ja sen juttuja. Maallikkomaisesti uskon, ettei niitä ole tarkoitettukaan kirjaimellisesti huomioonotettavaksi. Genesaretin leipä- ja kalajuttukin on todennäköisesti tarkoitettu esimerkiksi siitä, että kun teet hyvää ihmisille, jostain vaan tulee lisää energiaa ja välineitä hyvän tekemiseen. Sitä vaan tulee lisää ja lisää ja sitä vaan riittää.... Merkillisen mukava juttu.
Jos Marjalta sitä kysyisin, hän varmaan väittäisi, että enkelit sitä tuovat. Vaimon kanssa ei kannata kiistellä. Ei ainakaan näissä asioissa.
Kuten lukija huomaa, hehkutan Joulureppuhankken onnistumista aivan kyllästymiseen asti. Mutta kun se vaan on niin hieno juttu.
Eräs messukävijä totesi, että lukiessaan hankkeen loppuselvitystilitystä, hän konkreettisesti sai jälleen havaita, kuinka Lotus Hill -toiminta on lähes ainutlaatuista. Joka ainut rupia ja sentti meni perille lyhentämättömänä. Vieläpä lisääntyi matkan aikana. Sellaisessa hankkeessa hän haluaa olla mukana. Nyt hän hankkii mukaan muutaman kaverin vielä. Kiitos!
ROTANMYRKYN VAIKEUDET
Kävin lääkärillä kontrollissa. Lääkäri kertoi, että veren hyytymisarvoni on poskellaan. Enkö ole seurannut sitä? (Marevan -verenohennuslääke on kehitetty rotanmyrkystä. Väittävät... ) Puolustelin pitkällä Sri Lankan vierailulla. Kerroin käyneeni kaksikin kertaa paikallisella "klinikalla" kontrollissa. Ensimmäisellä kerralla lääkäri totesi yksiselitteisen lakoonisesti hyytymisarvoa tiedustellessani: "Henkiin jäätte ". Toisella kerralla en saanut millään konstilla verinäytteen ottajaa ymmärtämään pyyntöni sisältöä. Suomalaislääkäri totesikin, että tuskin siellä edes tiedetään mitään verenohennuslääkkeistä. Murheet ja hoidot ovat paljon krouvimmasta päästä. Ollaan taas onnellisia omista olosuhteistamme.
BANAANIN VAARAT
Banaani on srilankalaisen jokapäiväisin ruoka riisin lisäksi. Muistui mieleen juttu kahdesta karjalaispojasta, jotka matkustivat junalla Helsinkiin. Matkaravinnon tyttö tuli kärryillään tarjoamaan kahvia, karkkeja ja hedelmiä.
"Mitä nuo pötköt ovat?" kysyi toinen pojista. Banaanit olivat pojille tuntemattomia merkillisyyksiä.
Myyjä kertoi ja näytti miten sellainen kuoritaan. Pojat ostivat kumpikin yhden. Samassa juna ajoi Pönttövuoren tunneliin.
"Joko haukkasit?" kysyi toinen.
"En ehtinyt "
"Elä haukkookkaan, männöö näkö!"
Ystävällisesti
Pentti-oskari
sunnuntai 11. maaliskuuta 2007
Jäähyväiset
Kotona Naantalissa 11.3.2007
Oli ilo huomata, että päiväkirjaani luetaan vilkkaasti. Viime maanantaina päiväkirja jäi välistä pois kotiintulomme vuoksi ja sovimme Töytärin Jussin kanssa, että teen samalla nyt kahden viikon jutut. Aika moni ehti lähetellä viestejä, ettei vain meille ole sattunut mitään.
Oli kuitenkin ajattelematonta jättää muistioimatta tapahtumia tuoreeltaan, sillä herttaisesti moni asia jäi unohduksiin. Kun vielä kommunikaattorini ryppyili saranoineen niin, että jouduin viemään sen heti huoltoon kotiin tullessamme, muistiinpanot pyyhkiytyivät tietenkin pois.
Viimeksi kirjoitin kummilasten vierailusta kotonamme. Kesken riemuilun lähdin Anandan kanssa kahdelle viimeiselle koulureppukeikalle. Siinähän iltapäivä ja iltakin hupeni. Kohteet olivat Ambalankodan takamaastossa. Toinen kohde muslimienemmistöinen koulu. Ekumeenisuus otettiin huomioon reppujen jakokohteita valittaessa. Olen siitäkin hyvilläni.
LYHYTSANAINEN PUHE
JA HIENOVARAISTA TAPUTUSTA
Toisessa paikassa Premasiri jälleen nostatti minut puhumaan. Äänentoistolaitteiden hoitaja oli pedantti, tarkka ammattilainen.
Kun astuin estradille, kesti monta minuuttia ennen kuin hän sai mikrofonin jalan säädettyä seisomakorkeudelleni. Olenhan paikallisia päätä pidempi. Kun säätö vihdoin onnistui, otin tuolin viereltäni, istuin sille ja aloin puhua mikrofoni puoli metriä pääni yläpuolella. Tekniikan mies ryntäsi hysteerisenä paikalle säätämään mikrofonia uuteen korkeuteen, istumakorkeuteen. Kun sekin vihdoin oli hoidettu, nousin seisomaan ja aloin puhua mikrofoni navan korkeudella.
Tässä vaiheessa lapset oivalsivat idean, muttei tekniikan mies. Hän ryntäsi jälleen estraadille toinen mikrofoni jalkoineen mukanaan. Toisen hän asetti istumakorkeudelle ja toisen seisomakorkeudelle. Olin häviämässä kisan. Lapset pidättelivät henkeään.
Onnekseni tekniikan mies hermostuksissaan oli unohtanut säätää mikrofoneja pienemmälle. Kun ne olivat rinnakkain, ääni alkoi kiertää - minun onnekseni. Aina kun koskin mikkiin, alkoi hirveä ulina.
Lapsilla oli hauskaa ja äänimies juoksenteli hermostuksissaan ympäriinsä. Vihdoin heitin taskusta hikiliinani mikrofonin päälle ja se hiljeni. Tekniikan mies ryntäsi paikalle ja tempaisi hikiliinan pois. Yritin estää, mutta hän oli nopeampi. Kun hän siirtyi säätämään mikrofonia, otin taskustani toisen hikiliinan ja laitoin senkin mikrofonin päälle. Kun tekniikan mies neljättä kertaa ryntäsi repimään hikiliinaa mikrofoninsa päältä, luovutin, koska hikiliinani loppuivat. Pääasia oli, että lasten mielestä voitin kisan.
Taputukset olivat raivoisat. Opetin heille hienostuneen tavan taputtaa oikealla etusormella vasempaan kämmeneen. Tällöin tapautusääni oli hyvin vaimea. Kun vuorollaan koulun johtaja puhui, hän oli hyvin hämmentynyt. Lapset taputti raivoissaan, muttei taputusääntä kuulunut laisinkaan.
Kun tilaisuuden jälkeen lähdimme tuk tukilla kotiin, tien varrella kävellen olleet lapset, ja nyt jo aikuisetkin, taputtivat ohi ajaessamme hienostuneen äänettömästi etusormellaan toiseen kämmeneen.
Saattaapi olla, että joku länsimaalainen kulttuuritutkija vuosien jälkeen raportoi sri lankalaisesta viidakkoheimosta, jonka erityispiirteisiin kuuluu taputtaa yhdellä sormella, hienostuneesti vanhan perinteen mukaan.
NOIDANNUOLI
Seuraavana aamuna en päässyt sängystä ylös. Ainoa kohta ruhossani, joka vielä jotenkin toimii, on selkä. Ja nyt sekin. Tuk tukin rytinässä varmaan meni sekin. Onneksi seuraavana päivänä kaikki hyvin.
Kyseessä olikin noidannuoli. Luuvalo ja noidannuoli. Mitä seuraavaksi?
KOTI SIUNATTIIN
Maanantaina vietimme sympaattisen lyhyen iltahetken kotonamme teetä juoden. Munkit eivät saa syödä puolen päivän jälkeen enää mitään. Juoda vaan teetä. Munkki Banagala ja munkki Sumit Baddegamasta saapuivat siunaamaan kotimme ennen lähtöämme.
Enhän minä syntisäkki mitään ymmärtänyt, mutta tilaisuus oli kaunis ja sain ranteeseen valkean narun ystävyyden merkiksi. Tuskin siitä mitään haittaakaan on? Pidän sitä mielelläni.
SALAA KOTIIN
Olimme aiemmista vuosista viisastuneena päättääneet olla kertomatta kyläläisille lähtöpäiväämme. Vältyimme pieneltä kansainvaellukselta ja helluisilta pieniltä lahjoilta, joita ihmiset vähillä varoillaan olisivat ostaneet.
VÄLILÄN VIHKIJÄISET
Kuten aiemmin kerroin, Välilän uudisrakennus köyhääkin köyhemmälle perheelle aloitettiin rakentaa astrologin luvalla 26.1.2006. 26.2.2006 oli talon vihkijäiset.
Tasan kuukausi. Neljä miestä ja Ananda mestarina. 50 m2, kolme huonetta harkotiilistä muurattuna, lattia valubetonista, massiivipuiset ikkunanpuitteet ja ovet, sähköliitäntä, 3 sähkö- ja 11 valopistettä. Ulko- ja sisäseinät rapatut ja maalattu. Lattiat sliipattu ja maalattu. Täysin kunnossa oleva koti.
Vastaanotin Anandalta kuitit koko projektista, yhteensä 315.247 rupiaa eli 2284?. Maakansan perhe rahoitti 1000? ja Lotus Hill ryhmäkummit 1284?. Kaikki kuitit tarkistettavissa kirjanpitäjällämme. Kiitos kaikille. Eikös ole aika kova juttu? (Jos joku tekee vielä nopeammin ja halvemmalla ja paremmin, tervetuloa kokeilemaan ... meillä Suomessa maksoi ulko-ovikin jo melkein yhtä paljon kuin koko talo siellä.)
JÄÄHYVÄISET
Toivolan lapsia tulee erityisesti ikävä.
Oli tärkeää, että saimme aloitettua pesulan rakennusprojektin. Tapasimme palkkaamamme lääkärin, joka on osoittautunut asialliseksi, hyväksi lääkäriksi. Kun lapsi saa lääkekuurin, hän valvoo päivittäin, että kuuri otetaan loppuun. Ennen lapsi kävi pikaisesti Gallen Karapitian 1500 potilaspaikan sairaalassa (jos kävi) eikä kukaan huolehtinut jälkihoidosta. Uskomatonta, että vuosi sitten suoritetun täi- ja syyhymyrkytyksen jälkeen lapset ovat niiltä osin täysin terveitä. Pieni toimi, suuri merkitys. Tällä käyntikerralla Marjan ei tarvinnut hoitaa ainuttakaan paisetta.
Ilolan vammaiskodin kattoremontti, jonka italialaiset maksoivat, oli siis epäonnistunut toimi. Paikallinen remonttiryhmä hööpötti pahanlaisesti ja jätti kattotiilet osin asentamatta suurine reikineen. Sadekausi tulossa. Sen vielä jotenkin tajuaa, että hööpöttää ulkomaalaisia maksajia (vaikka sekin on hävytöntä), mutta tosiasiallisina kärsijöinä on 40 vammaista.
Kerroin tapahtuneet ministeri Premasirille ja pyysin häntä viemään asian vaikka poliisille, sillä rempparyhmä selkeästi käytti hyväkseen vammaiskodin johtajattaren asiantuntemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä.
Seuraamme tilannetta.
JÄTTILÄISKILPIKONNIEN
TAKAISINPALUU
Turistikadosta on jotain hyötyäkin. Hikkaduwan suuri, saksalaissidonnainen Goral Garden -hotelli on aiemmin surutta päästänyt osan jätevesistään rannan edustan matalikolle. Nyt asukkaiden puuttuessa jätevesiongelmaakaan ei ole. Niinpä putken läheisyyteen matalikolle on alkanut kasvaa vihreää meriruohoa, joka on jättiläiskilpikonnien suurta herkkua.
Aamuvarhain rannallakävijät ovat voineet käydä ihailemassa näitä suuria (kilven halkaisija jopa 2 metriä) merikilpikonnia, jotka eivät pelkää lainkaan ihmistä. Muutamat nokkelat alkuasukkaat ovat keksineet hyvän tienauskonstin. He kokoavat vihreää meriruohoa muovipussiin ja myyvät ne niille harvoille turisteille, jotka rannalla vielä liikkuvat. Merkilpikonnat syövät herkkuaan suoraan ihmisen kädestä. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
NAAPURIN KOIRAPESUE
Kuin rimaa heiluen saimme autettua Kaisa-emoa ja poikasiaan selviytymään varaanivaarasta. Nyt poikaset ovat kasvaneet ja voimistuneet. Tiukille otti. Idi Aminkin taisi hilppaista Helsinkiin Willie-nimellä naamioituneena. Ei enää koiratarhaa.
TARJA RASKAANA
Viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöämme antaessani Anandalle pitkän listan tehtävistä toimista, pyysin, että hän veisi Tarjan eläinlääkärille piikille lisäpesueen estämiseksi. "Ei kannata", sanoi Ananda. "Tarja on jo raskas!" Ei kai vaan meidän vahtikoira Bullad? "Ei tiedä, ehkä Bullad, ehkä naapuri koira?" totesi Ananda hymyillen.
Että meidän Tarja! Anna mun kaikki kestää! Eipä pääse Keke meitä helpommalla koiratarhurina. Mutta kuka peloittelee Idi Aminit tappajavaraanit serkkuineen kun meidän Marja on 13.000 km päässä. Ehkä maine hetteikössä kulkee....
HELPPO TULLA - VAIKEA LÄHTEÄ
Kun lähdimme kotiin Marja sanoi, että hänellä on aivan selvä tunne siitä, että tulemme pian takaisin. Mistähän Marja saa tietonsa?
ON IHMEEN HYVÄ
TULLA KOTIIN TAAS
Päiväkirja jatkuu ensi maanantaina.
Terveisin
Pentti-Oskari
PS.
Vanhaisäntä makasi kovassa kuumeessa. Emäntä mittasi lämmön kainalosta.
-Hyvänen aika, yli 40 astetta!
-Ja vielä varjossa, kehaisi isäntä.
Oli ilo huomata, että päiväkirjaani luetaan vilkkaasti. Viime maanantaina päiväkirja jäi välistä pois kotiintulomme vuoksi ja sovimme Töytärin Jussin kanssa, että teen samalla nyt kahden viikon jutut. Aika moni ehti lähetellä viestejä, ettei vain meille ole sattunut mitään.
Oli kuitenkin ajattelematonta jättää muistioimatta tapahtumia tuoreeltaan, sillä herttaisesti moni asia jäi unohduksiin. Kun vielä kommunikaattorini ryppyili saranoineen niin, että jouduin viemään sen heti huoltoon kotiin tullessamme, muistiinpanot pyyhkiytyivät tietenkin pois.
Viimeksi kirjoitin kummilasten vierailusta kotonamme. Kesken riemuilun lähdin Anandan kanssa kahdelle viimeiselle koulureppukeikalle. Siinähän iltapäivä ja iltakin hupeni. Kohteet olivat Ambalankodan takamaastossa. Toinen kohde muslimienemmistöinen koulu. Ekumeenisuus otettiin huomioon reppujen jakokohteita valittaessa. Olen siitäkin hyvilläni.
LYHYTSANAINEN PUHE
JA HIENOVARAISTA TAPUTUSTA
Toisessa paikassa Premasiri jälleen nostatti minut puhumaan. Äänentoistolaitteiden hoitaja oli pedantti, tarkka ammattilainen.
Kun astuin estradille, kesti monta minuuttia ennen kuin hän sai mikrofonin jalan säädettyä seisomakorkeudelleni. Olenhan paikallisia päätä pidempi. Kun säätö vihdoin onnistui, otin tuolin viereltäni, istuin sille ja aloin puhua mikrofoni puoli metriä pääni yläpuolella. Tekniikan mies ryntäsi hysteerisenä paikalle säätämään mikrofonia uuteen korkeuteen, istumakorkeuteen. Kun sekin vihdoin oli hoidettu, nousin seisomaan ja aloin puhua mikrofoni navan korkeudella.
Tässä vaiheessa lapset oivalsivat idean, muttei tekniikan mies. Hän ryntäsi jälleen estraadille toinen mikrofoni jalkoineen mukanaan. Toisen hän asetti istumakorkeudelle ja toisen seisomakorkeudelle. Olin häviämässä kisan. Lapset pidättelivät henkeään.
Onnekseni tekniikan mies hermostuksissaan oli unohtanut säätää mikrofoneja pienemmälle. Kun ne olivat rinnakkain, ääni alkoi kiertää - minun onnekseni. Aina kun koskin mikkiin, alkoi hirveä ulina.
Lapsilla oli hauskaa ja äänimies juoksenteli hermostuksissaan ympäriinsä. Vihdoin heitin taskusta hikiliinani mikrofonin päälle ja se hiljeni. Tekniikan mies ryntäsi paikalle ja tempaisi hikiliinan pois. Yritin estää, mutta hän oli nopeampi. Kun hän siirtyi säätämään mikrofonia, otin taskustani toisen hikiliinan ja laitoin senkin mikrofonin päälle. Kun tekniikan mies neljättä kertaa ryntäsi repimään hikiliinaa mikrofoninsa päältä, luovutin, koska hikiliinani loppuivat. Pääasia oli, että lasten mielestä voitin kisan.
Taputukset olivat raivoisat. Opetin heille hienostuneen tavan taputtaa oikealla etusormella vasempaan kämmeneen. Tällöin tapautusääni oli hyvin vaimea. Kun vuorollaan koulun johtaja puhui, hän oli hyvin hämmentynyt. Lapset taputti raivoissaan, muttei taputusääntä kuulunut laisinkaan.
Kun tilaisuuden jälkeen lähdimme tuk tukilla kotiin, tien varrella kävellen olleet lapset, ja nyt jo aikuisetkin, taputtivat ohi ajaessamme hienostuneen äänettömästi etusormellaan toiseen kämmeneen.
Saattaapi olla, että joku länsimaalainen kulttuuritutkija vuosien jälkeen raportoi sri lankalaisesta viidakkoheimosta, jonka erityispiirteisiin kuuluu taputtaa yhdellä sormella, hienostuneesti vanhan perinteen mukaan.
NOIDANNUOLI
Seuraavana aamuna en päässyt sängystä ylös. Ainoa kohta ruhossani, joka vielä jotenkin toimii, on selkä. Ja nyt sekin. Tuk tukin rytinässä varmaan meni sekin. Onneksi seuraavana päivänä kaikki hyvin.
Kyseessä olikin noidannuoli. Luuvalo ja noidannuoli. Mitä seuraavaksi?
KOTI SIUNATTIIN
Maanantaina vietimme sympaattisen lyhyen iltahetken kotonamme teetä juoden. Munkit eivät saa syödä puolen päivän jälkeen enää mitään. Juoda vaan teetä. Munkki Banagala ja munkki Sumit Baddegamasta saapuivat siunaamaan kotimme ennen lähtöämme.
Enhän minä syntisäkki mitään ymmärtänyt, mutta tilaisuus oli kaunis ja sain ranteeseen valkean narun ystävyyden merkiksi. Tuskin siitä mitään haittaakaan on? Pidän sitä mielelläni.
SALAA KOTIIN
Olimme aiemmista vuosista viisastuneena päättääneet olla kertomatta kyläläisille lähtöpäiväämme. Vältyimme pieneltä kansainvaellukselta ja helluisilta pieniltä lahjoilta, joita ihmiset vähillä varoillaan olisivat ostaneet.
VÄLILÄN VIHKIJÄISET
Kuten aiemmin kerroin, Välilän uudisrakennus köyhääkin köyhemmälle perheelle aloitettiin rakentaa astrologin luvalla 26.1.2006. 26.2.2006 oli talon vihkijäiset.
Tasan kuukausi. Neljä miestä ja Ananda mestarina. 50 m2, kolme huonetta harkotiilistä muurattuna, lattia valubetonista, massiivipuiset ikkunanpuitteet ja ovet, sähköliitäntä, 3 sähkö- ja 11 valopistettä. Ulko- ja sisäseinät rapatut ja maalattu. Lattiat sliipattu ja maalattu. Täysin kunnossa oleva koti.
Vastaanotin Anandalta kuitit koko projektista, yhteensä 315.247 rupiaa eli 2284?. Maakansan perhe rahoitti 1000? ja Lotus Hill ryhmäkummit 1284?. Kaikki kuitit tarkistettavissa kirjanpitäjällämme. Kiitos kaikille. Eikös ole aika kova juttu? (Jos joku tekee vielä nopeammin ja halvemmalla ja paremmin, tervetuloa kokeilemaan ... meillä Suomessa maksoi ulko-ovikin jo melkein yhtä paljon kuin koko talo siellä.)
JÄÄHYVÄISET
Toivolan lapsia tulee erityisesti ikävä.
Oli tärkeää, että saimme aloitettua pesulan rakennusprojektin. Tapasimme palkkaamamme lääkärin, joka on osoittautunut asialliseksi, hyväksi lääkäriksi. Kun lapsi saa lääkekuurin, hän valvoo päivittäin, että kuuri otetaan loppuun. Ennen lapsi kävi pikaisesti Gallen Karapitian 1500 potilaspaikan sairaalassa (jos kävi) eikä kukaan huolehtinut jälkihoidosta. Uskomatonta, että vuosi sitten suoritetun täi- ja syyhymyrkytyksen jälkeen lapset ovat niiltä osin täysin terveitä. Pieni toimi, suuri merkitys. Tällä käyntikerralla Marjan ei tarvinnut hoitaa ainuttakaan paisetta.
Ilolan vammaiskodin kattoremontti, jonka italialaiset maksoivat, oli siis epäonnistunut toimi. Paikallinen remonttiryhmä hööpötti pahanlaisesti ja jätti kattotiilet osin asentamatta suurine reikineen. Sadekausi tulossa. Sen vielä jotenkin tajuaa, että hööpöttää ulkomaalaisia maksajia (vaikka sekin on hävytöntä), mutta tosiasiallisina kärsijöinä on 40 vammaista.
Kerroin tapahtuneet ministeri Premasirille ja pyysin häntä viemään asian vaikka poliisille, sillä rempparyhmä selkeästi käytti hyväkseen vammaiskodin johtajattaren asiantuntemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä.
Seuraamme tilannetta.
JÄTTILÄISKILPIKONNIEN
TAKAISINPALUU
Turistikadosta on jotain hyötyäkin. Hikkaduwan suuri, saksalaissidonnainen Goral Garden -hotelli on aiemmin surutta päästänyt osan jätevesistään rannan edustan matalikolle. Nyt asukkaiden puuttuessa jätevesiongelmaakaan ei ole. Niinpä putken läheisyyteen matalikolle on alkanut kasvaa vihreää meriruohoa, joka on jättiläiskilpikonnien suurta herkkua.
Aamuvarhain rannallakävijät ovat voineet käydä ihailemassa näitä suuria (kilven halkaisija jopa 2 metriä) merikilpikonnia, jotka eivät pelkää lainkaan ihmistä. Muutamat nokkelat alkuasukkaat ovat keksineet hyvän tienauskonstin. He kokoavat vihreää meriruohoa muovipussiin ja myyvät ne niille harvoille turisteille, jotka rannalla vielä liikkuvat. Merkilpikonnat syövät herkkuaan suoraan ihmisen kädestä. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
NAAPURIN KOIRAPESUE
Kuin rimaa heiluen saimme autettua Kaisa-emoa ja poikasiaan selviytymään varaanivaarasta. Nyt poikaset ovat kasvaneet ja voimistuneet. Tiukille otti. Idi Aminkin taisi hilppaista Helsinkiin Willie-nimellä naamioituneena. Ei enää koiratarhaa.
TARJA RASKAANA
Viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöämme antaessani Anandalle pitkän listan tehtävistä toimista, pyysin, että hän veisi Tarjan eläinlääkärille piikille lisäpesueen estämiseksi. "Ei kannata", sanoi Ananda. "Tarja on jo raskas!" Ei kai vaan meidän vahtikoira Bullad? "Ei tiedä, ehkä Bullad, ehkä naapuri koira?" totesi Ananda hymyillen.
Että meidän Tarja! Anna mun kaikki kestää! Eipä pääse Keke meitä helpommalla koiratarhurina. Mutta kuka peloittelee Idi Aminit tappajavaraanit serkkuineen kun meidän Marja on 13.000 km päässä. Ehkä maine hetteikössä kulkee....
HELPPO TULLA - VAIKEA LÄHTEÄ
Kun lähdimme kotiin Marja sanoi, että hänellä on aivan selvä tunne siitä, että tulemme pian takaisin. Mistähän Marja saa tietonsa?
ON IHMEEN HYVÄ
TULLA KOTIIN TAAS
Päiväkirja jatkuu ensi maanantaina.
Terveisin
Pentti-Oskari
PS.
Vanhaisäntä makasi kovassa kuumeessa. Emäntä mittasi lämmön kainalosta.
-Hyvänen aika, yli 40 astetta!
-Ja vielä varjossa, kehaisi isäntä.
Reppuraportti
On aika tehdä lopputilitys jälleen huikeasti onnistuneesta yhteisestä kampanjastamme.
HYVÄ ME!
JOULUREPPUKAMPANJA 2006-2007
Lista jaetuista koulurepuista, tarvikkeista sekä kengistä.
kpl Ajankohta Jakopaikka
400 kpl 17.12.2006 BADDEGAMA: Munkkien köyhäinkoulu.
230 kpl 17.12.2006 GALLE
417 kpl 15.01.2007 DELLAWA MAHA VIDYALA HA
372 kpl 16.01.2007 GONAGAN ARA VIDYALAY
172 kpl 22.01.2007 BATAGANVILA GALLE
370 kpl 16.02.2007 GALLE: keskusta
250 kpl 19.02.2007 MONARAGALA
135 kpl 23.02.2007 RATHGAMA GALAGODA
115 kpl 23.02.2007 BALAPITIYA
38 kpl 24.02.2007 HIKKADUWA NAGANDE
135 kpl 24.02 2007 DHARMAPALABENTOTA
300 kpl 01.03.2007 BALAPITYA
JAETTIIN YHTEENSÄ 2934 JOULULAUKULLISTA
Jakopaikat sijaitsivat laajalla alueella koko saaren lounais-, etelä- ja kaakkoisosissa. Kohteet olivat köyhääkin köyhimpiä kyläkouluja sekä valtaväestön että tamilien asuma-alueella. Saajien jakauma oli myös ekumeeninen sisältäen useiden uskontokuntien edustajia.
REPUT SISÄLTÖINEEN MAKSOIVAT
2.407.437 Rupiaa eli 17.445 ?.
Kun ostolaskujen määrä jaetaan saajien määrällä, tulee yhden koululapsen lahjapaketin hinnaksi 5 euroa 95 senttiä! Alun perin arvioimme laukun hinnaksi sisältöineen 20?. Ennakkosuunnitelmista poiketen hankimme lisäksi vielä arvokkaat koulukengät.
Jokainen lahjoittaja ostikin yhden lahjan sijaan lahjan noin neljälle koululapselle.
SE ON KOVA JUTTU.
On huomioitava, että saatuamme terveysministerin esikuntineen tiimiimme, alkoi todella tapahtua. Suhteilla saimme suoraan tehtailta tavarat uskomattomaan hintaan. Väitän, että alle tuotantokustannusten.
Esimerkkejä:
Lyijykynä: normaali hinta 12 senttiä, maksoimme 4,16 senttiä.
Väriliidut: normaali hinta 56 senttiä, maksoimme 19 senttiä.
Hammasharja: normaali hinta 45 senttiä, maksoimme 14 senttiä.
Ja sitä rataa! Tehtaan kuitit on tallessa joka ostoksesta.
Näillä ostoksille työllistimme myös melkoisen joukon Sri Lankalaisia. Kehitysapua sekin. Myös lahjojen jakelu sujui hienosti, olihan touhussa mukana koko ajan koko Premsisirin sihteerijoukko turvamiehiä ja poliiseja myöten.
Koko jakelu kesti yli 2 ja puoli kuukautta, mutta se oli sen väärtti. Tuskin monikaan suomalainen on nähnyt tätä maata, sen varjoalueita niin paljon kuin me nyt näimme. Uskomattomia, unohtumattomia kokemuksia. Sydän jäi moneen paikkaan. Se oli tosissaan ruohonjuuritason toimintaa. Taatusti jokaisen lahjan jakaminen tuli kontrolloitua henkilökohtaisesti paikan päällä.
Tallessa on 2934 koululapsen nimeä.
Tallessa on myös dokumentteja ministeriön virallisista todistuksista koulunjohtajien todistuksiin, valokuviin ja videokuviin asti. Ken haluaa, ne on kontrolloitavissa allekirjoittaneella.
Jakelutilaisuudessa paikalla oli aina 2-4 Lotus Hill edustajaa. Uskomatonta, että maan terveysministeri Lionel Premasirikin oli yhtä lukuun ottamatta kaikissa jakotilaisuuksissa esikuntineen mukana. TV ja lehdistö seurasivat aktiivisesti mukana "kummajaistoimintaamme". Sadat avustusjärjestöt ovat tsunamin jälkeen toinen toisensa jälkeen poistuneet ja jättäneet monasti työnsä kesken. Pitkäjännitteisyys on ollut harvinaista. Harva on laskeutunut ruohonjuuritasolle suoraan toimintaan.
Paikallisten mukaantulo talkoisiimme paisui kerta kerralta. Huipentumana Gallen keskuspuistossa yli 10-15.000 ihmistä ja yli 800 talkoolaista. Hanke paisui aivan käsittämättömiin mittoihin. Oli tosissaan tiukkaa pysyä kärryillä.
Tämä oli raskas juttu fyysisesti, mutta henkisesti virkistävä. Hyvän olon tuottaja. Olemme Marjan kanssa onnellisia saadessamme ilmoittaa jokaiselle Joulureppulahjoittajalle, että perillä on. Ilman minkäänlaisia välikäsiä tai kuluja. Päin vastoin. Paikalliset tulivat vahvasti talkoisiin mukaan.
Kenkätehtaan kuorma-autokin oli kuljettajineen meidän ajoissamme lähes 2 kk ajan. Autot ja polttoaine maksaa täällä saman kuin Suomessakin. Sekin oli suuriarvoinen talkootoimi.
Keräystuottoa kertyi 21.846.55 ?
Joten rahaa jäi ylimääräistä 4401.55 ? (eli 607.338 rupiaa)
Jos jaamme summan 5,95 eurolla, teoriassa saisimme vielä 734 reppua lisää. Mutta käytännössä se ei ole enää mahdollista, sillä hinnat perustuivat tehtyihin suuriin eriin.
Lotus Hill hanke on käynnistänyt 24.2.2007 Toivolan lasten vastaanottokodin (150 huostaan otettua lasta) pesulan rakentamisen. 4 toilettia, 4 suihkua, keittiön astianpesuosasto sekä vaatepesula sekä kaivon syventäminen ja putkiston uusiminen.
Hygienian parantaminen "lasten kaatopaikalla" on heidän hyvinvointinsa perusta. Se on terapiatyön siemen.
Toivolan hankkeen budjetti on 10.000 ?, joten uskomme, että onnistuneen Joulureppukeräykseen osallistujat hyväksyvät osalle rahoista (4401?) tällaisen humaanin käyttötarkoituksen. Olemme saamassa yhdessä paljon aikaan.
"Pomo hondai" (oikein hyvä) Vielä kiitos niin paljon, että varmaan riittää! (Ei kiitoksiakaan liikaa kannata jaella, kun kerran on opittu säästeliäästi toimimaan.)
Muistattehan keräyksen alkuperäisen tavoitteen? 650 reppua. Reppuja jaettiin neljä ja puoli-kertainen määrä. Kengät vielä päälle. Invapyöriä ja 4400 ? lastenkodin pesulaan.
Paikallisten talkoilla mukanaan tuomat mittavat ilmaiset silmälasi-, lääkäri- ym. palvelut. Lisukkeena kukkuramitoin hyvää mieltä heille ja meille.Meiltä monelta ei ylivoimainen uhraus, mutta saajille monille ylivertainen merkitys.
Mites se menikään se juttu siellä Genetsaretin järven rannalla? Viisi leipää ja kaksi kalaa. Ja ne vaan riitti, riitti ja riitti. Näin kävi meidänkin keräyksellemme. "Olikohan joku Marjan arkkienkeleistä jälleen liihottamassa mukanamme?"
Me olemme jo suunnittelemassa uusia juttuja. Sanokaa vaan, että toivottomia tapauksia. Mut eiks se ole niin, että kun onnistuu, niin innostuu...
Jos Sinä ihan vähän voisit meitä vielä jelppiä, voisit houkutella työkaveriasi, ystävääsi, sukulaista, sitä mukavampaa naapuriasi, työnantajafirmaasi jne. mukaan Lotus Hill ryhmäkummiksi.
Tarvitsemme auttajia, jotta voimme auttaa. Kummi-ilmoittautumiskaavakkeen löydät Positiivareiden sivuilta osastosta Lotus Hill.
Kerro, että olet kuullut hyväntekeväisyyden tekevän hyvää!
Hyvillä mielin
Kenttätyöntekijät Marja ja Pentti - Oskari
Munkki Banagala,
Ananda, Keke, Pirjo sekä
Positiivarien touhukas joukko sekä
2934 onnellista köyhää koululasta perheineen.
Kun perheen keskikoko Sri Lankassa on 10.5 henkeä, hankkeen suoranaisessa vaikutuspiirissä laukkujen osalta on noin 30.000 ihmistä. Heille avun ansiosta jäi esim. ruoan, hygieniatarpeiden ym. hankintaan varoja vähintään 20 ? eli 2800 rupiaa per koululapsi. Se vastaa köyhien perheiden keskimääräistä kahden kuukauden toimeentuloa.
Ja mikä tärkeintä, annoimme lapsille mahdollisuuden käydä koulua koko vuoden.
Huh huh! Että voikin saada näin vähällä aikaan näin paljon. Kuten sanoin: "Genetsaretin juttuja".
Nyt arvon auttajat ideoimaan kanssamme seuraavia avustushankkeita!
Sydän syrjällään kiitollisuudesta
Pentti - Oskari
Postia Pentti - Oskarille
Vastaanotan mieluisasti kommentteja, kritiikkiä, ideoita.
HYVÄ ME!
JOULUREPPUKAMPANJA 2006-2007
Lista jaetuista koulurepuista, tarvikkeista sekä kengistä.
kpl Ajankohta Jakopaikka
400 kpl 17.12.2006 BADDEGAMA: Munkkien köyhäinkoulu.
230 kpl 17.12.2006 GALLE
417 kpl 15.01.2007 DELLAWA MAHA VIDYALA HA
372 kpl 16.01.2007 GONAGAN ARA VIDYALAY
172 kpl 22.01.2007 BATAGANVILA GALLE
370 kpl 16.02.2007 GALLE: keskusta
250 kpl 19.02.2007 MONARAGALA
135 kpl 23.02.2007 RATHGAMA GALAGODA
115 kpl 23.02.2007 BALAPITIYA
38 kpl 24.02.2007 HIKKADUWA NAGANDE
135 kpl 24.02 2007 DHARMAPALABENTOTA
300 kpl 01.03.2007 BALAPITYA
JAETTIIN YHTEENSÄ 2934 JOULULAUKULLISTA
Jakopaikat sijaitsivat laajalla alueella koko saaren lounais-, etelä- ja kaakkoisosissa. Kohteet olivat köyhääkin köyhimpiä kyläkouluja sekä valtaväestön että tamilien asuma-alueella. Saajien jakauma oli myös ekumeeninen sisältäen useiden uskontokuntien edustajia.
REPUT SISÄLTÖINEEN MAKSOIVAT
2.407.437 Rupiaa eli 17.445 ?.
Kun ostolaskujen määrä jaetaan saajien määrällä, tulee yhden koululapsen lahjapaketin hinnaksi 5 euroa 95 senttiä! Alun perin arvioimme laukun hinnaksi sisältöineen 20?. Ennakkosuunnitelmista poiketen hankimme lisäksi vielä arvokkaat koulukengät.
Jokainen lahjoittaja ostikin yhden lahjan sijaan lahjan noin neljälle koululapselle.
SE ON KOVA JUTTU.
On huomioitava, että saatuamme terveysministerin esikuntineen tiimiimme, alkoi todella tapahtua. Suhteilla saimme suoraan tehtailta tavarat uskomattomaan hintaan. Väitän, että alle tuotantokustannusten.
Esimerkkejä:
Lyijykynä: normaali hinta 12 senttiä, maksoimme 4,16 senttiä.
Väriliidut: normaali hinta 56 senttiä, maksoimme 19 senttiä.
Hammasharja: normaali hinta 45 senttiä, maksoimme 14 senttiä.
Ja sitä rataa! Tehtaan kuitit on tallessa joka ostoksesta.
Näillä ostoksille työllistimme myös melkoisen joukon Sri Lankalaisia. Kehitysapua sekin. Myös lahjojen jakelu sujui hienosti, olihan touhussa mukana koko ajan koko Premsisirin sihteerijoukko turvamiehiä ja poliiseja myöten.
Koko jakelu kesti yli 2 ja puoli kuukautta, mutta se oli sen väärtti. Tuskin monikaan suomalainen on nähnyt tätä maata, sen varjoalueita niin paljon kuin me nyt näimme. Uskomattomia, unohtumattomia kokemuksia. Sydän jäi moneen paikkaan. Se oli tosissaan ruohonjuuritason toimintaa. Taatusti jokaisen lahjan jakaminen tuli kontrolloitua henkilökohtaisesti paikan päällä.
Tallessa on 2934 koululapsen nimeä.
Tallessa on myös dokumentteja ministeriön virallisista todistuksista koulunjohtajien todistuksiin, valokuviin ja videokuviin asti. Ken haluaa, ne on kontrolloitavissa allekirjoittaneella.
Jakelutilaisuudessa paikalla oli aina 2-4 Lotus Hill edustajaa. Uskomatonta, että maan terveysministeri Lionel Premasirikin oli yhtä lukuun ottamatta kaikissa jakotilaisuuksissa esikuntineen mukana. TV ja lehdistö seurasivat aktiivisesti mukana "kummajaistoimintaamme". Sadat avustusjärjestöt ovat tsunamin jälkeen toinen toisensa jälkeen poistuneet ja jättäneet monasti työnsä kesken. Pitkäjännitteisyys on ollut harvinaista. Harva on laskeutunut ruohonjuuritasolle suoraan toimintaan.
Paikallisten mukaantulo talkoisiimme paisui kerta kerralta. Huipentumana Gallen keskuspuistossa yli 10-15.000 ihmistä ja yli 800 talkoolaista. Hanke paisui aivan käsittämättömiin mittoihin. Oli tosissaan tiukkaa pysyä kärryillä.
Tämä oli raskas juttu fyysisesti, mutta henkisesti virkistävä. Hyvän olon tuottaja. Olemme Marjan kanssa onnellisia saadessamme ilmoittaa jokaiselle Joulureppulahjoittajalle, että perillä on. Ilman minkäänlaisia välikäsiä tai kuluja. Päin vastoin. Paikalliset tulivat vahvasti talkoisiin mukaan.
Kenkätehtaan kuorma-autokin oli kuljettajineen meidän ajoissamme lähes 2 kk ajan. Autot ja polttoaine maksaa täällä saman kuin Suomessakin. Sekin oli suuriarvoinen talkootoimi.
Keräystuottoa kertyi 21.846.55 ?
Joten rahaa jäi ylimääräistä 4401.55 ? (eli 607.338 rupiaa)
Jos jaamme summan 5,95 eurolla, teoriassa saisimme vielä 734 reppua lisää. Mutta käytännössä se ei ole enää mahdollista, sillä hinnat perustuivat tehtyihin suuriin eriin.
Lotus Hill hanke on käynnistänyt 24.2.2007 Toivolan lasten vastaanottokodin (150 huostaan otettua lasta) pesulan rakentamisen. 4 toilettia, 4 suihkua, keittiön astianpesuosasto sekä vaatepesula sekä kaivon syventäminen ja putkiston uusiminen.
Hygienian parantaminen "lasten kaatopaikalla" on heidän hyvinvointinsa perusta. Se on terapiatyön siemen.
Toivolan hankkeen budjetti on 10.000 ?, joten uskomme, että onnistuneen Joulureppukeräykseen osallistujat hyväksyvät osalle rahoista (4401?) tällaisen humaanin käyttötarkoituksen. Olemme saamassa yhdessä paljon aikaan.
"Pomo hondai" (oikein hyvä) Vielä kiitos niin paljon, että varmaan riittää! (Ei kiitoksiakaan liikaa kannata jaella, kun kerran on opittu säästeliäästi toimimaan.)
Muistattehan keräyksen alkuperäisen tavoitteen? 650 reppua. Reppuja jaettiin neljä ja puoli-kertainen määrä. Kengät vielä päälle. Invapyöriä ja 4400 ? lastenkodin pesulaan.
Paikallisten talkoilla mukanaan tuomat mittavat ilmaiset silmälasi-, lääkäri- ym. palvelut. Lisukkeena kukkuramitoin hyvää mieltä heille ja meille.Meiltä monelta ei ylivoimainen uhraus, mutta saajille monille ylivertainen merkitys.
Mites se menikään se juttu siellä Genetsaretin järven rannalla? Viisi leipää ja kaksi kalaa. Ja ne vaan riitti, riitti ja riitti. Näin kävi meidänkin keräyksellemme. "Olikohan joku Marjan arkkienkeleistä jälleen liihottamassa mukanamme?"
Me olemme jo suunnittelemassa uusia juttuja. Sanokaa vaan, että toivottomia tapauksia. Mut eiks se ole niin, että kun onnistuu, niin innostuu...
Jos Sinä ihan vähän voisit meitä vielä jelppiä, voisit houkutella työkaveriasi, ystävääsi, sukulaista, sitä mukavampaa naapuriasi, työnantajafirmaasi jne. mukaan Lotus Hill ryhmäkummiksi.
Tarvitsemme auttajia, jotta voimme auttaa. Kummi-ilmoittautumiskaavakkeen löydät Positiivareiden sivuilta osastosta Lotus Hill.
Kerro, että olet kuullut hyväntekeväisyyden tekevän hyvää!
Hyvillä mielin
Kenttätyöntekijät Marja ja Pentti - Oskari
Munkki Banagala,
Ananda, Keke, Pirjo sekä
Positiivarien touhukas joukko sekä
2934 onnellista köyhää koululasta perheineen.
Kun perheen keskikoko Sri Lankassa on 10.5 henkeä, hankkeen suoranaisessa vaikutuspiirissä laukkujen osalta on noin 30.000 ihmistä. Heille avun ansiosta jäi esim. ruoan, hygieniatarpeiden ym. hankintaan varoja vähintään 20 ? eli 2800 rupiaa per koululapsi. Se vastaa köyhien perheiden keskimääräistä kahden kuukauden toimeentuloa.
Ja mikä tärkeintä, annoimme lapsille mahdollisuuden käydä koulua koko vuoden.
Huh huh! Että voikin saada näin vähällä aikaan näin paljon. Kuten sanoin: "Genetsaretin juttuja".
Nyt arvon auttajat ideoimaan kanssamme seuraavia avustushankkeita!
Sydän syrjällään kiitollisuudesta
Pentti - Oskari
Postia Pentti - Oskarille
Vastaanotan mieluisasti kommentteja, kritiikkiä, ideoita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)