PÄIVÄKIRJA 23.2.2009
Sri Lanka
--------------------------------------------------------------------------------
PIKALOMA ATOLLEILLA
Kuten viime kirjeessäni paljastin, hilppasimme hässäkän keskeltä pikalomalle naapurisaarille. Malediivit sijaitsevat Sri Lankasta lounaaseen runsaan tunnin lentomatkan päässä.
Hieman taustatietoa Malediiveistä:
Viime syksynä olivat vaalit, jotka voitti oppositiopuolueen 41-vuotias kaveri, Nasheed, jota myös "Anniksi" kutsutaan. Entinen presidentti oli vallassa kuusi viisivuotiskautta eli yhteensä 30 vuotta. (Aasian kauimmin palvellut johtaja). Kansanäänestykset siellä kyllä järjestettiin, mutta ehdokkaita oli vain yksi. Hän nimitti virkoihin sukulaisiaan ja ystäviään ja oli tosi diktaattori. Vasta nyt sinne saapui demokratia. Ex-presidentti sanoi haastattelussa, ettei köyhä ja kouluttamaton maa ollut "valmis" demokratiaan. Malediivit on kuitenkin yksi maailman hohdokkaimmista luxus-lomakohteista ja tulot turismista ovat 1 miljardi euroa vuosittain. Silti 25% kansasta on köyhää, niin köyhää, että jopa seitsemän perhettä voi joutua asumaan pääkaupunki Malessa yhdessä huoneessa. Nuoriso on tekemättömyyteensä tympääntyneitä joten (kovat) huumeet ovat ongelma ja sitä kautta rikokset. Tuloerot ovat valtaisat.
Uusi presidentti on entinen toimittaja. Poliittinen toisinajattelija, joka joutui 13 kertaa vankilaan arvosteltuaan presidenttiä ja tämän politiikkaa ja oli lisäksi kotiarestissa sekä maanpaossa, opiskellut Englannissa. Koulutukseltaan Maritim (meri)-insinööri. "Myöhempien aikojen" eli nykyajan Nelson Mandelaksikin häntä kutsutaan. Niin, että se tästäkin paratiisista, huokaus.
Pinta-ala: Muutama sata neliökilometriä - 1192 saarta plus 26 atollia. Korkein kohta on 2,4 m merenpinnan yläpuolella. Asukkaita 380.000. Uskonto pääosin islam. Uusi presidentti suunnittelee muuttavansa presidentinpalatsin valtion ensimmäiseksi yliopistoksi. Maassa on 70.000 ulkomaalaista työntekijää sekä 33.000 laitonta maahanmuuttajaa, lähinnä Intiasta, Sri Lankasta, Bangladeshistä ja Nepalista.
--------------------------------------------------------------------------------
TURKOOSIN KIRJOA
Jo lentokoneen ikkunasta avautui uskomaton värimaailma. Ei ole Tikkurilan värikartassa niin montaa turkoosin sävyä kuin täällä. "Malediivien turkoosi" olisi uskomaton värien kirjo. Nopealla vesibussilla puolen tunnin ajomatka Paratiisisaarelle, joka sijaitsi samalla atollilla kuin pääkaupunkikin. Saari on 900 m pitkä ja 300 m leveä. Hotellihuoneita noin 400, osa paalujen päällä vedessä, osa valkean hiekan rannalla ja osa saaren sisäosassa. Meille kävi tuuri: Tilaamamme 2 tähden majoitus muuttui tilan puutteen vuoksi 5 tähden huoneeksi. Parvekkeen ovelta hiekalle ja turkoosin sisään sukeltamaan. Marja - innokkaana vesielävänä viihtyi värikylläisyydessä. En osaa sanoin kuvata myöskään sitä kalojen värimaailmaa, mikä eteemme avautui. Ei sellaista ole edes elokuvissa. Marjan sukellukset loppuivat yllättäen "mökkirannassa". Illalla pimeyden jo laskeutuessa lueskelin huoneessa Kuuban tarinoita. Marja ryntäsi rannalta hysteerisenä huutaen: "Oskari, tule äkkiä katsomaan!" Siinä uiskenteli siimahäntäinen rausku, samanmoinen joka tappoi siimaniskulla australialaisen, kuuluisan krokotiilimiehen. Siinä se uiskenteli Marjan uimavedessä.
Seuraavana päivänä hän siirsi sukelluksensa sukelluskoulun rantavesiin. Minä käytännöllisesti katsoen melkein hukuin kesällä 1964 Iniön aukolla, eikä oikein enää uiskentelu ole maistunut sen jälkeen. Marja ja erityisesti Karioskari pitävät huolen puolestani perheen vesipeto-ominaisuuksista.
Uskokaa tai älkää, mutta vaikka kaikki oli viimeisen päälle, palvelu, ruoka, luonto, kaikki, niin kolmen vuorokauden aika oli ihan tarpeeksi. Aloin jo saada näppyjä joutenolosta. Niin ovat kertoneet muutkin saarella vierailleet. Uskomaton paikka, joka kannattaa nähdä, mutta tuskinpa uudelleen. Se on nähty ja koettu. Elämäni 89. valtio.
--------------------------------------------------------------------------------
TAKAISIN SRI LANKAAN
Kolmen lomapäivän jälkeen Malen kentälle ja koneeseen. Hetkeä ennen laskeutumisen aloitusta kone sai pahoja ilmavaivoja. Kuopat ravisteli ja hyppyytti konetta oikein kunnolla. Ennen kokematonta. Sitten tunsimme, kuinka korkeus alkoi pudota ja kone aloitti jyrkän kaarron. Hajosiko joku. TV:n näyttöruudusta näki, että olimme kääntyneet takaisin. Vatsanpohjaa kipristi oikein kunnolla. Vieressämme olleet korealaiset hymyilivät. Tiedättehän heidät, joiden tuska näyttää hymyltä.
Vihdoin Captain spiikking: "Colombon lentokenttää on pommitettu ja se on suljettu. Käännymme takaisin. Polttoaine riittää. Hyvää matkaa!"
Laskeuduttuamme avasimme kännykät. Viestejä oli tullut kymmenittäin. Olimme hetkessä ajan tasalla ja ystävämme pitivät siitä huolen koko illan. Se on sitä nykyaikaa.
--------------------------------------------------------------------------------
TALVISODAN MENINKI
Lotus Hill -kummimme, Maakannaksen perhe, oli lähdössä Suomeen ja majoittui viimeiseksi yöksi Colomboon. JP:ltä tuli viesti: -Olimme juuri menossa nukkumaan, kun ulkoa kuului kauhea räiske. Valot sammuivat. Kurkkasin ikkunasta. Ilmatorjunta ampui raivoisasti ja taivas oli täynnä valojuovia. Tulipalojakin näkyi. 150 m päässä hotellissa oli iso hallintorakennus tulessa.
Kovaääniskuulutuksella asukkaat evakuoitiin hotellin väestösuojaan, maanalaiseen käytävään. "Miten perhe suhtautui asiaan?" kyselin. "Lapset olivat unenpöpperössä ja vaimo tossa hiukan vapisi, mutta minulle, Hennala vuosimallia 89, tällainenhan on rutiinia. Tällaiseen minut on koulutettu." Totesin, että taisi olla sellainen talvisodan meininki. JP jatkoi: "Vajaan tunnin kuluttua pääsimme taas huoneeseen. Ala-aulassa soitti filippiiniläisorkesteri jazzia." Sain aiheen jatkaa: "Ja sitten oli Titanicin meininki."
Joskus kauan sitten kerroin tamilitiikereiden kahdesta tsekkiläisestä lystikoneesta, jotka pommittelivat pääkaupunkia ja aikaansaivat suurta hämmennystä ja nöyryytystä. Nämä samat koneet olivat taas asialla, mutta ammuttiin molemmat alas. Sissipäällikkö Velupillain poika muuten opiskeli Lontoossa lentokoneinsinööriksi. Koneiden huoltohommat taisi nyt jäädä silleen.
Parin tunnin odotuksen jälkeen uusi yritys ja nyt onnistui. Coolman oli odottanut kentällä yli yön ja silmät ristissä ajoi kotiin. Matkan varrella ohitimme myös uuteen uskoon muokattua verohallinnon rakennusta. Liekö koneen ohjaajalla henkilökohtaisia antipatioita. Merkillinen sattuma kaiketi vain.
Kotiin tultuamme eräs maamiehistämme totesi happamena, että taas te olitte paikalla, kun jotain sattuu. Ei oltu ihan, mutta melkein.. Mutta melkeintä ei lasketa.
--------------------------------------------------------------------------------
KADONNUT KYLÄ
Lotus Hill -tunnuslause "Autamme heitä, jotka muut ovat unohtaneet" - toimii edelleenkin ja on ajankohtainen:
Eteemme avautui laakso, jonne kulki viheliäinen kärrytie, niin kuin Naantaliin 1800 -luvun lopulla. En ollut uskoa silmiäni. Laaksossa oli noin 200 savesta kyhättyä matalaa majaa. Jokaisen edessä kauniisti hoidettu pieni puutarha. Siistiä, uskomattoman siistiä. Mutta äärimmäisen köyhää. Täällä nämä kaksi asiaa eivät välttämättä kohtaa toisiaan.
Erään talon eteen oli levitetty suuri muovipressu auringon suojaksi. Paikalla oli arviolta 1000 ihmistä. Suurin osa lapsia. Minulla nousi pala kurkkuun. Olen kokenut tämän ennenkin. Joulun jälkeen 2004. Tsunamin jälkeisenä aikana pelastuneiden kokoontumisleireissä. Ja siitähän tässä oikeastaan olikin kysymys.
--------------------------------------------------------------------------------
ROBIN HOOD
Olemme ystävystyneet paikallisen nuorukaisen kanssa, jotka kutsutaan Robin Hoodiksi. Hän auttaa alueen köyhiä. Hänestä puhutaan. Häntä ihaillaan ja tietenkin myös vihataan ja kadehditaan. Paikallisen tapaan ihmisistä puhutaan paljon. Olen päättänyt seurata omin silmin ja omin hoksottimin ja tehdä oman tilannearvioni. Mutta tämä näky lumosi minut.
Tsunamin jälkeen kaikki kotinsa menettäneet eivät suinkaan saaneet avustusjärjestöiltä uutta tilalle. Ne, jotka asuivat kyhätyissä kojuissaan lähellä meren rantaa, eivät saaneet mitään, koska asunnot olivat laittomasti rakennettu valtion maalle.
Nämä ihmiset ovat todellisia väliinputoajia. Robin Hood, jota aloimme kutsua Marjan ehdotuksesta MURUKSI (en ole svartstrumppa, mutta miksiköhän?) hankki haltuunsa tiettömien taipaleiden takaa usean kymmenen hehtaarin kokoisen laakson, jonka aikanaan omisti joku ulkomaalainen. Perillisten puutteessa alue jäi "ei kenenkään maaksi". Tämän laakson Muru palstoitti 200 perheelle, ja teki vaatimattomat polut alueelle.
Rautatieasemilta, bussikatoksista ym. paikoissa majailleet asunnottomat perheet hän kokosi laaksoon ja antoi heille materiaalia talojen rakentamiseen. He rakensivat savesta siistejä, pieniä asumuksia. Muru toimitti kasvien, kukkasten ja hedelmäpensaiden taimia. Laaksoon valittiin kyläpäällikkö ja sosiaalinen järjestäytyminen alkoi.
Osa kyläläisistä sai töitä läheisiltä kaneli- ja teeviljelmiltä, mutta valtaosa elää edelleenkin työttömänä. En ymmärrä, miten ihmeessä he tulevat toimeen. Valtio eikä mikään viranomainen heitä avusta. Eikä mikään avustusjärjestökään. He elävät siellä viidakon keskellä laaksossa omaa elämäänsä. Piilossa ja unohdettuna. Ilman Robin Hoodin apua he eivät selviäisi.
--------------------------------------------------------------------------------
KAMALAT VALKOISET IHMISET
Me menimme paikalle extempore, emmekä tienneet paikasta oikeastaan mitään. Se oli todella paikka, jossa asuvat tsunamin uhrit ovat heitä, jotka muut ovat unohtaneet. Samaan aikaan kun tsunamialueen hyväosaiset haalivat useitakin avustustaloja samalle perheelle. Aina välillä tulee mieleen, että nyt olisi aidolle kommunismille sijaa.
Matkassamme oli muutama sata käytettyä silmälasia, jotka hupenivat hetkessä. Jakeluun menivät myös lukuisat kynät ja vihot sekä pari isoa kassillista vaatteita. Vaimo oli heltynyt todelliseen uhraukseen, sillä jakoon meni hänen Vaasan Palloseuran pelipaitansa 60-luvulta, jolloin hän oli voittamassa jalkapallossa SM hopeaa. Eli, etteikö meidän perheessä olisi urheiltu!
Hellyttävin hetki oli Maakannaksen perheen mukanaan tuomat pehmolelut. Kylän pienimmät, tsunamin jälkeen syntyneet lapset, jotka eivät tuskin koskaan ole käyneet laakson ulkopuolella, olivat järkyttyneitä valkoisia nähdessään. Vapisevin käsin he ottivat uudet kainalokaverit vastaan. Kiitokset Maijalle ja Paavolle ja taustavoimille.
--------------------------------------------------------------------------------
KYLÄN YLPEYS
Ennen poislähtöä Robin Hood suoritti sosiaalisia tehtäviään. Hänen ratkottavakseen tuotiin vaikeimmat tapaukset. Yksi pikkupoika oli suutuksissaan lyönyt krikettimailallaan kaveriaan päähän. Hän sai sellaisen läksytyksen, että varmasti muistaa. Hänet uhattiin erottaa kyläyhteisöstä kokonaan. Lopuksi annettiin kuitenkin vielä viimeinen mahdollisuus. Sitten kyläpäällikkö toi meille kirjeen ja valokuvan. Kylän suuri ylpeys oli tyttö, joka oli päässyt Yliopistoon. Hän opiskelee humanistisia tieteitä. Olisitte nähneet, kuinka ylpeitä kyläläiset olivat tästä tytöstä. Kuulin vaan suuni sanovan kyläläisille, että me otamme tytön avustuskohteeksi.
Nyt kun Lotus Hill -vammaiskeskushanke on pulkassa, sopii tällaisen kyläyhteisön avustaminen hyvin hankkeellemme. Eikö vain? Sähköä ei ole mailla halmeilla ja veden kanssa on suuria ongelmia. Mutta siistiä on. Se on hyvä lähtötilanne. Osa lapsista sentään saa läpsytellä paljain jaloin 8 km koulumatkan. Tehdäänpä tarkempaa analyysiä. Raportoin lisää. Taas on tunne, että ollaan oikealla asialla.
--------------------------------------------------------------------------------
MUUTA
Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta jatkan seuraavalla kerralla. Munuaispoika on edelleen sairaalassa odottamassa kuntonsa kohottamista ja leikkausta. Odotamme koko ajan lääkärin raporttia. Vammaiskeskuksessa on menossa siivoustyöt.
10.3 on luovutustilaisuus. Lähellä ollaan.
Olkaamme onnellisia omassa kodissamme ja omassa isänmaassamme. Me olemme etuoikeutettuja - me suomalaiset. Huomaatteko, koti-ikävä iskee.
Rakkain terveisin
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
PS.
Voihan verokirja !
Että tämäkin vielä
TARJA ON TAAS RASKAANA
Annoin kylän eläinlääkärille vuosi sitten 2000 rupeeta, että antaa Tarjalle piikin. Sen jälkeen kun Mara, Urkki ja Manu meinasivat sekoittaa koko huushollin. Ei enää. Meiltä loppuu presidentitkin. Jos tulee iso katras, otan käyttöön tulevienkin pressojen nimet. Uskaltaisko laitta Saulin? Jos tulee tyttöpentuja, olemme pulassa. Koiran estävän käärmeaidan rakentaminen on juuri meneillään. Emme ehtineet naapurin moppien vierailuja Tarjan luo estää. Vai olisiko se Dobermanni ehtinyt?
---------------------------
Sain taas virkistävän kirjeen ja tehtävän.
Opettajakummimme käsittelee päiväkirjojani koulussaan lasten kanssa. Huh huh. Olenkohan osannut kirjoittaa säntillisesti? Oheistan saamani kirjeen ja samalla vastaukseni.
Hei Pentti-Oskari ja Marja!
Takana on huikean talvinen hiihtoloma, joten aika astua sorvin ääreen. Annoin oppilaille tehtäväksi hiihtolomalla miettiä teille kysymyksiä. Vaikken olekaan luonteeltani pessimisti, tietty epäilys tehtävän suorittamisesta asui mielessäni koko loman. Erehdyin ja pahasti, hyvä niin. Kun atk-tunti alkoi, käytimme tovin kertaamalla asiaa. Oppilaat katsoivat minua ja sanoivat: "niiinnnn meillä on vaikka kuinka paljon kysymyksiä." Hämmästyin, mutta kun pienet sormet alkoivat takoa näppäimistöä, oli open aika syödä hattunsa.
1. Onko siellä kamalan kuuma yölläkin? -tyttö 12 v
Yölämpötila saattaa laskea joskus jopa 25 asteeseen. Vaimoni alkaa silloin palella. Minä voin hyvin silloin. Kas kun olen niin iso. Suomessa tuo 25 astetta on helleraja.
Tasan ei käy onnen lahjat. On kivaa, kun ei tarvitse peittoa. Käytän joskus lakanaa, mutta sitten herään lakanarullan sisältä yltä päältä hiestä. Kun täällä kuumassa on tarpeeksi kauan, alkaa nähdä unia talvisesta Suomesta. Eräänä yönä näin unta, että kieriskelin lumessa. Sitten heräsin lakanarullan sisältä. Nauratti vähän itseänikin.
2. Onko siellä MacDonalsia? -poika 11v
Väittävät, että pääkaupungissa joku olisi sellaisen nähnyt. Tämä tieto ei ole varma, joten sitä ei kannata levittää.
Hyvä ystäväni Salmelan Heikki eli Hese aloitti nuorena poikana Naantalin linja-autoasemalla nakkikioskilla. Nyt hänellä on Hessburgereita ympäri maata ja ulkomaillakin. Hese on hyväsydäminen, humaani mies. Hän hankki Bangladesistä, aika lähellä Sri Lankaa, tontin ja on nyt avaamassa siellä Hessburgeria. Kaikki tulot siitä toiminnasta hän antaa paikallisille köyhille. Muistakaa tämä, jos valitsette pikaruokapaikkaa. Hese on hieno mies
3. Montako puskutraktoria teillä on ja saako oppilaat osallistua rakennustöihin? -poika 12v
Olipa hauska kysymys. Täällä on puskutraktorin tilalla 20 miestä ja 10 lapiota. Kaikille ei riitä lapioita. Mutta systeemi on hyvä, koska valtavasta kuumuudesta johtuen on hyvä, että puolet miehistä lepää hikoillen kun toinen puoli tekee töitä.
Lasten vastaanottokodin rakennustöissä isommat pojat saavat ja haluavat myös osallistua joihinkin rakennustöihin. Yleensä jokainen lapsi osallistuu johonkin työhön. Isommilla tytöillä on omat keittiövuorot. He tekevät kaiken ruokansa itse. Osa hoitaa puutarhaa, osa kiipeilee palmuissa pudottamassa kookospähkinöitä, osa siivoaa jne. Kun menimme tänne "lasten kaatopaikalle" niin ei ollut, vaan lapset suljettiin koulun jälkeen ristikoiden taa huoneisiin, eikä heillä ollut mitään tekemistä.
Suomalaisten Lotus Hill kummien maksamilla varoilla olemme voineet kehittää paikkaa niin, että nyt voidaan puhua jo lastenkodista. Siellä on kirjasto, sairastupa, ompeluluokka, tietokoneluokka, leipomo, TV-huone jne. Erityisopettajat opettavat uusia tulokkaita koulunkäyntiä varten jne. Alueella on kaksi urheilukenttää ja lapset pelaavat innokkaasti lentopalloa, mutta erityisesti oman maan suosituinta urheilulajia, krikettiä. Se muistuttaa hiukan suomalaista pesäpalloa.
Sri Lankalaiset ovat tässä lajissa olleet muutaman kerran jopa maailmanmestareita. Saari oli upota, kun ihmiset hyppivät innoissaan voitosta. Kun menossa on peli Intiaa, isoa naapuria vastaan, ulkona ei ole piapon piappoa. Kaikkialla on autiota ja tyhjää. Ihmiset istuvat TV:n ääressä. Jollei sellaista ole, haetaan sellainen naapuri, jolla on.
4. Onko kaikki lapset orpoja vai onko heillä edes isä? -tyttö 11
Toivolassa, joka on pääkohteemme, suurin osa on täysin orpoja tai puoliorpoja. Siis ilman isää tai äitiä. Sitten on sellaisia, jotka vanhemmat ovat hylänneet tai vanhemmat joutuneet hunningolle ja lapset otettu talteen. Vähän niin kuin Suomessakin. Viinalla on suuri osuus näissä murheellisissa tarinoissa.
5. Voiko siellä uida, ilman, että tarvitsee pelätä hyökyaaltoa? -tyttö 11v
Täällä voi uida mainiosti ja uimarantoja on satoja kilometrejä. Hyökyaaltoja ei kannata pelätä. Ei sellaisella pelolla ole mitään hyötyä. Auton alle jääminen on monta kertaa vaarallisempaa ja todennäköisempää kuin uusi hyökyaalto. Tsunamia edeltäneestä hyökyaallosta on tainnut kulua rapiat 3000 vuotta. Joten jos uskoo tilastoihin, niin eipä taida kannattaa pelätä. Ainakaan hyökyaaltoa. Elämästä nauttiminen, jollaista uiminenkin on, on tärkeää osaamista. Siitä saa hyvää mieltä ja silloin harmittavatkin asiat unohtuvat. Se on sitä positiivista elämistä. Kun tekee sellaista, joka saa aikaan itselleen hyvän mielen ja jos saa muillekin, aina vaan parempi.
Olen itsekin toiminut vuosikausia uimakoulunopettajana. Meillä tämä uimakausi vain on niin turkasen lyhyt. Täällä se on aina. Mutta toisaalta on kiva odotella pitkän talven ja kevään, kun pääsee taas uimaan. Sitten se tuntuu oikein makealta.
6. Tykkääkö oppilaat käydä koulua? -poika 12v
Lapset rakastaa koulunkäyntiä. Täällä vain on ikävää, kun monet lapset eivät voi mennä köyhyyden vuoksi kouluun. Jotta pääsee kouluun, on ostettava omat koulukirjat ja välineet, koulukengät ja kouluvaatteet. Siihen ei läheskään kaikilla ole varaa. Vuosi sitten järjestimme "Joulureppukamppanjan" johon suomalaiset lahjoittivat niin paljon rahaa, että saimme 3800 koulureppua, jonka sisällä oli koulutarvikkeet ja koulukengät.
Siis 3800 köyhää lasta pääsi kouluun. Uskot varmaan, että oli hienoa seurata reppujen jakoa. Matkustimme lähes 3 viikkoa ympäri saarta kaikkein syrjäisimmille kylille, jossa köyhyys oli suurinta. Näimme niin paljon, ettemme ikinä unohda sitä. Siellä näiden lasten keskellä monesti ajattelin, että jokaisen suomalaisen koululaisen olisi hyvä käydä tällaisessa paikassa. Uskonpa, että moni jättäisi kiukuttelunsa merkkitossuista ym. hömpötyksistä sikseen.
Tällaisen köyhän maan tulevaisuuden kannalta on hyvin tärkeää, että lapset voisivat käydä koulua. He ovat sitä kiitollisia ja onnellisia. Se on lasten yksi suurimmista onnista. Miten on Sinun laitasi?
7. Onko kouluruoka hyvää? -tyttö 11 v
Koko maassa ei ole kouluruokailua. Siihen ei ole varaa. Jotkut lapset saavat kotoaan evääksi banaanin tai jonkun muun hedelmän. Kaikki eivät sitäkään. Ilmankos suurin osa lapsista on aliravittuja. Monen koulunkäynti kärsii juuri tästä puutteesta. Syöminen on vasta illalla kotona eikä välipaloja ole. Suurin osa lapsista ei ole eläissään syönyt yhtään ainoatakaan karkkia. Suomi on muuten ensimmäisiä maita maailmassa, jotka aloittivat kouluruokailun sotien jälkeen. Olen elänyt sen ajan. Suomessa oli myös silloin puutetta ja köyhyyttä ja lapset usein aliravittuja. Kouluruokailu oli koko Suomen kansan kannalta uskomattoman tärkeä ja merkityksellinen asia. Ruoka oli yksinkertaista. Usein velliä tai puuroa. Mutta sen voimalla suomalaiset nousivat sodan jälkeen parempaan vointiin. Nythän meillä Suomessa on sellainen kouluruoka, että srilankalaiset lapset eivät ole nähneet sellaista suurimmissakaan juhlissa. Taas on syytä kiitollisuuteen. Meillä suomalaisilla.
Minun suuri haaveeni on ollut jo yli 10 vuotta, käynnistää täällä kylässämme kouluruokailu. Mutta kaikkialle ei ehdi, kun pitäisi suurimman osan ajasta vielä käydä töissä.
8.Onko siellä kaupungissa oma jääkiekkohalli? -poika 11 v
Ei ole jääkiekkohallia eikä mitään muutakaan urheiluhallia. Kansallispeliä krikettiä pelataan missä tahansa, jossa on tasainen maasto. Meidän kylän lapset pelaavat sitä joka päivä meille menevällä tiellä. Kun heillä ei ole varaa ostaa palloja, lapset hakevat viidakosta kuivia, kovia pyöreitä hedelmiä ja läiskii niitä palmun oksan tyngillä. Ja hauskaa on. Useasti kun tulen kotiin mopollani, en malta jatkaa matkaani, ennen kuin peli on päättynyt. Meidän tiemme vierellä on upottavaa liejua oleva hetteikkö. Kun "pallo" lentää sinne, loikkaavat lapset sen perään polviaan myöden liejussa.
9. Mistä oppiaineesta tytöt pitävän eniten? -tyttö 12v
Englannin kieli on suosittu. Samoin vanhemmilla tytöillä ompelu. Srilankalaisten koululaisten unelma-ammatti on, yllätys yllätys, opettaja.
10. Onko siellä pakko käydä koulua? -poika11v
Koulupakkoa ei käytännössä ole, koska ei voi pakottaa kouluun, jollei ole siihen tarvittavaa rahaa. En kyllä ole kuullut yhdestäkään sellaisesta lapsesta, joka ei haluaisi mennä kouluun, jos siihen on varaa. Jos et voi käydä koulua, joudut elämässäsi muiden taakse. Siellä on ikävää.
11. Onko kaikilla oppilailla omat kynät ja kirjat? -tyttö 11v
Ei läheskään. Yksillä kirjoilla pärjää useasti monta perhettä. Eikä ole lainkaan poikkeuksellista, että monilapsisella perheellä on yksi yhteinen kynä.
12. Onko koulussa kiusaamista, jos ei siis osaa jotain juttua tai on vähän erilainen kuin muut? -poika 12 v
Hyvä kysymys. Kysyin tätä kerran yhdeltä opettajalta, että ei kovin paljoa. Joskus kuitenkin. Vammaisten lasten kohdalla tilanne on murheellinen. Heitä ei aina kohdella inhimillisesti. Siksi meidän hankkeemme rakensi vammaisille lapsille koulutuskeskuksen. Siellä hoidetaan lapsia ja koulutetaan vanhempia, opettajia ja virkamiehiä ja naisia suhtautumaan vammaisiin lapsiin, kuten muhinkin lapsiin. Tässä asiassa Sri Lanka elää kuin Suomi 50 vuotta sitten.
13. Onko koulussa lemmikkieläimiä? -tyttö 11 v
Ei tietääkseni. Jollei sellaiseksi lueta lapsilla monesti olevia hiustäitä.
KIITOS HIENOISTA, UPEISTA KYSYMYKSISTÄ.
KIITOS NIIN PALJON, ETTÄ VARMAAN RIITTÄÄ.
Oskari Onnellinen (läskiset portaat ja luuranko hissi ja ovessa lukee että Oskarin tissi )
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
maanantai 16. helmikuuta 2009
Sodan päättymisen hullaannus
PÄIVÄKIRJA 16.2.2009
Sri Lanka
--------------------------------------------------------------------------------
SODAN PÄÄTTYMISEN HULLAANNUS
Paikalliset tuntuvat pitämään varmana tamilisodan päättymistä. Tiikerisissejä on jäljellä enää kourallinen. Ulkomaat kehottavat heitä antautumaan. Turhaan. Sissipäällikkö VELUPILLE vain koventaa nurkkaan ahdettuna otteitaan. Äskettäin nuori tyttö räjäytti siviilien avustuskeskuksessa vyötäröpommin. Useita kymmeniä siviilejä sai surmansa. Kysyin naapurin mieheltä mikä saa nuoren tytön tekemään tuollaista. Pakko, ei ole valinnan varaa.
Velupillen sissit valitsevat perheen ja sieltä viattomimman. Jollet suostu, tapetaan äiti. Jollet vieläkään suostu, tapetaan isoisä jne. Ihmismielen varjopuolia ei ymmärrä. Kun katselin kuvia nk. sukellusveneistä, tuli mieleen pikkupoikien pihaleikit. Niin tai ei, hirveää tuhoa tällainen leikkiminen on saanut aikaan. Nyt Velupillen suojana on 200.000 ihmisen suojakilpi. Äänestäväköhän he seuraavissa vaaleissa Velupilleä?
Nyt pitää muistaa asia, joka usein jää huomioimatta. Sotivat tamilitiikerit edustavat vain murto-osaa tamiliväestöstä. Tälläkin hetkellä parlamentissa istuu useita tamilipuolueen edustajia. Yksi ministerikin on tamili. Äskettäin hän myös vetosi Velupilleen, että tämä luopuisi enempien tragedioiden välttämiseksi.
Jatkuuko taistelu sissisotana? Todennäköisesti, jossain muodossa. Rahat alkavat sisseillä olla lopussa. Nekin maat, jotka öljyn ja kaasun osingonjaon toiveissa tamileita avustivat, lienevät vetäneet häviön kentältä tukensa pois.
Paljonko mahdollisten energialöytöjen ansiosta paikalliset pääsevät sitä hyödyntämään, jää arvattavaksi. Tällä kohdin en voi olla yhdistämättä presidentti Rajapaksan viime kesäistä vastausta EU:lle ja USA:lle ym. valtioille, jotka ilmoittivat sulkevansa rahahanat, jollei tsunamiavustuksista tehdä uskottavaa selvitystä. "Ei kiinnosta, Iran, Kiina ja Saudi-Arabia ovat ilmoittaneet lainaavansa Sri Lankalle rahaa niin paljon kuin se tarvitsee."
Öljy- ja kaasuvarat eivät luonnollisestikaan ole mitenkään liitettävissä edellä mainittuun.
Yksi asia on varma. Jos rauha tulee (vaikka sodan voimalla) Sri Lankasta tulee loistava lomakohde muutamassa vuodessa. Infrastruktuuri on valmis, vain hiukan hiontaa. Luonto on valmiina ja hymyilevät ihmiset aina valmiina kuin partiolaiset. Tänään kertoi naapuri, että itäosa saarta, joka oli pahaa sota-aluetta, on alkanut kiinnosta mm. Saudien isoja hotelliketjuja. Luonto on siellä erityisesti silmää hivelevän kaunista. Nykyisen taloudellisen tilanteen aikana tälläkin saarella on ostajan markkinat. Kyllä se siitä lähtee. Uskotaan positiivisesti.
--------------------------------------------------------------------------------
VAMMAISKESKUS
Ei ollut luvatusti valmis 10.2. Mutta toden sanoen 96 prosenttisesti. Vähän maalausta, sähkötöitä ja vesisysteemi. Omakotitalon omistajana tiedän, että jos taloon muuttaa viittä vaille valmis, talon on viittä vaille valmis 50 vuotta. En siis antanut lupaa loppukatselmukseen enkä mihinkään, ennen kuin se on 100% valmis.
Olemme kulkeneet ympäriinsä ja hakeneet erilaisia kalustusvaihtoehtoja. Nyt olemme päässeet peruskalustuksen osalta jo puoleen ensimmäisestä tarjouksesta. Ja tinkaus jatkuu sillä aikaa kun keskus valmistuu. Ollaan "kinthaalla!"
--------------------------------------------------------------------------------
TOIVOLA
350 euron lääkelaatikot vietiin Medical Centeriin. Niillä lääkärimme pärjännee muutaman kuukauden. ompeluopettaja Mallikan tilalle siis palkkasimme toisen samanlaisen ja Marja sai hankintalistan kankaista, vetoketjuista, nuppineuloista ja langoista ja tietenkin ompelukoneneuloista.
Lotus Hill kummit, Maakannaksen perhe, tuli paikalle. Viime vuonna hankittu lentopallokentän verkkoaita tuli tarkistettua ja hyväksyttyä. Maakannakset ostivat 5 lentopalloa ja 50 tennispalloa. Tennispalloja tarvitaan kansallispeli kriketissä. Krikettikenttä on tien vieressä ja tarvitsee sekin verkkoaidan. Sen kustannus, n. 450 euroa, jaettiin kahtia. Maakannakset hoitivat toisen puolen ja Lotus Hill toisen. Taas on lapsilla tervettä toimintaa.
Sitten meitä kohtasi suuri yllätys. Valtio oli hankkinut heille leipomon laitteet. Sellaisen 60 litran tuliterän taikinakoneen ja valtavan, niin ikään uuden uunin, joiden hinta on yhteensä Suomessa noin 25.000 euroa. Joku oli lahjoittanut ne valtiolle ja valtio edelleen Toivolalle. Nyt rakennettiin oma huone, siis oikea leipomo. Lupasimme ja maksoimmekin jo yhdelle leipurille kuukauden palkan, että hän opettaa henkilökunnan ja lapset niiden käyttöön. Saimme maistiaisiksi melkein Runebergin näköiset lämpimäiset. Että maistui hyvälle.
Olen kuolannut tällaisia laitteita vuosia meidän saaristoleivän tekoon, mutta vielä eivät ole rahkeet riittäneet. Ja sitten täällä viidakon keskellä. Ounastelen, että siitä saattaa tulla pieni kaupan poikanen Toivolalle ja sillä hankitaan sitten taas jauhoja ja sitten leipää omalle väelle.
Johtaja hymyili taas leveästi ja kertoi miten viranomaiset ovat kummasti piristyneet Lotus Hill aikaansaannosten myötä. Kyllä hekin. Näin olemme saavuttaneet yhden tärkeistä tavoitteistamme.
Uusia lapsia oli tullut taas lukuisasti. Vaihtuvuuden vuoksi uskon, että me autamme 200-250 lasta vuosittain parempaan, inhimillisempään elämään. Siinä missä tutut lapsemme roikkuivat meissä kiinni, uudet tulokkaat katselivat pelokkaasti nurkan takaa. Otamme heidät sieltä esiin tavalla tai toisella. Olemme jo oppineet konstit.
Pois lähtiessämme johtajan huoneen ovelle tupsahti kaksi pientä, suloista lasta. Poika ja tyttö. 4-5-vuotiaita. Pikisilmät tuijottivat meitä epäluuloisina. Kysyin heidän taustaansa. Se tavallinen tarina täällä. Isä ryyppäsi itsensä vankilaan. Äiti lähti toisen miehen matkaan. Lähisukulaisia ei ollut. Lasten onneksi heidät toimitettiin tänne Toivolaan. Muutoin he olisivat päätyneet ehkä kadulle. Lapsikauppaan? Vaihtoehtoja on. He ovat kotoisin n. 300 km päästä. Täällä lapset yritetään toimittaa mahdollisimman kauas kotiseudultaan karkaamisen estämiseksi. Toivolan maine kelpoisena lasten huostaanottokeskuksena on kiirinyt laajalle
--------------------------------------------------------------------------------
EIKÖ KOIRISTA MITÄÄN?
No totta kai. Töytärin Jussi evästi, että kirjoita enemmän niistä eläimistä. Se on niin inhimillistä luettavaa. Kirjoitanko nyt saman tien kirjan vai vainko tiivistelmän? Psoriaksen ja veressäni luimuilevan streptokokin aiheuttamien nivelongelmien yhteisäänestysten tuloksena päädyin siis tiivistettyyn muotoon.
Olen varma, että Jussikin hyväksyy päätökseni. sillä hän oikolukee tekstini ennen sivuille panoa. Luiki (lue luki) häiriöisenä tekstini on usein haasteellista.
Tässä siis Naganden koiraseikkailukirjan II osan tiivistys:
Vaimo oli hankkinut minulle tyynyn, joka teknisesti muistutti viikon vanhaa kääretorttua. Niskani oli aivan jumissa. Hakeuduin hierojalle. Yrttiöljyt kuumennettiin ja levitettiin päälakeen, niskaan, olkapäille ja valuihan sitä muuallekin valtoimenaan. Juuri kun operaatio oli saatu alkuun, soi puhelimeni. Vaimo soitti aivan hysteerisenä. "Oskari tänne äkkiä. Pihallamme on verikoira ja se on paraillaan tappamassa Bulladia. Veri vaan lentää."
Tempaisin paidan päälleni ja hierojan hämmästykseksi ryntäsin suoraan moponi päälle. Taakseni jäi vain öljyvana sanan täydessä merkityksestä kun liukastelin satulalla.
Naapurikylän päällikkö, joka ratkaisevasti auttoi meitä keväällä talonvaltauksessamme "pahoilta miehiltä" halusi auttaa meitä edelleen. Hän sai ylipuhuttua ystävänsä, jolla on 2.5-vuotias Doberman (jota myös verikoiraksi kutsutaan). Hän toi tämän merkittävän lahjan meille avuksemme, sillä kukaan sri lankalainen ei tule pihamaalle, jossa on vapaana tällainen Doberman. Helppo uskoa.
Ennen uutta tulokasta paikalla oli äitikoira Tarja sekä reviirinvartijana vanhaherra Bullad. Tulokas oli myös herra-merkkinen, joten sotahan siitä syttyi välittömästi. Taistelu vaille vertaa. Mutta verellinen. Doberman olisi taatusti tappanut Bulladin, mutta viime hetkillä tulokasta tuoneet miehet saivat sen estettyä. Doberman eristettiin aiemmin Kiiraa varten rakennettuun aitaukseen. Siellä se riuhtoi ja metelöi vailla vertaa kun saavuin paikalle. Verta valui jaloista. Bullad oli saanut enemmän turkkiinsa. Niskassa oli iso reikä, joka desinfioitiin heti. Koira vapisi kauttaaltaan ja se oli poissa tolaltaan. Miten Tarjan kävi? Kokonaisena suupalanako? Tarja löytyi savusaunan takaa vahingoittumattomana maata pitkin kiemurrellen. Peloissaan raasu.
Dobermanilla on kaiketi juoksuaika, koska Tarjassa kiinnosti ainoastaan hajujen maailma. Joka kerta kun tulokas lähestyi sitä, se käynnisti uskomattoman ärhäkän vastahyökkäyksen. Mies perääntyi naisen edessä. Onkkeli ei uskaltanut edes viedä aitaukseen ruokaa. Sanoi lopettavansa työt, jos hirmu jatkaa tontillamme.
Yritimme ystävällemme selittää, että tilanne on vähintäänkin mahdoton. Menetämme taatusti Bulladin ja Onkkelin. Ja mitä vielä. "Mutta taatusti ei tule pahoja miehiä kylään", sanoi ystävämme. Uskomme sen. Sovimme, että odotamme koirankouluttaja Askoa, joka tulee reissultaan 3 pv päästä. Seuraava 3 vrk olivat erikoislaatuista aikaa. Ei nukkunut kukaan silmäystäkään. Tuskin naapurimmekaan.
Kun Asko saapui, saimme asiantuntevan analyysin: Doberman on kaunis ja terve ja ihan ok. Alun perin rodun jalosti itselleen eräs ulosottomies, joten koiran perusominaisuudet ovat vähintäänkin persoonalliset. Mutta koiran ikä estää sen sopeutumista yhteisöömme. Onkkeli on liian vanha kouluttamaan ja pomottamaan sitä. Hetken kuluttua koira on talomme kingi, joka päättää täällä marssijärjestyksen. Asko, joka on elämänsä kouluttanut koiria, vahtikoiria, poliisikoiria jne. otti tiukasti yhteen tulokkaan kanssa. Se havaitsi Askossa tiukan vastuksen ja yritti ottaa luulot pois. Me muut katsoimme kauhistuneena näiden titaanien taistelua.
Askolla oli tiukka ote kaulapannasta ja hän tuijotti 20 cm päästä suoraan koiran silmiin. Koira katsoi takaisin kunnes se pikkuhiljaa alkoi antaa periksi. Mutta vapaaksi päästyään uudelleen Askon kimppuun. Kolme kertaa kauhun tasapainoa, ennen kuin koira antoi periksi. "Se hakee nyt tontin valtiasta ja katsoi minun olevan pahin este," totesi 10-vuotiaasta asti koiria kouluttanut ikämies. "Hieno alansa yksilö, muttei sovi tänne." Lahjoittaja ilmeisesti loukkaantui palautuspyyntööni, mutta en vaihda Bulladdia ja Onkkelia tähän koiraan.
Seuraavan yön nukuimme koko pihapiiri, oravia myöden kuin tukit. Mikä Taivaallinen rauha. Elämä jatkuu entisellään.
Vielä yksi juttu: Kun Kiiran alkuaikoina Onkkeli kieltäytyi sen koulutusopista sanomalla ettei hänellä ole aikaa leikkiä koirien kanssa. Sain nyt edullisen neuvottelutilanteen. Onkkelilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko uusi Doberman jää tänne tai hankitaan uusi pieni Kiira ja Onkkeli sitoutuu sen kouluttamiseen. Arvannette Onkkelin valinnan. Nyt hakemaan uutta Schäferin pentua.
--------------------------------------------------------------------------------
IDEOITA
Kävin minua hoitaneen proffan luona ennen lähtöäni ja hankin monenlaista neuvoa pitkän poissaloni ajaksi täällä tropiikissa. Tällainen iso ihminen kun kummasti hikoilee ja siitä seuraa monenmoista hankaluutta. Ihoni on muutenkin konstikas mm. psorin takia. Jatkuva saippualla peseminen ärsyttää erinomaisesti kaikkia neljää kainaloani.
"Älä käytä mitään normaalia shampoota. Ne tuhoavat ihon omat vastustuskykyiset bakteerit ja punoitus on merkki tulehduksesta. On vain yksi ja ainoa oikea pesuaine. Se on tervashampoo. Sillä voit pestä koko kehosi niin usein kuin haluat. Eikä tarvitse niin useasti kuin normaali pesuaineilla." On vain yksi ongelma. Tervashampoo on niin halpaa, että sitä ei tahdo löytyä kaupoista. Kävin Turussa isossa marketissa, jossa oli kymmeniä shampoomerkkejä. Ei ainuttakaan tervashampoota. Naantalin luontaistuotekaupasta löytyi.
Kuukauden täällä oloaikanani jälkeen voin kertoa: toimii. Kyllä vanha ja kokenut proffa tietää. Eikä tässä vielä kaikki: jos hiertymiä tulee, niihin hierotaan tervasalvaa. Vaimokin sanoi, että tuoksun ihan vanhalta puuveneeltä. Pitäisikö loukkaantua? Minä ainakin koen sen kunniana.
--------------------------------------------------------------------------------
DEBET KUNTOON
Karioskari lähti lauantaina kotiin. Nuorella miehellä työt kutsuu, eikä pekkaspäiviä ole koostunut vielä niin paljon kuin isällään (menossa 50 luvun pitämättömät). Hän on ollut myös Lotus Hill hankkeessa tosi hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Ehkäpä sukupolvenvaihdos on tälläkin saralla vielä todellisuutta. Mutta ensin pitää Debet saada valmiuteen. Minulla se vei 50 vuotta.
Ennen lähtöään hän kävi tilaamassa mittatilauspuvun. Kehitysapua sekin. Työtä paikalliselle. Kun lähtöhetki lähestyi, puku ei ollutkaan valmis. Laitettiin lentokenttäkuljetuksen kuski asialle. Ei tullut pukua ja kuskikin hävisi. On nää aika veijareita. Kuulemamme mukaan talomme keväällä vallannut entinen ystävämme joutui pariksi viikoksi vankilaan. Oli kärähtänyt kassakaappivarkaudesta. Kassakaapissa oli runsaasti rahaa ja kultaa. Mukanansa oli paholaistanssijan poika. Paholaistanssija on tehnyt alueellamme lukuisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Myynyt mm. anoppinsa suvun talon ja piti rahat itsellään.
Hän oli saanut valtaansa myös entisen ystävämme, jonka kanssa yhdessä valtasivat talomme. Jotta pakka olisi aivan sekaisin, kerron, että nyt paholaistanssija oli kertonut poliisille, että kassakaappi oli varastettu häneltä. Ota tästä sitten selvää. Yksi seuraavista kirjoistani on aiheeltaan tämä paholaistanssija. Siitä tulee paksu kirja. Sekin kuuluu sarjaan: kukaan ei usko.
Taikausko on tällaisen luonnonkansan keskuudessa vielä syvällä. Olemme kohdanneet sen mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Se, jos jokin, on todellista ihmisten pissatusta.
--------------------------------------------------------------------------------
LOMALLE
Tiedän että monen kulmakarvat nousevat kun kerron, että lähdemme nyt lomalle. Lennämme naapurisaarelle MALEDIIVEILLE. Vain runsaan tunnin lentomatka ja paikallisin hinnoin. Lomalta lomalle. Se on vaan niin, että välillä tuntuu, että portin pielessämme on Sodoman ja Gomoran tienviitta. Sellainen trafiikki meillä käy.
Onkkeli on omaksunut tietotekniikan mukaisen palomuurivartijan homman, josta spämmit eivät pääse sisälle. Mutta siltikin. Ystäviä, tuttavia, autettavia (entisiä, nykyisiä ja tulevia) ei voi välttää. Ei silti, ettemmekö rakastaisi työtämme, mutta joskus tulee sellainen olo, että hetkeksi karkuun. Olemme poissa vain kolme yötä. Sitten on ohjelmaa jo sovittu jokaiselle päivälle. Kerron mereen hautautuvasta saariryhmästä Teille seuraavassa päiväkirjassani. Minua on aina viehättänyt tämä eriskummallinen valtio. Se tulee olemaan 89. maa, jossa olen käynyt.
Olen pakko-oppinut elämään ilman kelloa, koska ihoni reagoi siihen. Otan sen matkalle mukaan, koska siinä on niin paljon tunnearvoja. Viime kevään matkalla asuimme yhden yön Mount Lavinia hotellissa Colombossa. Marja osti hotellin respasta minulle 65v lahjaksi hotellin nimellä tehdyn rannekellon. Olin kovin mielissäni muistamisesta.
Ei kello kovin kallis ollut, mutta ele oli kaunis.
Maksaessani huonelaskua, huomasin, että viimeisellä rivillä oli kello. 16 euroa!
ystävällisesti
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Marja totesi katsellessaan tien varren lapsia, että täällä lapset kulkevat käsi kädessä ja käsi kynkässä. Suomessa käsi kännykässä.
Sri Lanka
--------------------------------------------------------------------------------
SODAN PÄÄTTYMISEN HULLAANNUS
Paikalliset tuntuvat pitämään varmana tamilisodan päättymistä. Tiikerisissejä on jäljellä enää kourallinen. Ulkomaat kehottavat heitä antautumaan. Turhaan. Sissipäällikkö VELUPILLE vain koventaa nurkkaan ahdettuna otteitaan. Äskettäin nuori tyttö räjäytti siviilien avustuskeskuksessa vyötäröpommin. Useita kymmeniä siviilejä sai surmansa. Kysyin naapurin mieheltä mikä saa nuoren tytön tekemään tuollaista. Pakko, ei ole valinnan varaa.
Velupillen sissit valitsevat perheen ja sieltä viattomimman. Jollet suostu, tapetaan äiti. Jollet vieläkään suostu, tapetaan isoisä jne. Ihmismielen varjopuolia ei ymmärrä. Kun katselin kuvia nk. sukellusveneistä, tuli mieleen pikkupoikien pihaleikit. Niin tai ei, hirveää tuhoa tällainen leikkiminen on saanut aikaan. Nyt Velupillen suojana on 200.000 ihmisen suojakilpi. Äänestäväköhän he seuraavissa vaaleissa Velupilleä?
Nyt pitää muistaa asia, joka usein jää huomioimatta. Sotivat tamilitiikerit edustavat vain murto-osaa tamiliväestöstä. Tälläkin hetkellä parlamentissa istuu useita tamilipuolueen edustajia. Yksi ministerikin on tamili. Äskettäin hän myös vetosi Velupilleen, että tämä luopuisi enempien tragedioiden välttämiseksi.
Jatkuuko taistelu sissisotana? Todennäköisesti, jossain muodossa. Rahat alkavat sisseillä olla lopussa. Nekin maat, jotka öljyn ja kaasun osingonjaon toiveissa tamileita avustivat, lienevät vetäneet häviön kentältä tukensa pois.
Paljonko mahdollisten energialöytöjen ansiosta paikalliset pääsevät sitä hyödyntämään, jää arvattavaksi. Tällä kohdin en voi olla yhdistämättä presidentti Rajapaksan viime kesäistä vastausta EU:lle ja USA:lle ym. valtioille, jotka ilmoittivat sulkevansa rahahanat, jollei tsunamiavustuksista tehdä uskottavaa selvitystä. "Ei kiinnosta, Iran, Kiina ja Saudi-Arabia ovat ilmoittaneet lainaavansa Sri Lankalle rahaa niin paljon kuin se tarvitsee."
Öljy- ja kaasuvarat eivät luonnollisestikaan ole mitenkään liitettävissä edellä mainittuun.
Yksi asia on varma. Jos rauha tulee (vaikka sodan voimalla) Sri Lankasta tulee loistava lomakohde muutamassa vuodessa. Infrastruktuuri on valmis, vain hiukan hiontaa. Luonto on valmiina ja hymyilevät ihmiset aina valmiina kuin partiolaiset. Tänään kertoi naapuri, että itäosa saarta, joka oli pahaa sota-aluetta, on alkanut kiinnosta mm. Saudien isoja hotelliketjuja. Luonto on siellä erityisesti silmää hivelevän kaunista. Nykyisen taloudellisen tilanteen aikana tälläkin saarella on ostajan markkinat. Kyllä se siitä lähtee. Uskotaan positiivisesti.
--------------------------------------------------------------------------------
VAMMAISKESKUS
Ei ollut luvatusti valmis 10.2. Mutta toden sanoen 96 prosenttisesti. Vähän maalausta, sähkötöitä ja vesisysteemi. Omakotitalon omistajana tiedän, että jos taloon muuttaa viittä vaille valmis, talon on viittä vaille valmis 50 vuotta. En siis antanut lupaa loppukatselmukseen enkä mihinkään, ennen kuin se on 100% valmis.
Olemme kulkeneet ympäriinsä ja hakeneet erilaisia kalustusvaihtoehtoja. Nyt olemme päässeet peruskalustuksen osalta jo puoleen ensimmäisestä tarjouksesta. Ja tinkaus jatkuu sillä aikaa kun keskus valmistuu. Ollaan "kinthaalla!"
--------------------------------------------------------------------------------
TOIVOLA
350 euron lääkelaatikot vietiin Medical Centeriin. Niillä lääkärimme pärjännee muutaman kuukauden. ompeluopettaja Mallikan tilalle siis palkkasimme toisen samanlaisen ja Marja sai hankintalistan kankaista, vetoketjuista, nuppineuloista ja langoista ja tietenkin ompelukoneneuloista.
Lotus Hill kummit, Maakannaksen perhe, tuli paikalle. Viime vuonna hankittu lentopallokentän verkkoaita tuli tarkistettua ja hyväksyttyä. Maakannakset ostivat 5 lentopalloa ja 50 tennispalloa. Tennispalloja tarvitaan kansallispeli kriketissä. Krikettikenttä on tien vieressä ja tarvitsee sekin verkkoaidan. Sen kustannus, n. 450 euroa, jaettiin kahtia. Maakannakset hoitivat toisen puolen ja Lotus Hill toisen. Taas on lapsilla tervettä toimintaa.
Sitten meitä kohtasi suuri yllätys. Valtio oli hankkinut heille leipomon laitteet. Sellaisen 60 litran tuliterän taikinakoneen ja valtavan, niin ikään uuden uunin, joiden hinta on yhteensä Suomessa noin 25.000 euroa. Joku oli lahjoittanut ne valtiolle ja valtio edelleen Toivolalle. Nyt rakennettiin oma huone, siis oikea leipomo. Lupasimme ja maksoimmekin jo yhdelle leipurille kuukauden palkan, että hän opettaa henkilökunnan ja lapset niiden käyttöön. Saimme maistiaisiksi melkein Runebergin näköiset lämpimäiset. Että maistui hyvälle.
Olen kuolannut tällaisia laitteita vuosia meidän saaristoleivän tekoon, mutta vielä eivät ole rahkeet riittäneet. Ja sitten täällä viidakon keskellä. Ounastelen, että siitä saattaa tulla pieni kaupan poikanen Toivolalle ja sillä hankitaan sitten taas jauhoja ja sitten leipää omalle väelle.
Johtaja hymyili taas leveästi ja kertoi miten viranomaiset ovat kummasti piristyneet Lotus Hill aikaansaannosten myötä. Kyllä hekin. Näin olemme saavuttaneet yhden tärkeistä tavoitteistamme.
Uusia lapsia oli tullut taas lukuisasti. Vaihtuvuuden vuoksi uskon, että me autamme 200-250 lasta vuosittain parempaan, inhimillisempään elämään. Siinä missä tutut lapsemme roikkuivat meissä kiinni, uudet tulokkaat katselivat pelokkaasti nurkan takaa. Otamme heidät sieltä esiin tavalla tai toisella. Olemme jo oppineet konstit.
Pois lähtiessämme johtajan huoneen ovelle tupsahti kaksi pientä, suloista lasta. Poika ja tyttö. 4-5-vuotiaita. Pikisilmät tuijottivat meitä epäluuloisina. Kysyin heidän taustaansa. Se tavallinen tarina täällä. Isä ryyppäsi itsensä vankilaan. Äiti lähti toisen miehen matkaan. Lähisukulaisia ei ollut. Lasten onneksi heidät toimitettiin tänne Toivolaan. Muutoin he olisivat päätyneet ehkä kadulle. Lapsikauppaan? Vaihtoehtoja on. He ovat kotoisin n. 300 km päästä. Täällä lapset yritetään toimittaa mahdollisimman kauas kotiseudultaan karkaamisen estämiseksi. Toivolan maine kelpoisena lasten huostaanottokeskuksena on kiirinyt laajalle
--------------------------------------------------------------------------------
EIKÖ KOIRISTA MITÄÄN?
No totta kai. Töytärin Jussi evästi, että kirjoita enemmän niistä eläimistä. Se on niin inhimillistä luettavaa. Kirjoitanko nyt saman tien kirjan vai vainko tiivistelmän? Psoriaksen ja veressäni luimuilevan streptokokin aiheuttamien nivelongelmien yhteisäänestysten tuloksena päädyin siis tiivistettyyn muotoon.
Olen varma, että Jussikin hyväksyy päätökseni. sillä hän oikolukee tekstini ennen sivuille panoa. Luiki (lue luki) häiriöisenä tekstini on usein haasteellista.
Tässä siis Naganden koiraseikkailukirjan II osan tiivistys:
Vaimo oli hankkinut minulle tyynyn, joka teknisesti muistutti viikon vanhaa kääretorttua. Niskani oli aivan jumissa. Hakeuduin hierojalle. Yrttiöljyt kuumennettiin ja levitettiin päälakeen, niskaan, olkapäille ja valuihan sitä muuallekin valtoimenaan. Juuri kun operaatio oli saatu alkuun, soi puhelimeni. Vaimo soitti aivan hysteerisenä. "Oskari tänne äkkiä. Pihallamme on verikoira ja se on paraillaan tappamassa Bulladia. Veri vaan lentää."
Tempaisin paidan päälleni ja hierojan hämmästykseksi ryntäsin suoraan moponi päälle. Taakseni jäi vain öljyvana sanan täydessä merkityksestä kun liukastelin satulalla.
Naapurikylän päällikkö, joka ratkaisevasti auttoi meitä keväällä talonvaltauksessamme "pahoilta miehiltä" halusi auttaa meitä edelleen. Hän sai ylipuhuttua ystävänsä, jolla on 2.5-vuotias Doberman (jota myös verikoiraksi kutsutaan). Hän toi tämän merkittävän lahjan meille avuksemme, sillä kukaan sri lankalainen ei tule pihamaalle, jossa on vapaana tällainen Doberman. Helppo uskoa.
Ennen uutta tulokasta paikalla oli äitikoira Tarja sekä reviirinvartijana vanhaherra Bullad. Tulokas oli myös herra-merkkinen, joten sotahan siitä syttyi välittömästi. Taistelu vaille vertaa. Mutta verellinen. Doberman olisi taatusti tappanut Bulladin, mutta viime hetkillä tulokasta tuoneet miehet saivat sen estettyä. Doberman eristettiin aiemmin Kiiraa varten rakennettuun aitaukseen. Siellä se riuhtoi ja metelöi vailla vertaa kun saavuin paikalle. Verta valui jaloista. Bullad oli saanut enemmän turkkiinsa. Niskassa oli iso reikä, joka desinfioitiin heti. Koira vapisi kauttaaltaan ja se oli poissa tolaltaan. Miten Tarjan kävi? Kokonaisena suupalanako? Tarja löytyi savusaunan takaa vahingoittumattomana maata pitkin kiemurrellen. Peloissaan raasu.
Dobermanilla on kaiketi juoksuaika, koska Tarjassa kiinnosti ainoastaan hajujen maailma. Joka kerta kun tulokas lähestyi sitä, se käynnisti uskomattoman ärhäkän vastahyökkäyksen. Mies perääntyi naisen edessä. Onkkeli ei uskaltanut edes viedä aitaukseen ruokaa. Sanoi lopettavansa työt, jos hirmu jatkaa tontillamme.
Yritimme ystävällemme selittää, että tilanne on vähintäänkin mahdoton. Menetämme taatusti Bulladin ja Onkkelin. Ja mitä vielä. "Mutta taatusti ei tule pahoja miehiä kylään", sanoi ystävämme. Uskomme sen. Sovimme, että odotamme koirankouluttaja Askoa, joka tulee reissultaan 3 pv päästä. Seuraava 3 vrk olivat erikoislaatuista aikaa. Ei nukkunut kukaan silmäystäkään. Tuskin naapurimmekaan.
Kun Asko saapui, saimme asiantuntevan analyysin: Doberman on kaunis ja terve ja ihan ok. Alun perin rodun jalosti itselleen eräs ulosottomies, joten koiran perusominaisuudet ovat vähintäänkin persoonalliset. Mutta koiran ikä estää sen sopeutumista yhteisöömme. Onkkeli on liian vanha kouluttamaan ja pomottamaan sitä. Hetken kuluttua koira on talomme kingi, joka päättää täällä marssijärjestyksen. Asko, joka on elämänsä kouluttanut koiria, vahtikoiria, poliisikoiria jne. otti tiukasti yhteen tulokkaan kanssa. Se havaitsi Askossa tiukan vastuksen ja yritti ottaa luulot pois. Me muut katsoimme kauhistuneena näiden titaanien taistelua.
Askolla oli tiukka ote kaulapannasta ja hän tuijotti 20 cm päästä suoraan koiran silmiin. Koira katsoi takaisin kunnes se pikkuhiljaa alkoi antaa periksi. Mutta vapaaksi päästyään uudelleen Askon kimppuun. Kolme kertaa kauhun tasapainoa, ennen kuin koira antoi periksi. "Se hakee nyt tontin valtiasta ja katsoi minun olevan pahin este," totesi 10-vuotiaasta asti koiria kouluttanut ikämies. "Hieno alansa yksilö, muttei sovi tänne." Lahjoittaja ilmeisesti loukkaantui palautuspyyntööni, mutta en vaihda Bulladdia ja Onkkelia tähän koiraan.
Seuraavan yön nukuimme koko pihapiiri, oravia myöden kuin tukit. Mikä Taivaallinen rauha. Elämä jatkuu entisellään.
Vielä yksi juttu: Kun Kiiran alkuaikoina Onkkeli kieltäytyi sen koulutusopista sanomalla ettei hänellä ole aikaa leikkiä koirien kanssa. Sain nyt edullisen neuvottelutilanteen. Onkkelilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko uusi Doberman jää tänne tai hankitaan uusi pieni Kiira ja Onkkeli sitoutuu sen kouluttamiseen. Arvannette Onkkelin valinnan. Nyt hakemaan uutta Schäferin pentua.
--------------------------------------------------------------------------------
IDEOITA
Kävin minua hoitaneen proffan luona ennen lähtöäni ja hankin monenlaista neuvoa pitkän poissaloni ajaksi täällä tropiikissa. Tällainen iso ihminen kun kummasti hikoilee ja siitä seuraa monenmoista hankaluutta. Ihoni on muutenkin konstikas mm. psorin takia. Jatkuva saippualla peseminen ärsyttää erinomaisesti kaikkia neljää kainaloani.
"Älä käytä mitään normaalia shampoota. Ne tuhoavat ihon omat vastustuskykyiset bakteerit ja punoitus on merkki tulehduksesta. On vain yksi ja ainoa oikea pesuaine. Se on tervashampoo. Sillä voit pestä koko kehosi niin usein kuin haluat. Eikä tarvitse niin useasti kuin normaali pesuaineilla." On vain yksi ongelma. Tervashampoo on niin halpaa, että sitä ei tahdo löytyä kaupoista. Kävin Turussa isossa marketissa, jossa oli kymmeniä shampoomerkkejä. Ei ainuttakaan tervashampoota. Naantalin luontaistuotekaupasta löytyi.
Kuukauden täällä oloaikanani jälkeen voin kertoa: toimii. Kyllä vanha ja kokenut proffa tietää. Eikä tässä vielä kaikki: jos hiertymiä tulee, niihin hierotaan tervasalvaa. Vaimokin sanoi, että tuoksun ihan vanhalta puuveneeltä. Pitäisikö loukkaantua? Minä ainakin koen sen kunniana.
--------------------------------------------------------------------------------
DEBET KUNTOON
Karioskari lähti lauantaina kotiin. Nuorella miehellä työt kutsuu, eikä pekkaspäiviä ole koostunut vielä niin paljon kuin isällään (menossa 50 luvun pitämättömät). Hän on ollut myös Lotus Hill hankkeessa tosi hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Ehkäpä sukupolvenvaihdos on tälläkin saralla vielä todellisuutta. Mutta ensin pitää Debet saada valmiuteen. Minulla se vei 50 vuotta.
Ennen lähtöään hän kävi tilaamassa mittatilauspuvun. Kehitysapua sekin. Työtä paikalliselle. Kun lähtöhetki lähestyi, puku ei ollutkaan valmis. Laitettiin lentokenttäkuljetuksen kuski asialle. Ei tullut pukua ja kuskikin hävisi. On nää aika veijareita. Kuulemamme mukaan talomme keväällä vallannut entinen ystävämme joutui pariksi viikoksi vankilaan. Oli kärähtänyt kassakaappivarkaudesta. Kassakaapissa oli runsaasti rahaa ja kultaa. Mukanansa oli paholaistanssijan poika. Paholaistanssija on tehnyt alueellamme lukuisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Myynyt mm. anoppinsa suvun talon ja piti rahat itsellään.
Hän oli saanut valtaansa myös entisen ystävämme, jonka kanssa yhdessä valtasivat talomme. Jotta pakka olisi aivan sekaisin, kerron, että nyt paholaistanssija oli kertonut poliisille, että kassakaappi oli varastettu häneltä. Ota tästä sitten selvää. Yksi seuraavista kirjoistani on aiheeltaan tämä paholaistanssija. Siitä tulee paksu kirja. Sekin kuuluu sarjaan: kukaan ei usko.
Taikausko on tällaisen luonnonkansan keskuudessa vielä syvällä. Olemme kohdanneet sen mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Se, jos jokin, on todellista ihmisten pissatusta.
--------------------------------------------------------------------------------
LOMALLE
Tiedän että monen kulmakarvat nousevat kun kerron, että lähdemme nyt lomalle. Lennämme naapurisaarelle MALEDIIVEILLE. Vain runsaan tunnin lentomatka ja paikallisin hinnoin. Lomalta lomalle. Se on vaan niin, että välillä tuntuu, että portin pielessämme on Sodoman ja Gomoran tienviitta. Sellainen trafiikki meillä käy.
Onkkeli on omaksunut tietotekniikan mukaisen palomuurivartijan homman, josta spämmit eivät pääse sisälle. Mutta siltikin. Ystäviä, tuttavia, autettavia (entisiä, nykyisiä ja tulevia) ei voi välttää. Ei silti, ettemmekö rakastaisi työtämme, mutta joskus tulee sellainen olo, että hetkeksi karkuun. Olemme poissa vain kolme yötä. Sitten on ohjelmaa jo sovittu jokaiselle päivälle. Kerron mereen hautautuvasta saariryhmästä Teille seuraavassa päiväkirjassani. Minua on aina viehättänyt tämä eriskummallinen valtio. Se tulee olemaan 89. maa, jossa olen käynyt.
Olen pakko-oppinut elämään ilman kelloa, koska ihoni reagoi siihen. Otan sen matkalle mukaan, koska siinä on niin paljon tunnearvoja. Viime kevään matkalla asuimme yhden yön Mount Lavinia hotellissa Colombossa. Marja osti hotellin respasta minulle 65v lahjaksi hotellin nimellä tehdyn rannekellon. Olin kovin mielissäni muistamisesta.
Ei kello kovin kallis ollut, mutta ele oli kaunis.
Maksaessani huonelaskua, huomasin, että viimeisellä rivillä oli kello. 16 euroa!
ystävällisesti
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Marja totesi katsellessaan tien varren lapsia, että täällä lapset kulkevat käsi kädessä ja käsi kynkässä. Suomessa käsi kännykässä.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Jouten ei ole hyvä olla
Sri Lanka
11.02.2009
--------------------------------------------------------------------------------
JOUTEN EI OLE HYVÄ OLLA
Elämää täynnä oleva viikko.
Täällä kävi suomalainen toimittaja 2 päivää mukana kulkien. Kysyi että eikö vanhalle herralle jo tule mieleen, että voisi päästä elämässä vähän helpommalla.
Ei tiennyt tämä nuori toimittaja kysymyksensä aiheuttamaa reaktiota. Pienessä sanelukoneessa vaihtui kasetti tiuhaan tahtiin, ennen kuin hän pääsi seuraavaan kysymykseen. En toista sanomaani. Ihan ohut siivu pähkinänkuoressa: Me lutherilaiset rukoilemme tekemällä työtä. Se on meidän onnemme. (Sen sanottuani vasta oivalsin, kuinka ajankohtainen tämä sanonta onkaan.) Elämän helppous on ei ole ihmiselle hyväksi. Jonninjoutavuus. Tekemättömyys. Ihmisen mielen tappaja. Näin sen koen.
Rymättylässä naapurissamme on menestyvä sillifirma. Omistaja myi sen islantilaisille (ennen lamaa - tietenkin). Rahaa tuli reippaasti. Tapasin ystäväni ja kyselin kuulumisia. Miten nyt menee? "Päin Brinkkalaa," kertoi ystäväni "Ajattele nyt! Aamulla kun heräät, juot kaffeet ja luet lehdet ja sitten tuskailet mitä hemmettiä tänään tekisin?"
En ole tavannut häntä nyt sitten laman alkamisen. Luulenpa, uskonpa, että nyt saattaisi olla oivallinen hetki ostaa firma takaisin. Islantilaisilta. Tekisi nk. "Heset".
Jouten ei ole hyvä olla. Se tuhoaa salakavalasti ihmisen aivoituksen. Elämisen ilon, huumorin ja elämänmyönteisyyden. Ihminen haluaa joka päivä kokea itsessään onnistumista. Miten teet sen jouten ollessasi? Toimittaja vaihteli kasettia ja huokaili "tämä on mielenkiintoista, tämä on rautaa." Sanoin, että tämä on hyvää elämää. Ihmisen ei ole hyvä olla jouten.
--------------------------------------------------------------------------------
KALASTAJAPERHE
Tämän toiminnan yksi suoloista on ollut kummien palautuskirjeet. Älkää pantatko. Kirjoittakaa mielipiteitänne. Se antaa voimaa meille ? tiedämme miten mennään ja minne mennään.
Viime talven yksi uusista hankkeistamme oli nk. kalastajaperheen tragedia. Se riipaisi syvältä meitä ja monia kummejamme myös. Annoimme heille pankkikirjan, jolla he saivat koko vuoden 2008 toimeentuloon. Ruokaan ja koulunkäyntiin.
Menimme paikalle. Naapurit kertoivat, että perhe oli lähtenyt syksyllä pohjoiseen 350 km päähän. Äidin siskon luo. Saamamme tiedon mukaan heillä on nyt kaikki hyvin. Ymmärrän leskiäitiä, joka halusi muuttaa kokonaan uuteen ympäristöön. Kotiinsa hirttäytyneen miehen muisto taatusti leijui painostavana kodin yllä. Etenemme taas kohti uusia avustuskohteita.
--------------------------------------------------------------------------------
LOTUS HILL VAMMAISKESKUS
LAKSI rahan mitta
Rakentajan lupaus, että se on valmis sovittuna aikana näyttää pitävän paikkansa. Viimeistelytöitä tehdään nyt tosissaan, yötä päivää. Alkuviikosta seilasimme rakentamisesta vastaavan mestarin ja munkki Banagalan kanssa läpi kuittimeren.
Halusin tehdä tarkan väliselvityksen lähettämiemme rahojen ja vastaanotetun rahan balanssista. Sekä rahan ja tehdyn sopimuksen toteutuksesta. Aika rankkaa työtä. Päivä siinä melkein vierähti. Rahamäärien kirjoituksessa tuli jo vastaan erilaiset käytännöt. Täällä suurten summien perussumma on "laksi" eli 100.000 rupiaa - sata tuhatta. Miljoona ei ole täällä miljoona, vaan 10 laksia. Tämä nyt on yksinkertaista. Mutta siten alkaa sekamelska. Me kirjoitamme miljoonan 1000000 tai 1.000.000. Täällä kirjoitetaan 10.00.000 koska laksi on perusluku.
Osannette kuvitella, miten yhden pisteen merkitseminen eri paikkaan sekoittaa totaalisesti tällaiset selvittelyt. Minulla oli tarkka erittely maksuliikenteestä ja nyt siis piti löytää balanssi keskenämme. Pitkän uurastuksen jälkeen se löytyi. Aivan rupian tarkkuudella. Kyllä helpotti.
Sitten uppouduimme sopimukseen saloihin. Kutakuinkin päästiin loppusuoralle. Edellisen rakentajan sähläyksiin kuului mm. se, että kaikkien kattokannattimien lukumäärä ja vahvuus ei ollut riittävä.
Tehtiin muitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä. Ne rahoitettiin sillä, että lattioiden kaakelien sijaan valettiin paikalliseen tapaan hienosta betonista sliipaten lattiat, jonka päällikerroksen valuun sekoitettiin luonnosta saatavaa tumman punaista maalipulveria. Lopuksi maalattiin vielä kahteen kertaan. Se oli hyvä ratkaisu käytännön kannalta. Kaakelilaatat olisivat olleet varsinkin sadesäällä vaarallisen liukkaat. Näin pysyttiin myös budjetissa.
Viimeisenä vääntönä vesijärjestelmä. Kaivon syvennyksessä tuli kallio vastaan ja tarvitsevat tietenkin uuden kaivon. Kauemmaksi tontilta. Mestari toi piirroksen ja laskelmat. Vesitorni betonista ja säiliö, kaivo uuteen paikkaan. Putkitus ja pumppusysteemit. Hinta 1.8 milj rupiaa eli 13.000 euroa. Näytin sopimusta, jossa oli selkeästi mainittu, että vesijärjestelmä kuuluu urakkaan. Tiedän, että käsin kaivettu kaivo maksaa noin 30.000 rupiaa eli runsaat 200 euroa. Sanoin, että ok. Me maksamme uuden kaivon, mutta ei mitään muuta. Käytin hyväkseni Teitä, arvon kummit, ja kerroin, että minulla ei ole valtuuksia lisäkustannuksiin. "Maksakaa edes puolet!" Ei yhtään! Alkoi hirveä singalesinkielinen pulina, joka päättyi sanaan. OK.
Tulomatkalla edustajamme Thilakasir kertoi huomanneensa sopimuksesta, että ilmastointilaite oli jätetty pois. Sen me vähennämme loppusuorituksesta, joka maksetaan, kun rakennuksen loppukatselmus on tehty ja hyväksytty. Hyvä Thilakasiri!
Banagalalta saimme listan tarvittavista huonekaluista ja keittiötavaroista. Luettelo sisälsi yli 200 huonekalua. Sänkyjä, pöytiä, tuoleja. Kävimme saman tien paikallisen puusepän luona, joka antoi seuraavana päivänä tarjouksensa. 1.824.000 rupiaa eli 13.000 euroa. Se on liian kallis. Valjasti useampia henkilöitä ottamaan vertailevia tarjouksia. Suunnitelmissa on myös mennä pääkaupunkiin ja selvittää siellä hinta - ja laatutasoa. Ensimmäisenä toi vertailevan tarjouksen Coolman. Hinnat oliva 25% alemmat. Hinnoittelun perusteena oli yksikköhinta. Kun tarvitsemme yli 200 huonekaluyksikköä, pyysin uuden nk, tukkuhinnan. Muitakin vertailevia tarjouksia on tulossa. Nyt kannattaa nähdä taas vaivaa.
--------------------------------------------------------------------------------
TÄRKEÄ KOKOUS
Sunnuntaina 8.2 oli suuri neuvottelutilaisuus rakennuksella Sri Lankan sosiaaliministeri Premasiri, ministeriön korkein virkamies Colombosta, sekä läänin avustustoiminnasta vastaavan osaston päälliköt. Munkki Banagala sekä munkki Samitha, jota kutsumme ministerimunkiksi. Hän on myös Parlamentin jäsen ja hyvissä väleissä maan tärkeiden ihmisten kanssa.
Jo aiemmissa neuvotteluissa olin tehnyt selväksi, että Lotus Hill hankkeen päämääränä on ollut rakentaa keskus valmiiksi ja luovuttaa se paikallisille, jotka ottavat sen hoitoonsa. Jatkossa tarpeen ja voimavarojen mukaan konsultoimme heitä.
Lopputulos oli parempi kuin olin ikinä edes haaveillut: Yhteiskuntasuhteiden erikoismies munkki Samitha tulee toimimaan keulakuvana, munkki Banagala operatiivisena käynnistäjänä ja johtajana ja valtion Sosiaaliministeriö rahoittajana ja tukena. Näin mennään 6 kuukautta. Sen jälkeen toiminta rekisteröidään ja mukaan astuu lisäksi Läänin avustustoimista vastaava osasto.
--------------------------------------------------------------------------------
TÄRKEÄ PÄÄTÖS
Kaiken edellisen perusteena oli se, että valtio ja munkkien hyväntekeväisyysjärjestö halusivat keskuksen toiminnan erikoistuvan alle 15-vuotiaiden mielenterveyttä sairastavien lasten hoitamiseen. Tämänlaatuista toimintaa heillä ei ole aiemmin ollut. Osannette arvata, että tämä sopi meille mainiosti. Se oli heidän ideansa. Uskon, että sillä on suuri merkitys myös toiminnan motivaatiossa. Vielä jäi auki koko alueen aitaaminen, josta pyysimme hinta-arviota. Päätöksen sen kustannuksista teemme myöhemmin.
Lotus Hill -hanke tulee jatkossa olemaan mukana vain konsultoimassa. Me olemme täyttäneet lupauksemme ja toteuttaneet haaveemme. Nyt on vastuu paikallisilla. Kaikki hymyilivät ja vakuuttivat olevansa kovin tyytyväisiä. Näin helppoa se on!!!
Avajaiset ovat mahdollisesti ennen lähtöämme eli 15.3.
-------------------------------------------------------------------------------
MUNUAISPOTILAS
Kyläpäällikkö, Marja Ja Karioskari kävivät munuaispotilaan kotona. Sieltä saatiin lisätietoa. Poika on sairaalahoidossa valtion sairaalassa Colombossa. Seuraavana päivänä sovittu tapaaminen Colombossa. Turvamiesten ohi meneminen tuotti lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Poika löytyi kuin myös häntä hoitanet lääkärit. Hän on ollut dialyysihoidossa jo useita kuukausia. Kapasiteetin vuoksi se voidaan tehdä vain kaksi kertaa viikossa. Se ei ole riittävä, sillä pojan kunto on niin heikko, ettei leikkausta voida vielä tehdä. Lisäksi poika kiellosta huolimatta juo vettä useita litroja päivässä, joka aiheuttaa ongelmia. Siitä johtuu jalkojen ja vatsan turpoaminen. Lääkäri kertoi, ettei poika usko heidän vedenjuontikieltoaan. Mainittakoon, että pojan sänky oli vesikraanan vieressä!
Hoitava lääkäri kirjoitti todistuksen hänen tilastaan. Sovimme, että 2-3 viikon kuluessa soitamme hänelle. Jos tilanne on parempi, poika leikataan. Taas muuttui systeemit. Lääkäri sanoi, että valtio maksaakin leikkauksen. Mutta hylkimislääkkeet tulevat Saksasta ja ne ovat kalliit, ja niitä valtio ei maksa. Sitouduimme maksamaan ne. Tarkkaa summaa ei tiedä, ennen kuin leikkaus on tehty ja nähdään hänen reaktionsa.
Iloisena uutisena voi kertoa, että viime maanantain aikana (päiväkirjani ilmestyi maanantaina) munuaispojan tilille oli tullut rahaa yli 1500 euroa. Koko ajalla 2-6.2 rahaa on tullut yhteensä 2257 euroa. Summat ovat olleet 1-1000 euron välillä. Maksajia on ollut yhteensä 48 kpl - On tämä merkillinen hanke, tämä Lotus Hill. Myötäeläjiä on paljon ja paljon on myös konkreettisesti auttamaan rientäneitä. Taas kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää.
--------------------------------------------------------------------------------
KETKUJAKIN LÖYTYY
Kuulimme, että yksi syy kansainvälisten auttajien maasta poistumiseen on se, että esim. tsunamin uhrien talonrakennushankkeissa on epärehellisyys rehottanut valtoimenaan. Ne joilla on jo talo, ovat vempuloineet itselleen toisen, jopa useita taloja. Ja myyneet edelleen. Kärsijänä ensisijaisesti tsunamin todelliset uhrit.
Kun rahankiilto tavoittaa ihmisten silmät, moraali lentää hetteikköön. Kuten olen luvannut, kerron myös oman hankkeemme hyvistä ja huonoista tapahtumista. Erikoislaatuinen seurantamme ei ruohonjuuritason hankkeissa ole mahdollistanut välistävetoja. Ainakin niin uskon vakaasti. Mistäs sitä koskaan kuitenkaan tietää. Vammaiskeskuksen ensimmäinen rakentaja pissasi vähän silmään, mutta sen selvittely on kesken. Uusi urakkasopimuksemme suurelta osin peitti sen pissauksen. Pankkitakauksen vielä katsomme loppuun asti. Jos sieltä jotain tulee, raha käytetään maisemointiin ja puutarhan rakentamiseen.
Tässä omahyväisyydessä kieriskellessä sitten kirpaisi. Tsunamin jälkeen rakensimme viidelle nk. hetteikköperheelle talot. Paikallinen asioita hoitava kumppanimme rahasti kuitenkin ainakin osalta näistä perheistä rahaa muka tontin ostoon. Piti rahat itsellään. Nyt vasta neljän vuoden jälkeen kuulimme asiasta. Miksikö he eivät kertoneet meille aiemmin? Eivät uskaltaneet. Uskonette meidän kiukkumme. Autamme nyt perhettä tekemään rikosilmoituksen asiasta. Auttaneeko vai ei. Periaatteessa se on tehtävä.
Sama mies oli mukana nk. joulureppuhankkeessa. Maksoin kenkätehtaalle mm. kengät. Sain kuitit. Sama kelperi ei maksanutkaan niitä tehtaalle, vaan kertoi asiaa kysyneeltä ministeri Premasirille, etten ole maksanut niitä hänelle. Premasiri tiesi kysymättäkin, kuka valehtelee ja pakotti kelperin maksamaan kengät. Hän maksoi ne sitten 2 viikkoa lähtömme jälkeen. Että tällaista tämä mitalin toinen puoli. Isävainaani sanoi viisaasti. Älä epäile ketään, älä usko kehenkään.
--------------------------------------------------------------------------------
HAUTAUSBISNESTÄ
Tie kotiimme kulkee hetteikön sivuitse, niemen nokkaan. Noin 30 metriä ennen porttiamme oli tehty paalutettu ja tasoitettu pengerrys noin 300 m2. Perällä oli rakennettu halvasta laudasta kyhäelmä. Sen eteen noin 35 hengelle katos. Kierrätys toimii. Katon rakennusmateriaalina olivat erilaiset pelti-, puu-, muovi- ja pahvipakkaukset. Meille kerrottiin, että siihen tulee hautausseremoniapaikka. Tunsin jo sieraimissani palaneen ruumiin käryn. Sitten paikan isäntä tuli pyytämään bisnekselleen taloudellista avustusta. Sanoin Marjalle, että edelleen Lotus Hill toimii auttajana eläville. Ei kuolleille. Marja kuitenkin heltyi ja antoi 2000 rupiaa omista rahoistaan, Ritva samoin 2000 ja minä kuulemma myös 2000 eli 6000 yhteensä.
Sunnuntaina klo 16 oli paikan vihkiäiset. Sattumalta ajoimme kotiin tullessamme paikan ohi. Tilaisuuden aloittaminen odotti meitä. Tietämättämme. Paikalla oli lähes 40 kyläläistä aivan lähintä naapurustoamme. Paikka oli rakennettu palvelemaan nimenomaan kylämme nurkkaosaa Beliatta Duwaa, eli niemeämme.
Marja, Ritva, Karioskari ja kaverinsa Mikko istutettiin eturiviin katoksen alle. Minä jäin ulkopuolelle ilmanvaihdon takia. Perustelin sijaintiani normaalia tehokkaammalla hapenottokyvylläni.
Tunti puheita paikallisella murteella. Kyläpäällikkökin äityi englanniksi kehumaan meitä. Ja sitten taputettiin. Minäkin takarivistä oikein raivoisasti. Karioskari piti hienon kiitospuheen englanniksi. Ymmärsin, että olin luvannut paikalle ison liitutaulun ja kolme pöytää. Sitten taas kaikki taputtivat ja katsoivat minua takarivissä. Hymyilin, vaikka samalla päätin kotona nirhaavan poikani holtittomista lupauksista. Ei riitä, että äiti lepsuilee.
Kun tilaisuus päättyi, selvisi, että paikka on kylän yhteinen sosiaalinen kokoontumispaikka. Hautajaisten suunnittelu- ja järjestelytoimet on vain osa siitä. Liitutaulua ja pöytiä tarvitaan kylän lapsien englanninkielen opettamiseen päivittäin. Huomasin yhtäkkiä olevani mukana tärkeässä kyläyhteisön sosiaalisessa toiminnassa. Muutamalla eurolla selvitään tästäkin. Varmistin vielä, ennen liitutaulun hankkimista, että ruumiit poltetaan muualla.
--------------------------------------------------------------------------------
ERANKA VOI HYVIN
Jalatonta ystäväämme, Erankaa, on mukava käydä aina välillä tervehtimässä. Luokan 43 oppilaasta Eranka on 10. paras, joka on hieno saavutus vammaispotilaalta. Äitihän on ollut teepellolla töissä 2-3 päivää viikossa, saaden palkkaa päivästä 150 rupiaa eli yhden euron. Laman myötä teen hinnan romahtaessa puoleen, satoa korjataan enää vain osa entisestä. Tuottajahinta ei riitä palkkoihin. Arvannette, että Erankan äiti, pätkätyöläisenä jäi kokonaan ilman töitä. Tuli niin paha mieli hänen puolestaan. Kaunis kotihan heillä nyt on, mutta syödäkin pitäisi ja elää.
Otin talteen äidin pankkitilinnumeron ja liitimme hänet Lotus Hill kummijärjestelmään. Muiden siinä olevien lailla hän voi nyt nostaa kuukausittain tililtään 1200 rupeeta eli runsaat 8 euroa. Lotus Hill hankehan on 100 % ryhmäkummihanke, jossa jokainen kummimaksunsa maksanut avustaa ryhmässä valittuja kohteita. Kohteetkin ovat 90% kokonaisuuksia, jossa kaikkien kohteena olevien elämisen tasoa nostetaan ja erityisesti koulunkäynnin turvaaminen orvoille ja köyhille on tärkeä kriteeri.
Eranka täyttää nämä. Isä on kuollut ja äiti työttömänä todellisessa ahdingossa. Poika on motivoitunut ja iloitsee koulunkäynnistä ja vielä pärjääkin hyvin. Voin vakuuttaa arvoisat kummit, että tutkimme ja seuraamme äärimmäisellä tarkkuudella avustettavien taustoja. Jos koulurahoilla äiti hankkii sormuksen (niin kuin on käynyt kerran) avustus loppuu siihen paikkaan.
-------------------------------------------------------------------------------
NAAPURIN SAIRAS POIKA
Kylämme sosiaalikeskuksen vihkiäisten yhteydessä tapasimme 2,5-vuotiaan pienen suloisen pojan. Kylän puhemies kertoi lapsen olevan kovin sairas.
Poika asuu aivan naapurissa, joten äiti riensi tuomaan lapsen sairaalapaperit. Emme ole alan ammattilaisia, mutta jotain tiedämme. Esim. pojan maksan arvo ALAT oli 855, kun se normaalisti on 10-40 välillä (luki paperissa) Minä olen ylpeillyt 45 ALAT -arvolla ja minulle on sanottu, että alle 90 pitäisi olla. 855 kertoo paljon. Triglyceride oli 463 mg/dl. Se on tosi korkea Ja sitä rataa monet muutkin arvot. Otin papereista kopiot, menen kylälle, skannaan ne ja laitan tutulle sisätautiprofessorilleni tiedoksi. Saanemme tietää enemmän asiasta. Poika oli niin suloinen kuin olla ja voi. Katsokaa vaikka kuvasta.
--------------------------------------------------------------------------------
KÄÄRMEVERKKO
Rakensimme aitamme suojaksi tiheän metalliverkon käärmeitä vastaan. Alkoi olla jo sellainen vilske, että piti vähän toppuuttaa. Samalla aita estäisi Bullad -ja Tarja koiriemme ylimääräiset kyläjuoksut. Mutta mikä niitä kiimassaan pidättää. Bulladille tuli juoksuaika. Se otti puolesta pihasta vauhtia, niin että hiekka pölisi ja syöksyi tarkkaan valitsemaansa paikkaan kohti verkkoa. Singahti läpi kuin suomalaisen singon ammus. Siinä uusi kulkutie - koiran mentävä reikä koirille. Ja käärmeille.
Nyt tilasin vahvemman verkon. Jos sen läpi vielä menee, luovutan. Löysimme valtalehdestä saksanpaimenkoiran pentujen myyntiosoitteita. Koirankouluttaja Askon kanssa juttelimme uuden Kiiran ostamisesta. On vain yksi ongelma. Onkkelin pitäisi motivoitua ja haluta apulainen itselleen. Viimeksi kun Asko yritti opettaa Onkkelia käsittelemään Kiiraa, Onkkeli häipyi naama mutrussa mökkiinsä ja mutisi, ettei hänellä ole aikaa leikkiä koiranpentujen kanssa. Onkkelista alkaa muodostua sellainen ikämyötäinen omapäisyys.
--------------------------------------------------------------------------------
KYLMIÄ TERVEISIÄ
Kummien lähettämät terveiset ovat aina virkistäviä. Sain kirjeen Lapin Annelilta. Viime talvena vietimme ikimuistettavan päivän kahden pohjoisen ladyn, Annelin hänen ystävättärensä "Lento-Kaarinan" kanssa. Muistanette kun Finnairin koneessa syntyi lapsi, miten lehdet kirjoitti Lapissa pikkukoneessa syntyneestä tytöstä, jonka nimeksi äiti sai papin ristimään Lento Kaarinaksi. Iltalehdestä soitettiin minullekin, että saavatko he käyttää päiväkirjassani ollutta Lento-Kaarinan kuvaa. Kuva oli viime talviselta tapaamiseltani Lotus Hill vammaiskeskuksen rakennustyömaalta.
Anneli lähetteli terveisiä, että oli kadottanut Herrankukkaron sivuilta päiväkirjani. Uusimme sivut ja nyt tekstit löytyvät hiukan eri paikasta kuin ennen.Yläpalkin oikeassa reunassa lukee Sri Lanka. Anteeksi hämmennys. Lopuksi Anneli kertoi, että SEVETIN VÄYLÄSSÄ on pakkasta nyt 36.7 astetta. "Rupes talviteitä tekemään" kirjoitti Lapin Anneli. Kerroin, että olemme täällä päässeet vasta 34 asteeseen. Etumerkki on kylläkin eri.
Siitäpä mieleeni talvinen jääjuttu:
Vaaleahiuksinen nainen meni pilkille. Kairasi jäähän reiän. Ylhäältä kuului ääni: "Jään alla ei ole kaloja" Vaaleahiuksinen vaihtoi paikkaa kolme kertaa. Aina sama ääni. "Oletko Sinä minun Herrani?" kysyi vaaleahiuksinen hädissään. "En, olen jäähallin vahtimestari", vastasi ääni ylhäältä.
Lämpimin terveisin
Pentti-Oskari
Lähetä sähköpostia
Ps. Vielä kerran kerron suuren onnistumiseni salaisuuden: Suurena (kooltaan ja määrällisenä) ruisleivän ystävänä saan tännekin ystäviltä tuliaisina ruisleipää. Viikkojakin jääkaapissa säilyneenä se kuitenkin kuivuu todella kovaksi. Mutta ei homehdu, niin kuin huonelämmössä. Paloittelen sen valmiiksi. Kun otan käyttöön, liotan vedessä muutaman sekunnin ja annan valuuntua ? vetäytyä pari minuuttia. Sitten leivänpaahtimeen tupla-aika. Tuloksena vastaleivotun ruisleivän tuoksu ja maku. Viimeisen päälle. Jollette usko, kokeilkaa. Mutta sen pitää olla 100% rukiista eikä mitään vehnämössöleipää, joka ei kovetu kuukausiin. Mitähän aineita niissäkin on?
"Isot nautinnot tulevat usein pienistä asioista"
11.02.2009
--------------------------------------------------------------------------------
JOUTEN EI OLE HYVÄ OLLA
Elämää täynnä oleva viikko.
Täällä kävi suomalainen toimittaja 2 päivää mukana kulkien. Kysyi että eikö vanhalle herralle jo tule mieleen, että voisi päästä elämässä vähän helpommalla.
Ei tiennyt tämä nuori toimittaja kysymyksensä aiheuttamaa reaktiota. Pienessä sanelukoneessa vaihtui kasetti tiuhaan tahtiin, ennen kuin hän pääsi seuraavaan kysymykseen. En toista sanomaani. Ihan ohut siivu pähkinänkuoressa: Me lutherilaiset rukoilemme tekemällä työtä. Se on meidän onnemme. (Sen sanottuani vasta oivalsin, kuinka ajankohtainen tämä sanonta onkaan.) Elämän helppous on ei ole ihmiselle hyväksi. Jonninjoutavuus. Tekemättömyys. Ihmisen mielen tappaja. Näin sen koen.
Rymättylässä naapurissamme on menestyvä sillifirma. Omistaja myi sen islantilaisille (ennen lamaa - tietenkin). Rahaa tuli reippaasti. Tapasin ystäväni ja kyselin kuulumisia. Miten nyt menee? "Päin Brinkkalaa," kertoi ystäväni "Ajattele nyt! Aamulla kun heräät, juot kaffeet ja luet lehdet ja sitten tuskailet mitä hemmettiä tänään tekisin?"
En ole tavannut häntä nyt sitten laman alkamisen. Luulenpa, uskonpa, että nyt saattaisi olla oivallinen hetki ostaa firma takaisin. Islantilaisilta. Tekisi nk. "Heset".
Jouten ei ole hyvä olla. Se tuhoaa salakavalasti ihmisen aivoituksen. Elämisen ilon, huumorin ja elämänmyönteisyyden. Ihminen haluaa joka päivä kokea itsessään onnistumista. Miten teet sen jouten ollessasi? Toimittaja vaihteli kasettia ja huokaili "tämä on mielenkiintoista, tämä on rautaa." Sanoin, että tämä on hyvää elämää. Ihmisen ei ole hyvä olla jouten.
--------------------------------------------------------------------------------
KALASTAJAPERHE
Tämän toiminnan yksi suoloista on ollut kummien palautuskirjeet. Älkää pantatko. Kirjoittakaa mielipiteitänne. Se antaa voimaa meille ? tiedämme miten mennään ja minne mennään.
Viime talven yksi uusista hankkeistamme oli nk. kalastajaperheen tragedia. Se riipaisi syvältä meitä ja monia kummejamme myös. Annoimme heille pankkikirjan, jolla he saivat koko vuoden 2008 toimeentuloon. Ruokaan ja koulunkäyntiin.
Menimme paikalle. Naapurit kertoivat, että perhe oli lähtenyt syksyllä pohjoiseen 350 km päähän. Äidin siskon luo. Saamamme tiedon mukaan heillä on nyt kaikki hyvin. Ymmärrän leskiäitiä, joka halusi muuttaa kokonaan uuteen ympäristöön. Kotiinsa hirttäytyneen miehen muisto taatusti leijui painostavana kodin yllä. Etenemme taas kohti uusia avustuskohteita.
--------------------------------------------------------------------------------
LOTUS HILL VAMMAISKESKUS
LAKSI rahan mitta
Rakentajan lupaus, että se on valmis sovittuna aikana näyttää pitävän paikkansa. Viimeistelytöitä tehdään nyt tosissaan, yötä päivää. Alkuviikosta seilasimme rakentamisesta vastaavan mestarin ja munkki Banagalan kanssa läpi kuittimeren.
Halusin tehdä tarkan väliselvityksen lähettämiemme rahojen ja vastaanotetun rahan balanssista. Sekä rahan ja tehdyn sopimuksen toteutuksesta. Aika rankkaa työtä. Päivä siinä melkein vierähti. Rahamäärien kirjoituksessa tuli jo vastaan erilaiset käytännöt. Täällä suurten summien perussumma on "laksi" eli 100.000 rupiaa - sata tuhatta. Miljoona ei ole täällä miljoona, vaan 10 laksia. Tämä nyt on yksinkertaista. Mutta siten alkaa sekamelska. Me kirjoitamme miljoonan 1000000 tai 1.000.000. Täällä kirjoitetaan 10.00.000 koska laksi on perusluku.
Osannette kuvitella, miten yhden pisteen merkitseminen eri paikkaan sekoittaa totaalisesti tällaiset selvittelyt. Minulla oli tarkka erittely maksuliikenteestä ja nyt siis piti löytää balanssi keskenämme. Pitkän uurastuksen jälkeen se löytyi. Aivan rupian tarkkuudella. Kyllä helpotti.
Sitten uppouduimme sopimukseen saloihin. Kutakuinkin päästiin loppusuoralle. Edellisen rakentajan sähläyksiin kuului mm. se, että kaikkien kattokannattimien lukumäärä ja vahvuus ei ollut riittävä.
Tehtiin muitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä. Ne rahoitettiin sillä, että lattioiden kaakelien sijaan valettiin paikalliseen tapaan hienosta betonista sliipaten lattiat, jonka päällikerroksen valuun sekoitettiin luonnosta saatavaa tumman punaista maalipulveria. Lopuksi maalattiin vielä kahteen kertaan. Se oli hyvä ratkaisu käytännön kannalta. Kaakelilaatat olisivat olleet varsinkin sadesäällä vaarallisen liukkaat. Näin pysyttiin myös budjetissa.
Viimeisenä vääntönä vesijärjestelmä. Kaivon syvennyksessä tuli kallio vastaan ja tarvitsevat tietenkin uuden kaivon. Kauemmaksi tontilta. Mestari toi piirroksen ja laskelmat. Vesitorni betonista ja säiliö, kaivo uuteen paikkaan. Putkitus ja pumppusysteemit. Hinta 1.8 milj rupiaa eli 13.000 euroa. Näytin sopimusta, jossa oli selkeästi mainittu, että vesijärjestelmä kuuluu urakkaan. Tiedän, että käsin kaivettu kaivo maksaa noin 30.000 rupiaa eli runsaat 200 euroa. Sanoin, että ok. Me maksamme uuden kaivon, mutta ei mitään muuta. Käytin hyväkseni Teitä, arvon kummit, ja kerroin, että minulla ei ole valtuuksia lisäkustannuksiin. "Maksakaa edes puolet!" Ei yhtään! Alkoi hirveä singalesinkielinen pulina, joka päättyi sanaan. OK.
Tulomatkalla edustajamme Thilakasir kertoi huomanneensa sopimuksesta, että ilmastointilaite oli jätetty pois. Sen me vähennämme loppusuorituksesta, joka maksetaan, kun rakennuksen loppukatselmus on tehty ja hyväksytty. Hyvä Thilakasiri!
Banagalalta saimme listan tarvittavista huonekaluista ja keittiötavaroista. Luettelo sisälsi yli 200 huonekalua. Sänkyjä, pöytiä, tuoleja. Kävimme saman tien paikallisen puusepän luona, joka antoi seuraavana päivänä tarjouksensa. 1.824.000 rupiaa eli 13.000 euroa. Se on liian kallis. Valjasti useampia henkilöitä ottamaan vertailevia tarjouksia. Suunnitelmissa on myös mennä pääkaupunkiin ja selvittää siellä hinta - ja laatutasoa. Ensimmäisenä toi vertailevan tarjouksen Coolman. Hinnat oliva 25% alemmat. Hinnoittelun perusteena oli yksikköhinta. Kun tarvitsemme yli 200 huonekaluyksikköä, pyysin uuden nk, tukkuhinnan. Muitakin vertailevia tarjouksia on tulossa. Nyt kannattaa nähdä taas vaivaa.
--------------------------------------------------------------------------------
TÄRKEÄ KOKOUS
Sunnuntaina 8.2 oli suuri neuvottelutilaisuus rakennuksella Sri Lankan sosiaaliministeri Premasiri, ministeriön korkein virkamies Colombosta, sekä läänin avustustoiminnasta vastaavan osaston päälliköt. Munkki Banagala sekä munkki Samitha, jota kutsumme ministerimunkiksi. Hän on myös Parlamentin jäsen ja hyvissä väleissä maan tärkeiden ihmisten kanssa.
Jo aiemmissa neuvotteluissa olin tehnyt selväksi, että Lotus Hill hankkeen päämääränä on ollut rakentaa keskus valmiiksi ja luovuttaa se paikallisille, jotka ottavat sen hoitoonsa. Jatkossa tarpeen ja voimavarojen mukaan konsultoimme heitä.
Lopputulos oli parempi kuin olin ikinä edes haaveillut: Yhteiskuntasuhteiden erikoismies munkki Samitha tulee toimimaan keulakuvana, munkki Banagala operatiivisena käynnistäjänä ja johtajana ja valtion Sosiaaliministeriö rahoittajana ja tukena. Näin mennään 6 kuukautta. Sen jälkeen toiminta rekisteröidään ja mukaan astuu lisäksi Läänin avustustoimista vastaava osasto.
--------------------------------------------------------------------------------
TÄRKEÄ PÄÄTÖS
Kaiken edellisen perusteena oli se, että valtio ja munkkien hyväntekeväisyysjärjestö halusivat keskuksen toiminnan erikoistuvan alle 15-vuotiaiden mielenterveyttä sairastavien lasten hoitamiseen. Tämänlaatuista toimintaa heillä ei ole aiemmin ollut. Osannette arvata, että tämä sopi meille mainiosti. Se oli heidän ideansa. Uskon, että sillä on suuri merkitys myös toiminnan motivaatiossa. Vielä jäi auki koko alueen aitaaminen, josta pyysimme hinta-arviota. Päätöksen sen kustannuksista teemme myöhemmin.
Lotus Hill -hanke tulee jatkossa olemaan mukana vain konsultoimassa. Me olemme täyttäneet lupauksemme ja toteuttaneet haaveemme. Nyt on vastuu paikallisilla. Kaikki hymyilivät ja vakuuttivat olevansa kovin tyytyväisiä. Näin helppoa se on!!!
Avajaiset ovat mahdollisesti ennen lähtöämme eli 15.3.
-------------------------------------------------------------------------------
MUNUAISPOTILAS
Kyläpäällikkö, Marja Ja Karioskari kävivät munuaispotilaan kotona. Sieltä saatiin lisätietoa. Poika on sairaalahoidossa valtion sairaalassa Colombossa. Seuraavana päivänä sovittu tapaaminen Colombossa. Turvamiesten ohi meneminen tuotti lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Poika löytyi kuin myös häntä hoitanet lääkärit. Hän on ollut dialyysihoidossa jo useita kuukausia. Kapasiteetin vuoksi se voidaan tehdä vain kaksi kertaa viikossa. Se ei ole riittävä, sillä pojan kunto on niin heikko, ettei leikkausta voida vielä tehdä. Lisäksi poika kiellosta huolimatta juo vettä useita litroja päivässä, joka aiheuttaa ongelmia. Siitä johtuu jalkojen ja vatsan turpoaminen. Lääkäri kertoi, ettei poika usko heidän vedenjuontikieltoaan. Mainittakoon, että pojan sänky oli vesikraanan vieressä!
Hoitava lääkäri kirjoitti todistuksen hänen tilastaan. Sovimme, että 2-3 viikon kuluessa soitamme hänelle. Jos tilanne on parempi, poika leikataan. Taas muuttui systeemit. Lääkäri sanoi, että valtio maksaakin leikkauksen. Mutta hylkimislääkkeet tulevat Saksasta ja ne ovat kalliit, ja niitä valtio ei maksa. Sitouduimme maksamaan ne. Tarkkaa summaa ei tiedä, ennen kuin leikkaus on tehty ja nähdään hänen reaktionsa.
Iloisena uutisena voi kertoa, että viime maanantain aikana (päiväkirjani ilmestyi maanantaina) munuaispojan tilille oli tullut rahaa yli 1500 euroa. Koko ajalla 2-6.2 rahaa on tullut yhteensä 2257 euroa. Summat ovat olleet 1-1000 euron välillä. Maksajia on ollut yhteensä 48 kpl - On tämä merkillinen hanke, tämä Lotus Hill. Myötäeläjiä on paljon ja paljon on myös konkreettisesti auttamaan rientäneitä. Taas kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää.
--------------------------------------------------------------------------------
KETKUJAKIN LÖYTYY
Kuulimme, että yksi syy kansainvälisten auttajien maasta poistumiseen on se, että esim. tsunamin uhrien talonrakennushankkeissa on epärehellisyys rehottanut valtoimenaan. Ne joilla on jo talo, ovat vempuloineet itselleen toisen, jopa useita taloja. Ja myyneet edelleen. Kärsijänä ensisijaisesti tsunamin todelliset uhrit.
Kun rahankiilto tavoittaa ihmisten silmät, moraali lentää hetteikköön. Kuten olen luvannut, kerron myös oman hankkeemme hyvistä ja huonoista tapahtumista. Erikoislaatuinen seurantamme ei ruohonjuuritason hankkeissa ole mahdollistanut välistävetoja. Ainakin niin uskon vakaasti. Mistäs sitä koskaan kuitenkaan tietää. Vammaiskeskuksen ensimmäinen rakentaja pissasi vähän silmään, mutta sen selvittely on kesken. Uusi urakkasopimuksemme suurelta osin peitti sen pissauksen. Pankkitakauksen vielä katsomme loppuun asti. Jos sieltä jotain tulee, raha käytetään maisemointiin ja puutarhan rakentamiseen.
Tässä omahyväisyydessä kieriskellessä sitten kirpaisi. Tsunamin jälkeen rakensimme viidelle nk. hetteikköperheelle talot. Paikallinen asioita hoitava kumppanimme rahasti kuitenkin ainakin osalta näistä perheistä rahaa muka tontin ostoon. Piti rahat itsellään. Nyt vasta neljän vuoden jälkeen kuulimme asiasta. Miksikö he eivät kertoneet meille aiemmin? Eivät uskaltaneet. Uskonette meidän kiukkumme. Autamme nyt perhettä tekemään rikosilmoituksen asiasta. Auttaneeko vai ei. Periaatteessa se on tehtävä.
Sama mies oli mukana nk. joulureppuhankkeessa. Maksoin kenkätehtaalle mm. kengät. Sain kuitit. Sama kelperi ei maksanutkaan niitä tehtaalle, vaan kertoi asiaa kysyneeltä ministeri Premasirille, etten ole maksanut niitä hänelle. Premasiri tiesi kysymättäkin, kuka valehtelee ja pakotti kelperin maksamaan kengät. Hän maksoi ne sitten 2 viikkoa lähtömme jälkeen. Että tällaista tämä mitalin toinen puoli. Isävainaani sanoi viisaasti. Älä epäile ketään, älä usko kehenkään.
--------------------------------------------------------------------------------
HAUTAUSBISNESTÄ
Tie kotiimme kulkee hetteikön sivuitse, niemen nokkaan. Noin 30 metriä ennen porttiamme oli tehty paalutettu ja tasoitettu pengerrys noin 300 m2. Perällä oli rakennettu halvasta laudasta kyhäelmä. Sen eteen noin 35 hengelle katos. Kierrätys toimii. Katon rakennusmateriaalina olivat erilaiset pelti-, puu-, muovi- ja pahvipakkaukset. Meille kerrottiin, että siihen tulee hautausseremoniapaikka. Tunsin jo sieraimissani palaneen ruumiin käryn. Sitten paikan isäntä tuli pyytämään bisnekselleen taloudellista avustusta. Sanoin Marjalle, että edelleen Lotus Hill toimii auttajana eläville. Ei kuolleille. Marja kuitenkin heltyi ja antoi 2000 rupiaa omista rahoistaan, Ritva samoin 2000 ja minä kuulemma myös 2000 eli 6000 yhteensä.
Sunnuntaina klo 16 oli paikan vihkiäiset. Sattumalta ajoimme kotiin tullessamme paikan ohi. Tilaisuuden aloittaminen odotti meitä. Tietämättämme. Paikalla oli lähes 40 kyläläistä aivan lähintä naapurustoamme. Paikka oli rakennettu palvelemaan nimenomaan kylämme nurkkaosaa Beliatta Duwaa, eli niemeämme.
Marja, Ritva, Karioskari ja kaverinsa Mikko istutettiin eturiviin katoksen alle. Minä jäin ulkopuolelle ilmanvaihdon takia. Perustelin sijaintiani normaalia tehokkaammalla hapenottokyvylläni.
Tunti puheita paikallisella murteella. Kyläpäällikkökin äityi englanniksi kehumaan meitä. Ja sitten taputettiin. Minäkin takarivistä oikein raivoisasti. Karioskari piti hienon kiitospuheen englanniksi. Ymmärsin, että olin luvannut paikalle ison liitutaulun ja kolme pöytää. Sitten taas kaikki taputtivat ja katsoivat minua takarivissä. Hymyilin, vaikka samalla päätin kotona nirhaavan poikani holtittomista lupauksista. Ei riitä, että äiti lepsuilee.
Kun tilaisuus päättyi, selvisi, että paikka on kylän yhteinen sosiaalinen kokoontumispaikka. Hautajaisten suunnittelu- ja järjestelytoimet on vain osa siitä. Liitutaulua ja pöytiä tarvitaan kylän lapsien englanninkielen opettamiseen päivittäin. Huomasin yhtäkkiä olevani mukana tärkeässä kyläyhteisön sosiaalisessa toiminnassa. Muutamalla eurolla selvitään tästäkin. Varmistin vielä, ennen liitutaulun hankkimista, että ruumiit poltetaan muualla.
--------------------------------------------------------------------------------
ERANKA VOI HYVIN
Jalatonta ystäväämme, Erankaa, on mukava käydä aina välillä tervehtimässä. Luokan 43 oppilaasta Eranka on 10. paras, joka on hieno saavutus vammaispotilaalta. Äitihän on ollut teepellolla töissä 2-3 päivää viikossa, saaden palkkaa päivästä 150 rupiaa eli yhden euron. Laman myötä teen hinnan romahtaessa puoleen, satoa korjataan enää vain osa entisestä. Tuottajahinta ei riitä palkkoihin. Arvannette, että Erankan äiti, pätkätyöläisenä jäi kokonaan ilman töitä. Tuli niin paha mieli hänen puolestaan. Kaunis kotihan heillä nyt on, mutta syödäkin pitäisi ja elää.
Otin talteen äidin pankkitilinnumeron ja liitimme hänet Lotus Hill kummijärjestelmään. Muiden siinä olevien lailla hän voi nyt nostaa kuukausittain tililtään 1200 rupeeta eli runsaat 8 euroa. Lotus Hill hankehan on 100 % ryhmäkummihanke, jossa jokainen kummimaksunsa maksanut avustaa ryhmässä valittuja kohteita. Kohteetkin ovat 90% kokonaisuuksia, jossa kaikkien kohteena olevien elämisen tasoa nostetaan ja erityisesti koulunkäynnin turvaaminen orvoille ja köyhille on tärkeä kriteeri.
Eranka täyttää nämä. Isä on kuollut ja äiti työttömänä todellisessa ahdingossa. Poika on motivoitunut ja iloitsee koulunkäynnistä ja vielä pärjääkin hyvin. Voin vakuuttaa arvoisat kummit, että tutkimme ja seuraamme äärimmäisellä tarkkuudella avustettavien taustoja. Jos koulurahoilla äiti hankkii sormuksen (niin kuin on käynyt kerran) avustus loppuu siihen paikkaan.
-------------------------------------------------------------------------------
NAAPURIN SAIRAS POIKA
Kylämme sosiaalikeskuksen vihkiäisten yhteydessä tapasimme 2,5-vuotiaan pienen suloisen pojan. Kylän puhemies kertoi lapsen olevan kovin sairas.
Poika asuu aivan naapurissa, joten äiti riensi tuomaan lapsen sairaalapaperit. Emme ole alan ammattilaisia, mutta jotain tiedämme. Esim. pojan maksan arvo ALAT oli 855, kun se normaalisti on 10-40 välillä (luki paperissa) Minä olen ylpeillyt 45 ALAT -arvolla ja minulle on sanottu, että alle 90 pitäisi olla. 855 kertoo paljon. Triglyceride oli 463 mg/dl. Se on tosi korkea Ja sitä rataa monet muutkin arvot. Otin papereista kopiot, menen kylälle, skannaan ne ja laitan tutulle sisätautiprofessorilleni tiedoksi. Saanemme tietää enemmän asiasta. Poika oli niin suloinen kuin olla ja voi. Katsokaa vaikka kuvasta.
--------------------------------------------------------------------------------
KÄÄRMEVERKKO
Rakensimme aitamme suojaksi tiheän metalliverkon käärmeitä vastaan. Alkoi olla jo sellainen vilske, että piti vähän toppuuttaa. Samalla aita estäisi Bullad -ja Tarja koiriemme ylimääräiset kyläjuoksut. Mutta mikä niitä kiimassaan pidättää. Bulladille tuli juoksuaika. Se otti puolesta pihasta vauhtia, niin että hiekka pölisi ja syöksyi tarkkaan valitsemaansa paikkaan kohti verkkoa. Singahti läpi kuin suomalaisen singon ammus. Siinä uusi kulkutie - koiran mentävä reikä koirille. Ja käärmeille.
Nyt tilasin vahvemman verkon. Jos sen läpi vielä menee, luovutan. Löysimme valtalehdestä saksanpaimenkoiran pentujen myyntiosoitteita. Koirankouluttaja Askon kanssa juttelimme uuden Kiiran ostamisesta. On vain yksi ongelma. Onkkelin pitäisi motivoitua ja haluta apulainen itselleen. Viimeksi kun Asko yritti opettaa Onkkelia käsittelemään Kiiraa, Onkkeli häipyi naama mutrussa mökkiinsä ja mutisi, ettei hänellä ole aikaa leikkiä koiranpentujen kanssa. Onkkelista alkaa muodostua sellainen ikämyötäinen omapäisyys.
--------------------------------------------------------------------------------
KYLMIÄ TERVEISIÄ
Kummien lähettämät terveiset ovat aina virkistäviä. Sain kirjeen Lapin Annelilta. Viime talvena vietimme ikimuistettavan päivän kahden pohjoisen ladyn, Annelin hänen ystävättärensä "Lento-Kaarinan" kanssa. Muistanette kun Finnairin koneessa syntyi lapsi, miten lehdet kirjoitti Lapissa pikkukoneessa syntyneestä tytöstä, jonka nimeksi äiti sai papin ristimään Lento Kaarinaksi. Iltalehdestä soitettiin minullekin, että saavatko he käyttää päiväkirjassani ollutta Lento-Kaarinan kuvaa. Kuva oli viime talviselta tapaamiseltani Lotus Hill vammaiskeskuksen rakennustyömaalta.
Anneli lähetteli terveisiä, että oli kadottanut Herrankukkaron sivuilta päiväkirjani. Uusimme sivut ja nyt tekstit löytyvät hiukan eri paikasta kuin ennen.Yläpalkin oikeassa reunassa lukee Sri Lanka. Anteeksi hämmennys. Lopuksi Anneli kertoi, että SEVETIN VÄYLÄSSÄ on pakkasta nyt 36.7 astetta. "Rupes talviteitä tekemään" kirjoitti Lapin Anneli. Kerroin, että olemme täällä päässeet vasta 34 asteeseen. Etumerkki on kylläkin eri.
Siitäpä mieleeni talvinen jääjuttu:
Vaaleahiuksinen nainen meni pilkille. Kairasi jäähän reiän. Ylhäältä kuului ääni: "Jään alla ei ole kaloja" Vaaleahiuksinen vaihtoi paikkaa kolme kertaa. Aina sama ääni. "Oletko Sinä minun Herrani?" kysyi vaaleahiuksinen hädissään. "En, olen jäähallin vahtimestari", vastasi ääni ylhäältä.
Lämpimin terveisin
Pentti-Oskari
Lähetä sähköpostia
Ps. Vielä kerran kerron suuren onnistumiseni salaisuuden: Suurena (kooltaan ja määrällisenä) ruisleivän ystävänä saan tännekin ystäviltä tuliaisina ruisleipää. Viikkojakin jääkaapissa säilyneenä se kuitenkin kuivuu todella kovaksi. Mutta ei homehdu, niin kuin huonelämmössä. Paloittelen sen valmiiksi. Kun otan käyttöön, liotan vedessä muutaman sekunnin ja annan valuuntua ? vetäytyä pari minuuttia. Sitten leivänpaahtimeen tupla-aika. Tuloksena vastaleivotun ruisleivän tuoksu ja maku. Viimeisen päälle. Jollette usko, kokeilkaa. Mutta sen pitää olla 100% rukiista eikä mitään vehnämössöleipää, joka ei kovetu kuukausiin. Mitähän aineita niissäkin on?
"Isot nautinnot tulevat usein pienistä asioista"
maanantai 2. helmikuuta 2009
Sodan lopun odotuksessa
PÄIVÄKIRJA 2.2.2009
Sri Lanka
SODAN LOPUN ODOTUKSESSA
Kaikesta päätellen sota, ainakin laajamittaisena rintamasotana, on pian ohi. Hyvä niin. Otsikoksi en kirjoittanut "rauhan odotuksessa" koska se on jo eri juttu. Tamilisissit on nyt ahdettu saaren koillisosaan ahtaalle tilalle. Ihmiskilpinään yli 200.000 siviiliä tamileita. Täällä paikalliset sanovat, että alun perin 20.000 suuruisesta sissiarmeijasta on jäljellä enää 2.500 miestä, jotka pääosin ovat paenneet viidakkotukikohtiinsa.
Traagista on haavoittuneiden siviilien tilanne. Ei kenenkään maalle sissit eivät päästä auttajia perustellen turvallisuussyillä. Onkohan Tamilitiikereillä kaiken tämän jälkeen enää minkäänlaista sympatiaa edes oman kansansa keskuudessa? Osan taustasta tietäen ja sitä kautta neutraalisti asioita arvioiden tunteet ovat hyvin sekavat.
Jo kauan kirjoitin siitä, että jossain vaiheessa öljy ja kaasu tulevat kuvaan. Ihmettelen, ettei se ole tullut julkisuuteen sen suuremmin. BBC:n mukaan energiaa alueelta on löytynyt. Sehän on nykyaikana sodan varmin selitys. Mutta ne norjalaiset rauhantekijät! Tiesivätkö he energiavaroista? Siinä on Rauhan Nobel -valtion moraali nyt koetuksella. Toivottavasti heillä on puhtaat jauhot pussissaan. Tykkään niin norjalaisista. Akkurat!
(tiedättekö muuten, mitä on kureliivit norjaksi? - Fläskepräs)
--------------------------------------------------------------------------------
PRESIDETTI SUOSION HUIPULLA
Sotamenestys 25 vuoden jälkeen on nostanut presidentti Mahinda Rajapaksan suosion huppuunsa. Poliitikkona hän osaa käyttää tilanteen hyväkseen myös sisäpoliittisesti. Niinpä kylällä puhutaan ennenaikaisista vaaleista. Nythän olisi hyvä aika vallata parlamentti ja paikallishallintopaikat samaan imuun. Nyt vallassa olevat kommunistit ja oppositioon jääneet elefanttipuoluehan ovat vuorotelleet vallassa. Pressa saisi tässä tilanteessa todennäköisesti roimasti lisäpaikkoja puolueelleen. Täällä viidakossa vaalityö on jo alkamassa. Kansa saa vastaanottaa lupausten tulvan.
Sodan loppumisen odotus on muodostumassa huumaksi. Suuria kylttejä ja julisteita viidakkosissiasuihin pukeutuneista sotilaista järeine aseineen. Kovaääniset kaduilla, kylissä ja temppelien pihoilla huutavat monotoonista tekstiään. Rukoillaan voimia sotilaille, että he jaksavat lopettaa sodan. Rauhan ihmisenä minun on tätä vaikea ymmärtää, mutta paikallisten mukana eläen heidän 25 tuskan vuottaan, toinen puoli minusta ymmärtää.
Väitetään, ettei sotaa voiteta sotimalla. Mutta historiaakin opettaneena tiedän, ettei se pidä paikkaansa. Rauhan rakentaminen ja säilyttäminen onkin sitten jo toinen juttu. Tarttis hankkia oikein iso monistuskone, jonka nimi olisi Martti. Sitten Ahtisaari sen päälle makkoilemaan. Ei muuta kuin monistamaan. Saisi lätkytellä kopioita kotvan ajan, ennen kuin maailman kriisipaikoille saisi sijoitettua rauhanrakentajat. Järjen äänen käyttäjät.
Kun Pekkarinen satsaa Suomikuvan lanseeraukseen maailmalle euroja, voisi vähän miettiä kannattaisiko hankki sellainen Martti-niminen monistuskone mieluummin. Sitä päätä kun muut maat satsaa esim. matkailuun, Pekkarinen vetää viimeisetkin roposet Suomen satsauksista. Viimeksi ajettiin MEK alas, niin että kaarna kropisi.
Matka 2009 messuilla oli valtaisa joukko eri maiden osastoja, jotka satsaavat suuria summia pienen kaukaisen maan turisteihin. Ahtisaaren pystyyn nostama ja rakentama Namibiakin oli mukana. Ja Tansania, jonka edustaja oli kustavilaisen entisen kalankasvattajan paikallinen vaimo. Mies hoitaa turistibisnestä Afrikassa. Järjestelee myös kehitysapua tekevien volontäärien toimintaa siellä. Aikanaan rakensi käsittelylaitoksen Niilin ahvenille. Sitä ennen perusti katkarapufarmeja Malesiaan ym. ym. jota ette usko, vaikka kerron. Olisi muuten kirjan aihe. Korhosen Kari. Sellainen "propellipää". Ja mukava mies.
--------------------------------------------------------------------------------
KIIRAN SURULLINEN KOHTALO
Suloinen saksanpaimenkoirapentumme Kiira siis vastaanotti kohtalonsa. Keväällä alan ammattilainen Asko koulutti siitä kelpoisan vahtikoiran. Asko sanoi, että hyvä ja viisas koira. Keväällä tukikohtaamme kohtasi pahojen poikien isku. Siinä rytäkässä menetimme paljon. Meinasi mennä henkikin kun päätä pahkaa ryntäsimme paikalle Suomesta. Yhtenä pienenä, mutta merkityksellisenä yksityiskohtana oli Kiiran katoaminen. Aina valpas talonmiehemme Onkkeli oli ottanut talteen sen tuk tukin rekisterinumeron, joka vei Kiiran eräänä yönä kohti tuntematonta. Tämän tiedon saatuamme pääsimme jäljille. Pahat pojat olivat antaneet sen omalle asianajajalleen palkkioksi kolttosistaan.
Kun Kiiran olinpaikka meille selvisi, se oli myöhäistä. Kiira oli kuollut. Sen selkäranka oli murtunut. Poliisikoirakouluttaja Askon selkeä analyysi oli, että Kiira on potkittu tai hakattu kuoliaaksi. Tavallinen buddhalainen sri lankalainen ei ikinä tekisi niin. Mutta kun kirjanopintoja ja rahaa tulee, elämän arvostus muuttuu. Säälin sitä miestä. Toivon, että minulla on tilaisuus sanoa se myös hänelle päin naamaa. Taasen vanha mies kirjoittaa tätä "vesi glaseissa".
Olen useaan otteeseen sanonut, etten ole varsinainen koiraihminen. Mutta nyt olen. Coolman hakee pääkaupunki-seudun lehdestä uutta schäferin pentua ja Asko aloittaa sen koulutuksen.
--------------------------------------------------------------------------------
KYLÄLÄISET KOOLLA
Olimme kutsuneet kylämme köyhät, kouluikäiset lapset kotiimme keskiviikkona illansuussa. Heitä saapui paikalle yli puolensataa. Tarjosimme mehua ja keksejä. Jokainen kouluikäinen sai 1000 rupia koulutarvikkeiden ostoon. Koulukausi täällä on juuri alkanut. Lisäksi kokosin vanhan tavan mukaan kaikkein köyhimpien lasten äideiltä pankkikirjat edellisvuosien tapaan.
Haastattelimme Coolmanin kanssa vielä jokaisen perheen ja säätelimme kuukausimaksua elämistilanteen mukaan. Tarkastimme myös menneen vuoden otot, että ne oli tehty sovitusti. Yksi äiti oli keväällä nostanut koko loppuvuoden koulurahat. Selityksenä oli se, että tyttö oli tullut sukukypsäksi ja big girls -partyt oli järjestettävä. Olen aiemminkin protestoinut tätä mieletöntä tapakulttuuria vastaan, mutta minkäs teet. Tytön on selvittämä elämään tällaisten elämiskulttuurin virstanpylväiden kautta. Muuten ei naimisiin pääse. Ja se olisi katastrofi. Kellään näistä lapsista ei ole ollut isää tai kumpaakaan huolehtimassa heistä. Kokosin pankkikirjat muovikassiin. Perjantaina menimme heti aamusta pankkiin Coolmanin kanssa. Tiesin, että aikaa tarvitaan.
Jokaiseen kirjaan olin laittanut liimalapun, jossa oli merkittynä, paljonko äiti saa kuukaudessa nostaa. Coolman tarkkana miehenä kävi vielä pankkikirjat läpi ja tuli vähän väliä huomauttamaan minua. "Oskari, etkö Sinä muista, että tällä äidillä on kaksi tyttöä!" Ja niin nostosumma tuplaantui. Sitten hän toi erään äidin antamat pankkikirjat. Kaksi kappaletta. Toinen oli dublikaatti. Viime vuonna sama juttu. Aika veijari. Coolman oli vihainen ja puhisi että tämä oli nyt viimeinen kerta. Myöntelin häntä. Vähän naurattikin. Kyseessä on isoäiti, jonka tytär hilppasi aikanaan toisen miehen kelkkaan ja häippäsi Colomboon. Eikä ole sen koommin näkynyt. Ymmärrän tätä isoäitiä. Nostin kuukausikorvausta vähän, mutta niin, ettei Coolman nähnyt. Sillä muuten siitä olisi alkanut aikamoinen räpätys.
Loppusumma yhteensä oli 432.500 rupiaa eli noin 3000 euroa. Kaikki Lotus Hill kummien kuukausimaksuilla maksamaa rahaa. Takaan ja vannon, että joka rupia menee tarpeeseen. Olen ihan kauhean ylpeä tästä meidän systeemistämme. Voiko ruohonjuuritason työ enää olla konkreettisempaa? Kiitos taas teille kummit.
Eikä tämä konkretia tähän lopu. Voin sanoa kuin radiokuuluttaja menneinä aikoina Kalle Kustaa Korkin seikkailujen jälkeen: "Jatkuu huomenna!"
--------------------------------------------------------------------------------
ILOLA
Noin 40 naisen vammaiskoti on edelleen yksi suosikkikohteistamme. Keskiviikkona teimme sinne invaasion. Seitsemän hengen hygieniapartio aloitti raivoisan puhdistuksen. Nyt oli vuorossa nk. takarakennuksen puhdistus. Paikka on kaikkein vaikeimmin vammautuneiden, kuten mongoloidien jne. asunto. Tsunamin jälkeeen rakensimme vessat ja suihkut. Painepesuri, joka vuosi sitten hankittiin, oli taas kovaa poikaa. Myös ulkoseinät saivat uuden pinkinvärisen maalin. Tarvikelogistiikan hoiti ahkera tuk tuk -kuski Kalupahana. Joskus nämä nimet on helppo muistaa.
--------------------------------------------------------------------------------
ONNELA
Emme ole vielä käyneet siellä. Pidämme yllä kauhun tasapainoa. Kun Karioskari kävi siellä jokin aikaa sitten, oli siisteys taas ihan rempallaan. Hän sanoi, että kun Marja tulee, auta armias, jollei paikat ole kunnossa. Me ei laiskoja ruokita. Isä "Erkki" kävi kyläläisten mukana hakemassa pojan koulurahaa, mutta ei puhunut mitään vierailustamme. Liekö vieläkään siivottu? Ajattelin että menemme sinne, marssimme suoraan keittiön, ja jos se on epäsiisti, marssimme saman tien ovesta ulos. Jossain se raja aina tulee vastaan.
--------------------------------------------------------------------------------
MUNUAISPOIKA
Viime keväänä täällä ollessamme tapasimme nuoren parin, jonka poika oli vakavasti sairastunut munuaistulehdukseen. Tyttöystävänsä oli valmis luovuttamaan toisen munuaisena hänelle.
Muistan kuinka olimme juuri sillä hetkellä pahojen poikien vuoksi tosi pahassa ja vaikeassa tilanteessa. Aluksi en pystynyt edes kuuntelemaan mitä he kertoivat. Mutta elämän tositarina ja kohtalo oli niin surullinen kuin olla ja voi. Kaksi nuorta yhteiselämänsä alussa. Kuuntelin ja kuuntelin. Sitten murruin. Varmaan ensimmäisen kerran täällä ollessani. Edes tsunamin jälkeen niin ei käynyt. Vastoinkäymiset pahojen poikien kanssa, jotka olivat pääasiassa ekonomisia ja psyykeen kohdistuvia, olivat vetäneet minut aivan maahan. Tämä elämän tositarina toi minut jälleen maan pinnalle. Mikä tässä elämässä on tärkeää? Elämä. Osaanko alkuunkaan laittaa tärkeysjärjestykseen elämän asiat? Itkin.
Joku viisas on sanonut: "Joskus kyyneleet vaan tulevat. Kestä se, sure ja jatka elämää. Ainoa ihminen, joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä. Elä niin kauan kuin olet elossa."
Heräsin. Olin juuri myynyt autoni pahojen poikien kolttosia välttääkseni. Niille rahoille oli tärkeää käyttöä, mutta nyt tuli vielä tärkeämpää. Mitä hemmettiä minä vanha mies tässä niiskutan omaa surkeuttani kun nuori mies tekee kuolemaa. Ilmoitin pojan mukana olleille, että me hoidamme munuaisleikkauksen kulut. Jätin rahat Kekelle, joka tuli paikalle seuraavaksi. Pitkin loppuvuotta tiedustelin munuaispojan kohtaloa. Valtio hoitaa leikkauksen Colombossa. Hyvä, sittenhän se on hoidossa.
Eilen yksi kyläpäälliköistä kertoi tästä samasta pojasta. Munuaisleikkausta ei olekaan vielä suoritettu, mutta se tehtäisiin valtion toimesta ihan pian. Poika on huonossa kunnossa. Jos apuamme tarvitaan, autamme, sanoin kyläpäällikölle. Tänään kyläpäällikkö soitti ja kertoi, että poika on nyt hänen kotonaan. Menimme Karioskarin kanssa sinne.
Potilaan jalat ja vatsa olivat turvonneet valtavasti ja poika näytti todella huonokuntoiselta. Miksei häntä ole leikattu? Ensi kuussa. Mutta ennen leikkausta hänen on saatava dialyysihoitoa ja leikkauksen jälkeen hylkimislääkettä. Sovimme, että kun poika menee muutaman päivän päästä pääkaupunkiin sairaalaan, kyläpäällikkö ja Karioskari menevät mukaan. Siellä paikan päällä he kuulevat hoidon ja lääkityksen tarpeen ja kustannukset.
Sanoin pojalle, että me hoidamme nämä (valtio niitä ei kustanna). Pojalta valuivat kyyneleet poskille, ja pieni tippa vettä taisi tulla minunkin glaseihini. Nämä ovat näitä asioita, jotka on vaan hoidettava. Olemme Marjan kanssa ikionnellisia myös siitä, että meillä on suuri joukko ryhmäkummeja, jotka auttavat rahallisesti meitä auttamaan. Jotka luottavat meihin.
--------------------------------------------------------------------------------
Jos Sinusta tuntuu, että Sinulla on tilaisuus auttaa kanssamme tätä nuorta paria, tässä varta vasten heille avattu tilinumero:
Lotus Hill / munuaispotilas
530500-212440
viite 19703
--------------------------------------------------------------------------------
Vammaiskoti on melkein vihkimistä vaille valmis. Vielä kalustus ja ympäristön siistimistä. Sitten voimme luovuttaa kohteen paikallisille suunnitelmien mukaan. Jatkossa osallistumme vain hankekohtaisesti tilanteen ja voimavarojen mukaan. Sitten voimme jälleen palata meille rakkaaseen ruohonjuuritason työhön. Sellainenhan tämä munuaishankekin on.
Nyt Lotus Hill -hankkeen taloudellinen tilanne on se, että kuukausi pari menee vielä vammaiskodin loppuunsaattamisessa. Sitä ennen uusia hankkeita emme voi ottaa. Käynnistettyjä hankkeita jatketaan tarkan seurannan mukaan ja osa saatetaan loppuun.
Tämä munuaisen siirtohanke on siis tässä tilanteessa ylimääräinen (yli budjetoinnin). Mutta kun sydän sanoo, että on autettava, niin autamme. Auton myyntirahoista laitamme perusosan, mutta tarvitsemme vielä lisää. Arvio koko rahan tarpeesta on tässä vaiheessa n. 400.000 rupiaa eli 3.600 euroa. Onneksi valtio maksaa varsinaisen leikkauksen. Dialyysihoito ja hylkimislääkitys on kallista. Tällä nuorella parilla ja heidän lähipiirillään ei ole mahdollisuuksia sitä hoitaa, joten siirtoleikkaus jäisi tekemättä ja poika kuolisi. Se korutont on kertomaa.
Avustussumma voi olla mikä tahansa. Yhdestä eurostakin koostuu paljon kun mukaan tulijoita on paljon. Kurkatkaa lompuukkiinne (tai tilillenne) ja tehkää tärkeä päätös ELÄMÄLLE
--------------------------------------------------------------------------------
NAAPURIN TYTTÖ
Lähinaapurissamme asuu Karioskarin kummityttö. Tyttö, jolla on hymyjen maan valloittavin hymy. Hän elää pienessä mökissä siskonsa ja isoäitinsä kanssa. Äiti lähti viime talvena Kuwaitiin siirtotyöläiseksi. Kahdeksi vuodeksi. Se on tytöille kova paikka. Yli miljoonan perheen kohtalo on sama. Äidit joutuvat työskentelemään usein orjuuteen verrattavissa olosuhteissa. Paljon on humanitarismin eteen maailmassa vielä tehtävissä. Ei orjuus USA:n puuvillapelloille loppunut. Seuraamme tarkkaan tilannetta ja tyttöjen koulunkäynti sujuu mallikkaasti ja ruokaankin raha on riittänyt.
--------------------------------------------------------------------------------
KOLIBRIT
Käydessämme tyttäremme Merin luona Meksikossa, nautimme suunnattomasti kauniista Kolibreista. Niitä oli vuoristossa, puistoissa ja jopa Mexico Cityn keskustassa pilvenpiirtäjähotellin kattoterassiravintolan kaiteilla. Kaikkialla roikkui muovisia kukkasia muistuttavia säiliöitä, joiden sisällä oli sokerilientä. Päivänkakkaraa muistuttavan kukan keskellä oli pieni reikä. Pitkän nokkansa siihen pistämällä Kolibri sai makeaa nestettä.
Meri toi kotiintullessaan kaksi laitetta meille ja toimme ne tänne. Pihallamme nimittäin kirmailevat Kolibrit valtoimenaan pensaistoissa. Siinä ne roikkuvat Lime-pensaan oksalla, eivätkä kolibrit edes vilkaise niitä. Petos ei siis onnistunut. Taitavat nämä Sri Lankan kolibrit olla viisaampia kuin meksikolaiset. Tai sitten täällä on sitä oikeaa mettä tarpeeksi. Niin kuin varmaan onkin.
Taidanpa riisua muoviset vekottimet vähin äänin pois. En kerro Merille mitään, kun veivät hänen matkalaukussaan niin paljon tilaa.
--------------------------------------------------------------------------------
MAAILMAN MENOA
Ehdinpä taas jutella naapurimiehenkin kanssa iltapuhteessa. Puhuimme lamasta. Hän oli kuullut siitä. Täällä maaseudulla tärkeimmän toimeentulon, teen ja kanelin tuottajahinnat, ovat romahtaneet yli 50%. Kasvattajat ovat siirtäneet hintaromahduksen suoraan palkkoihin. Minkäs muun voit tehdä?
"Kuinka suuri se romahdus Teillä Suomessa oikein onkaan? Kertovat, että maailmalla, erityisesti lännessä, ollaan oikein suurissa vaikeuksissa". Kerroin että 2007 talouskasvu oli yli 3% 2008 oli enää 2% ja vuodelle 2009 ennustetaan pahimmillaan jopa 2 % vähennystä. Naapuri katsoi minua pitkään, mietti ja alkoi hymyillä. "Sittenhän Suomessa menee tämä vuosi 2009 paremmin kuin edellinen vuosi 2007." Eikö vuosi 2007 ollutkin hyvä vuosi? Suomalaiset ovat varmaan nyt kovin onnellisia ja tyytyväisiä?" - "Ovat oikein tyytyväisiä (ja pelkäsin, että korvani heiluminen näkyy)," vastasin ja vaihdoin puheenaihetta. Ärsyttäviä nämä srilankalaiset, kun ei niiden kanssa voi keskustella asioista kunnolla. Heti ne laittavat meikäläisen naurunalaiseksi. Ja hymyilevät vielä päälle ärsyttääkseen vielä enemmän. Tässä alkaa itsetunto ja länsimaisen ajattelutavan puolustaminen olla koetuksella.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Palatakseni vielä keskusteluun laman vaikutuksista, en voi olla ottamatta kantaa ruohonjuuritasolta. Joko prosentin kymmenesosien kanssa kikkailevat talousnerot, jotka laskevat ja ennustavat, eivät osaa laskea tai sitten median viime kuukausien talousuutiset on aivan puppua. Tämä kaikki hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Sri Lanka
SODAN LOPUN ODOTUKSESSA
Kaikesta päätellen sota, ainakin laajamittaisena rintamasotana, on pian ohi. Hyvä niin. Otsikoksi en kirjoittanut "rauhan odotuksessa" koska se on jo eri juttu. Tamilisissit on nyt ahdettu saaren koillisosaan ahtaalle tilalle. Ihmiskilpinään yli 200.000 siviiliä tamileita. Täällä paikalliset sanovat, että alun perin 20.000 suuruisesta sissiarmeijasta on jäljellä enää 2.500 miestä, jotka pääosin ovat paenneet viidakkotukikohtiinsa.
Traagista on haavoittuneiden siviilien tilanne. Ei kenenkään maalle sissit eivät päästä auttajia perustellen turvallisuussyillä. Onkohan Tamilitiikereillä kaiken tämän jälkeen enää minkäänlaista sympatiaa edes oman kansansa keskuudessa? Osan taustasta tietäen ja sitä kautta neutraalisti asioita arvioiden tunteet ovat hyvin sekavat.
Jo kauan kirjoitin siitä, että jossain vaiheessa öljy ja kaasu tulevat kuvaan. Ihmettelen, ettei se ole tullut julkisuuteen sen suuremmin. BBC:n mukaan energiaa alueelta on löytynyt. Sehän on nykyaikana sodan varmin selitys. Mutta ne norjalaiset rauhantekijät! Tiesivätkö he energiavaroista? Siinä on Rauhan Nobel -valtion moraali nyt koetuksella. Toivottavasti heillä on puhtaat jauhot pussissaan. Tykkään niin norjalaisista. Akkurat!
(tiedättekö muuten, mitä on kureliivit norjaksi? - Fläskepräs)
--------------------------------------------------------------------------------
PRESIDETTI SUOSION HUIPULLA
Sotamenestys 25 vuoden jälkeen on nostanut presidentti Mahinda Rajapaksan suosion huppuunsa. Poliitikkona hän osaa käyttää tilanteen hyväkseen myös sisäpoliittisesti. Niinpä kylällä puhutaan ennenaikaisista vaaleista. Nythän olisi hyvä aika vallata parlamentti ja paikallishallintopaikat samaan imuun. Nyt vallassa olevat kommunistit ja oppositioon jääneet elefanttipuoluehan ovat vuorotelleet vallassa. Pressa saisi tässä tilanteessa todennäköisesti roimasti lisäpaikkoja puolueelleen. Täällä viidakossa vaalityö on jo alkamassa. Kansa saa vastaanottaa lupausten tulvan.
Sodan loppumisen odotus on muodostumassa huumaksi. Suuria kylttejä ja julisteita viidakkosissiasuihin pukeutuneista sotilaista järeine aseineen. Kovaääniset kaduilla, kylissä ja temppelien pihoilla huutavat monotoonista tekstiään. Rukoillaan voimia sotilaille, että he jaksavat lopettaa sodan. Rauhan ihmisenä minun on tätä vaikea ymmärtää, mutta paikallisten mukana eläen heidän 25 tuskan vuottaan, toinen puoli minusta ymmärtää.
Väitetään, ettei sotaa voiteta sotimalla. Mutta historiaakin opettaneena tiedän, ettei se pidä paikkaansa. Rauhan rakentaminen ja säilyttäminen onkin sitten jo toinen juttu. Tarttis hankkia oikein iso monistuskone, jonka nimi olisi Martti. Sitten Ahtisaari sen päälle makkoilemaan. Ei muuta kuin monistamaan. Saisi lätkytellä kopioita kotvan ajan, ennen kuin maailman kriisipaikoille saisi sijoitettua rauhanrakentajat. Järjen äänen käyttäjät.
Kun Pekkarinen satsaa Suomikuvan lanseeraukseen maailmalle euroja, voisi vähän miettiä kannattaisiko hankki sellainen Martti-niminen monistuskone mieluummin. Sitä päätä kun muut maat satsaa esim. matkailuun, Pekkarinen vetää viimeisetkin roposet Suomen satsauksista. Viimeksi ajettiin MEK alas, niin että kaarna kropisi.
Matka 2009 messuilla oli valtaisa joukko eri maiden osastoja, jotka satsaavat suuria summia pienen kaukaisen maan turisteihin. Ahtisaaren pystyyn nostama ja rakentama Namibiakin oli mukana. Ja Tansania, jonka edustaja oli kustavilaisen entisen kalankasvattajan paikallinen vaimo. Mies hoitaa turistibisnestä Afrikassa. Järjestelee myös kehitysapua tekevien volontäärien toimintaa siellä. Aikanaan rakensi käsittelylaitoksen Niilin ahvenille. Sitä ennen perusti katkarapufarmeja Malesiaan ym. ym. jota ette usko, vaikka kerron. Olisi muuten kirjan aihe. Korhosen Kari. Sellainen "propellipää". Ja mukava mies.
--------------------------------------------------------------------------------
KIIRAN SURULLINEN KOHTALO
Suloinen saksanpaimenkoirapentumme Kiira siis vastaanotti kohtalonsa. Keväällä alan ammattilainen Asko koulutti siitä kelpoisan vahtikoiran. Asko sanoi, että hyvä ja viisas koira. Keväällä tukikohtaamme kohtasi pahojen poikien isku. Siinä rytäkässä menetimme paljon. Meinasi mennä henkikin kun päätä pahkaa ryntäsimme paikalle Suomesta. Yhtenä pienenä, mutta merkityksellisenä yksityiskohtana oli Kiiran katoaminen. Aina valpas talonmiehemme Onkkeli oli ottanut talteen sen tuk tukin rekisterinumeron, joka vei Kiiran eräänä yönä kohti tuntematonta. Tämän tiedon saatuamme pääsimme jäljille. Pahat pojat olivat antaneet sen omalle asianajajalleen palkkioksi kolttosistaan.
Kun Kiiran olinpaikka meille selvisi, se oli myöhäistä. Kiira oli kuollut. Sen selkäranka oli murtunut. Poliisikoirakouluttaja Askon selkeä analyysi oli, että Kiira on potkittu tai hakattu kuoliaaksi. Tavallinen buddhalainen sri lankalainen ei ikinä tekisi niin. Mutta kun kirjanopintoja ja rahaa tulee, elämän arvostus muuttuu. Säälin sitä miestä. Toivon, että minulla on tilaisuus sanoa se myös hänelle päin naamaa. Taasen vanha mies kirjoittaa tätä "vesi glaseissa".
Olen useaan otteeseen sanonut, etten ole varsinainen koiraihminen. Mutta nyt olen. Coolman hakee pääkaupunki-seudun lehdestä uutta schäferin pentua ja Asko aloittaa sen koulutuksen.
--------------------------------------------------------------------------------
KYLÄLÄISET KOOLLA
Olimme kutsuneet kylämme köyhät, kouluikäiset lapset kotiimme keskiviikkona illansuussa. Heitä saapui paikalle yli puolensataa. Tarjosimme mehua ja keksejä. Jokainen kouluikäinen sai 1000 rupia koulutarvikkeiden ostoon. Koulukausi täällä on juuri alkanut. Lisäksi kokosin vanhan tavan mukaan kaikkein köyhimpien lasten äideiltä pankkikirjat edellisvuosien tapaan.
Haastattelimme Coolmanin kanssa vielä jokaisen perheen ja säätelimme kuukausimaksua elämistilanteen mukaan. Tarkastimme myös menneen vuoden otot, että ne oli tehty sovitusti. Yksi äiti oli keväällä nostanut koko loppuvuoden koulurahat. Selityksenä oli se, että tyttö oli tullut sukukypsäksi ja big girls -partyt oli järjestettävä. Olen aiemminkin protestoinut tätä mieletöntä tapakulttuuria vastaan, mutta minkäs teet. Tytön on selvittämä elämään tällaisten elämiskulttuurin virstanpylväiden kautta. Muuten ei naimisiin pääse. Ja se olisi katastrofi. Kellään näistä lapsista ei ole ollut isää tai kumpaakaan huolehtimassa heistä. Kokosin pankkikirjat muovikassiin. Perjantaina menimme heti aamusta pankkiin Coolmanin kanssa. Tiesin, että aikaa tarvitaan.
Jokaiseen kirjaan olin laittanut liimalapun, jossa oli merkittynä, paljonko äiti saa kuukaudessa nostaa. Coolman tarkkana miehenä kävi vielä pankkikirjat läpi ja tuli vähän väliä huomauttamaan minua. "Oskari, etkö Sinä muista, että tällä äidillä on kaksi tyttöä!" Ja niin nostosumma tuplaantui. Sitten hän toi erään äidin antamat pankkikirjat. Kaksi kappaletta. Toinen oli dublikaatti. Viime vuonna sama juttu. Aika veijari. Coolman oli vihainen ja puhisi että tämä oli nyt viimeinen kerta. Myöntelin häntä. Vähän naurattikin. Kyseessä on isoäiti, jonka tytär hilppasi aikanaan toisen miehen kelkkaan ja häippäsi Colomboon. Eikä ole sen koommin näkynyt. Ymmärrän tätä isoäitiä. Nostin kuukausikorvausta vähän, mutta niin, ettei Coolman nähnyt. Sillä muuten siitä olisi alkanut aikamoinen räpätys.
Loppusumma yhteensä oli 432.500 rupiaa eli noin 3000 euroa. Kaikki Lotus Hill kummien kuukausimaksuilla maksamaa rahaa. Takaan ja vannon, että joka rupia menee tarpeeseen. Olen ihan kauhean ylpeä tästä meidän systeemistämme. Voiko ruohonjuuritason työ enää olla konkreettisempaa? Kiitos taas teille kummit.
Eikä tämä konkretia tähän lopu. Voin sanoa kuin radiokuuluttaja menneinä aikoina Kalle Kustaa Korkin seikkailujen jälkeen: "Jatkuu huomenna!"
--------------------------------------------------------------------------------
ILOLA
Noin 40 naisen vammaiskoti on edelleen yksi suosikkikohteistamme. Keskiviikkona teimme sinne invaasion. Seitsemän hengen hygieniapartio aloitti raivoisan puhdistuksen. Nyt oli vuorossa nk. takarakennuksen puhdistus. Paikka on kaikkein vaikeimmin vammautuneiden, kuten mongoloidien jne. asunto. Tsunamin jälkeeen rakensimme vessat ja suihkut. Painepesuri, joka vuosi sitten hankittiin, oli taas kovaa poikaa. Myös ulkoseinät saivat uuden pinkinvärisen maalin. Tarvikelogistiikan hoiti ahkera tuk tuk -kuski Kalupahana. Joskus nämä nimet on helppo muistaa.
--------------------------------------------------------------------------------
ONNELA
Emme ole vielä käyneet siellä. Pidämme yllä kauhun tasapainoa. Kun Karioskari kävi siellä jokin aikaa sitten, oli siisteys taas ihan rempallaan. Hän sanoi, että kun Marja tulee, auta armias, jollei paikat ole kunnossa. Me ei laiskoja ruokita. Isä "Erkki" kävi kyläläisten mukana hakemassa pojan koulurahaa, mutta ei puhunut mitään vierailustamme. Liekö vieläkään siivottu? Ajattelin että menemme sinne, marssimme suoraan keittiön, ja jos se on epäsiisti, marssimme saman tien ovesta ulos. Jossain se raja aina tulee vastaan.
--------------------------------------------------------------------------------
MUNUAISPOIKA
Viime keväänä täällä ollessamme tapasimme nuoren parin, jonka poika oli vakavasti sairastunut munuaistulehdukseen. Tyttöystävänsä oli valmis luovuttamaan toisen munuaisena hänelle.
Muistan kuinka olimme juuri sillä hetkellä pahojen poikien vuoksi tosi pahassa ja vaikeassa tilanteessa. Aluksi en pystynyt edes kuuntelemaan mitä he kertoivat. Mutta elämän tositarina ja kohtalo oli niin surullinen kuin olla ja voi. Kaksi nuorta yhteiselämänsä alussa. Kuuntelin ja kuuntelin. Sitten murruin. Varmaan ensimmäisen kerran täällä ollessani. Edes tsunamin jälkeen niin ei käynyt. Vastoinkäymiset pahojen poikien kanssa, jotka olivat pääasiassa ekonomisia ja psyykeen kohdistuvia, olivat vetäneet minut aivan maahan. Tämä elämän tositarina toi minut jälleen maan pinnalle. Mikä tässä elämässä on tärkeää? Elämä. Osaanko alkuunkaan laittaa tärkeysjärjestykseen elämän asiat? Itkin.
Joku viisas on sanonut: "Joskus kyyneleet vaan tulevat. Kestä se, sure ja jatka elämää. Ainoa ihminen, joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä. Elä niin kauan kuin olet elossa."
Heräsin. Olin juuri myynyt autoni pahojen poikien kolttosia välttääkseni. Niille rahoille oli tärkeää käyttöä, mutta nyt tuli vielä tärkeämpää. Mitä hemmettiä minä vanha mies tässä niiskutan omaa surkeuttani kun nuori mies tekee kuolemaa. Ilmoitin pojan mukana olleille, että me hoidamme munuaisleikkauksen kulut. Jätin rahat Kekelle, joka tuli paikalle seuraavaksi. Pitkin loppuvuotta tiedustelin munuaispojan kohtaloa. Valtio hoitaa leikkauksen Colombossa. Hyvä, sittenhän se on hoidossa.
Eilen yksi kyläpäälliköistä kertoi tästä samasta pojasta. Munuaisleikkausta ei olekaan vielä suoritettu, mutta se tehtäisiin valtion toimesta ihan pian. Poika on huonossa kunnossa. Jos apuamme tarvitaan, autamme, sanoin kyläpäällikölle. Tänään kyläpäällikkö soitti ja kertoi, että poika on nyt hänen kotonaan. Menimme Karioskarin kanssa sinne.
Potilaan jalat ja vatsa olivat turvonneet valtavasti ja poika näytti todella huonokuntoiselta. Miksei häntä ole leikattu? Ensi kuussa. Mutta ennen leikkausta hänen on saatava dialyysihoitoa ja leikkauksen jälkeen hylkimislääkettä. Sovimme, että kun poika menee muutaman päivän päästä pääkaupunkiin sairaalaan, kyläpäällikkö ja Karioskari menevät mukaan. Siellä paikan päällä he kuulevat hoidon ja lääkityksen tarpeen ja kustannukset.
Sanoin pojalle, että me hoidamme nämä (valtio niitä ei kustanna). Pojalta valuivat kyyneleet poskille, ja pieni tippa vettä taisi tulla minunkin glaseihini. Nämä ovat näitä asioita, jotka on vaan hoidettava. Olemme Marjan kanssa ikionnellisia myös siitä, että meillä on suuri joukko ryhmäkummeja, jotka auttavat rahallisesti meitä auttamaan. Jotka luottavat meihin.
--------------------------------------------------------------------------------
Jos Sinusta tuntuu, että Sinulla on tilaisuus auttaa kanssamme tätä nuorta paria, tässä varta vasten heille avattu tilinumero:
Lotus Hill / munuaispotilas
530500-212440
viite 19703
--------------------------------------------------------------------------------
Vammaiskoti on melkein vihkimistä vaille valmis. Vielä kalustus ja ympäristön siistimistä. Sitten voimme luovuttaa kohteen paikallisille suunnitelmien mukaan. Jatkossa osallistumme vain hankekohtaisesti tilanteen ja voimavarojen mukaan. Sitten voimme jälleen palata meille rakkaaseen ruohonjuuritason työhön. Sellainenhan tämä munuaishankekin on.
Nyt Lotus Hill -hankkeen taloudellinen tilanne on se, että kuukausi pari menee vielä vammaiskodin loppuunsaattamisessa. Sitä ennen uusia hankkeita emme voi ottaa. Käynnistettyjä hankkeita jatketaan tarkan seurannan mukaan ja osa saatetaan loppuun.
Tämä munuaisen siirtohanke on siis tässä tilanteessa ylimääräinen (yli budjetoinnin). Mutta kun sydän sanoo, että on autettava, niin autamme. Auton myyntirahoista laitamme perusosan, mutta tarvitsemme vielä lisää. Arvio koko rahan tarpeesta on tässä vaiheessa n. 400.000 rupiaa eli 3.600 euroa. Onneksi valtio maksaa varsinaisen leikkauksen. Dialyysihoito ja hylkimislääkitys on kallista. Tällä nuorella parilla ja heidän lähipiirillään ei ole mahdollisuuksia sitä hoitaa, joten siirtoleikkaus jäisi tekemättä ja poika kuolisi. Se korutont on kertomaa.
Avustussumma voi olla mikä tahansa. Yhdestä eurostakin koostuu paljon kun mukaan tulijoita on paljon. Kurkatkaa lompuukkiinne (tai tilillenne) ja tehkää tärkeä päätös ELÄMÄLLE
--------------------------------------------------------------------------------
NAAPURIN TYTTÖ
Lähinaapurissamme asuu Karioskarin kummityttö. Tyttö, jolla on hymyjen maan valloittavin hymy. Hän elää pienessä mökissä siskonsa ja isoäitinsä kanssa. Äiti lähti viime talvena Kuwaitiin siirtotyöläiseksi. Kahdeksi vuodeksi. Se on tytöille kova paikka. Yli miljoonan perheen kohtalo on sama. Äidit joutuvat työskentelemään usein orjuuteen verrattavissa olosuhteissa. Paljon on humanitarismin eteen maailmassa vielä tehtävissä. Ei orjuus USA:n puuvillapelloille loppunut. Seuraamme tarkkaan tilannetta ja tyttöjen koulunkäynti sujuu mallikkaasti ja ruokaankin raha on riittänyt.
--------------------------------------------------------------------------------
KOLIBRIT
Käydessämme tyttäremme Merin luona Meksikossa, nautimme suunnattomasti kauniista Kolibreista. Niitä oli vuoristossa, puistoissa ja jopa Mexico Cityn keskustassa pilvenpiirtäjähotellin kattoterassiravintolan kaiteilla. Kaikkialla roikkui muovisia kukkasia muistuttavia säiliöitä, joiden sisällä oli sokerilientä. Päivänkakkaraa muistuttavan kukan keskellä oli pieni reikä. Pitkän nokkansa siihen pistämällä Kolibri sai makeaa nestettä.
Meri toi kotiintullessaan kaksi laitetta meille ja toimme ne tänne. Pihallamme nimittäin kirmailevat Kolibrit valtoimenaan pensaistoissa. Siinä ne roikkuvat Lime-pensaan oksalla, eivätkä kolibrit edes vilkaise niitä. Petos ei siis onnistunut. Taitavat nämä Sri Lankan kolibrit olla viisaampia kuin meksikolaiset. Tai sitten täällä on sitä oikeaa mettä tarpeeksi. Niin kuin varmaan onkin.
Taidanpa riisua muoviset vekottimet vähin äänin pois. En kerro Merille mitään, kun veivät hänen matkalaukussaan niin paljon tilaa.
--------------------------------------------------------------------------------
MAAILMAN MENOA
Ehdinpä taas jutella naapurimiehenkin kanssa iltapuhteessa. Puhuimme lamasta. Hän oli kuullut siitä. Täällä maaseudulla tärkeimmän toimeentulon, teen ja kanelin tuottajahinnat, ovat romahtaneet yli 50%. Kasvattajat ovat siirtäneet hintaromahduksen suoraan palkkoihin. Minkäs muun voit tehdä?
"Kuinka suuri se romahdus Teillä Suomessa oikein onkaan? Kertovat, että maailmalla, erityisesti lännessä, ollaan oikein suurissa vaikeuksissa". Kerroin että 2007 talouskasvu oli yli 3% 2008 oli enää 2% ja vuodelle 2009 ennustetaan pahimmillaan jopa 2 % vähennystä. Naapuri katsoi minua pitkään, mietti ja alkoi hymyillä. "Sittenhän Suomessa menee tämä vuosi 2009 paremmin kuin edellinen vuosi 2007." Eikö vuosi 2007 ollutkin hyvä vuosi? Suomalaiset ovat varmaan nyt kovin onnellisia ja tyytyväisiä?" - "Ovat oikein tyytyväisiä (ja pelkäsin, että korvani heiluminen näkyy)," vastasin ja vaihdoin puheenaihetta. Ärsyttäviä nämä srilankalaiset, kun ei niiden kanssa voi keskustella asioista kunnolla. Heti ne laittavat meikäläisen naurunalaiseksi. Ja hymyilevät vielä päälle ärsyttääkseen vielä enemmän. Tässä alkaa itsetunto ja länsimaisen ajattelutavan puolustaminen olla koetuksella.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Palatakseni vielä keskusteluun laman vaikutuksista, en voi olla ottamatta kantaa ruohonjuuritasolta. Joko prosentin kymmenesosien kanssa kikkailevat talousnerot, jotka laskevat ja ennustavat, eivät osaa laskea tai sitten median viime kuukausien talousuutiset on aivan puppua. Tämä kaikki hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)