Sri Lanka, 28.2.06
Suomalaisuuden päivänä, Laskiaistiistaina
Lämpötila 32 astetta
Olemme menossa kohti pääkaupunki Colomboa, jossa yövymme. Aamulla lähtö klo 7.30 Suomeen.
ON TILANNEARVION PAIKKA
Työntäyteinen 3 kuukautta. Väsyneinä, mutta onnellisina. Suomeen on tultava, sillä kredit vaatii rajua debetin hoitamista. Mutta silti olo on tyytyväinen, vaikka luottokortit on taas topissa.
Päivittäin tuskailimme usein saamattomuuttamme, mutta näin jälkikäteen arvioiden tulosta sentään saatiin aikaan melkoisesti.
Pikkutilpehööriä oli päivittäin vanhojen, jo vuosia sitten aloitettujen juttujen hoitamisessa. Lääkärimme Jari tutki myös Noona tyttösen, joka vuosia sitten paloi yli 50% karbiinilyhdyn kaaduttua hänen päälleen. 20 leikkauksen jälkeen tyttö on jo kohtuullisessa kunnossa. Vielä 2-3 leikkausta, niin asiat Noonalla alkavat olla siedettävän elämisen rajoissa. Suuret kiitokset tässäkin hankkeessa mukana oleville, ja olleille, auttajille. Tämä on yksi esimerkki Marjan käynnistämistä humaaneista toiminnoista.
NYT KESKITYMME
VAIN NELJÄÄN PERUSASIAAN
1. ILOLA
40 aikuisen naisen vammaiskoti
Joulukuussa aloitettu terassien aitojen ja porttien rakentaminen on saatu suoritettua loppuun. Talo alkaa olla asiallisessa - inhimillisessä kunnossa. Radio ja tv viihdyttävät ja seiniä koristavat maalatut kauniit kukkaset ja eläimet. Asukkaat ovat iloisen tyytyväisiä - kotinsa nimen mukaisesti. On ilo katsella Ilolan väkeä. Työ on tehty.
Asukkaista tuli meille rakkaita ystäviä, joten emme unohda heitä. Kun mieli väsyneenä ja murheellisena tupsahdimme Ilolaan, kaikki muuttui. Sanoinkin Vekalle viimeksi käydessämme siellä, että miten ihmeessä pystyisimme oivaltamaan sen että ne, joilla on kovin vähän, osaavat olla onnellisia. Osaammeko me?
2. ONNELA
Muiden rakennuskiireiden vuoksi tämän hankkeen rakennusprojektin aloittaminen viivästyi. Perheen äitiä kuskasimme Gallen sairaalaan fysioterapeutin hoitoon (ja Coolman jatkaa sitä). Isän jalat alkavat olla jo juoksukunnossa. Lääkärimme Jari kävi tarkistamassa äidin. Jarin arvion mukaan hänellä on hyvät mahdollisuudet saada oikeanlaisella kuntoutuksella itsensä jopa kävelykuntoon. Perheen pikkupoika jo hymyilee silloin tällöin.
24.2 purettiin vanha talo ja 27.2 klo 9.30 tähdet olivat oikeassa asennossa ja munkki Banagala aloitti kodin perustuksilla siunaustilaisuuden. Onnela sai alkunsa.
Työt alkoivat välittömästi neljän paikallisen miehen voimin. Neljä huonetta ja suihku/wc. Kustannusarvio on 5000? sisältäen tilat vammaisliikkumisen huomioon ottaen. Keväällä talon pitäisi olla kunnossa. Ananda vastaa rakentamisen organisoinnista ja naapurissamme asuva Ave sekä volontääri Keke käyvät päivittäin paikalla tarkistamassa, että kaikki toimii asiallisesti. Ave hoitaa materiaalihankintojen ja laskujen tarkistuksen, sekä pitää päiväkirjaa tapahtumista. Hyvältä näyttää.
3. TOIVOLA
130-150 lapsen orpojen huostaanottokoti
Odottaessamme varsinaisen Lotus Hill rakennushankkeen alkamista, olemme keskittyneet vahvasti tämän kohteen olojen parantamiseen. Työn alla on 5 paikallisen miehen voimin toteutettava keittiön, ruokavaraston ja ruokailutilojen rakentaminen. Kustannusarvio on 12.000?. Työt sujuvat suunnitelmien mukaan. Ananda vastaa töiden sujuvuudesta ja materiaalien hankinnasta. Kohteen uskomme olevan valmiina huhtikuussa.
Liimanin Veka ja Titta huseeravat Medical Centerin kimpussa. Seinät, ikkunat ja ovet on maalattu ja parhaillaan Veka laatoittaa lattiaa. Keke aloitti tänään hänen apunaan. Kalustus odottaa valmiina ja asennetaan heti kun tila on muutoin kunnossa.
Peruslääkkeet, laastarit ym. odottavat. Lapsille on hankittu koulukengät, vapaa-ajan kengät ja hygieniavälineet. Matematiikan tukiopettaja ja ompeluopettaja on palkattu. Marjan aloittamaa ensiapuhoitoa jatketaan Keken toimesta mahdollisuuksien mukaan.
Lääkärimme Jari Vainio järjesti kahteen otteeseen vakiohenkilökunnalle koulutuksen lasten hygieniasta täiden ja erityisesti syyhyn hoitamisessa. Viime tingassa ilmaantui hallinnollisia ym. ongelmia näiden asioiden toteuttamiseksi. Pitkä juttu, enkä vaivaa Teitä sen enempää.
Paikan johtajan kanssa saimme Banagalan ja Anandan tuella sovituksi, että paikalle jäävä Keke hoitaa tämän projektin loppuun. Yksi ongelmista on saada terveydenhoitaja paikalle. Paikallista emme ole vielä löytäneet, eikä vapaaehtoista Suomessa ole vielä ilmoittautunut.
Asioiden hoitoa vaikeuttaa vielä se, että uuden Presidentin myötä astuivat voimaan entistä tiukemmat säädökset valtion laitoksissa ulkomaalisten vierailua ja avustustyötä koskien. Marjalla ja minulla on luvat kunnossa ja rakennusprojektiin osallistuvilla myös. Mutta kaikki uusi vaatii entistä enemmän paperia. Tämä paikka on nk. suljettu laitos, johon normaalisti ei pääse kukaan ulkomaalainen. Otimme aika kunnianhimoisesti tämän kohteen, koska siellä olevat lapset ovat juuri niitä unohdettuja. Helppoa asioiden hoitaminen ei ole, mutta miksi pitäisi olla?
Joka tapauksessa olemme täälläkin saaneet paljon aikaan. Kiitos monille ystävillemme, jotka ovat olleet talkoissa mukana ja ryhmäkummeille rahoittamisesta kuin myös monimuotoisesta kannustuksesta, joka on ollut meille tärkeätä uskon vahvistusta. Välillä on oltu aika yksin. Tämä työ jatkuu. Haaste on kova, mutta usko vielä kovempi.
4. LOTUS HILL
Perushankkeemme elää ratkaisevaa aikaa. 6 kk:n taustatyömme jälkeen Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n hankevastaava Kirsti Palonen ja yli 20 vuotta erilaisissa kehitysapu- ja katastrofitöissä palvellut Jari Vainio saapuivat 2 viikon tehorupeamaksi.
Perusteellinen tutustuminen olosuhteisiin, ihmisiin, viranomaisiin jne. Eräänä päivänä tutustumismatkamme kesti 12 tuntia ja sisälsi useita vammais- ja lastenkoteja. Halusimme saada mahdollisimman kattavan kuvan paikallisista olosuhteista.
Raportin tekeminen UM:lle ja sopimusten teko paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ammattitaitoisen kirjanpitäjän ja asiallisen, ulkopuolisen tilintarkastajan löytäminen, maksuliikenteen hoitaminen jne. ym. Viime hetkillä ilmaantui vielä tieto, että paikallisviranomaisten lupa toimintaamme ei riitäkään, vaan hankkeen pitää rekisteröityä Colombon ministeriöissä.
Lähtöpäivän aamuna "lobbarimme" saapui Colombosta paperinipun kanssa. Hän oli käynyt 3:n eri ministerin juttusilla. Nyt tarvitsemme vielä Suomen Ulkoministeriöltä todistukset heidän osuudestaan hankkeeseen. Ilman Kirstiä ja Jaria olisimme kyllä täysin kuusessa. On hienoa, että olemme saaneet tällaiset ihmiset tiimiimme. Hienoa asia meidän kaikkien puolesta. Haluan korostaan erityisesti sitä, että molemmat työskentelevät täysin ilmaiseksi omaa loma-aikaansa käyttäen. Siis todellisia volontäärejä.
Arkkitehdin ja valvovan insinöörin kanssa tehdään vielä loput muutokset piirroksiin, sekä valvonta- ja vastuusopimukset. Sitten vain odottamaan UM:n kantaa tehtyyn raporttiin ja selvityksiin. Itse asiassa tuntuu hyvältä tämä byrokratia, sillä sen avulla uskon kontrollin toimivan. Kyllähän UM:llä on kokemusta tällaisista hankkeista. Huojentavaa ja helpottavaa meille saada vastuunjakajia.
Rakennusvastuu ja myöhemmin toimintavastuu on paikallisilla. Me toimimme konsultoivana ja kontrolloivana osapuolena niin kauan kuin se on tarpeellista. Asenne- ja ammatillisessa koulutuksessa meillä on paljon heille annettavaa. (Hei - tämä on harvinaista!)
Vähintään kolmen vuoden projekti on saavuttamassa ensimmäisen virstanpylväänsä. Olipa hyvä, ettemme aikanaan tienneet työn määrää. Olisimme ehkä pelästyneet ja perääntyneet. Nyt sitten mennään eikä meinata. Se on kunnia-asiamme.
KOHTA KOTONA
Suomessa on kuulema kuulas talvisää. Nyt on kaksinkertainen ikävä Suomeen. Mahdankohan palella, kun olen vielä laihtunutkin. Marjan arvion mukaan 250 grammaa. Tämän 3 kuukauden rupeaman jälkeen totesimme perustellusti, että nyt lähdemme välillä lomalle Suomeen.
Kiitos Onnelan osakkaat ja kiitos Lotus Hill kummit. Eilen oli koossa 394 ryhmäkummia. Enää 106 kummia, niin tavoite on saavutettu. Kerrohan kaverillesi.
Veimme Ilolaan mennessämme kassillisen legoja. Yksi potilaista istahti lattialle, kippasi legot viereensä ja alkoi koota vempelettä. Hetken kuluttua hän nosti sen kasvojensa eteen kohdistaen sen meihin ja sanoi: "Klik" Hän otti valokuvan meistä. Tämä kuva piirtyi ainakin minun muistiini.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Höyrylaiva Ukkopekka/Herrankukkaro/Positiivarit/Lotus Hill -hanke
E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Lisätietoja Lotus Hill -hankkeesta ja ryhmäkummiudesta:
www.herrankukkaro.fi/srilanka
tai www.positiivarit.fi
AUTETAAN HEITÄ, JOTKA MUUT OVAT UNOHTANEET !
PS.
Kotimatkalla sain viestin, että kotiin tultuamme pitäisi olla heti perjantaina vastaanottamassa Kiinan supersuosittua filmitähtöstä, jota kuvataan Herrankukkarossa matkailuohjelmaan. Mahtaahan silmät mennä viirulle, kun näytän heille Kiinan Presidentti Jang Zeminin yhteiskuvan vuosien takaa. Kun kävi Ahtisaaren kanssa meillä vierailulla.
Jang Zemin pyysi Ahtissarelta vastavierailulahjaksi meidän saaristoleipäämme, jonka Martti unohti. Veimme ne sitten perästä päin tyttäreni Merin kanssa Pekingiin. Sekin olisi pienen kirjan arvoinen juttu. Mutta antaa olla, koska kukaan ei kuitenkaan usko. Aion kuitenkin filmitähtöselle vähän vihjaista..... jospa pääsisi paremmin tykö!
tiistai 28. helmikuuta 2006
perjantai 24. helmikuuta 2006
Lasten kuntokartoitus ja saman tien toimeen
"Volontääri-Keken" preppaus asioihin ja ihmisiin vei aamupäivän. Kekellä tukka sekaisin, vaikka miehellä on 3 mm pystytukka. Kyllä hän sisään pääsee, vaikka yhtäkkisesti saattaa tuntua outojen asioiden vastaanottaminen hämmentävältä.
Iltapäivä varattiin Halpatotan "Toivolan" orpokotiin tutustumiseen. Jarille ja Kekelle se oli ensi kerta. Keken tarkoitus oli tutustua yleisesti paikkaan ja Jari aloitti välittömästi lasten "kuntokartoituksen". Kun paikalliselta valvojalta kysyttiin syyhyn levinneisyyttä, vastaukseksi saatiin arvio korkeintaan 5 lapsesta. Ja nekin on tulleet muualta. Lyhyen selvityksen Jarin tuomio oli selkeä. Koko porukka hoitoon. Syyhy on levinnyt käytännöllisesti katsoen jokaiseen. Täikartoitus oli yhtä murheellinen. Keke katseli työmaataan. Pikainen arvio toimenpiteistä. Sukurooliroolit ovat myös avainasemassa. Vain nainen voi hoitaa tyttöjä jne.
Jari, Keke ja Marja lähtivät Coolmanin tuk-tukilla Gallen apteekkiin. Jari kysyi, että paljonko budjetissa on varaa? Osta kaikki tarvittava, hankin rahat vaikka kiven alta, vastasin. Syyhylääkkeet koko porukalle 2-3 kuuria varten, täilääkkeet, madotuslääkkeet sekä monivitamiini TABLETTEJA 5000 kpl ja penissiliiniä pahimpia tapauksia varten 1000 kpl muutaman kuukauden tarpeeseen. Syyhylääkkeisiin saimme jo Suomesta lahjoituksen.
Monivitamiinit 5000 kpl, matolääkitys 140:lle, täishamppoot 140:lle , 1000 kpl penissiliinitabletteja, pyykkinarua, pensselit syyhylääkkeen levittämiseen ja 2 laatikkoa kertakäyttöhanskoja. Kaikki tämä maksoi yhteensä 17800Rupiaa eli 145 ?
Tukat pitää ajaa pois, sanoi Jari. Se riittää. Täit eivät pysy pelkässä päänahassa.
Tarvitsemme Banagalan apua saadaksemme johtajan ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Jari antoi armoa tytöille, joiden identiteetin osana ovat upeat paksut ja pitkät hiukset. Ne hoidetaan täishampoolla. Huomenna aamulla tapaamme koko paikallisjohdon.
Keke jo katseli paikkoja, mihin vedetään muutama sata metriä pyykkinarua. Vaatteiden täytyy olla 24 tuntia pois ihon lähettyviltä ulkona ja auringonpaisteessa mahdollisimman paljon, jotta syyhypunkit kuivuvat. Sen jälkeen vaatteet pitää vielä pestä. Onkohan kaikilla edes kaksia vaatteita? Myös patjat ja tyynyt aurinkoon kuivumaan.
Onnistuminen edellyttää lapsilta 100% osallistumista. Nyt jo muutama lapsi piiloutui kun näki koetarkastuksen. Ei ole elämämme haasteita vaille eikä mielenkiinnotonta.
Tällaisten käyntien jälkeen kotona illalla kutiaakin paikat niin turkasesti. Se on henkistä laatua - onneksi. Sanoi Jari. Uskon häntä, vaikka kutiaakin.
Pentti-Oskari
Iltapäivä varattiin Halpatotan "Toivolan" orpokotiin tutustumiseen. Jarille ja Kekelle se oli ensi kerta. Keken tarkoitus oli tutustua yleisesti paikkaan ja Jari aloitti välittömästi lasten "kuntokartoituksen". Kun paikalliselta valvojalta kysyttiin syyhyn levinneisyyttä, vastaukseksi saatiin arvio korkeintaan 5 lapsesta. Ja nekin on tulleet muualta. Lyhyen selvityksen Jarin tuomio oli selkeä. Koko porukka hoitoon. Syyhy on levinnyt käytännöllisesti katsoen jokaiseen. Täikartoitus oli yhtä murheellinen. Keke katseli työmaataan. Pikainen arvio toimenpiteistä. Sukurooliroolit ovat myös avainasemassa. Vain nainen voi hoitaa tyttöjä jne.
Jari, Keke ja Marja lähtivät Coolmanin tuk-tukilla Gallen apteekkiin. Jari kysyi, että paljonko budjetissa on varaa? Osta kaikki tarvittava, hankin rahat vaikka kiven alta, vastasin. Syyhylääkkeet koko porukalle 2-3 kuuria varten, täilääkkeet, madotuslääkkeet sekä monivitamiini TABLETTEJA 5000 kpl ja penissiliiniä pahimpia tapauksia varten 1000 kpl muutaman kuukauden tarpeeseen. Syyhylääkkeisiin saimme jo Suomesta lahjoituksen.
Monivitamiinit 5000 kpl, matolääkitys 140:lle, täishamppoot 140:lle , 1000 kpl penissiliinitabletteja, pyykkinarua, pensselit syyhylääkkeen levittämiseen ja 2 laatikkoa kertakäyttöhanskoja. Kaikki tämä maksoi yhteensä 17800Rupiaa eli 145 ?
Tukat pitää ajaa pois, sanoi Jari. Se riittää. Täit eivät pysy pelkässä päänahassa.
Tarvitsemme Banagalan apua saadaksemme johtajan ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Jari antoi armoa tytöille, joiden identiteetin osana ovat upeat paksut ja pitkät hiukset. Ne hoidetaan täishampoolla. Huomenna aamulla tapaamme koko paikallisjohdon.
Keke jo katseli paikkoja, mihin vedetään muutama sata metriä pyykkinarua. Vaatteiden täytyy olla 24 tuntia pois ihon lähettyviltä ulkona ja auringonpaisteessa mahdollisimman paljon, jotta syyhypunkit kuivuvat. Sen jälkeen vaatteet pitää vielä pestä. Onkohan kaikilla edes kaksia vaatteita? Myös patjat ja tyynyt aurinkoon kuivumaan.
Onnistuminen edellyttää lapsilta 100% osallistumista. Nyt jo muutama lapsi piiloutui kun näki koetarkastuksen. Ei ole elämämme haasteita vaille eikä mielenkiinnotonta.
Tällaisten käyntien jälkeen kotona illalla kutiaakin paikat niin turkasesti. Se on henkistä laatua - onneksi. Sanoi Jari. Uskon häntä, vaikka kutiaakin.
Pentti-Oskari
torstai 23. helmikuuta 2006
Asiantuntija-apua Suomesta
Päiväkirja 23.02.06
Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n Lotus Hill- vastaava Kirsti Palonen sekä lääkäri Jari Vainio (toiminut yli 20 v. Aasiassa, Afrikassa ym. erilaisissa katastrofi- ja avustusprojekteissa) saapuivat enemmän kuin tervetulleina tänne.
Uskonette, että viime päivät ovat kuluneet joutuisasti. Siitä johtuu tauko päiväkirjassani. Olemme tutustuttaneet vieraamme alueeseen, ihmisiin ja ennen kaikkea avustuskohteisiin. Nyt vasta huomaa miten monessa Lotus Hill on ollut mukana.
Jari Vainio oli mm. 9 vuotta lääkärinä Zambiassa, puskissa, niin kuin hän kertoi. Syyhy mm. on hänelle tuttua kuin mikä, joten heti saimme asiantuntevaa konsultaatiota. Syyhypunkit kuulemma kuolevat petivaatteista, patjoista ym. tehokkaasti, kun ne levitetään kuumaan aurinkoon. Paras kohde on peltikatto. Eli kuumuus tekee saman kuin pakkanen.
Täit lähtevät kuulemma kun täin kantaja saa kuumeen. Mutta saivareet jää ja jos sitä keinoa yrittää, pitäisi kuumetta olla peräkkäin muutaman päivän välein. Joten se keino ei liene kelpoisa. Oli mielenkiintoista kuunnella Jarin kertomaa olosuhteista, jotka olivat todella ankeat. Miten käärmeenpuremia hoidettiin ilman seerumia (ei ollut varaa) ja krokotiilin puremia paikkailtiin.
Jari on parhaillaan hoitanut 17 Aasian maan asioita ja vammaistyöt ovat hänelle myös hyvin tuttuja. Pitääkseen yllä yleislääkärin ammattitaidon, hän palkkautui Pohjois-Englantilaiseen 1000 hengen vankilaan lääkäriksi. Huumeongelma on Englannissa valtava. Vangeista 80 % oli narkomaaneja. Kunpa Jari joskus kirjottaisi muistelmansa.
Nyt meillä on ilo nauttia hänen konsultaatiostaan ja Kirstin kanssa he haalivat kokoon kaiken sen etukäteen valmistelemamme materiaalin, jota tarvitsemme aloittaaksemme rakennusprojektin. Byrokratia on melkoinen, mutta välttämätön. Se suojelee myös hankettamme mahdollisilta ongelmilta.
Samaan syssyyn saapui myös vapaaehtoistyöntekijämme Keijo, jonka sisälle ajon olemme myös aloittaneet. Samaan aikaan orpokoti Toivolan keittiö- ja ruokahuonesaneeraus etenee vauhdilla ja Medical Center -huone valmistuu.
Jotta taukoa ei tulisi, 27.2 aloitetaan vihdoin naapurustomme Onnelan vammaiskodin vanhan rakennuksen purku ja 1.3 alkaa uuden rakennus. Lisätyötä on antanut myös monien paperien ratifiointi pääkaupungissa. Aiemmin paikallishallinto kertoi asioiden hoituvan heidän kanssaan. Mutta viime aikoina uuden Presidentin myötä monet asiat ovat muuttuneet. (eli Presidentin valtaoikeusasiat puhuttavat täälläkin)
Lähdemme jo ensi tiistaina Colomboon. Jokunen viranomaiskäynti ja sitten kotiin. Hoitamaan Debettiä. Paikalle jää hyvä ryhmä, joten asiat etenevät ja ovat uskoaksemme hyvässä hoidossa.
Tänään ilta kului vielä myöhäiseen asti Lotus Hill -arkkitehdin ja insinöörin kanssa palaverissa. Jarilla ja Kirstillä oli monia hyviä parannusehdotuksia. Sunnuntaina saamme uudet versiot.
Viime päivinä hankkeemme koulutuksellinen osuus on saanut yhä enemmän painoa. Vammaiskoulutus on tällä lähes olematonta. Fysioterapeuteista ei voida oikeastaan puhua. Asenteet vammaisia kohtaan ovat samalla tasolla kuin Suomessa 50 v sitten.
Lotus Hilliin rakennamme tilan vammaisopettajia ja -hoitajia varten. Myös olemassa olevien vammaisjärjestöjen aktivointi ja konsultointi tulee näyttelemään merkittävää osuutta. Kaikesta tästä teemme perusteellinen raportin.
Paikallisten kanssa pitämämme yhteiset palaverit ovat sujuneet hienosti, ja motivaatiota sekä intoa heiltä tuntuu löytyvän - toivottavasti muillekin jaettavaksi. Sehän on yksi perustarkoituksistamme. Humaanisuus ja auttamisen halu heitä kohtaan, jotka muut ovat unohtaneet.
Lotus Hill -kummit!
Olette mukana hyvässä hankkeessa.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n Lotus Hill- vastaava Kirsti Palonen sekä lääkäri Jari Vainio (toiminut yli 20 v. Aasiassa, Afrikassa ym. erilaisissa katastrofi- ja avustusprojekteissa) saapuivat enemmän kuin tervetulleina tänne.
Uskonette, että viime päivät ovat kuluneet joutuisasti. Siitä johtuu tauko päiväkirjassani. Olemme tutustuttaneet vieraamme alueeseen, ihmisiin ja ennen kaikkea avustuskohteisiin. Nyt vasta huomaa miten monessa Lotus Hill on ollut mukana.
Jari Vainio oli mm. 9 vuotta lääkärinä Zambiassa, puskissa, niin kuin hän kertoi. Syyhy mm. on hänelle tuttua kuin mikä, joten heti saimme asiantuntevaa konsultaatiota. Syyhypunkit kuulemma kuolevat petivaatteista, patjoista ym. tehokkaasti, kun ne levitetään kuumaan aurinkoon. Paras kohde on peltikatto. Eli kuumuus tekee saman kuin pakkanen.
Täit lähtevät kuulemma kun täin kantaja saa kuumeen. Mutta saivareet jää ja jos sitä keinoa yrittää, pitäisi kuumetta olla peräkkäin muutaman päivän välein. Joten se keino ei liene kelpoisa. Oli mielenkiintoista kuunnella Jarin kertomaa olosuhteista, jotka olivat todella ankeat. Miten käärmeenpuremia hoidettiin ilman seerumia (ei ollut varaa) ja krokotiilin puremia paikkailtiin.
Jari on parhaillaan hoitanut 17 Aasian maan asioita ja vammaistyöt ovat hänelle myös hyvin tuttuja. Pitääkseen yllä yleislääkärin ammattitaidon, hän palkkautui Pohjois-Englantilaiseen 1000 hengen vankilaan lääkäriksi. Huumeongelma on Englannissa valtava. Vangeista 80 % oli narkomaaneja. Kunpa Jari joskus kirjottaisi muistelmansa.
Nyt meillä on ilo nauttia hänen konsultaatiostaan ja Kirstin kanssa he haalivat kokoon kaiken sen etukäteen valmistelemamme materiaalin, jota tarvitsemme aloittaaksemme rakennusprojektin. Byrokratia on melkoinen, mutta välttämätön. Se suojelee myös hankettamme mahdollisilta ongelmilta.
Samaan syssyyn saapui myös vapaaehtoistyöntekijämme Keijo, jonka sisälle ajon olemme myös aloittaneet. Samaan aikaan orpokoti Toivolan keittiö- ja ruokahuonesaneeraus etenee vauhdilla ja Medical Center -huone valmistuu.
Jotta taukoa ei tulisi, 27.2 aloitetaan vihdoin naapurustomme Onnelan vammaiskodin vanhan rakennuksen purku ja 1.3 alkaa uuden rakennus. Lisätyötä on antanut myös monien paperien ratifiointi pääkaupungissa. Aiemmin paikallishallinto kertoi asioiden hoituvan heidän kanssaan. Mutta viime aikoina uuden Presidentin myötä monet asiat ovat muuttuneet. (eli Presidentin valtaoikeusasiat puhuttavat täälläkin)
Lähdemme jo ensi tiistaina Colomboon. Jokunen viranomaiskäynti ja sitten kotiin. Hoitamaan Debettiä. Paikalle jää hyvä ryhmä, joten asiat etenevät ja ovat uskoaksemme hyvässä hoidossa.
Tänään ilta kului vielä myöhäiseen asti Lotus Hill -arkkitehdin ja insinöörin kanssa palaverissa. Jarilla ja Kirstillä oli monia hyviä parannusehdotuksia. Sunnuntaina saamme uudet versiot.
Viime päivinä hankkeemme koulutuksellinen osuus on saanut yhä enemmän painoa. Vammaiskoulutus on tällä lähes olematonta. Fysioterapeuteista ei voida oikeastaan puhua. Asenteet vammaisia kohtaan ovat samalla tasolla kuin Suomessa 50 v sitten.
Lotus Hilliin rakennamme tilan vammaisopettajia ja -hoitajia varten. Myös olemassa olevien vammaisjärjestöjen aktivointi ja konsultointi tulee näyttelemään merkittävää osuutta. Kaikesta tästä teemme perusteellinen raportin.
Paikallisten kanssa pitämämme yhteiset palaverit ovat sujuneet hienosti, ja motivaatiota sekä intoa heiltä tuntuu löytyvän - toivottavasti muillekin jaettavaksi. Sehän on yksi perustarkoituksistamme. Humaanisuus ja auttamisen halu heitä kohtaan, jotka muut ovat unohtaneet.
Lotus Hill -kummit!
Olette mukana hyvässä hankkeessa.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
lauantai 18. helmikuuta 2006
Talkootyöstä kiinnostunut, lue tämä
Naganda 18.02,2006
Sain alla olevan tiedustelun Lotus Hill - kummilta, jossa hän kysyi mahdollisuuksia talkootyöhön osallistumiseen. Koska tämänlaatuisia kysymyksiä olen saanut vähän väliä, liitän tähän yhteyteen vastaukseni hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni saa vastauksen saman tien.
Moi!
On niin ihanaa kuulla, että antamamme rahat menee hyvään tarkoitukseen. Ja kaiken parasta on se, että ilman mitään kalliita ja raskassoutuisia organisaatioita.
Tuli vaan mieleen, että tarvitaanko siellä teillä päin lisää talkooväkeä? Mieheni on erittäin pätevä sähkömies ja minä hmmm? siviiliammatistani ei taida olla paljonkaan apua mutta osaan ainakin siivota ja pestä pyykkiä ja olla äiti :)
Kaikkea hyvää teille ja jaksamista
Kiitos kirjeestäsi
ja kiitos kiitoksistasi.
Olemme lähdössä 1.3 Suomeen, joten talkoita me emme NYT pysty järjestämään. Omin päin toimiminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa (lupien ym. vuoksi). Mutta jos Teillä on haluja ja mahdollisuus osallistua talkootöihin myöhemmin, tilaisuus varmaan järjestyy.
Täällähän on suuri työttömyys, joten normaalitöihin ei oikeastaan ole syytä mennä. Paikallisten terve itsetunto ja ylpeys on huomioitava näitä asioita arvioitaessa. Poikkeuksena ovat unohdetut orpo-, vammais- ja lastenkodit. Ja niistä valtion valvonnassa olevat. Ne, jotka muut ovat unohtaneet.
Yksityisten kohteiden tilanne on aivan toinen. Lukuisat hyväntekeväisyysjärjestöt ja yksittäiset ihmiset pääsevät auttamaan niitä ja monet näistä ovat saaneet mittavan avun. Me olemme ottaneet kohteeksemme nämä valtion valvomat, unohdetut kohteet. Niihin pääsyn mahdollistaa mittava lupamenettely.
Sattuneet ulkomaalaisten väärinkäytökset (jotkut aivan käsittämättömän rumia), ovat ymmärrettävistä syistä johtaneet keskusjohtoisten virkamiesten kriittiseen suhtautumiseen vierailijoihin ja avustustyöntekijöihin.
Voin kertoa, että vierailuluvan saaminen "Toivola" -orpokotiin vaati kuukausien työn. Ilman yhteistyökumppaniamme, paikallista munkkien hyväntekeväisyysjärjestöä ja heidän kanssaan vuosia tehtyä avustustyötä, tuskin olisimme sitä saaneet. Samanmoinen operaatio oli työskentelyluvan saaminen samaan kohteeseen.
Hallussamme on nyt koko Gallen alueen, valtion hallinnassa olevien orpo-, lasten- ja vammaiskotien auttamiseen oikeuttavat luvat. Toistaiseksi voimassaolevat Halpatotan orpokoti "Toivolan" keittiön ja ruokailutilojen saneeraus alkoi helmikuun alussa. 11 hengen Juuriharja-projekti oli 6 päivän ajan purkamassa vanhaa ja tekemässä raskasta perustustyötä .
Alusta lähtien mukana oli 5-6 paikallista rakentamisen ammattilaista, jotka nyt jatkavat yksinään työn loppuun asti Lotus Hill-hankkeen taloudellisella tuella.
Tulemme takaisin syyskuussa ja silloin järjestämme mahdollisesti talkoot orpokodissa. Pääpiirteittäin työ tulisi olemaan hygieniakoulutusta ja siihen liittyvää työtä. Tilojen desinfiointia ym. alan asiantuntijan opastuksella ja johdolla. Kerroit, että miehesi on valmis sähkötöihin. Työntekokulttuuri on täällä aika lailla meistä poikkeavaa, enkä suoralta kädeltä osaa sanoa, onko esim. sähkötöiden tekeminen mahdollista luvanvaraisuuden vuoksi (kuten Suomessa). Lotus Hill vammaiskodin rakentaminen tapahtuu täälläkin alihankkijaperiaatteella. Joten sähkötöihin osallistuminen lienee vaikeaa, jollei mahdotonta.
Ulkomaalaisten avustustyöt ovat täällä onnistuneet yleisellä tasolla. Välittömästi tsunamin jälkeen telttojen pystytys ja lääkinnällinen ensiapu olivat tärkeimmät fyysiset avustustoimet. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä selkeämmin ulkomaalaisten osuus on keskittynyt rahalliseen apuun sekä järjestöjen kautta avustuskohteiden rakentamisen organisointiin paikallisten kanssa yhteistyössä. Tälläkin sektorilla painopiste siirtyy ajan myötä paikallisille, niin kuin perusteltua onkin. Hyvä näin.
Tämän kaiken kerron, jotta jokainen avustustöihin halukas ymmärtäisi objektiivisesti, että mahdollisuudet toteuttaa vilpitöntä humaanista toimintaa ovat siis rajalliset. Eikä loukkaantumiseen tms. olisi aihetta. Nämä vain ovat meistä johtumattomista syistä vaikeita asioita ymmärtää ja toteuttaa.
Pidempi aikainen talkoolainen saapuu tänne 22.2. Sukulaismies Keijo on erityisopettaja ja nuorisotyöntekijä. Hänen 3 kk pestillään on tarkoitus saada kokemuksia siitä, voimmeko auttaa näitä lapsia terapeuttisin keinoin. Yritämme myös paikallisten opettajien konsultointia. Nöyrän varovaisesti olemme valmistautuneet tähän kaikkeen. Perustana on ollut alunperin paikallisten pyynnöt saada tämänlaatuista apua.
Toinen sektori, jossa selkeästi on konkreettinen auttamisen paikka, on terveys? ja hygieaniahoidon konsultointi ja myös fyysinen auttamistoiminta. Edellä mainittuihin toimiin edellytetään myös materiaalihankintaa, joka meillä on hyvässä mallissa. Hope to Sri Lanka -yhdistys hankki hygieniaboxit lapsille. Sara maksoi syyhylääkkeet ja Juha-Pekka toi mm. Cederrothilta lahjoituksena tuhansia laastareita. Peppi-laastarit toimivat täälläkin mitä moninaisimpiin vaivoihin. Meidän lapsemme sellainen sai jopa nukahtamaan, kun muu ei auttanut. Paikallisista apteekeista saa lääkkeitä ja tarvikkeita edullisesti. Terveydenhoitoalan osaajalle olisi nyt talkootöitä.
yhteys: oskari@herrankukkaro.fi
Miksi vastaan näin monisanaisesti? Vain sen vuoksi, ettette vaan loukkaannu siitä, ettemme halua ottaa vastaan tarjoamaanne apua. Tilanne on monasti ollut lähes absurdi, kun lupien hankkimiseksi auttamiseen on pitänyt tehdä enemmän töitä kun varsinaiseen auttamiseen. Taustatekijät tuntien olemme ymmärtäneet viranomaisten ja paikallisten ihmisten suhtautumisen.
Onnellisena voimme nyt todeta, että kun jää on saatu murrettua, olemme pääsemässä vähin askelin tavoitteeseemme. Pidän Teitä ajan tasalla päiväkirjani sivuilla. Olemme kiitollisia osoittamastanne halusta auttaa. Uskon, että voimme joskus tehdä sitä myös yhdessä, täällä paikan päällä.
Jaksaessanne hankkia ystäväpiiristänne lisäkummeja Lotus Hill hankkeeseen, edesautatte koko projektin onnistumista.
Kiitollisin terveisin
Nagandan viidakkokylässä 18.2.2006
Marja ja Pentti-Oskari Kangas
Sain alla olevan tiedustelun Lotus Hill - kummilta, jossa hän kysyi mahdollisuuksia talkootyöhön osallistumiseen. Koska tämänlaatuisia kysymyksiä olen saanut vähän väliä, liitän tähän yhteyteen vastaukseni hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni saa vastauksen saman tien.
Moi!
On niin ihanaa kuulla, että antamamme rahat menee hyvään tarkoitukseen. Ja kaiken parasta on se, että ilman mitään kalliita ja raskassoutuisia organisaatioita.
Tuli vaan mieleen, että tarvitaanko siellä teillä päin lisää talkooväkeä? Mieheni on erittäin pätevä sähkömies ja minä hmmm? siviiliammatistani ei taida olla paljonkaan apua mutta osaan ainakin siivota ja pestä pyykkiä ja olla äiti :)
Kaikkea hyvää teille ja jaksamista
Kiitos kirjeestäsi
ja kiitos kiitoksistasi.
Olemme lähdössä 1.3 Suomeen, joten talkoita me emme NYT pysty järjestämään. Omin päin toimiminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa (lupien ym. vuoksi). Mutta jos Teillä on haluja ja mahdollisuus osallistua talkootöihin myöhemmin, tilaisuus varmaan järjestyy.
Täällähän on suuri työttömyys, joten normaalitöihin ei oikeastaan ole syytä mennä. Paikallisten terve itsetunto ja ylpeys on huomioitava näitä asioita arvioitaessa. Poikkeuksena ovat unohdetut orpo-, vammais- ja lastenkodit. Ja niistä valtion valvonnassa olevat. Ne, jotka muut ovat unohtaneet.
Yksityisten kohteiden tilanne on aivan toinen. Lukuisat hyväntekeväisyysjärjestöt ja yksittäiset ihmiset pääsevät auttamaan niitä ja monet näistä ovat saaneet mittavan avun. Me olemme ottaneet kohteeksemme nämä valtion valvomat, unohdetut kohteet. Niihin pääsyn mahdollistaa mittava lupamenettely.
Sattuneet ulkomaalaisten väärinkäytökset (jotkut aivan käsittämättömän rumia), ovat ymmärrettävistä syistä johtaneet keskusjohtoisten virkamiesten kriittiseen suhtautumiseen vierailijoihin ja avustustyöntekijöihin.
Voin kertoa, että vierailuluvan saaminen "Toivola" -orpokotiin vaati kuukausien työn. Ilman yhteistyökumppaniamme, paikallista munkkien hyväntekeväisyysjärjestöä ja heidän kanssaan vuosia tehtyä avustustyötä, tuskin olisimme sitä saaneet. Samanmoinen operaatio oli työskentelyluvan saaminen samaan kohteeseen.
Hallussamme on nyt koko Gallen alueen, valtion hallinnassa olevien orpo-, lasten- ja vammaiskotien auttamiseen oikeuttavat luvat. Toistaiseksi voimassaolevat Halpatotan orpokoti "Toivolan" keittiön ja ruokailutilojen saneeraus alkoi helmikuun alussa. 11 hengen Juuriharja-projekti oli 6 päivän ajan purkamassa vanhaa ja tekemässä raskasta perustustyötä .
Alusta lähtien mukana oli 5-6 paikallista rakentamisen ammattilaista, jotka nyt jatkavat yksinään työn loppuun asti Lotus Hill-hankkeen taloudellisella tuella.
Tulemme takaisin syyskuussa ja silloin järjestämme mahdollisesti talkoot orpokodissa. Pääpiirteittäin työ tulisi olemaan hygieniakoulutusta ja siihen liittyvää työtä. Tilojen desinfiointia ym. alan asiantuntijan opastuksella ja johdolla. Kerroit, että miehesi on valmis sähkötöihin. Työntekokulttuuri on täällä aika lailla meistä poikkeavaa, enkä suoralta kädeltä osaa sanoa, onko esim. sähkötöiden tekeminen mahdollista luvanvaraisuuden vuoksi (kuten Suomessa). Lotus Hill vammaiskodin rakentaminen tapahtuu täälläkin alihankkijaperiaatteella. Joten sähkötöihin osallistuminen lienee vaikeaa, jollei mahdotonta.
Ulkomaalaisten avustustyöt ovat täällä onnistuneet yleisellä tasolla. Välittömästi tsunamin jälkeen telttojen pystytys ja lääkinnällinen ensiapu olivat tärkeimmät fyysiset avustustoimet. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä selkeämmin ulkomaalaisten osuus on keskittynyt rahalliseen apuun sekä järjestöjen kautta avustuskohteiden rakentamisen organisointiin paikallisten kanssa yhteistyössä. Tälläkin sektorilla painopiste siirtyy ajan myötä paikallisille, niin kuin perusteltua onkin. Hyvä näin.
Tämän kaiken kerron, jotta jokainen avustustöihin halukas ymmärtäisi objektiivisesti, että mahdollisuudet toteuttaa vilpitöntä humaanista toimintaa ovat siis rajalliset. Eikä loukkaantumiseen tms. olisi aihetta. Nämä vain ovat meistä johtumattomista syistä vaikeita asioita ymmärtää ja toteuttaa.
Pidempi aikainen talkoolainen saapuu tänne 22.2. Sukulaismies Keijo on erityisopettaja ja nuorisotyöntekijä. Hänen 3 kk pestillään on tarkoitus saada kokemuksia siitä, voimmeko auttaa näitä lapsia terapeuttisin keinoin. Yritämme myös paikallisten opettajien konsultointia. Nöyrän varovaisesti olemme valmistautuneet tähän kaikkeen. Perustana on ollut alunperin paikallisten pyynnöt saada tämänlaatuista apua.
Toinen sektori, jossa selkeästi on konkreettinen auttamisen paikka, on terveys? ja hygieaniahoidon konsultointi ja myös fyysinen auttamistoiminta. Edellä mainittuihin toimiin edellytetään myös materiaalihankintaa, joka meillä on hyvässä mallissa. Hope to Sri Lanka -yhdistys hankki hygieniaboxit lapsille. Sara maksoi syyhylääkkeet ja Juha-Pekka toi mm. Cederrothilta lahjoituksena tuhansia laastareita. Peppi-laastarit toimivat täälläkin mitä moninaisimpiin vaivoihin. Meidän lapsemme sellainen sai jopa nukahtamaan, kun muu ei auttanut. Paikallisista apteekeista saa lääkkeitä ja tarvikkeita edullisesti. Terveydenhoitoalan osaajalle olisi nyt talkootöitä.
yhteys: oskari@herrankukkaro.fi
Miksi vastaan näin monisanaisesti? Vain sen vuoksi, ettette vaan loukkaannu siitä, ettemme halua ottaa vastaan tarjoamaanne apua. Tilanne on monasti ollut lähes absurdi, kun lupien hankkimiseksi auttamiseen on pitänyt tehdä enemmän töitä kun varsinaiseen auttamiseen. Taustatekijät tuntien olemme ymmärtäneet viranomaisten ja paikallisten ihmisten suhtautumisen.
Onnellisena voimme nyt todeta, että kun jää on saatu murrettua, olemme pääsemässä vähin askelin tavoitteeseemme. Pidän Teitä ajan tasalla päiväkirjani sivuilla. Olemme kiitollisia osoittamastanne halusta auttaa. Uskon, että voimme joskus tehdä sitä myös yhdessä, täällä paikan päällä.
Jaksaessanne hankkia ystäväpiiristänne lisäkummeja Lotus Hill hankkeeseen, edesautatte koko projektin onnistumista.
Kiitollisin terveisin
Nagandan viidakkokylässä 18.2.2006
Marja ja Pentti-Oskari Kangas
tiistai 14. helmikuuta 2006
Riemukas ystävänpäivä
14.2.06
Ystävänpäivänä
Olen aina vähän karsaasti suhtautunut näihin ameriikan bisnesmiesten juttuihin. Mutta souuu vat! Tänään Ystävänpäivä kirvoitti meidät jakamaan Toivolan orpokodin lapsille ystävänpäivälahjat. Olimme suunnitelleet saavamme jäätelömopon pihalle, muttei onnistunut. Makeat jogurtit saatiin tilalle.
Iltapäivällä lapset asettuivat jonoon (se käy helposti, sillä kokoontumisia eri syistä on päivän mittaan useasti). Coolmanin tuk-tukilla raijattiin lahjat. Penkit viereen ja tavarat esille. Rivissä lapset marssitettiin yksi kerrallaan vastaanottaman lahjoja. Coolman antoi jokaiselle meikkipussin, joka sisälsi: Kamman, peilin, hammasharjan ja -tahnan, shamppoota ja saippuan. Jokaisen pussin pohjaan hän kirjoitti lapsen nimen etteivät sekaantuisi. Oli hauskaa kuunnella, kun Coolman piti jokaiselle lapselle erikseen puhuttelun hygienian päivittäisestä hoidosta. Lisäksi heille annettiin iso pyyheliina ja jogurttipurkki. Veka ja Titta olivat hankkineet tavarat.
Olisitte nähneet lasten naamat! Koko satsi per lapsi maksoi tasan 200 rupiaa eli 1 ? 60 senttiä. Suomen rahaa 10 markkaa. Vähällä saa paljon.
Tilaisuuden jälkeen Marja ja Titta jatkoivat ensiaputoimiaan, pääasiassa jalkoja ja käsiä. Muutamat syyhytapaukset alkavat olla jos sillä mallilla, että niiden eteen on tehtävä jotain radikaalia.
Kuin lahjana sain viestin Suomesta, jossa eräs terveydenhoitaja Sara halusi lahjoittaa rahat kaikkien lasten syyhylääkkeiden ostamiseen. Arvioimme, että 150? riittää siihen. PSV:n lääkäri Jari Vainio saapuu tänne 22.2 valmistelemaan Lotus Hill rakennushanketta. Uskon, että saamme viimeistään silloin hänet avuksemme antamaan ammattitaitoista neuvoa. Jari on ollut kehitysaputoimissa varmaan yli 20 vuotta mm. Afrikassa, joten kokemusta löytyy.
Tein samalla mielipidemittausta hygieniapussin sisällön mieluisuudesta lasten keskuudessa. Arvannette varmaan tuloksen? Peili. Peili oli suosituin. Sitten pyyheliina ja sitten hammasharja.
(peili ja kampasetti maksoi 20 rupiaa, eli 16 centtiä eli yhden vanhan markan)
Muistanette pienen kengättömän tamili-tytön, joka aluksi pelkäsi ja vierasti kauheasti meitä. Kuvanottohetkellä hän juoksi aina pakoon ja piiloon. Tänään hän tuli viereeni ja sanoi hiljaisesti: "Foto". Otin kuvan. Tyttö oli löytänyt hymyn. Oli taas hyvä päivä.
Kotiin tullessani pyykkinarulla istui kaksi kuningaskalastajaa. Ne ovat aika hyvin tottuneet meihin. Vuorotellen ne sukelsivat pihapaljuun kylpyyn. Digikamerani ei pysynyt kertaakaan perässä. Kuva piirtyi sisälleni. Kaunis lintu.
Pentti-Oskari
PS. Kukaan lapsista ei muuten valittanut, että jogurttipurkin kantta ei tahtonut saada auki....
Ystävänpäivänä
Olen aina vähän karsaasti suhtautunut näihin ameriikan bisnesmiesten juttuihin. Mutta souuu vat! Tänään Ystävänpäivä kirvoitti meidät jakamaan Toivolan orpokodin lapsille ystävänpäivälahjat. Olimme suunnitelleet saavamme jäätelömopon pihalle, muttei onnistunut. Makeat jogurtit saatiin tilalle.
Iltapäivällä lapset asettuivat jonoon (se käy helposti, sillä kokoontumisia eri syistä on päivän mittaan useasti). Coolmanin tuk-tukilla raijattiin lahjat. Penkit viereen ja tavarat esille. Rivissä lapset marssitettiin yksi kerrallaan vastaanottaman lahjoja. Coolman antoi jokaiselle meikkipussin, joka sisälsi: Kamman, peilin, hammasharjan ja -tahnan, shamppoota ja saippuan. Jokaisen pussin pohjaan hän kirjoitti lapsen nimen etteivät sekaantuisi. Oli hauskaa kuunnella, kun Coolman piti jokaiselle lapselle erikseen puhuttelun hygienian päivittäisestä hoidosta. Lisäksi heille annettiin iso pyyheliina ja jogurttipurkki. Veka ja Titta olivat hankkineet tavarat.
Olisitte nähneet lasten naamat! Koko satsi per lapsi maksoi tasan 200 rupiaa eli 1 ? 60 senttiä. Suomen rahaa 10 markkaa. Vähällä saa paljon.
Tilaisuuden jälkeen Marja ja Titta jatkoivat ensiaputoimiaan, pääasiassa jalkoja ja käsiä. Muutamat syyhytapaukset alkavat olla jos sillä mallilla, että niiden eteen on tehtävä jotain radikaalia.
Kuin lahjana sain viestin Suomesta, jossa eräs terveydenhoitaja Sara halusi lahjoittaa rahat kaikkien lasten syyhylääkkeiden ostamiseen. Arvioimme, että 150? riittää siihen. PSV:n lääkäri Jari Vainio saapuu tänne 22.2 valmistelemaan Lotus Hill rakennushanketta. Uskon, että saamme viimeistään silloin hänet avuksemme antamaan ammattitaitoista neuvoa. Jari on ollut kehitysaputoimissa varmaan yli 20 vuotta mm. Afrikassa, joten kokemusta löytyy.
Tein samalla mielipidemittausta hygieniapussin sisällön mieluisuudesta lasten keskuudessa. Arvannette varmaan tuloksen? Peili. Peili oli suosituin. Sitten pyyheliina ja sitten hammasharja.
(peili ja kampasetti maksoi 20 rupiaa, eli 16 centtiä eli yhden vanhan markan)
Muistanette pienen kengättömän tamili-tytön, joka aluksi pelkäsi ja vierasti kauheasti meitä. Kuvanottohetkellä hän juoksi aina pakoon ja piiloon. Tänään hän tuli viereeni ja sanoi hiljaisesti: "Foto". Otin kuvan. Tyttö oli löytänyt hymyn. Oli taas hyvä päivä.
Kotiin tullessani pyykkinarulla istui kaksi kuningaskalastajaa. Ne ovat aika hyvin tottuneet meihin. Vuorotellen ne sukelsivat pihapaljuun kylpyyn. Digikamerani ei pysynyt kertaakaan perässä. Kuva piirtyi sisälleni. Kaunis lintu.
Pentti-Oskari
PS. Kukaan lapsista ei muuten valittanut, että jogurttipurkin kantta ei tahtonut saada auki....
maanantai 13. helmikuuta 2006
Kunpa kehitys ei pilaisi Paratiisia
LEMPEÄ VIIKONLOPPU
Pitkän hulabaloojakson jälkeen haimme hengitykselle tilaa. Onkkeli sai ohjeeksi informoida portille, että olemme taas Colombossa. Pysyttelimme piilossa ja nautimme yksinäisyydestä. Oltiin vaan. Tai melkein. Makasin seljälläni verkkokeinussa ja putsasin kommunikaattoria. Siinä on niin paljon kuvia ja lähetettyjä ja saapuneita viestejä, että toiminnan hitaus alkoi olla ärsyttävää. Laitteessa on yksi hyvä nappi, jolla saa poistettua taltiointeja.
Laitoin välillä silmät kiinni ja painelin nappia. Muutaman kuvan laitoin eteenpäin päiväkirjasivuilleni. Ovat ainakin siellä tallessa.
NAAPURIN KUKKO
Mukana on ensimmäinen julkaistu kuva naapurin kukosta. Kukkohan lopetti laulunsa syksyllä. Olen syypää. Puhelimen tekstiviestin vastaanottoäänenä oli suomalaisen kukon kieunta. Ymmärrän naapuria. Minkäänlainen hyvittely ei auttanut. Koetin jopa käen ääntä, mutta silloin hiljeni koko viidakko. Luulivat linturaasut varmaan kotipesiään uhkaavan tunkeilijan olevan asunnonhakumatkalla.
Joka tapauksessa kukko hiljeni. Eräänä päivänä se tepasteli luottokanansa seuraamana kylätiellä vastaani. Niin oli ottanut helttaansa, ettei päälle katsahtanut. Kaula vaan kurkottui ylpeänä kahta korkeammalle. Minne lie matkalla?
PÄIVÄNOKOSET ON AINA PAIKALLAAN
Löysin myös kuvan Gallen lastenkotijuhlassa. Paahtavassa helteessä pidetty juhla kesti lähes 5 tuntia. Puoliltapäivin tauolla heittäydyin pihanurmelle 12 min nokosille (asiantuntijoiden suosituksen mukaan). Arvaatte varmaan, sainko rauhassa huilata. 20 suomenkielistä kysymystä. Voinko hyvin? Onko kaikki hyvin? Ja sitten 150 englantilais/singaleesikielellistä kysymystä, joiden sisällön arvasin.
Jos itsetuntoni olisi huono ja kärsisin huomaamattomuudesta, olisin noussut pilviin. Nyt vaan jäi nokoset ottamatta. Harmi, sillä sellainen nautinnollinen hetki on jokaiselle ihmiselle kovin tärkeä. Minulle erityisesti, 34 asteen helteessä, 5 tunnin lastenjuhlien yhteydessä.
Vaimo ei nähnyt, ihmetteli vain, kun paidan selästä tippui ruohoja istuessani juhlasaliin.
TUNTEMATON PIKKUKYLÄ HETTEIKÖN PIILOSSA
Vielä runsas vuosi sitten kotimme kuuloetäisyydellä, viidakkohetteikön keskellä, lähes kulkukelvottomassa saarekkeessa, täysin piilossa muulta maailmalta, kuului öisin monotonista rumpujen kolinaa. Kaukaa loimutti myös nuotion tuli.
Arvelin silloin kyseessä olevan joitain hippejä, sillä tervejärkinen ei soita yhtä rumpua samalla rytmillä kuutta tuntia enempää. Muut sanoivat, että elämän iloisuudesta nauttivia nuoria vain. En ryhtynyt kinaamaan kun olen kerran kalkkis.
TUTKIMUSMATKA TUNTEMATTOMAAN
Viime viikolla lähdin mopollani uteliaisuuttani taas tutkimusmatkalle. Ajoin hetteikön taakse ja kompuroin loppumatkan jalan. Löysin paikan, jonka sijainnin olin määritellyt muutaman ison puun perusteella.
KYLMÄT VÄREET
Paikalle saapuessani alue oli aidattu. Vanha mies saapui portille ja avasi ruostuneen lukon. Näky, joka minut kohtasi, aikaansai kylmät väreet selkäpiissä. Pienen laakson reunoilla oli lähes romahtaneita majoja. Toistakymmentä. Piha-alue oli istutettu täyteen täsmällisiin riveihin kasveja, joiden lehtimuoto oli minulle tuttu cannabis-mainoksista ja regee-tarroista, joita sydämestäni inhosin ja revinkin kun kohdalle sattui.
On myönnettävä, että sydän löi aika lujaa. Hämmennyin ja yritin aikaan saada miehen kanssa keskustelua. Näin miten hän kyräili minua. Hivenen pelkoakin hiipi tuntemuksiin.
YKSIN KAIKEN ULKOPUOLELLA
Olin yksin täysin tuntemattomassa paikassa, ulkopuolella kaiken. Kukaan muu ei tiennyt minun olevan siellä. Olin ottanut kaksi kuvaakin miehen nähden. Tyhmä! Yritin kysellä muka majojen vuokrausta, mutta ilmeisesti en ollut oikein uskottava. Minut lokeroitiin todennäköisesti vakoilijaksi. Todennäköisesti tulisin aikaansaamaan ongelmia viljelmälle. Kun hetken kuluttua kaatumaisillaan olevasta majasta ilmestyi toinen - kieltämättä hurjan näköinen mies, olin siirtynyt sivuaskelin aikamoista vauhtia kohti porttia.
ÄKÄINEN KOTIINLÄHTÖ
Huomasin, että tuloni jälkeen portti oli jälleen suljettu. Onneksi aita oli rakennettu paikallisten pituuden mukaan, joten minun tarvitsi vain astua sen yli. Ylimmäisenä oli piikkilanka, joten ihan vähän hypähdin sen kohdalla - varmuuden vuoksi.
Poistuessani käytin saatesanoiksi kaikki paikalliskielellä omaksumani positiiviset sanat. Taisin kutsua heitä - jälkeenpäin muistellen - "Lassana kellaksi? - kauniiksi tytöiksi. Miehet jäivät aidan taakse hölmistyneenä. Vanha intialainen moponi lähti onneksi käymään kertapolkaisulla. Taakseni katsomatta heilautin miehille kättäni muka rentoutuneen iloisesti jälleennäkemisen merkeissä.
Ajoin päätielle ja pysähdyin maalaiskojun eteen. Kylmää juomaa, please. En edes katsonut oliko sokeria vai asparmantaania makeutuksena. Ihminen voi kuolla muuhunkin kuin noihin myrkkyihin.
Ajoin kotiin. Kypäräkin unohtui takakoppaan. En tiedä kumpi aiheutti verenpaineeni merkittävän nousun. Kannabiskasvien näkeminen, vai se tunnelma ja uhkakuvat, jotka tunsin ollessani huumelaaksossa melkein "vankina". Huh huh.
FULL MOON
Nyt sitten joku odottaa, että menen ensi yönä täyden kuun valossa (on Full Moon) hiipien paikalle, ja revin kasvit juurineen maasta. Älkää nähkö edes unta. Minut on nähty ja varmaan tunnistettu, sillä lähistöllä ei ole muita Wäinämöisen näköisiä jättiläisiä. Tiedän aika paljon maan ja alueemme järjestäytyneistä ja järjestäytymättömistä pahoista pojista. Nyt on järjen, eikä tunteen aika. Jos hengissä aiotaan olla.
Pelonsekaisin tuntein odotan, ettei paikallinen poliisi välittömästi käyntini jälkeen osu paikalle. Siinä ei selittelyni paljoa auttaisi.
PARATIISISAAREN AUTUUDET
Harmittaa vietävästi avuttomuuteni. Huumeongelma on saarella suhteellisen pientä. Juttelin eräänä iltana Marjan kanssa juuri saaremme paratiisi-nimen perusteista. Tuskinpa missään päin maailmaa löytyy ilmastollisesti ja hintatasoltaan samanlaista maata, jossa ihmiset ovat yhtä ystävällisiä, jossa kriminaalisuus on lähes olematonta ja jossa huumeongelma ainakaan vielä ei ole näkyvää. Voi kunpa kehitys ei pilaisi Paratiisia.
SAVUSAUNA CEYLONIN TAPAAN
Kuvagalleriasta löytyi myös kuvia savusaunastamme. Monet ovat kysyneet lisätietoja siitä. Valitettavasti en voi lähettää sisäkuvia, koska kommunikaattorin kamerassa ei ole salamaa. Ostin ennen lähtöäni Nokia N 90 kameran, jossa sellainen on, mutta kamera kieltäytyy toimimasta, eikä Nokian tukipalvelu ehdi/osaa lähettää pyynnöstäni ohjeita ongelman poistamiseen. Harmi, sillä tuliteränä ostettu kamerapuhelin vanhenee täällä ja kotiin tullessani sellaisen saisi varmaan jo puoleen hintaan. Ja se ehkä vielä toimisikin.
Savusauna on tehty paikallisista betonitiilistä. Alarivin joka toinen tiili on pois, joten ilmanvaihto toimii hienosti. Lattiapinta-ala on 12m2 ja korkeus huikeat 4metriä - seikka, joka on tosi tärkeä. Vaikka tekisi kuinka hienon savusaunan, liian vähäinen korkeus pilaa sen. Kiuas muurattiin paikallisen leipäuunimuurarin ja Anandan yhteistyönä pahvinpalaseen piirtämäni ohjeen mukaan.
Siitä tuli loistava kiuas.
KANELIN INFERNAALINEN TUOKSU
Lämmitykseen riittää 2 isoa tai 3 pientä pesällistä kanelipensaan sormenpaksuisia puita. Ja tuoksu on hellivä. Varsinkin kun kanelilehdistä tehtyä vihtaa haudutetaan vedessä ja käytetään kevyesti kiukaalla. Järvenpuoleisella seinällä on iso ikkuna. Otin oikeudekseni muuttaa perinnettä siltä osin.
Aikanaan savusaunoihin ei tehty ikkunoita ja jos tehtiinkin, se oli hyvin pieni. Silloin lasi oli kallista. Totta kai ikkuna mustuu lämmityksen aikana, mutta sen puhdistaminen vie ennen löylyyn menoa aikaa 10 sekuntia. On hienoa katsella muiden nautintojen ohella Bird Lake -järven kaunista luontomaisemaa.
Kävin kerran Suomessa erään tuttavani luona saunassa. Löylyhuoneen yhdellä seinällä oli telkkari! Se oli hänen saunansa, joten omapa on asiansa. Minä en ole ajatellut hankkia kanelisavusaunaamme telkkaria, enkä makkaralle mikroaaltouunia.
ILOLALLE UUDET TERASSIN AIDAT
Joulukuun alussa aikuisten vammaiskoti "ILOLAN" johtajatar pyysi osallistumaan vammaisten nukkumatilojen terassin aitojen rakentamiseen. Kylän kulkukoirat näet vaeltelevat öisin vammaisten joukossa ja monelle liikuntakyvyttömyys aiheuttaa ongelmia. Niinpä tämä pieni projekti muiden joukossa käynnistettiin.
Nyt aidat olivat valmiit. Kustannusarvio oli 20.000R eli160?. Toteutuneet kulut 57.000R. Anandan ja johtajattaren välillä käytiin pitkä ja tiukka neuvottelu budjetin ylittymisestä. Suurin hama oli tullut työntekijöiden palkoista. Anandan arvion mukaan niissä oli ainakin 50 % ilmaa. Harmin paikka, sillä johtajatar oli palkat jo maksanut. Ananda ei tältä istumalta hyväksynyt, vaan annoimme 40.000R. Selvitämme ensi tilassa työntekijöiden kanssa todellisen tilanteen.
Hävyttömät miehet. Huomasivat ettei johtajatar ymmärrä rakentamiskustannuksista tarpeeksi. Ja ulkomaalaiset maksaa. Ananda oli aika tuohtunut ja välillä ääni nousi sellaiseen falsettiin, että vähän hymyilytti. Minun kävi johtajatarta sääliksi.
Päätin, että selvitetään ensin asia, ja jollei muu auta, maksan omistani. Täällä asioiden hoidossa tulee vastaan erimoisia yllätyksiä. Onneksi niistä oppii. Ja sitten kun on tarpeeksi oppinut, sitten ihminen rupeaa kuolemaan. Ja tilalle tulee uudet oppivaiset. Sellaista elämä on!
VANHAINKODIN ELÄMÄÄ
Naantalin vanhainkodissa asusteli yli 80-vuotias pariskunta. Mies oli viriili ja aika velmu. Vaimoa harmitti ja hän päätti antaa miehelleen näpäytyksen. Hän soitti aulan yleisöpuhelimesta miehelleen ja kertoi olevansa menossa Turkuun Heidekenille synnyttämään miehelle lasta. Puhelimesta ei kuulunut mitään, joten vaimo huusi kovaa: "KUULITKO SINÄ ? OLEN MENOSSA SYNNYTTÄMÄÄN SINULLE LASTA? "
"KUULIN, KUULIN, MUTTA KUKA SOITTAA?"
tuus
Pentti-Oskari
Pitkän hulabaloojakson jälkeen haimme hengitykselle tilaa. Onkkeli sai ohjeeksi informoida portille, että olemme taas Colombossa. Pysyttelimme piilossa ja nautimme yksinäisyydestä. Oltiin vaan. Tai melkein. Makasin seljälläni verkkokeinussa ja putsasin kommunikaattoria. Siinä on niin paljon kuvia ja lähetettyjä ja saapuneita viestejä, että toiminnan hitaus alkoi olla ärsyttävää. Laitteessa on yksi hyvä nappi, jolla saa poistettua taltiointeja.
Laitoin välillä silmät kiinni ja painelin nappia. Muutaman kuvan laitoin eteenpäin päiväkirjasivuilleni. Ovat ainakin siellä tallessa.
NAAPURIN KUKKO
Mukana on ensimmäinen julkaistu kuva naapurin kukosta. Kukkohan lopetti laulunsa syksyllä. Olen syypää. Puhelimen tekstiviestin vastaanottoäänenä oli suomalaisen kukon kieunta. Ymmärrän naapuria. Minkäänlainen hyvittely ei auttanut. Koetin jopa käen ääntä, mutta silloin hiljeni koko viidakko. Luulivat linturaasut varmaan kotipesiään uhkaavan tunkeilijan olevan asunnonhakumatkalla.
Joka tapauksessa kukko hiljeni. Eräänä päivänä se tepasteli luottokanansa seuraamana kylätiellä vastaani. Niin oli ottanut helttaansa, ettei päälle katsahtanut. Kaula vaan kurkottui ylpeänä kahta korkeammalle. Minne lie matkalla?
PÄIVÄNOKOSET ON AINA PAIKALLAAN
Löysin myös kuvan Gallen lastenkotijuhlassa. Paahtavassa helteessä pidetty juhla kesti lähes 5 tuntia. Puoliltapäivin tauolla heittäydyin pihanurmelle 12 min nokosille (asiantuntijoiden suosituksen mukaan). Arvaatte varmaan, sainko rauhassa huilata. 20 suomenkielistä kysymystä. Voinko hyvin? Onko kaikki hyvin? Ja sitten 150 englantilais/singaleesikielellistä kysymystä, joiden sisällön arvasin.
Jos itsetuntoni olisi huono ja kärsisin huomaamattomuudesta, olisin noussut pilviin. Nyt vaan jäi nokoset ottamatta. Harmi, sillä sellainen nautinnollinen hetki on jokaiselle ihmiselle kovin tärkeä. Minulle erityisesti, 34 asteen helteessä, 5 tunnin lastenjuhlien yhteydessä.
Vaimo ei nähnyt, ihmetteli vain, kun paidan selästä tippui ruohoja istuessani juhlasaliin.
TUNTEMATON PIKKUKYLÄ HETTEIKÖN PIILOSSA
Vielä runsas vuosi sitten kotimme kuuloetäisyydellä, viidakkohetteikön keskellä, lähes kulkukelvottomassa saarekkeessa, täysin piilossa muulta maailmalta, kuului öisin monotonista rumpujen kolinaa. Kaukaa loimutti myös nuotion tuli.
Arvelin silloin kyseessä olevan joitain hippejä, sillä tervejärkinen ei soita yhtä rumpua samalla rytmillä kuutta tuntia enempää. Muut sanoivat, että elämän iloisuudesta nauttivia nuoria vain. En ryhtynyt kinaamaan kun olen kerran kalkkis.
TUTKIMUSMATKA TUNTEMATTOMAAN
Viime viikolla lähdin mopollani uteliaisuuttani taas tutkimusmatkalle. Ajoin hetteikön taakse ja kompuroin loppumatkan jalan. Löysin paikan, jonka sijainnin olin määritellyt muutaman ison puun perusteella.
KYLMÄT VÄREET
Paikalle saapuessani alue oli aidattu. Vanha mies saapui portille ja avasi ruostuneen lukon. Näky, joka minut kohtasi, aikaansai kylmät väreet selkäpiissä. Pienen laakson reunoilla oli lähes romahtaneita majoja. Toistakymmentä. Piha-alue oli istutettu täyteen täsmällisiin riveihin kasveja, joiden lehtimuoto oli minulle tuttu cannabis-mainoksista ja regee-tarroista, joita sydämestäni inhosin ja revinkin kun kohdalle sattui.
On myönnettävä, että sydän löi aika lujaa. Hämmennyin ja yritin aikaan saada miehen kanssa keskustelua. Näin miten hän kyräili minua. Hivenen pelkoakin hiipi tuntemuksiin.
YKSIN KAIKEN ULKOPUOLELLA
Olin yksin täysin tuntemattomassa paikassa, ulkopuolella kaiken. Kukaan muu ei tiennyt minun olevan siellä. Olin ottanut kaksi kuvaakin miehen nähden. Tyhmä! Yritin kysellä muka majojen vuokrausta, mutta ilmeisesti en ollut oikein uskottava. Minut lokeroitiin todennäköisesti vakoilijaksi. Todennäköisesti tulisin aikaansaamaan ongelmia viljelmälle. Kun hetken kuluttua kaatumaisillaan olevasta majasta ilmestyi toinen - kieltämättä hurjan näköinen mies, olin siirtynyt sivuaskelin aikamoista vauhtia kohti porttia.
ÄKÄINEN KOTIINLÄHTÖ
Huomasin, että tuloni jälkeen portti oli jälleen suljettu. Onneksi aita oli rakennettu paikallisten pituuden mukaan, joten minun tarvitsi vain astua sen yli. Ylimmäisenä oli piikkilanka, joten ihan vähän hypähdin sen kohdalla - varmuuden vuoksi.
Poistuessani käytin saatesanoiksi kaikki paikalliskielellä omaksumani positiiviset sanat. Taisin kutsua heitä - jälkeenpäin muistellen - "Lassana kellaksi? - kauniiksi tytöiksi. Miehet jäivät aidan taakse hölmistyneenä. Vanha intialainen moponi lähti onneksi käymään kertapolkaisulla. Taakseni katsomatta heilautin miehille kättäni muka rentoutuneen iloisesti jälleennäkemisen merkeissä.
Ajoin päätielle ja pysähdyin maalaiskojun eteen. Kylmää juomaa, please. En edes katsonut oliko sokeria vai asparmantaania makeutuksena. Ihminen voi kuolla muuhunkin kuin noihin myrkkyihin.
Ajoin kotiin. Kypäräkin unohtui takakoppaan. En tiedä kumpi aiheutti verenpaineeni merkittävän nousun. Kannabiskasvien näkeminen, vai se tunnelma ja uhkakuvat, jotka tunsin ollessani huumelaaksossa melkein "vankina". Huh huh.
FULL MOON
Nyt sitten joku odottaa, että menen ensi yönä täyden kuun valossa (on Full Moon) hiipien paikalle, ja revin kasvit juurineen maasta. Älkää nähkö edes unta. Minut on nähty ja varmaan tunnistettu, sillä lähistöllä ei ole muita Wäinämöisen näköisiä jättiläisiä. Tiedän aika paljon maan ja alueemme järjestäytyneistä ja järjestäytymättömistä pahoista pojista. Nyt on järjen, eikä tunteen aika. Jos hengissä aiotaan olla.
Pelonsekaisin tuntein odotan, ettei paikallinen poliisi välittömästi käyntini jälkeen osu paikalle. Siinä ei selittelyni paljoa auttaisi.
PARATIISISAAREN AUTUUDET
Harmittaa vietävästi avuttomuuteni. Huumeongelma on saarella suhteellisen pientä. Juttelin eräänä iltana Marjan kanssa juuri saaremme paratiisi-nimen perusteista. Tuskinpa missään päin maailmaa löytyy ilmastollisesti ja hintatasoltaan samanlaista maata, jossa ihmiset ovat yhtä ystävällisiä, jossa kriminaalisuus on lähes olematonta ja jossa huumeongelma ainakaan vielä ei ole näkyvää. Voi kunpa kehitys ei pilaisi Paratiisia.
SAVUSAUNA CEYLONIN TAPAAN
Kuvagalleriasta löytyi myös kuvia savusaunastamme. Monet ovat kysyneet lisätietoja siitä. Valitettavasti en voi lähettää sisäkuvia, koska kommunikaattorin kamerassa ei ole salamaa. Ostin ennen lähtöäni Nokia N 90 kameran, jossa sellainen on, mutta kamera kieltäytyy toimimasta, eikä Nokian tukipalvelu ehdi/osaa lähettää pyynnöstäni ohjeita ongelman poistamiseen. Harmi, sillä tuliteränä ostettu kamerapuhelin vanhenee täällä ja kotiin tullessani sellaisen saisi varmaan jo puoleen hintaan. Ja se ehkä vielä toimisikin.
Savusauna on tehty paikallisista betonitiilistä. Alarivin joka toinen tiili on pois, joten ilmanvaihto toimii hienosti. Lattiapinta-ala on 12m2 ja korkeus huikeat 4metriä - seikka, joka on tosi tärkeä. Vaikka tekisi kuinka hienon savusaunan, liian vähäinen korkeus pilaa sen. Kiuas muurattiin paikallisen leipäuunimuurarin ja Anandan yhteistyönä pahvinpalaseen piirtämäni ohjeen mukaan.
Siitä tuli loistava kiuas.
KANELIN INFERNAALINEN TUOKSU
Lämmitykseen riittää 2 isoa tai 3 pientä pesällistä kanelipensaan sormenpaksuisia puita. Ja tuoksu on hellivä. Varsinkin kun kanelilehdistä tehtyä vihtaa haudutetaan vedessä ja käytetään kevyesti kiukaalla. Järvenpuoleisella seinällä on iso ikkuna. Otin oikeudekseni muuttaa perinnettä siltä osin.
Aikanaan savusaunoihin ei tehty ikkunoita ja jos tehtiinkin, se oli hyvin pieni. Silloin lasi oli kallista. Totta kai ikkuna mustuu lämmityksen aikana, mutta sen puhdistaminen vie ennen löylyyn menoa aikaa 10 sekuntia. On hienoa katsella muiden nautintojen ohella Bird Lake -järven kaunista luontomaisemaa.
Kävin kerran Suomessa erään tuttavani luona saunassa. Löylyhuoneen yhdellä seinällä oli telkkari! Se oli hänen saunansa, joten omapa on asiansa. Minä en ole ajatellut hankkia kanelisavusaunaamme telkkaria, enkä makkaralle mikroaaltouunia.
ILOLALLE UUDET TERASSIN AIDAT
Joulukuun alussa aikuisten vammaiskoti "ILOLAN" johtajatar pyysi osallistumaan vammaisten nukkumatilojen terassin aitojen rakentamiseen. Kylän kulkukoirat näet vaeltelevat öisin vammaisten joukossa ja monelle liikuntakyvyttömyys aiheuttaa ongelmia. Niinpä tämä pieni projekti muiden joukossa käynnistettiin.
Nyt aidat olivat valmiit. Kustannusarvio oli 20.000R eli160?. Toteutuneet kulut 57.000R. Anandan ja johtajattaren välillä käytiin pitkä ja tiukka neuvottelu budjetin ylittymisestä. Suurin hama oli tullut työntekijöiden palkoista. Anandan arvion mukaan niissä oli ainakin 50 % ilmaa. Harmin paikka, sillä johtajatar oli palkat jo maksanut. Ananda ei tältä istumalta hyväksynyt, vaan annoimme 40.000R. Selvitämme ensi tilassa työntekijöiden kanssa todellisen tilanteen.
Hävyttömät miehet. Huomasivat ettei johtajatar ymmärrä rakentamiskustannuksista tarpeeksi. Ja ulkomaalaiset maksaa. Ananda oli aika tuohtunut ja välillä ääni nousi sellaiseen falsettiin, että vähän hymyilytti. Minun kävi johtajatarta sääliksi.
Päätin, että selvitetään ensin asia, ja jollei muu auta, maksan omistani. Täällä asioiden hoidossa tulee vastaan erimoisia yllätyksiä. Onneksi niistä oppii. Ja sitten kun on tarpeeksi oppinut, sitten ihminen rupeaa kuolemaan. Ja tilalle tulee uudet oppivaiset. Sellaista elämä on!
VANHAINKODIN ELÄMÄÄ
Naantalin vanhainkodissa asusteli yli 80-vuotias pariskunta. Mies oli viriili ja aika velmu. Vaimoa harmitti ja hän päätti antaa miehelleen näpäytyksen. Hän soitti aulan yleisöpuhelimesta miehelleen ja kertoi olevansa menossa Turkuun Heidekenille synnyttämään miehelle lasta. Puhelimesta ei kuulunut mitään, joten vaimo huusi kovaa: "KUULITKO SINÄ ? OLEN MENOSSA SYNNYTTÄMÄÄN SINULLE LASTA? "
"KUULIN, KUULIN, MUTTA KUKA SOITTAA?"
tuus
Pentti-Oskari
sunnuntai 12. helmikuuta 2006
Lisätietoa kummiosakkaille
Lisätietoja vammaiskoti "Onnelan" kummiosakkaille
Talon rakentamiseen päästäneen tällä viikolla. Perhe on muuttanut vanhasta talostaan samalla tontilla olevaan miehen isovanhempien taloon.
Aloitamme luonnollisesti vanhan purkamisella. Isoisän tekemä tontin lahjoituskirja on kunnossa - asia, joka aina ennen rakentamista on syytä varmistaa.
Ananda on esivalmistellut tarvikehankinnat. Vaikeinta on hiekan ja sepelin saaminen. Se on sanan täydessä merkityksessä "kiven alla".
Rakennustyön alkamista odotellessa perheenjäsenten hoito jatkuu.
Coolman, tuk-tuk apumme, vie äidin pari kertaa viikossa Gallen isoon sairaalaan saamaan hoitoa ja vaimoni Marja hoitaa isän jalan tulehduksia. Olemme antaneet rahaa ravitsevan ruoan ostoon ja päivittäisiin tarpeisiin.
Kaikki etenee toivotulla tavalla. Hitaasti, pienin askelin, mutta varmasti.
Sitten itse asiaan:
Tili:
Psykologien Sosiaalinen vastuu ry/Onnela-hanke
SAMPO 800017-71080596
Viite: 4734
Osuusmaksu 100? kertamaksuna.
Lisäksi Teille, jotka haluatte, 5? kuukaudessa "vastikemaksua" eli perheen kulujen kattamiseen. Sen voi maksaa kuukausittain tai kertaerällä 6 tai 12 kk.
Olisimme kiitollisia, jos maksunne jälkeen lähettäisitte minulle lyhyen viestin e-mailiin.
TULEN PITÄMÄÄN TEIDÄT AJAN TASALLA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN.
YKSILÖIDYN SELVITYKSEN KUSTANNUKSISTA SAATTE TALON VALMISTUTUTTUA.
Päiväkirjan sivuilta löytynee myös väliaikatietoja.
Me uskomme, että nimi on enne ja onnellisuutta löytyy yhteisestä kohteestamme.
Osakkaita on tällä hetkellä 12, joten lisää tarvitaan. Joka tapauksessa hanke aloitetaan ja viedään loppuun asti. Hankimme vaikka kiven alta loput osakkaat.
Vielä kerran -
niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Lotus Hill -hanke
Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm:9953394776973362
(16 senttiä/minuutti)
Fax: 9953394912275637
Lisätietoja Lotus Hill -hankkeesta ja ryhmäkummiudesta:
www.herrankukkaro.fi
tai www.positiivarit.fi
Talon rakentamiseen päästäneen tällä viikolla. Perhe on muuttanut vanhasta talostaan samalla tontilla olevaan miehen isovanhempien taloon.
Aloitamme luonnollisesti vanhan purkamisella. Isoisän tekemä tontin lahjoituskirja on kunnossa - asia, joka aina ennen rakentamista on syytä varmistaa.
Ananda on esivalmistellut tarvikehankinnat. Vaikeinta on hiekan ja sepelin saaminen. Se on sanan täydessä merkityksessä "kiven alla".
Rakennustyön alkamista odotellessa perheenjäsenten hoito jatkuu.
Coolman, tuk-tuk apumme, vie äidin pari kertaa viikossa Gallen isoon sairaalaan saamaan hoitoa ja vaimoni Marja hoitaa isän jalan tulehduksia. Olemme antaneet rahaa ravitsevan ruoan ostoon ja päivittäisiin tarpeisiin.
Kaikki etenee toivotulla tavalla. Hitaasti, pienin askelin, mutta varmasti.
Sitten itse asiaan:
Tili:
Psykologien Sosiaalinen vastuu ry/Onnela-hanke
SAMPO 800017-71080596
Viite: 4734
Osuusmaksu 100? kertamaksuna.
Lisäksi Teille, jotka haluatte, 5? kuukaudessa "vastikemaksua" eli perheen kulujen kattamiseen. Sen voi maksaa kuukausittain tai kertaerällä 6 tai 12 kk.
Olisimme kiitollisia, jos maksunne jälkeen lähettäisitte minulle lyhyen viestin e-mailiin.
TULEN PITÄMÄÄN TEIDÄT AJAN TASALLA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN.
YKSILÖIDYN SELVITYKSEN KUSTANNUKSISTA SAATTE TALON VALMISTUTUTTUA.
Päiväkirjan sivuilta löytynee myös väliaikatietoja.
Me uskomme, että nimi on enne ja onnellisuutta löytyy yhteisestä kohteestamme.
Osakkaita on tällä hetkellä 12, joten lisää tarvitaan. Joka tapauksessa hanke aloitetaan ja viedään loppuun asti. Hankimme vaikka kiven alta loput osakkaat.
Vielä kerran -
niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Lotus Hill -hanke
Yhteys Sri Lankaan 1.3.06 asti
E-mail: oskari@herrankukkaro.fi
Tekstiviesti: 0400-221122
Gsm:9953394776973362
(16 senttiä/minuutti)
Fax: 9953394912275637
Lisätietoja Lotus Hill -hankkeesta ja ryhmäkummiudesta:
www.herrankukkaro.fi
tai www.positiivarit.fi
perjantai 10. helmikuuta 2006
Hihhuli, hahhuli, hoff
PARHAITA PÄIVIÄ TAAS
Taas niitä elämäni parhaita päiviä. Juuriharja projektin viimeinen talkoopäivä.
Vauhti pysyi, vaikkei oviaukon peitelaasti niin tehnytkään. Pohjolan suuri vaalea Alkipiaades Seppo lätki pintalaastia yhä uudestaan. Ja yhä uudestaan isot laatat kerrallaan tipahtelivat lattialle.
Seppo vihelteli ja lätki uudelleen. Paikallinen muurari tuli hätiin. Selvisihän se. Paikalliset olivat sekoittaneet suomalaisten laastiin sementtiä niukasti. Siinä se. Mestari sekoitti itselleen uuden laastin, tuplasi sementin ja lätki sen pysyvästi oviaukkoon.
Hymyili tyytyväisenä. Seppokin hymyili. Teki molempien itsetunnolle hyvää. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi mestari onnellisena ammatillisesta ylivertaisuudestaan. Seppoakin hymyilytti. Varsinkin kun huomasi pienen jäynän. Syy ei ollutkaan hänen ammattitaidossaan. Eli - kaikki hyvin. Molemmat onnellisia.
NAISLAATOITTAJAT
Me teimme myös pienen jäynän paikallisille: Keittiön laatoitusta hoitivat naiset Aven avustuksella. Ja sekös alkuasukkaita ihmetytti. Lienee aikamoinen roolishokki herroille. Kerroimme, että Suomessa naiset hoitavat rakennuksilla aina laatoitustyöt. Ja sekös heitä ihmetytti. Tårtta på tårtta. Tasapelissä otiin.
Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui upeasti. Alkuvaiheen epäilyt, että paikalliset loukkaantuisivat siitä, että me tulemme heidän hommiinsa, ei ainakaan tällä erää toteutunut. Kahdesta syystä. Ensiksi: Orpokodilla ei ole itse varaa palkata työntekijöitä. Toiseksi: Juuriharjaprojekti ja Lotus Hill -hanke maksavat mukana olleille paikallisille työpalkat ja hankki materiaalit.
Nyt talkootoimien loppuessa paikalle jää 5 paikallista Anandan johdolla jatkamaan työt loppuun asti. Aikaa kulunee 1-2 kuukautta ja alkuperäinen kokonaisbudjetti 10.000 ? pysynee raameissaan.
Tavoitteena on siis orpokodin keittiö ja ruokailutilojen täydellinen uusiminen kalusteineen.
Ruokapöytien ja penkkien väri on Suomen lipun sininen. Hope for Sri Lankan Titta ja Veka ahertavat Medical -huoneen parissa saattaen myös sen kuntoon asti. Marja jatkaa lasten ensiavun hoitamista. Eiköhän tilanne parannu kun kaikilla on nyt varvasvälitossut ja koulukengät.
JUHLAA
Puoliltapäivin johtaja kutsui koko porukan kotiinsa syömään paikallisia herkkuja. Se oli suuri kohteliaisuus.
Iltapäivän päätteeksi meidän kutsuttiin päättäjäis- ja kiitostilaisuuteen. Tanssi- ja lauluesityksistä ei meinannut tulla loppua. Vastavuoroisuuden vuoksi 11 juuriharjalaista esitti 3 säkeistöä laulusta Hämä-hämä-häkki! Lapset tunsivat laulun ja nauroivat aivan vääränä. Ei sen vuoksi, että laulu tasoltaan ylsi melkein musiikin rajamaille, vaan siksi, että esitys oli ryyditetty visuaalisesti. Huikea suoritus ilman harjoittelua. Päivi toimi päällepäsmärinä.
RUNOLAUSUNTAA
Sitten oli minun osuuteni. Ajattelin antaa aimo annoksen kulttuurinautintoa. Esitin itse tekemäni runon. Sen nimi oli "Uuden keittiön ovi" Siihen liittyi myös visuaalinen osuus. Hyppelin haarahyppyä vuoroin jalat haaralleen, vuoroin yhteen. Ja samalla lausuin kuulakkaalla rinnusäänellä:
Hihhuli (jalat haralleen)
hahhuli (jalat yhteen)
hihhuli (jalat haralleen
hoff (jalat yhteen)
Now it is open (jalat haralleen)
Now it is off. (jalat yhteen)
SYVÄ KUMARRUS ja aplodien odotusta.
En oikein ymmärrä, miksi lapset meinasivat tikahtua. Suomalaiset olivat ilmiselvästi kateellisia. Näin paljon ablodeja olen viimeksi saanut vastaanottaa Vehmassalmen juhannusjuhlilla 1967, jolloin yleisönä oli vaivaiset 13.000 juhlijaa.
BANAGALA OTTI YLEISÖN
Kesken kaiken juhlasaliin saapui munkki Banagala. Lapset, jotka istuivat lattialla, pomppasivat kuin vieteriltä ylös. Samoin opettajat ja muu henkilökunta. Me suomalaiset allekirjoittaneen johdolla jäykistyimme tuoleihimme. Kyllä hävetti ja hävettää vieläkin. On joitain asioita, joita en näköjään opi.
Erika piti kauniin kiitospuheen lapsille ja Banagala käänsi. Erikan 5 sanan lauseen käännökseen Banagala sai sisällytettyä ainakin 50 lausetta. Hän on ensisijassa opettaja ja osasi upeasti ottaa lapset. Hetken kuluttua kaikui selkeästi ryhmälausuntana niin Lotus Hill, Finland, kiitos ja monet muutkin suomalaiset sanat. Olivat riiviöt opetelleet huutamaan kuorossa Pentiiii-Oskariiiii. Ja taas oli vanhalla miehellä vesi glaseissa. Päätteeksi jaoimme lapsille keksipaketit ja johtajalle tuoremehusekoittimen.
Poislähdön yhteydessä lauma tyttöjä tuli luokseni, ja kertoi, että minun tanssiosuuteni! oli tilaisuuden paras. Mitähän tarkoittivat? Huumori on älyn mitta, tankkasin päässäni ja hymyillen kiittelin. Kerroin, että itsekin tunsin kerrankin onnistuneeni. Ja sitten me kaikki vähän nauroimme. Onneksi Marja oli hoitotehtävissä estradiesiintymiseni aikaan.
JÄÄT MURTUIVAT
Ikimuistoinen on sana, joka harvoin sopii niin hyvin kuvaamaan tapahtumaa kuin nyt. Viimeisen talkoopäivän aikana havaitsimme kuinka jää alkoi murtua lasten ja talkoolaisten välillä. Alun epäily ja pakoilukin muuttui vähin erin läheisempään kontaktiin. "Oletko minun äitini?" ?tyyppiset kommentit alkoivat lisääntyä.
Totesin, että tilanne on kuin Tapio Rautavaaran vanhassa iskelmässä "Isoisän olkihattu". Jos päiviä olisi ollut enemmän, olisi monen talkoolaisen hellyttämät sydämet ottaneet jokaisen lapsen hoitoonsa.
Yhdessä myös keskustelimme apumme perillemenon järkevyydestä. Jotkut halusivat oman henkilökohtaisen kummilapsen. Ymmärrän sen. Sen toteuttaminen toisi tullessaan tällaisessa yhteisössä todennäköisesti vain ongelmia eriarvoisuutensa vuoksi. Saattamalla koko orpokodin olosuhteet inhimilliseen tasoon, voimme antaa jokaiselle lapselle parhaan avun. Holotna Pravda - sanoisi venäjän poika. Kylmä totuus.
KIITOKSIA
Marjan kanssa haluamme esittää koko Lotus Hill -hankkeen ja erityisesti kummien puolesta juuriharjalaisille sylillisen kiitoksia. Me tapaamme heidät vielä maaliskuussa Herrankukkarossa eettisen johtamisen koulutuksen kolmannessa vaiheessa. Aion halata kunnolla heitä jokaista. Ystävämme naapurin Ave sekä Ananda tekivät myös upean työn. Ja meidän yhteinen työmme jatkuu vielä.
AKTIIVINEN UNI
Aamulla heräsin siihen, että Marja heitteli tyynyjään ympäri huonetta. Tavarat tippuvati hyllyltä ja niinpä hänkin heräsi aikamoiseen kolinaan. Nousi ylös ja katseli hämmästyneenä aikaansaannostaan. "Näin juuri unta, kuinka toimme kuorma-autolla orpokotiin lastillisen uusia, puhtaita tyynyjä. Heittelin niitä juuri lapsille, kun heräsin....."
Pentti-Oskari
oskari@herrankukkaro.fi
Taas niitä elämäni parhaita päiviä. Juuriharja projektin viimeinen talkoopäivä.
Vauhti pysyi, vaikkei oviaukon peitelaasti niin tehnytkään. Pohjolan suuri vaalea Alkipiaades Seppo lätki pintalaastia yhä uudestaan. Ja yhä uudestaan isot laatat kerrallaan tipahtelivat lattialle.
Seppo vihelteli ja lätki uudelleen. Paikallinen muurari tuli hätiin. Selvisihän se. Paikalliset olivat sekoittaneet suomalaisten laastiin sementtiä niukasti. Siinä se. Mestari sekoitti itselleen uuden laastin, tuplasi sementin ja lätki sen pysyvästi oviaukkoon.
Hymyili tyytyväisenä. Seppokin hymyili. Teki molempien itsetunnolle hyvää. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi mestari onnellisena ammatillisesta ylivertaisuudestaan. Seppoakin hymyilytti. Varsinkin kun huomasi pienen jäynän. Syy ei ollutkaan hänen ammattitaidossaan. Eli - kaikki hyvin. Molemmat onnellisia.
NAISLAATOITTAJAT
Me teimme myös pienen jäynän paikallisille: Keittiön laatoitusta hoitivat naiset Aven avustuksella. Ja sekös alkuasukkaita ihmetytti. Lienee aikamoinen roolishokki herroille. Kerroimme, että Suomessa naiset hoitavat rakennuksilla aina laatoitustyöt. Ja sekös heitä ihmetytti. Tårtta på tårtta. Tasapelissä otiin.
Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui upeasti. Alkuvaiheen epäilyt, että paikalliset loukkaantuisivat siitä, että me tulemme heidän hommiinsa, ei ainakaan tällä erää toteutunut. Kahdesta syystä. Ensiksi: Orpokodilla ei ole itse varaa palkata työntekijöitä. Toiseksi: Juuriharjaprojekti ja Lotus Hill -hanke maksavat mukana olleille paikallisille työpalkat ja hankki materiaalit.
Nyt talkootoimien loppuessa paikalle jää 5 paikallista Anandan johdolla jatkamaan työt loppuun asti. Aikaa kulunee 1-2 kuukautta ja alkuperäinen kokonaisbudjetti 10.000 ? pysynee raameissaan.
Tavoitteena on siis orpokodin keittiö ja ruokailutilojen täydellinen uusiminen kalusteineen.
Ruokapöytien ja penkkien väri on Suomen lipun sininen. Hope for Sri Lankan Titta ja Veka ahertavat Medical -huoneen parissa saattaen myös sen kuntoon asti. Marja jatkaa lasten ensiavun hoitamista. Eiköhän tilanne parannu kun kaikilla on nyt varvasvälitossut ja koulukengät.
JUHLAA
Puoliltapäivin johtaja kutsui koko porukan kotiinsa syömään paikallisia herkkuja. Se oli suuri kohteliaisuus.
Iltapäivän päätteeksi meidän kutsuttiin päättäjäis- ja kiitostilaisuuteen. Tanssi- ja lauluesityksistä ei meinannut tulla loppua. Vastavuoroisuuden vuoksi 11 juuriharjalaista esitti 3 säkeistöä laulusta Hämä-hämä-häkki! Lapset tunsivat laulun ja nauroivat aivan vääränä. Ei sen vuoksi, että laulu tasoltaan ylsi melkein musiikin rajamaille, vaan siksi, että esitys oli ryyditetty visuaalisesti. Huikea suoritus ilman harjoittelua. Päivi toimi päällepäsmärinä.
RUNOLAUSUNTAA
Sitten oli minun osuuteni. Ajattelin antaa aimo annoksen kulttuurinautintoa. Esitin itse tekemäni runon. Sen nimi oli "Uuden keittiön ovi" Siihen liittyi myös visuaalinen osuus. Hyppelin haarahyppyä vuoroin jalat haaralleen, vuoroin yhteen. Ja samalla lausuin kuulakkaalla rinnusäänellä:
Hihhuli (jalat haralleen)
hahhuli (jalat yhteen)
hihhuli (jalat haralleen
hoff (jalat yhteen)
Now it is open (jalat haralleen)
Now it is off. (jalat yhteen)
SYVÄ KUMARRUS ja aplodien odotusta.
En oikein ymmärrä, miksi lapset meinasivat tikahtua. Suomalaiset olivat ilmiselvästi kateellisia. Näin paljon ablodeja olen viimeksi saanut vastaanottaa Vehmassalmen juhannusjuhlilla 1967, jolloin yleisönä oli vaivaiset 13.000 juhlijaa.
BANAGALA OTTI YLEISÖN
Kesken kaiken juhlasaliin saapui munkki Banagala. Lapset, jotka istuivat lattialla, pomppasivat kuin vieteriltä ylös. Samoin opettajat ja muu henkilökunta. Me suomalaiset allekirjoittaneen johdolla jäykistyimme tuoleihimme. Kyllä hävetti ja hävettää vieläkin. On joitain asioita, joita en näköjään opi.
Erika piti kauniin kiitospuheen lapsille ja Banagala käänsi. Erikan 5 sanan lauseen käännökseen Banagala sai sisällytettyä ainakin 50 lausetta. Hän on ensisijassa opettaja ja osasi upeasti ottaa lapset. Hetken kuluttua kaikui selkeästi ryhmälausuntana niin Lotus Hill, Finland, kiitos ja monet muutkin suomalaiset sanat. Olivat riiviöt opetelleet huutamaan kuorossa Pentiiii-Oskariiiii. Ja taas oli vanhalla miehellä vesi glaseissa. Päätteeksi jaoimme lapsille keksipaketit ja johtajalle tuoremehusekoittimen.
Poislähdön yhteydessä lauma tyttöjä tuli luokseni, ja kertoi, että minun tanssiosuuteni! oli tilaisuuden paras. Mitähän tarkoittivat? Huumori on älyn mitta, tankkasin päässäni ja hymyillen kiittelin. Kerroin, että itsekin tunsin kerrankin onnistuneeni. Ja sitten me kaikki vähän nauroimme. Onneksi Marja oli hoitotehtävissä estradiesiintymiseni aikaan.
JÄÄT MURTUIVAT
Ikimuistoinen on sana, joka harvoin sopii niin hyvin kuvaamaan tapahtumaa kuin nyt. Viimeisen talkoopäivän aikana havaitsimme kuinka jää alkoi murtua lasten ja talkoolaisten välillä. Alun epäily ja pakoilukin muuttui vähin erin läheisempään kontaktiin. "Oletko minun äitini?" ?tyyppiset kommentit alkoivat lisääntyä.
Totesin, että tilanne on kuin Tapio Rautavaaran vanhassa iskelmässä "Isoisän olkihattu". Jos päiviä olisi ollut enemmän, olisi monen talkoolaisen hellyttämät sydämet ottaneet jokaisen lapsen hoitoonsa.
Yhdessä myös keskustelimme apumme perillemenon järkevyydestä. Jotkut halusivat oman henkilökohtaisen kummilapsen. Ymmärrän sen. Sen toteuttaminen toisi tullessaan tällaisessa yhteisössä todennäköisesti vain ongelmia eriarvoisuutensa vuoksi. Saattamalla koko orpokodin olosuhteet inhimilliseen tasoon, voimme antaa jokaiselle lapselle parhaan avun. Holotna Pravda - sanoisi venäjän poika. Kylmä totuus.
KIITOKSIA
Marjan kanssa haluamme esittää koko Lotus Hill -hankkeen ja erityisesti kummien puolesta juuriharjalaisille sylillisen kiitoksia. Me tapaamme heidät vielä maaliskuussa Herrankukkarossa eettisen johtamisen koulutuksen kolmannessa vaiheessa. Aion halata kunnolla heitä jokaista. Ystävämme naapurin Ave sekä Ananda tekivät myös upean työn. Ja meidän yhteinen työmme jatkuu vielä.
AKTIIVINEN UNI
Aamulla heräsin siihen, että Marja heitteli tyynyjään ympäri huonetta. Tavarat tippuvati hyllyltä ja niinpä hänkin heräsi aikamoiseen kolinaan. Nousi ylös ja katseli hämmästyneenä aikaansaannostaan. "Näin juuri unta, kuinka toimme kuorma-autolla orpokotiin lastillisen uusia, puhtaita tyynyjä. Heittelin niitä juuri lapsille, kun heräsin....."
Pentti-Oskari
oskari@herrankukkaro.fi
keskiviikko 8. helmikuuta 2006
Haluaisitko talkootöihin Sri Lankaan?
TOSSUJA, KENKIÄ, KENKIÄ
Kirjoitin eilisen päiväkirjaraportin "Toivolan", Halpatotan orpokodin pihalla, pihapuun varjossa juuri ennen juuriharjatalkoiden päivätyön päättymistä. Mutta päivän elämä ei siihen päättynyt.
Loput orpokodin lapset saivat tänään koulumatkalleen kengät, mutta muun ajan he kirmaisivat paljain jaloin. Sinänsä varmasti jalkapohjia virkistävä toteutus, mutta ottaen huomioon hygieenisyyden ja pienistäkin naarmuista aiheutuvat tulehtumiset, myös vapaa-ajalle tarvitaan jalkapohjan jatkeita.
Viime viikolla ostimme Marjan kanssa 150 varasvälitossua. Ne maksoivat 120 ?. Hämeenlinnalainen Eeva ystävämme tuli sponsoriksi ja niin lätkytteli koko orpokodin kansa uusilla varvasvälitossuilla. Muutama suurinumeroinen pari jäi yli, joten opettajat lätkytteli samaan tahtiin.
KOULUKENKIÄ
Muutaman viikon takaisen koulukenkäjakelun tuloksena havaitsimme, että osa orpokodin lapsista jäi ilman kenkiä. Piirustuspaperi jalan alle ja ääriviivat talteen. Tänään klo 10 alkoi juhlallinen tilaisuus orpokodin lähellä olevassa koulussa. Kenkätehtaan kuorma-auto ajoi pihalle. Juhla-alueelle oli taasen rakennuttu kutsuvieraille istumapaikat. Äänentoistolaitteet vinkuivat niin kuin aina ennenkin - tunnelmallisesti.
Puheita. Minäkin puhuin. Nyt pidin ylipitkän puheen: Lassana kella. Lassana kalla. I love yoy. Yoy love Me. Everitings is okey. Pomo hondai. Hari Hari. Istutii. (kauniit tytöt, kauniit pojat. Minä rakastan Sinua. Sinä rakastat minua. Kaikki on hyvin. Oikein hyvä. Kaikki okei. Kiitos.)
Marjan mielestä puhe oli vähän liian pitkä. 56 lasta sai koulukengät. Juuriharjaprojektin myötä paikalla oli YLE:n toimittajapari, joka kuvasi tapahtuman. Runsaan kahden viikon päästä ehkä näette tapahtuman ruudusta. Katri Makkonen sai eilen illalla viestin, että hänet oli nimitetty 3 vuodeksi Yle:n Aasian kirjeenvaihtajaksi. Emme juhlineet sitä...............!
TAMILITYTÖN ESILLETULO
Hellyttävintä tapahtumassa oli se, että edellisen kenkienjakotilaisuuden aikana ilman kenkiä jäänyt pieni (koko orpokodin pienin) tamilityttö oli pääosassa. Ujoistakin ujoin tyttö tällättiin kameran eteen. Ananda toimi tulkkina. Tyttöraasu oli niin kipsissä, ettei sanaa saatu ulos sitten millään.
Pääasia, että nyt tytöllä on Marjan ostamat helmikoristeiset varvasvälitossut, tavalliset varvasvälitossut ja koulukengät. Tyttö eli elämänsä onnea.
JUURIHARJA VIUHUU
Talkooporukka toimii kuin tuulispää. Johtajatason koulutettavat painavat paita litimärkänä 35 asteen kuumuudessa kuin hurmiossa. Keittiön pöytien laatoitus on hyvässä mallissa. Oviaukot on muurattu kiinni ja uusien ovien pielet asennettu paikalleen. Ruokapöydät ja penkit hohtavat kuin uutuuttaan.
HOPE TO SRI LANKA
Yhdistyksen puuhalaiset, Veka ja Titta ottivat Toivolan Medical Center -projektin hoitoonsa. Toivolan johtajan ja Anandan kanssa käytiin läpi tukikohdan remontin tarpeet. Seinät maalataan valkoisiksi. Lattiaan laatat ja uudet kalusteet.
Kenkienjakotilaisuudessa huomasimme erikoisen yksityiskohdan. Kenkäauton peruutuspeileissä kävi itseään kurkkimassa vuorollaan joka ikinen lapsi. Havahduin jälleen. Koko orpokodissa en ole nähnyt yhtään ainoaa peiliä. Ei isoja, ei pieniä.
Osa porukasta lähti läheiseen Gallen kaupunkiin. 150 pientä peiliä oli tavoitteena. Kun soitin, koossa oli 80 peiliä ja läpikäytyjä kauppoja toistakymmentä. Pieniä asioita!
LOTUS HILL KUMMIEN
MÄÄRÄ NOUSEE VAUHDILLA
Töytärin Jussi lähetti viestin, että Lotus Hill kummeja on nyt koossa 350. Vauuuuuuu.
TALKOOVÄKEÄ
Vuoden ajan olen lukuisia kertoja joutunut vastaamaan halukkaille talkoolaisille, että odottakaa. Haluamme ensin systeemit kuntoon. Ensi syksynä viimeistään.
Nyt on tilanne se, että Juuriharjaporukan poistumisen jälkeen työt orpokodin keittiön ja ruokailutilojen korjaustoimissa jatkuvat ainakin 3 kk:n ajan. Kuten aiemmin kerroin, meille on tärkeää, että jokainen hanke hoidetaan loppuun asti.
Sovimme alun perin juuriharjalaisten kanssa, että Lotus Hill -hanke jatkaa heidän aloittamansa työt loppuun. Paikalla on 5 Anandan hankkimaa paikallista rakennusmiestä. Talkoolaisten kaikki tarvittavat luvat ovat vihdoin kunnossa ja nyt olisi mahdollista 2-4 rakennusmiehen työpanoksen toteutuminen.
Työ on normaalia rakennustyötä. Monipuolista ja haastavaa. Materiaalit, työkalut ja ohjaus valmiina. Talkooaika 1-3 kk. Mieluiten 3 kk. Lotus Hill -hankkeen tavan mukaan me kaikki suomalaiset talkoolaiset maksamme itse kaikki henkilökohtaiset kulumme.
MyJet matkatoimiston johtaja Lali hankkii Teille edestakaiset liput 700-850?. Majoitus maksaa vaatimattomassa, mutta asiallisessa paikassa n. 5-10? /yö. Lounas 1? paikallisena lounaspakettina.
Ilmoittautumiset: oskari@herrankukkaro.fi
Nopeimmin paikan päälle pääsevät ovat etusijalla. Lähdemme välillä kotiin hoitamaan debet-osastoamme maaliskuun alussa, joten mieluisasti homma hoitoon reippaasti ennen sitä.
STOCKA
Kylämme supermarket oli tänään kiinni. Johtajatar oli käymässä naapurikylässä vakoiluretkellä. Siellä on kauppoja pilvin pimein. On tärkeää kehittää toimintaa huomioimalla muiden yritys/erehdys toteutukset.
Vahtikoira Bulad sai eläinlääkäriltä piikin.
Naapurin koira oli pahoinpidellyt ja haukannut kaulasta.
Kiiv mii banana
Pentti-Oskari
P.S. Kuuntelin satelliittiradiosta Suomen uutisia. Lehdistövapaus on näemmä ylitse kaiken muun. Ihmisen fyysinen pahoinpitely on kriminalisoitu kaikkialla maailmassa. Ihmisen henkinen pahoinpitely pitäisi olla lehdistövapauden nimissä sallittua.
Isoäitini, Lyökin mummu - jos eläisi - antaisi varmaan viestinsä lehdistövapauden väärinkäyttäjille. "Saisivat hävetä silmät päästään"
Kirjoitin eilisen päiväkirjaraportin "Toivolan", Halpatotan orpokodin pihalla, pihapuun varjossa juuri ennen juuriharjatalkoiden päivätyön päättymistä. Mutta päivän elämä ei siihen päättynyt.
Loput orpokodin lapset saivat tänään koulumatkalleen kengät, mutta muun ajan he kirmaisivat paljain jaloin. Sinänsä varmasti jalkapohjia virkistävä toteutus, mutta ottaen huomioon hygieenisyyden ja pienistäkin naarmuista aiheutuvat tulehtumiset, myös vapaa-ajalle tarvitaan jalkapohjan jatkeita.
Viime viikolla ostimme Marjan kanssa 150 varasvälitossua. Ne maksoivat 120 ?. Hämeenlinnalainen Eeva ystävämme tuli sponsoriksi ja niin lätkytteli koko orpokodin kansa uusilla varvasvälitossuilla. Muutama suurinumeroinen pari jäi yli, joten opettajat lätkytteli samaan tahtiin.
KOULUKENKIÄ
Muutaman viikon takaisen koulukenkäjakelun tuloksena havaitsimme, että osa orpokodin lapsista jäi ilman kenkiä. Piirustuspaperi jalan alle ja ääriviivat talteen. Tänään klo 10 alkoi juhlallinen tilaisuus orpokodin lähellä olevassa koulussa. Kenkätehtaan kuorma-auto ajoi pihalle. Juhla-alueelle oli taasen rakennuttu kutsuvieraille istumapaikat. Äänentoistolaitteet vinkuivat niin kuin aina ennenkin - tunnelmallisesti.
Puheita. Minäkin puhuin. Nyt pidin ylipitkän puheen: Lassana kella. Lassana kalla. I love yoy. Yoy love Me. Everitings is okey. Pomo hondai. Hari Hari. Istutii. (kauniit tytöt, kauniit pojat. Minä rakastan Sinua. Sinä rakastat minua. Kaikki on hyvin. Oikein hyvä. Kaikki okei. Kiitos.)
Marjan mielestä puhe oli vähän liian pitkä. 56 lasta sai koulukengät. Juuriharjaprojektin myötä paikalla oli YLE:n toimittajapari, joka kuvasi tapahtuman. Runsaan kahden viikon päästä ehkä näette tapahtuman ruudusta. Katri Makkonen sai eilen illalla viestin, että hänet oli nimitetty 3 vuodeksi Yle:n Aasian kirjeenvaihtajaksi. Emme juhlineet sitä...............!
TAMILITYTÖN ESILLETULO
Hellyttävintä tapahtumassa oli se, että edellisen kenkienjakotilaisuuden aikana ilman kenkiä jäänyt pieni (koko orpokodin pienin) tamilityttö oli pääosassa. Ujoistakin ujoin tyttö tällättiin kameran eteen. Ananda toimi tulkkina. Tyttöraasu oli niin kipsissä, ettei sanaa saatu ulos sitten millään.
Pääasia, että nyt tytöllä on Marjan ostamat helmikoristeiset varvasvälitossut, tavalliset varvasvälitossut ja koulukengät. Tyttö eli elämänsä onnea.
JUURIHARJA VIUHUU
Talkooporukka toimii kuin tuulispää. Johtajatason koulutettavat painavat paita litimärkänä 35 asteen kuumuudessa kuin hurmiossa. Keittiön pöytien laatoitus on hyvässä mallissa. Oviaukot on muurattu kiinni ja uusien ovien pielet asennettu paikalleen. Ruokapöydät ja penkit hohtavat kuin uutuuttaan.
HOPE TO SRI LANKA
Yhdistyksen puuhalaiset, Veka ja Titta ottivat Toivolan Medical Center -projektin hoitoonsa. Toivolan johtajan ja Anandan kanssa käytiin läpi tukikohdan remontin tarpeet. Seinät maalataan valkoisiksi. Lattiaan laatat ja uudet kalusteet.
Kenkienjakotilaisuudessa huomasimme erikoisen yksityiskohdan. Kenkäauton peruutuspeileissä kävi itseään kurkkimassa vuorollaan joka ikinen lapsi. Havahduin jälleen. Koko orpokodissa en ole nähnyt yhtään ainoaa peiliä. Ei isoja, ei pieniä.
Osa porukasta lähti läheiseen Gallen kaupunkiin. 150 pientä peiliä oli tavoitteena. Kun soitin, koossa oli 80 peiliä ja läpikäytyjä kauppoja toistakymmentä. Pieniä asioita!
LOTUS HILL KUMMIEN
MÄÄRÄ NOUSEE VAUHDILLA
Töytärin Jussi lähetti viestin, että Lotus Hill kummeja on nyt koossa 350. Vauuuuuuu.
TALKOOVÄKEÄ
Vuoden ajan olen lukuisia kertoja joutunut vastaamaan halukkaille talkoolaisille, että odottakaa. Haluamme ensin systeemit kuntoon. Ensi syksynä viimeistään.
Nyt on tilanne se, että Juuriharjaporukan poistumisen jälkeen työt orpokodin keittiön ja ruokailutilojen korjaustoimissa jatkuvat ainakin 3 kk:n ajan. Kuten aiemmin kerroin, meille on tärkeää, että jokainen hanke hoidetaan loppuun asti.
Sovimme alun perin juuriharjalaisten kanssa, että Lotus Hill -hanke jatkaa heidän aloittamansa työt loppuun. Paikalla on 5 Anandan hankkimaa paikallista rakennusmiestä. Talkoolaisten kaikki tarvittavat luvat ovat vihdoin kunnossa ja nyt olisi mahdollista 2-4 rakennusmiehen työpanoksen toteutuminen.
Työ on normaalia rakennustyötä. Monipuolista ja haastavaa. Materiaalit, työkalut ja ohjaus valmiina. Talkooaika 1-3 kk. Mieluiten 3 kk. Lotus Hill -hankkeen tavan mukaan me kaikki suomalaiset talkoolaiset maksamme itse kaikki henkilökohtaiset kulumme.
MyJet matkatoimiston johtaja Lali hankkii Teille edestakaiset liput 700-850?. Majoitus maksaa vaatimattomassa, mutta asiallisessa paikassa n. 5-10? /yö. Lounas 1? paikallisena lounaspakettina.
Ilmoittautumiset: oskari@herrankukkaro.fi
Nopeimmin paikan päälle pääsevät ovat etusijalla. Lähdemme välillä kotiin hoitamaan debet-osastoamme maaliskuun alussa, joten mieluisasti homma hoitoon reippaasti ennen sitä.
STOCKA
Kylämme supermarket oli tänään kiinni. Johtajatar oli käymässä naapurikylässä vakoiluretkellä. Siellä on kauppoja pilvin pimein. On tärkeää kehittää toimintaa huomioimalla muiden yritys/erehdys toteutukset.
Vahtikoira Bulad sai eläinlääkäriltä piikin.
Naapurin koira oli pahoinpidellyt ja haukannut kaulasta.
Kiiv mii banana
Pentti-Oskari
P.S. Kuuntelin satelliittiradiosta Suomen uutisia. Lehdistövapaus on näemmä ylitse kaiken muun. Ihmisen fyysinen pahoinpitely on kriminalisoitu kaikkialla maailmassa. Ihmisen henkinen pahoinpitely pitäisi olla lehdistövapauden nimissä sallittua.
Isoäitini, Lyökin mummu - jos eläisi - antaisi varmaan viestinsä lehdistövapauden väärinkäyttäjille. "Saisivat hävetä silmät päästään"
tiistai 7. helmikuuta 2006
Onnela, Ilola ja Toivola
JUURIHARJAT VIUHUU
Juuriharja on kelpo keksintö. Niitä ei saa täältä. Suomesta saa, mutta nykyajan meikäläiset eivät kaikki ole sitä oivaltaneet. Juuriharjaprojektin kolmas päivä on menossa. Ja tahti pysyy samana. Uskomattoman ahkera ja aikaansaapa ryhmä. Yhteishenki on hyvä. Siinäpä se.
Juuriharjapesun jälkeen on kelpoa
maalata Suomen lipun sinisellä
Aamulla ensimmäinen tiukka paikka paikallisten rakennusmiesten kanssa. Laatoitusmenetelmät ovat täällä täysin erilaiset kuin meillä. Saumat tehdään mahdollisimman pieniksi ym. Kahden työkulttuurin kohtaaminen oli virkistävä kokemus. Periksi oli annettava. Perustelut olivat sen verran tiukat, että sopu säilyi perääntymisellä.
Juuriharjalaisten ruokatauko paikalla
Keittiön laatoitus alkoi. Näkyvyyttä ja konkreettista työn tulosta. Silmälle hivelyä. Virkistävää on ollut paikallisten ammattimiesten ja talkoolaisten välinen kahden työn tekemisen kulttuurin kohtaaminen ja yhdessäolo. Oppimista varmaan molemmin puolisesti. Luulenpa kuitenkin, että olemme saamapuolella.
Juomavettä kuluu suunnattomat määrät. Nyt keksittiin energiajuoman lisääminen juomaveteen. Suoloja, sokeria, vitamiineja tarvitaan hienpoistumisen vastineeksi.
Banaanipensaan kukinnosta tehdään
herkullista ruokaa. Orpokodin tyttö kokkina.
Talkoolaisten lounas banaanipuun lehdellä
ONNELA, ILOLA JA TOIVOLA
Nimesimme naapuruston vammaistalon ONNELAKSI koska uskomme, että onni palaa taloon. Aikuisten vammaiskoti, joka oli ensimmäinen korjauskohteemme, nimettiin ILOLAKSI koska sen asukkaat ovat hellyttävän iloisia.
Hambatotan orpokoti, joka on nyt pääasiallinen työkohteemme ja tulee olemaan vielä pitkään on TOIVOLA. Kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille haluamme antaa mahdollisuuden toivoon, toivoon paremmasta elämästä. Miten siinä onnistumme, on tosi kova haaste.
Orpokodin poikien päivän saalis kookoshedelmiä
Kookos - maailman monipuolisin hedelmä
TOIVOLAN TERVEYSKLINIKKA
Eilen pyysin Toivolan johtajaa palaveriin. Marjan ja kumppanien ensiaputoimien yhteydessä havahduin ymmärtämään, että apumme pitää olla vielä laajavaikutteisempaa kuin tähän asti. Kun tulipalo tulee, vaahtosammuttajilla saadaan tukahdutettua pienet pesäkkeet. Hetkeksi. Jollei sitä jatketa, tuli riehahtaa uudelleen. Nyt tarvitaan myös tähän projektiin palopäällikkömäisiä näkemyksiä ja toimia.
Juuriharjaprojektin työkohteet, uudet siistit ruokailutilat ja keittiö ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Ne ovat myös tärkeä osa hygieniaa.
Orpokodin ensiaputoimintaa
Ensiapuhoitoa
Ensiaputoimet ovat tärkeitä, mutta kokonaisuus ratkaisee. Niinpä ehdotin Toivon johtajalle, että palkkaamme päätoimisen terveydenhoitajan. Hänen tehtävänään on toimia koko kompleksin hygieniajohtajana.
Suomesta on tulossa kokenut sairaanhoitaja tänne kahdeksi viikoksi kouluttamaan hygieniavastaavaa. Yllättäen Toivolan johtaja näytti klinikkahuoneen meille. Sellainen oli käyttämättömänä. Yhden huoneen tila on vain siistimistä vaille. Joitain huonekaluja mm lukittavia kaappeja tarvitaan.
Ystävämme Veka ja Titta ottivat toteutuksen hoitoonsa. He hankkivat koko porukalle pienet laukut, joiden sisältönä on hammasharja, hammastahna, shampoota ja saippuaa. Sitten hankitaan vielä kaikille kunnon pyyheliinat.
Hygieniavastaava saa aloittaa perusteellisen henkilökohtaisen hygieniakoulutuksen. Lapsi saa sen käytyään laukut omakseen. Coolman toimittaa kuukausittain täydennyksen meidän poissa ollessamme. Hygieniavastaava ohjaa ja neuvoo myös koko henkilökuntaa ruoan valmistuksessa ym. arkisissa askareissa.
Klinikkahuoneessa on 2 sänkyä, ja syyhypotilaat voitaneen yksilöllisesti hoitaa siellä. Paikallisesta apteekista löytyy kaikki tarvittavat lääkkeet ja tarvikkeet. Vaikeimmat tapaukset vastuuhenkilö hoitaa Gallen sairaalaan ja hänelle annetaan pieni ensiapukassa odottamattomia kuluja varten.
Tämän toiminnan budjetti on vuodessa 84.000 rupiaa (700?) palkkakuluina sekä lääkkeisiin ja tarvikkeisiin vuositasolla arviolta 800?. Eli kyseessä on 1.500 ? budjetti. Löytyykö kotomaastamme yritystä tai ryhmää, joka ottaisi tämän projektin rahoituksen vastuulleen?
Tämä on todella konkreettinen hanke ja ottaen huomioon kustannukset, hyöty on rahamäärään suhteutettuna todella merkittävä. Satsaus per lapsi on vain 10 ? vuodessa
Ilmoituksia vastaanotetaan mieluisasti osoitteessa: oskari@herrankukkaro.fi
Toiminnan etenemisestä raportoidaan. Klinikkahuoneen oven päälle maalaamme sponsorin nimen ja Suomen lipun.
Toivolan lapset odottavat
Pentti-Oskari
Juuriharja on kelpo keksintö. Niitä ei saa täältä. Suomesta saa, mutta nykyajan meikäläiset eivät kaikki ole sitä oivaltaneet. Juuriharjaprojektin kolmas päivä on menossa. Ja tahti pysyy samana. Uskomattoman ahkera ja aikaansaapa ryhmä. Yhteishenki on hyvä. Siinäpä se.
Juuriharjapesun jälkeen on kelpoa
maalata Suomen lipun sinisellä
Aamulla ensimmäinen tiukka paikka paikallisten rakennusmiesten kanssa. Laatoitusmenetelmät ovat täällä täysin erilaiset kuin meillä. Saumat tehdään mahdollisimman pieniksi ym. Kahden työkulttuurin kohtaaminen oli virkistävä kokemus. Periksi oli annettava. Perustelut olivat sen verran tiukat, että sopu säilyi perääntymisellä.
Juuriharjalaisten ruokatauko paikalla
Keittiön laatoitus alkoi. Näkyvyyttä ja konkreettista työn tulosta. Silmälle hivelyä. Virkistävää on ollut paikallisten ammattimiesten ja talkoolaisten välinen kahden työn tekemisen kulttuurin kohtaaminen ja yhdessäolo. Oppimista varmaan molemmin puolisesti. Luulenpa kuitenkin, että olemme saamapuolella.
Juomavettä kuluu suunnattomat määrät. Nyt keksittiin energiajuoman lisääminen juomaveteen. Suoloja, sokeria, vitamiineja tarvitaan hienpoistumisen vastineeksi.
Banaanipensaan kukinnosta tehdään
herkullista ruokaa. Orpokodin tyttö kokkina.
Talkoolaisten lounas banaanipuun lehdellä
ONNELA, ILOLA JA TOIVOLA
Nimesimme naapuruston vammaistalon ONNELAKSI koska uskomme, että onni palaa taloon. Aikuisten vammaiskoti, joka oli ensimmäinen korjauskohteemme, nimettiin ILOLAKSI koska sen asukkaat ovat hellyttävän iloisia.
Hambatotan orpokoti, joka on nyt pääasiallinen työkohteemme ja tulee olemaan vielä pitkään on TOIVOLA. Kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille haluamme antaa mahdollisuuden toivoon, toivoon paremmasta elämästä. Miten siinä onnistumme, on tosi kova haaste.
Orpokodin poikien päivän saalis kookoshedelmiä
Kookos - maailman monipuolisin hedelmä
TOIVOLAN TERVEYSKLINIKKA
Eilen pyysin Toivolan johtajaa palaveriin. Marjan ja kumppanien ensiaputoimien yhteydessä havahduin ymmärtämään, että apumme pitää olla vielä laajavaikutteisempaa kuin tähän asti. Kun tulipalo tulee, vaahtosammuttajilla saadaan tukahdutettua pienet pesäkkeet. Hetkeksi. Jollei sitä jatketa, tuli riehahtaa uudelleen. Nyt tarvitaan myös tähän projektiin palopäällikkömäisiä näkemyksiä ja toimia.
Juuriharjaprojektin työkohteet, uudet siistit ruokailutilat ja keittiö ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Ne ovat myös tärkeä osa hygieniaa.
Orpokodin ensiaputoimintaa
Ensiapuhoitoa
Ensiaputoimet ovat tärkeitä, mutta kokonaisuus ratkaisee. Niinpä ehdotin Toivon johtajalle, että palkkaamme päätoimisen terveydenhoitajan. Hänen tehtävänään on toimia koko kompleksin hygieniajohtajana.
Suomesta on tulossa kokenut sairaanhoitaja tänne kahdeksi viikoksi kouluttamaan hygieniavastaavaa. Yllättäen Toivolan johtaja näytti klinikkahuoneen meille. Sellainen oli käyttämättömänä. Yhden huoneen tila on vain siistimistä vaille. Joitain huonekaluja mm lukittavia kaappeja tarvitaan.
Ystävämme Veka ja Titta ottivat toteutuksen hoitoonsa. He hankkivat koko porukalle pienet laukut, joiden sisältönä on hammasharja, hammastahna, shampoota ja saippuaa. Sitten hankitaan vielä kaikille kunnon pyyheliinat.
Hygieniavastaava saa aloittaa perusteellisen henkilökohtaisen hygieniakoulutuksen. Lapsi saa sen käytyään laukut omakseen. Coolman toimittaa kuukausittain täydennyksen meidän poissa ollessamme. Hygieniavastaava ohjaa ja neuvoo myös koko henkilökuntaa ruoan valmistuksessa ym. arkisissa askareissa.
Klinikkahuoneessa on 2 sänkyä, ja syyhypotilaat voitaneen yksilöllisesti hoitaa siellä. Paikallisesta apteekista löytyy kaikki tarvittavat lääkkeet ja tarvikkeet. Vaikeimmat tapaukset vastuuhenkilö hoitaa Gallen sairaalaan ja hänelle annetaan pieni ensiapukassa odottamattomia kuluja varten.
Tämän toiminnan budjetti on vuodessa 84.000 rupiaa (700?) palkkakuluina sekä lääkkeisiin ja tarvikkeisiin vuositasolla arviolta 800?. Eli kyseessä on 1.500 ? budjetti. Löytyykö kotomaastamme yritystä tai ryhmää, joka ottaisi tämän projektin rahoituksen vastuulleen?
Tämä on todella konkreettinen hanke ja ottaen huomioon kustannukset, hyöty on rahamäärään suhteutettuna todella merkittävä. Satsaus per lapsi on vain 10 ? vuodessa
Ilmoituksia vastaanotetaan mieluisasti osoitteessa: oskari@herrankukkaro.fi
Toiminnan etenemisestä raportoidaan. Klinikkahuoneen oven päälle maalaamme sponsorin nimen ja Suomen lipun.
Toivolan lapset odottavat
Pentti-Oskari
sunnuntai 5. helmikuuta 2006
Operaatio Juuriharja käynnistyi
JUURIHARJAT LIIKKEELLE
Tänään käynnistyi pitkään suunniteltu, valmisteltu ja haaveiltu "Operaatio Juuriharja" 11 matkaväsymyksestä virkistäytynyttä talkoolaista aloitti aamulla klo 9 Hampatotan orpokodissa. Lähtötilanne oli huikea. Remontoitavaksi sovitut kohteet, ruokavarastot, keittiö ja ruokailutilat oli purettu käytännöllisesti katsoen maan tasalle. Jännitimme erityisesti lupien pitävyyttä. Ananda oli hankkinut työkalut ja rakennusmateriaalit valmiiksi.
JUHALLINEN SEREMONIA
SUOMEN LIPPU HEILUI
Ei syyytä huoleen. Banagala ja orpokodin johtaja olivat järjestäneet upean tervetuloseremonian. Sri Lankan ja Suomen liput vedettiin salkoon ja lapset lauloivat urkuharmonin säestyksellä kansallislaulun. Talkoolaiset istuivat kunniapaikoillaan ja Banagala siunasi alkavan projektin.
"Jää murtu " ja olemassa oleva kuvauskieltokin poistui. Banagala puhui kauniisti lapsille. Heitä, joita kova kohtalo on riepotellut ja jotka yhteiskunta on lähes unohtanut, halutaan auttaa. Suomalaiset vapaaehtoistyöntekijät haluavat saada heille paremmat olosuhteet. Henkilökunta nyökytteli ja lapset kuuntelivat hämmentyneinä.
Helpotuksen tunne kohtasi meidät. Anandan, Marjan ja minut. Kuukausien valmistelutyö oli takana. Novetos kouluksen puuhahenkilöt Erika ja Jari olivat myös tyytyväisiä. Tämä toteutus lähtökohdiltaan oli heidän vastuullaaan.
Työmaakokous. Tutustuminen työkohteisiin, työkaluihin ja materiaaleihin. Ja niin alkoi tosi työ. Hiki virtasi ja juomavesi. Tippaiitamme Päivi piti preppauksen vedenkäytöstä, auringossa olemisesta, naarmuista, suolasta jne. Vettä pitää juoda päivittäin. Naiset 6 litraa ja miehet 8 litraa. Muutoin tulee huono olo. Ja jos päätä alkaa särkeä, suolaa suuhun.
Keittiön vanhojen risojen kaakeleiden poisto on kovaa hommaa. Samoin seinäpilareiden pohjatyöt. Aurinko porotti 33 asteen voimalla. Vanhaa seinää kaatui, ja oviaukot suurenivat. Välillä haettiin kaupasta moukareita lisää.
Puolilta päivin kylältä tilaamamme lounasruokapaketit saapuivat. Orpokodin työntekijän vaimo oli ne kotonaan valmistanut: riisiä, vihanneksia ja erilaisia kastikkeita palmulehvään kiedottuna. Aivan upeaa ruokaa. Kaikki söivät kaikki. Hinta olikin aika kova. 55 rupiaa per annos eli n. 45 centtiä. Tilasimme lisukkeeksi vielä viipaleen tuoretta ananasta. Hinta nousi 60 rupiaan.
Ananda oli käynyt varhain aamulla torilla ja kokosi jokaiselle valmiin boxin tuoreita hedelmiä: Ananasta, mangoa, viinirypälettä, omenaa, mandariinia ja papaiaa. Myös munkki Banagala osallistui keittiön purkuun niin, että oranssi viitta vaan heilui.
Sukupuoliroolit sekoittuivat sopivasti. Paikalliset miehet kerääntyivät riuskan suomalaisleidin taakse ihmettelemään hänen kaivaessaan valuanturaa maahan. Eräs talkoolaisista kertoi pelkäävänsä paikallisten reagointia. Loukkaammeko heidän itsetuntoaan tällaisella toiminnalla? Juttelin orpokodin johtajan kanssa asiasta. Nämä lapset on unohdettu tänne. Heitä eivät ulkopuoliset auta. Meidän toimintamme on heille enemmän kuin tervetullutta ja he arvostavat sitä suuresti.
Lotus Hill ryhmäkummit ovat jälleen hyvällä asialla. Juuriharjahankkeen kanssa yhteistoimin toteuttava korjausoperaatio etenee vauhdilla. Iltapäivällä Marja ystävineen avasi ensiapuklinikan. Töitä riitti. Jokainen potilas sai valita Hope for Sri Lanka puuhaihmisten Vekan Titan ja Peten tuomia pehmo- ja vähän kovempiakin leluja. Arvaatte varmaan, että jokaisella lapsella oli joku vaiva.
Pentti-Oskari
P.S.
Unohdin kertoa, että pidin tervetuloseremoniassa puheenkin. Se oli kuulema sopivan mittainen: "I LOVE YO, YO LOVE ME, EVERITINGS IS OKEY!"
Lisätietoa Juuriharja-projektista päivittäin netistä:
http://juuriharja.blogspot.com
AUTETAAN HEITÄ, JOTKA MUUT OVAT UNOHTANEET!
Tänään käynnistyi pitkään suunniteltu, valmisteltu ja haaveiltu "Operaatio Juuriharja" 11 matkaväsymyksestä virkistäytynyttä talkoolaista aloitti aamulla klo 9 Hampatotan orpokodissa. Lähtötilanne oli huikea. Remontoitavaksi sovitut kohteet, ruokavarastot, keittiö ja ruokailutilat oli purettu käytännöllisesti katsoen maan tasalle. Jännitimme erityisesti lupien pitävyyttä. Ananda oli hankkinut työkalut ja rakennusmateriaalit valmiiksi.
JUHALLINEN SEREMONIA
SUOMEN LIPPU HEILUI
Ei syyytä huoleen. Banagala ja orpokodin johtaja olivat järjestäneet upean tervetuloseremonian. Sri Lankan ja Suomen liput vedettiin salkoon ja lapset lauloivat urkuharmonin säestyksellä kansallislaulun. Talkoolaiset istuivat kunniapaikoillaan ja Banagala siunasi alkavan projektin.
"Jää murtu " ja olemassa oleva kuvauskieltokin poistui. Banagala puhui kauniisti lapsille. Heitä, joita kova kohtalo on riepotellut ja jotka yhteiskunta on lähes unohtanut, halutaan auttaa. Suomalaiset vapaaehtoistyöntekijät haluavat saada heille paremmat olosuhteet. Henkilökunta nyökytteli ja lapset kuuntelivat hämmentyneinä.
Helpotuksen tunne kohtasi meidät. Anandan, Marjan ja minut. Kuukausien valmistelutyö oli takana. Novetos kouluksen puuhahenkilöt Erika ja Jari olivat myös tyytyväisiä. Tämä toteutus lähtökohdiltaan oli heidän vastuullaaan.
Työmaakokous. Tutustuminen työkohteisiin, työkaluihin ja materiaaleihin. Ja niin alkoi tosi työ. Hiki virtasi ja juomavesi. Tippaiitamme Päivi piti preppauksen vedenkäytöstä, auringossa olemisesta, naarmuista, suolasta jne. Vettä pitää juoda päivittäin. Naiset 6 litraa ja miehet 8 litraa. Muutoin tulee huono olo. Ja jos päätä alkaa särkeä, suolaa suuhun.
Keittiön vanhojen risojen kaakeleiden poisto on kovaa hommaa. Samoin seinäpilareiden pohjatyöt. Aurinko porotti 33 asteen voimalla. Vanhaa seinää kaatui, ja oviaukot suurenivat. Välillä haettiin kaupasta moukareita lisää.
Puolilta päivin kylältä tilaamamme lounasruokapaketit saapuivat. Orpokodin työntekijän vaimo oli ne kotonaan valmistanut: riisiä, vihanneksia ja erilaisia kastikkeita palmulehvään kiedottuna. Aivan upeaa ruokaa. Kaikki söivät kaikki. Hinta olikin aika kova. 55 rupiaa per annos eli n. 45 centtiä. Tilasimme lisukkeeksi vielä viipaleen tuoretta ananasta. Hinta nousi 60 rupiaan.
Ananda oli käynyt varhain aamulla torilla ja kokosi jokaiselle valmiin boxin tuoreita hedelmiä: Ananasta, mangoa, viinirypälettä, omenaa, mandariinia ja papaiaa. Myös munkki Banagala osallistui keittiön purkuun niin, että oranssi viitta vaan heilui.
Sukupuoliroolit sekoittuivat sopivasti. Paikalliset miehet kerääntyivät riuskan suomalaisleidin taakse ihmettelemään hänen kaivaessaan valuanturaa maahan. Eräs talkoolaisista kertoi pelkäävänsä paikallisten reagointia. Loukkaammeko heidän itsetuntoaan tällaisella toiminnalla? Juttelin orpokodin johtajan kanssa asiasta. Nämä lapset on unohdettu tänne. Heitä eivät ulkopuoliset auta. Meidän toimintamme on heille enemmän kuin tervetullutta ja he arvostavat sitä suuresti.
Lotus Hill ryhmäkummit ovat jälleen hyvällä asialla. Juuriharjahankkeen kanssa yhteistoimin toteuttava korjausoperaatio etenee vauhdilla. Iltapäivällä Marja ystävineen avasi ensiapuklinikan. Töitä riitti. Jokainen potilas sai valita Hope for Sri Lanka puuhaihmisten Vekan Titan ja Peten tuomia pehmo- ja vähän kovempiakin leluja. Arvaatte varmaan, että jokaisella lapsella oli joku vaiva.
Pentti-Oskari
P.S.
Unohdin kertoa, että pidin tervetuloseremoniassa puheenkin. Se oli kuulema sopivan mittainen: "I LOVE YO, YO LOVE ME, EVERITINGS IS OKEY!"
Lisätietoa Juuriharja-projektista päivittäin netistä:
http://juuriharja.blogspot.com
AUTETAAN HEITÄ, JOTKA MUUT OVAT UNOHTANEET!
torstai 2. helmikuuta 2006
Vettä jo kahdessa polvessa
Betonikalusteet eivät lähde matkaan
Paahtava aurinko ja trooppinen sade asettavat ulkona oleville kalusteille kovat vaatimukset. Muovisia puutarhakalusteita käytetään yleisesti, mutta aurinko polttaa nekin pian pilalle. Ja tuuli vie mennessään. Arvokkaammat puiset taasen saattavat lähteä ohikulkijan matkaan. Anandalla oli taasen ratkaisu: Teetettiin betonifirmassa betonista pöytä ja tuolit. Maalattiin kauniilla pastellivärillä. Tuolit painavat 120 kg kappale ja pöytä 260 kg. Eivät lähde ohikulkijan kainaloon.
Kalusteet tuotiin yleiskulkuneuvolla, puutarhatraktorin tapaisella vetojuhdalla ja kärryillä. Kalusteet saatiin nostettua pihalle "voimalla seitsemän miehen" Koko setin hinta (iso pöytä ja 4 tukevaa tuolia) 7000 rupiaa eli 55 ?.
Talkkari pudotti taas kypsyneen papaian pihapuusta. Papaioja on kahta eri laatua. Keltaiset kasvavat nopeammin, mutta niiden liha on hieman kovaa. Ne säilyvät hyvin ja niitä tuodaan Suomeenkin. Joskin ne lähtevät kylmäkontissa raakana.
Toiset, oranssiset, kypsyvät hitaammin. Ne ovat mehevämpiä ja suussa sulavia, mutta eivät säily kuin pari päivää. Niitä ei tuoda Suomeen.
Papaiapuita on sekä koiras- että naarasmerkkisiä. Koiraat kukkii vaan, eikä tuota hedelmää. Aina ei tainta ostaessa tiedä, kumpi on kyseessä. Sen näkee sitten kun ne kasvavat isoksi. Puun latvaosassa kypsyy kerrallaan 10-20 hedelmää. Noin viikon välein yksi on syömäkelpoinen. Eli 7 papaiapuuta pihalla, niin joka aamu aamiaiseksi tuore hedelmä. Keskikokoinen hedelmä painaa kilon. Siitä saa 4 henkeä hyvä aamiaisen.
Ne puut pitää siis olla naaraita. Ja muutama uros kukoistamaan ja siitepölläyttelemään. Kaikki tapahtuu lämpimässä ja auringonvalossa. Ei niin kuin Suomessa, talvipakkasen pimeydessä.
Pistetään, pistetään banaania poskeen
Sitten pihalla on kolme banaanirykelmää. Onkkeli kertoi, että yhdessä rykelmässä (sama juurakko) on 3 banaanipensasta. Se ei siis ole puu. Kukin tuottaa kerran vuodessa sadon. Eli siis 3 kertaa vuodessa. Banaanitertussa laskin olevan 212 banaania. Ne kypsyvät myös asteittain siten, että tertun ylimmäiset hedelmät ovat keltaisia ja syömäkelpoisia. Alimmat ovat tumman vihreitä ja raakoja. Kun terttu leikataan irti (linnut syövät ne jos jäävät kypsyneenä pensaaseen) kypsyminen tapahtuu ylhäältä asteittain alaspäin. Ne eivät siis kypsy samanaikaisesti. Nerokasta. Suomeen tuodaan niitä alimmaisia tummanvihreitä, jotka kylmässä hitaasti kypsyvät. Maulla on eroa.
Kun terttu otetaan talteen, pensas katkaistaan maanpinnan tasolta ja 2 kaveria saa lisää voimaa. Eli banaanituotantoa kolmessa polvessa.
(Mietoisissa on putkiyritys. Isä ja poika. Maantielle näkyy kyltti: "Vettä jo kahdessa polvessa")
Lotus Hill -kummeja jo yli 340
Kyllä maailmasta ääntä löytyy
Marja lähti naisystäviensä kanssa 3 päivän retkelle sisämaahan mm. Sigiriaan. Tulomatkalla he poikkesivat vuoriston kautta erään vesiputouksen luo. Soitin juuri samaan aikaan puhelimella Marjalle. "Kuuletko puhelimessasi, kuinka valtava kohina putouksesta kuuluu?" "En kuule! Voisitko pyytää naisystäviäsi pitämään pienen tauon ja olemaan hetken hiljaa?" Hetken kuluttua puhelimesta kuului korvia repivä putouksen kohina. Että luonnosta lähteekin noin valtava ääni.
Matematiikan opettaja palkattu
Kävimme taas Hampantotan orpokodissa. Tapasimme toisen Lotus Hill -hankkeen vuodeksi palkkaamista opettajista. Hän on matematiikan opettaja (vasta seuraava on englanninkielen opettaja) Palkka on 7000 rupiaa/kk (=56 ?). Seurasimme iltapäivällä matematiikan tukiopetusta ja vanhan kansakoulunopettajan arvion mukaan toiminta oli asiallista. Opettajan nimi on Monika Weerasizha os. Mahahengodawatta
Valmistelut Juuriharja-hankkeen talkoolaisia varten ovat täydessä vauhdissa. Tarkoituksemme on uusia siipirakennus, jossa on 2 luokkahuonetta, ruokailutilat ja keittiö. Kodin suurimmat pojat olivat juuri purkamassa kattoa kun saavuimme paikalle. Pihalla odotti sepeli ja hiekkakuormat ja sementit oli kannettu yhden luokkahuoneen nurkkaan. Rakennusmateriaalien hinnat ovat tsunamin myötä nousseet huikeasti: 20 kg:n sementtisäkki maksaa 540 rupiaa eli 4.5?. Kuution valuhiekka maksaa 5000 rupiaa eli 45? ja sitä on todella vaikea saada.
Hiekka kaivetaan sisämaan joista ja järvistä. Valtio vahtii tarkkaan, etteivät luonnonsuojelulliset näkökohdat kokonaan unohdu. Hiekkaa kaivetaan pääosin öisin, sukeltaen pienillä sangoilla ja puunrunkoveneillä maihin rahdaten. Merihiekka ei korkean suolapitoisuutensa vuoksi sovellu betonitöihin. Merihiekan ottaminen on myös kiellettyä luonnonsuojelullisin perustein. Hyvä niin.
Nauvolainen ystäväni jo suunnitteli merihiekan pesusysteemiä. Hiekkalaivoilla rahdaten pohjoisesta Jaffnan niemimaan edustalta. Siellä hiekkaa on vaivoiksi asti. Eivät taitaisi tamilit hyvällä katsoa. Ystäväni luopui suunnitelmasta.
Aito vai ei
Eilinen päivä kului suurelta osin Gallen, maakunnan pääkaupungin, virastoja kierrellen. Tonttipapereiden varmistamista, leimoja ja leimamerkkejä. Olin alkuperäisestä rekisterikirjasta ottanut värikopion Suomessa. Annoin sen vahingossa notaarille. Alkoi tuikea väittely siitä, onko se aito vai ei. Olin jo häviön puolella kun keksin ehdottaa leimamerkin rosoreunan raaputtamista.
Siitä huomasi, että se oli kopio. Jaa-a. Mitenkähän tämä järjestelmä kestää värikopiokoneen saapumisen?
Olemme vaivoin saaneet oman kylämme asukkaille tiedoksi etteivät he sopimatta saavu kotiimme mitä moninaisimpine pyyntöineen. Nyt naapurikylän ihmiset ovat ottamassa heidän paikkansa. Varhaisesta aamusta vahtikoira Bulad informoi portin takana olijoista. Talkkari tietää, että kun nukumme, "olemme käymässä Colombossa ja tulemme ensi kuussa".
Tilanne on useasti todella vaikea. Tarpeita on ja surkeita ihmiskohtaloita. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että tsunamissa kotinsa menettäneet ovat saamassa aivan kohtuullisesti apua ja uusia koteja rakennetaan vauhdilla. Mutta muutaman sadan metrin levyisen rantakaistan takana asuu ihmisiä, jotka ovat tsunamin uhreja - taloudellisesti. Työpaikat ovat menneet ja köyhyys syvenee.
Uskonette varmaan, että itsensä kovettaminen tällaisissa tilanteissa on äärimmäisen vaikeaa. On vaikea sanoa ei. Mutta on pakko. Meidän taloudelliset, ajalliset ja fyysiset voimavaramme eivät kestä enää toiminnallista laajenemista. Siksi nyt yritämmekin kaikin voimin keskittyä olemassa oleviin hankkeisiin. Lotus Hill ja Onnela, sekä lukuisat kummilapset ja oman kylän onnettomat. Ja onhan niitä pikkuprojekteja sitten vielä muutama.....
Lotus Hill ?kummeja jo yli 340
Ryhmäkummeja Lotus Hill -hankkeelle on tullut jo yli 340, joten 500 kummin tavoite saavutettaneen. Nyt vain kavereiden ja ystävien ylipuhumiseen. Onnela-hankkeelle pitäisi saada vielä yksi yritys, joka saisi nimensä talon oven päälle. Naapurissamme on jo "Delfia House" muutaman vuoden takaisen Wallac Oy:n henkilökunnan ja yrityksen yhteishankkeena.
Ystäväni lähetti mailin ja kertoi minun kertoneen sekavasti laskujen maksusysteemin. Tässä vielä uudelleen:
Minulla on täällä omista rahoistani kassa, josta maksan pienet laskut hankkeen alkuvaiheessa.(orpokoti jne.) Kuitin lähetän PSV ry:lle, joka maksaa saman summan Suomessa olevalle tililleni. Mukanani olevalla Visa-kortilla saan nostettua sitten uudelleen rahaa kassaani.
Kun varsinainen rakennushanke alkaa, myös tämä käytäntö muuttuu. Helmikuun aikana PSV:n ja paikallisen yhteistyöjärjestön kanssa sovimme täällä paikan päällä tulevan käytännön. Suurin ongelma on Suomessa tutun laskutuskäytännön puuttuminen. Asiallisten kuittien saaminen on usein myös kiven takana. Esimerkiksi apteekista saimme vain valkoisen pienen revityn paperinpalan, johon oli merkitty pelkästään ostosten hinnat. Tällaiset ostokset menevät sitten omasta pussista.
Stocka
Kyläkauppamme laajenee. Nyt on avattu nautintoaineosasto. Omistajattaren pihalla kasvaa jouten olevien pureskeluun käytettäviä lehtiä. Ei ole kuulemma huumeita. Jos olisi ollut, olisin yöllä kaatanut tönön.
Käytetyt silmälasit kierrätykseen
Munaus
Munasin taas itseni. Vaimoni mielestä turhan usein. Olimme paikallisen ministerin luona illallisella. Pariskunta kyseli kiinnostuneena Suomesta kaikenlaista. Kysymys siitä, mitä suomalaiset tekevät pakkasessa ja pimeässä, sai vanhan soittajan töksäyttämään, että " Lapsia" Isäntää nauratti kovasti, mutta naiset eivät oikein tuntuneet uskaltavan ymmärtää.
Sain tietenkin jälkikaikua tapahtuneesta. Mutta olen melkein varma, että ministeripariskunnan mennessä illalla tuutimaan, isäntä laittoi ilmastoinnin täysille ja tokaisi vaimolleen: "Leikitään, että ollaan Suomessa! "
Silmälasikierrätystä
Kävimme sunnuntaina kylämme temppelin pienessä sivutemppelissä. Ananda oli aiemmin vienyt kaksi kassillista Suomesta tuomiamme vanhoja silmälaseja kyläpäällikölle. Kyläläiset saivat kokeilla etukäteen itselleen sopivat lasit. Yhteisessä juhlallisessa tilaisuudessa ne sitten jaettiin. Saimme vastaanottaa suurta kiitollisuutta. Kiitos kaikille lahjoittajille.
Ensi viikolla Banagala on järjestänyt samanlaisen tilaisuuden sisämaahan, köyhään syrjäiseen viidakkokylään.
Vinkiksi työyhteisöporukoille:
Laittakaa työpaikalle pahvilaatikko ja kerätkää siihen kotoa käyttämättömät pestyt silmälasit ja lähettäkää viimeistään ensi syksynä matkahuollon tai postin kautta meille. Se on kierrätystä parhaimmillaan. Tarve on täällä pohjaton.
Turussa optikkoliikkeet Katajisto ja Hakula ovat koonneet jo tuhansia silmälaseja asiakkailtaan. Se on ollut suurenmoista työtä.
Vinkiksi muillekin optikkoliikkeille. Asiakkaanne arvostavat tämänlaatuista toimintaanne.
Pentti-Oskari
Paahtava aurinko ja trooppinen sade asettavat ulkona oleville kalusteille kovat vaatimukset. Muovisia puutarhakalusteita käytetään yleisesti, mutta aurinko polttaa nekin pian pilalle. Ja tuuli vie mennessään. Arvokkaammat puiset taasen saattavat lähteä ohikulkijan matkaan. Anandalla oli taasen ratkaisu: Teetettiin betonifirmassa betonista pöytä ja tuolit. Maalattiin kauniilla pastellivärillä. Tuolit painavat 120 kg kappale ja pöytä 260 kg. Eivät lähde ohikulkijan kainaloon.
Kalusteet tuotiin yleiskulkuneuvolla, puutarhatraktorin tapaisella vetojuhdalla ja kärryillä. Kalusteet saatiin nostettua pihalle "voimalla seitsemän miehen" Koko setin hinta (iso pöytä ja 4 tukevaa tuolia) 7000 rupiaa eli 55 ?.
Talkkari pudotti taas kypsyneen papaian pihapuusta. Papaioja on kahta eri laatua. Keltaiset kasvavat nopeammin, mutta niiden liha on hieman kovaa. Ne säilyvät hyvin ja niitä tuodaan Suomeenkin. Joskin ne lähtevät kylmäkontissa raakana.
Toiset, oranssiset, kypsyvät hitaammin. Ne ovat mehevämpiä ja suussa sulavia, mutta eivät säily kuin pari päivää. Niitä ei tuoda Suomeen.
Papaiapuita on sekä koiras- että naarasmerkkisiä. Koiraat kukkii vaan, eikä tuota hedelmää. Aina ei tainta ostaessa tiedä, kumpi on kyseessä. Sen näkee sitten kun ne kasvavat isoksi. Puun latvaosassa kypsyy kerrallaan 10-20 hedelmää. Noin viikon välein yksi on syömäkelpoinen. Eli 7 papaiapuuta pihalla, niin joka aamu aamiaiseksi tuore hedelmä. Keskikokoinen hedelmä painaa kilon. Siitä saa 4 henkeä hyvä aamiaisen.
Ne puut pitää siis olla naaraita. Ja muutama uros kukoistamaan ja siitepölläyttelemään. Kaikki tapahtuu lämpimässä ja auringonvalossa. Ei niin kuin Suomessa, talvipakkasen pimeydessä.
Pistetään, pistetään banaania poskeen
Sitten pihalla on kolme banaanirykelmää. Onkkeli kertoi, että yhdessä rykelmässä (sama juurakko) on 3 banaanipensasta. Se ei siis ole puu. Kukin tuottaa kerran vuodessa sadon. Eli siis 3 kertaa vuodessa. Banaanitertussa laskin olevan 212 banaania. Ne kypsyvät myös asteittain siten, että tertun ylimmäiset hedelmät ovat keltaisia ja syömäkelpoisia. Alimmat ovat tumman vihreitä ja raakoja. Kun terttu leikataan irti (linnut syövät ne jos jäävät kypsyneenä pensaaseen) kypsyminen tapahtuu ylhäältä asteittain alaspäin. Ne eivät siis kypsy samanaikaisesti. Nerokasta. Suomeen tuodaan niitä alimmaisia tummanvihreitä, jotka kylmässä hitaasti kypsyvät. Maulla on eroa.
Kun terttu otetaan talteen, pensas katkaistaan maanpinnan tasolta ja 2 kaveria saa lisää voimaa. Eli banaanituotantoa kolmessa polvessa.
(Mietoisissa on putkiyritys. Isä ja poika. Maantielle näkyy kyltti: "Vettä jo kahdessa polvessa")
Lotus Hill -kummeja jo yli 340
Kyllä maailmasta ääntä löytyy
Marja lähti naisystäviensä kanssa 3 päivän retkelle sisämaahan mm. Sigiriaan. Tulomatkalla he poikkesivat vuoriston kautta erään vesiputouksen luo. Soitin juuri samaan aikaan puhelimella Marjalle. "Kuuletko puhelimessasi, kuinka valtava kohina putouksesta kuuluu?" "En kuule! Voisitko pyytää naisystäviäsi pitämään pienen tauon ja olemaan hetken hiljaa?" Hetken kuluttua puhelimesta kuului korvia repivä putouksen kohina. Että luonnosta lähteekin noin valtava ääni.
Matematiikan opettaja palkattu
Kävimme taas Hampantotan orpokodissa. Tapasimme toisen Lotus Hill -hankkeen vuodeksi palkkaamista opettajista. Hän on matematiikan opettaja (vasta seuraava on englanninkielen opettaja) Palkka on 7000 rupiaa/kk (=56 ?). Seurasimme iltapäivällä matematiikan tukiopetusta ja vanhan kansakoulunopettajan arvion mukaan toiminta oli asiallista. Opettajan nimi on Monika Weerasizha os. Mahahengodawatta
Valmistelut Juuriharja-hankkeen talkoolaisia varten ovat täydessä vauhdissa. Tarkoituksemme on uusia siipirakennus, jossa on 2 luokkahuonetta, ruokailutilat ja keittiö. Kodin suurimmat pojat olivat juuri purkamassa kattoa kun saavuimme paikalle. Pihalla odotti sepeli ja hiekkakuormat ja sementit oli kannettu yhden luokkahuoneen nurkkaan. Rakennusmateriaalien hinnat ovat tsunamin myötä nousseet huikeasti: 20 kg:n sementtisäkki maksaa 540 rupiaa eli 4.5?. Kuution valuhiekka maksaa 5000 rupiaa eli 45? ja sitä on todella vaikea saada.
Hiekka kaivetaan sisämaan joista ja järvistä. Valtio vahtii tarkkaan, etteivät luonnonsuojelulliset näkökohdat kokonaan unohdu. Hiekkaa kaivetaan pääosin öisin, sukeltaen pienillä sangoilla ja puunrunkoveneillä maihin rahdaten. Merihiekka ei korkean suolapitoisuutensa vuoksi sovellu betonitöihin. Merihiekan ottaminen on myös kiellettyä luonnonsuojelullisin perustein. Hyvä niin.
Nauvolainen ystäväni jo suunnitteli merihiekan pesusysteemiä. Hiekkalaivoilla rahdaten pohjoisesta Jaffnan niemimaan edustalta. Siellä hiekkaa on vaivoiksi asti. Eivät taitaisi tamilit hyvällä katsoa. Ystäväni luopui suunnitelmasta.
Aito vai ei
Eilinen päivä kului suurelta osin Gallen, maakunnan pääkaupungin, virastoja kierrellen. Tonttipapereiden varmistamista, leimoja ja leimamerkkejä. Olin alkuperäisestä rekisterikirjasta ottanut värikopion Suomessa. Annoin sen vahingossa notaarille. Alkoi tuikea väittely siitä, onko se aito vai ei. Olin jo häviön puolella kun keksin ehdottaa leimamerkin rosoreunan raaputtamista.
Siitä huomasi, että se oli kopio. Jaa-a. Mitenkähän tämä järjestelmä kestää värikopiokoneen saapumisen?
Olemme vaivoin saaneet oman kylämme asukkaille tiedoksi etteivät he sopimatta saavu kotiimme mitä moninaisimpine pyyntöineen. Nyt naapurikylän ihmiset ovat ottamassa heidän paikkansa. Varhaisesta aamusta vahtikoira Bulad informoi portin takana olijoista. Talkkari tietää, että kun nukumme, "olemme käymässä Colombossa ja tulemme ensi kuussa".
Tilanne on useasti todella vaikea. Tarpeita on ja surkeita ihmiskohtaloita. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että tsunamissa kotinsa menettäneet ovat saamassa aivan kohtuullisesti apua ja uusia koteja rakennetaan vauhdilla. Mutta muutaman sadan metrin levyisen rantakaistan takana asuu ihmisiä, jotka ovat tsunamin uhreja - taloudellisesti. Työpaikat ovat menneet ja köyhyys syvenee.
Uskonette varmaan, että itsensä kovettaminen tällaisissa tilanteissa on äärimmäisen vaikeaa. On vaikea sanoa ei. Mutta on pakko. Meidän taloudelliset, ajalliset ja fyysiset voimavaramme eivät kestä enää toiminnallista laajenemista. Siksi nyt yritämmekin kaikin voimin keskittyä olemassa oleviin hankkeisiin. Lotus Hill ja Onnela, sekä lukuisat kummilapset ja oman kylän onnettomat. Ja onhan niitä pikkuprojekteja sitten vielä muutama.....
Lotus Hill ?kummeja jo yli 340
Ryhmäkummeja Lotus Hill -hankkeelle on tullut jo yli 340, joten 500 kummin tavoite saavutettaneen. Nyt vain kavereiden ja ystävien ylipuhumiseen. Onnela-hankkeelle pitäisi saada vielä yksi yritys, joka saisi nimensä talon oven päälle. Naapurissamme on jo "Delfia House" muutaman vuoden takaisen Wallac Oy:n henkilökunnan ja yrityksen yhteishankkeena.
Ystäväni lähetti mailin ja kertoi minun kertoneen sekavasti laskujen maksusysteemin. Tässä vielä uudelleen:
Minulla on täällä omista rahoistani kassa, josta maksan pienet laskut hankkeen alkuvaiheessa.(orpokoti jne.) Kuitin lähetän PSV ry:lle, joka maksaa saman summan Suomessa olevalle tililleni. Mukanani olevalla Visa-kortilla saan nostettua sitten uudelleen rahaa kassaani.
Kun varsinainen rakennushanke alkaa, myös tämä käytäntö muuttuu. Helmikuun aikana PSV:n ja paikallisen yhteistyöjärjestön kanssa sovimme täällä paikan päällä tulevan käytännön. Suurin ongelma on Suomessa tutun laskutuskäytännön puuttuminen. Asiallisten kuittien saaminen on usein myös kiven takana. Esimerkiksi apteekista saimme vain valkoisen pienen revityn paperinpalan, johon oli merkitty pelkästään ostosten hinnat. Tällaiset ostokset menevät sitten omasta pussista.
Stocka
Kyläkauppamme laajenee. Nyt on avattu nautintoaineosasto. Omistajattaren pihalla kasvaa jouten olevien pureskeluun käytettäviä lehtiä. Ei ole kuulemma huumeita. Jos olisi ollut, olisin yöllä kaatanut tönön.
Käytetyt silmälasit kierrätykseen
Munaus
Munasin taas itseni. Vaimoni mielestä turhan usein. Olimme paikallisen ministerin luona illallisella. Pariskunta kyseli kiinnostuneena Suomesta kaikenlaista. Kysymys siitä, mitä suomalaiset tekevät pakkasessa ja pimeässä, sai vanhan soittajan töksäyttämään, että " Lapsia" Isäntää nauratti kovasti, mutta naiset eivät oikein tuntuneet uskaltavan ymmärtää.
Sain tietenkin jälkikaikua tapahtuneesta. Mutta olen melkein varma, että ministeripariskunnan mennessä illalla tuutimaan, isäntä laittoi ilmastoinnin täysille ja tokaisi vaimolleen: "Leikitään, että ollaan Suomessa! "
Silmälasikierrätystä
Kävimme sunnuntaina kylämme temppelin pienessä sivutemppelissä. Ananda oli aiemmin vienyt kaksi kassillista Suomesta tuomiamme vanhoja silmälaseja kyläpäällikölle. Kyläläiset saivat kokeilla etukäteen itselleen sopivat lasit. Yhteisessä juhlallisessa tilaisuudessa ne sitten jaettiin. Saimme vastaanottaa suurta kiitollisuutta. Kiitos kaikille lahjoittajille.
Ensi viikolla Banagala on järjestänyt samanlaisen tilaisuuden sisämaahan, köyhään syrjäiseen viidakkokylään.
Vinkiksi työyhteisöporukoille:
Laittakaa työpaikalle pahvilaatikko ja kerätkää siihen kotoa käyttämättömät pestyt silmälasit ja lähettäkää viimeistään ensi syksynä matkahuollon tai postin kautta meille. Se on kierrätystä parhaimmillaan. Tarve on täällä pohjaton.
Turussa optikkoliikkeet Katajisto ja Hakula ovat koonneet jo tuhansia silmälaseja asiakkailtaan. Se on ollut suurenmoista työtä.
Vinkiksi muillekin optikkoliikkeille. Asiakkaanne arvostavat tämänlaatuista toimintaanne.
Pentti-Oskari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)