Naantali 31.03.2008
--------------------------------------------------------------------------------
HUH HUH !
Sain viime viikolla viestin Kekeltä: "Diana soitti juuri Toivolan lastenkodista, että 43 lasta on sairastunut Small Poxiin, mikä minun englanninkielitaidollani ymmärrettynä tarkoittaa ISOROKKOA. Huomisaamuksi tarvitsevat lääkkeisiin vähän yli 14000 Rs. Se on melkein 100 ?. Ilman lääkettä voi sattua ihan mitä vaan. Voinko maksaa lääkkeet?"
"Marja! Katso sanakirjasta äkkiä, mitä isorokko on englanniksi. "
"Se on Small Pox"
Vatsani rujahti hetkessä löysäksi ja verenpaine nousi kohisten. EI voi olla totta. Tätä emme olisi ansainneet kaiken jälkeen. Sisareni Leena katsoi netistä, että WHO on ilmoittanut isorokon hävinneen maailmasta 1980 luvulla. Muistelin, että se on puhjennut sen jälkeen satunnaisesti muistaakseni jossain Afrikan maassa. Voi ei. Tämä on katastrofi. Sydämeni löi niin lujaa, että pelkäsin sen lentävän ulos rinnastani. Täydellinen karanteeni. Ehkä koko saaren rajat kiinni?
Sitten tuli uusi viesti Kekeltä: "Kyllä sen termin pitää olla Chickenpox eli vesirokko. Miss Dianalla saattoi olla käännösvirhe." Soitin pikaisesti Kekelle. Verenpaine laski ja vatsa alkoi kiinteytyä. Se olikin vesirokko. Luojalle (olkoon minkä niminen tahansa) KIITOS.
Oma, palkkaamamme lääkäri, on paikalla ja asiat hänen hoivissaan. Olihan sekin oikeaan osunut rekrytointi. Vain kaksi opettajaa on säästynyt tartunnalta. Muu henkilökunta ja lapset on eristetty. Lääkäri pyysi rahaa rakkuloiden desinfioimiseen ja potilaiden yleiskunnon kohottamiseen. Apumme on päivänselvää. Miten taas olen onnellinen ja hiukan ylpeäkin siitä, että voimme toimia reaaliajassa ja ruohonjuuritasolla. Lotus Hill hanke on tällainen. Äkäiset päätökset ja nopeat toteutukset.
MUISTONA SIKOTAUTI
Vesirokkohan on tauti - jos nyt hyvää haetaan jostain taudista - johon saa yleensä immuniteetin sairastumisen yhteydessä. Keke sen lapsena sairasti, joten vaaraa ei liene. Joskin poikkeuksia on.
Muistuu mieleen tapahtuma 50-luvulta. Sikotauti oli hyvin yleinen tauti silloin. Naapurin poika oli juuri aloittanut seurustelun ja molemmat sairastuivat sikotautiin. Jälkitaudin vaara on tässäkin sairaudessa aina olemassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lääkärintarkastuksessa lääkäri ilmoitti jälkitaudin seurauksena lapsensaannin olevan nyt mennyttä.
Siihen aikaan ehkäisymenetelmät olivat toisella tasolla kuin nykyään. Pariskunta löysi positiivisen näkökulman sairautensa aiheutukseen. Nyt ei tarvitse pelätä raskaaksi tulemista. 9 kuukauden kuluttua nuorelle parille syntyi poika. Hän sai upean nimen: Atso (nimi keksitty). Viime suvena Aurajokirannassa minua tuli tervehtimään yli viisikymppinen mies: "Et varmaan muista minua, olin pieni poika kun lähdit maailmalle. Asuimme naapurissanne ja isäni ja äitini tunsit hyvin."
"Kyllähän minä Sinut tunnen. Olet Atso."
Tarjosin Atsolle konjakit. Hiukan hän ihmetteli ystävällisyyttäni. En kertonut perusteita. Liekö edes ymmärtänyt, jos olisin kertonut. Hymyilin vaan ystävällisesti. Elämän positiivisia asioita.
TILINTARKASTUSKERTOMUS
Minua jäi vaivaamaan Ernst & Youngin menettely lähettää tilintarkastuskertomus meille ilman allekirjoitusta. Pyysin Kekeä uudelleen paikan päälle ja kertomaan, että kansainvälisen tavan mukaan vuosikokous hyväksyy tilit vasta kun tilintarkastajan allekirjoitettu kertomus on käytettävissä. Ja tulihan se sieltä. Keke skannasi sähköpostilla sen ja nyt se on suomennettuna myös Teidän luettavissanne.
EROAVAT KULTTUURIT
On joskus tuskallista, mutta kieltämättä mielenkiintoisia nämä kulttuurierot. Kerran varasimme Hikkaduwasta hotellihuoneen jossa on ilmastointi. Lisämaksu oli melkoinen, mutta fyysinen erilaisuuteni kaipaa sellaista vempelettä ja maksoimme sen. Kun tulimme huoneeseemme, en saanut ilmastointilaitetta toimimaan. Kävi selville, ettei se ollut toiminut yli vuoteen.
Pyysin lisämaksun takaisin. Mitä vielä? Hotellin johtaja ihmetteli vaatimukseni syytä. "Minähän tilasin huoneen, jossa on ilmastointilaite ".
"Kyllä Sir, te saitte huoneen, jossa on ilmastointilaite. Jos se laitetaan vielä toimimaan, se maksaa uuden lisämaksun."
Johtaja loukkaantui syvästi, kun vaihdoimme hotellia. Loukkaantuminen johtui varmaan siitä kulttuurierosta.
--------------------------------------------------------------------------------
VOLONTÄÄRIRAPORTTI
PAIKAN PÄÄLTÄ
Ohessa Keken lähettämä raportti.
Rauhallista vesirokkoepidemian jälkeen. Kovin kiittelivät antamastamme lääkeavusta. Äkillisenä ja sangen rajuna tullut Chickenpox, vesirokko -epidemia, kaatoi sänkyyn 43 lasta ja kaksi opettajaa. Ostamamme lääkkeet laskivat kuumetta, auttoivat kipuun ja särkyyn ja poistivat rakkuloiden puhkeamisen jälkeen tulehdusten riskiä. Kiitoksia kaikille kummeillemme Halpatotan erityislastenkodin väeltä!
Kuten aina, Halpatotassa isoimmat tytöt valmistavat ruoan 150 lapselle päivittäin mestarikokin valvovan silmän alla. Tänään kokki oli vielä toipilaana kotonaan vesirokkotartunnan vuoksi. Tytöt tuntuivat selviytyvän urakastaan ilman valvovaa silmää. Tämä kaikki on hyvää oppia tulevaisuutta varten.
Hinnat ovat nousseet Sri Lankassa, Paratiisisaarella pilviin. Kaasun hinta on kaksinkertaistunut vuodessa. Siksi Halpatotassakin on luovuttu kaasun käytöstä kokonaan ja siirrytty vanhaan ja turvalliseen avotulen käyttöön kolmen kiven varassa. Valmistuu herkkuateria näinkin.
------------------------
Aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan Keembielaan rakennuksellemme. Kello ei ollut vielä kymmentä, joten minulle jäi aikaa valokuvata taas kaikkea uutta. Katonteko on hidasta puuhaa, varsinkin kun saha oli niin tylsä, että puusepältä kesti todella kauan sahata pattinki poikki. Puukin on todella kovaa. mutta sahan haritusta ja jakoa voisi miettiä. Täällä haritusta ei ole lainkaan, koska heillä ei ole sellaista jakorautaa, jollaisella isoisäni teki jaon ja harituksen. En lähtenyt miestä opettamaan?
Tällä kertaa Banagala ja inssi eivät olleet myöhässä, kuin tuon 15 minuuttia, joka on niin tavallista täällä. Tarkastimme rakennuksen nykyvaiheen. Totesimme yhteen ääneen inssin kanssa, että hyvältä näyttää. Inssi vakuutti minulle, että hän vannottanut urakoitsijaa painottamaan työmiehille, että nyt he tekevät taidetta, eivät pelkästään rakennusta. Tällä rakennuksella on sielu!
Keembielasta ajelin Halpatotaan, jossa neuvottelin varajohtajan kanssa kattoremontin alkamisesta. Haluan kuitenkin ensi nähdä ja neuvotella urakoitsijan kanssa ennen minkäänlaisen kontrahdin tekemistä. Sovimme tapaamisesta Nagandessa kello 17. Urakoitsija tulee Matarasta, ja on tehnyt meidän viimeisimmät rakennushankkeet Halpatotan erityislastenkodissa.
Halpatotan uusien vessojen muoviovet olivat molemmat säpäleinä. Halpa ei ole hyvää täälläkään. Ovimateriaali oli ollut todella huono valinta suureen käyttömäärään suhteutettuna. Tähän ongelmaan palataan myöhemmin. Ikävintä oli, ettei vessoja nyt voida lainkaan käyttää. Suomen armeijassakin nykyään vessoissa on ovet.
--------------------------------------------------------------------------------
Edellisen lisäksi sain seuraavaa viimekäden lisätietoa:
- Vammaiskeskuksen Rakentaja oli ehdottanut rakennettavaksi nyt saman tien kahdelle volontäärille asunnot rinnerakennuksen terassikatolle. Niin järkevää kuin se nyt samassa rytäkässä olisikin, jouduin torjumaan ehdotuksen. Tiedän, että ennen kuin avajaiset on pidetty, tarvitaan vielä monenlaista lisää. Katsotaan sitten, jos raha riittää. Nyt pelataan varman päälle.
- Toivolan remonttien urakoitsija on saamiemme tietojen mukaan Matarasta, Principal (johtajan) naapuri. Alkaa näyttää siltä, että jonkinmoinen vedätys on suunnitteilla lupaamamme kattoremontin kohdalla. Lisähintaa oli hakusessa, koska katon tukipuut kuulema pitäisi myös vaihtaa. Ei muuten vaihdeta. Ne asennettiin uudesta puusta vain runsas vuosi sitten. Että sellainen juttu.
- Paikallinen Uusi Vuosi vietetään viikon tauolla vammaisrakennustyömaalla. Tahti onkin ollut aivan huikea. Lisää virtaa vaan hakemaan.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
PS.
Meri- tyttärellämme on jännät paikat Mexico Cityssä. Laskettu aika oli Pitkäperjantaina, Pentin päivänä. Minua ei hätkäytä enää mikään. Jo kuukauden verran joka ainut kerta kun puhelin pärähtää, Marja hyppää metrin ilmaan ja kiljaisee: "Herranen aika, nyt se syntyy. Oskariiiii!"
"Haloo, haloo. Iiiiik! Onk se Meriiiii? Joko tulee?
Lehtimyyjätkin, kaiken kokeneet, laskevat hiljaa luurin.
Elämme hienoja aikoja.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Merkillinen mies
Naantali 24.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
MERKILLINEN MIES
Myönnän. Olen merkillinen ihminen. Kun olen Sri Lankassa, sormeni syyhyävät alinomaan kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Kokemukset ovat niin voimakkaita, että minulla on pakonomainen tarve kertoa ne heti edelleen ennen kuin unohdan ne uusien kokemusten myötä. Vaimoni tilannearvion mukaan olen naimisissa päiväkirjani kanssa. Syytettäköön sitten kaksinnaimisesta. Tai jospa päiväkirja onkin vain salarakas. Sellainen julkinen salarakas.
Se on myös terapiaa minulle. Aina kun ei jaksa osallistua maailman meno, keskusteluun. Pakenen päiväkirjan tekoon. Piiloudun.
Kotiin tultuamme, tämä salarakkaussuhde pysähtyy. Aina minulle on käynyt niin. Merkillinen juttu. Päiväkirjan teko pysähtyy kuin seinään. Tilalle tulevat kotoiset asiat. Leipätyö monine variaatioineen ryntää syliini kuin rakas koiranpentu jälleennäkemisen ilossa. Ja hyvä niin. Minulla on upea työ, jota rakastan ja josta nautin.
Kaikesta arkisesta aherruksesta huolimatta ajatukset hyppäävät vähän väliä hymyjen kyyneleen muotoiselle saarelle. Jokohan Erankan uudet jalat toimivat? Tuleeko Toivolan uudesta pumppuhuoneesta vesi? Jaksaako Banagala pitää vauhtia rakentamisessa? Antaakohan Kiira koskaan anteeksi sitä, että jätimme sen sinne?
Onneksi on puhelin ja sähköposti. Onneksi paikalla on Keke, jolta voi tarkistaa huolestumisensa kohteet. Tietoa tulee reaaliajassa. Mutta kun itse ei ole paikan päällä kokemassa, päiväkirja ei ole päivittäinen pakkomielle.
Sain useitakin huolestuneita viestejä. Ollaanko kunnossa? Onk kaik hyvi? Mikset kirjoita? Edes jotain.
--------------------------------------------------------------------------------
Tiedättekö mitä on Kalannin murteella "jotta"? Kun "kusilkaine" (muurahainen) keitetään 7 vedessä, se mitä jää jäljelle on "jotta".
--------------------------------------------------------------------------------
Tätä kirjoittaessani TV:stä tulee Pääsiäisen Jumalanpalvelus Vatikaanista. Havahduin äkkiä kuullessani nimen Sri Lanka. Menossa oli Paavin Pyhän ehtoollisen jako. Kuuluttaja kertoi vuorossa olevan srilankalaisen naisen. Mielessäni uskoin, että hän oli tullut rukoilemaan kotimahansa rauhaa.
NAIS DAY
Järjestimme naistenpäivänä teematilaisuuden Herrankukkarossa. Tupa täynnä naisia. Ja me Töytärin Jussin kanssa. Vaikka olisi kuinka iso kanalauma, eihän se toimi, jollei ole kukkoa. Nyt kaksin kappalein.
Teemana positiivisuus, josta Jussi luennoi innostavasti, kuten aina. Oli hiukan mutruissaan minulle:) hänelle jääneen lyhyen ajan vuoksi, kun venäytin oman osioni pitkäksi. Aiheena oli hymy. Materiaalin alkuperän arvannettekin. Lopuksi kerroin tapani mukaan "muutamalla sanalla" Lotus Hill hankkeestamme. Kummeja saatiin lisää ja tilaisuuden tuotosta saatiin rahallista lisäarvoa hymyjen saarelle. Ystävyyden rannekkeet tekivät kauppansa.
--------------------------------------------------------------------------------
HALUAISITKO AUTTAA?
Kun olet mukana tilaisuudessa, jossa arvelet olevan mukana ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen ystävyyden rannenauhan, ole yhteydessä. Kerro minulle yhteystietosi ja arvioitu rannekemäärä, lähetän ne Sinulle. Palautat mahdolliset myymättä jääneet ja tilität vain myydyistä kappaleista.
--------------------------------------------------------------------------------
ILO (lainaus Jaana Venkulalta)
Ilo on ihmisten välisen yhteyden huomaamista.
Kaikkein suurin ilo on realistinen tieto itsestä.
Ilo on energiaa. Ilo on asiantila, joka ei vanhene.
Katkeruus johtuu siitä, ettei tee mitään.
Käärikää hihat.
Pienikin teko tuottaa iloa itselle.
Ilo on voimaa, jonka jättää toiseen ihmiseen.
Itse saa samalla lisää voimaa.
Mikä on ahdistuksen ja ilon yhteys?
Aina kun on ahdistus, niin lopulta tulee ilo.
Ahdistus on itse asiassa oire, joka kehottaa sinua
muuttamaan toimintatapoja.
Pienestä teosta voi aloittaa, se poikii seuraavat teot,
ilon ja energian.
Se sinun pieni tekosi.
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä se Sri Lanka vaan elää elämässämme, kuin valtio valtiossa. Marja on vieläkin pahempi / parempi. Herää öisinkin ja huutelee Kiiraa. Kiira on kuulemma niin kasvanut, ettei mahdu enää päivähuilille viileään juomakeppuun. Hän löysi uuden viileän paikan Ankkelin suihkunurkkauksen lattialta. Tiiviste vähän vuotaa ja niin lattialaatat ovat märkiä ja viileitä. Ei tyhmä.
TAAS KAIKKI HYVIN
Hanke elää ja voi hyvin.
Vammaiskodin rakennustyöt etenevät sellaista vauhtia, että huimaa. Munkki Banagalaa pitää jo toppuutella, sillä meidän rahamme eivät riitä, jos kaikki tehdään samalla kertaa.
Keke raportoi toimiaan:
Saadakseen Ernst & Young kirjanpitotoimistolta vuodenvaihteen tilinpäätöksen, piti töitä tehdä oikein hartiavoimin, vaikka toimistolla oli tiedossaan määräaikamme. Kun kaikki oli kunnossa, ilmeni että tilintarkastaja haluaa käydä läpi kaikki avustuskohteemme ja tarkistaa, että rahat on todella käytetty tositteiden mukaan.
Yllättävä, mutta sinänsä hieno juttu. Oikein hyvä. Toimistohan on maailmanlaajuinen ja hyvämaineinen, jonka säilyttääkseen tekee kaiken viimeisen päälle. Suomessa on erilainen käytäntö. Sri Lankassa ei olekaan meidän kaltaistamme verotarkastuskäytäntöä.
Tilintarkastaja kiersi koko päivän avustuskohteitamme ja haastatteli asianosaisia paikallisia. Hän sanoi päivän päätteeksi olevansa kovin yllättynyt. Ulkolaisten avustusjärjestöjen rahanmenokohteet ovat kuulemma hänen kokemansa mukaan usein vähän niin ja näin. Erankan talonrakennus oli viimeinen kohde. Sen jälkeen hän totesi, ettei kuuna ikinä olisi uskonut papereita selatessaan, että ne vastaavat todellisuutta.
Leena sisareni tulee näinä päivinä sieltä kotiin ja hänen kerassaan saamme tilinpäätösmateriaalin tilintarkastuskertomuksineen. Tuskin maltamme odottaa, mitä hän kirjoitti. Kuulette siitä myöhemmin.
Erankan uusia jalkoja vielä sovitellaan ja kodin rakentaminen on aikataulussaan.
ONKKELIN ONGELMAT
Keken seuraavat viikot kuluvat ensisijaisesti rakennuksen pankkitakauksen parissa. Ei ole helppo homma.
Keke sai perinnöksi minulta toisenkin työn: Ankkeli pitää saada ymmärtämään, ettei roskia saa heittää viidakkoon noin vain. Sainkin jo hänet ymmärtämään, ettei porttimme ulkopuolelle alueellemme saa heittää roskia. Olen järjestänyt ison betonirenkaan, jossa roskat poltetaan. Mutta kun Ankkeli jättää roskapussit sellaisenaan renkaaseen, koirat ja muut eläimet levittävät ne pitkin viidakkoa.
Toistamisesta toistamiseen painotin, että meidän pitää olla esimerkkinä muille. Ankkeli pyöritti päätään ymmärtämisen merkiksi ja hoki, että jees jees. Vartin päästä näin, kun Ankkeli työnsi kottikärryillä rakennusjätteitä tietä pitkin, ja oli juuri kippaamassa niitä viidakkoon, kun karjaisin niin, että Kiiraltakin pääsi luraus.
Onneksi Coolman oli tulkkina. Ankkeli oli syvästi loukkaantunut hänen toimensa keskeytyksestä. Hänhän oli kippaamassa roskia NAAPURIN puolelle. Anna mun kaikki kestää. Muuten mukava mies tuo Ankkeli. (kirjoitetaan Onkkeli).
KOIRAMAISTA JUTTUA
Rubikan kaikki neljä koiraa ovat palanneet takaisin aitamme taakse hetteikkötontille uudesta kodistaan. Anna mun taas kestää.
Coolman lupasi rakentaa tonttimme ympäri aidan päälle tiheän verkon, etteivät käärmeet pääse Kiiraa kiusaamaan. Samalla verkko estää koiriamme hyppäämästä kyläkäynneille kapisten koirakumppaniensa pariin. Kiirallekin voisi tulla vääränmerkkisiä pentuja.
PÄÄSIÄISTERVEISIÄ
Tätä kirjoittaessani on Pääsiäinen. Muistui mieleeni tapahtuma vuosien takaa: Ajelin Portugalin etelävuoriston pikkutietä. Pienen Casais kylän laitamilla hiljensin vauhtia. Erehtymätön tuoksuaistini ilmoitti, että läheisyydessä on uunituoretta leipää. Pysähdyin pienen kyläleipomon viereen. Tien reunalle oli kannettu pitkä pöytä, jolle oli ladottu valtaisa kasa kullaruskeita, kiiltäviä ja höyryäviä pääsiäisleipiä. Nuori poika riensi tekemään kauppaa. Näytin yhtä sormea ja sanoin naapurimaan kielellä "uno". Poika viittoili kiihkeästi 1, 2, 3 vai 4? Vain yksi, yritin epätoivoisesti selittää. Leivät olivat kaikki samannäköisiä.
Lopuksi poika vei minut sisälle, jossa isä paraillaan otti uusia leipiä uunista. Hän selitti ja minä ymmärsin, että nämä leivät olivat traditionaalisia portugalilaisia pääsiäisleipiä. Jatkoimme kaupantekoa: yksi leipä! 1,2,3 vai 4? Lopuksi leipuri otti ison veitsen ja halkaisi yhden leivän. Asia selvisi kerralla.
Portugalilaisen tradition mukaan pääsiäisleivän sisään leivotaan kokonaisia kananmunia - kuorineen päivineen. On yhden, kahden, kolmen ja neljän munan leipiä. Kuin meillä hääkakkua. Eräänlainen paikallinen kalakukko.
Otin neljän munan leivän, yhden kappaleen, sillä se oli iso kuin vessan kansi. Illalla asunnolla minulla oli hauskaa kun Marja leikkasi leipää aavistamatta mitään. Pienet jutut on hauskoja. Rakastan pienyrittämistä. Pieniä leipomoja. Persoonallisia, elämää rikastuttavia juttuja.
AIKAINEN KEVÄT
Vaikka elämme vielä maaliskuuta, kevätkärpäset pörräävät ikkunanlaudalla. Hymy nousi huulilleni. Kysyin Marjalta, muistaako hän kun yli 20 vuotta sitten olin ostanut upouuden auton? Kyllä. Aamulla ihmettelimme herätessämme, missä junioripoikamme on? Pihalta kuului kovaa kolinaa. Juniori istui uutukaisen automme sisällä vasara kädesään. "Iti! Mä tapan kälpäsiä!"
Ysävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
MERKILLINEN MIES
Myönnän. Olen merkillinen ihminen. Kun olen Sri Lankassa, sormeni syyhyävät alinomaan kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Kokemukset ovat niin voimakkaita, että minulla on pakonomainen tarve kertoa ne heti edelleen ennen kuin unohdan ne uusien kokemusten myötä. Vaimoni tilannearvion mukaan olen naimisissa päiväkirjani kanssa. Syytettäköön sitten kaksinnaimisesta. Tai jospa päiväkirja onkin vain salarakas. Sellainen julkinen salarakas.
Se on myös terapiaa minulle. Aina kun ei jaksa osallistua maailman meno, keskusteluun. Pakenen päiväkirjan tekoon. Piiloudun.
Kotiin tultuamme, tämä salarakkaussuhde pysähtyy. Aina minulle on käynyt niin. Merkillinen juttu. Päiväkirjan teko pysähtyy kuin seinään. Tilalle tulevat kotoiset asiat. Leipätyö monine variaatioineen ryntää syliini kuin rakas koiranpentu jälleennäkemisen ilossa. Ja hyvä niin. Minulla on upea työ, jota rakastan ja josta nautin.
Kaikesta arkisesta aherruksesta huolimatta ajatukset hyppäävät vähän väliä hymyjen kyyneleen muotoiselle saarelle. Jokohan Erankan uudet jalat toimivat? Tuleeko Toivolan uudesta pumppuhuoneesta vesi? Jaksaako Banagala pitää vauhtia rakentamisessa? Antaakohan Kiira koskaan anteeksi sitä, että jätimme sen sinne?
Onneksi on puhelin ja sähköposti. Onneksi paikalla on Keke, jolta voi tarkistaa huolestumisensa kohteet. Tietoa tulee reaaliajassa. Mutta kun itse ei ole paikan päällä kokemassa, päiväkirja ei ole päivittäinen pakkomielle.
Sain useitakin huolestuneita viestejä. Ollaanko kunnossa? Onk kaik hyvi? Mikset kirjoita? Edes jotain.
--------------------------------------------------------------------------------
Tiedättekö mitä on Kalannin murteella "jotta"? Kun "kusilkaine" (muurahainen) keitetään 7 vedessä, se mitä jää jäljelle on "jotta".
--------------------------------------------------------------------------------
Tätä kirjoittaessani TV:stä tulee Pääsiäisen Jumalanpalvelus Vatikaanista. Havahduin äkkiä kuullessani nimen Sri Lanka. Menossa oli Paavin Pyhän ehtoollisen jako. Kuuluttaja kertoi vuorossa olevan srilankalaisen naisen. Mielessäni uskoin, että hän oli tullut rukoilemaan kotimahansa rauhaa.
NAIS DAY
Järjestimme naistenpäivänä teematilaisuuden Herrankukkarossa. Tupa täynnä naisia. Ja me Töytärin Jussin kanssa. Vaikka olisi kuinka iso kanalauma, eihän se toimi, jollei ole kukkoa. Nyt kaksin kappalein.
Teemana positiivisuus, josta Jussi luennoi innostavasti, kuten aina. Oli hiukan mutruissaan minulle:) hänelle jääneen lyhyen ajan vuoksi, kun venäytin oman osioni pitkäksi. Aiheena oli hymy. Materiaalin alkuperän arvannettekin. Lopuksi kerroin tapani mukaan "muutamalla sanalla" Lotus Hill hankkeestamme. Kummeja saatiin lisää ja tilaisuuden tuotosta saatiin rahallista lisäarvoa hymyjen saarelle. Ystävyyden rannekkeet tekivät kauppansa.
--------------------------------------------------------------------------------
HALUAISITKO AUTTAA?
Kun olet mukana tilaisuudessa, jossa arvelet olevan mukana ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen ystävyyden rannenauhan, ole yhteydessä. Kerro minulle yhteystietosi ja arvioitu rannekemäärä, lähetän ne Sinulle. Palautat mahdolliset myymättä jääneet ja tilität vain myydyistä kappaleista.
--------------------------------------------------------------------------------
ILO (lainaus Jaana Venkulalta)
Ilo on ihmisten välisen yhteyden huomaamista.
Kaikkein suurin ilo on realistinen tieto itsestä.
Ilo on energiaa. Ilo on asiantila, joka ei vanhene.
Katkeruus johtuu siitä, ettei tee mitään.
Käärikää hihat.
Pienikin teko tuottaa iloa itselle.
Ilo on voimaa, jonka jättää toiseen ihmiseen.
Itse saa samalla lisää voimaa.
Mikä on ahdistuksen ja ilon yhteys?
Aina kun on ahdistus, niin lopulta tulee ilo.
Ahdistus on itse asiassa oire, joka kehottaa sinua
muuttamaan toimintatapoja.
Pienestä teosta voi aloittaa, se poikii seuraavat teot,
ilon ja energian.
Se sinun pieni tekosi.
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä se Sri Lanka vaan elää elämässämme, kuin valtio valtiossa. Marja on vieläkin pahempi / parempi. Herää öisinkin ja huutelee Kiiraa. Kiira on kuulemma niin kasvanut, ettei mahdu enää päivähuilille viileään juomakeppuun. Hän löysi uuden viileän paikan Ankkelin suihkunurkkauksen lattialta. Tiiviste vähän vuotaa ja niin lattialaatat ovat märkiä ja viileitä. Ei tyhmä.
TAAS KAIKKI HYVIN
Hanke elää ja voi hyvin.
Vammaiskodin rakennustyöt etenevät sellaista vauhtia, että huimaa. Munkki Banagalaa pitää jo toppuutella, sillä meidän rahamme eivät riitä, jos kaikki tehdään samalla kertaa.
Keke raportoi toimiaan:
Saadakseen Ernst & Young kirjanpitotoimistolta vuodenvaihteen tilinpäätöksen, piti töitä tehdä oikein hartiavoimin, vaikka toimistolla oli tiedossaan määräaikamme. Kun kaikki oli kunnossa, ilmeni että tilintarkastaja haluaa käydä läpi kaikki avustuskohteemme ja tarkistaa, että rahat on todella käytetty tositteiden mukaan.
Yllättävä, mutta sinänsä hieno juttu. Oikein hyvä. Toimistohan on maailmanlaajuinen ja hyvämaineinen, jonka säilyttääkseen tekee kaiken viimeisen päälle. Suomessa on erilainen käytäntö. Sri Lankassa ei olekaan meidän kaltaistamme verotarkastuskäytäntöä.
Tilintarkastaja kiersi koko päivän avustuskohteitamme ja haastatteli asianosaisia paikallisia. Hän sanoi päivän päätteeksi olevansa kovin yllättynyt. Ulkolaisten avustusjärjestöjen rahanmenokohteet ovat kuulemma hänen kokemansa mukaan usein vähän niin ja näin. Erankan talonrakennus oli viimeinen kohde. Sen jälkeen hän totesi, ettei kuuna ikinä olisi uskonut papereita selatessaan, että ne vastaavat todellisuutta.
Leena sisareni tulee näinä päivinä sieltä kotiin ja hänen kerassaan saamme tilinpäätösmateriaalin tilintarkastuskertomuksineen. Tuskin maltamme odottaa, mitä hän kirjoitti. Kuulette siitä myöhemmin.
Erankan uusia jalkoja vielä sovitellaan ja kodin rakentaminen on aikataulussaan.
ONKKELIN ONGELMAT
Keken seuraavat viikot kuluvat ensisijaisesti rakennuksen pankkitakauksen parissa. Ei ole helppo homma.
Keke sai perinnöksi minulta toisenkin työn: Ankkeli pitää saada ymmärtämään, ettei roskia saa heittää viidakkoon noin vain. Sainkin jo hänet ymmärtämään, ettei porttimme ulkopuolelle alueellemme saa heittää roskia. Olen järjestänyt ison betonirenkaan, jossa roskat poltetaan. Mutta kun Ankkeli jättää roskapussit sellaisenaan renkaaseen, koirat ja muut eläimet levittävät ne pitkin viidakkoa.
Toistamisesta toistamiseen painotin, että meidän pitää olla esimerkkinä muille. Ankkeli pyöritti päätään ymmärtämisen merkiksi ja hoki, että jees jees. Vartin päästä näin, kun Ankkeli työnsi kottikärryillä rakennusjätteitä tietä pitkin, ja oli juuri kippaamassa niitä viidakkoon, kun karjaisin niin, että Kiiraltakin pääsi luraus.
Onneksi Coolman oli tulkkina. Ankkeli oli syvästi loukkaantunut hänen toimensa keskeytyksestä. Hänhän oli kippaamassa roskia NAAPURIN puolelle. Anna mun kaikki kestää. Muuten mukava mies tuo Ankkeli. (kirjoitetaan Onkkeli).
KOIRAMAISTA JUTTUA
Rubikan kaikki neljä koiraa ovat palanneet takaisin aitamme taakse hetteikkötontille uudesta kodistaan. Anna mun taas kestää.
Coolman lupasi rakentaa tonttimme ympäri aidan päälle tiheän verkon, etteivät käärmeet pääse Kiiraa kiusaamaan. Samalla verkko estää koiriamme hyppäämästä kyläkäynneille kapisten koirakumppaniensa pariin. Kiirallekin voisi tulla vääränmerkkisiä pentuja.
PÄÄSIÄISTERVEISIÄ
Tätä kirjoittaessani on Pääsiäinen. Muistui mieleeni tapahtuma vuosien takaa: Ajelin Portugalin etelävuoriston pikkutietä. Pienen Casais kylän laitamilla hiljensin vauhtia. Erehtymätön tuoksuaistini ilmoitti, että läheisyydessä on uunituoretta leipää. Pysähdyin pienen kyläleipomon viereen. Tien reunalle oli kannettu pitkä pöytä, jolle oli ladottu valtaisa kasa kullaruskeita, kiiltäviä ja höyryäviä pääsiäisleipiä. Nuori poika riensi tekemään kauppaa. Näytin yhtä sormea ja sanoin naapurimaan kielellä "uno". Poika viittoili kiihkeästi 1, 2, 3 vai 4? Vain yksi, yritin epätoivoisesti selittää. Leivät olivat kaikki samannäköisiä.
Lopuksi poika vei minut sisälle, jossa isä paraillaan otti uusia leipiä uunista. Hän selitti ja minä ymmärsin, että nämä leivät olivat traditionaalisia portugalilaisia pääsiäisleipiä. Jatkoimme kaupantekoa: yksi leipä! 1,2,3 vai 4? Lopuksi leipuri otti ison veitsen ja halkaisi yhden leivän. Asia selvisi kerralla.
Portugalilaisen tradition mukaan pääsiäisleivän sisään leivotaan kokonaisia kananmunia - kuorineen päivineen. On yhden, kahden, kolmen ja neljän munan leipiä. Kuin meillä hääkakkua. Eräänlainen paikallinen kalakukko.
Otin neljän munan leivän, yhden kappaleen, sillä se oli iso kuin vessan kansi. Illalla asunnolla minulla oli hauskaa kun Marja leikkasi leipää aavistamatta mitään. Pienet jutut on hauskoja. Rakastan pienyrittämistä. Pieniä leipomoja. Persoonallisia, elämää rikastuttavia juttuja.
AIKAINEN KEVÄT
Vaikka elämme vielä maaliskuuta, kevätkärpäset pörräävät ikkunanlaudalla. Hymy nousi huulilleni. Kysyin Marjalta, muistaako hän kun yli 20 vuotta sitten olin ostanut upouuden auton? Kyllä. Aamulla ihmettelimme herätessämme, missä junioripoikamme on? Pihalta kuului kovaa kolinaa. Juniori istui uutukaisen automme sisällä vasara kädesään. "Iti! Mä tapan kälpäsiä!"
Ysävällisesti
Pentti-Oskari
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Lämmöstä lämpöön
Naantalissa 2.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
LÄMMÖSTÄ LÄMPÖÖN
Kun viime vuonna saavuimme kotiin, oli lämpöero yli 50 astetta. Nyt tuskin havaitsimme lämpötilan muutosta. Airisto lainehti ja kimmelsi vapaana ja osa Herrankukkaron väestä kulkee veneillä töihin. Mainoksissamme ulkoiluaktiviteetit jaetaan avovesikauteen ja talveen. Voinemme tätä päätä pian yksinkertaistaa nämäkin asiat. Veneet nostettiin turhaan teloille. Avovesikalastus jatkuu. Harmittaa vaan, kun avantouinnin järjestäminen vaatii veden jäädyttämistä avannon ympärille. Milläs sen teet. On kuin söisi reikäleivän reikää.
Napakelkkaa ei saada asennettua, eikä potkukelkkasafareita voida järjestää. Ei ole montaakaan vuotta kun saapuessamme maaliskuun alussa Sri Lankasta, polkaisimme eksoottiset autojen jääsafarit Rymättylästä Ahvenanmaalle. Jäätiellä paksuus oli noin 70cm. Asiakkaita saapui Thaimaata myöden ja media hurrasi.
-Aiotteko järjestää näitä joka talvi ?
-Tottakai, vanhanajan kunnon talvet ovat tulleet.
Kun hehkutan elämisen kontrastien nautittavuutta, en tarkoittanut ihan tällaista. Kuin kotiin tuliaisiksi parin päivän päästä satoi ohut valkoinen lumipeite. Mustana vellova meri antaa taas kontrastiaan. Nautin kaikesta tästä suuresti.
INTIASSA KUKIN
ON KUMMEMPI
Paluumatka jälleen Intian kautta, emmekä enää muuta kautta kulje. Priority Passin (vähän yli 100? ja voimassa vuoden ja 4 hengelle etuisuudet) hankkiminen mahdollistaa lounchissa odottamisen. Minä nukuin pehmeällä sohvalla ja napostelin intian kanaa välillä puffeesta. Koko lentoaika yhteensä alle 9 tuntia. Finnair lisää Intian lentojaan ja edullisia lentoja löytyy.
Maksatte edestakaisesta lennosta esim. 680?, omatoimisesti haettuna hotellista 20?/hlö ja ruoasta 2-3 ?. Ilmaiseksi maailman kauneinta luontoa ja ystävällisyyden ryydittämää hymyä. Taitaa kulua kotona enemmän rahaa. Tamilikahakat eivät etelän lomarannan elämää haittaa. Mutta omapa on asianne. Välimeren rannalla saa kyllä rahaa enemmän kulumaan.
Miksikö sitten lainkaan tulemme kotiin? Se on se Debet. Se pitää hoitaa työtä tekemällä kuntoon. Eikä Suomen kevättä ja kesää voita muu kuin toinen samanlainen. Vaikka tovimme paratiisisaarella oli työn täyteinen, virtaa on nyt kotiin tuotavaksi ja vaikka muille jakaa. Välillä on hauskaa ajella autolla tien oikeata laitaa. Sri Lanka on sosialistinen kommunistivaltio. Ja liikenne niin vasemmanpuolista, kuin vain voi olla.
HYVÄ LÄHTEÄ
Olihan se sellainen kaksikuukautinen, ettei paremmasta väliä. Mennessämme naapurin kakkahousu isä huusi ja rähjäsi yöt perheelleen ja ajoi takaa viidakkoveitsellä hetteikössä. Vammaiskeskuksen työmaalla työt olivat seisoksissa kolmatta kuukautta. Vain jotain mainitakseni. Kotiin lähtiessämme naapuriperhe asuu uudessa upeassa kodissaan ja vammaiskeskuksen työmaalla ahertaa parhaillaan 20 miestä töissä.
RUBIKA
Voi sitä onnea. Matalan majan väki muutti kuin kivilinnaan. Muuttokuorma oli eksoottinen näky. Jäljelle jäi vain vanha talo ja 4 koiraa.
Kuten viimeksi kerroin, annoin isälle ukaasin purkaa vanha talo välittömästi. Emme halunneet kyläpäällikön kanssa asioiden jatkuvan ojasta allikkoon. Mökin säilymistä huumehörhöisten kesämajana. Purkiko hän sen? Ei. Kun majaa ei purettu, lähti Coolman kakkahousun isän luo, jonka väitettiin olevan rötiskän omistaja.
Coolman kertoi kauhutarinan luonteestani ja tekemisistäni. Samana päivänä saapuivat isä, äiti ja kaksi Rubikan poikaa purkamaan talon. Työ sujui nopeasti ja kaikki mahdollinen materiaali otettiin talteen. Vaan kakkahousua ei näkynyt missään. Tuli rassukka kylätiellä vastaan. Osasin viestittää tunteeni hätä kohtaan käsimerkein. Neljän koiran jättäminen oman onnensa nojaan ruokkimatta ei ole oikealle buddhalaiselle sopivaa. Kerroin, että pian nenä kiertyy vastapäivään muutaman kierroksen. "Yes yes - hoidetaan!"
Seuraavana päivänä porttimme ulkopuolella käytiin mielenkiintoinen näytelmä. Rubikan 14-vuotias poika oli jostain saanut lainaksi Tuk-Tukin ja ajeli sillä kuin aikamies. Täällä pitää aloittaa ajoharjoittelu jo nuorena, että sitten isona osaa. Parhaiten oppii normaalin liikenteen seassa.
Nuorempi veli oli saanut 2 koiraa kiinni ja sitonut ne narulla tuk-tukin penkkiin kiinni hirveän huudon ryydittämänä. Rubika makasi mahallaan hetteikössä allansa Kaisa-koira, joka huusi kuin tapettava sika. Ja koko kylä tietenkin katsomassa. Kakkahousua ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla.
Ostimme molemmille pojille uudet kelpo sängyt patjoineen. Nyt heillä on oma huone, sängyt ja upea koti jonka lattialla ei vesi enää lillu. Olemme onnellisia perheen puolesta. Kun Rubika vielä ymmärtäisi heittää kakkahousun huut hemmettiin, olisi kaikki vielä paremmin. Mutta se on hänen asiansa. Lotus Hill kummit ovat antaneet perheelle uuden elämän. Olemme seuranneet vanhaa elämää 7 vuoden ajan, joten mistään hätiköidystä avun kohteesta ei ole kysymys.
BANAGALA
Ette ikinä usko, millainen tuli munkissa palaa. Mitenkähän hän ehtii hoitaa pyhät toimensa, kun kaapu liehuu rakennustyömaalla aamusta iltaan. Välillä yölläkin. Kun lisäsiiven katon valu alkoi olla toteutusta vaille, se tehtiin, vaikka oli Täydenkuun juhlapäivä. Silloin ei töitä normaalisti tehdä.
Kävimme työmaalla illansuussa ja paikalla hääri yli 20 työmiestä. Valmista piti olla puolenyön aikaan. Banagala selitti, että hommat sujuu, kun paikalla on samanaikaisesti usean alan miehiä. Sähkö- ja putkimiehet tarvitsevat samanaikaisesti betonimiehiä ja päinvastoin. Puumiehet voivat tehdä ikkunat ja ovet valmiiksi suurelta osin. Asennus sitten yhdessä betonimiesten kanssa.
Koko rakennuksen suurin vaihe on katon rakentaminen. Rakennusala on 1200 neliötä. Rakennusvastaava insinööri ja Banagala lähtivät kauas Mataraan asti valikoimaan ja ostamaan puuta. Katon rakentaminen alkaa pikapuolin.
MUISTA !!!!!!!!! 20.1.2009
Joka käänteessä Banagala muistaa muistuttaa, että kerron kaikille Lotus Hill kummeille ja heidän ystävilleen, että muistavat laittaa tämän päivän kalenteriinsa. Kaikki he ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja mehän menemme sinne. Avajaisiin.
MALLIA VAMMAISRAKENTAMISESTA
Käydessämme Erankan "jalkatehtaalla" havaitsin useita mielenkiintoisia rakenneratkaisuja vammaisten liikkumisia huomioiden. Banagala ja Keke kävivät myös pyynnöstäni siellä ja saivat usean tunnin konsultaation paikan johtajalta lattiamateriaaleja myöden. Paikanhan ovat rakennuttaneet ulkomaalaiset alan asiantuntijat. Heidän ja paikallisten kokemukset yhdistettynä saimme varmasti meille hyvin tärkeää tietoa.
ERANKA
Viimeksi kerroin kateellisuuden maihinnoususta Erankan kylään ja omaan perheeseen. Heitetäänkö Eranka pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa vammaiskotiin ja talon valtaavat veljekset perheineen. Tontin omistava isoäiti on jo 82-vuotias.
Reagoin todella rajusti tapahtumaan. Työt seis, kunnes kädessäni on notaarin todistus tontin omistusoikeudesta Erankalle. Hetken jo peljästyinkin, että olin sortunut ylireagointiin. Työt pysähtyivät perjantaina.
Lauantaina Erankan veljet ilmoittivat hädissään - nähdessään, että olimme tosissamme - etteivät he olleet tarkoittaneet mitään pahaa. Keskiviikkona menimme hakemaan Erankaa ja hänen äitiään sovittamaan uusia jalkoja. Kodin pihalla isoäiti toi nähtäväksemme uunituoreet notaarin allekirjoittamat paperit, joiden mukaan 5 böördsin tontti oli lahjoitettu Erankalle. Työt voitiin aloittaa.
Annoimme Erankalle 2 kännykkää, jotta hän voisi lahjoittaa edelleen ne veljilleen linnarauhan solmimiseksi.
Kävimme Gallessa proteesipajalla. Uusia jalkoja soviteltiin lähes koko päivä. Vanhat painoivat 15 kg, uudet 3 kg. Lopputulos näytti upealta. Jalat ovat valmiina muutaman päivän päästä. Maksoimme loppuhinnan. Yhteensä 60.500R = 390 ? Kiitos taas Lotus Hill kummit. Maksoimme myös Erankalle tuk-tuk -kuljetuksen 3000R = 20? kuukaudessa koulumatkoihin.
Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt on Erankalla kaikki hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin ennen.
KIIRA
Runsaan kahden kuukauden ikäinen saksanpaimenkoirapentumme alkaa näyttää elkeitään: Ostin luita ja annoin kaikille koirille omansa. Bullad-vanhus, joka ei ole yhtään kiinnostunut ja innostunut uudesta tulokkaasta, on pitänyt selkeää hajurakoa. Kun oma luu oli kaluttu, se lähestyi ahnaana Kiiran luuta. Se oli äkkilähtö. En ole koskaan ennen nähnyt Bulladin menevän niin lujaa. Pakoon. Kiiran vatsan syvyydestä lähti sellainen ääni, että minäkin jäykistyin paikalle. Meidän pikku Kiira?
Kun teimme lähtöä, Kiira yltyi aivan vallattomaksi. Sitä ei pidellyt mikään. Vuoroin se kieri vesilammikossa ja vuoroin hiekkakasassa. Olimme jo yli tunnin aikataulusta myöhässä kun lähtömme pysähtyi toisen kenkäni katoamiseen. Se oli löydettävä, sillä muutoin olisi minun matkustettava aamutossuilla tai varvasvälitossuilla. Koko porukka hakemaan. Ja löytyihän se piilotettuna lautakasan rakoon. Aavistiko se lähtömme?
Aavisti, sillä laittaessani kengät jalkaani Colombon lentokentälle mentäessä huomasin, että jalkatulehdukseni johdosta myös vasen kantapää oli kipeytynyt pahoin. Molemmat nilkat olivat limppuna. 16 penissiliinipillerin vuorokausivauhti ei tokeennuttanut niitä. Ja nyt vielä tämä kantapääkin. Tuskin pystyin kävelemään. Kunnes sitten lentokoneessa riisuin kengät. Huomasin Kiiran kiusanteon: Se oli järsinyt kengän kantapäästä terävän ja kovan muovinpalan näkyviin pehmusteiden alta. Tämä muovinpala oli painanut kantapäähäni yli sentin syvyisen painauman. Ei ihme, että jalkaan sattui aivan hirveästi kävellessä. Havainto helpotti, sillä tautini ei ollut edennytkään niin pitkälle. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi kaiketi Kiira.
KARU MUISTOMERKKI
Muistojeni syvyyksissä on vahvasti tsunamin aikana sattuneen 2000 ihmisen junaturma. He hukkuivat mutavelliin aivan kotimme läheisyydessä. Junaturmalle on pystytetty hyvin karu muistomerkki. Hikkaduwan aseman sivuraiteelle on tuotu muutama mudasta nostettu junanvaunu. Se on koruton muisto murheellisesta tapahtumasta.
KEKE PAIKALLE - VAHTIVUORO VAIHTUI
Olimme yhdessä viikon verran paikan päällä, ja pääsin informoimaan Kekelle tärkeimmät tapahtumat. Hyvällä mielellä jätin olemassa olevat työt.
Kotiin palattuani työ jatkuu etänä. Osa mielestä ja sydämestä on edelleen siellä. Varainhankintaankin pitää taas keskittyä. Töytärin Jussi tulee vieraakseni viikon päästä. Lyömme päämme yhteen. Mutta varovasti, ettei satu.
HYVÄ OLLA KOTONA TAAS
Yli 2 kk postin avaaminen on aina mielenkiintoista. Samalla korostui jälleen se tosiasia, että Suomessa on kaikki hyvin. Ei nyt sentään kaikki. Tyytyväisyys ei ole. Olisi syytä olla. Kun työpostia availin, totesin jälleen, että on hienoa toimia maassa, joka on maailman vähiten korruptoitunut. Viranomaisten kanssa toiminta on käsittämättömän positiivista ja oikeudenmukaista. Mistähän tällainen tunne johtuu?
Katson ikkunasta valkeaa maata ja mustaa merta. Odotan muuttolintuja ja kevättä. Suomalainen maaliskuu on vuoden hienointa aikaa. Odotan kesää, jossa ei tarvitse ylen määrin hikoilla. Haluan tavata työkavereitani, naapureitani ja ystäviäni, jotka eivät kovin paljon hymyile, mutta jotka ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Odotan Suomen suvea. Rakastan merta, koska sillä ei ole rajoja. Silti tilasin uudet lentoliput Sri Lankaan.
Työmme on vielä vähän kesken. Se on aina ollut vain vähän kesken. Pääsenköhän siitäkään työstä koskaan eläkkeelle. Ehkä en halua sitä. Nautin tästä itsekkäästä olosta. Me emme saa unohtaa heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
LÄMMÖSTÄ LÄMPÖÖN
Kun viime vuonna saavuimme kotiin, oli lämpöero yli 50 astetta. Nyt tuskin havaitsimme lämpötilan muutosta. Airisto lainehti ja kimmelsi vapaana ja osa Herrankukkaron väestä kulkee veneillä töihin. Mainoksissamme ulkoiluaktiviteetit jaetaan avovesikauteen ja talveen. Voinemme tätä päätä pian yksinkertaistaa nämäkin asiat. Veneet nostettiin turhaan teloille. Avovesikalastus jatkuu. Harmittaa vaan, kun avantouinnin järjestäminen vaatii veden jäädyttämistä avannon ympärille. Milläs sen teet. On kuin söisi reikäleivän reikää.
Napakelkkaa ei saada asennettua, eikä potkukelkkasafareita voida järjestää. Ei ole montaakaan vuotta kun saapuessamme maaliskuun alussa Sri Lankasta, polkaisimme eksoottiset autojen jääsafarit Rymättylästä Ahvenanmaalle. Jäätiellä paksuus oli noin 70cm. Asiakkaita saapui Thaimaata myöden ja media hurrasi.
-Aiotteko järjestää näitä joka talvi ?
-Tottakai, vanhanajan kunnon talvet ovat tulleet.
Kun hehkutan elämisen kontrastien nautittavuutta, en tarkoittanut ihan tällaista. Kuin kotiin tuliaisiksi parin päivän päästä satoi ohut valkoinen lumipeite. Mustana vellova meri antaa taas kontrastiaan. Nautin kaikesta tästä suuresti.
INTIASSA KUKIN
ON KUMMEMPI
Paluumatka jälleen Intian kautta, emmekä enää muuta kautta kulje. Priority Passin (vähän yli 100? ja voimassa vuoden ja 4 hengelle etuisuudet) hankkiminen mahdollistaa lounchissa odottamisen. Minä nukuin pehmeällä sohvalla ja napostelin intian kanaa välillä puffeesta. Koko lentoaika yhteensä alle 9 tuntia. Finnair lisää Intian lentojaan ja edullisia lentoja löytyy.
Maksatte edestakaisesta lennosta esim. 680?, omatoimisesti haettuna hotellista 20?/hlö ja ruoasta 2-3 ?. Ilmaiseksi maailman kauneinta luontoa ja ystävällisyyden ryydittämää hymyä. Taitaa kulua kotona enemmän rahaa. Tamilikahakat eivät etelän lomarannan elämää haittaa. Mutta omapa on asianne. Välimeren rannalla saa kyllä rahaa enemmän kulumaan.
Miksikö sitten lainkaan tulemme kotiin? Se on se Debet. Se pitää hoitaa työtä tekemällä kuntoon. Eikä Suomen kevättä ja kesää voita muu kuin toinen samanlainen. Vaikka tovimme paratiisisaarella oli työn täyteinen, virtaa on nyt kotiin tuotavaksi ja vaikka muille jakaa. Välillä on hauskaa ajella autolla tien oikeata laitaa. Sri Lanka on sosialistinen kommunistivaltio. Ja liikenne niin vasemmanpuolista, kuin vain voi olla.
HYVÄ LÄHTEÄ
Olihan se sellainen kaksikuukautinen, ettei paremmasta väliä. Mennessämme naapurin kakkahousu isä huusi ja rähjäsi yöt perheelleen ja ajoi takaa viidakkoveitsellä hetteikössä. Vammaiskeskuksen työmaalla työt olivat seisoksissa kolmatta kuukautta. Vain jotain mainitakseni. Kotiin lähtiessämme naapuriperhe asuu uudessa upeassa kodissaan ja vammaiskeskuksen työmaalla ahertaa parhaillaan 20 miestä töissä.
RUBIKA
Voi sitä onnea. Matalan majan väki muutti kuin kivilinnaan. Muuttokuorma oli eksoottinen näky. Jäljelle jäi vain vanha talo ja 4 koiraa.
Kuten viimeksi kerroin, annoin isälle ukaasin purkaa vanha talo välittömästi. Emme halunneet kyläpäällikön kanssa asioiden jatkuvan ojasta allikkoon. Mökin säilymistä huumehörhöisten kesämajana. Purkiko hän sen? Ei. Kun majaa ei purettu, lähti Coolman kakkahousun isän luo, jonka väitettiin olevan rötiskän omistaja.
Coolman kertoi kauhutarinan luonteestani ja tekemisistäni. Samana päivänä saapuivat isä, äiti ja kaksi Rubikan poikaa purkamaan talon. Työ sujui nopeasti ja kaikki mahdollinen materiaali otettiin talteen. Vaan kakkahousua ei näkynyt missään. Tuli rassukka kylätiellä vastaan. Osasin viestittää tunteeni hätä kohtaan käsimerkein. Neljän koiran jättäminen oman onnensa nojaan ruokkimatta ei ole oikealle buddhalaiselle sopivaa. Kerroin, että pian nenä kiertyy vastapäivään muutaman kierroksen. "Yes yes - hoidetaan!"
Seuraavana päivänä porttimme ulkopuolella käytiin mielenkiintoinen näytelmä. Rubikan 14-vuotias poika oli jostain saanut lainaksi Tuk-Tukin ja ajeli sillä kuin aikamies. Täällä pitää aloittaa ajoharjoittelu jo nuorena, että sitten isona osaa. Parhaiten oppii normaalin liikenteen seassa.
Nuorempi veli oli saanut 2 koiraa kiinni ja sitonut ne narulla tuk-tukin penkkiin kiinni hirveän huudon ryydittämänä. Rubika makasi mahallaan hetteikössä allansa Kaisa-koira, joka huusi kuin tapettava sika. Ja koko kylä tietenkin katsomassa. Kakkahousua ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla.
Ostimme molemmille pojille uudet kelpo sängyt patjoineen. Nyt heillä on oma huone, sängyt ja upea koti jonka lattialla ei vesi enää lillu. Olemme onnellisia perheen puolesta. Kun Rubika vielä ymmärtäisi heittää kakkahousun huut hemmettiin, olisi kaikki vielä paremmin. Mutta se on hänen asiansa. Lotus Hill kummit ovat antaneet perheelle uuden elämän. Olemme seuranneet vanhaa elämää 7 vuoden ajan, joten mistään hätiköidystä avun kohteesta ei ole kysymys.
BANAGALA
Ette ikinä usko, millainen tuli munkissa palaa. Mitenkähän hän ehtii hoitaa pyhät toimensa, kun kaapu liehuu rakennustyömaalla aamusta iltaan. Välillä yölläkin. Kun lisäsiiven katon valu alkoi olla toteutusta vaille, se tehtiin, vaikka oli Täydenkuun juhlapäivä. Silloin ei töitä normaalisti tehdä.
Kävimme työmaalla illansuussa ja paikalla hääri yli 20 työmiestä. Valmista piti olla puolenyön aikaan. Banagala selitti, että hommat sujuu, kun paikalla on samanaikaisesti usean alan miehiä. Sähkö- ja putkimiehet tarvitsevat samanaikaisesti betonimiehiä ja päinvastoin. Puumiehet voivat tehdä ikkunat ja ovet valmiiksi suurelta osin. Asennus sitten yhdessä betonimiesten kanssa.
Koko rakennuksen suurin vaihe on katon rakentaminen. Rakennusala on 1200 neliötä. Rakennusvastaava insinööri ja Banagala lähtivät kauas Mataraan asti valikoimaan ja ostamaan puuta. Katon rakentaminen alkaa pikapuolin.
MUISTA !!!!!!!!! 20.1.2009
Joka käänteessä Banagala muistaa muistuttaa, että kerron kaikille Lotus Hill kummeille ja heidän ystävilleen, että muistavat laittaa tämän päivän kalenteriinsa. Kaikki he ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja mehän menemme sinne. Avajaisiin.
MALLIA VAMMAISRAKENTAMISESTA
Käydessämme Erankan "jalkatehtaalla" havaitsin useita mielenkiintoisia rakenneratkaisuja vammaisten liikkumisia huomioiden. Banagala ja Keke kävivät myös pyynnöstäni siellä ja saivat usean tunnin konsultaation paikan johtajalta lattiamateriaaleja myöden. Paikanhan ovat rakennuttaneet ulkomaalaiset alan asiantuntijat. Heidän ja paikallisten kokemukset yhdistettynä saimme varmasti meille hyvin tärkeää tietoa.
ERANKA
Viimeksi kerroin kateellisuuden maihinnoususta Erankan kylään ja omaan perheeseen. Heitetäänkö Eranka pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa vammaiskotiin ja talon valtaavat veljekset perheineen. Tontin omistava isoäiti on jo 82-vuotias.
Reagoin todella rajusti tapahtumaan. Työt seis, kunnes kädessäni on notaarin todistus tontin omistusoikeudesta Erankalle. Hetken jo peljästyinkin, että olin sortunut ylireagointiin. Työt pysähtyivät perjantaina.
Lauantaina Erankan veljet ilmoittivat hädissään - nähdessään, että olimme tosissamme - etteivät he olleet tarkoittaneet mitään pahaa. Keskiviikkona menimme hakemaan Erankaa ja hänen äitiään sovittamaan uusia jalkoja. Kodin pihalla isoäiti toi nähtäväksemme uunituoreet notaarin allekirjoittamat paperit, joiden mukaan 5 böördsin tontti oli lahjoitettu Erankalle. Työt voitiin aloittaa.
Annoimme Erankalle 2 kännykkää, jotta hän voisi lahjoittaa edelleen ne veljilleen linnarauhan solmimiseksi.
Kävimme Gallessa proteesipajalla. Uusia jalkoja soviteltiin lähes koko päivä. Vanhat painoivat 15 kg, uudet 3 kg. Lopputulos näytti upealta. Jalat ovat valmiina muutaman päivän päästä. Maksoimme loppuhinnan. Yhteensä 60.500R = 390 ? Kiitos taas Lotus Hill kummit. Maksoimme myös Erankalle tuk-tuk -kuljetuksen 3000R = 20? kuukaudessa koulumatkoihin.
Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt on Erankalla kaikki hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin ennen.
KIIRA
Runsaan kahden kuukauden ikäinen saksanpaimenkoirapentumme alkaa näyttää elkeitään: Ostin luita ja annoin kaikille koirille omansa. Bullad-vanhus, joka ei ole yhtään kiinnostunut ja innostunut uudesta tulokkaasta, on pitänyt selkeää hajurakoa. Kun oma luu oli kaluttu, se lähestyi ahnaana Kiiran luuta. Se oli äkkilähtö. En ole koskaan ennen nähnyt Bulladin menevän niin lujaa. Pakoon. Kiiran vatsan syvyydestä lähti sellainen ääni, että minäkin jäykistyin paikalle. Meidän pikku Kiira?
Kun teimme lähtöä, Kiira yltyi aivan vallattomaksi. Sitä ei pidellyt mikään. Vuoroin se kieri vesilammikossa ja vuoroin hiekkakasassa. Olimme jo yli tunnin aikataulusta myöhässä kun lähtömme pysähtyi toisen kenkäni katoamiseen. Se oli löydettävä, sillä muutoin olisi minun matkustettava aamutossuilla tai varvasvälitossuilla. Koko porukka hakemaan. Ja löytyihän se piilotettuna lautakasan rakoon. Aavistiko se lähtömme?
Aavisti, sillä laittaessani kengät jalkaani Colombon lentokentälle mentäessä huomasin, että jalkatulehdukseni johdosta myös vasen kantapää oli kipeytynyt pahoin. Molemmat nilkat olivat limppuna. 16 penissiliinipillerin vuorokausivauhti ei tokeennuttanut niitä. Ja nyt vielä tämä kantapääkin. Tuskin pystyin kävelemään. Kunnes sitten lentokoneessa riisuin kengät. Huomasin Kiiran kiusanteon: Se oli järsinyt kengän kantapäästä terävän ja kovan muovinpalan näkyviin pehmusteiden alta. Tämä muovinpala oli painanut kantapäähäni yli sentin syvyisen painauman. Ei ihme, että jalkaan sattui aivan hirveästi kävellessä. Havainto helpotti, sillä tautini ei ollut edennytkään niin pitkälle. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi kaiketi Kiira.
KARU MUISTOMERKKI
Muistojeni syvyyksissä on vahvasti tsunamin aikana sattuneen 2000 ihmisen junaturma. He hukkuivat mutavelliin aivan kotimme läheisyydessä. Junaturmalle on pystytetty hyvin karu muistomerkki. Hikkaduwan aseman sivuraiteelle on tuotu muutama mudasta nostettu junanvaunu. Se on koruton muisto murheellisesta tapahtumasta.
KEKE PAIKALLE - VAHTIVUORO VAIHTUI
Olimme yhdessä viikon verran paikan päällä, ja pääsin informoimaan Kekelle tärkeimmät tapahtumat. Hyvällä mielellä jätin olemassa olevat työt.
Kotiin palattuani työ jatkuu etänä. Osa mielestä ja sydämestä on edelleen siellä. Varainhankintaankin pitää taas keskittyä. Töytärin Jussi tulee vieraakseni viikon päästä. Lyömme päämme yhteen. Mutta varovasti, ettei satu.
HYVÄ OLLA KOTONA TAAS
Yli 2 kk postin avaaminen on aina mielenkiintoista. Samalla korostui jälleen se tosiasia, että Suomessa on kaikki hyvin. Ei nyt sentään kaikki. Tyytyväisyys ei ole. Olisi syytä olla. Kun työpostia availin, totesin jälleen, että on hienoa toimia maassa, joka on maailman vähiten korruptoitunut. Viranomaisten kanssa toiminta on käsittämättömän positiivista ja oikeudenmukaista. Mistähän tällainen tunne johtuu?
Katson ikkunasta valkeaa maata ja mustaa merta. Odotan muuttolintuja ja kevättä. Suomalainen maaliskuu on vuoden hienointa aikaa. Odotan kesää, jossa ei tarvitse ylen määrin hikoilla. Haluan tavata työkavereitani, naapureitani ja ystäviäni, jotka eivät kovin paljon hymyile, mutta jotka ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Odotan Suomen suvea. Rakastan merta, koska sillä ei ole rajoja. Silti tilasin uudet lentoliput Sri Lankaan.
Työmme on vielä vähän kesken. Se on aina ollut vain vähän kesken. Pääsenköhän siitäkään työstä koskaan eläkkeelle. Ehkä en halua sitä. Nautin tästä itsekkäästä olosta. Me emme saa unohtaa heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)