Naantali 23.12.2008
=============
JOULUTARINA
"Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä".
Päätin kertoa Teille tarinan kyynelten muotoiselta saarelta, nuoresta naisesta, joka muiden unohdettujen lasten ja nuorten joukossa haaveili ihmisarvoisesta elämästä. Hän on ollut erityisavustettavanamme. Hän on Mallika, joka tuotiin Sri Lankan valtion ylläpitämään lasten ja nuorten vastaanottokeskukseen Baddegamaan kauan kauan sitten, silloin kun hän oli vielä pieni tyttö.
Olin pyytänyt Toivolaksi nimeämämme vastaanottokeskuksen henkilökuntaa kertomaan lisää Mallikan taustoista, sikäli kun ne tiedossa ovat. Tai ainakin haastattelemaan häntä. Viime tingassa sain vastauksen, jonka mukaan Mallika oli lähtenyt pois Toivolasta ja asuu jossain Ambalangodan tietämillä.
Hain jo toista joulutarinan aihetta. Ajatukseni palasivat kuitenkin aina takaisin Mallikaan.
Osaan vain arvata millainen lapsuuden tausta Mallikalla on. Tämä lastenkodiksikin nimetty paikka oli tsunamin jälkeen paremminkin lapsivankila. Se oli vaiettu paikka, jonka olemassaolosta ei suuremmin ääntä pidetty. Hakiessamme alueella tsunamin jälkeen niitä lapsia, jotka muut olivat unohtaneet (tsunamin jälkeen eriarvoisuus vain lisääntyi) pääsimme monien onnenkantamien ja vaiheiden jälkeen käymään siellä. "Lasten kaatopaikalla", kuten Marja-vaimoni sen ilmaisi.
Aidattu ja vartioitu alue, jonka ikkunoissa olivat kalterit. Ne suljettiin iltapäivisin ja avattiin aamuisin. Paikan hygienia oli sanoin kuvaamatonta. Lapset olivat täynnä paiseita ja syyhypunkkeja, muista pöpöläisistä puhumattakaan. Likaisissa ryysyissään ja peloissaan, sillä ulkopuoliset eivät saaneet puhua heille, eivätkä he näille. Kuri oli kuin aikuisten vankilassa.
Keitä nämä Luojan luomat lapset ovat? Kesti tovin ennen kuin saimme totuuden selville. Orpoja, hylättyjä, pikkurikollisia, päihteiden käyttäjiä, hyväksikäytettyjä jne. lapsia. Ongelmakodeista karanneita. Joukossa myös monella tavoin jälkeenjääneitä. Sellaisia, joihin yhteiskunta ei katsonut aiheelliseksi tuhlata varoja. Mallika on yksi näistä lapsista. Nämä onnettomat surkimukset, yhteiskunnan pohjalta, koottiin yhteiselle "kaatopaikalle". Rakennettiin parakkikylä rautaristikoineen ja turva-aitoineen. Sinne ei siis ulkopuolisille ollut asiaa. Ongelma vaiettiin.
Nimesimme paikan Toivolaksi, koska muuta ei enää ollut jäljellä kuin toivoa.
Nyt vajaan 4 vuoden jälkeen Toivola on nimensä veroinen. Suomalaisten Lotus Hill kummien ja vapaaehtoisten kenttätyöntekijöiden toimesta Toivola on nykyään avolaitos. Hygieniatilat, ruokailutilat, majoitustilat ym. on siistitty ja uusittu. Keskuksessa on kirjasto, kaksi urheilukenttää, puutarha, useita koululuokkia ja medical center. Olemme palkanneet lääkärin ja 3 opettajaa. 90% lapsista käy kylän koulua muiden lasten ohella ja lopuille erityisopettaja antaa preppausta kouluun menoa varten. Täit ja syyhyt ovat hoidettu ja lapset terveitä. Tarvittaessa sairas lapsi viedään heti lääkärimme toimesta Baddegaman sairaalaan. Lapset ovat iloisia ja avoimia. Hoitavat puutarhaa ja kisailevat urheilulajeissa pimeän tuloon asti. Harjoittelevat tietokoneluokassa tai leikkivät kerhohuoneessa. Portit on auki ja ristikot poistettu ikkunoista. Sukulaisetkin saavat vierailla.
Suosittu paikka on myös tilava ompelimo, jossa on toistakymmentä ompelukonetta. Vapaa-ajallaan lapset saavat työskennellä siellä. Moni onkin saanut sieltä ammattiin johtavan polun.
Tarinamme päähenkilö Mallika on elänyt Toivolassa lähes koko ikänsä. Kun hän ikänsä puolesta olisi ollut vapaa lähtemään, hän ei lähtenyt. Tämä oli hänen kotinsa. Eikä hänellä erään toisen joulutarinan tavoin ollut paikkaa, mihin mennä. Normaalisti nuori neito olisi ajettu vaan pois, mutta Mallika sai jäädä. Hän oli erinomainen ompeluohjaaja nuoremmilleen. Työnsä vastineeksi hän ei saanut palkkaa, mutta hän sai asua ja ruokailla Toivolassa. Vaatteensa hän teki itse.
Suuri elämänmuutos hänelle oli se, että palkkasimme hänet apuopettajaksi. 18-vuotiaana hänen kädessään oli ensimmäiseen kertaan omaa rahaa. Omalla työllä ansaittua. Tämä oli hänen tähänastisen elämänsä onnellisin päivä. Kun varsinaisten opettajien palkkoja viime talvena nostettiin, nostimme Mallikan palkan varsinaisten opettajien tasolle. Olisittepa nähneet Mallikan hymyn, kun sen hänelle kerroimme. Nyt hän on oikea opettaja.
Olen kuullut paljon paikallisten ihmisten elämästä. Haaveista ja unelmista. Uskon olevani oikeassa kun kerron, että Mallika muiden ikäistensä nuorten neitokaisten lailla haaveili samoista asioista. Nuorelle neidolle elämän päätarkoitus on avioliitto ja lapset. Loppuelämän turva ja vakuutus.
On luonnollista, että lastenkodin kasvattina ja asukkaana tyttö, ilman ammattia, ilman perhettä ja sukulaisia, saatikka sitten ilman myötäjäisiä, voi haudata haaveensa avioliitosta. Perheetön nainen ei ole mikään eikä mitään. Kuka huolehtii hänestä, kun hän on vanha. Tässä yhteiskunnassa ei ole vanhusten tukea, sosiaalikassaa eikä eläkerahastoja. Lapset ovat kuin vanhuusajan vakuutus. Mutta nytpä Mallika olikin jo saavuttanut yhteiskunnassaan arvostetun ammatin. Opettajan ammatin.
Siksi tieto, että Mallika oli lähtenyt Toivolasta, aiheutti minussa huolta ja surua. Mietin mitähän hänelle on tapahtunut. Olenhan kuullut kaikenlaista. Isompia tyttöjä on joutunut ihmiskaupan uhreiksi. Heillä kun ei ole mitään eikä ketään.
Muutama päivä sitten saapui sateiseen Pohjolaan kirje Sri Lankasta.
Se kirje oli Mallikalta. "Minun äidilleni ja isälleni Marialle ja Oskarille."
Se oli HÄÄKUTSU.
Oi tätä onnen päivää. Vanhalla miehellä tuli jälleen "vesi glaseihin".
Sen pituinen se.
Tämäkin Joulutarina on tosi.
Rakkauden Joulua
Oskari Onnellinen
ja vaimonsa Maria
tiistai 23. joulukuuta 2008
maanantai 22. joulukuuta 2008
Palautetta kummeilta
Kummien palautepostia Pentti-Oskarin 15.12.2008 lähettämään kummiviestiin
--------------------------------------------------------------------------------
Hyvä Lotus Hill kummi;
Kummipalautteiden määrä kyselyyni oli ilahduttava. Nyt tiedän mikä on kummien kanta jatkoon. Se on sama kuin omatkin aatoksemme. Liekö samankaltaiset ymmärtämykset sattumaa? Tuskin. Samassa veneessä ollaan ja samaan suuntaan soudetaan. Ei kokka kohisten, vaan turvallisen varmasti, voimiakin säästellen.
Kuten monet muistuttivatkin, ruohonjuuritason toimintamme on jatkunut keskeytyksettä koko ajan. Huolimatta suuresta yksittäisestä vammaiskeskushankkeesta. Tulemme varmistamaan, että vammaiskeskuksen toiminta lähtee käyntiin ja olemme tavalla tai toisella mukana ainakin toistaiseksi. Vetovastuun annamme mieluisasti muille ja niin paljon kuin mahdollista, paikallisille. Uskon vakaasti, että mitä pikimmin he voivat ottaa ohjakset omiin käsiinsä, sen parempi. Se on yleensäkin kehitysavun parhaita toimintamalleja.
Sellainen ruohonjuuritason avustustoimi, jota olemme tehneet jo vuosikausia, sopii meille erinomaisesti. Sitä tehdessä pahat pojatkaan eivät niin innokkaasti kiusaa. Tiesitkö muuten, että paikalliset eivät käytä sanaa köyhä. He puhuvat varallisuusrajoitteisista.
Poikamme Karioskari, sekä Eeva ja Ritva ovat työvuorossa heti vuoden vaihteesta puolitoista kuukautta. Me tähtäämme menomme Marjan kanssa matkamessujen jälkeen, tammikuun loppupuolella. Seuraavan raportin paikan päältä kuvineen saatte tammikuun alkupuolella.
Lopuksi tarina tarhasta, jossa tarhan täti kysyi lapsilta, miksi Jeesus ja Maria lähtivät Nasaretiin juuri näihin aikoihin. Touhukkaalla Akulla oli heti vastaus valmiina: "Ne meni hakemaan veronpalautuksia".
Joulurauhaa ja Onnellista vuotta 2009
Pentti-Oskari
Ps. Toivottavasti Joulutontut ovat huomanneet kuinka kilttejä Lotus Hill kummit ovat olleet koko vuoden. Ja ensi vuoden kans. Eikö?
Mikäli haluat kertoa asiasta ystävillesi, lähetä heille kummilomakkeen nettiosoite. Lomakkeesta löydät myös tilinumerot, mikäli ne ovat unohtuneet.
Kummilomake löytyy täältä
--------------------------------------------------------------------------------
KUMMIEN PALAUTTEET
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos jälleen kerran siitä, että olet auttanut meitä auttamaan :) Valitettavasti en pysty korottamaan summaa, mutta voin antaa vinkin muille jotta maksu ei unohdu: Olen syöttänyt koko vuoden maksut kerrallaan ja hups, niin ne viedään kerran kuukaudessa tililtäni
Oikein Hyvää Joulun odotusta ja Tsemppiä
--------------------------------------------------------------------------------
Kysyit kummien mielipiteitä. En ole 100%:n aktiivisesti seurannut kaikkea toimintaa, mutta on tullut tunne, että olette tehneet TAVATTOMAN suuren työn ja saaneet paljon aikaan. Suuntakin tuntuisi oikealta, että vastuuta vähitellen siirretään ihmisille itselleen pienin askelin ja muillekin toimijoille. Pieni Suomikin varmaan on tullut tunnetuksi siellä toisella puolen maapalloa. Olen myös uskonut toimintanne aitouteen ja avun perillemenoon, muutenhan en olisi maksellut silloin tällöin kummimaksua varojeni salliessa. Olisipa mielenkiintoista joskus käydä siellä seuduin, jos kerran on suhteellisen turvallista. Parin kk:n päästä liityn eläkeläisten joukkoon, joten saattaisi olla aikaakin. Hengähtäkää hieman jossain vaiheessa ja ladatkaa akkujanne, muuten ei jaksa!!
Jouluiset terveiset runsaslumisesta Lapista
--------------------------------------------------------------------------------
On ollut mukava lukea tapahtumista ja kaikesta mitä hyvää teette siellä. Kiitos kun olette siellä ja me vain auttelemme tällaisella pienellä panostuksella. Yksi vinkki tähän muistamattomuuteen: laittakaa nettimaksajat maksupohjaksi lotus hill-projekti niin se maksaminen on helpompaa
Hei Herra Oskari, Kiitoksia kuulumisista ja kaikista päiväkirjamerkinnöistä. Vaikka ovatkin tärkeitä raportteja asiasta, ovat ne myös hauskaa, ja joskus myös jännittävää luettavaa.
Arvostan kovasti ydinjoukkonne paneutumista asiaan. En mielelläni lahjoita rahaa suurille organisaatioille, joissa roponi menevät järjestön kokkareisiin. Nyt olette antanee hienoa näyttöä siitä, mitä voidaan saavuttaa 'järkähtämättömällä joustavuudella'. Uskon teidän edelleen osaavan tehdä oikeat päätökset jatkon suhteen; teillä on paikallistuntemusta ja tilannetajua.
Muistamattomille kummeille voi vihjaista, että nettipankeissa voi tehdä jatkuvan veloituksen tililtä. Tällöin ei jää muistin varaan. Toki on tilanteita, jolloin omatkin voimat ovat koetuksella.
Voimia ja terveyttä jatkoon kaikille,
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari ja kumppanit, olen sitä mieltä, että on aivan oikein luovuttaa vammaiskeskuksen vetovastuu nyt muille. Te olette tehneet sen hyväksi jo sen, mikä inhimillisesti katsoen on ollut teille mahdollista. Olettepa jo monta kertaa ylittäneet sellaiset rajat ponnisteluissanne, että olen ajatellut teidän jonain päivänä sortuvan taakan alle. Aikaansaavia ja sitkeitä olette olleet ja ihailen teitä suuresti aikaansaannoksienne vuoksi.
Jatkakaa ruohonjuuritasolla ja pitäkää huolta myös itsestänne. Toivon teille voimia jatkaaksenne tärkeää työtänne. Lupaan jatkaa pienen tukeni antamista.
Hyvää joulun aikaa ja menestystä sekä onnea työllenne tulevana vuonna 2009.
--------------------------------------------------------------------------------
Tervehdys Oskari, Kiitos tarinastasi, oli hyvä saada tilannepäivitys. Kunnioitettavan rehelliseltä tekstisi taaskin vaikutti.
Poikani Topi lienee "Ystävyyden rannenauha kädessä" ?uinnin maailmanmestari. Hän ui viime keväänä nauha ranteessaan yli 500 km kisaa ja treeniä. Sitten nauha luovutti ja vajosi Espoon uimahallin pohjalle uimarin huomatessa sen puuttumisen vasta kotona. Nyt piti tilata uusia.
Saattaisi vilkastuttaa kummitoimintaa, jos tälläisiä "mitä olen tehnyt Ystävyyden rannenauha kädessä" juttuja kuvineen julkaistaisiin vaikka nettisivuillanne. Sarjoja voisi olla vaikka:
Ketä rannenauhakäsi on kätellyt
Kuka nauhaa ylpeänä kantaa
Kaunein nauhankantaja
Iloisin hymy ja nauha
Nauha avasi keskustelun, ja nyt olemme.
Nauha 12 km korkeudessa, 50m syvyydessä,
Nauha pelasti reissun
(perämoottorin käynnistys kolmella nauhalla, silmälasit pysyivät nauhan avulla päässä koko myrskyn ajan.)
Itse mietin, eikö hädässä olevien auttaminen jo sinänsä ole riittävän vetovoimaista. Siihen tulokseen tulin, että ei, kyllä sekin soppa pitää maustaa ja sitä lämmitellessä myös hämmentää. Nauha on oivallinen sanansaattaja, keskustelun avaaja ja suuntaaja. Olemme valitettavan esineellistyneitä. "Kato, mulla on uusi." on paljon kivempi sanoa, kun että "siellä on edelleenkin hätä".
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kummipostistasi. Tosin en tunne tällä hetkellä olevani minkäänlainen kummi, kun en ole voinut lähettää "postia". Taloudellinen tilanteeni o ollut kehnonlainen (eläke alle rajojen), mutta luulen, että tilanteeni kohenee tässä keväällä. Liityn sitten taas joukkoon. Toivoisin kuitenkin, että olisin postituslistallasi.
Kysymykseesi: olen samaa mieltä siitä, että jos mahdollista, niin jokin muu taho voisi ottaa vammaiskeskuksen vetovastuun. Voisit ja varmaan olettekin, esim. "hallituksessa", eli katsotte päältä, että homma toimii [?]. Olette jo tehneet mahdottomasta mahdollisen! Ruohonjuuritasolla on varmaan aivan riittävästi tekemistä ja autettavia. Suoraa apua annettaessa voi olla myös varma, että apu menee perille ja on säännöllistä. Yksi avustuskerta ei varmaankaan riitä jaloilleen nostamisessa.
On todella hienoa seurata sitä upeaa ja pyyteetöntä toimintaa, mitä olette jo tehneet siellä kaukana ihmisten auttamiseksi. Ansaitsette mielestäni myös "Nobelin"!
*OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA SINULLE JA LÄHEISILLESI!
Jouluhalauksin
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari, Olen täsmälleen samaa mieltä. Koulutus on avain parempaan tulevaisuuteen ja edistykseen. Kiitos arvokkaasta työstä, jota teette.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä Oskari, näin on hyvä. Paras tulos kaikkein kannalta syntyy, kun teemme antaumuksella sitä, mitä rakastamme. Se tietohan löytyy syvältä sydämestä?
Ihailen ja arvostan työtänne ja asennettanne.
Lämpimin terveisin,
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari, kiitos taas terveisistä Hymyjen maasta.
Kirjettäsi lukiessa tuntuu uskomattomalta, miten paljon olette saaneet aikaan - miten monen perheen ja pienen ihmisen elämää olette onnistuneet helpottamaan. Se, että lapsilla on mahdollisuus koulunkäyntiin ja sitä kautta parempaan elämään on minusta "ykkösasia". Soisin niin mielelläni teille "Nobelin rauhanpalkinnon" työstänne - tiedän, että ne palkintorahat menisivät hyvään tarkoitukseen eivätkä jäisi omaan taskuun.
Vaikka sanot, ettei kummien tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, tunsin taas kipeän piston. Sen vuoksi ehdotankin, että laitat aina viestisi loppuun avustustilin numeron. Nyt sitä pitää etsiä ja jos ei heti löydy, niin unohtuu taas ...
Toivotan teille kaikille siellä vapaaehtoistyötä tekeville rohkeutta, voimia ja jaksamista. Laitan loppuun vielä Positiivareista lukemani Kaisa Kantolan runon "Uskalla uskaltaa".
Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi
ääniä tuolta ja täältä:
"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"
Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.
Iloisena saatat sanoa nyt
"Olenhan ainakin yrittänyt".
Hyvää Joulua ja Onnellista vuotta 2009.
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos taas informaatiostasi. On joka kerta mielenkiintoista lukea, mitä Lankassa meidän kummienkin ansiosta on saatu aikaan. Se, että kolmisen vuotta sitten sain nähdä jo Onnelan, Baddegaman koulun ja Ilolan sekä joitakuita kummilapsia, tekee kuvaukset vielä elävämmäksi. Mitä muuten kuuluu niille lapsille, joille veimme sinne Gallen takanurkille ne kummien pyörät? Muistan aina ja olen monelle kertonut sen "Viimeinen maljamme" -lauseen, kun joimme epämääräistä, lilluvaa juomaa lasilliset, muiden kohteliaasti kieltäytyessä! Vähän vain pelkkä ajatus vatsasta väänsi.
Sitten siihen kysymykseesi: Ainakin minun mielestäni vammaiskeskuksen vetovastuun voisi luovuttaa hollantilaisille, jotka jo muutenkin tekevät paikan päällä auttamistyötä. Sinulla ja Marjalla, muutamien avustajienne kanssa, on kyllä kädet täynnä jo muita, erityisesti niitä ruohonjuuritason hommia. Eivät ihmisen voimavarat loputtomiin riitä (ja teillä ja meillä kaikilla "alkaa olla ikää" - Täällä Pohjan tähden alla -teoksen sanoja lainatakseni). Siispä aivan rauhassa tee sopimus Hollannin kirkon (sehän se oli?) kanssa ja jatka muita projekteja, joita todellakin riittää. Sopimukseen voisi sisällyttää kohdan, jonka mukaan kummit pääsisivät, Sri Lankassa käydessään, vilkaisemaan tuota jättisaavutusta. Myös olisi hienoa, että hollantilaiset vaikkapa kerran pari vuodessa kertoisivat netissä vammaiskeskuksen kuulumisia.
Hyvää jatkoa työssäsi. Myös hyvää joulua teille molemmille
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari! Pyysit kommentteja ja tässä tulee. Luotan teidän kaikkien arvostelukykyyn, juuri siksi tuen tätä avustustoimintaa enkä muita. Jotenka jos teistä tuntuu että jostain kohteesta on aika luopua ja palata takaisin toiseen, tehkää niin. Tukeni ja luottamukseni säilyy.
Parahinta joulun aikaa sinulle ja perheellesi.
Oskari, on ollut uskomattoman antoisaa lukea uutteran työsi tuloksista. Uskon, että olet kivireen vetämiseen väsynyt, mutta toivotan paljon voimia sinulle. Ilman sinun panostasi yhdessä unohdetussa maailmankolkassa olisi paljon murheellisempaa.
Meillä on tiukka asuntosäästäminen käynnissä, kun Helsingissä kaikki on niin kallista. Pieni 6kk poikamme opettelee juuri ryömimään ? hänen asiansa ovat kovasti paljon paremmin, kuin monilla siellä. Tämäkin pistää ajattelemaan.
Olemme laittaneet säännöllisesti tukea 10 euroa kuussa ja nyt kävin tuplaamassa sen 20 euroon, viimeinen eräpäivä nyt 2009 loppuun asti. Toivottavasti saat muilta vastaavaa tukea ja kannustusta.
Paljon voimia ja siunasta työllesi,
--------------------------------------------------------------------------------
Olen 38-vuotias kahden pikku pojan äiti joka muistaa maksella kummimaksuja hajamielisesti ( hyi minua). Koska kuitenkin mielipidettä pyysit, ajattelin että tällainen vajavainenkin makselija saa sen sanoa.
Olen vahvasti ja vakaasti sitä mieltä että vammaiskeskushanke on ollut liian laaja ja liikaa voimavaroja syövä. Ikävä maku siihen on tullut, kun on kuunnellut kiristys yrityksiä ym. Hanke on ollut niin suuri ja pitkään kestävä, että kummina sen
hahmottaminen on ollut vaikeaa.
Kannatan pienimuotoisempaa avustustoimintaa. Kannatan sitä, että apu menee nopeasti ja suoraan kohteeseen jolla on "kasvot". Kannatan projekteja jotka aktivoivat kummeja, kuten vesitankit jne. . Nyt kaavailemanne paluu ruohojuuritasolle on minusta oikea päätös.
Itse en lahjoita minkään yleiskansallisen järjestön kautta ropoakaan, koska hallinnointikulut syövät avustuksista yleensä neljänneksen. Järjestöt lihovat ja paisuvat ja vieraantuvat avustettavien arjesta.
Siksikin on tärkeää pitää apu mahdollisimman yksinkertaisena ja suorana.
Mukavaa joulun odotusta
--------------------------------------------------------------------------------
Tervehdys! On hienoa, että on kaltaisianne ihmisiä, jotka teette työtä muiden auttamiseksi mahdottomissa olosuhteissa.
Kyselyyn, miten halutaan avustusrahoja käytettävän, voin vain todeta, että te tiedätte sen parhaiten ihan itse. Jatkan mielelläni tätä kummirahan maksamista, koska tiedän että käytätte sen varmasti parhaalla mahdollisella tavalla.
Voimia ja siunausta työn jatkamiseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä nuo sinun juttusi kuulostavat ihan hyviltä, ruohonjuuritason auttaminen on sitä mikä tuo apua nopeasti ilman hirmuista byrokratiaa, jonka jalkoihin joskus varsinainen asia saattaa unohtua. Kun vain jaksat niin hyvä on, kyllä meitä kummeja varmasti sen verran riittää että nenä pysyy pinnalla.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2009
--------------------------------------------------------------------------------
Heippa Oskari! Kysyit kummien mielipidettä, miten jatkaa vastaanottokeskuksen valmistuttua. Minun mielestäni teidän ajatuksenne vetovastuun luovuttamisesta muualle ja ruohonjuuritason toiminnalla jatkamisesta on juuri oikea. Itse lähdin pari vuotta sitten kummiksi juuri siksi, että toiminta on vapaaehtoispohjaista eikä pieni kuukausittainen apuni katoa organisaation rattaisiin. Vammaiskeskuksen pyörittäminen ym. ovat toki tärkeitä asioita, mutta vaarana on 'virallistuminen' ja sen myötä kaikenlainen byrokratia mikä taas tarvitsee lisää rahaa ja henkilökuntaa. Silloin alkuperäinen ajatus hämärtyy. Puhumattakaan kaikista itse mainitsemistasi muista lieveilmiöistä.
Sama ajatus koskee mielestäni myös kummimaksuja. Kenen voimin kaikki maksulaput lähetettäisiin? Ja monenko kummin maksut hupenisivat postimaksuihin? Jos jollekin on ylivoimaista itse muistaa maksaa, olkoon maksamatta! Kyllä hyvän asian eteen voi itsekin vähän vaivaa nähdä.
Jaaha, tähän tuli saarnaamisen makua. Joten lopetan ja toivotan sinulle ja Marjalle ja kaikille vapaaehtoisille rauhallista ja onnellista joulunaikaa!
--------------------------------------------------------------------------------
Toivoit kommentteja ja mielipiteitä Lotus Hill-toiminnan jatkosta ja teidän siirtymisestänne takaisin ruohonjuurityöhön. Kirjoittelen hyvin harvakseltaan, viimeksi taisin laittaa jouluterveisiä, mutta nyt avaan sanaisen arkkuni.
Mielestäni on ollut upeaa seurata näin netin välityksellä tätä koko prosessia. Suuri unelma (ja täytyy sanoa, aluksi hieman mahdottomaltakin kuulostava) on käynyt toteen kiitos Sinun ja Marjan sekä upeiden suurisydämisten volontäärien, puhumattakaan näistä sydäntä lämmittävistä pienemmistä avustuskohteista! Serkkuni Matti kävi siellä alkuvuodesta ystävänsä Aven luona ja tutustui toki myös Lotus Hilliin. Matti kehui kovasti kaikkea sitä mitä siellä olette saaneet aikaan. En toki ole epäillytkään että raportit eivät olisi paikkaansa pitäviä. Olet ollut rehellinen myös siinä mitä vastoinkäymisiä on tullut eteen; Sri Lankan kaltainen maa ei ole todellakaan niitä kaikista helpoimpia paikkoja toimia ja tämän varmasti jokainen täyspäinen ihminen ymmärtää ja syvään kumartaa teille jotka olette jaksaneet näitä odottamattomia ja suuria vaikeuksia kohdata ja menestyksellisesti ohittaa.
Voin vain ihan pikkuisen käsittää millaista vaivannäköä, voimia ja uhrauksia tämänkaltaisen toiminnan pyörittäminen teiltä vie. Täällä päässä on erittäin helppo suoraveloituksen kautta osallistua pienellä summalla kuukausittain kummitoimintaan, se ei vaadi mitään. Ymmärrän oikein hyvin että haluatte edes hieman keventää taakkaanne ja siirtyä takaisin ruohonjuuritason auttamistyöhön. Banagala tuntuu olevan (ja Matinkin kertoman mukaan) suurisydäminen, ahkera ja rehellinen mies, joten Lotus Hill jää varmasti hyviin käsiin hänen kauttaan. Ainakin tämä kummi on mukana teidän kanssanne tulevaisuudessakin, mitä se sitten mukanaan tuoneekaan. Toivottavasti (näin uskon) enimmäkseen pelkkää hyvää.
Toivon Sinulle ja Marjalle sekä koko porukalle oikein lämmintä ja rauhallista joulua. Toivon myös mitä suurinta menetystä ja siunausta arvokkaalle työllenne. Muistakaahan pitää myös hyvää huolta itsestänne ja jaksamisestanne! Hyvää matkaa jälleen kerran Hymyjen maahan!
Lämpimin terveisin ylpeä kummi
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari, kysyit, "onko näin hyvä" ja vastaan lujaan ääneen: KYLLÄ. Superprojektien vetovastuu välillä muille. Auttaminen on ilo, ja ruohonjuuritasolla siitä saavat kaikki eniten :).
Hyvää joulua ja edes hieman rauhallisempaa vuotta 2009.
Kiitos, kun olen saanut kulkea matkassanne,
--------------------------------------------------------------------------------
Mielestäni teette oikean päätöksen, jos annatte uuden vammaiskeskuksen vetovastuun eteenpäin. Urakka on ollut valtava, ja ihmettelen miten olette sen jaksaneet. Nyt voitte taas "levähtää" ja palata arkiauttamiseen.
Aurinkoista talvea toivottaen, Johanna
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kuukausiviestistä! Oli hyvä saada kokonaiskäsitys siitä missä mennään. Mielestäni ajatuksenne Lotus Hillin vetovastuun siirtämiseksi muille ja unohdettuihin lapsiin ja köyhiin perheisiin panostaminen on hyvä.
Vinkki kuukausimaksuihin: Verkkopankeissa on mahdollisuus toistuviin kuukausittaisiin maksuihin. Kummimaksua ei siis tarvitse enää muistaa, kun laittaa sen kerran menemään kuukausittaisena maksuna. Helppoa!
Tunnelmallista joulua, iloa ja terveyttä vuodelle 2009 ja paljon voimia jatkossakin tärkeässä työssänne!
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari, SUURESTI arvostamani Lotus Hill toimija!!!
Pyysit kommentteja, mitä mieltä kummit ovat vammaiskeskuksen toiminnan tulevaisuudesta. Mielestäni miettimäsi ratkaisu tuntuu hyvältä. Se tuntuu hyvältä siksi, ettei suuren toiminnan pyörittäminen kummien varoin ole helppoa, mutta myös siksi, että te siellä paikan päällä näette parhaiten; mihin teidän voimavaranne ja meidän roposemme riittävät.
Perheemme on halunnut pysyä tässä projektissa kummina juuri siksi, että apu on lähellä todellista ruohonjuuri tason auttamista ja sellaisena sen on hyvä pysyä.
Rauhaisaa joulun odotusta ja toivottaen
--------------------------------------------------------------------------------
Terve Oskari, voitte ilman muuta luovuttaa Lotus Hill -vammaiskeskuksen vetovastuun muille. Perustelunne olivat järkeviä eikä kannata lähteä liian suuriin hankkeisiin, jollei resurssit riitä.
Oikein hyvää jatkoa toiminnallenne, maksan jatkossakin kummimaksuni.
--------------------------------------------------------------------------------
Oli antoisaa lukea jälleen kummipostiasi. Mielestäni linjauksesi on aivan oikea. Lotus Hill vammaiskeskuksen päivittäinen pyörittäminen on jatkuvaa "palvelua", joka on aivan eri asia kuin alkuvaiheen ja rakennusprojektin läpivieminen. Minusta kanttaa keskittyä perusedellytysten luomiseen ja sitten siirtää päivittäinen jatkuva pyrittämisvastuu mieluiten tietenkin paikallisille jos siihen pystyvät. Paikallisten on jossakin vaiheessa otettava vastuu omista lapsistaan ja yhteiskunnastaan. Tämä integrointi onkin sitten aivan omaa osaamistaan vaativa juttu. Joka tapauksessa minusta meidän pitäisi tehdä näitä projekteja joilla luodaan elämisen perusedellytyksiä ja mahdollistaan tulevaisuutta. Projektien on kuitenkin päätyttävä. Sen kohdan tulee olla selkeästi päätetty ja uusi vastuu asioiden hoitamisesta on sovittava vastuineen. Näin pieni kummiporukka ja avustajajoukko tukehtuu tilanteeseen jossa samanaikaisesti pitäisi jatkuvina toimintoina pyörittää valmistuneita projekteja ja aloittaa uusia. Ei onnistu. Näin ollen linjauksesi on aivan oikea taikka sitten ryhdymme vammaiskeskuksen pyörittäjiksi.
Mielestäni olette kaikki tehneet vallan upeaa työtä. Vetovastuun jakaminen on mielestäni aivan oikein. Mikäli mahdollista vetäkää nyt vähän henkeä, sillä panostanne tarvitaan vielä pitkään. Yritämme vähäiseltä osalta olla tukenanne.
--------------------------------------------------------------------------------
Olipa miellyttävää avata päiväkirjasi tänä iltana ja todeta että tuoretta tietoa on taas luettavissa. Voin vain yrittää kuvitella miten suuren urakan olet ottanut ja vienyt sitä vaikeuksista huolimati eteenpäin. Kysyt kummien mielipidettä jatkoa ajatelleen.
Kyllä näkisin asian näin. Kun Lotus Hill valmistuu ja toiminta siellä alkaa pitää löytyä mahdollisimman luotettava taho joka yllä pitää asiat käsissä. Uskon että itselläsi on paras näkemys tähän.
Syy että lähdin kummitoimintaan mukaan, oli suuri luottamus päiväkirjasi kautta saatuun tiiviiseen yhteydenpitoon. Tapasi kertoa asiat niin kuin ne ovat miellyttää minua. Kyllä ne lukuisat avustukset joista olet kertonut ja joissa olen pienellä osuudella saanut olla mukana, ovat niitä koskettavampia.
Pyrin olemaan kummitoiminnassa mukana edelleen.
--------------------------------------------------------------------------------
Hyvä Oskari, kiitos taas kummipostista. Hyvä saada sitä näin joulun alla ja antaa postin sanoman pysäyttää hetkeksi miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää. Helposti tässä vain miettii, mitä lapsille ja ystäville voisi antaa joululahjaksi ja mitähän sitä syötäisi... Mutta kirjeestäsi sain taas muutaman hyvän vinkin. Vien Sri Lankan ja Lotus Hillin sanomaa joulun aikana eteenpäin lapsille, sukulaisille ja ystäville. Kenties joku innostuisi vaikka uudeksi kummiksi.
Ymmärrän, että Lotus Hill -hanke alkaa viedä mehut rakennuttajista ja rakentajista. Toivon, että yhteistyökumppaneita toiminnan jatkamiseen löytyy esim. hollantilaisista, mutta toivon, että emme lopeta ennen kuin olemme varmistaneet, että suurella vaivalla kasaan saatu hyvä juttu jatkaa toimintaansa eikä romutu varojen puutteeseen. Jos riittää resursseissa, ehdotan, että kummit ja te lähestyvät esim. omia työnantajiaan / mahdollisia muita tahoja ja kertovat hankkeesta - ehkä näin saisimme muutaman ison lahjoituksen hankalasta taloustilanteesta huolimatta. Toivon, että oman työnantajani pieni lahjoitus jouluna auttoi edes pienesti.
Minulla on ainakin mahdollisuus tuplata pieni vaatimaton kummimaksuni 10,- euroa kuukaudessa 20,- euroon. Toivottavasti siitä on edes pieni apu nimenomaan kummitoiminnassa ja ruohonjuuritasolla köyhien auttamisessa.
Kiitos kaikesta hyvästä työstä tämän vuoden aikana ja tämän viestin myötä haluan toivottaa
Sinulle, Marjalle ja koko hienolle vapaaehtoisten joukolle
RAUHALLISTA JA ILOISTA JOULUA sekä MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2009!
--------------------------------------------------------------------------------
Ensiksi suuret kiitokset ja kumarrukset valtavasta panoksesta, jonka olette tiiminne kanssa kaikkien köyhimpien hyväksi antaneet. Olen monesti miettinyt, kuinka on mahdollista, että olette pienellä porukalla saaneet jo tähän mennessä niin valtavasti aikaan hyvää. On upeata, että on ihmisiä, jotka jaksavat osallistua Lotus Hillin kaltaisten hankkeiden käytännön toteutukseen. Siihen ei kovin monesta olisi. Helppohan täällä Suomen päässä on itselleen "ostaa" parempaa omaatuntoa vain maksamalla se pieni kuukausittainen summa.
Kirjoitit kummipostissa siitä, kuinka ihmiset toivoisivat saavansa kuukausittain laskun muistaakseen maksaa lahjoituksensa. Laitapa kummeille vinkkiä, että verkkopankissa laskuja on mahdollista syöttää veloitettavaksi tililtä kuukausittain jonakin tiettynä päivänä. Silloin ei tarvitse muistella erikseen maksun syöttämistä joka kuukausi, vaan veloitus tapahtuu automaattisesti. Ja jos lahjoittajalla on jonakin kuukautena tarve käyttää raha johonkin muuhun tarkoitukseen, veloituksen voi poistaa sen kuukauden osalta. Helppoa! Olisi kohtuutonta vaatia, että kaiken tekemänne työn ohessa vielä lähettelisitte laskuja ympäri Suomea. Itse olen käyttänyt lahjoituksen maksamiseksi kyseistä toistuvaa maksua jo pitkään ja havainnut sen erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtaisan vammaiskeskuksen hankkeen vetovastuun voisi hyvinkin siirtää jollekin muulle, jos kerran ehdokkaitakin on jo olemassa. Ei teidän muutaman ihmisen pidä polttaa itseänne loppuun taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Taistelkoot suuremmat järjestöt järjetöntä byrokratiaa vastaan. Kenties osan kummien lahjoitusvaroista voisi silti edelleen siirtää käytettäväksi keskuksen hyväksi. Ja kun keskus saadaan valmiiksi, asukkaat muuttamaan sisään ja toiminta pyörimään henkilökuntineen kaikkineen, niin minusta vastuun ja rahoituksen pitäisi lopulta siirtyä valtiolle tai vastaavalle taholle. Kyseessä on kuitenkin käsitykseni mukaan sen verran mittava projekti, ettei keskuksen käytännön toimintaa kympin lahjoituksilla kovin pitkään pyöritetä.
Uskon, että teillä riittää aivan riittävästi puuhaa Toivolan ja Ilolan parissa sekä pienempien avustushankkeiden toteuttamisessa. Toteuttakaa hankkeita, jotka tuottavat myös teille onnistumisen kokemuksia. Varmasti suora apu lapsille ja heidän perheilleen tuottaa pitkässä juoksussa parhaita tuloksia. Koulutukseen panostamisen kautta ihmiset saadaan ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan pikku hiljaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sehän kai viime kädessä on tavoitteena. Ei sillä ole merkitystä kuinka suuria avustuskohteet ovat, pääasia on, että työtä tehdään siksi, että se tuottaa onnea ja iloa niin avun saajille kuin sen toteuttajillekin. Ruohonjuuritason toiminta on taatusti parasta avustustoimintaa. Autetaan ihmisiä auttamaan itseään.
Saattaapa olla, että kummitkin pysyvät paremmin mukana lahjoitustoimissa, kun lahjoituksen kohteet saavat niin sanotusti kasvot. Kertomukset, joita olet kirjoittanut yksittäisistä apua saaneista henkilöistä ja perheistä, saavat ainakin minulla varmimmin nousemaan herkät tunteet pintaan.
Voimia, valoa ja rakkautta arvokkaaseen työhönne jatkossakin! Ja muistakaa pitää hyvää huolta itsestännekin.
--------------------------------------------------------------------------------
Hyvä Lotus Hill kummi;
Kummipalautteiden määrä kyselyyni oli ilahduttava. Nyt tiedän mikä on kummien kanta jatkoon. Se on sama kuin omatkin aatoksemme. Liekö samankaltaiset ymmärtämykset sattumaa? Tuskin. Samassa veneessä ollaan ja samaan suuntaan soudetaan. Ei kokka kohisten, vaan turvallisen varmasti, voimiakin säästellen.
Kuten monet muistuttivatkin, ruohonjuuritason toimintamme on jatkunut keskeytyksettä koko ajan. Huolimatta suuresta yksittäisestä vammaiskeskushankkeesta. Tulemme varmistamaan, että vammaiskeskuksen toiminta lähtee käyntiin ja olemme tavalla tai toisella mukana ainakin toistaiseksi. Vetovastuun annamme mieluisasti muille ja niin paljon kuin mahdollista, paikallisille. Uskon vakaasti, että mitä pikimmin he voivat ottaa ohjakset omiin käsiinsä, sen parempi. Se on yleensäkin kehitysavun parhaita toimintamalleja.
Sellainen ruohonjuuritason avustustoimi, jota olemme tehneet jo vuosikausia, sopii meille erinomaisesti. Sitä tehdessä pahat pojatkaan eivät niin innokkaasti kiusaa. Tiesitkö muuten, että paikalliset eivät käytä sanaa köyhä. He puhuvat varallisuusrajoitteisista.
Poikamme Karioskari, sekä Eeva ja Ritva ovat työvuorossa heti vuoden vaihteesta puolitoista kuukautta. Me tähtäämme menomme Marjan kanssa matkamessujen jälkeen, tammikuun loppupuolella. Seuraavan raportin paikan päältä kuvineen saatte tammikuun alkupuolella.
Lopuksi tarina tarhasta, jossa tarhan täti kysyi lapsilta, miksi Jeesus ja Maria lähtivät Nasaretiin juuri näihin aikoihin. Touhukkaalla Akulla oli heti vastaus valmiina: "Ne meni hakemaan veronpalautuksia".
Joulurauhaa ja Onnellista vuotta 2009
Pentti-Oskari
Ps. Toivottavasti Joulutontut ovat huomanneet kuinka kilttejä Lotus Hill kummit ovat olleet koko vuoden. Ja ensi vuoden kans. Eikö?
Mikäli haluat kertoa asiasta ystävillesi, lähetä heille kummilomakkeen nettiosoite. Lomakkeesta löydät myös tilinumerot, mikäli ne ovat unohtuneet.
Kummilomake löytyy täältä
--------------------------------------------------------------------------------
KUMMIEN PALAUTTEET
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos jälleen kerran siitä, että olet auttanut meitä auttamaan :) Valitettavasti en pysty korottamaan summaa, mutta voin antaa vinkin muille jotta maksu ei unohdu: Olen syöttänyt koko vuoden maksut kerrallaan ja hups, niin ne viedään kerran kuukaudessa tililtäni
Oikein Hyvää Joulun odotusta ja Tsemppiä
--------------------------------------------------------------------------------
Kysyit kummien mielipiteitä. En ole 100%:n aktiivisesti seurannut kaikkea toimintaa, mutta on tullut tunne, että olette tehneet TAVATTOMAN suuren työn ja saaneet paljon aikaan. Suuntakin tuntuisi oikealta, että vastuuta vähitellen siirretään ihmisille itselleen pienin askelin ja muillekin toimijoille. Pieni Suomikin varmaan on tullut tunnetuksi siellä toisella puolen maapalloa. Olen myös uskonut toimintanne aitouteen ja avun perillemenoon, muutenhan en olisi maksellut silloin tällöin kummimaksua varojeni salliessa. Olisipa mielenkiintoista joskus käydä siellä seuduin, jos kerran on suhteellisen turvallista. Parin kk:n päästä liityn eläkeläisten joukkoon, joten saattaisi olla aikaakin. Hengähtäkää hieman jossain vaiheessa ja ladatkaa akkujanne, muuten ei jaksa!!
Jouluiset terveiset runsaslumisesta Lapista
--------------------------------------------------------------------------------
On ollut mukava lukea tapahtumista ja kaikesta mitä hyvää teette siellä. Kiitos kun olette siellä ja me vain auttelemme tällaisella pienellä panostuksella. Yksi vinkki tähän muistamattomuuteen: laittakaa nettimaksajat maksupohjaksi lotus hill-projekti niin se maksaminen on helpompaa
Hei Herra Oskari, Kiitoksia kuulumisista ja kaikista päiväkirjamerkinnöistä. Vaikka ovatkin tärkeitä raportteja asiasta, ovat ne myös hauskaa, ja joskus myös jännittävää luettavaa.
Arvostan kovasti ydinjoukkonne paneutumista asiaan. En mielelläni lahjoita rahaa suurille organisaatioille, joissa roponi menevät järjestön kokkareisiin. Nyt olette antanee hienoa näyttöä siitä, mitä voidaan saavuttaa 'järkähtämättömällä joustavuudella'. Uskon teidän edelleen osaavan tehdä oikeat päätökset jatkon suhteen; teillä on paikallistuntemusta ja tilannetajua.
Muistamattomille kummeille voi vihjaista, että nettipankeissa voi tehdä jatkuvan veloituksen tililtä. Tällöin ei jää muistin varaan. Toki on tilanteita, jolloin omatkin voimat ovat koetuksella.
Voimia ja terveyttä jatkoon kaikille,
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari ja kumppanit, olen sitä mieltä, että on aivan oikein luovuttaa vammaiskeskuksen vetovastuu nyt muille. Te olette tehneet sen hyväksi jo sen, mikä inhimillisesti katsoen on ollut teille mahdollista. Olettepa jo monta kertaa ylittäneet sellaiset rajat ponnisteluissanne, että olen ajatellut teidän jonain päivänä sortuvan taakan alle. Aikaansaavia ja sitkeitä olette olleet ja ihailen teitä suuresti aikaansaannoksienne vuoksi.
Jatkakaa ruohonjuuritasolla ja pitäkää huolta myös itsestänne. Toivon teille voimia jatkaaksenne tärkeää työtänne. Lupaan jatkaa pienen tukeni antamista.
Hyvää joulun aikaa ja menestystä sekä onnea työllenne tulevana vuonna 2009.
--------------------------------------------------------------------------------
Tervehdys Oskari, Kiitos tarinastasi, oli hyvä saada tilannepäivitys. Kunnioitettavan rehelliseltä tekstisi taaskin vaikutti.
Poikani Topi lienee "Ystävyyden rannenauha kädessä" ?uinnin maailmanmestari. Hän ui viime keväänä nauha ranteessaan yli 500 km kisaa ja treeniä. Sitten nauha luovutti ja vajosi Espoon uimahallin pohjalle uimarin huomatessa sen puuttumisen vasta kotona. Nyt piti tilata uusia.
Saattaisi vilkastuttaa kummitoimintaa, jos tälläisiä "mitä olen tehnyt Ystävyyden rannenauha kädessä" juttuja kuvineen julkaistaisiin vaikka nettisivuillanne. Sarjoja voisi olla vaikka:
Ketä rannenauhakäsi on kätellyt
Kuka nauhaa ylpeänä kantaa
Kaunein nauhankantaja
Iloisin hymy ja nauha
Nauha avasi keskustelun, ja nyt olemme.
Nauha 12 km korkeudessa, 50m syvyydessä,
Nauha pelasti reissun
(perämoottorin käynnistys kolmella nauhalla, silmälasit pysyivät nauhan avulla päässä koko myrskyn ajan.)
Itse mietin, eikö hädässä olevien auttaminen jo sinänsä ole riittävän vetovoimaista. Siihen tulokseen tulin, että ei, kyllä sekin soppa pitää maustaa ja sitä lämmitellessä myös hämmentää. Nauha on oivallinen sanansaattaja, keskustelun avaaja ja suuntaaja. Olemme valitettavan esineellistyneitä. "Kato, mulla on uusi." on paljon kivempi sanoa, kun että "siellä on edelleenkin hätä".
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kummipostistasi. Tosin en tunne tällä hetkellä olevani minkäänlainen kummi, kun en ole voinut lähettää "postia". Taloudellinen tilanteeni o ollut kehnonlainen (eläke alle rajojen), mutta luulen, että tilanteeni kohenee tässä keväällä. Liityn sitten taas joukkoon. Toivoisin kuitenkin, että olisin postituslistallasi.
Kysymykseesi: olen samaa mieltä siitä, että jos mahdollista, niin jokin muu taho voisi ottaa vammaiskeskuksen vetovastuun. Voisit ja varmaan olettekin, esim. "hallituksessa", eli katsotte päältä, että homma toimii [?]. Olette jo tehneet mahdottomasta mahdollisen! Ruohonjuuritasolla on varmaan aivan riittävästi tekemistä ja autettavia. Suoraa apua annettaessa voi olla myös varma, että apu menee perille ja on säännöllistä. Yksi avustuskerta ei varmaankaan riitä jaloilleen nostamisessa.
On todella hienoa seurata sitä upeaa ja pyyteetöntä toimintaa, mitä olette jo tehneet siellä kaukana ihmisten auttamiseksi. Ansaitsette mielestäni myös "Nobelin"!
*OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA SINULLE JA LÄHEISILLESI!
Jouluhalauksin
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari, Olen täsmälleen samaa mieltä. Koulutus on avain parempaan tulevaisuuteen ja edistykseen. Kiitos arvokkaasta työstä, jota teette.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä Oskari, näin on hyvä. Paras tulos kaikkein kannalta syntyy, kun teemme antaumuksella sitä, mitä rakastamme. Se tietohan löytyy syvältä sydämestä?
Ihailen ja arvostan työtänne ja asennettanne.
Lämpimin terveisin,
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari, kiitos taas terveisistä Hymyjen maasta.
Kirjettäsi lukiessa tuntuu uskomattomalta, miten paljon olette saaneet aikaan - miten monen perheen ja pienen ihmisen elämää olette onnistuneet helpottamaan. Se, että lapsilla on mahdollisuus koulunkäyntiin ja sitä kautta parempaan elämään on minusta "ykkösasia". Soisin niin mielelläni teille "Nobelin rauhanpalkinnon" työstänne - tiedän, että ne palkintorahat menisivät hyvään tarkoitukseen eivätkä jäisi omaan taskuun.
Vaikka sanot, ettei kummien tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, tunsin taas kipeän piston. Sen vuoksi ehdotankin, että laitat aina viestisi loppuun avustustilin numeron. Nyt sitä pitää etsiä ja jos ei heti löydy, niin unohtuu taas ...
Toivotan teille kaikille siellä vapaaehtoistyötä tekeville rohkeutta, voimia ja jaksamista. Laitan loppuun vielä Positiivareista lukemani Kaisa Kantolan runon "Uskalla uskaltaa".
Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi
ääniä tuolta ja täältä:
"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"
Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.
Iloisena saatat sanoa nyt
"Olenhan ainakin yrittänyt".
Hyvää Joulua ja Onnellista vuotta 2009.
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos taas informaatiostasi. On joka kerta mielenkiintoista lukea, mitä Lankassa meidän kummienkin ansiosta on saatu aikaan. Se, että kolmisen vuotta sitten sain nähdä jo Onnelan, Baddegaman koulun ja Ilolan sekä joitakuita kummilapsia, tekee kuvaukset vielä elävämmäksi. Mitä muuten kuuluu niille lapsille, joille veimme sinne Gallen takanurkille ne kummien pyörät? Muistan aina ja olen monelle kertonut sen "Viimeinen maljamme" -lauseen, kun joimme epämääräistä, lilluvaa juomaa lasilliset, muiden kohteliaasti kieltäytyessä! Vähän vain pelkkä ajatus vatsasta väänsi.
Sitten siihen kysymykseesi: Ainakin minun mielestäni vammaiskeskuksen vetovastuun voisi luovuttaa hollantilaisille, jotka jo muutenkin tekevät paikan päällä auttamistyötä. Sinulla ja Marjalla, muutamien avustajienne kanssa, on kyllä kädet täynnä jo muita, erityisesti niitä ruohonjuuritason hommia. Eivät ihmisen voimavarat loputtomiin riitä (ja teillä ja meillä kaikilla "alkaa olla ikää" - Täällä Pohjan tähden alla -teoksen sanoja lainatakseni). Siispä aivan rauhassa tee sopimus Hollannin kirkon (sehän se oli?) kanssa ja jatka muita projekteja, joita todellakin riittää. Sopimukseen voisi sisällyttää kohdan, jonka mukaan kummit pääsisivät, Sri Lankassa käydessään, vilkaisemaan tuota jättisaavutusta. Myös olisi hienoa, että hollantilaiset vaikkapa kerran pari vuodessa kertoisivat netissä vammaiskeskuksen kuulumisia.
Hyvää jatkoa työssäsi. Myös hyvää joulua teille molemmille
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari! Pyysit kommentteja ja tässä tulee. Luotan teidän kaikkien arvostelukykyyn, juuri siksi tuen tätä avustustoimintaa enkä muita. Jotenka jos teistä tuntuu että jostain kohteesta on aika luopua ja palata takaisin toiseen, tehkää niin. Tukeni ja luottamukseni säilyy.
Parahinta joulun aikaa sinulle ja perheellesi.
Oskari, on ollut uskomattoman antoisaa lukea uutteran työsi tuloksista. Uskon, että olet kivireen vetämiseen väsynyt, mutta toivotan paljon voimia sinulle. Ilman sinun panostasi yhdessä unohdetussa maailmankolkassa olisi paljon murheellisempaa.
Meillä on tiukka asuntosäästäminen käynnissä, kun Helsingissä kaikki on niin kallista. Pieni 6kk poikamme opettelee juuri ryömimään ? hänen asiansa ovat kovasti paljon paremmin, kuin monilla siellä. Tämäkin pistää ajattelemaan.
Olemme laittaneet säännöllisesti tukea 10 euroa kuussa ja nyt kävin tuplaamassa sen 20 euroon, viimeinen eräpäivä nyt 2009 loppuun asti. Toivottavasti saat muilta vastaavaa tukea ja kannustusta.
Paljon voimia ja siunasta työllesi,
--------------------------------------------------------------------------------
Olen 38-vuotias kahden pikku pojan äiti joka muistaa maksella kummimaksuja hajamielisesti ( hyi minua). Koska kuitenkin mielipidettä pyysit, ajattelin että tällainen vajavainenkin makselija saa sen sanoa.
Olen vahvasti ja vakaasti sitä mieltä että vammaiskeskushanke on ollut liian laaja ja liikaa voimavaroja syövä. Ikävä maku siihen on tullut, kun on kuunnellut kiristys yrityksiä ym. Hanke on ollut niin suuri ja pitkään kestävä, että kummina sen
hahmottaminen on ollut vaikeaa.
Kannatan pienimuotoisempaa avustustoimintaa. Kannatan sitä, että apu menee nopeasti ja suoraan kohteeseen jolla on "kasvot". Kannatan projekteja jotka aktivoivat kummeja, kuten vesitankit jne. . Nyt kaavailemanne paluu ruohojuuritasolle on minusta oikea päätös.
Itse en lahjoita minkään yleiskansallisen järjestön kautta ropoakaan, koska hallinnointikulut syövät avustuksista yleensä neljänneksen. Järjestöt lihovat ja paisuvat ja vieraantuvat avustettavien arjesta.
Siksikin on tärkeää pitää apu mahdollisimman yksinkertaisena ja suorana.
Mukavaa joulun odotusta
--------------------------------------------------------------------------------
Tervehdys! On hienoa, että on kaltaisianne ihmisiä, jotka teette työtä muiden auttamiseksi mahdottomissa olosuhteissa.
Kyselyyn, miten halutaan avustusrahoja käytettävän, voin vain todeta, että te tiedätte sen parhaiten ihan itse. Jatkan mielelläni tätä kummirahan maksamista, koska tiedän että käytätte sen varmasti parhaalla mahdollisella tavalla.
Voimia ja siunausta työn jatkamiseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä nuo sinun juttusi kuulostavat ihan hyviltä, ruohonjuuritason auttaminen on sitä mikä tuo apua nopeasti ilman hirmuista byrokratiaa, jonka jalkoihin joskus varsinainen asia saattaa unohtua. Kun vain jaksat niin hyvä on, kyllä meitä kummeja varmasti sen verran riittää että nenä pysyy pinnalla.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2009
--------------------------------------------------------------------------------
Heippa Oskari! Kysyit kummien mielipidettä, miten jatkaa vastaanottokeskuksen valmistuttua. Minun mielestäni teidän ajatuksenne vetovastuun luovuttamisesta muualle ja ruohonjuuritason toiminnalla jatkamisesta on juuri oikea. Itse lähdin pari vuotta sitten kummiksi juuri siksi, että toiminta on vapaaehtoispohjaista eikä pieni kuukausittainen apuni katoa organisaation rattaisiin. Vammaiskeskuksen pyörittäminen ym. ovat toki tärkeitä asioita, mutta vaarana on 'virallistuminen' ja sen myötä kaikenlainen byrokratia mikä taas tarvitsee lisää rahaa ja henkilökuntaa. Silloin alkuperäinen ajatus hämärtyy. Puhumattakaan kaikista itse mainitsemistasi muista lieveilmiöistä.
Sama ajatus koskee mielestäni myös kummimaksuja. Kenen voimin kaikki maksulaput lähetettäisiin? Ja monenko kummin maksut hupenisivat postimaksuihin? Jos jollekin on ylivoimaista itse muistaa maksaa, olkoon maksamatta! Kyllä hyvän asian eteen voi itsekin vähän vaivaa nähdä.
Jaaha, tähän tuli saarnaamisen makua. Joten lopetan ja toivotan sinulle ja Marjalle ja kaikille vapaaehtoisille rauhallista ja onnellista joulunaikaa!
--------------------------------------------------------------------------------
Toivoit kommentteja ja mielipiteitä Lotus Hill-toiminnan jatkosta ja teidän siirtymisestänne takaisin ruohonjuurityöhön. Kirjoittelen hyvin harvakseltaan, viimeksi taisin laittaa jouluterveisiä, mutta nyt avaan sanaisen arkkuni.
Mielestäni on ollut upeaa seurata näin netin välityksellä tätä koko prosessia. Suuri unelma (ja täytyy sanoa, aluksi hieman mahdottomaltakin kuulostava) on käynyt toteen kiitos Sinun ja Marjan sekä upeiden suurisydämisten volontäärien, puhumattakaan näistä sydäntä lämmittävistä pienemmistä avustuskohteista! Serkkuni Matti kävi siellä alkuvuodesta ystävänsä Aven luona ja tutustui toki myös Lotus Hilliin. Matti kehui kovasti kaikkea sitä mitä siellä olette saaneet aikaan. En toki ole epäillytkään että raportit eivät olisi paikkaansa pitäviä. Olet ollut rehellinen myös siinä mitä vastoinkäymisiä on tullut eteen; Sri Lankan kaltainen maa ei ole todellakaan niitä kaikista helpoimpia paikkoja toimia ja tämän varmasti jokainen täyspäinen ihminen ymmärtää ja syvään kumartaa teille jotka olette jaksaneet näitä odottamattomia ja suuria vaikeuksia kohdata ja menestyksellisesti ohittaa.
Voin vain ihan pikkuisen käsittää millaista vaivannäköä, voimia ja uhrauksia tämänkaltaisen toiminnan pyörittäminen teiltä vie. Täällä päässä on erittäin helppo suoraveloituksen kautta osallistua pienellä summalla kuukausittain kummitoimintaan, se ei vaadi mitään. Ymmärrän oikein hyvin että haluatte edes hieman keventää taakkaanne ja siirtyä takaisin ruohonjuuritason auttamistyöhön. Banagala tuntuu olevan (ja Matinkin kertoman mukaan) suurisydäminen, ahkera ja rehellinen mies, joten Lotus Hill jää varmasti hyviin käsiin hänen kauttaan. Ainakin tämä kummi on mukana teidän kanssanne tulevaisuudessakin, mitä se sitten mukanaan tuoneekaan. Toivottavasti (näin uskon) enimmäkseen pelkkää hyvää.
Toivon Sinulle ja Marjalle sekä koko porukalle oikein lämmintä ja rauhallista joulua. Toivon myös mitä suurinta menetystä ja siunausta arvokkaalle työllenne. Muistakaahan pitää myös hyvää huolta itsestänne ja jaksamisestanne! Hyvää matkaa jälleen kerran Hymyjen maahan!
Lämpimin terveisin ylpeä kummi
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Oskari, kysyit, "onko näin hyvä" ja vastaan lujaan ääneen: KYLLÄ. Superprojektien vetovastuu välillä muille. Auttaminen on ilo, ja ruohonjuuritasolla siitä saavat kaikki eniten :).
Hyvää joulua ja edes hieman rauhallisempaa vuotta 2009.
Kiitos, kun olen saanut kulkea matkassanne,
--------------------------------------------------------------------------------
Mielestäni teette oikean päätöksen, jos annatte uuden vammaiskeskuksen vetovastuun eteenpäin. Urakka on ollut valtava, ja ihmettelen miten olette sen jaksaneet. Nyt voitte taas "levähtää" ja palata arkiauttamiseen.
Aurinkoista talvea toivottaen, Johanna
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kuukausiviestistä! Oli hyvä saada kokonaiskäsitys siitä missä mennään. Mielestäni ajatuksenne Lotus Hillin vetovastuun siirtämiseksi muille ja unohdettuihin lapsiin ja köyhiin perheisiin panostaminen on hyvä.
Vinkki kuukausimaksuihin: Verkkopankeissa on mahdollisuus toistuviin kuukausittaisiin maksuihin. Kummimaksua ei siis tarvitse enää muistaa, kun laittaa sen kerran menemään kuukausittaisena maksuna. Helppoa!
Tunnelmallista joulua, iloa ja terveyttä vuodelle 2009 ja paljon voimia jatkossakin tärkeässä työssänne!
--------------------------------------------------------------------------------
Hei Pentti-Oskari, SUURESTI arvostamani Lotus Hill toimija!!!
Pyysit kommentteja, mitä mieltä kummit ovat vammaiskeskuksen toiminnan tulevaisuudesta. Mielestäni miettimäsi ratkaisu tuntuu hyvältä. Se tuntuu hyvältä siksi, ettei suuren toiminnan pyörittäminen kummien varoin ole helppoa, mutta myös siksi, että te siellä paikan päällä näette parhaiten; mihin teidän voimavaranne ja meidän roposemme riittävät.
Perheemme on halunnut pysyä tässä projektissa kummina juuri siksi, että apu on lähellä todellista ruohonjuuri tason auttamista ja sellaisena sen on hyvä pysyä.
Rauhaisaa joulun odotusta ja toivottaen
--------------------------------------------------------------------------------
Terve Oskari, voitte ilman muuta luovuttaa Lotus Hill -vammaiskeskuksen vetovastuun muille. Perustelunne olivat järkeviä eikä kannata lähteä liian suuriin hankkeisiin, jollei resurssit riitä.
Oikein hyvää jatkoa toiminnallenne, maksan jatkossakin kummimaksuni.
--------------------------------------------------------------------------------
Oli antoisaa lukea jälleen kummipostiasi. Mielestäni linjauksesi on aivan oikea. Lotus Hill vammaiskeskuksen päivittäinen pyörittäminen on jatkuvaa "palvelua", joka on aivan eri asia kuin alkuvaiheen ja rakennusprojektin läpivieminen. Minusta kanttaa keskittyä perusedellytysten luomiseen ja sitten siirtää päivittäinen jatkuva pyrittämisvastuu mieluiten tietenkin paikallisille jos siihen pystyvät. Paikallisten on jossakin vaiheessa otettava vastuu omista lapsistaan ja yhteiskunnastaan. Tämä integrointi onkin sitten aivan omaa osaamistaan vaativa juttu. Joka tapauksessa minusta meidän pitäisi tehdä näitä projekteja joilla luodaan elämisen perusedellytyksiä ja mahdollistaan tulevaisuutta. Projektien on kuitenkin päätyttävä. Sen kohdan tulee olla selkeästi päätetty ja uusi vastuu asioiden hoitamisesta on sovittava vastuineen. Näin pieni kummiporukka ja avustajajoukko tukehtuu tilanteeseen jossa samanaikaisesti pitäisi jatkuvina toimintoina pyörittää valmistuneita projekteja ja aloittaa uusia. Ei onnistu. Näin ollen linjauksesi on aivan oikea taikka sitten ryhdymme vammaiskeskuksen pyörittäjiksi.
Mielestäni olette kaikki tehneet vallan upeaa työtä. Vetovastuun jakaminen on mielestäni aivan oikein. Mikäli mahdollista vetäkää nyt vähän henkeä, sillä panostanne tarvitaan vielä pitkään. Yritämme vähäiseltä osalta olla tukenanne.
--------------------------------------------------------------------------------
Olipa miellyttävää avata päiväkirjasi tänä iltana ja todeta että tuoretta tietoa on taas luettavissa. Voin vain yrittää kuvitella miten suuren urakan olet ottanut ja vienyt sitä vaikeuksista huolimati eteenpäin. Kysyt kummien mielipidettä jatkoa ajatelleen.
Kyllä näkisin asian näin. Kun Lotus Hill valmistuu ja toiminta siellä alkaa pitää löytyä mahdollisimman luotettava taho joka yllä pitää asiat käsissä. Uskon että itselläsi on paras näkemys tähän.
Syy että lähdin kummitoimintaan mukaan, oli suuri luottamus päiväkirjasi kautta saatuun tiiviiseen yhteydenpitoon. Tapasi kertoa asiat niin kuin ne ovat miellyttää minua. Kyllä ne lukuisat avustukset joista olet kertonut ja joissa olen pienellä osuudella saanut olla mukana, ovat niitä koskettavampia.
Pyrin olemaan kummitoiminnassa mukana edelleen.
--------------------------------------------------------------------------------
Hyvä Oskari, kiitos taas kummipostista. Hyvä saada sitä näin joulun alla ja antaa postin sanoman pysäyttää hetkeksi miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää. Helposti tässä vain miettii, mitä lapsille ja ystäville voisi antaa joululahjaksi ja mitähän sitä syötäisi... Mutta kirjeestäsi sain taas muutaman hyvän vinkin. Vien Sri Lankan ja Lotus Hillin sanomaa joulun aikana eteenpäin lapsille, sukulaisille ja ystäville. Kenties joku innostuisi vaikka uudeksi kummiksi.
Ymmärrän, että Lotus Hill -hanke alkaa viedä mehut rakennuttajista ja rakentajista. Toivon, että yhteistyökumppaneita toiminnan jatkamiseen löytyy esim. hollantilaisista, mutta toivon, että emme lopeta ennen kuin olemme varmistaneet, että suurella vaivalla kasaan saatu hyvä juttu jatkaa toimintaansa eikä romutu varojen puutteeseen. Jos riittää resursseissa, ehdotan, että kummit ja te lähestyvät esim. omia työnantajiaan / mahdollisia muita tahoja ja kertovat hankkeesta - ehkä näin saisimme muutaman ison lahjoituksen hankalasta taloustilanteesta huolimatta. Toivon, että oman työnantajani pieni lahjoitus jouluna auttoi edes pienesti.
Minulla on ainakin mahdollisuus tuplata pieni vaatimaton kummimaksuni 10,- euroa kuukaudessa 20,- euroon. Toivottavasti siitä on edes pieni apu nimenomaan kummitoiminnassa ja ruohonjuuritasolla köyhien auttamisessa.
Kiitos kaikesta hyvästä työstä tämän vuoden aikana ja tämän viestin myötä haluan toivottaa
Sinulle, Marjalle ja koko hienolle vapaaehtoisten joukolle
RAUHALLISTA JA ILOISTA JOULUA sekä MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2009!
--------------------------------------------------------------------------------
Ensiksi suuret kiitokset ja kumarrukset valtavasta panoksesta, jonka olette tiiminne kanssa kaikkien köyhimpien hyväksi antaneet. Olen monesti miettinyt, kuinka on mahdollista, että olette pienellä porukalla saaneet jo tähän mennessä niin valtavasti aikaan hyvää. On upeata, että on ihmisiä, jotka jaksavat osallistua Lotus Hillin kaltaisten hankkeiden käytännön toteutukseen. Siihen ei kovin monesta olisi. Helppohan täällä Suomen päässä on itselleen "ostaa" parempaa omaatuntoa vain maksamalla se pieni kuukausittainen summa.
Kirjoitit kummipostissa siitä, kuinka ihmiset toivoisivat saavansa kuukausittain laskun muistaakseen maksaa lahjoituksensa. Laitapa kummeille vinkkiä, että verkkopankissa laskuja on mahdollista syöttää veloitettavaksi tililtä kuukausittain jonakin tiettynä päivänä. Silloin ei tarvitse muistella erikseen maksun syöttämistä joka kuukausi, vaan veloitus tapahtuu automaattisesti. Ja jos lahjoittajalla on jonakin kuukautena tarve käyttää raha johonkin muuhun tarkoitukseen, veloituksen voi poistaa sen kuukauden osalta. Helppoa! Olisi kohtuutonta vaatia, että kaiken tekemänne työn ohessa vielä lähettelisitte laskuja ympäri Suomea. Itse olen käyttänyt lahjoituksen maksamiseksi kyseistä toistuvaa maksua jo pitkään ja havainnut sen erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtaisan vammaiskeskuksen hankkeen vetovastuun voisi hyvinkin siirtää jollekin muulle, jos kerran ehdokkaitakin on jo olemassa. Ei teidän muutaman ihmisen pidä polttaa itseänne loppuun taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Taistelkoot suuremmat järjestöt järjetöntä byrokratiaa vastaan. Kenties osan kummien lahjoitusvaroista voisi silti edelleen siirtää käytettäväksi keskuksen hyväksi. Ja kun keskus saadaan valmiiksi, asukkaat muuttamaan sisään ja toiminta pyörimään henkilökuntineen kaikkineen, niin minusta vastuun ja rahoituksen pitäisi lopulta siirtyä valtiolle tai vastaavalle taholle. Kyseessä on kuitenkin käsitykseni mukaan sen verran mittava projekti, ettei keskuksen käytännön toimintaa kympin lahjoituksilla kovin pitkään pyöritetä.
Uskon, että teillä riittää aivan riittävästi puuhaa Toivolan ja Ilolan parissa sekä pienempien avustushankkeiden toteuttamisessa. Toteuttakaa hankkeita, jotka tuottavat myös teille onnistumisen kokemuksia. Varmasti suora apu lapsille ja heidän perheilleen tuottaa pitkässä juoksussa parhaita tuloksia. Koulutukseen panostamisen kautta ihmiset saadaan ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan pikku hiljaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sehän kai viime kädessä on tavoitteena. Ei sillä ole merkitystä kuinka suuria avustuskohteet ovat, pääasia on, että työtä tehdään siksi, että se tuottaa onnea ja iloa niin avun saajille kuin sen toteuttajillekin. Ruohonjuuritason toiminta on taatusti parasta avustustoimintaa. Autetaan ihmisiä auttamaan itseään.
Saattaapa olla, että kummitkin pysyvät paremmin mukana lahjoitustoimissa, kun lahjoituksen kohteet saavat niin sanotusti kasvot. Kertomukset, joita olet kirjoittanut yksittäisistä apua saaneista henkilöistä ja perheistä, saavat ainakin minulla varmimmin nousemaan herkät tunteet pintaan.
Voimia, valoa ja rakkautta arvokkaaseen työhönne jatkossakin! Ja muistakaa pitää hyvää huolta itsestännekin.
Kummin matkaraportti Sri Lankasta
Matkaraportti Sri Lankasta
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitoksia kovasti vielä kerran, kun järjestit meille mahdollisuuden vierailla Lotus Hillin kohteissa. Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Ja tämä sinun edustajasi oli oikein mukava mies. Kävimme sekä kuntoutuskeskuksen työmaalla, että lastenkodissa. Lastenkodissa Sinua ja Marjaa odotettiin kovasti tuleviksi. Tapasimme yhden palkkaamasi opettajattaren ja hän oli tosi suloinen nuori nainen ja kovasti innostunut työstään.
Olimme menossa myös tapaamaan Erankaa, mutta sitten viime hetkellä tulin ajatelleeksi, että kyseessä on hänen kotinsa, eikä mikään näyttelyhalli, ja niinpä päätimme mennä käymään Gallessa. Kävimme sitten vielä viimeisenä perjantaina uudelleen Gallessa junalla. Että extremeäkin oli. Hyvin meni, tietysti.
Tosi hyvältä näytti, kuntoutuskeskus on viittä vaille valmis. Tai no -viittä ja viittä, on siellä vielä ihan riittävästi tekemistä, jos aiotte todella avata sen suunnitelman mukaan tammikuussa. Nyt siellä oli tosiaan toista kymmentä työläistä töissä ja kolke oli kova. Toivotaan, että näin jatkuukin.
Me tapasimme kummilapsiamme lähes päivittäin. On ne ihania! Olisitpa nähnyt tyttöjen kasvot, kun selvisi, että he voivat tulla hotellimme uima-altaalle uimaan yhtenä iltapäivänä... Tyttöjen ensimmäinen allaskeikka ja ensimmäiset uimapuvut. Vaan ei ollut sekään mitenkään helppoa, ei ollenkaan ilmoitusasia. Piti monta kertaa puhuttaa hotellin johtajaa ja lopulta, kun äiti oli mukana ja maksoimme 600 rupiaa, asia järjestyi. On ne vaan sellaisia veitikoita, että rupiansa tuntevat. Niinhän se tietysti pitää ollakin, työkseen kun sitä tekevät. Ja tuo äidin mukana olo oli minusta hyvä juttu. Harvoin äidit varmaan lapsiaan kaupittelevat.
Kummiperhe oli rakentanut itselleen uutta kotia, yksi huone oli valmiina, muista puuttui vielä loppusilaus. Tämä selittää sitä kovaa rahantarvetta, jota minä erehdyin luulemaan puhtaaksi ahneudeksi. Vanha koti meni asumiskieltoon tsunamissa, mutta kommunikaatiovaja esti meitä ymmärtämästä tätä. Nyt kaikki loksahti paikoilleen, myös se ahneuden aste. Ei tämä suhde aivan vapaa siitäkään ole. Erityisesti perheen äiti näyttää olevan sitä mieltä, että me olemme miljonäärejä, vaikka muuta väitämmekin. Sanoin kyllä kohtuullisen painavasti lähtiessämme, että jos tämä kelpaa, niin tätä jatketaan, mutta lisää rahaa ei löydy. Eiköhän tuo kelvanne.
Oikein mukavaa joulua ja onnekasta tulevaa vuotta 2009!
Lotus Hill kummi Sirpa
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitoksia kovasti vielä kerran, kun järjestit meille mahdollisuuden vierailla Lotus Hillin kohteissa. Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Ja tämä sinun edustajasi oli oikein mukava mies. Kävimme sekä kuntoutuskeskuksen työmaalla, että lastenkodissa. Lastenkodissa Sinua ja Marjaa odotettiin kovasti tuleviksi. Tapasimme yhden palkkaamasi opettajattaren ja hän oli tosi suloinen nuori nainen ja kovasti innostunut työstään.
Olimme menossa myös tapaamaan Erankaa, mutta sitten viime hetkellä tulin ajatelleeksi, että kyseessä on hänen kotinsa, eikä mikään näyttelyhalli, ja niinpä päätimme mennä käymään Gallessa. Kävimme sitten vielä viimeisenä perjantaina uudelleen Gallessa junalla. Että extremeäkin oli. Hyvin meni, tietysti.
Tosi hyvältä näytti, kuntoutuskeskus on viittä vaille valmis. Tai no -viittä ja viittä, on siellä vielä ihan riittävästi tekemistä, jos aiotte todella avata sen suunnitelman mukaan tammikuussa. Nyt siellä oli tosiaan toista kymmentä työläistä töissä ja kolke oli kova. Toivotaan, että näin jatkuukin.
Me tapasimme kummilapsiamme lähes päivittäin. On ne ihania! Olisitpa nähnyt tyttöjen kasvot, kun selvisi, että he voivat tulla hotellimme uima-altaalle uimaan yhtenä iltapäivänä... Tyttöjen ensimmäinen allaskeikka ja ensimmäiset uimapuvut. Vaan ei ollut sekään mitenkään helppoa, ei ollenkaan ilmoitusasia. Piti monta kertaa puhuttaa hotellin johtajaa ja lopulta, kun äiti oli mukana ja maksoimme 600 rupiaa, asia järjestyi. On ne vaan sellaisia veitikoita, että rupiansa tuntevat. Niinhän se tietysti pitää ollakin, työkseen kun sitä tekevät. Ja tuo äidin mukana olo oli minusta hyvä juttu. Harvoin äidit varmaan lapsiaan kaupittelevat.
Kummiperhe oli rakentanut itselleen uutta kotia, yksi huone oli valmiina, muista puuttui vielä loppusilaus. Tämä selittää sitä kovaa rahantarvetta, jota minä erehdyin luulemaan puhtaaksi ahneudeksi. Vanha koti meni asumiskieltoon tsunamissa, mutta kommunikaatiovaja esti meitä ymmärtämästä tätä. Nyt kaikki loksahti paikoilleen, myös se ahneuden aste. Ei tämä suhde aivan vapaa siitäkään ole. Erityisesti perheen äiti näyttää olevan sitä mieltä, että me olemme miljonäärejä, vaikka muuta väitämmekin. Sanoin kyllä kohtuullisen painavasti lähtiessämme, että jos tämä kelpaa, niin tätä jatketaan, mutta lisää rahaa ei löydy. Eiköhän tuo kelvanne.
Oikein mukavaa joulua ja onnekasta tulevaa vuotta 2009!
Lotus Hill kummi Sirpa
tiistai 21. lokakuuta 2008
Koettelee, vaan ei hylkää
21.10.2008 Koettelee, vaan ei hylkää
--------------------------------------------------------------------------------
Terveisiä jälleen hymyjen saarelta, jota on myös kyyneleen muotoiseksi kuvattu. Ahorinnan Keke siis siirtyi elokuun lopulla "passipaikaltaan" kotosuomeen tilanteiden niin vaatiessa. Kekelle kolarin aiheuttamat ongelmat osoittautuivatkin luultua huomattavasti pahemmiksi. Kaikki mikä tehtiin ensiapuna paikan päällä, taisi mennä pahasti viidakkoon. Kotosuomessa todettiin, että uusintaleikkaukset ovat välttämättömiä. Kaikkea ei kuitenkaan enää voi tehdä uudestaan. "Tehty mikä tehty". Kulkemisemme siellä alkaa olla jo turvallisuuden äärirajoilla. Liikennekulttuuri on järkyttävää. Olemme sen Keken kanssa molemmat kokeneet. Liiankin konkreettisesti.
VPK-laisena paikalle riensi sisareni Leena, joka taisteli ja takkuili perinteisesti miesten hallitsemassa yhteiskunnassa lähes kaksi kuukautta. Taisi tulla monen vuoden Pekkaset pidettyä saman tien. Taistelu tukikohtamme olemassaolosta vei Leenalta pääosan ajasta. Mutta nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Omistusoikeuskäytäntö kun eksoottisessa maassa on myös kovin eksoottinen.
Loppuajan Leena kamppaili Lotus Hill -vammaiskeskuksen rakennushankkeen kanssa. Taas miesten maailmassa. Leenanpa ylitse ei käveltykään ja sekös järkytti miesmaailman valtiaita. Olen joskus aiemminkin verrannut sri lankalaisia suomalaisiin 60-luvun soittajiin. Rahankäytössä. Taskussa ei raha happane. Onpa sitä sitten vähän vai paljon.
Kun sadekauden tauon aikana rakennusrahan piti odotella tilillä töiden alkua, se vaan kummasti hupeni. Sitten alkoi tulla lisätarpeita. Tarvitaan lisää rahaa. Vessoja pitää saada lisää, volontäärihuone rakentaa jne.
Tuttu tunne Suomessakin. Lisätöillä ja muutoksilla moni rakentaja tekee katteen. Rakennuttaja on usein seinää vasten myös aikataulun niukkuuden vuoksi. Antamiemme valtuuksien nojalla Leena laittoikin herrat seinää vasten. Sopimus esiin ja sen tarkka lukeminen. Sovitussa rahoitusaikataulussa pysytään. Mitään sellaista, jota siinä ei ole, ei tehdä. Kun rakentaja valitteli kaakeleiden hinnan nousseen, jätettiin ulkoalueilta kaakelit pois. Tilalle maalattu ja kiillotettu betoni paikalliseen tapaan. Laitetaan joskus myöhemmin kaakelit, jos on järkevää ja rahaa löytyy. Volontäärihuonetta ei rakenneta toistaiseksi, jne.
Leena neuvotteli muutoksen, jonka mukaan yli 2 milj. rupian lisämenon sijaan säästämmekin toista miljoonaa rupiaa. Vaikka kalusteisiin. Kun rakentaja alkoi heittäytyä hankalaksi uhaten aikataulun viivästymisellä, todettiin, että meillä ei todellakaan ole kiire. Mutta heillä on, sillä materiaalikustannukset nousevat kovaa vauhtia saaren hurjan inflaation vuoksi. Nyt sitten kuulemma aikataulussa pysytään ja he hoitavat rahoituksen kunnes sopimus on kurottu kiinni. Vuoden vaihteessa pytinki on valmis. Minä en usko, mutta väliäkö sillä. On ne sellaisia "velikultia". Ja pahat pojat häärivät koko ajan taustalla. Tuleehan muistelmateokseeni hurjaa materiaalia. Jos ylipäätään uskallan sen julkaista.
Yksi läheiseni kysyi olisimmeko ryhtyneet tähän rakennusprojektiin, jos olisimme tienneet kuinka raskas se on. Vastasin ajattelematta: totta kai. Enkä ajattelekaan muutoin. Päätetty mikä päätetty, ja homma hoidetaan loppuun vaikka läpi harmaan kiven. Aivan toinen asia on se, että ryhtyisimmekö uuteen samanlaiseen. Kävisin ensin kyllä psykiatrilla tarkistuttamassa pääkoppani vapaan tilan laajuuden.
Lotus Hill vammaiskeskuksesta tulee upea juttu. Uskokaa vaan. Niin mekin. "Koettelee, vaan ei hylkää Herra".
Kiira on edelleen teillä tietymättömillä. Pahojen poikien yksi pahimmista teoista oli hellusen Kiira- koiranpentumme varastaminen. Onkkeli otti ylös sen vieneen tuk-tukin numeron, mutta se ei ole johtanut vielä mihinkään. Poliisista kun ei ole apua. Sekin aika tulee vielä, että mylläämme vaikka koko saaren, että hänet löydämme. Kuulimme, että pahat pojat olisivat lahjoittaneet hänet omalle asianajajalleen. Voihan verokirja!
Ruohonjuuritason toimintamme kukkii entisellään. Onnelan Erkillä on töitä. Eranka käy kouluaan uusilla jaloillaan ja asuu uudessa talossaan. Toivolan lapset saavat palkkaamiltamme opettajilta lisäopetusta ja lääkärimme hoitaa heidän hyvinvointiaan. Ilolan naiset odottavat uutta kattoa. Katsotaan kun vammaiskeskus saadaan ensin valmiiksi. Olemme onnellisia, että Lotus Hill -kummimme ovat jaksaneet myötäelää kuukausi- ja vuosimaksuineen kanssamme. Emmehän jätä heitä, jotka muut ovat unohtaneet - emmehän??
Sitten vielä hieno tositarina elävästä elämästä.
Hieman taustaa: Kun rakensimme tukikohtamme viidakkojärven rantaan, ilmestyi aidan taakse hetteikköön surkea pieni maja. Kyläläiset sanoivat, että perhe muutti siihen saadakseen meiltä apua. Ja saivathan he. Suloinen Rubika-äiti, kaksi koulua käyvää pojanvesseliä ja herttainen pieni tyttö. Tsunami melkein kaatoi heidän hörskänsä. Meidän talomme oli korkeammalla rinteessä, joten säästyimme pahimmalta. Mutta perheeseen kuului myös isä. Kutsuimme häntä mentaalihäiriöiseksi hörhöksi, koska hän oli mentaalihäiriöinen hörhö. Kävi välillä töissä, mutta huumeili rahat kavereidensa kanssa. Öisin tuli kotiinsa kavereiden kanssa, ajoi perheen hetteikköön pakoon ja huusi kuin mettaalihäiriöinen hörhö. Tätä jatkui vuosikausia.
Olosuhteet olivat viheliäiset. Tarjosimme heille tonttia ja uutta kotia. Tämä mentaalihäiriöinen hörhö vaati 3-kerroksista taloa - joka lapselle oma kerros. Yritimme puhua miehelle järkeä. Täysin toivoton. Vetosimme lasten parhaaksi, mutta ei. Aamuisin heräsimme auringon noustessa hirveään huutoon ja meteliin.
Kun vammaiskotia alettiin rakentaa, saapui Rubika eräänä aamuna pihallemme ja sanoi, ettei jaksa enää. Voimmeko rakentaa talon hänelle ja lapsille. Hän heittäisi miehen pellolle. Riemastuimme ja annoimme täyden tukemme tälle "moraalittomalle" suunnitelmalle. Sri Lankassa miehet eivät lennä pellolle naisten toimesta. Ei totta vie. Nyt olisimme mukana historiallisessa tapahtumassa.
Kummien rahat olivat tiukasti rakennushankkeessa. Kirjoitin päiväkirjaani asiasta ja kas kummaa. Avustustilillemme rapsahti rahaa. Ja kuin tilauksesta ilmaantui vanha, siisti talo tontteineen aivan lähistöltä. Ja niin istuimme notaarin luona allekirjoittamassa kauppakirjaa. Tärkeintä oli, että talo tuli Rubikan nimiin. Isää en päästänyt edes notaarin toimistoon.
Kokosimme huonekaluja nurkista ja ostimme uusiakin. Mm. kaikille uudet sängyt. Pojat saivat oikein oman huoneenkin. Avajaisissa isäkin säteili tyytyväisyyttään ja koko perhe näytti niin onnelliselta. Ajattelimme, että Rubika tönäisee miehen aidan yli kunhan sopiva aika tulee. Järjestimme Rubikalle pankkiin loppuvuodeksi kuukausirahaa, jotta voisi myös taloudellisesti itsenäistyä.
Kuinkas kävikään? Leena viestitti juuri, että Rubikan perhe voi hienosti ja elävät onnellista perhe-elämää uudessa kodissaan. Isä ei enää huumehörhöile, huuda eikä mekkaloi. Hän on saanut lähistöllemme rakennetusta uudessa koulussa vahtimestarin vakituisen paikan.
Jokainen meistä voi tästä löytää opetuksen.
Ilman kummien apua tämä lopputulos ei olisi ollut mahdollista. Vain eläminen ja toimiminen ruohonjuuritasolla ihmisten joukossa mahdollistaa tämänlaatuisten avustuskohteiden löytymisen ja aikaansaannokset. Olemme ihan ylpeitä tällaisesta. Saammehan olla? Kaikki me yhdessä!
Kiitos - niin paljon että varmaan riittää. Erityisesti Rubikan perheen puolesta. Ja entisen mentaalihäiriöisen hörhön.
Rakkain terveisin
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Muistattehan ystävyyden rannenauhat! Lahjaksi läheisillenne, ystävillenne, liiketuttavillenne, henkilökunnille, rakkaillenne. Joululahja - täynnä sydäntä ja hyvää mieltä. Se tekee hyvää.
--------------------------------------------------------------------------------
Terveisiä jälleen hymyjen saarelta, jota on myös kyyneleen muotoiseksi kuvattu. Ahorinnan Keke siis siirtyi elokuun lopulla "passipaikaltaan" kotosuomeen tilanteiden niin vaatiessa. Kekelle kolarin aiheuttamat ongelmat osoittautuivatkin luultua huomattavasti pahemmiksi. Kaikki mikä tehtiin ensiapuna paikan päällä, taisi mennä pahasti viidakkoon. Kotosuomessa todettiin, että uusintaleikkaukset ovat välttämättömiä. Kaikkea ei kuitenkaan enää voi tehdä uudestaan. "Tehty mikä tehty". Kulkemisemme siellä alkaa olla jo turvallisuuden äärirajoilla. Liikennekulttuuri on järkyttävää. Olemme sen Keken kanssa molemmat kokeneet. Liiankin konkreettisesti.
VPK-laisena paikalle riensi sisareni Leena, joka taisteli ja takkuili perinteisesti miesten hallitsemassa yhteiskunnassa lähes kaksi kuukautta. Taisi tulla monen vuoden Pekkaset pidettyä saman tien. Taistelu tukikohtamme olemassaolosta vei Leenalta pääosan ajasta. Mutta nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Omistusoikeuskäytäntö kun eksoottisessa maassa on myös kovin eksoottinen.
Loppuajan Leena kamppaili Lotus Hill -vammaiskeskuksen rakennushankkeen kanssa. Taas miesten maailmassa. Leenanpa ylitse ei käveltykään ja sekös järkytti miesmaailman valtiaita. Olen joskus aiemminkin verrannut sri lankalaisia suomalaisiin 60-luvun soittajiin. Rahankäytössä. Taskussa ei raha happane. Onpa sitä sitten vähän vai paljon.
Kun sadekauden tauon aikana rakennusrahan piti odotella tilillä töiden alkua, se vaan kummasti hupeni. Sitten alkoi tulla lisätarpeita. Tarvitaan lisää rahaa. Vessoja pitää saada lisää, volontäärihuone rakentaa jne.
Tuttu tunne Suomessakin. Lisätöillä ja muutoksilla moni rakentaja tekee katteen. Rakennuttaja on usein seinää vasten myös aikataulun niukkuuden vuoksi. Antamiemme valtuuksien nojalla Leena laittoikin herrat seinää vasten. Sopimus esiin ja sen tarkka lukeminen. Sovitussa rahoitusaikataulussa pysytään. Mitään sellaista, jota siinä ei ole, ei tehdä. Kun rakentaja valitteli kaakeleiden hinnan nousseen, jätettiin ulkoalueilta kaakelit pois. Tilalle maalattu ja kiillotettu betoni paikalliseen tapaan. Laitetaan joskus myöhemmin kaakelit, jos on järkevää ja rahaa löytyy. Volontäärihuonetta ei rakenneta toistaiseksi, jne.
Leena neuvotteli muutoksen, jonka mukaan yli 2 milj. rupian lisämenon sijaan säästämmekin toista miljoonaa rupiaa. Vaikka kalusteisiin. Kun rakentaja alkoi heittäytyä hankalaksi uhaten aikataulun viivästymisellä, todettiin, että meillä ei todellakaan ole kiire. Mutta heillä on, sillä materiaalikustannukset nousevat kovaa vauhtia saaren hurjan inflaation vuoksi. Nyt sitten kuulemma aikataulussa pysytään ja he hoitavat rahoituksen kunnes sopimus on kurottu kiinni. Vuoden vaihteessa pytinki on valmis. Minä en usko, mutta väliäkö sillä. On ne sellaisia "velikultia". Ja pahat pojat häärivät koko ajan taustalla. Tuleehan muistelmateokseeni hurjaa materiaalia. Jos ylipäätään uskallan sen julkaista.
Yksi läheiseni kysyi olisimmeko ryhtyneet tähän rakennusprojektiin, jos olisimme tienneet kuinka raskas se on. Vastasin ajattelematta: totta kai. Enkä ajattelekaan muutoin. Päätetty mikä päätetty, ja homma hoidetaan loppuun vaikka läpi harmaan kiven. Aivan toinen asia on se, että ryhtyisimmekö uuteen samanlaiseen. Kävisin ensin kyllä psykiatrilla tarkistuttamassa pääkoppani vapaan tilan laajuuden.
Lotus Hill vammaiskeskuksesta tulee upea juttu. Uskokaa vaan. Niin mekin. "Koettelee, vaan ei hylkää Herra".
Kiira on edelleen teillä tietymättömillä. Pahojen poikien yksi pahimmista teoista oli hellusen Kiira- koiranpentumme varastaminen. Onkkeli otti ylös sen vieneen tuk-tukin numeron, mutta se ei ole johtanut vielä mihinkään. Poliisista kun ei ole apua. Sekin aika tulee vielä, että mylläämme vaikka koko saaren, että hänet löydämme. Kuulimme, että pahat pojat olisivat lahjoittaneet hänet omalle asianajajalleen. Voihan verokirja!
Ruohonjuuritason toimintamme kukkii entisellään. Onnelan Erkillä on töitä. Eranka käy kouluaan uusilla jaloillaan ja asuu uudessa talossaan. Toivolan lapset saavat palkkaamiltamme opettajilta lisäopetusta ja lääkärimme hoitaa heidän hyvinvointiaan. Ilolan naiset odottavat uutta kattoa. Katsotaan kun vammaiskeskus saadaan ensin valmiiksi. Olemme onnellisia, että Lotus Hill -kummimme ovat jaksaneet myötäelää kuukausi- ja vuosimaksuineen kanssamme. Emmehän jätä heitä, jotka muut ovat unohtaneet - emmehän??
Sitten vielä hieno tositarina elävästä elämästä.
Hieman taustaa: Kun rakensimme tukikohtamme viidakkojärven rantaan, ilmestyi aidan taakse hetteikköön surkea pieni maja. Kyläläiset sanoivat, että perhe muutti siihen saadakseen meiltä apua. Ja saivathan he. Suloinen Rubika-äiti, kaksi koulua käyvää pojanvesseliä ja herttainen pieni tyttö. Tsunami melkein kaatoi heidän hörskänsä. Meidän talomme oli korkeammalla rinteessä, joten säästyimme pahimmalta. Mutta perheeseen kuului myös isä. Kutsuimme häntä mentaalihäiriöiseksi hörhöksi, koska hän oli mentaalihäiriöinen hörhö. Kävi välillä töissä, mutta huumeili rahat kavereidensa kanssa. Öisin tuli kotiinsa kavereiden kanssa, ajoi perheen hetteikköön pakoon ja huusi kuin mettaalihäiriöinen hörhö. Tätä jatkui vuosikausia.
Olosuhteet olivat viheliäiset. Tarjosimme heille tonttia ja uutta kotia. Tämä mentaalihäiriöinen hörhö vaati 3-kerroksista taloa - joka lapselle oma kerros. Yritimme puhua miehelle järkeä. Täysin toivoton. Vetosimme lasten parhaaksi, mutta ei. Aamuisin heräsimme auringon noustessa hirveään huutoon ja meteliin.
Kun vammaiskotia alettiin rakentaa, saapui Rubika eräänä aamuna pihallemme ja sanoi, ettei jaksa enää. Voimmeko rakentaa talon hänelle ja lapsille. Hän heittäisi miehen pellolle. Riemastuimme ja annoimme täyden tukemme tälle "moraalittomalle" suunnitelmalle. Sri Lankassa miehet eivät lennä pellolle naisten toimesta. Ei totta vie. Nyt olisimme mukana historiallisessa tapahtumassa.
Kummien rahat olivat tiukasti rakennushankkeessa. Kirjoitin päiväkirjaani asiasta ja kas kummaa. Avustustilillemme rapsahti rahaa. Ja kuin tilauksesta ilmaantui vanha, siisti talo tontteineen aivan lähistöltä. Ja niin istuimme notaarin luona allekirjoittamassa kauppakirjaa. Tärkeintä oli, että talo tuli Rubikan nimiin. Isää en päästänyt edes notaarin toimistoon.
Kokosimme huonekaluja nurkista ja ostimme uusiakin. Mm. kaikille uudet sängyt. Pojat saivat oikein oman huoneenkin. Avajaisissa isäkin säteili tyytyväisyyttään ja koko perhe näytti niin onnelliselta. Ajattelimme, että Rubika tönäisee miehen aidan yli kunhan sopiva aika tulee. Järjestimme Rubikalle pankkiin loppuvuodeksi kuukausirahaa, jotta voisi myös taloudellisesti itsenäistyä.
Kuinkas kävikään? Leena viestitti juuri, että Rubikan perhe voi hienosti ja elävät onnellista perhe-elämää uudessa kodissaan. Isä ei enää huumehörhöile, huuda eikä mekkaloi. Hän on saanut lähistöllemme rakennetusta uudessa koulussa vahtimestarin vakituisen paikan.
Jokainen meistä voi tästä löytää opetuksen.
Ilman kummien apua tämä lopputulos ei olisi ollut mahdollista. Vain eläminen ja toimiminen ruohonjuuritasolla ihmisten joukossa mahdollistaa tämänlaatuisten avustuskohteiden löytymisen ja aikaansaannokset. Olemme ihan ylpeitä tällaisesta. Saammehan olla? Kaikki me yhdessä!
Kiitos - niin paljon että varmaan riittää. Erityisesti Rubikan perheen puolesta. Ja entisen mentaalihäiriöisen hörhön.
Rakkain terveisin
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
Ps. Muistattehan ystävyyden rannenauhat! Lahjaksi läheisillenne, ystävillenne, liiketuttavillenne, henkilökunnille, rakkaillenne. Joululahja - täynnä sydäntä ja hyvää mieltä. Se tekee hyvää.
perjantai 8. elokuuta 2008
Suomalaisen sisun voimannäyte
Naantalissa, 8.8.08
--------------------------------------------------------------------------------
Myönnän olevani todellinen on/off -ihminen. Kun kirjoitan, kirjoitan niin, että kommunikaattorini kuluvat loppuun ja peukaloon äityy jännetuppitulehdus. Kun pidän taukoa pitkään, en saa aloitettua. Pitkä tovi on kulunut viime raportistani. Se aloittamisen vaikeus.
Viime viikolla asettauduin sohvan nurkalle kommunikaattori valmiina. NYT aloitan. Mitä tapahtui? Ensimmäisten näpyttelyjen jälkeen käsi kramppasi. Pidin taukoa ja voimistelin kättä. Taas pelasi. Mutta ensimmäisen näppäyksen jälkeen käsi kramppasi jälleen. Suonenveto tai mikä lienee. Kolmannen yrityksen jälkeen luovutin. Vasemmalla kädellä kirjoitin tekstarin Töytärin Jussille, että sorry, et ikinä usko, mutta käsi ei nyt toimi. Kummiraportti saa odottaa. Oli varmasti uskottava selitys, kun Jussia niin nauratti seuraavan puhelinyhteyden kera.
"Magnesiumia": huusi kaikkitietävä vaimoni. Tuplasin vuorokausiannokseni ja nyt toimii. Kiitos magnesiumin ja tietenkin keittiön kaapin paikasta päättävä vaimoni.
Paljon on vettä valunut Suomen suvessa sitten viime yhteytemme. Ja vielä enemmän sadekauttaan viettävällä Ceylonin saarella.
Talvirupeamamme loppui maaliskuun alussa ja Keke jatkoi volontäärinä toukokuun alkupäiviin. Sitten tulikin meille hätälähtö. Naapurimme soitti, että nyt ovat asiat hullusti Lotus Hill tukikohdassamme. Tunti Keken lähdön jälkeen linnoittautui taloon "viisi vierasta miestä". Meillä oli aikaa tasan kaksi tuntia koota kapsäkkimme ja järjestää työasiat. Finnair nosti meidät siivilleen Mumbaihin ja sieltä edelleen Colomboon.
Elimme viikon elämämme merkillisintä aikaa. Kirjoitin lähimmillemme tekstarina päivittäin muutaman lauseen kokemastamme pähkinänkuoressa. Töytärin Jussi sanoi, että jos kirjoitan kokemamme kirjaksi, kukaan ei usko sanaakaan. En kai sitten kirjoita. Saimme tai jouduimme vastaanottamaan pikakurssin paikallisesta elämiskulttuurista. Sen varjopuolista.
Tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Niiden muoto kylläkin. Lyhyesti kerrottuna avustustoimintamme on voitu hoitaa tähän asti ilman kanssakäymistä korruptiokulttuurin kanssa. Sitä ihmetelleille olen perustellut onnistumistamme poikkeuksellisellaa toimintaformaatillamme. Raha on kulkenut suoraan avustettaville. Pääasiassa tavaran tai työn muodossa. Välikäsiä ei ole ollut. Ei siis myöskään välistä vetäjille ole ollut sijaa. Kuten monesti olen kirjoittanut, näin eivät monet muut avustushankkeet ole selvinneet. Alueen "pahat pojat" eivät tätä ole hyvällä katsoneet kymmenyksiensä puutteessa.
Valjastimme avuksemme sen laajan ystäväjoukon, jonka vuosien aikana olemme saaneet. Alkoi uskomaton taistelu hyvän ja pahan välillä. Ja se jatkuu. Ymmärrämme toki, että paha edustaa pientä, marginaalista osaa. Ymmärrämme, että me taistelemme edelleen niiden puolesta, jotka muut ovat unohtaneet. Ymmärrämme, että tämä on osa avustushankettamme. Sen arkea. Se on vain realiteetti.
Palasimme kotiin. Kunnes kesäkuun alussa saimme jälleen viestin: Kyläläiset olivat koonneet voimansa yhteen ja pyysivät meidät paikalle. Äkkilähtö jälleen. Kyläläisten avustuksella pääsimme jälleen tukikohtaamme.
Nyt tuli kokemusmateriaalia toisen kirjan verran. Nyt koettiin sitten aivan uskomattomia asioita. Taidanpa taltioida ne kuitenkin kirjaksi. Uskokoon ken tahtoo tai sitten ei.
Kyllä hyvä loppujen lopuksi voittaa.
Kyläläisten joukkovoima on uskomaton. Taistelu jatkuu ja me tiedämme voittavamme sen. Kyllä suomalaisella riittää adrenaliinia, vaikka olisi jo vanha mies. Onneksi vaimo on hiukan nuorempi. Yhdessä sitä adrenaliinia on melkoinen määrä. Eivät tainneet pahat pojat sitä tietää. Monet kollegat ovat kuulemma samassa tilanteessa loikkineet lipettiin. Varmasti viisaampana, mutta mehän elämme sydämen, emmekä järjen äänellä. Tämä lyhyesti tästä varjopuolen elämästä.
Jotta ei kaikki olisi liian helppoa: Keke saapui kesäkuun lopulla paikalle ja jatkoi taistoamme "talvisodan meiningillä". Äskettäin hän joutui jälleen mopollamme kolariin bussin kanssa. Pitkään tajuttomana viruen hänet vietiin Galleen sairaalaan, josta hän pääsi kahden viikon hoidon jälkeen Suomeen. Kylkiluut poikki, jalat ja kädet pahasti loukkaantuneena ja päässä isot haavat. Ensihoito epäonnistui, ja nyt jatkuu hoito Suomessa uusilla leikkauksilla. Kyllä on volontäärin elämä riskaapelia. Onneksi Kekellä on positiivinen ja valoisa mieli. Hän uhkaa lähteä syksyllä uudelleen, kunhan saa lääkäriltään luvan. Loistava mies tämä Keke.
Kuulumisia heiltä, jotka muut ovat unohtaneet:
Ilolan vammaisnaiset ovat saaneet koko elokuun ajaksi virkistäjäkseen fysioterapeutti Katja Tynjälän. Katja on tyttöjen lailla täynnä intoa.
Toivolan helluiset lapset käyvät innolla koulua ja urheilevat sekä siivoavat vapaa-aikanaan. Kolme opettajaamme jatkaa työssään ja lääkärimme huolehtii lasten hyvinvoinnista. Jätevesi- ja juomavesihanke on saatu päätökseen. Hygieniataso hypähti kerralla ylöspäin.
Erankan koti on täysin valmis ja uudet proteesit toimivat hienosti.
Rupika asuu onnellisena perheineen uudessa kodissaan ja menttaalihäiriöinen mieskin taitaa olla rauhoittunut.
Onnelan vammaisperhe niinikään asuu kaunista taloaan ja mieskin on saanut välillä töitä.
Kalastajaperheen banaanipojan lapset saavat käydä avustuksellamme koulua. Kuten muutkin runsaan 20 köyhän perheen lasta kylässämme.
Vammaiskodin rakentamisessa on ollut taukoa, mutta keväällä ennen sadekauden alkua työt olivat jo etuajassa. Työt jatkuvat runsaan viikon päästä. Katot ovat valmiit ja kallis jakkipuumateriaali ovia ja ikkunoita varten on ostettuna ja osa jo asennettuna. Vielä asennetaan viemärit, vesijohdot ja sähköt, sliipataan ja maalatan seinät ja laatoitetaan lattiat.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä on raskas hanke kaikkineen, mutta se tehdään loppuun asti, vaikka mitä tulisi vastaan. Se on taloudellisesti jo niin suuri hanke, että kiinnostus kaikenlaisissa piireissä on herännyt. Siitä voisi kirjoittaa kolmannen kirjan.
Jo tässä vaiheessa meille on käynyt selväksi, että vammaiskeskuksen valmistumisen jälkeen palaamme tasan tarkkaan sille ruohonjuuritasolle, jolla olemme toimineet jo yli 10 vuotta. Se on inhimillistä kanssakäymistä suoraan näiden hienojen ihmisten kanssa, joita raha ei ole pilannut. Näiden ihmisten kanssa, jotka apua tarvitsevat ja osaavat olla myös kiitollisia. Vaikkei se kiitollisuus olekaan itse tarkoitus. Meikäläinen itsekäs ihminen vaan siitäkin niin tykkää. Vanhemmiten olen tässäkin hieman oppinut olemaan realisti ja ymmärtämään auttamisen ytimen.
Annan lupaukseni informaation antamiseen pienemmällä tauolla kuin nyt. Leipätyö kotomaassa ja edellä kerrotut ylimääräiset sydämentykytykset vaan vievät voimia.
Pääasia että Lotus Hill -hanke etenee edelleen suunnitelmien mukaan ja yksittäisten suomalaisten vapaaehtoinen avustushanke, joka hakee vertaistaan maailmalta, aikaansaa hyvää oloa heille, jotka muut ovat unohtaneet.
Vammaiskodin lopputyöt ja varustaminen vaativat vielä varoja, joten jokaisen kummin pienikin avustus on tuiki tärkeää.
Ethän unohda heitä!
kummitili:
Hope for Sri Lanka
530500-212440
viite 20022
ystävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
Myönnän olevani todellinen on/off -ihminen. Kun kirjoitan, kirjoitan niin, että kommunikaattorini kuluvat loppuun ja peukaloon äityy jännetuppitulehdus. Kun pidän taukoa pitkään, en saa aloitettua. Pitkä tovi on kulunut viime raportistani. Se aloittamisen vaikeus.
Viime viikolla asettauduin sohvan nurkalle kommunikaattori valmiina. NYT aloitan. Mitä tapahtui? Ensimmäisten näpyttelyjen jälkeen käsi kramppasi. Pidin taukoa ja voimistelin kättä. Taas pelasi. Mutta ensimmäisen näppäyksen jälkeen käsi kramppasi jälleen. Suonenveto tai mikä lienee. Kolmannen yrityksen jälkeen luovutin. Vasemmalla kädellä kirjoitin tekstarin Töytärin Jussille, että sorry, et ikinä usko, mutta käsi ei nyt toimi. Kummiraportti saa odottaa. Oli varmasti uskottava selitys, kun Jussia niin nauratti seuraavan puhelinyhteyden kera.
"Magnesiumia": huusi kaikkitietävä vaimoni. Tuplasin vuorokausiannokseni ja nyt toimii. Kiitos magnesiumin ja tietenkin keittiön kaapin paikasta päättävä vaimoni.
Paljon on vettä valunut Suomen suvessa sitten viime yhteytemme. Ja vielä enemmän sadekauttaan viettävällä Ceylonin saarella.
Talvirupeamamme loppui maaliskuun alussa ja Keke jatkoi volontäärinä toukokuun alkupäiviin. Sitten tulikin meille hätälähtö. Naapurimme soitti, että nyt ovat asiat hullusti Lotus Hill tukikohdassamme. Tunti Keken lähdön jälkeen linnoittautui taloon "viisi vierasta miestä". Meillä oli aikaa tasan kaksi tuntia koota kapsäkkimme ja järjestää työasiat. Finnair nosti meidät siivilleen Mumbaihin ja sieltä edelleen Colomboon.
Elimme viikon elämämme merkillisintä aikaa. Kirjoitin lähimmillemme tekstarina päivittäin muutaman lauseen kokemastamme pähkinänkuoressa. Töytärin Jussi sanoi, että jos kirjoitan kokemamme kirjaksi, kukaan ei usko sanaakaan. En kai sitten kirjoita. Saimme tai jouduimme vastaanottamaan pikakurssin paikallisesta elämiskulttuurista. Sen varjopuolista.
Tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Niiden muoto kylläkin. Lyhyesti kerrottuna avustustoimintamme on voitu hoitaa tähän asti ilman kanssakäymistä korruptiokulttuurin kanssa. Sitä ihmetelleille olen perustellut onnistumistamme poikkeuksellisellaa toimintaformaatillamme. Raha on kulkenut suoraan avustettaville. Pääasiassa tavaran tai työn muodossa. Välikäsiä ei ole ollut. Ei siis myöskään välistä vetäjille ole ollut sijaa. Kuten monesti olen kirjoittanut, näin eivät monet muut avustushankkeet ole selvinneet. Alueen "pahat pojat" eivät tätä ole hyvällä katsoneet kymmenyksiensä puutteessa.
Valjastimme avuksemme sen laajan ystäväjoukon, jonka vuosien aikana olemme saaneet. Alkoi uskomaton taistelu hyvän ja pahan välillä. Ja se jatkuu. Ymmärrämme toki, että paha edustaa pientä, marginaalista osaa. Ymmärrämme, että me taistelemme edelleen niiden puolesta, jotka muut ovat unohtaneet. Ymmärrämme, että tämä on osa avustushankettamme. Sen arkea. Se on vain realiteetti.
Palasimme kotiin. Kunnes kesäkuun alussa saimme jälleen viestin: Kyläläiset olivat koonneet voimansa yhteen ja pyysivät meidät paikalle. Äkkilähtö jälleen. Kyläläisten avustuksella pääsimme jälleen tukikohtaamme.
Nyt tuli kokemusmateriaalia toisen kirjan verran. Nyt koettiin sitten aivan uskomattomia asioita. Taidanpa taltioida ne kuitenkin kirjaksi. Uskokoon ken tahtoo tai sitten ei.
Kyllä hyvä loppujen lopuksi voittaa.
Kyläläisten joukkovoima on uskomaton. Taistelu jatkuu ja me tiedämme voittavamme sen. Kyllä suomalaisella riittää adrenaliinia, vaikka olisi jo vanha mies. Onneksi vaimo on hiukan nuorempi. Yhdessä sitä adrenaliinia on melkoinen määrä. Eivät tainneet pahat pojat sitä tietää. Monet kollegat ovat kuulemma samassa tilanteessa loikkineet lipettiin. Varmasti viisaampana, mutta mehän elämme sydämen, emmekä järjen äänellä. Tämä lyhyesti tästä varjopuolen elämästä.
Jotta ei kaikki olisi liian helppoa: Keke saapui kesäkuun lopulla paikalle ja jatkoi taistoamme "talvisodan meiningillä". Äskettäin hän joutui jälleen mopollamme kolariin bussin kanssa. Pitkään tajuttomana viruen hänet vietiin Galleen sairaalaan, josta hän pääsi kahden viikon hoidon jälkeen Suomeen. Kylkiluut poikki, jalat ja kädet pahasti loukkaantuneena ja päässä isot haavat. Ensihoito epäonnistui, ja nyt jatkuu hoito Suomessa uusilla leikkauksilla. Kyllä on volontäärin elämä riskaapelia. Onneksi Kekellä on positiivinen ja valoisa mieli. Hän uhkaa lähteä syksyllä uudelleen, kunhan saa lääkäriltään luvan. Loistava mies tämä Keke.
Kuulumisia heiltä, jotka muut ovat unohtaneet:
Ilolan vammaisnaiset ovat saaneet koko elokuun ajaksi virkistäjäkseen fysioterapeutti Katja Tynjälän. Katja on tyttöjen lailla täynnä intoa.
Toivolan helluiset lapset käyvät innolla koulua ja urheilevat sekä siivoavat vapaa-aikanaan. Kolme opettajaamme jatkaa työssään ja lääkärimme huolehtii lasten hyvinvoinnista. Jätevesi- ja juomavesihanke on saatu päätökseen. Hygieniataso hypähti kerralla ylöspäin.
Erankan koti on täysin valmis ja uudet proteesit toimivat hienosti.
Rupika asuu onnellisena perheineen uudessa kodissaan ja menttaalihäiriöinen mieskin taitaa olla rauhoittunut.
Onnelan vammaisperhe niinikään asuu kaunista taloaan ja mieskin on saanut välillä töitä.
Kalastajaperheen banaanipojan lapset saavat käydä avustuksellamme koulua. Kuten muutkin runsaan 20 köyhän perheen lasta kylässämme.
Vammaiskodin rakentamisessa on ollut taukoa, mutta keväällä ennen sadekauden alkua työt olivat jo etuajassa. Työt jatkuvat runsaan viikon päästä. Katot ovat valmiit ja kallis jakkipuumateriaali ovia ja ikkunoita varten on ostettuna ja osa jo asennettuna. Vielä asennetaan viemärit, vesijohdot ja sähköt, sliipataan ja maalatan seinät ja laatoitetaan lattiat.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä on raskas hanke kaikkineen, mutta se tehdään loppuun asti, vaikka mitä tulisi vastaan. Se on taloudellisesti jo niin suuri hanke, että kiinnostus kaikenlaisissa piireissä on herännyt. Siitä voisi kirjoittaa kolmannen kirjan.
Jo tässä vaiheessa meille on käynyt selväksi, että vammaiskeskuksen valmistumisen jälkeen palaamme tasan tarkkaan sille ruohonjuuritasolle, jolla olemme toimineet jo yli 10 vuotta. Se on inhimillistä kanssakäymistä suoraan näiden hienojen ihmisten kanssa, joita raha ei ole pilannut. Näiden ihmisten kanssa, jotka apua tarvitsevat ja osaavat olla myös kiitollisia. Vaikkei se kiitollisuus olekaan itse tarkoitus. Meikäläinen itsekäs ihminen vaan siitäkin niin tykkää. Vanhemmiten olen tässäkin hieman oppinut olemaan realisti ja ymmärtämään auttamisen ytimen.
Annan lupaukseni informaation antamiseen pienemmällä tauolla kuin nyt. Leipätyö kotomaassa ja edellä kerrotut ylimääräiset sydämentykytykset vaan vievät voimia.
Pääasia että Lotus Hill -hanke etenee edelleen suunnitelmien mukaan ja yksittäisten suomalaisten vapaaehtoinen avustushanke, joka hakee vertaistaan maailmalta, aikaansaa hyvää oloa heille, jotka muut ovat unohtaneet.
Vammaiskodin lopputyöt ja varustaminen vaativat vielä varoja, joten jokaisen kummin pienikin avustus on tuiki tärkeää.
Ethän unohda heitä!
kummitili:
Hope for Sri Lanka
530500-212440
viite 20022
ystävällisesti
Pentti-Oskari
lauantai 10. toukokuuta 2008
Kaksoiselämää ja Halpatotan Uusi Vuosi
Naantalissa 10.05.2008
--------------------------------------------------------------------------------
KAKSOISELÄMÄÄ
Elämme edelleen voimakkaasti kaksoiselämä. Töitä tehdään, mutta ajatukset ovat Sri Lankassa. Ave tuli Suomeen ja Keke jäi toistaiseksi yksin edusmieheksemme.
Erankan talo on lähes valmis ja Toivolan remontit tällä erää tehty. Syksyllä odottavat uudet tarpeet.
Päähuomio keskittyy nyt suuren haaveemme, vammaistalon valmistumiseen. Rakennusvastuun siirtyminen munkki Banagalalle on edelleen osottautunut loistavaksi teoksi. Rakennus uhkaa valmistua reippaasti etuaikaan. Toisaalta nyt on varaa sadekauden viivytyksiin.
Pankien kanssa on saanut takkuilla olan takaa. Liikepankkimainen toiminta siellä on sekin lastenkengissä. Onneksi Kekellä on hyvät hermot.
Meidän kulttuurierot liiketoiminnassa tulevat nyt selkeästi esille. Loputuloksena täydellinen ymmärtämättömyys. Molemmin puolin. Huh. Huh. Sampo-pankillakin olisi siellä näytön paikkaa. :)
--------------------------------------------------------------------------------
KÖYHIEN SOTA
Sisareni Leena lukee paljon srilankalaista kirjallisuutta ja yleensä maailmalta saatavaa faktaa. Hän herätti huomaamaan erikoisen asian: Viime tiedot uutisvälineissä tuovat entistä enemmän murheita. Sota on pohjoisessa ja itärannikon tamilialueilla rajua. Mutta tiesittekö, että maassa ei ole lainkaan asevelvollisuutta. Siellä on on palkka-armeija.
Sotilaiksi liittyvät vain köyhät. Työttömät ja kumia valuttavat alhaisesti palkatut, sekä joen pohjasta hiekkaa sukeltavat nuoret miehet. Työsopimus palkka-armeijaan tehdään 5 vuodeksi. Se vain on monelle perheelle ainoa keino säilyä hengissä.
Kun palkkasotilas kuolee, hallitus järjestää isot hautajaiset. Torvet soivat ja sotilaan urheutta ylistetään. Tehdään sankareita. Se nostaa perheen itsetuntoa surun keskellä.
Keskiluokan ja ylempien luokkien pojat joutuvat harvoin sotimaan. Köyhien perheiden pojille se on pakkotilanne. Palkka lähetetään kotikylään. Jos olisi yleinen asevelvollisuus ja opiskelijapojat riippumatta taustastaan, joutuisivat sotimaan ja ruumiita tulisi, loppuisi sota siihen paikkaan. Se on varmaa. Köyhät taistelevat toisia köyhiä vastaan. Köyhät siis tappavat toisiaan. Keski- ja yläluokka tyytyy kohauttamaan olkapäitään. "Normal killing" , he sanovat.
Ei sota heitä koske.
Onkohan tämä näkökanta ja näkökulma oikea? Se vain tuli yllättäen mieleen. Ja se selittää monen aiemmin ymmärrystä vaille olevan perusteen tässä järjettömässä sodassa.
On surullista, että rakkaan paratiisisaaren suurin tragedia, sota, on köyhien sota. Heillä ei ole varaa muuhun. Ajattelenkohan kummasti? Sanokaa minun sanoneen, että jossain vaiheessa öljy vielä pulpahtaa esiin. Niin kuin monessa muussakin sodassa.
Suviterveisin
Pentti-Oskari
Ps. Ihmisiä on kolmenlaisia: Niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa.
Seuraavana Keken raportti ...
Singhaloiden Uusi Vuosi Halpatotan erityislastenkodissa 13.4.2008
--------------------------------------------------------------------------------
Coolman tuli hakemaan minua ennen kuutta, sillä ohjelma alkaa Halpatotassakin horoskoopin mukaisesti.
Lastenkodissa lapset pelailivat ja leikkivät leikkejään kuten lapset missä tahansa maailmassa. Pojat tietysti harrastivat pallopelejä. Muutamat opettajatkin olivat innostuneet pelaamaan krikettiä poikien kanssa. Paita märkänä he huhkivat pelissä onnistuen ja vähemmän onnistuen lyönneissään ja syötöissään. Poikien lyönneissä oli osumatarkkuutta ja kuivaa ruutia.
Vähän jälkeen kuusi pelit ja leikit loppuivat kuin saksilla leikaten. Minutkin kiidätettiin toimiston terassille oikein vauhdilla. Uuden Vuoden ohjelma alkoi täälläkin perinteisesti, horoskoopin mukaisesti kello 18.29 tasan. Miss Diana tarkkaili kellostaan oikeaa aikaa. Tasan oikealla ajalla Darmasena -johtaja sytytti tulitikkunsa ja sillä sytytti öljylampun palamaan. Perinteisesti kolmen kiven päällä kiehautetaan vanhojen tapojen mukaan onnenruukku, jossa oli vettä, maitoa, suolaa, riisiä, mausteita ja kaikkea sellaista, mitä tarvitaan kotona ruoanlaitossa jokainen päivä.
Lasten kasvoilla näkyi vielä vesirokkoepidemian jäljet vaaleina laikkuina heidän tummissa kasvoissaan.
Muutamien jäädessä hoitamaan tulta onnenruukun ympärillä, muut lapset ja opettajat kerääntyivät meditaatiohetkeen, jonka ohjasi joku isoista oppilaista. Hartaushetken jälkeen keräännyimme ruokasaliin, jonne isommat lapset olivat järjestäneet ohjelmaa. Minun viihtymistäni juhlassa ei häirinnyt yhtään se, etten osaa sighalaa juuri lainkaan. Lasten riemu ja ilo tarttui minuun. Heidän iloinen naurunsa, tarttuva rummutuksensa ja laulunsa nosti minunkin juhlamieleni kattoon.
Sri lankalaiseen juhlaan olennaisesti kuuluvat puheet. Tällaisessakin tilaisuudessa ne kuuluvat asiaan. Darmasena -johtaja puhui pitkään ja perusteellisesti. Puhe oli kuitenkin hauska, sillä aika ajoin lapset purskahtivat hillittömään nauruun. Apulaisrehtorin puhe oli lyhyempi, mutta lähes yhtä hauska naurumittarin mukaan. Minäkin saan aina näissä tilaisuuksissa suunvuoron. Minun puheeni oli todella lyhyt, sisältäen enkä tärkeimpänä viestinä lauseen ?Mama aderei ojaadr!? - ?Minä rakastan Teitä!?
Seremoniamestari hoiti tilaisuuden jämäkästi kuin olisi aina tehnyt tätä hommaa. Lapsista kukin vuorostaan nosti yhden tehtävälapun. Seremoniamestari luki lapun tehtävän kaikille tiedoksi. Jännittyneinä julkisesta esiintymisestä, kukin joutui jättämään luontaisen kainouden taakseen. Otin tilaisuudesta kamerallani videomateriaalia, jotta joskus voisin jakaa ilon teidän kanssanne.
Oli todella kaunista katsella, miten nuori neitonen, joka on niin arka ja ujo arjessa, puhkesi kukkaan laulaen ja tanssien erään hyvin vanhan ja perinteisen tanssilaulun. Minusta tuntui, että neidon varpaat eivät osuneet lattiaan lainkaan, niin kevyesti hän liihotteli tanssin siivin tanssilattian yli. Hänen hyvin tummat kasvonsa loistivat ja säteilivät onnesta, kun lapset ensihämmästyksestään selvittyään, yhtyivät lauluun rummuttaen perinteiseen tapaan tuoliin tai tömistäen jalkojaan lattiaan. Tunnelma oli äärimmäisen herkkä ja tunnelmallinen.
Lapsi toisensa perään kävi nostamassa lapun. Toisille meni pupu pöksyyn, ja annettu tehtävä jäi tekemättä. Seremoniamestari hoiti tilanteet kunniallisesti kehuen lasta, jolle jännitys kävi liian suureksi, ja tehtävä jäi tekemättä. Taputusten saattelemana lapsi sai kunniallisesti palata paikalleen kenenkään moittimatta lasta. Tästäkin sain lisää ilonaiheita.
Ehkä eniten iloitsin yhden minulle hyvin läheiseksi tulleen pojan esiintyminen. Tullessani Halpatotan erityislastenkotiin hieman yli kaksi vuotta sitten, opin tuntemaan pojan, jota hänen toverinsa pilkallisesti kutsuivat Rat -boyksi - rottapojaksi, hänen ulkonäkönsä mukaan. Otin hänet huomaani, osoittaen hänelle hyvin paljon kiintymystä, lämpöä ja läheisyyttä siten, että muut lapset sen selvästi näkivät. Tällä tavoin uskoin antavani hänelle itseluottamusta ja merkiksi lapsille, että kiintymystä voi osoittaa myös silloin, kun jonkun ulkomuoto ei heitä miellyttäisi.
Muutaman kuukauden kuluttua Lalith osoitti olevansa sisukas sissi. Sri Lankan itsenäisyyspäivän aikana Halpatotassa järjestetään lasten päivä, jolloin päähuomio on liikunnassa. Kaikki osallistuivat innolla eri lajeihin. Ilmassa oli todellisen urheilujuhlan tuntua. Lalith -poika oli ilmoittautunut pitkään juoksumatkaan. Tätä kutsutaan Lankassa maratoniksi. Matkaa kertyy viitisen kilometriä. Yli 35 -asteen kuumuudessa (varjossa) juoksureitin varrelle oli kerääntynyt runsaasti ihmisiä katsomaan lasten kisailua. Reitin varrella paikallisilla ihmisillä on varattuna vesisangot. Juoksijoiden tullessa kohdalle, katsojat heittävät viilentävän veden kilpailijoiden päälle.
Juoksussa kaikki juoksivat saman matkan, niin suuret kuin pienetkin lapset. Kuumuus vie tehokkaasti voimat isommiltakin lapsilta. Maaliin tuli ensimmäisenä Lalith kaikkien yllätykseksi. Pienenä, mutta sitkeänä sissinä hän oli jaksanut juosta tasaisesti koko matkan, voittaen koko porukan. Tämän jälkeen kukaan ei enää kutsunut häntä rotta-pojaksi, vaan käyttävät hänen omaa Lalith -nimeään.
Nyt Uuden Vuoden juhlassa Lalith sai tehtäväkseen esittää vihaista koiraa. Reippaasti poika hoiti tehtävänsä, muiden lasten hurratessa hänelle. Tällaiset tilaisuudet kohottavat kenen tahansa itsetuntoa.
Mistään ei huomannut, että nämä lapset on koottu ympäri Sri Lankan katuja ja laitoksia tänne Halpatotan Detention Homeen -keskitysleiriin, kuten paikalliset ihmiset aiemmin paikkaa kuvailivat. Opettajien ja muun henkilökunnan antama läheisyys, avoimuus ja rakkaus, on muuttanut koko laitoksen ilmapiirin. Nyt voin helposti väittää, että näillä lapsilla on suurempi mahdollisuus onnistua elämässään, kuin monilla ns. ?normaalien? perheiden lapsilla.
Tasan kello kahdeksan, horoskoopin ohjeiden mukaisesti aloitettiin ruokailu. Lapset istuivat paikoillaan, ja minulle annettiin kunniatehtävä tarjoilla ruoka lapsille. Johtaja Darmasena antoi jokaiselle lapselle hyppysellisen ruokaa, merkiksi paremmasta tulevaisuudesta. Toiveena on, että jokaisella lapsella myös vuosien saatossa olisi riittävästi ruokaa pöydässään.
Lasten ruokailtua ohjelmassa seurasi osuus, jota en oikein haluaisi saada kohdalleni. Lasten antaessa ystävyyden -kasvin lehtiä johtajalle ja minulle, he polvistuvat koskettamaan jalkojamme. Perinne on vuosituhansia vanha, jolla osoitetaan kuuliaisuutta ja uskollisuutta. Minun on aina vaikeata olla siinä kiitoksen kohteena. Minä vain olen voluntääri, joka teen tätä työtä sydämestäni, en siksi, että minua näin palvottaisiin. Tästä ei kuitenkaan voi kieltäytyä, vaan se kuuluu hyviin tapoihin. Minun on vain pakko hyväksyä tapahtuma perinteeseen kuuluvana.
Seremonian jälkeen lapset kiipesivät unipuilleen, ja minä matkasin Coolmanin turvallisessa kyydissä Naganden viidakkokylään hyvin iloisena ja onnellisena miehenä.
Volontääri Keke
--------------------------------------------------------------------------------
KAKSOISELÄMÄÄ
Elämme edelleen voimakkaasti kaksoiselämä. Töitä tehdään, mutta ajatukset ovat Sri Lankassa. Ave tuli Suomeen ja Keke jäi toistaiseksi yksin edusmieheksemme.
Erankan talo on lähes valmis ja Toivolan remontit tällä erää tehty. Syksyllä odottavat uudet tarpeet.
Päähuomio keskittyy nyt suuren haaveemme, vammaistalon valmistumiseen. Rakennusvastuun siirtyminen munkki Banagalalle on edelleen osottautunut loistavaksi teoksi. Rakennus uhkaa valmistua reippaasti etuaikaan. Toisaalta nyt on varaa sadekauden viivytyksiin.
Pankien kanssa on saanut takkuilla olan takaa. Liikepankkimainen toiminta siellä on sekin lastenkengissä. Onneksi Kekellä on hyvät hermot.
Meidän kulttuurierot liiketoiminnassa tulevat nyt selkeästi esille. Loputuloksena täydellinen ymmärtämättömyys. Molemmin puolin. Huh. Huh. Sampo-pankillakin olisi siellä näytön paikkaa. :)
--------------------------------------------------------------------------------
KÖYHIEN SOTA
Sisareni Leena lukee paljon srilankalaista kirjallisuutta ja yleensä maailmalta saatavaa faktaa. Hän herätti huomaamaan erikoisen asian: Viime tiedot uutisvälineissä tuovat entistä enemmän murheita. Sota on pohjoisessa ja itärannikon tamilialueilla rajua. Mutta tiesittekö, että maassa ei ole lainkaan asevelvollisuutta. Siellä on on palkka-armeija.
Sotilaiksi liittyvät vain köyhät. Työttömät ja kumia valuttavat alhaisesti palkatut, sekä joen pohjasta hiekkaa sukeltavat nuoret miehet. Työsopimus palkka-armeijaan tehdään 5 vuodeksi. Se vain on monelle perheelle ainoa keino säilyä hengissä.
Kun palkkasotilas kuolee, hallitus järjestää isot hautajaiset. Torvet soivat ja sotilaan urheutta ylistetään. Tehdään sankareita. Se nostaa perheen itsetuntoa surun keskellä.
Keskiluokan ja ylempien luokkien pojat joutuvat harvoin sotimaan. Köyhien perheiden pojille se on pakkotilanne. Palkka lähetetään kotikylään. Jos olisi yleinen asevelvollisuus ja opiskelijapojat riippumatta taustastaan, joutuisivat sotimaan ja ruumiita tulisi, loppuisi sota siihen paikkaan. Se on varmaa. Köyhät taistelevat toisia köyhiä vastaan. Köyhät siis tappavat toisiaan. Keski- ja yläluokka tyytyy kohauttamaan olkapäitään. "Normal killing" , he sanovat.
Ei sota heitä koske.
Onkohan tämä näkökanta ja näkökulma oikea? Se vain tuli yllättäen mieleen. Ja se selittää monen aiemmin ymmärrystä vaille olevan perusteen tässä järjettömässä sodassa.
On surullista, että rakkaan paratiisisaaren suurin tragedia, sota, on köyhien sota. Heillä ei ole varaa muuhun. Ajattelenkohan kummasti? Sanokaa minun sanoneen, että jossain vaiheessa öljy vielä pulpahtaa esiin. Niin kuin monessa muussakin sodassa.
Suviterveisin
Pentti-Oskari
Ps. Ihmisiä on kolmenlaisia: Niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa.
Seuraavana Keken raportti ...
Singhaloiden Uusi Vuosi Halpatotan erityislastenkodissa 13.4.2008
--------------------------------------------------------------------------------
Coolman tuli hakemaan minua ennen kuutta, sillä ohjelma alkaa Halpatotassakin horoskoopin mukaisesti.
Lastenkodissa lapset pelailivat ja leikkivät leikkejään kuten lapset missä tahansa maailmassa. Pojat tietysti harrastivat pallopelejä. Muutamat opettajatkin olivat innostuneet pelaamaan krikettiä poikien kanssa. Paita märkänä he huhkivat pelissä onnistuen ja vähemmän onnistuen lyönneissään ja syötöissään. Poikien lyönneissä oli osumatarkkuutta ja kuivaa ruutia.
Vähän jälkeen kuusi pelit ja leikit loppuivat kuin saksilla leikaten. Minutkin kiidätettiin toimiston terassille oikein vauhdilla. Uuden Vuoden ohjelma alkoi täälläkin perinteisesti, horoskoopin mukaisesti kello 18.29 tasan. Miss Diana tarkkaili kellostaan oikeaa aikaa. Tasan oikealla ajalla Darmasena -johtaja sytytti tulitikkunsa ja sillä sytytti öljylampun palamaan. Perinteisesti kolmen kiven päällä kiehautetaan vanhojen tapojen mukaan onnenruukku, jossa oli vettä, maitoa, suolaa, riisiä, mausteita ja kaikkea sellaista, mitä tarvitaan kotona ruoanlaitossa jokainen päivä.
Lasten kasvoilla näkyi vielä vesirokkoepidemian jäljet vaaleina laikkuina heidän tummissa kasvoissaan.
Muutamien jäädessä hoitamaan tulta onnenruukun ympärillä, muut lapset ja opettajat kerääntyivät meditaatiohetkeen, jonka ohjasi joku isoista oppilaista. Hartaushetken jälkeen keräännyimme ruokasaliin, jonne isommat lapset olivat järjestäneet ohjelmaa. Minun viihtymistäni juhlassa ei häirinnyt yhtään se, etten osaa sighalaa juuri lainkaan. Lasten riemu ja ilo tarttui minuun. Heidän iloinen naurunsa, tarttuva rummutuksensa ja laulunsa nosti minunkin juhlamieleni kattoon.
Sri lankalaiseen juhlaan olennaisesti kuuluvat puheet. Tällaisessakin tilaisuudessa ne kuuluvat asiaan. Darmasena -johtaja puhui pitkään ja perusteellisesti. Puhe oli kuitenkin hauska, sillä aika ajoin lapset purskahtivat hillittömään nauruun. Apulaisrehtorin puhe oli lyhyempi, mutta lähes yhtä hauska naurumittarin mukaan. Minäkin saan aina näissä tilaisuuksissa suunvuoron. Minun puheeni oli todella lyhyt, sisältäen enkä tärkeimpänä viestinä lauseen ?Mama aderei ojaadr!? - ?Minä rakastan Teitä!?
Seremoniamestari hoiti tilaisuuden jämäkästi kuin olisi aina tehnyt tätä hommaa. Lapsista kukin vuorostaan nosti yhden tehtävälapun. Seremoniamestari luki lapun tehtävän kaikille tiedoksi. Jännittyneinä julkisesta esiintymisestä, kukin joutui jättämään luontaisen kainouden taakseen. Otin tilaisuudesta kamerallani videomateriaalia, jotta joskus voisin jakaa ilon teidän kanssanne.
Oli todella kaunista katsella, miten nuori neitonen, joka on niin arka ja ujo arjessa, puhkesi kukkaan laulaen ja tanssien erään hyvin vanhan ja perinteisen tanssilaulun. Minusta tuntui, että neidon varpaat eivät osuneet lattiaan lainkaan, niin kevyesti hän liihotteli tanssin siivin tanssilattian yli. Hänen hyvin tummat kasvonsa loistivat ja säteilivät onnesta, kun lapset ensihämmästyksestään selvittyään, yhtyivät lauluun rummuttaen perinteiseen tapaan tuoliin tai tömistäen jalkojaan lattiaan. Tunnelma oli äärimmäisen herkkä ja tunnelmallinen.
Lapsi toisensa perään kävi nostamassa lapun. Toisille meni pupu pöksyyn, ja annettu tehtävä jäi tekemättä. Seremoniamestari hoiti tilanteet kunniallisesti kehuen lasta, jolle jännitys kävi liian suureksi, ja tehtävä jäi tekemättä. Taputusten saattelemana lapsi sai kunniallisesti palata paikalleen kenenkään moittimatta lasta. Tästäkin sain lisää ilonaiheita.
Ehkä eniten iloitsin yhden minulle hyvin läheiseksi tulleen pojan esiintyminen. Tullessani Halpatotan erityislastenkotiin hieman yli kaksi vuotta sitten, opin tuntemaan pojan, jota hänen toverinsa pilkallisesti kutsuivat Rat -boyksi - rottapojaksi, hänen ulkonäkönsä mukaan. Otin hänet huomaani, osoittaen hänelle hyvin paljon kiintymystä, lämpöä ja läheisyyttä siten, että muut lapset sen selvästi näkivät. Tällä tavoin uskoin antavani hänelle itseluottamusta ja merkiksi lapsille, että kiintymystä voi osoittaa myös silloin, kun jonkun ulkomuoto ei heitä miellyttäisi.
Muutaman kuukauden kuluttua Lalith osoitti olevansa sisukas sissi. Sri Lankan itsenäisyyspäivän aikana Halpatotassa järjestetään lasten päivä, jolloin päähuomio on liikunnassa. Kaikki osallistuivat innolla eri lajeihin. Ilmassa oli todellisen urheilujuhlan tuntua. Lalith -poika oli ilmoittautunut pitkään juoksumatkaan. Tätä kutsutaan Lankassa maratoniksi. Matkaa kertyy viitisen kilometriä. Yli 35 -asteen kuumuudessa (varjossa) juoksureitin varrelle oli kerääntynyt runsaasti ihmisiä katsomaan lasten kisailua. Reitin varrella paikallisilla ihmisillä on varattuna vesisangot. Juoksijoiden tullessa kohdalle, katsojat heittävät viilentävän veden kilpailijoiden päälle.
Juoksussa kaikki juoksivat saman matkan, niin suuret kuin pienetkin lapset. Kuumuus vie tehokkaasti voimat isommiltakin lapsilta. Maaliin tuli ensimmäisenä Lalith kaikkien yllätykseksi. Pienenä, mutta sitkeänä sissinä hän oli jaksanut juosta tasaisesti koko matkan, voittaen koko porukan. Tämän jälkeen kukaan ei enää kutsunut häntä rotta-pojaksi, vaan käyttävät hänen omaa Lalith -nimeään.
Nyt Uuden Vuoden juhlassa Lalith sai tehtäväkseen esittää vihaista koiraa. Reippaasti poika hoiti tehtävänsä, muiden lasten hurratessa hänelle. Tällaiset tilaisuudet kohottavat kenen tahansa itsetuntoa.
Mistään ei huomannut, että nämä lapset on koottu ympäri Sri Lankan katuja ja laitoksia tänne Halpatotan Detention Homeen -keskitysleiriin, kuten paikalliset ihmiset aiemmin paikkaa kuvailivat. Opettajien ja muun henkilökunnan antama läheisyys, avoimuus ja rakkaus, on muuttanut koko laitoksen ilmapiirin. Nyt voin helposti väittää, että näillä lapsilla on suurempi mahdollisuus onnistua elämässään, kuin monilla ns. ?normaalien? perheiden lapsilla.
Tasan kello kahdeksan, horoskoopin ohjeiden mukaisesti aloitettiin ruokailu. Lapset istuivat paikoillaan, ja minulle annettiin kunniatehtävä tarjoilla ruoka lapsille. Johtaja Darmasena antoi jokaiselle lapselle hyppysellisen ruokaa, merkiksi paremmasta tulevaisuudesta. Toiveena on, että jokaisella lapsella myös vuosien saatossa olisi riittävästi ruokaa pöydässään.
Lasten ruokailtua ohjelmassa seurasi osuus, jota en oikein haluaisi saada kohdalleni. Lasten antaessa ystävyyden -kasvin lehtiä johtajalle ja minulle, he polvistuvat koskettamaan jalkojamme. Perinne on vuosituhansia vanha, jolla osoitetaan kuuliaisuutta ja uskollisuutta. Minun on aina vaikeata olla siinä kiitoksen kohteena. Minä vain olen voluntääri, joka teen tätä työtä sydämestäni, en siksi, että minua näin palvottaisiin. Tästä ei kuitenkaan voi kieltäytyä, vaan se kuuluu hyviin tapoihin. Minun on vain pakko hyväksyä tapahtuma perinteeseen kuuluvana.
Seremonian jälkeen lapset kiipesivät unipuilleen, ja minä matkasin Coolmanin turvallisessa kyydissä Naganden viidakkokylään hyvin iloisena ja onnellisena miehenä.
Volontääri Keke
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Huh, Huh
Naantali 31.03.2008
--------------------------------------------------------------------------------
HUH HUH !
Sain viime viikolla viestin Kekeltä: "Diana soitti juuri Toivolan lastenkodista, että 43 lasta on sairastunut Small Poxiin, mikä minun englanninkielitaidollani ymmärrettynä tarkoittaa ISOROKKOA. Huomisaamuksi tarvitsevat lääkkeisiin vähän yli 14000 Rs. Se on melkein 100 ?. Ilman lääkettä voi sattua ihan mitä vaan. Voinko maksaa lääkkeet?"
"Marja! Katso sanakirjasta äkkiä, mitä isorokko on englanniksi. "
"Se on Small Pox"
Vatsani rujahti hetkessä löysäksi ja verenpaine nousi kohisten. EI voi olla totta. Tätä emme olisi ansainneet kaiken jälkeen. Sisareni Leena katsoi netistä, että WHO on ilmoittanut isorokon hävinneen maailmasta 1980 luvulla. Muistelin, että se on puhjennut sen jälkeen satunnaisesti muistaakseni jossain Afrikan maassa. Voi ei. Tämä on katastrofi. Sydämeni löi niin lujaa, että pelkäsin sen lentävän ulos rinnastani. Täydellinen karanteeni. Ehkä koko saaren rajat kiinni?
Sitten tuli uusi viesti Kekeltä: "Kyllä sen termin pitää olla Chickenpox eli vesirokko. Miss Dianalla saattoi olla käännösvirhe." Soitin pikaisesti Kekelle. Verenpaine laski ja vatsa alkoi kiinteytyä. Se olikin vesirokko. Luojalle (olkoon minkä niminen tahansa) KIITOS.
Oma, palkkaamamme lääkäri, on paikalla ja asiat hänen hoivissaan. Olihan sekin oikeaan osunut rekrytointi. Vain kaksi opettajaa on säästynyt tartunnalta. Muu henkilökunta ja lapset on eristetty. Lääkäri pyysi rahaa rakkuloiden desinfioimiseen ja potilaiden yleiskunnon kohottamiseen. Apumme on päivänselvää. Miten taas olen onnellinen ja hiukan ylpeäkin siitä, että voimme toimia reaaliajassa ja ruohonjuuritasolla. Lotus Hill hanke on tällainen. Äkäiset päätökset ja nopeat toteutukset.
MUISTONA SIKOTAUTI
Vesirokkohan on tauti - jos nyt hyvää haetaan jostain taudista - johon saa yleensä immuniteetin sairastumisen yhteydessä. Keke sen lapsena sairasti, joten vaaraa ei liene. Joskin poikkeuksia on.
Muistuu mieleen tapahtuma 50-luvulta. Sikotauti oli hyvin yleinen tauti silloin. Naapurin poika oli juuri aloittanut seurustelun ja molemmat sairastuivat sikotautiin. Jälkitaudin vaara on tässäkin sairaudessa aina olemassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lääkärintarkastuksessa lääkäri ilmoitti jälkitaudin seurauksena lapsensaannin olevan nyt mennyttä.
Siihen aikaan ehkäisymenetelmät olivat toisella tasolla kuin nykyään. Pariskunta löysi positiivisen näkökulman sairautensa aiheutukseen. Nyt ei tarvitse pelätä raskaaksi tulemista. 9 kuukauden kuluttua nuorelle parille syntyi poika. Hän sai upean nimen: Atso (nimi keksitty). Viime suvena Aurajokirannassa minua tuli tervehtimään yli viisikymppinen mies: "Et varmaan muista minua, olin pieni poika kun lähdit maailmalle. Asuimme naapurissanne ja isäni ja äitini tunsit hyvin."
"Kyllähän minä Sinut tunnen. Olet Atso."
Tarjosin Atsolle konjakit. Hiukan hän ihmetteli ystävällisyyttäni. En kertonut perusteita. Liekö edes ymmärtänyt, jos olisin kertonut. Hymyilin vaan ystävällisesti. Elämän positiivisia asioita.
TILINTARKASTUSKERTOMUS
Minua jäi vaivaamaan Ernst & Youngin menettely lähettää tilintarkastuskertomus meille ilman allekirjoitusta. Pyysin Kekeä uudelleen paikan päälle ja kertomaan, että kansainvälisen tavan mukaan vuosikokous hyväksyy tilit vasta kun tilintarkastajan allekirjoitettu kertomus on käytettävissä. Ja tulihan se sieltä. Keke skannasi sähköpostilla sen ja nyt se on suomennettuna myös Teidän luettavissanne.
EROAVAT KULTTUURIT
On joskus tuskallista, mutta kieltämättä mielenkiintoisia nämä kulttuurierot. Kerran varasimme Hikkaduwasta hotellihuoneen jossa on ilmastointi. Lisämaksu oli melkoinen, mutta fyysinen erilaisuuteni kaipaa sellaista vempelettä ja maksoimme sen. Kun tulimme huoneeseemme, en saanut ilmastointilaitetta toimimaan. Kävi selville, ettei se ollut toiminut yli vuoteen.
Pyysin lisämaksun takaisin. Mitä vielä? Hotellin johtaja ihmetteli vaatimukseni syytä. "Minähän tilasin huoneen, jossa on ilmastointilaite ".
"Kyllä Sir, te saitte huoneen, jossa on ilmastointilaite. Jos se laitetaan vielä toimimaan, se maksaa uuden lisämaksun."
Johtaja loukkaantui syvästi, kun vaihdoimme hotellia. Loukkaantuminen johtui varmaan siitä kulttuurierosta.
--------------------------------------------------------------------------------
VOLONTÄÄRIRAPORTTI
PAIKAN PÄÄLTÄ
Ohessa Keken lähettämä raportti.
Rauhallista vesirokkoepidemian jälkeen. Kovin kiittelivät antamastamme lääkeavusta. Äkillisenä ja sangen rajuna tullut Chickenpox, vesirokko -epidemia, kaatoi sänkyyn 43 lasta ja kaksi opettajaa. Ostamamme lääkkeet laskivat kuumetta, auttoivat kipuun ja särkyyn ja poistivat rakkuloiden puhkeamisen jälkeen tulehdusten riskiä. Kiitoksia kaikille kummeillemme Halpatotan erityislastenkodin väeltä!
Kuten aina, Halpatotassa isoimmat tytöt valmistavat ruoan 150 lapselle päivittäin mestarikokin valvovan silmän alla. Tänään kokki oli vielä toipilaana kotonaan vesirokkotartunnan vuoksi. Tytöt tuntuivat selviytyvän urakastaan ilman valvovaa silmää. Tämä kaikki on hyvää oppia tulevaisuutta varten.
Hinnat ovat nousseet Sri Lankassa, Paratiisisaarella pilviin. Kaasun hinta on kaksinkertaistunut vuodessa. Siksi Halpatotassakin on luovuttu kaasun käytöstä kokonaan ja siirrytty vanhaan ja turvalliseen avotulen käyttöön kolmen kiven varassa. Valmistuu herkkuateria näinkin.
------------------------
Aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan Keembielaan rakennuksellemme. Kello ei ollut vielä kymmentä, joten minulle jäi aikaa valokuvata taas kaikkea uutta. Katonteko on hidasta puuhaa, varsinkin kun saha oli niin tylsä, että puusepältä kesti todella kauan sahata pattinki poikki. Puukin on todella kovaa. mutta sahan haritusta ja jakoa voisi miettiä. Täällä haritusta ei ole lainkaan, koska heillä ei ole sellaista jakorautaa, jollaisella isoisäni teki jaon ja harituksen. En lähtenyt miestä opettamaan?
Tällä kertaa Banagala ja inssi eivät olleet myöhässä, kuin tuon 15 minuuttia, joka on niin tavallista täällä. Tarkastimme rakennuksen nykyvaiheen. Totesimme yhteen ääneen inssin kanssa, että hyvältä näyttää. Inssi vakuutti minulle, että hän vannottanut urakoitsijaa painottamaan työmiehille, että nyt he tekevät taidetta, eivät pelkästään rakennusta. Tällä rakennuksella on sielu!
Keembielasta ajelin Halpatotaan, jossa neuvottelin varajohtajan kanssa kattoremontin alkamisesta. Haluan kuitenkin ensi nähdä ja neuvotella urakoitsijan kanssa ennen minkäänlaisen kontrahdin tekemistä. Sovimme tapaamisesta Nagandessa kello 17. Urakoitsija tulee Matarasta, ja on tehnyt meidän viimeisimmät rakennushankkeet Halpatotan erityislastenkodissa.
Halpatotan uusien vessojen muoviovet olivat molemmat säpäleinä. Halpa ei ole hyvää täälläkään. Ovimateriaali oli ollut todella huono valinta suureen käyttömäärään suhteutettuna. Tähän ongelmaan palataan myöhemmin. Ikävintä oli, ettei vessoja nyt voida lainkaan käyttää. Suomen armeijassakin nykyään vessoissa on ovet.
--------------------------------------------------------------------------------
Edellisen lisäksi sain seuraavaa viimekäden lisätietoa:
- Vammaiskeskuksen Rakentaja oli ehdottanut rakennettavaksi nyt saman tien kahdelle volontäärille asunnot rinnerakennuksen terassikatolle. Niin järkevää kuin se nyt samassa rytäkässä olisikin, jouduin torjumaan ehdotuksen. Tiedän, että ennen kuin avajaiset on pidetty, tarvitaan vielä monenlaista lisää. Katsotaan sitten, jos raha riittää. Nyt pelataan varman päälle.
- Toivolan remonttien urakoitsija on saamiemme tietojen mukaan Matarasta, Principal (johtajan) naapuri. Alkaa näyttää siltä, että jonkinmoinen vedätys on suunnitteilla lupaamamme kattoremontin kohdalla. Lisähintaa oli hakusessa, koska katon tukipuut kuulema pitäisi myös vaihtaa. Ei muuten vaihdeta. Ne asennettiin uudesta puusta vain runsas vuosi sitten. Että sellainen juttu.
- Paikallinen Uusi Vuosi vietetään viikon tauolla vammaisrakennustyömaalla. Tahti onkin ollut aivan huikea. Lisää virtaa vaan hakemaan.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
PS.
Meri- tyttärellämme on jännät paikat Mexico Cityssä. Laskettu aika oli Pitkäperjantaina, Pentin päivänä. Minua ei hätkäytä enää mikään. Jo kuukauden verran joka ainut kerta kun puhelin pärähtää, Marja hyppää metrin ilmaan ja kiljaisee: "Herranen aika, nyt se syntyy. Oskariiiii!"
"Haloo, haloo. Iiiiik! Onk se Meriiiii? Joko tulee?
Lehtimyyjätkin, kaiken kokeneet, laskevat hiljaa luurin.
Elämme hienoja aikoja.
--------------------------------------------------------------------------------
HUH HUH !
Sain viime viikolla viestin Kekeltä: "Diana soitti juuri Toivolan lastenkodista, että 43 lasta on sairastunut Small Poxiin, mikä minun englanninkielitaidollani ymmärrettynä tarkoittaa ISOROKKOA. Huomisaamuksi tarvitsevat lääkkeisiin vähän yli 14000 Rs. Se on melkein 100 ?. Ilman lääkettä voi sattua ihan mitä vaan. Voinko maksaa lääkkeet?"
"Marja! Katso sanakirjasta äkkiä, mitä isorokko on englanniksi. "
"Se on Small Pox"
Vatsani rujahti hetkessä löysäksi ja verenpaine nousi kohisten. EI voi olla totta. Tätä emme olisi ansainneet kaiken jälkeen. Sisareni Leena katsoi netistä, että WHO on ilmoittanut isorokon hävinneen maailmasta 1980 luvulla. Muistelin, että se on puhjennut sen jälkeen satunnaisesti muistaakseni jossain Afrikan maassa. Voi ei. Tämä on katastrofi. Sydämeni löi niin lujaa, että pelkäsin sen lentävän ulos rinnastani. Täydellinen karanteeni. Ehkä koko saaren rajat kiinni?
Sitten tuli uusi viesti Kekeltä: "Kyllä sen termin pitää olla Chickenpox eli vesirokko. Miss Dianalla saattoi olla käännösvirhe." Soitin pikaisesti Kekelle. Verenpaine laski ja vatsa alkoi kiinteytyä. Se olikin vesirokko. Luojalle (olkoon minkä niminen tahansa) KIITOS.
Oma, palkkaamamme lääkäri, on paikalla ja asiat hänen hoivissaan. Olihan sekin oikeaan osunut rekrytointi. Vain kaksi opettajaa on säästynyt tartunnalta. Muu henkilökunta ja lapset on eristetty. Lääkäri pyysi rahaa rakkuloiden desinfioimiseen ja potilaiden yleiskunnon kohottamiseen. Apumme on päivänselvää. Miten taas olen onnellinen ja hiukan ylpeäkin siitä, että voimme toimia reaaliajassa ja ruohonjuuritasolla. Lotus Hill hanke on tällainen. Äkäiset päätökset ja nopeat toteutukset.
MUISTONA SIKOTAUTI
Vesirokkohan on tauti - jos nyt hyvää haetaan jostain taudista - johon saa yleensä immuniteetin sairastumisen yhteydessä. Keke sen lapsena sairasti, joten vaaraa ei liene. Joskin poikkeuksia on.
Muistuu mieleen tapahtuma 50-luvulta. Sikotauti oli hyvin yleinen tauti silloin. Naapurin poika oli juuri aloittanut seurustelun ja molemmat sairastuivat sikotautiin. Jälkitaudin vaara on tässäkin sairaudessa aina olemassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lääkärintarkastuksessa lääkäri ilmoitti jälkitaudin seurauksena lapsensaannin olevan nyt mennyttä.
Siihen aikaan ehkäisymenetelmät olivat toisella tasolla kuin nykyään. Pariskunta löysi positiivisen näkökulman sairautensa aiheutukseen. Nyt ei tarvitse pelätä raskaaksi tulemista. 9 kuukauden kuluttua nuorelle parille syntyi poika. Hän sai upean nimen: Atso (nimi keksitty). Viime suvena Aurajokirannassa minua tuli tervehtimään yli viisikymppinen mies: "Et varmaan muista minua, olin pieni poika kun lähdit maailmalle. Asuimme naapurissanne ja isäni ja äitini tunsit hyvin."
"Kyllähän minä Sinut tunnen. Olet Atso."
Tarjosin Atsolle konjakit. Hiukan hän ihmetteli ystävällisyyttäni. En kertonut perusteita. Liekö edes ymmärtänyt, jos olisin kertonut. Hymyilin vaan ystävällisesti. Elämän positiivisia asioita.
TILINTARKASTUSKERTOMUS
Minua jäi vaivaamaan Ernst & Youngin menettely lähettää tilintarkastuskertomus meille ilman allekirjoitusta. Pyysin Kekeä uudelleen paikan päälle ja kertomaan, että kansainvälisen tavan mukaan vuosikokous hyväksyy tilit vasta kun tilintarkastajan allekirjoitettu kertomus on käytettävissä. Ja tulihan se sieltä. Keke skannasi sähköpostilla sen ja nyt se on suomennettuna myös Teidän luettavissanne.
EROAVAT KULTTUURIT
On joskus tuskallista, mutta kieltämättä mielenkiintoisia nämä kulttuurierot. Kerran varasimme Hikkaduwasta hotellihuoneen jossa on ilmastointi. Lisämaksu oli melkoinen, mutta fyysinen erilaisuuteni kaipaa sellaista vempelettä ja maksoimme sen. Kun tulimme huoneeseemme, en saanut ilmastointilaitetta toimimaan. Kävi selville, ettei se ollut toiminut yli vuoteen.
Pyysin lisämaksun takaisin. Mitä vielä? Hotellin johtaja ihmetteli vaatimukseni syytä. "Minähän tilasin huoneen, jossa on ilmastointilaite ".
"Kyllä Sir, te saitte huoneen, jossa on ilmastointilaite. Jos se laitetaan vielä toimimaan, se maksaa uuden lisämaksun."
Johtaja loukkaantui syvästi, kun vaihdoimme hotellia. Loukkaantuminen johtui varmaan siitä kulttuurierosta.
--------------------------------------------------------------------------------
VOLONTÄÄRIRAPORTTI
PAIKAN PÄÄLTÄ
Ohessa Keken lähettämä raportti.
Rauhallista vesirokkoepidemian jälkeen. Kovin kiittelivät antamastamme lääkeavusta. Äkillisenä ja sangen rajuna tullut Chickenpox, vesirokko -epidemia, kaatoi sänkyyn 43 lasta ja kaksi opettajaa. Ostamamme lääkkeet laskivat kuumetta, auttoivat kipuun ja särkyyn ja poistivat rakkuloiden puhkeamisen jälkeen tulehdusten riskiä. Kiitoksia kaikille kummeillemme Halpatotan erityislastenkodin väeltä!
Kuten aina, Halpatotassa isoimmat tytöt valmistavat ruoan 150 lapselle päivittäin mestarikokin valvovan silmän alla. Tänään kokki oli vielä toipilaana kotonaan vesirokkotartunnan vuoksi. Tytöt tuntuivat selviytyvän urakastaan ilman valvovaa silmää. Tämä kaikki on hyvää oppia tulevaisuutta varten.
Hinnat ovat nousseet Sri Lankassa, Paratiisisaarella pilviin. Kaasun hinta on kaksinkertaistunut vuodessa. Siksi Halpatotassakin on luovuttu kaasun käytöstä kokonaan ja siirrytty vanhaan ja turvalliseen avotulen käyttöön kolmen kiven varassa. Valmistuu herkkuateria näinkin.
------------------------
Aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan Keembielaan rakennuksellemme. Kello ei ollut vielä kymmentä, joten minulle jäi aikaa valokuvata taas kaikkea uutta. Katonteko on hidasta puuhaa, varsinkin kun saha oli niin tylsä, että puusepältä kesti todella kauan sahata pattinki poikki. Puukin on todella kovaa. mutta sahan haritusta ja jakoa voisi miettiä. Täällä haritusta ei ole lainkaan, koska heillä ei ole sellaista jakorautaa, jollaisella isoisäni teki jaon ja harituksen. En lähtenyt miestä opettamaan?
Tällä kertaa Banagala ja inssi eivät olleet myöhässä, kuin tuon 15 minuuttia, joka on niin tavallista täällä. Tarkastimme rakennuksen nykyvaiheen. Totesimme yhteen ääneen inssin kanssa, että hyvältä näyttää. Inssi vakuutti minulle, että hän vannottanut urakoitsijaa painottamaan työmiehille, että nyt he tekevät taidetta, eivät pelkästään rakennusta. Tällä rakennuksella on sielu!
Keembielasta ajelin Halpatotaan, jossa neuvottelin varajohtajan kanssa kattoremontin alkamisesta. Haluan kuitenkin ensi nähdä ja neuvotella urakoitsijan kanssa ennen minkäänlaisen kontrahdin tekemistä. Sovimme tapaamisesta Nagandessa kello 17. Urakoitsija tulee Matarasta, ja on tehnyt meidän viimeisimmät rakennushankkeet Halpatotan erityislastenkodissa.
Halpatotan uusien vessojen muoviovet olivat molemmat säpäleinä. Halpa ei ole hyvää täälläkään. Ovimateriaali oli ollut todella huono valinta suureen käyttömäärään suhteutettuna. Tähän ongelmaan palataan myöhemmin. Ikävintä oli, ettei vessoja nyt voida lainkaan käyttää. Suomen armeijassakin nykyään vessoissa on ovet.
--------------------------------------------------------------------------------
Edellisen lisäksi sain seuraavaa viimekäden lisätietoa:
- Vammaiskeskuksen Rakentaja oli ehdottanut rakennettavaksi nyt saman tien kahdelle volontäärille asunnot rinnerakennuksen terassikatolle. Niin järkevää kuin se nyt samassa rytäkässä olisikin, jouduin torjumaan ehdotuksen. Tiedän, että ennen kuin avajaiset on pidetty, tarvitaan vielä monenlaista lisää. Katsotaan sitten, jos raha riittää. Nyt pelataan varman päälle.
- Toivolan remonttien urakoitsija on saamiemme tietojen mukaan Matarasta, Principal (johtajan) naapuri. Alkaa näyttää siltä, että jonkinmoinen vedätys on suunnitteilla lupaamamme kattoremontin kohdalla. Lisähintaa oli hakusessa, koska katon tukipuut kuulema pitäisi myös vaihtaa. Ei muuten vaihdeta. Ne asennettiin uudesta puusta vain runsas vuosi sitten. Että sellainen juttu.
- Paikallinen Uusi Vuosi vietetään viikon tauolla vammaisrakennustyömaalla. Tahti onkin ollut aivan huikea. Lisää virtaa vaan hakemaan.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
PS.
Meri- tyttärellämme on jännät paikat Mexico Cityssä. Laskettu aika oli Pitkäperjantaina, Pentin päivänä. Minua ei hätkäytä enää mikään. Jo kuukauden verran joka ainut kerta kun puhelin pärähtää, Marja hyppää metrin ilmaan ja kiljaisee: "Herranen aika, nyt se syntyy. Oskariiiii!"
"Haloo, haloo. Iiiiik! Onk se Meriiiii? Joko tulee?
Lehtimyyjätkin, kaiken kokeneet, laskevat hiljaa luurin.
Elämme hienoja aikoja.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Merkillinen mies
Naantali 24.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
MERKILLINEN MIES
Myönnän. Olen merkillinen ihminen. Kun olen Sri Lankassa, sormeni syyhyävät alinomaan kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Kokemukset ovat niin voimakkaita, että minulla on pakonomainen tarve kertoa ne heti edelleen ennen kuin unohdan ne uusien kokemusten myötä. Vaimoni tilannearvion mukaan olen naimisissa päiväkirjani kanssa. Syytettäköön sitten kaksinnaimisesta. Tai jospa päiväkirja onkin vain salarakas. Sellainen julkinen salarakas.
Se on myös terapiaa minulle. Aina kun ei jaksa osallistua maailman meno, keskusteluun. Pakenen päiväkirjan tekoon. Piiloudun.
Kotiin tultuamme, tämä salarakkaussuhde pysähtyy. Aina minulle on käynyt niin. Merkillinen juttu. Päiväkirjan teko pysähtyy kuin seinään. Tilalle tulevat kotoiset asiat. Leipätyö monine variaatioineen ryntää syliini kuin rakas koiranpentu jälleennäkemisen ilossa. Ja hyvä niin. Minulla on upea työ, jota rakastan ja josta nautin.
Kaikesta arkisesta aherruksesta huolimatta ajatukset hyppäävät vähän väliä hymyjen kyyneleen muotoiselle saarelle. Jokohan Erankan uudet jalat toimivat? Tuleeko Toivolan uudesta pumppuhuoneesta vesi? Jaksaako Banagala pitää vauhtia rakentamisessa? Antaakohan Kiira koskaan anteeksi sitä, että jätimme sen sinne?
Onneksi on puhelin ja sähköposti. Onneksi paikalla on Keke, jolta voi tarkistaa huolestumisensa kohteet. Tietoa tulee reaaliajassa. Mutta kun itse ei ole paikan päällä kokemassa, päiväkirja ei ole päivittäinen pakkomielle.
Sain useitakin huolestuneita viestejä. Ollaanko kunnossa? Onk kaik hyvi? Mikset kirjoita? Edes jotain.
--------------------------------------------------------------------------------
Tiedättekö mitä on Kalannin murteella "jotta"? Kun "kusilkaine" (muurahainen) keitetään 7 vedessä, se mitä jää jäljelle on "jotta".
--------------------------------------------------------------------------------
Tätä kirjoittaessani TV:stä tulee Pääsiäisen Jumalanpalvelus Vatikaanista. Havahduin äkkiä kuullessani nimen Sri Lanka. Menossa oli Paavin Pyhän ehtoollisen jako. Kuuluttaja kertoi vuorossa olevan srilankalaisen naisen. Mielessäni uskoin, että hän oli tullut rukoilemaan kotimahansa rauhaa.
NAIS DAY
Järjestimme naistenpäivänä teematilaisuuden Herrankukkarossa. Tupa täynnä naisia. Ja me Töytärin Jussin kanssa. Vaikka olisi kuinka iso kanalauma, eihän se toimi, jollei ole kukkoa. Nyt kaksin kappalein.
Teemana positiivisuus, josta Jussi luennoi innostavasti, kuten aina. Oli hiukan mutruissaan minulle:) hänelle jääneen lyhyen ajan vuoksi, kun venäytin oman osioni pitkäksi. Aiheena oli hymy. Materiaalin alkuperän arvannettekin. Lopuksi kerroin tapani mukaan "muutamalla sanalla" Lotus Hill hankkeestamme. Kummeja saatiin lisää ja tilaisuuden tuotosta saatiin rahallista lisäarvoa hymyjen saarelle. Ystävyyden rannekkeet tekivät kauppansa.
--------------------------------------------------------------------------------
HALUAISITKO AUTTAA?
Kun olet mukana tilaisuudessa, jossa arvelet olevan mukana ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen ystävyyden rannenauhan, ole yhteydessä. Kerro minulle yhteystietosi ja arvioitu rannekemäärä, lähetän ne Sinulle. Palautat mahdolliset myymättä jääneet ja tilität vain myydyistä kappaleista.
--------------------------------------------------------------------------------
ILO (lainaus Jaana Venkulalta)
Ilo on ihmisten välisen yhteyden huomaamista.
Kaikkein suurin ilo on realistinen tieto itsestä.
Ilo on energiaa. Ilo on asiantila, joka ei vanhene.
Katkeruus johtuu siitä, ettei tee mitään.
Käärikää hihat.
Pienikin teko tuottaa iloa itselle.
Ilo on voimaa, jonka jättää toiseen ihmiseen.
Itse saa samalla lisää voimaa.
Mikä on ahdistuksen ja ilon yhteys?
Aina kun on ahdistus, niin lopulta tulee ilo.
Ahdistus on itse asiassa oire, joka kehottaa sinua
muuttamaan toimintatapoja.
Pienestä teosta voi aloittaa, se poikii seuraavat teot,
ilon ja energian.
Se sinun pieni tekosi.
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä se Sri Lanka vaan elää elämässämme, kuin valtio valtiossa. Marja on vieläkin pahempi / parempi. Herää öisinkin ja huutelee Kiiraa. Kiira on kuulemma niin kasvanut, ettei mahdu enää päivähuilille viileään juomakeppuun. Hän löysi uuden viileän paikan Ankkelin suihkunurkkauksen lattialta. Tiiviste vähän vuotaa ja niin lattialaatat ovat märkiä ja viileitä. Ei tyhmä.
TAAS KAIKKI HYVIN
Hanke elää ja voi hyvin.
Vammaiskodin rakennustyöt etenevät sellaista vauhtia, että huimaa. Munkki Banagalaa pitää jo toppuutella, sillä meidän rahamme eivät riitä, jos kaikki tehdään samalla kertaa.
Keke raportoi toimiaan:
Saadakseen Ernst & Young kirjanpitotoimistolta vuodenvaihteen tilinpäätöksen, piti töitä tehdä oikein hartiavoimin, vaikka toimistolla oli tiedossaan määräaikamme. Kun kaikki oli kunnossa, ilmeni että tilintarkastaja haluaa käydä läpi kaikki avustuskohteemme ja tarkistaa, että rahat on todella käytetty tositteiden mukaan.
Yllättävä, mutta sinänsä hieno juttu. Oikein hyvä. Toimistohan on maailmanlaajuinen ja hyvämaineinen, jonka säilyttääkseen tekee kaiken viimeisen päälle. Suomessa on erilainen käytäntö. Sri Lankassa ei olekaan meidän kaltaistamme verotarkastuskäytäntöä.
Tilintarkastaja kiersi koko päivän avustuskohteitamme ja haastatteli asianosaisia paikallisia. Hän sanoi päivän päätteeksi olevansa kovin yllättynyt. Ulkolaisten avustusjärjestöjen rahanmenokohteet ovat kuulemma hänen kokemansa mukaan usein vähän niin ja näin. Erankan talonrakennus oli viimeinen kohde. Sen jälkeen hän totesi, ettei kuuna ikinä olisi uskonut papereita selatessaan, että ne vastaavat todellisuutta.
Leena sisareni tulee näinä päivinä sieltä kotiin ja hänen kerassaan saamme tilinpäätösmateriaalin tilintarkastuskertomuksineen. Tuskin maltamme odottaa, mitä hän kirjoitti. Kuulette siitä myöhemmin.
Erankan uusia jalkoja vielä sovitellaan ja kodin rakentaminen on aikataulussaan.
ONKKELIN ONGELMAT
Keken seuraavat viikot kuluvat ensisijaisesti rakennuksen pankkitakauksen parissa. Ei ole helppo homma.
Keke sai perinnöksi minulta toisenkin työn: Ankkeli pitää saada ymmärtämään, ettei roskia saa heittää viidakkoon noin vain. Sainkin jo hänet ymmärtämään, ettei porttimme ulkopuolelle alueellemme saa heittää roskia. Olen järjestänyt ison betonirenkaan, jossa roskat poltetaan. Mutta kun Ankkeli jättää roskapussit sellaisenaan renkaaseen, koirat ja muut eläimet levittävät ne pitkin viidakkoa.
Toistamisesta toistamiseen painotin, että meidän pitää olla esimerkkinä muille. Ankkeli pyöritti päätään ymmärtämisen merkiksi ja hoki, että jees jees. Vartin päästä näin, kun Ankkeli työnsi kottikärryillä rakennusjätteitä tietä pitkin, ja oli juuri kippaamassa niitä viidakkoon, kun karjaisin niin, että Kiiraltakin pääsi luraus.
Onneksi Coolman oli tulkkina. Ankkeli oli syvästi loukkaantunut hänen toimensa keskeytyksestä. Hänhän oli kippaamassa roskia NAAPURIN puolelle. Anna mun kaikki kestää. Muuten mukava mies tuo Ankkeli. (kirjoitetaan Onkkeli).
KOIRAMAISTA JUTTUA
Rubikan kaikki neljä koiraa ovat palanneet takaisin aitamme taakse hetteikkötontille uudesta kodistaan. Anna mun taas kestää.
Coolman lupasi rakentaa tonttimme ympäri aidan päälle tiheän verkon, etteivät käärmeet pääse Kiiraa kiusaamaan. Samalla verkko estää koiriamme hyppäämästä kyläkäynneille kapisten koirakumppaniensa pariin. Kiirallekin voisi tulla vääränmerkkisiä pentuja.
PÄÄSIÄISTERVEISIÄ
Tätä kirjoittaessani on Pääsiäinen. Muistui mieleeni tapahtuma vuosien takaa: Ajelin Portugalin etelävuoriston pikkutietä. Pienen Casais kylän laitamilla hiljensin vauhtia. Erehtymätön tuoksuaistini ilmoitti, että läheisyydessä on uunituoretta leipää. Pysähdyin pienen kyläleipomon viereen. Tien reunalle oli kannettu pitkä pöytä, jolle oli ladottu valtaisa kasa kullaruskeita, kiiltäviä ja höyryäviä pääsiäisleipiä. Nuori poika riensi tekemään kauppaa. Näytin yhtä sormea ja sanoin naapurimaan kielellä "uno". Poika viittoili kiihkeästi 1, 2, 3 vai 4? Vain yksi, yritin epätoivoisesti selittää. Leivät olivat kaikki samannäköisiä.
Lopuksi poika vei minut sisälle, jossa isä paraillaan otti uusia leipiä uunista. Hän selitti ja minä ymmärsin, että nämä leivät olivat traditionaalisia portugalilaisia pääsiäisleipiä. Jatkoimme kaupantekoa: yksi leipä! 1,2,3 vai 4? Lopuksi leipuri otti ison veitsen ja halkaisi yhden leivän. Asia selvisi kerralla.
Portugalilaisen tradition mukaan pääsiäisleivän sisään leivotaan kokonaisia kananmunia - kuorineen päivineen. On yhden, kahden, kolmen ja neljän munan leipiä. Kuin meillä hääkakkua. Eräänlainen paikallinen kalakukko.
Otin neljän munan leivän, yhden kappaleen, sillä se oli iso kuin vessan kansi. Illalla asunnolla minulla oli hauskaa kun Marja leikkasi leipää aavistamatta mitään. Pienet jutut on hauskoja. Rakastan pienyrittämistä. Pieniä leipomoja. Persoonallisia, elämää rikastuttavia juttuja.
AIKAINEN KEVÄT
Vaikka elämme vielä maaliskuuta, kevätkärpäset pörräävät ikkunanlaudalla. Hymy nousi huulilleni. Kysyin Marjalta, muistaako hän kun yli 20 vuotta sitten olin ostanut upouuden auton? Kyllä. Aamulla ihmettelimme herätessämme, missä junioripoikamme on? Pihalta kuului kovaa kolinaa. Juniori istui uutukaisen automme sisällä vasara kädesään. "Iti! Mä tapan kälpäsiä!"
Ysävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
MERKILLINEN MIES
Myönnän. Olen merkillinen ihminen. Kun olen Sri Lankassa, sormeni syyhyävät alinomaan kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Kokemukset ovat niin voimakkaita, että minulla on pakonomainen tarve kertoa ne heti edelleen ennen kuin unohdan ne uusien kokemusten myötä. Vaimoni tilannearvion mukaan olen naimisissa päiväkirjani kanssa. Syytettäköön sitten kaksinnaimisesta. Tai jospa päiväkirja onkin vain salarakas. Sellainen julkinen salarakas.
Se on myös terapiaa minulle. Aina kun ei jaksa osallistua maailman meno, keskusteluun. Pakenen päiväkirjan tekoon. Piiloudun.
Kotiin tultuamme, tämä salarakkaussuhde pysähtyy. Aina minulle on käynyt niin. Merkillinen juttu. Päiväkirjan teko pysähtyy kuin seinään. Tilalle tulevat kotoiset asiat. Leipätyö monine variaatioineen ryntää syliini kuin rakas koiranpentu jälleennäkemisen ilossa. Ja hyvä niin. Minulla on upea työ, jota rakastan ja josta nautin.
Kaikesta arkisesta aherruksesta huolimatta ajatukset hyppäävät vähän väliä hymyjen kyyneleen muotoiselle saarelle. Jokohan Erankan uudet jalat toimivat? Tuleeko Toivolan uudesta pumppuhuoneesta vesi? Jaksaako Banagala pitää vauhtia rakentamisessa? Antaakohan Kiira koskaan anteeksi sitä, että jätimme sen sinne?
Onneksi on puhelin ja sähköposti. Onneksi paikalla on Keke, jolta voi tarkistaa huolestumisensa kohteet. Tietoa tulee reaaliajassa. Mutta kun itse ei ole paikan päällä kokemassa, päiväkirja ei ole päivittäinen pakkomielle.
Sain useitakin huolestuneita viestejä. Ollaanko kunnossa? Onk kaik hyvi? Mikset kirjoita? Edes jotain.
--------------------------------------------------------------------------------
Tiedättekö mitä on Kalannin murteella "jotta"? Kun "kusilkaine" (muurahainen) keitetään 7 vedessä, se mitä jää jäljelle on "jotta".
--------------------------------------------------------------------------------
Tätä kirjoittaessani TV:stä tulee Pääsiäisen Jumalanpalvelus Vatikaanista. Havahduin äkkiä kuullessani nimen Sri Lanka. Menossa oli Paavin Pyhän ehtoollisen jako. Kuuluttaja kertoi vuorossa olevan srilankalaisen naisen. Mielessäni uskoin, että hän oli tullut rukoilemaan kotimahansa rauhaa.
NAIS DAY
Järjestimme naistenpäivänä teematilaisuuden Herrankukkarossa. Tupa täynnä naisia. Ja me Töytärin Jussin kanssa. Vaikka olisi kuinka iso kanalauma, eihän se toimi, jollei ole kukkoa. Nyt kaksin kappalein.
Teemana positiivisuus, josta Jussi luennoi innostavasti, kuten aina. Oli hiukan mutruissaan minulle:) hänelle jääneen lyhyen ajan vuoksi, kun venäytin oman osioni pitkäksi. Aiheena oli hymy. Materiaalin alkuperän arvannettekin. Lopuksi kerroin tapani mukaan "muutamalla sanalla" Lotus Hill hankkeestamme. Kummeja saatiin lisää ja tilaisuuden tuotosta saatiin rahallista lisäarvoa hymyjen saarelle. Ystävyyden rannekkeet tekivät kauppansa.
--------------------------------------------------------------------------------
HALUAISITKO AUTTAA?
Kun olet mukana tilaisuudessa, jossa arvelet olevan mukana ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen ystävyyden rannenauhan, ole yhteydessä. Kerro minulle yhteystietosi ja arvioitu rannekemäärä, lähetän ne Sinulle. Palautat mahdolliset myymättä jääneet ja tilität vain myydyistä kappaleista.
--------------------------------------------------------------------------------
ILO (lainaus Jaana Venkulalta)
Ilo on ihmisten välisen yhteyden huomaamista.
Kaikkein suurin ilo on realistinen tieto itsestä.
Ilo on energiaa. Ilo on asiantila, joka ei vanhene.
Katkeruus johtuu siitä, ettei tee mitään.
Käärikää hihat.
Pienikin teko tuottaa iloa itselle.
Ilo on voimaa, jonka jättää toiseen ihmiseen.
Itse saa samalla lisää voimaa.
Mikä on ahdistuksen ja ilon yhteys?
Aina kun on ahdistus, niin lopulta tulee ilo.
Ahdistus on itse asiassa oire, joka kehottaa sinua
muuttamaan toimintatapoja.
Pienestä teosta voi aloittaa, se poikii seuraavat teot,
ilon ja energian.
Se sinun pieni tekosi.
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä se Sri Lanka vaan elää elämässämme, kuin valtio valtiossa. Marja on vieläkin pahempi / parempi. Herää öisinkin ja huutelee Kiiraa. Kiira on kuulemma niin kasvanut, ettei mahdu enää päivähuilille viileään juomakeppuun. Hän löysi uuden viileän paikan Ankkelin suihkunurkkauksen lattialta. Tiiviste vähän vuotaa ja niin lattialaatat ovat märkiä ja viileitä. Ei tyhmä.
TAAS KAIKKI HYVIN
Hanke elää ja voi hyvin.
Vammaiskodin rakennustyöt etenevät sellaista vauhtia, että huimaa. Munkki Banagalaa pitää jo toppuutella, sillä meidän rahamme eivät riitä, jos kaikki tehdään samalla kertaa.
Keke raportoi toimiaan:
Saadakseen Ernst & Young kirjanpitotoimistolta vuodenvaihteen tilinpäätöksen, piti töitä tehdä oikein hartiavoimin, vaikka toimistolla oli tiedossaan määräaikamme. Kun kaikki oli kunnossa, ilmeni että tilintarkastaja haluaa käydä läpi kaikki avustuskohteemme ja tarkistaa, että rahat on todella käytetty tositteiden mukaan.
Yllättävä, mutta sinänsä hieno juttu. Oikein hyvä. Toimistohan on maailmanlaajuinen ja hyvämaineinen, jonka säilyttääkseen tekee kaiken viimeisen päälle. Suomessa on erilainen käytäntö. Sri Lankassa ei olekaan meidän kaltaistamme verotarkastuskäytäntöä.
Tilintarkastaja kiersi koko päivän avustuskohteitamme ja haastatteli asianosaisia paikallisia. Hän sanoi päivän päätteeksi olevansa kovin yllättynyt. Ulkolaisten avustusjärjestöjen rahanmenokohteet ovat kuulemma hänen kokemansa mukaan usein vähän niin ja näin. Erankan talonrakennus oli viimeinen kohde. Sen jälkeen hän totesi, ettei kuuna ikinä olisi uskonut papereita selatessaan, että ne vastaavat todellisuutta.
Leena sisareni tulee näinä päivinä sieltä kotiin ja hänen kerassaan saamme tilinpäätösmateriaalin tilintarkastuskertomuksineen. Tuskin maltamme odottaa, mitä hän kirjoitti. Kuulette siitä myöhemmin.
Erankan uusia jalkoja vielä sovitellaan ja kodin rakentaminen on aikataulussaan.
ONKKELIN ONGELMAT
Keken seuraavat viikot kuluvat ensisijaisesti rakennuksen pankkitakauksen parissa. Ei ole helppo homma.
Keke sai perinnöksi minulta toisenkin työn: Ankkeli pitää saada ymmärtämään, ettei roskia saa heittää viidakkoon noin vain. Sainkin jo hänet ymmärtämään, ettei porttimme ulkopuolelle alueellemme saa heittää roskia. Olen järjestänyt ison betonirenkaan, jossa roskat poltetaan. Mutta kun Ankkeli jättää roskapussit sellaisenaan renkaaseen, koirat ja muut eläimet levittävät ne pitkin viidakkoa.
Toistamisesta toistamiseen painotin, että meidän pitää olla esimerkkinä muille. Ankkeli pyöritti päätään ymmärtämisen merkiksi ja hoki, että jees jees. Vartin päästä näin, kun Ankkeli työnsi kottikärryillä rakennusjätteitä tietä pitkin, ja oli juuri kippaamassa niitä viidakkoon, kun karjaisin niin, että Kiiraltakin pääsi luraus.
Onneksi Coolman oli tulkkina. Ankkeli oli syvästi loukkaantunut hänen toimensa keskeytyksestä. Hänhän oli kippaamassa roskia NAAPURIN puolelle. Anna mun kaikki kestää. Muuten mukava mies tuo Ankkeli. (kirjoitetaan Onkkeli).
KOIRAMAISTA JUTTUA
Rubikan kaikki neljä koiraa ovat palanneet takaisin aitamme taakse hetteikkötontille uudesta kodistaan. Anna mun taas kestää.
Coolman lupasi rakentaa tonttimme ympäri aidan päälle tiheän verkon, etteivät käärmeet pääse Kiiraa kiusaamaan. Samalla verkko estää koiriamme hyppäämästä kyläkäynneille kapisten koirakumppaniensa pariin. Kiirallekin voisi tulla vääränmerkkisiä pentuja.
PÄÄSIÄISTERVEISIÄ
Tätä kirjoittaessani on Pääsiäinen. Muistui mieleeni tapahtuma vuosien takaa: Ajelin Portugalin etelävuoriston pikkutietä. Pienen Casais kylän laitamilla hiljensin vauhtia. Erehtymätön tuoksuaistini ilmoitti, että läheisyydessä on uunituoretta leipää. Pysähdyin pienen kyläleipomon viereen. Tien reunalle oli kannettu pitkä pöytä, jolle oli ladottu valtaisa kasa kullaruskeita, kiiltäviä ja höyryäviä pääsiäisleipiä. Nuori poika riensi tekemään kauppaa. Näytin yhtä sormea ja sanoin naapurimaan kielellä "uno". Poika viittoili kiihkeästi 1, 2, 3 vai 4? Vain yksi, yritin epätoivoisesti selittää. Leivät olivat kaikki samannäköisiä.
Lopuksi poika vei minut sisälle, jossa isä paraillaan otti uusia leipiä uunista. Hän selitti ja minä ymmärsin, että nämä leivät olivat traditionaalisia portugalilaisia pääsiäisleipiä. Jatkoimme kaupantekoa: yksi leipä! 1,2,3 vai 4? Lopuksi leipuri otti ison veitsen ja halkaisi yhden leivän. Asia selvisi kerralla.
Portugalilaisen tradition mukaan pääsiäisleivän sisään leivotaan kokonaisia kananmunia - kuorineen päivineen. On yhden, kahden, kolmen ja neljän munan leipiä. Kuin meillä hääkakkua. Eräänlainen paikallinen kalakukko.
Otin neljän munan leivän, yhden kappaleen, sillä se oli iso kuin vessan kansi. Illalla asunnolla minulla oli hauskaa kun Marja leikkasi leipää aavistamatta mitään. Pienet jutut on hauskoja. Rakastan pienyrittämistä. Pieniä leipomoja. Persoonallisia, elämää rikastuttavia juttuja.
AIKAINEN KEVÄT
Vaikka elämme vielä maaliskuuta, kevätkärpäset pörräävät ikkunanlaudalla. Hymy nousi huulilleni. Kysyin Marjalta, muistaako hän kun yli 20 vuotta sitten olin ostanut upouuden auton? Kyllä. Aamulla ihmettelimme herätessämme, missä junioripoikamme on? Pihalta kuului kovaa kolinaa. Juniori istui uutukaisen automme sisällä vasara kädesään. "Iti! Mä tapan kälpäsiä!"
Ysävällisesti
Pentti-Oskari
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Lämmöstä lämpöön
Naantalissa 2.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
LÄMMÖSTÄ LÄMPÖÖN
Kun viime vuonna saavuimme kotiin, oli lämpöero yli 50 astetta. Nyt tuskin havaitsimme lämpötilan muutosta. Airisto lainehti ja kimmelsi vapaana ja osa Herrankukkaron väestä kulkee veneillä töihin. Mainoksissamme ulkoiluaktiviteetit jaetaan avovesikauteen ja talveen. Voinemme tätä päätä pian yksinkertaistaa nämäkin asiat. Veneet nostettiin turhaan teloille. Avovesikalastus jatkuu. Harmittaa vaan, kun avantouinnin järjestäminen vaatii veden jäädyttämistä avannon ympärille. Milläs sen teet. On kuin söisi reikäleivän reikää.
Napakelkkaa ei saada asennettua, eikä potkukelkkasafareita voida järjestää. Ei ole montaakaan vuotta kun saapuessamme maaliskuun alussa Sri Lankasta, polkaisimme eksoottiset autojen jääsafarit Rymättylästä Ahvenanmaalle. Jäätiellä paksuus oli noin 70cm. Asiakkaita saapui Thaimaata myöden ja media hurrasi.
-Aiotteko järjestää näitä joka talvi ?
-Tottakai, vanhanajan kunnon talvet ovat tulleet.
Kun hehkutan elämisen kontrastien nautittavuutta, en tarkoittanut ihan tällaista. Kuin kotiin tuliaisiksi parin päivän päästä satoi ohut valkoinen lumipeite. Mustana vellova meri antaa taas kontrastiaan. Nautin kaikesta tästä suuresti.
INTIASSA KUKIN
ON KUMMEMPI
Paluumatka jälleen Intian kautta, emmekä enää muuta kautta kulje. Priority Passin (vähän yli 100? ja voimassa vuoden ja 4 hengelle etuisuudet) hankkiminen mahdollistaa lounchissa odottamisen. Minä nukuin pehmeällä sohvalla ja napostelin intian kanaa välillä puffeesta. Koko lentoaika yhteensä alle 9 tuntia. Finnair lisää Intian lentojaan ja edullisia lentoja löytyy.
Maksatte edestakaisesta lennosta esim. 680?, omatoimisesti haettuna hotellista 20?/hlö ja ruoasta 2-3 ?. Ilmaiseksi maailman kauneinta luontoa ja ystävällisyyden ryydittämää hymyä. Taitaa kulua kotona enemmän rahaa. Tamilikahakat eivät etelän lomarannan elämää haittaa. Mutta omapa on asianne. Välimeren rannalla saa kyllä rahaa enemmän kulumaan.
Miksikö sitten lainkaan tulemme kotiin? Se on se Debet. Se pitää hoitaa työtä tekemällä kuntoon. Eikä Suomen kevättä ja kesää voita muu kuin toinen samanlainen. Vaikka tovimme paratiisisaarella oli työn täyteinen, virtaa on nyt kotiin tuotavaksi ja vaikka muille jakaa. Välillä on hauskaa ajella autolla tien oikeata laitaa. Sri Lanka on sosialistinen kommunistivaltio. Ja liikenne niin vasemmanpuolista, kuin vain voi olla.
HYVÄ LÄHTEÄ
Olihan se sellainen kaksikuukautinen, ettei paremmasta väliä. Mennessämme naapurin kakkahousu isä huusi ja rähjäsi yöt perheelleen ja ajoi takaa viidakkoveitsellä hetteikössä. Vammaiskeskuksen työmaalla työt olivat seisoksissa kolmatta kuukautta. Vain jotain mainitakseni. Kotiin lähtiessämme naapuriperhe asuu uudessa upeassa kodissaan ja vammaiskeskuksen työmaalla ahertaa parhaillaan 20 miestä töissä.
RUBIKA
Voi sitä onnea. Matalan majan väki muutti kuin kivilinnaan. Muuttokuorma oli eksoottinen näky. Jäljelle jäi vain vanha talo ja 4 koiraa.
Kuten viimeksi kerroin, annoin isälle ukaasin purkaa vanha talo välittömästi. Emme halunneet kyläpäällikön kanssa asioiden jatkuvan ojasta allikkoon. Mökin säilymistä huumehörhöisten kesämajana. Purkiko hän sen? Ei. Kun majaa ei purettu, lähti Coolman kakkahousun isän luo, jonka väitettiin olevan rötiskän omistaja.
Coolman kertoi kauhutarinan luonteestani ja tekemisistäni. Samana päivänä saapuivat isä, äiti ja kaksi Rubikan poikaa purkamaan talon. Työ sujui nopeasti ja kaikki mahdollinen materiaali otettiin talteen. Vaan kakkahousua ei näkynyt missään. Tuli rassukka kylätiellä vastaan. Osasin viestittää tunteeni hätä kohtaan käsimerkein. Neljän koiran jättäminen oman onnensa nojaan ruokkimatta ei ole oikealle buddhalaiselle sopivaa. Kerroin, että pian nenä kiertyy vastapäivään muutaman kierroksen. "Yes yes - hoidetaan!"
Seuraavana päivänä porttimme ulkopuolella käytiin mielenkiintoinen näytelmä. Rubikan 14-vuotias poika oli jostain saanut lainaksi Tuk-Tukin ja ajeli sillä kuin aikamies. Täällä pitää aloittaa ajoharjoittelu jo nuorena, että sitten isona osaa. Parhaiten oppii normaalin liikenteen seassa.
Nuorempi veli oli saanut 2 koiraa kiinni ja sitonut ne narulla tuk-tukin penkkiin kiinni hirveän huudon ryydittämänä. Rubika makasi mahallaan hetteikössä allansa Kaisa-koira, joka huusi kuin tapettava sika. Ja koko kylä tietenkin katsomassa. Kakkahousua ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla.
Ostimme molemmille pojille uudet kelpo sängyt patjoineen. Nyt heillä on oma huone, sängyt ja upea koti jonka lattialla ei vesi enää lillu. Olemme onnellisia perheen puolesta. Kun Rubika vielä ymmärtäisi heittää kakkahousun huut hemmettiin, olisi kaikki vielä paremmin. Mutta se on hänen asiansa. Lotus Hill kummit ovat antaneet perheelle uuden elämän. Olemme seuranneet vanhaa elämää 7 vuoden ajan, joten mistään hätiköidystä avun kohteesta ei ole kysymys.
BANAGALA
Ette ikinä usko, millainen tuli munkissa palaa. Mitenkähän hän ehtii hoitaa pyhät toimensa, kun kaapu liehuu rakennustyömaalla aamusta iltaan. Välillä yölläkin. Kun lisäsiiven katon valu alkoi olla toteutusta vaille, se tehtiin, vaikka oli Täydenkuun juhlapäivä. Silloin ei töitä normaalisti tehdä.
Kävimme työmaalla illansuussa ja paikalla hääri yli 20 työmiestä. Valmista piti olla puolenyön aikaan. Banagala selitti, että hommat sujuu, kun paikalla on samanaikaisesti usean alan miehiä. Sähkö- ja putkimiehet tarvitsevat samanaikaisesti betonimiehiä ja päinvastoin. Puumiehet voivat tehdä ikkunat ja ovet valmiiksi suurelta osin. Asennus sitten yhdessä betonimiesten kanssa.
Koko rakennuksen suurin vaihe on katon rakentaminen. Rakennusala on 1200 neliötä. Rakennusvastaava insinööri ja Banagala lähtivät kauas Mataraan asti valikoimaan ja ostamaan puuta. Katon rakentaminen alkaa pikapuolin.
MUISTA !!!!!!!!! 20.1.2009
Joka käänteessä Banagala muistaa muistuttaa, että kerron kaikille Lotus Hill kummeille ja heidän ystävilleen, että muistavat laittaa tämän päivän kalenteriinsa. Kaikki he ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja mehän menemme sinne. Avajaisiin.
MALLIA VAMMAISRAKENTAMISESTA
Käydessämme Erankan "jalkatehtaalla" havaitsin useita mielenkiintoisia rakenneratkaisuja vammaisten liikkumisia huomioiden. Banagala ja Keke kävivät myös pyynnöstäni siellä ja saivat usean tunnin konsultaation paikan johtajalta lattiamateriaaleja myöden. Paikanhan ovat rakennuttaneet ulkomaalaiset alan asiantuntijat. Heidän ja paikallisten kokemukset yhdistettynä saimme varmasti meille hyvin tärkeää tietoa.
ERANKA
Viimeksi kerroin kateellisuuden maihinnoususta Erankan kylään ja omaan perheeseen. Heitetäänkö Eranka pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa vammaiskotiin ja talon valtaavat veljekset perheineen. Tontin omistava isoäiti on jo 82-vuotias.
Reagoin todella rajusti tapahtumaan. Työt seis, kunnes kädessäni on notaarin todistus tontin omistusoikeudesta Erankalle. Hetken jo peljästyinkin, että olin sortunut ylireagointiin. Työt pysähtyivät perjantaina.
Lauantaina Erankan veljet ilmoittivat hädissään - nähdessään, että olimme tosissamme - etteivät he olleet tarkoittaneet mitään pahaa. Keskiviikkona menimme hakemaan Erankaa ja hänen äitiään sovittamaan uusia jalkoja. Kodin pihalla isoäiti toi nähtäväksemme uunituoreet notaarin allekirjoittamat paperit, joiden mukaan 5 böördsin tontti oli lahjoitettu Erankalle. Työt voitiin aloittaa.
Annoimme Erankalle 2 kännykkää, jotta hän voisi lahjoittaa edelleen ne veljilleen linnarauhan solmimiseksi.
Kävimme Gallessa proteesipajalla. Uusia jalkoja soviteltiin lähes koko päivä. Vanhat painoivat 15 kg, uudet 3 kg. Lopputulos näytti upealta. Jalat ovat valmiina muutaman päivän päästä. Maksoimme loppuhinnan. Yhteensä 60.500R = 390 ? Kiitos taas Lotus Hill kummit. Maksoimme myös Erankalle tuk-tuk -kuljetuksen 3000R = 20? kuukaudessa koulumatkoihin.
Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt on Erankalla kaikki hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin ennen.
KIIRA
Runsaan kahden kuukauden ikäinen saksanpaimenkoirapentumme alkaa näyttää elkeitään: Ostin luita ja annoin kaikille koirille omansa. Bullad-vanhus, joka ei ole yhtään kiinnostunut ja innostunut uudesta tulokkaasta, on pitänyt selkeää hajurakoa. Kun oma luu oli kaluttu, se lähestyi ahnaana Kiiran luuta. Se oli äkkilähtö. En ole koskaan ennen nähnyt Bulladin menevän niin lujaa. Pakoon. Kiiran vatsan syvyydestä lähti sellainen ääni, että minäkin jäykistyin paikalle. Meidän pikku Kiira?
Kun teimme lähtöä, Kiira yltyi aivan vallattomaksi. Sitä ei pidellyt mikään. Vuoroin se kieri vesilammikossa ja vuoroin hiekkakasassa. Olimme jo yli tunnin aikataulusta myöhässä kun lähtömme pysähtyi toisen kenkäni katoamiseen. Se oli löydettävä, sillä muutoin olisi minun matkustettava aamutossuilla tai varvasvälitossuilla. Koko porukka hakemaan. Ja löytyihän se piilotettuna lautakasan rakoon. Aavistiko se lähtömme?
Aavisti, sillä laittaessani kengät jalkaani Colombon lentokentälle mentäessä huomasin, että jalkatulehdukseni johdosta myös vasen kantapää oli kipeytynyt pahoin. Molemmat nilkat olivat limppuna. 16 penissiliinipillerin vuorokausivauhti ei tokeennuttanut niitä. Ja nyt vielä tämä kantapääkin. Tuskin pystyin kävelemään. Kunnes sitten lentokoneessa riisuin kengät. Huomasin Kiiran kiusanteon: Se oli järsinyt kengän kantapäästä terävän ja kovan muovinpalan näkyviin pehmusteiden alta. Tämä muovinpala oli painanut kantapäähäni yli sentin syvyisen painauman. Ei ihme, että jalkaan sattui aivan hirveästi kävellessä. Havainto helpotti, sillä tautini ei ollut edennytkään niin pitkälle. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi kaiketi Kiira.
KARU MUISTOMERKKI
Muistojeni syvyyksissä on vahvasti tsunamin aikana sattuneen 2000 ihmisen junaturma. He hukkuivat mutavelliin aivan kotimme läheisyydessä. Junaturmalle on pystytetty hyvin karu muistomerkki. Hikkaduwan aseman sivuraiteelle on tuotu muutama mudasta nostettu junanvaunu. Se on koruton muisto murheellisesta tapahtumasta.
KEKE PAIKALLE - VAHTIVUORO VAIHTUI
Olimme yhdessä viikon verran paikan päällä, ja pääsin informoimaan Kekelle tärkeimmät tapahtumat. Hyvällä mielellä jätin olemassa olevat työt.
Kotiin palattuani työ jatkuu etänä. Osa mielestä ja sydämestä on edelleen siellä. Varainhankintaankin pitää taas keskittyä. Töytärin Jussi tulee vieraakseni viikon päästä. Lyömme päämme yhteen. Mutta varovasti, ettei satu.
HYVÄ OLLA KOTONA TAAS
Yli 2 kk postin avaaminen on aina mielenkiintoista. Samalla korostui jälleen se tosiasia, että Suomessa on kaikki hyvin. Ei nyt sentään kaikki. Tyytyväisyys ei ole. Olisi syytä olla. Kun työpostia availin, totesin jälleen, että on hienoa toimia maassa, joka on maailman vähiten korruptoitunut. Viranomaisten kanssa toiminta on käsittämättömän positiivista ja oikeudenmukaista. Mistähän tällainen tunne johtuu?
Katson ikkunasta valkeaa maata ja mustaa merta. Odotan muuttolintuja ja kevättä. Suomalainen maaliskuu on vuoden hienointa aikaa. Odotan kesää, jossa ei tarvitse ylen määrin hikoilla. Haluan tavata työkavereitani, naapureitani ja ystäviäni, jotka eivät kovin paljon hymyile, mutta jotka ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Odotan Suomen suvea. Rakastan merta, koska sillä ei ole rajoja. Silti tilasin uudet lentoliput Sri Lankaan.
Työmme on vielä vähän kesken. Se on aina ollut vain vähän kesken. Pääsenköhän siitäkään työstä koskaan eläkkeelle. Ehkä en halua sitä. Nautin tästä itsekkäästä olosta. Me emme saa unohtaa heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
LÄMMÖSTÄ LÄMPÖÖN
Kun viime vuonna saavuimme kotiin, oli lämpöero yli 50 astetta. Nyt tuskin havaitsimme lämpötilan muutosta. Airisto lainehti ja kimmelsi vapaana ja osa Herrankukkaron väestä kulkee veneillä töihin. Mainoksissamme ulkoiluaktiviteetit jaetaan avovesikauteen ja talveen. Voinemme tätä päätä pian yksinkertaistaa nämäkin asiat. Veneet nostettiin turhaan teloille. Avovesikalastus jatkuu. Harmittaa vaan, kun avantouinnin järjestäminen vaatii veden jäädyttämistä avannon ympärille. Milläs sen teet. On kuin söisi reikäleivän reikää.
Napakelkkaa ei saada asennettua, eikä potkukelkkasafareita voida järjestää. Ei ole montaakaan vuotta kun saapuessamme maaliskuun alussa Sri Lankasta, polkaisimme eksoottiset autojen jääsafarit Rymättylästä Ahvenanmaalle. Jäätiellä paksuus oli noin 70cm. Asiakkaita saapui Thaimaata myöden ja media hurrasi.
-Aiotteko järjestää näitä joka talvi ?
-Tottakai, vanhanajan kunnon talvet ovat tulleet.
Kun hehkutan elämisen kontrastien nautittavuutta, en tarkoittanut ihan tällaista. Kuin kotiin tuliaisiksi parin päivän päästä satoi ohut valkoinen lumipeite. Mustana vellova meri antaa taas kontrastiaan. Nautin kaikesta tästä suuresti.
INTIASSA KUKIN
ON KUMMEMPI
Paluumatka jälleen Intian kautta, emmekä enää muuta kautta kulje. Priority Passin (vähän yli 100? ja voimassa vuoden ja 4 hengelle etuisuudet) hankkiminen mahdollistaa lounchissa odottamisen. Minä nukuin pehmeällä sohvalla ja napostelin intian kanaa välillä puffeesta. Koko lentoaika yhteensä alle 9 tuntia. Finnair lisää Intian lentojaan ja edullisia lentoja löytyy.
Maksatte edestakaisesta lennosta esim. 680?, omatoimisesti haettuna hotellista 20?/hlö ja ruoasta 2-3 ?. Ilmaiseksi maailman kauneinta luontoa ja ystävällisyyden ryydittämää hymyä. Taitaa kulua kotona enemmän rahaa. Tamilikahakat eivät etelän lomarannan elämää haittaa. Mutta omapa on asianne. Välimeren rannalla saa kyllä rahaa enemmän kulumaan.
Miksikö sitten lainkaan tulemme kotiin? Se on se Debet. Se pitää hoitaa työtä tekemällä kuntoon. Eikä Suomen kevättä ja kesää voita muu kuin toinen samanlainen. Vaikka tovimme paratiisisaarella oli työn täyteinen, virtaa on nyt kotiin tuotavaksi ja vaikka muille jakaa. Välillä on hauskaa ajella autolla tien oikeata laitaa. Sri Lanka on sosialistinen kommunistivaltio. Ja liikenne niin vasemmanpuolista, kuin vain voi olla.
HYVÄ LÄHTEÄ
Olihan se sellainen kaksikuukautinen, ettei paremmasta väliä. Mennessämme naapurin kakkahousu isä huusi ja rähjäsi yöt perheelleen ja ajoi takaa viidakkoveitsellä hetteikössä. Vammaiskeskuksen työmaalla työt olivat seisoksissa kolmatta kuukautta. Vain jotain mainitakseni. Kotiin lähtiessämme naapuriperhe asuu uudessa upeassa kodissaan ja vammaiskeskuksen työmaalla ahertaa parhaillaan 20 miestä töissä.
RUBIKA
Voi sitä onnea. Matalan majan väki muutti kuin kivilinnaan. Muuttokuorma oli eksoottinen näky. Jäljelle jäi vain vanha talo ja 4 koiraa.
Kuten viimeksi kerroin, annoin isälle ukaasin purkaa vanha talo välittömästi. Emme halunneet kyläpäällikön kanssa asioiden jatkuvan ojasta allikkoon. Mökin säilymistä huumehörhöisten kesämajana. Purkiko hän sen? Ei. Kun majaa ei purettu, lähti Coolman kakkahousun isän luo, jonka väitettiin olevan rötiskän omistaja.
Coolman kertoi kauhutarinan luonteestani ja tekemisistäni. Samana päivänä saapuivat isä, äiti ja kaksi Rubikan poikaa purkamaan talon. Työ sujui nopeasti ja kaikki mahdollinen materiaali otettiin talteen. Vaan kakkahousua ei näkynyt missään. Tuli rassukka kylätiellä vastaan. Osasin viestittää tunteeni hätä kohtaan käsimerkein. Neljän koiran jättäminen oman onnensa nojaan ruokkimatta ei ole oikealle buddhalaiselle sopivaa. Kerroin, että pian nenä kiertyy vastapäivään muutaman kierroksen. "Yes yes - hoidetaan!"
Seuraavana päivänä porttimme ulkopuolella käytiin mielenkiintoinen näytelmä. Rubikan 14-vuotias poika oli jostain saanut lainaksi Tuk-Tukin ja ajeli sillä kuin aikamies. Täällä pitää aloittaa ajoharjoittelu jo nuorena, että sitten isona osaa. Parhaiten oppii normaalin liikenteen seassa.
Nuorempi veli oli saanut 2 koiraa kiinni ja sitonut ne narulla tuk-tukin penkkiin kiinni hirveän huudon ryydittämänä. Rubika makasi mahallaan hetteikössä allansa Kaisa-koira, joka huusi kuin tapettava sika. Ja koko kylä tietenkin katsomassa. Kakkahousua ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla.
Ostimme molemmille pojille uudet kelpo sängyt patjoineen. Nyt heillä on oma huone, sängyt ja upea koti jonka lattialla ei vesi enää lillu. Olemme onnellisia perheen puolesta. Kun Rubika vielä ymmärtäisi heittää kakkahousun huut hemmettiin, olisi kaikki vielä paremmin. Mutta se on hänen asiansa. Lotus Hill kummit ovat antaneet perheelle uuden elämän. Olemme seuranneet vanhaa elämää 7 vuoden ajan, joten mistään hätiköidystä avun kohteesta ei ole kysymys.
BANAGALA
Ette ikinä usko, millainen tuli munkissa palaa. Mitenkähän hän ehtii hoitaa pyhät toimensa, kun kaapu liehuu rakennustyömaalla aamusta iltaan. Välillä yölläkin. Kun lisäsiiven katon valu alkoi olla toteutusta vaille, se tehtiin, vaikka oli Täydenkuun juhlapäivä. Silloin ei töitä normaalisti tehdä.
Kävimme työmaalla illansuussa ja paikalla hääri yli 20 työmiestä. Valmista piti olla puolenyön aikaan. Banagala selitti, että hommat sujuu, kun paikalla on samanaikaisesti usean alan miehiä. Sähkö- ja putkimiehet tarvitsevat samanaikaisesti betonimiehiä ja päinvastoin. Puumiehet voivat tehdä ikkunat ja ovet valmiiksi suurelta osin. Asennus sitten yhdessä betonimiesten kanssa.
Koko rakennuksen suurin vaihe on katon rakentaminen. Rakennusala on 1200 neliötä. Rakennusvastaava insinööri ja Banagala lähtivät kauas Mataraan asti valikoimaan ja ostamaan puuta. Katon rakentaminen alkaa pikapuolin.
MUISTA !!!!!!!!! 20.1.2009
Joka käänteessä Banagala muistaa muistuttaa, että kerron kaikille Lotus Hill kummeille ja heidän ystävilleen, että muistavat laittaa tämän päivän kalenteriinsa. Kaikki he ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja mehän menemme sinne. Avajaisiin.
MALLIA VAMMAISRAKENTAMISESTA
Käydessämme Erankan "jalkatehtaalla" havaitsin useita mielenkiintoisia rakenneratkaisuja vammaisten liikkumisia huomioiden. Banagala ja Keke kävivät myös pyynnöstäni siellä ja saivat usean tunnin konsultaation paikan johtajalta lattiamateriaaleja myöden. Paikanhan ovat rakennuttaneet ulkomaalaiset alan asiantuntijat. Heidän ja paikallisten kokemukset yhdistettynä saimme varmasti meille hyvin tärkeää tietoa.
ERANKA
Viimeksi kerroin kateellisuuden maihinnoususta Erankan kylään ja omaan perheeseen. Heitetäänkö Eranka pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa vammaiskotiin ja talon valtaavat veljekset perheineen. Tontin omistava isoäiti on jo 82-vuotias.
Reagoin todella rajusti tapahtumaan. Työt seis, kunnes kädessäni on notaarin todistus tontin omistusoikeudesta Erankalle. Hetken jo peljästyinkin, että olin sortunut ylireagointiin. Työt pysähtyivät perjantaina.
Lauantaina Erankan veljet ilmoittivat hädissään - nähdessään, että olimme tosissamme - etteivät he olleet tarkoittaneet mitään pahaa. Keskiviikkona menimme hakemaan Erankaa ja hänen äitiään sovittamaan uusia jalkoja. Kodin pihalla isoäiti toi nähtäväksemme uunituoreet notaarin allekirjoittamat paperit, joiden mukaan 5 böördsin tontti oli lahjoitettu Erankalle. Työt voitiin aloittaa.
Annoimme Erankalle 2 kännykkää, jotta hän voisi lahjoittaa edelleen ne veljilleen linnarauhan solmimiseksi.
Kävimme Gallessa proteesipajalla. Uusia jalkoja soviteltiin lähes koko päivä. Vanhat painoivat 15 kg, uudet 3 kg. Lopputulos näytti upealta. Jalat ovat valmiina muutaman päivän päästä. Maksoimme loppuhinnan. Yhteensä 60.500R = 390 ? Kiitos taas Lotus Hill kummit. Maksoimme myös Erankalle tuk-tuk -kuljetuksen 3000R = 20? kuukaudessa koulumatkoihin.
Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt on Erankalla kaikki hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin ennen.
KIIRA
Runsaan kahden kuukauden ikäinen saksanpaimenkoirapentumme alkaa näyttää elkeitään: Ostin luita ja annoin kaikille koirille omansa. Bullad-vanhus, joka ei ole yhtään kiinnostunut ja innostunut uudesta tulokkaasta, on pitänyt selkeää hajurakoa. Kun oma luu oli kaluttu, se lähestyi ahnaana Kiiran luuta. Se oli äkkilähtö. En ole koskaan ennen nähnyt Bulladin menevän niin lujaa. Pakoon. Kiiran vatsan syvyydestä lähti sellainen ääni, että minäkin jäykistyin paikalle. Meidän pikku Kiira?
Kun teimme lähtöä, Kiira yltyi aivan vallattomaksi. Sitä ei pidellyt mikään. Vuoroin se kieri vesilammikossa ja vuoroin hiekkakasassa. Olimme jo yli tunnin aikataulusta myöhässä kun lähtömme pysähtyi toisen kenkäni katoamiseen. Se oli löydettävä, sillä muutoin olisi minun matkustettava aamutossuilla tai varvasvälitossuilla. Koko porukka hakemaan. Ja löytyihän se piilotettuna lautakasan rakoon. Aavistiko se lähtömme?
Aavisti, sillä laittaessani kengät jalkaani Colombon lentokentälle mentäessä huomasin, että jalkatulehdukseni johdosta myös vasen kantapää oli kipeytynyt pahoin. Molemmat nilkat olivat limppuna. 16 penissiliinipillerin vuorokausivauhti ei tokeennuttanut niitä. Ja nyt vielä tämä kantapääkin. Tuskin pystyin kävelemään. Kunnes sitten lentokoneessa riisuin kengät. Huomasin Kiiran kiusanteon: Se oli järsinyt kengän kantapäästä terävän ja kovan muovinpalan näkyviin pehmusteiden alta. Tämä muovinpala oli painanut kantapäähäni yli sentin syvyisen painauman. Ei ihme, että jalkaan sattui aivan hirveästi kävellessä. Havainto helpotti, sillä tautini ei ollut edennytkään niin pitkälle. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi kaiketi Kiira.
KARU MUISTOMERKKI
Muistojeni syvyyksissä on vahvasti tsunamin aikana sattuneen 2000 ihmisen junaturma. He hukkuivat mutavelliin aivan kotimme läheisyydessä. Junaturmalle on pystytetty hyvin karu muistomerkki. Hikkaduwan aseman sivuraiteelle on tuotu muutama mudasta nostettu junanvaunu. Se on koruton muisto murheellisesta tapahtumasta.
KEKE PAIKALLE - VAHTIVUORO VAIHTUI
Olimme yhdessä viikon verran paikan päällä, ja pääsin informoimaan Kekelle tärkeimmät tapahtumat. Hyvällä mielellä jätin olemassa olevat työt.
Kotiin palattuani työ jatkuu etänä. Osa mielestä ja sydämestä on edelleen siellä. Varainhankintaankin pitää taas keskittyä. Töytärin Jussi tulee vieraakseni viikon päästä. Lyömme päämme yhteen. Mutta varovasti, ettei satu.
HYVÄ OLLA KOTONA TAAS
Yli 2 kk postin avaaminen on aina mielenkiintoista. Samalla korostui jälleen se tosiasia, että Suomessa on kaikki hyvin. Ei nyt sentään kaikki. Tyytyväisyys ei ole. Olisi syytä olla. Kun työpostia availin, totesin jälleen, että on hienoa toimia maassa, joka on maailman vähiten korruptoitunut. Viranomaisten kanssa toiminta on käsittämättömän positiivista ja oikeudenmukaista. Mistähän tällainen tunne johtuu?
Katson ikkunasta valkeaa maata ja mustaa merta. Odotan muuttolintuja ja kevättä. Suomalainen maaliskuu on vuoden hienointa aikaa. Odotan kesää, jossa ei tarvitse ylen määrin hikoilla. Haluan tavata työkavereitani, naapureitani ja ystäviäni, jotka eivät kovin paljon hymyile, mutta jotka ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Odotan Suomen suvea. Rakastan merta, koska sillä ei ole rajoja. Silti tilasin uudet lentoliput Sri Lankaan.
Työmme on vielä vähän kesken. Se on aina ollut vain vähän kesken. Pääsenköhän siitäkään työstä koskaan eläkkeelle. Ehkä en halua sitä. Nautin tästä itsekkäästä olosta. Me emme saa unohtaa heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Sormi. Käsi. Nyt vielä sydänkin.
Sri Lanka 24.2.2008
--------------------------------------------------------------------------------
KUNTOA LISÄÄ TOIVOLAN LAPSILLE
Lotus Hill kummimme Maakannakset olivat koonneet ystäväpiiriltään melkoisen summan avustusrahaa, jonka he kohdistivat Toivolan lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Kävimme ensin johtajan puheilla tiedustelemassa heidän tarpeitaan. Hyvä olikin. Tuskin itse olisimme ymmärtäneet, että pallokentän sivuverkkojen puuttuminen haittasi lasten peliä harmittavasti. Vähän väliä palloa sai hakea viidakosta kymmenien metrien päästä. Kenttä kun on mäen päällä.
Kylän rakennusmieheltä pyysimme tarjouksen. Muovitetun teräsverkon hinta on 155.000 rupiaa ja työn osuus 25.000 rupiaa. Yhteensä 180.000 rupiaa eli 1200?.
Sovimme että hänen kaverikassaansa rokotetaan 50% eli 600? ja Lotus Hill kummit maksavat toisen 600?. Lisäksi Maakannaksen varannosta liikeni pingispöydän hankkimiseen 35.000 rupia = 230? ja kahden fortunalaudan hankkimiseen 4300 R = 29?. Maija-tyttö oli tuonut mukanaan muutaman hyppynarun, joiden käyttöä ennakkosuunnitelmista poiketen Oskari-setä ei konsultoinut Toivolan lapsille. Ei liian hauskaa saa olla.
Gallesta hankittiin vielä viisi korkeatasoista potkupalloa pumppuineen, 15 lentopalloa, kansallispelin mailoja 25 kpl, palloja 30 kpl, pingismailoja 15 paria, 30 palloa yms.
PEHMOLELU
ON KOVA JUTTU
Maijalla ja Paavolla oli mukanaan 3 isoa laukullista pehmoleluja. Kylämme esikoulu, Montessorikoulu sai mieluisia vieraita. Keskimäärin 4-vuotiaat pikisilmäiset kullanmurut olivat aivan uskomattoman hellyttäviä. Kuinka nämä voivat olla niiiiin helluisia. Sitten kun kasvetaan isoksi, tapellaan ja soditaan. En halua uskoa sitä.
Se, että veimme ne juuri tähän kylämme kouluun, johtuu siitä, että tasan 100 v sitten italialainen Maria Montessori perusti nimeään antavan koulun pienille lapsille. Hän sai Mussolinilta lähtöpassit toisen maailmansodan aikana Italiasta ja toi tämän 3-6v lapsille tarkoitetun pedagogiikan Sri Lankan saarelle.
Montessori on levinnyt laajalti maailmalle ja sitä arvostetaan korkealle. Suomessakin lienee parikymmentä. Vaimoni sanoi, että se on maailman hienoin pienten lasten koulutusmenetelmä. Marjan kummityttö Jasmin on Suomen ainoita virallisen koulutuksen saaneita Montessori -lastenhoitajia.
Pehmolelu on melkein jokaiselle lapselle elämän ensimmäinen. Halauksia riitti.
BANAGALA INNOISSAAN
Kuinka mieluisasti nyt voimmekaan vierailla vammaiskeskustyömaalla. Miehiä on töissä 10-15 joka päivä. Paikalla on myös iso traktori etukuormaajineen. Homma hoituu vauhdilla. Banagala kertoi innoissaan, kuinka hän säästi melkoisesti rahaa pilarien hankinnassa. Pilarien sijaan hän osti 15.000 rupialla eli 100 eurolla teräsmuotit pilarien tekemiseen ja valaa ne itse betonilla. Pilareita tarvitaan yli 30. Sitten hän voi tehdä muoteilla bisnestä ja myydä muillekin, hän riemuitsi. On ilo nähdä hänen intoaan. Tästä on pakko tulla hyvä tulos.
20.1.2009
- SE TÄRKEÄ PÄIVÄ
Perjantaina Banagala oli kutsunut klo 15 meidät kuulemaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Jaoimme jokaiselle työntekijälle (18 kpl) Saunalahden meille lahjoittamat kännykät, joita Intian tulli jo himoitsi itselleen. Se oli heille bonusta hyvin aloitetusta työstä.
Olemme sopimuksemme mukaan maksaneet Banagalalle töiden uudelleen aloituksen jälkeen 2x500.000 rupiaa. Laskin pikaisesti, että paikalle oli tuotu hiekkaa ja sepeliä, terästä, sementtiä (150 säkkiä á 715 rupiaa) moninkertaisesti saadun rahan arvosta. Joten nyt alkaa näyttää todella hyvältä.
BANAGALA.
MUNKKI VAI RAKENNUSMIES?
Kysyimme kerran Banagalan rakennustoimesta vastaavalta, että tappelevatko he koskaan? Ovathan he rakentaneet yhdessä yli 1200 asuntoa. Kyllä, kerran oikein kunnolla. Banagalalla paloi hihat kun vähän väliä työt pysähtyivät milloin minkin tarvikkeen puututtua. Milloin satoi liikaa, etteivät hiekkamiehet päässeet joen vedenpinnan nousun takia hakemaan hiekkaa jne. Banagala sanoi, että hiekka ostetaan kuivana kautena kun hinta on alimmillaan ja niin paljon, että riittää sadekaudenkin yli. Tätä toimintaperiaatetta hän onneksemme jatkaa kanssamme. Sanoinkin Banagalalle, etten osaa arvioida hänen erinomaisuuttaan munkkina, mutta ammattitaitoinen rakennuttaja /organisoija hän ainakin on. Hymyili vain arvoituksellisesti.
AIKATAULU ON TARKKAAN
TAULULLE KIRJOITETU
Parakkikyhäelmätoimiston seinällä oli iso taulu, johon oli tarkkaan merkattu rakentamisaikataulu ja vastuuhenkilöt. Lisärakennuksen katon valaminen alkaa 28.2. Päärakennuksen katon rakennus aloitetaan 15.3, ovet ja ikkunat asennetaan 30.4 alkaen jne
Viimeisenä oli tärkeä merkintä:
AVAJAISET 20.1.2009
Joka täten kaikille kummeille kutsuna ilmoitetaan. Laittakaa kalenteriinne.
Järjestämme haluaville yhteisen tutustumismatkan Sri Lankaan ja Lotus Hill -toimintaan ja tietenkin vammaiskeskuksen vihkiäisiin. Matkalle lähtö Suomesta noin 15.1.2009 ja paluu noin 25.1 samana vuonna. Ilmoitan lähiaikoina lisätietoja.
KALASTAJAPERHEEN
KOVA KOHTALO
Yksinhuoltajaäidin ja kolmen lapsen kohtalo surettaa kovasti. Kävimme kummivieraidemme kanssa tutustumassa heidän nykyiseen asuntoonsa. Hatara lautahökkeli ei seuraavaa sadekautta kestäne. Viitetilille olemme saaneet kerättyä noin 1300?. Äiti saa tontin veljeltään, mutta minimisumma, jolla kelpo kodin rakentaisimme, on noin 4000?. Tälle tilille saimme 1000? suomalaiselta yritykseltä, joka käyttää vuosittain tuon summan hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna Välilän talon rakentaminen mahdollistui tuon avustuksen turvin. Löytyisiköhän muita yrityksiä, joiden talous kestäisi muutaman satasen satsauksen?
Lähettäkää sähköpostia!
Laitamme sitten tähänkin hankkeeseen yhteisiä kummien varoja. Monessa, monessa kummimme ovat mukana. Jokainen kohde on tosi tarkoin harkittu ja rahaa emme anna kenellekään kerralla, vaan maksamme valmistumisen myötä pienissä erissä. Tällainen toimintatapa edellyttää jonkun meistä olevan aina paikalla ja se työllistää uskomattoman paljon. Mutta lopputuloksista olemme saaneet olla ylpeitä. Rahaa ei valu mihinkään muualle kuin sopimaamme ja hyväksymäämme kohteeseen sovitunlaisesti.
PIENINÄ PUROINA
Avustusrahaa virtaa käyttöömme pieninä puroina. Samalla tavoin raha virtaa kohteisiin pieninä puroina. Näin ne ovat valvottavissa ja konkreettisesti tarkistettavissa. Kiireisinä aikoina käymme antamassa rahaa jopa päivittäin. Saan usein kuulla ihmettelyä siitä, miten pystymme valvomaan ettei rahaa käytetä väärin? Että rahaa ei käytetään muihin tarkoituksiin kuin on sovittu? Juuri tällä "pieninä puroina" -menetelmällä. Jos annat äidille rakennustyöhön yhtään enempää kuin mitä hän tarvitsee materiaaliin tai työpalkkoihin, saat olla varma, että seuraavan kerran tavatessasi hän iloisesti näyttää uusia korvakorujaan ja hymyilee onnellisena. Entä jos maksan talon isännälle? Seuraavana päivänä isäntä ja työmiehet ovat juovuksissa isännän hankkimasta palmuviinasta. Raha yli välttämättömän tarpeen on suuri ongelma.
Ei sääntöä ilman poikkeusta. Miten meillä kävikään vammaiskeskuksen ensimmäisen urakoitsijan kanssa? Ihan samalla lailla. Liian etupainotteinen maksuposti sai aikaan väärinkäytöksen, mutta pankkitakaus oli ennakointia tällaista tapausta varten. Onneksi. Banagalalle maksamme nyt sopimuksen mukaan loppurakentamisen 33:ssa erässä. Step by step. Maassa maan tavalla. Kyllä on mielenkiintoista ja tapahtumarikasta tämä elämiskulttuuri.
EI RAHAA VARASTOON
VAAN PÄIVÄ KERRALLAAN -KÄYTTÖÖN
Vielä edellä mainitusta aiheesta. Toivola, joka on siis virallisesti valtion ylläpitämä, oli alussa aivan mahdoton byrokratian suhteen. Viedessämme esim. lääkkeitä, niitä kirjattiin tuubi tuubilta ja sitten haettiin ministeriöstä vastaanottolupa. Korjaus- ym. töihin tarvittiin lupa, joka saattoi kestää kuukausia.
Näin kolmen yhteistoimintavuoden aikana olemme saaneet Toivolan henkilökunnalta, johtajalta ja heidän esimiehiltään sellaisen luottamuksen, että nykyään viemme sinne tarpeellista tavaraa lähes päivittäin kysymättä mitään. Palkat opettajille ja lääkärille maksamme pankkishekillä suoraan heille.
Remontit ja rakentamiset suoraan tekijöille. Kun henkilökunta ei ole rahan kanssa tekemisissä, ei ministeriön tarvitse valvoa. Systeemimme on heillekin erinomainen. Eli tulot ja menot pieninä puroina. Niitä on helppo valvoa, eikä valu hukkaan
ISOT VIRRAT VIEVÄT RAHAT
JA ISOT RAHAT IHMISET
Huomaattehan, että tässä ollaan vähän ylpeitäkin. Se on tarkoituksellista. Meitä on varoitettu ja olemme kuulleet ja nähneet itse liian paljon, kuinka isot virrat vievät rahat ja ihmiset mennessään. Se on surullista. Edelleen pieni on kaunista. Sitten pitää muistaa, että nämä pienet avustuspurot vuosien aikana ovat tuloksiltaan kasvaneet aikamoiseksi joeksi. Näistä kaikista jokainen Lotus Hill kummi ja volontääri voi olla hyvillään ja positiivisesti ylpeäkin. Miksi ei?
KAKSOISELÄMÄÄ
Kun vuosia sitten, kauan ennen tsunamia, teimme tätä ruohonjuuritason työtä, se oli pienimuotista ja mukavaa harrastusta. Tsunami muutti kaiken. Silloinkin ajattelimme auttavamme vain pahimman yli. Nyt elämme tätä vahvaa kaksoiselämäämme. Sormen annoimme, käsi meni ja meni sydänkin.
Emme tienneet, että me vanhenevat ihmiset saimme etuoikeuden nauttia auttamisen elämästä näin paljon. Saimme uusia, hienoja volontääriystäviä tiimistämme. Lukuisista kummeista on tullut jo henkilökohtaisiakin ystäviä.
Hei! Tämä on hienoa.
SUUNVUORO
Vaimoni valittelee, että puhun öisin unissani niin kauheasti. En uskaltanut, mutta teki mieleni sanoa, että päivisin en saa suunvuoroa.
--------------------------------------------------------------------------------
- Isä! Toiko haikara minut?
- Kyllä poikani.
- Toiko se sinutkin?
- Kyllä poikani.
- Ja äidinkin?
- Ei. Äidin toi papukaija.
--------------------------------------------------------------------------------
KATEUS -
MEILLÄ JA MUUALLA
Suomalaiset väittävät olevansa maailman kateellisinta kansaa. Ei kai nyt sentään? Vaikka olemmehan sitä vahvasti ja omakohtaisesti kokeneet.
Muka hyväntekeväisyyttä tekevät. Vanha soittajaretku ja yrittäjäkin vielä. Ei se mitään ilmaiseksi tee. Kyllä se siitäkin hyötyy. Tuttua, varsinkin omalla paikkakunnalla. Oikeassa ovat. Hyödymmekin. Ja paljon. Henkisesti arvioituna mittaamattomasti. Se hyöty kun on aivan toisenlaista ja paljon taloudellista hyötyä arvokkaampaa. Mutta mitäpä siitä. Eivät he tiedä mitä kadehtivat.
IKIYSTÄVÄ ON VALTAISA ONNI
Lotus Hill -toimintamme aikana olemme saaneet monta oikeata ystävää ja muutaman oikein ikiystävänkin. (Sano pitkäaikaiselle, hyvälle ja aidolle ystävällesi, että hän on Sinun Ikiystäväsi. Se ilahduttaa valtavasti. Minulle kävi niin. Suosittelen).
Kun rakennushankkeessa oli oikein raskasta ja harmittavaista, sanoin tiimillemme, että onneksi työssämme on Erankanlaisia ruohonjuuritason projekteja. Kaikki menee hyvässä myötäahteri-tuulessa. Kävimme näyttämässä eräälle kummiperheelle Erankan kodin valmistumista. Erankan äiti vei Marjan sivummalle ja Coolman meni tulkiksi. Kotimatkalla Marja sitten kertoi aivan hurjia asioita.
Täällä naisen on vaikea kertoa tällaisia asioita miehelle. Naiselle kyllä. Erankan äiti kertoi, että hirveä kateus oli iskenyt heidän kyläänsä. Miksi Eranka saa uuden vessan ja kodin ja uudet jalat? Koulukyyditkin vielä maksetaan. Miksi ei muille? Ihmettelimmekin sitä, että normaalisti siellä käydessämme kylän väki tulee tervehtimään ja hymyilemään. Nytkin meillä oli iso laukullinen pehmoleluja kylän lapsille, mutta piapon piappoa ei näkynyt missään. Erankan äiti itki erityisesti sitä, että hänen kaksi vanhempaa poikaansa olivat kääntyneet nyt myös heitä vastaan.
Miksi vain Eranka saa? Kaiken kukkuraksi hän kertoi, ettei tontti ollutkaan 6 kk sitten kuolleen Erankan isän nimissä, jonka hän olisi perinyt ja voinut antaa Erankalle. Näin me sovimme heti aluksi ja edellytimme rakentamisen ehdoksi. Tontti onkin 82 vuotiaan isoäidin nimissä. Kun isoäiti kuolee, veljet ottavat talon haltuunsa ja kun Erankan äiti kuolee, veljet varmasti heittävät Erankan lastenkotiin.
Nyt moni varmaan tuumii, että onpas vilkkaita mielikuvituksia. Voin ikävistä kokemuksista sanoa, että näin on täysin mahdollista.
Eräälle orvolle kummitytöllemme, joka asui siskon ja veljensä kanssa isoisän talossa, rakensimme kaivon, sähkön ja ostimme huonekalut. Sen jälkeen isoisä heitti lapset ulos. Poika suutuksissaan heitti kattotiilet pihalle. Isoisä kutsui poliisit paikalle. Olimme juuri tulossa erään lehtimiehen kanssa tekemään helluista juttua kummitytöstä, kun tilanne oli pahimmillaan. Huh huh. Kaikkea sitä joutuu kokemaan. Kuten aiemminkin olen kertonut, nämä luonnonlapset ovat kontrasti-ihmisiä. Äärimmäisen rakastavaisia ja äärimmäisen julmia.
TYÖT SEIS
Pelästyin todella tilanteesta, sillä olimme laiminlyöneet kontrolloida omistussuhteet tonttiin. Seuraavana päivänä soitin Avelle: Työt seis. Rupiaakaan ei makseta, ennen kuin tontin omistus on sovitunlainen.
Ave oli hetken hiljaa:
- Maksoin juuri seuraavan maksuerän.
- Missä olet?
- Juuri lähdössä Erankan talolta.
- Äkkiä hakemaan raha takaisin, ennen kuin se on myöhäistä.
Ja niin Ave teki työtä käskettyä ja haki juuri antamansa rahat äimistyneeltä äidiltä takaisin.
-Rahat tulevat takaisin ja rakentaminen jatkuu, kunhan tontin (ja sitä myöden valmistuvan talon) omistusoikeus on virallisesti Erankan.
Coolman oli isoäidille selittänyt, että siirto Erankalle on tehtävä, muutoin tontille jää pelkät seinät. Maanantaina on tarkoitus mennä isoäiti, äiti, Eranka ja Coolman paikalliselle notaarille ja tehdä paperit kuntoon. Niin kauan työt seisovat muiden ihmetykseksi, että asiat on kunnossa..
Että silleen.
KUIN KORKEUSHYPPYÄ
Kyllä tässä vireänä pysyy. Välillä hymyilyttääkin jo. On tämä niin kuin korkeushyppyä. Välillä mennään yli. Välillä rima putoaa. Nyt mennään yli, vaikka rima vähän heilahtikin.
Rubikan talon paperit on taatusti kunnossa. Istuimme Aven kanssa melkein 4 tuntia Hikkaduwan kuumassa notaarin toimistossa ja näin henkilökohtaisesti, että talo tuli Rubikan nimiin.
Täällä vaan on koko ajan pidettävä ohjakset tiukalla. On nää sellaisia velikultia. En tiedä ymmärtävätkö suomalaiset olla onnellisia, että löytyy vieläkin kateellisempi elämiskulttuuri muailmalta.
KIIRA
Kasvaa kuin heinähäkki. Paskoo sisälle ja kuljettaa kaiken irtaimen ympäri pihaa. Silti suunnittelemme sen ottamista olkalaukussa mukaamme kotiin. Ei vaiskaan. Pyysin ystäviämme tuomaan puruluun, että lopettaa jalkojemme kalvamisen. Sai puruluun ja nyt kalvaa molempia.
TOIVOLAN LASTEN RIEMURETKI
Kun Colombon eläintarhaan suoritetun pommi-iskun vuoksi paikka suljettiin, Toivolan lastenkodin esi-ihmiset virastossa kielsivät suunnitellun retkemme turvallisuussyistä. Nyt saimme luvan. Odotettu päivä oli 23.2. Päivän sisältö oli niin huikea, etten tässä päiväkirjassa ryhdy sitä kertomaan.
Se vaatii tilaa. Palaan asiaan maaliskuussa kun olen kotona ja olen saanut myös kuvat tulostettua. Se oli sellainen riemuretki, että hyvin harvalla meistä hyvät lukijani on koskaan ollut mahdollista sellaista kokea. Mielettömiä elämänkokemuksia. Tällaisen retken tulemme järjestämään joka vuosi yhteiskunnan unohtamille lapsille. Orvoille, kriminaaleille, hyväksikäytetyille ja katulapsille. Heille, joilla ei ole läheisiä, mutta nyt on 600 LÄHIMMÄISTÄ kaukaa Suomesta.
EIHÄN TV-KAMERA OLE PAIKALLA,
KUN SITÄ TARVITTAISIIN.
Jospa Rita Strömmer olisi paikan päällä taltioimassa 14 tunnin riemuretken. Takaan, että sen voisi taltioida ilman taukoja ja leikkauksia. Yhtä pötköä 14 tuntia. Se olisi kuin hyvän kirjan lukeminen, jota ei voi keskeyttää. Se olisi oikeaa TosiTeeveetä.
RUBIKAN VANHA TALO
- KESÄMÖKIKSIKÖ?
Pienet jälkitoimet hieman työllistävät Rubikan muuton jälkeen. Kolme koiraa jäi vanhan hetteikkökodin pihamaalle ulisemaan nälkäänsä. Sanoin miehelle, että koirat on ehdottomasti vietävä uuteen kotiin, meillä ei kuutta koiraa tarvita. Tämä kakkahousu jätti koirat kontollemme. Kyläpäällikön kanssa sovimme, että edellytämme vanhan talon välitöntä purkua. Muutoin "epäsosiaaliset ainekset" ottavat sen haltuunsa. Ja kattia kans. Tämä kakkahousu ei tehnyt elettäkään sen purkamiseksi, vaan oli kertonut uudelle naapurilleen, että hänellä on kesämökki järven rannalla. Todennäköisesti käyttää sitä kavereidensa kanssa "pössyttelyn" pitopaikkana.
Laitoin Coolmanin viestinviejäksi, että 12 tuntia aikaa ja sitten poltan rötiskän kyläpäällikön luvalla. Arvatkaa mitä tämä pas.. eiku kakkahousu teki? Ilmoitti, että kun uusi talo on Rubikan nimissä, ja vanha hänen isänsä nimissä, hän ei pura mitään, ennen kuin saa itselleen uuden talon. Coolman lähti käymään kakkahousun isän luona ja kertoi, että huomenna klo 12 iso suomalaismies sytyttää vanhan rötiskän laittomalla maalla palamaan kyläpäällikön luvalla. Tervetuloa häppeninkiin. "Onko se iso suomalaismies niin hullu?" kysyi kakkahousun isä. "On se" sanoi Coolman.
HUHUJA HUHUJA
TIIKERIJOHTAJA
HENKIHIEVERISSÄ?
Viime sunnuntain pommi-iskussa loukkaantunut tamilien tiikeripäällikkö loukkasi virallisten tietojen mukaan jalkansa. Viidakkorumpu kertoo, että hän olisi kuollut, mutta tietoa pantataan propagandisesti soveliaampaan aikaan. Kun yksi lähtee, tulee kaksi tilalle.
UUSI SODANKÄYNTISTRATEGIA
Hallituksen kerrotaan muuttaneen nyt strategiaansa ja isojen massiivisten joukkoiskujen sijaan iskut suoritetaan pienillä ryhmillä. Päivittäin saa 25-30 sissiä surmansa. Eilen kuulema 94. Kouluja hallitus sulkee yhä enenevissä määrin tamilialueen läheltäkin. Hallitus on kieltänyt joukkotapahtumat koko maassa estääkseen tamilisissien iskut niihin. Kuitenkin viime viikonloppuna kun olimme Marjan kanssa Taavi-automme kanssa saaren itäreunalla, aivan Yalan eläinpuiston lähellä, joka on pääosin suljettu aiempien iskujen vuoksi, oli siellä menossa melkoiset jubileumit.
Olimme kääntymässä suuren tekojärven patotielle kun kohtasimme poliisien tiesulun. Kerroimme matkamme kohteen saaren vanhimman päätemppelin. Kuulin aivan selvästi kun toinen poliiseista sanoi toiselle selvällä singaleesikielellä, että päästetään vaan, sehän on se seinähulluveljes ja varmaan menossa esiintymään.
Niin ajoimme patotielle, joka oli täynnä suurta esiintymislavaa rakentavia ihmisiä. Satoja lainelautailijoita valmisteli marakatinvehkeitään ja soutukilpaveneet harjoittelivat tekojärvellä. Poliiseja ja sotilaita mieletön määrä. Tulossa oli suuri urheilu- ja viihdetapahtuma. Kun kaikki järjestettiin suljetulla padolla, oli turvatarkastus helppo hoitaa. Padon jälkeen kohtasimme kuin kansainvaelluksen. Ihmisiä virtasi sankoin joukoin kohti suurta porttia, josta pääsi tapahtuma-alueelle.
Kyseessä oli autojen ja motocross-pyörien rallitapahtuma. Voihan verokirja. Että voikin olla mielettömiä kontrasteja. Muutaman kilometrin päässä tiikerisissit lymyilevät viidakon suojassa ja nämä järjestävät isoja ralleja, lainelauta- ja soutukilpailuja.
Hotelliin päästessämme avasin television paikalliskanavan. Menossa oli valtaisa pop-konsertti. Arvatkaahan missä? Juuri sillä patotiellä ja samalla esiintymislavalla, jossa hetken viivähdimme. Jos olisimme jääneet, kuten ensin aioimme, olisimme taas olleet taatusti ainoina ulkomaalaisina TV:ssä. Sitä ei paikallisetkaan enää olisi sulattaneet. Linssiluteet.
On nää merkillisiä ihmisiä.
Sissit varmaan katseli matkatelevisiosta, että tuolla muutaman kilometrin päässä olisi sopiva joukko ihmisiä tuhottavaksi. Oikea pommisissin unelma. En ihan pysy perässä näiden ajatusmaailman kanssa. Mutta minähän olenkin jo aika vanha.
KYLÄPÄÄLLIKKÖ
KÄVI KYLÄSSÄ
Kyläpäällikkömme Mahinda oli kertonut halunsa tulla meille kylään jonain iltana. Ja tuli. Istuimme kolmistaan terassilla teetä juoden ja kyläpäällikön vaimon makeaa leivosta syöden. Mukava mies. Kristitty, mutta ei sillä merkitystä. Kävimme läpi koko kylän talo talolta ja perhe perheeltä. Hän tiesi kaikista kaiken. Se oli meille hyödyllistä tietoa myös avustustoiminnassamme. Oikeastaan Samantha on naapurikylän päällikkö ja meidän kylän päällikkö on hänen vaimonsa. Sanoin, että minullakin on samalla lailla kyläpäällikköni, vaimoni. Ja meitä kahta nauratti niin.
Todellisuudessa Samantha hoitaa molempien kylien asiat. Hänen toimenkuvansa on hieno ja tärkeä. Kyläläiset kertovat hänelle murheensa ja toiveensa ja hän hoitelee mm. viranomaisasiat heidän puolestaan. Hän kiertää jatkuvasti perheissä, kulkee häissä ja hautajaisissa ja mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Ja on selvillä kaikista ja kaikesta. Hyvä systeemi.
Hän on auttanut meitä paljon myös avustuskohteiden taustojen selvittelyissä. Hän on yksi avustustyömme onnistumisen salaisuuksista. Annoin vaimolleen vanhan kännykän lahjaksi, jotta saa miehensä kiinni tarvittaessa. Pois lähtiessä pyysin vielä hänen kännykkänumeroaan. Ei kännykkää. Joten ei saisi vaimo edelleenkään häneen yhteyttä. Onneksi niitä kännyköitä on iso kassillinen.
SUOMALAISTA RUOKA HUIKOO
Päältäkin näkee, että olen moniruokainen. Täällä eineet ovat kyllä uskomattoman herkullisia. Mutta meikäläinen kulinaarinurkkapatriootti kaipaa joskus niitä kotoisia kuukausien oleskelun jälkeen. Jälkiuunileivässä ja rukiisessa varrasleivässä ollaan hienosti pysytty. Kiitos tänne tulleiden ystävien. Ja kun yksin jään taloon, perunat keittoon ja makkarakastike mamman tapaan (meidän mamma ei lisäaineista tiennyt).
Eilen keksin loistavan kotimaun. Täältä saa upeaa avomaakurkkua (sellaisia 20-30 cm mittaisia.) Juustohöylällä kuori pois ja sitten seitinohuita siivuja.
Isoon pilkkumiin 2/3 vettä, 1/3 etikkaa (täällä se on tietenkin palmuetikkaa - hyvää), lisäksi suolaa ja sokeria. Tilliä ei täältä saa. Se on mamman kesäkurkkua. Varrasleivän päältä voi huoletta jättää voit ja margariinit, juustot ja leikkeet pois. Vino pino kesäkurkkua leivän päälle - natural. Kokeilkaa, te epäileväiset. Jos olen pienentynyt kotia tultaessa, tiedätte onnistumisen aiheen.
NOSTO PAINON MUKAAN
Kun olin nuori (en pieni) kesä- ja loma-aikana olin osuuskaupan varastolla töissä. Ja kuorma-auton apumiehenä. Sementtisäkki painoi 50 kg ja tosimiehet veivät niitä kaksi kerrallaan. En viitsi valhetella. En ollut tosimies. Sanoivat vanhemmat miehet, että oman painon verran kantaa tosimies mennen tullen. Ja kantoi. Tänään tuli pihallemme sementtikuorma pihalaatoitusta varten. Täällä sementtisäkit painaa 50 kg. Miehet keskimäärin huomattavasti vähemmän. Suomessa miesten selkärankarapistumisen myötä sementtisäkki painaa 25 kg. Miehet painaa keskimärin 90 kg.
KUNNOLLA KEITETYT MUNAT
Kauhulla ryhdyin vertaamaan omaa painoani. Jos täällä kannetaan 20% omaa painoa suurempia säkkejä, minun pitäisi kantaa 150 kg säkkejä.
Taidan alkaa laihduttamaan oikein tosissaan. Keitin lounaaksi kanamunia. Kun Marjan kanssa on hieman erimielisyyttä keittoajasta, ajattelin yksin ollessani keittää kerrankin tarpeeksi. Laitoin ison kattilaan vettä ja sinne 6 munaa.
Nukahdin sohvalle ja heräsin paukkeeseen. Joko se nyt alkaaa? Vesi oli kiehunut loppuun ja munat poukkoilivat ja räjähtelivät tulikuuman teräskattilan kuivalla pohjalla. Nostin komistuksen pesulavuaariin ja kuorin taatusti tarpeeksi kovaksi keitetyt munat koiran ruoka-astiaan. Kiira nuuhkaisi ja lähti karkuun, Mutta Bullad tuttuun tapaansa hävitti ne muna per nielaisu. Nyt se hikkaa ja katsoo minua loukkaantuneena.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
KUNTOA LISÄÄ TOIVOLAN LAPSILLE
Lotus Hill kummimme Maakannakset olivat koonneet ystäväpiiriltään melkoisen summan avustusrahaa, jonka he kohdistivat Toivolan lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Kävimme ensin johtajan puheilla tiedustelemassa heidän tarpeitaan. Hyvä olikin. Tuskin itse olisimme ymmärtäneet, että pallokentän sivuverkkojen puuttuminen haittasi lasten peliä harmittavasti. Vähän väliä palloa sai hakea viidakosta kymmenien metrien päästä. Kenttä kun on mäen päällä.
Kylän rakennusmieheltä pyysimme tarjouksen. Muovitetun teräsverkon hinta on 155.000 rupiaa ja työn osuus 25.000 rupiaa. Yhteensä 180.000 rupiaa eli 1200?.
Sovimme että hänen kaverikassaansa rokotetaan 50% eli 600? ja Lotus Hill kummit maksavat toisen 600?. Lisäksi Maakannaksen varannosta liikeni pingispöydän hankkimiseen 35.000 rupia = 230? ja kahden fortunalaudan hankkimiseen 4300 R = 29?. Maija-tyttö oli tuonut mukanaan muutaman hyppynarun, joiden käyttöä ennakkosuunnitelmista poiketen Oskari-setä ei konsultoinut Toivolan lapsille. Ei liian hauskaa saa olla.
Gallesta hankittiin vielä viisi korkeatasoista potkupalloa pumppuineen, 15 lentopalloa, kansallispelin mailoja 25 kpl, palloja 30 kpl, pingismailoja 15 paria, 30 palloa yms.
PEHMOLELU
ON KOVA JUTTU
Maijalla ja Paavolla oli mukanaan 3 isoa laukullista pehmoleluja. Kylämme esikoulu, Montessorikoulu sai mieluisia vieraita. Keskimäärin 4-vuotiaat pikisilmäiset kullanmurut olivat aivan uskomattoman hellyttäviä. Kuinka nämä voivat olla niiiiin helluisia. Sitten kun kasvetaan isoksi, tapellaan ja soditaan. En halua uskoa sitä.
Se, että veimme ne juuri tähän kylämme kouluun, johtuu siitä, että tasan 100 v sitten italialainen Maria Montessori perusti nimeään antavan koulun pienille lapsille. Hän sai Mussolinilta lähtöpassit toisen maailmansodan aikana Italiasta ja toi tämän 3-6v lapsille tarkoitetun pedagogiikan Sri Lankan saarelle.
Montessori on levinnyt laajalti maailmalle ja sitä arvostetaan korkealle. Suomessakin lienee parikymmentä. Vaimoni sanoi, että se on maailman hienoin pienten lasten koulutusmenetelmä. Marjan kummityttö Jasmin on Suomen ainoita virallisen koulutuksen saaneita Montessori -lastenhoitajia.
Pehmolelu on melkein jokaiselle lapselle elämän ensimmäinen. Halauksia riitti.
BANAGALA INNOISSAAN
Kuinka mieluisasti nyt voimmekaan vierailla vammaiskeskustyömaalla. Miehiä on töissä 10-15 joka päivä. Paikalla on myös iso traktori etukuormaajineen. Homma hoituu vauhdilla. Banagala kertoi innoissaan, kuinka hän säästi melkoisesti rahaa pilarien hankinnassa. Pilarien sijaan hän osti 15.000 rupialla eli 100 eurolla teräsmuotit pilarien tekemiseen ja valaa ne itse betonilla. Pilareita tarvitaan yli 30. Sitten hän voi tehdä muoteilla bisnestä ja myydä muillekin, hän riemuitsi. On ilo nähdä hänen intoaan. Tästä on pakko tulla hyvä tulos.
20.1.2009
- SE TÄRKEÄ PÄIVÄ
Perjantaina Banagala oli kutsunut klo 15 meidät kuulemaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Jaoimme jokaiselle työntekijälle (18 kpl) Saunalahden meille lahjoittamat kännykät, joita Intian tulli jo himoitsi itselleen. Se oli heille bonusta hyvin aloitetusta työstä.
Olemme sopimuksemme mukaan maksaneet Banagalalle töiden uudelleen aloituksen jälkeen 2x500.000 rupiaa. Laskin pikaisesti, että paikalle oli tuotu hiekkaa ja sepeliä, terästä, sementtiä (150 säkkiä á 715 rupiaa) moninkertaisesti saadun rahan arvosta. Joten nyt alkaa näyttää todella hyvältä.
BANAGALA.
MUNKKI VAI RAKENNUSMIES?
Kysyimme kerran Banagalan rakennustoimesta vastaavalta, että tappelevatko he koskaan? Ovathan he rakentaneet yhdessä yli 1200 asuntoa. Kyllä, kerran oikein kunnolla. Banagalalla paloi hihat kun vähän väliä työt pysähtyivät milloin minkin tarvikkeen puututtua. Milloin satoi liikaa, etteivät hiekkamiehet päässeet joen vedenpinnan nousun takia hakemaan hiekkaa jne. Banagala sanoi, että hiekka ostetaan kuivana kautena kun hinta on alimmillaan ja niin paljon, että riittää sadekaudenkin yli. Tätä toimintaperiaatetta hän onneksemme jatkaa kanssamme. Sanoinkin Banagalalle, etten osaa arvioida hänen erinomaisuuttaan munkkina, mutta ammattitaitoinen rakennuttaja /organisoija hän ainakin on. Hymyili vain arvoituksellisesti.
AIKATAULU ON TARKKAAN
TAULULLE KIRJOITETU
Parakkikyhäelmätoimiston seinällä oli iso taulu, johon oli tarkkaan merkattu rakentamisaikataulu ja vastuuhenkilöt. Lisärakennuksen katon valaminen alkaa 28.2. Päärakennuksen katon rakennus aloitetaan 15.3, ovet ja ikkunat asennetaan 30.4 alkaen jne
Viimeisenä oli tärkeä merkintä:
AVAJAISET 20.1.2009
Joka täten kaikille kummeille kutsuna ilmoitetaan. Laittakaa kalenteriinne.
Järjestämme haluaville yhteisen tutustumismatkan Sri Lankaan ja Lotus Hill -toimintaan ja tietenkin vammaiskeskuksen vihkiäisiin. Matkalle lähtö Suomesta noin 15.1.2009 ja paluu noin 25.1 samana vuonna. Ilmoitan lähiaikoina lisätietoja.
KALASTAJAPERHEEN
KOVA KOHTALO
Yksinhuoltajaäidin ja kolmen lapsen kohtalo surettaa kovasti. Kävimme kummivieraidemme kanssa tutustumassa heidän nykyiseen asuntoonsa. Hatara lautahökkeli ei seuraavaa sadekautta kestäne. Viitetilille olemme saaneet kerättyä noin 1300?. Äiti saa tontin veljeltään, mutta minimisumma, jolla kelpo kodin rakentaisimme, on noin 4000?. Tälle tilille saimme 1000? suomalaiselta yritykseltä, joka käyttää vuosittain tuon summan hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna Välilän talon rakentaminen mahdollistui tuon avustuksen turvin. Löytyisiköhän muita yrityksiä, joiden talous kestäisi muutaman satasen satsauksen?
Lähettäkää sähköpostia!
Laitamme sitten tähänkin hankkeeseen yhteisiä kummien varoja. Monessa, monessa kummimme ovat mukana. Jokainen kohde on tosi tarkoin harkittu ja rahaa emme anna kenellekään kerralla, vaan maksamme valmistumisen myötä pienissä erissä. Tällainen toimintatapa edellyttää jonkun meistä olevan aina paikalla ja se työllistää uskomattoman paljon. Mutta lopputuloksista olemme saaneet olla ylpeitä. Rahaa ei valu mihinkään muualle kuin sopimaamme ja hyväksymäämme kohteeseen sovitunlaisesti.
PIENINÄ PUROINA
Avustusrahaa virtaa käyttöömme pieninä puroina. Samalla tavoin raha virtaa kohteisiin pieninä puroina. Näin ne ovat valvottavissa ja konkreettisesti tarkistettavissa. Kiireisinä aikoina käymme antamassa rahaa jopa päivittäin. Saan usein kuulla ihmettelyä siitä, miten pystymme valvomaan ettei rahaa käytetä väärin? Että rahaa ei käytetään muihin tarkoituksiin kuin on sovittu? Juuri tällä "pieninä puroina" -menetelmällä. Jos annat äidille rakennustyöhön yhtään enempää kuin mitä hän tarvitsee materiaaliin tai työpalkkoihin, saat olla varma, että seuraavan kerran tavatessasi hän iloisesti näyttää uusia korvakorujaan ja hymyilee onnellisena. Entä jos maksan talon isännälle? Seuraavana päivänä isäntä ja työmiehet ovat juovuksissa isännän hankkimasta palmuviinasta. Raha yli välttämättömän tarpeen on suuri ongelma.
Ei sääntöä ilman poikkeusta. Miten meillä kävikään vammaiskeskuksen ensimmäisen urakoitsijan kanssa? Ihan samalla lailla. Liian etupainotteinen maksuposti sai aikaan väärinkäytöksen, mutta pankkitakaus oli ennakointia tällaista tapausta varten. Onneksi. Banagalalle maksamme nyt sopimuksen mukaan loppurakentamisen 33:ssa erässä. Step by step. Maassa maan tavalla. Kyllä on mielenkiintoista ja tapahtumarikasta tämä elämiskulttuuri.
EI RAHAA VARASTOON
VAAN PÄIVÄ KERRALLAAN -KÄYTTÖÖN
Vielä edellä mainitusta aiheesta. Toivola, joka on siis virallisesti valtion ylläpitämä, oli alussa aivan mahdoton byrokratian suhteen. Viedessämme esim. lääkkeitä, niitä kirjattiin tuubi tuubilta ja sitten haettiin ministeriöstä vastaanottolupa. Korjaus- ym. töihin tarvittiin lupa, joka saattoi kestää kuukausia.
Näin kolmen yhteistoimintavuoden aikana olemme saaneet Toivolan henkilökunnalta, johtajalta ja heidän esimiehiltään sellaisen luottamuksen, että nykyään viemme sinne tarpeellista tavaraa lähes päivittäin kysymättä mitään. Palkat opettajille ja lääkärille maksamme pankkishekillä suoraan heille.
Remontit ja rakentamiset suoraan tekijöille. Kun henkilökunta ei ole rahan kanssa tekemisissä, ei ministeriön tarvitse valvoa. Systeemimme on heillekin erinomainen. Eli tulot ja menot pieninä puroina. Niitä on helppo valvoa, eikä valu hukkaan
ISOT VIRRAT VIEVÄT RAHAT
JA ISOT RAHAT IHMISET
Huomaattehan, että tässä ollaan vähän ylpeitäkin. Se on tarkoituksellista. Meitä on varoitettu ja olemme kuulleet ja nähneet itse liian paljon, kuinka isot virrat vievät rahat ja ihmiset mennessään. Se on surullista. Edelleen pieni on kaunista. Sitten pitää muistaa, että nämä pienet avustuspurot vuosien aikana ovat tuloksiltaan kasvaneet aikamoiseksi joeksi. Näistä kaikista jokainen Lotus Hill kummi ja volontääri voi olla hyvillään ja positiivisesti ylpeäkin. Miksi ei?
KAKSOISELÄMÄÄ
Kun vuosia sitten, kauan ennen tsunamia, teimme tätä ruohonjuuritason työtä, se oli pienimuotista ja mukavaa harrastusta. Tsunami muutti kaiken. Silloinkin ajattelimme auttavamme vain pahimman yli. Nyt elämme tätä vahvaa kaksoiselämäämme. Sormen annoimme, käsi meni ja meni sydänkin.
Emme tienneet, että me vanhenevat ihmiset saimme etuoikeuden nauttia auttamisen elämästä näin paljon. Saimme uusia, hienoja volontääriystäviä tiimistämme. Lukuisista kummeista on tullut jo henkilökohtaisiakin ystäviä.
Hei! Tämä on hienoa.
SUUNVUORO
Vaimoni valittelee, että puhun öisin unissani niin kauheasti. En uskaltanut, mutta teki mieleni sanoa, että päivisin en saa suunvuoroa.
--------------------------------------------------------------------------------
- Isä! Toiko haikara minut?
- Kyllä poikani.
- Toiko se sinutkin?
- Kyllä poikani.
- Ja äidinkin?
- Ei. Äidin toi papukaija.
--------------------------------------------------------------------------------
KATEUS -
MEILLÄ JA MUUALLA
Suomalaiset väittävät olevansa maailman kateellisinta kansaa. Ei kai nyt sentään? Vaikka olemmehan sitä vahvasti ja omakohtaisesti kokeneet.
Muka hyväntekeväisyyttä tekevät. Vanha soittajaretku ja yrittäjäkin vielä. Ei se mitään ilmaiseksi tee. Kyllä se siitäkin hyötyy. Tuttua, varsinkin omalla paikkakunnalla. Oikeassa ovat. Hyödymmekin. Ja paljon. Henkisesti arvioituna mittaamattomasti. Se hyöty kun on aivan toisenlaista ja paljon taloudellista hyötyä arvokkaampaa. Mutta mitäpä siitä. Eivät he tiedä mitä kadehtivat.
IKIYSTÄVÄ ON VALTAISA ONNI
Lotus Hill -toimintamme aikana olemme saaneet monta oikeata ystävää ja muutaman oikein ikiystävänkin. (Sano pitkäaikaiselle, hyvälle ja aidolle ystävällesi, että hän on Sinun Ikiystäväsi. Se ilahduttaa valtavasti. Minulle kävi niin. Suosittelen).
Kun rakennushankkeessa oli oikein raskasta ja harmittavaista, sanoin tiimillemme, että onneksi työssämme on Erankanlaisia ruohonjuuritason projekteja. Kaikki menee hyvässä myötäahteri-tuulessa. Kävimme näyttämässä eräälle kummiperheelle Erankan kodin valmistumista. Erankan äiti vei Marjan sivummalle ja Coolman meni tulkiksi. Kotimatkalla Marja sitten kertoi aivan hurjia asioita.
Täällä naisen on vaikea kertoa tällaisia asioita miehelle. Naiselle kyllä. Erankan äiti kertoi, että hirveä kateus oli iskenyt heidän kyläänsä. Miksi Eranka saa uuden vessan ja kodin ja uudet jalat? Koulukyyditkin vielä maksetaan. Miksi ei muille? Ihmettelimmekin sitä, että normaalisti siellä käydessämme kylän väki tulee tervehtimään ja hymyilemään. Nytkin meillä oli iso laukullinen pehmoleluja kylän lapsille, mutta piapon piappoa ei näkynyt missään. Erankan äiti itki erityisesti sitä, että hänen kaksi vanhempaa poikaansa olivat kääntyneet nyt myös heitä vastaan.
Miksi vain Eranka saa? Kaiken kukkuraksi hän kertoi, ettei tontti ollutkaan 6 kk sitten kuolleen Erankan isän nimissä, jonka hän olisi perinyt ja voinut antaa Erankalle. Näin me sovimme heti aluksi ja edellytimme rakentamisen ehdoksi. Tontti onkin 82 vuotiaan isoäidin nimissä. Kun isoäiti kuolee, veljet ottavat talon haltuunsa ja kun Erankan äiti kuolee, veljet varmasti heittävät Erankan lastenkotiin.
Nyt moni varmaan tuumii, että onpas vilkkaita mielikuvituksia. Voin ikävistä kokemuksista sanoa, että näin on täysin mahdollista.
Eräälle orvolle kummitytöllemme, joka asui siskon ja veljensä kanssa isoisän talossa, rakensimme kaivon, sähkön ja ostimme huonekalut. Sen jälkeen isoisä heitti lapset ulos. Poika suutuksissaan heitti kattotiilet pihalle. Isoisä kutsui poliisit paikalle. Olimme juuri tulossa erään lehtimiehen kanssa tekemään helluista juttua kummitytöstä, kun tilanne oli pahimmillaan. Huh huh. Kaikkea sitä joutuu kokemaan. Kuten aiemminkin olen kertonut, nämä luonnonlapset ovat kontrasti-ihmisiä. Äärimmäisen rakastavaisia ja äärimmäisen julmia.
TYÖT SEIS
Pelästyin todella tilanteesta, sillä olimme laiminlyöneet kontrolloida omistussuhteet tonttiin. Seuraavana päivänä soitin Avelle: Työt seis. Rupiaakaan ei makseta, ennen kuin tontin omistus on sovitunlainen.
Ave oli hetken hiljaa:
- Maksoin juuri seuraavan maksuerän.
- Missä olet?
- Juuri lähdössä Erankan talolta.
- Äkkiä hakemaan raha takaisin, ennen kuin se on myöhäistä.
Ja niin Ave teki työtä käskettyä ja haki juuri antamansa rahat äimistyneeltä äidiltä takaisin.
-Rahat tulevat takaisin ja rakentaminen jatkuu, kunhan tontin (ja sitä myöden valmistuvan talon) omistusoikeus on virallisesti Erankan.
Coolman oli isoäidille selittänyt, että siirto Erankalle on tehtävä, muutoin tontille jää pelkät seinät. Maanantaina on tarkoitus mennä isoäiti, äiti, Eranka ja Coolman paikalliselle notaarille ja tehdä paperit kuntoon. Niin kauan työt seisovat muiden ihmetykseksi, että asiat on kunnossa..
Että silleen.
KUIN KORKEUSHYPPYÄ
Kyllä tässä vireänä pysyy. Välillä hymyilyttääkin jo. On tämä niin kuin korkeushyppyä. Välillä mennään yli. Välillä rima putoaa. Nyt mennään yli, vaikka rima vähän heilahtikin.
Rubikan talon paperit on taatusti kunnossa. Istuimme Aven kanssa melkein 4 tuntia Hikkaduwan kuumassa notaarin toimistossa ja näin henkilökohtaisesti, että talo tuli Rubikan nimiin.
Täällä vaan on koko ajan pidettävä ohjakset tiukalla. On nää sellaisia velikultia. En tiedä ymmärtävätkö suomalaiset olla onnellisia, että löytyy vieläkin kateellisempi elämiskulttuuri muailmalta.
KIIRA
Kasvaa kuin heinähäkki. Paskoo sisälle ja kuljettaa kaiken irtaimen ympäri pihaa. Silti suunnittelemme sen ottamista olkalaukussa mukaamme kotiin. Ei vaiskaan. Pyysin ystäviämme tuomaan puruluun, että lopettaa jalkojemme kalvamisen. Sai puruluun ja nyt kalvaa molempia.
TOIVOLAN LASTEN RIEMURETKI
Kun Colombon eläintarhaan suoritetun pommi-iskun vuoksi paikka suljettiin, Toivolan lastenkodin esi-ihmiset virastossa kielsivät suunnitellun retkemme turvallisuussyistä. Nyt saimme luvan. Odotettu päivä oli 23.2. Päivän sisältö oli niin huikea, etten tässä päiväkirjassa ryhdy sitä kertomaan.
Se vaatii tilaa. Palaan asiaan maaliskuussa kun olen kotona ja olen saanut myös kuvat tulostettua. Se oli sellainen riemuretki, että hyvin harvalla meistä hyvät lukijani on koskaan ollut mahdollista sellaista kokea. Mielettömiä elämänkokemuksia. Tällaisen retken tulemme järjestämään joka vuosi yhteiskunnan unohtamille lapsille. Orvoille, kriminaaleille, hyväksikäytetyille ja katulapsille. Heille, joilla ei ole läheisiä, mutta nyt on 600 LÄHIMMÄISTÄ kaukaa Suomesta.
EIHÄN TV-KAMERA OLE PAIKALLA,
KUN SITÄ TARVITTAISIIN.
Jospa Rita Strömmer olisi paikan päällä taltioimassa 14 tunnin riemuretken. Takaan, että sen voisi taltioida ilman taukoja ja leikkauksia. Yhtä pötköä 14 tuntia. Se olisi kuin hyvän kirjan lukeminen, jota ei voi keskeyttää. Se olisi oikeaa TosiTeeveetä.
RUBIKAN VANHA TALO
- KESÄMÖKIKSIKÖ?
Pienet jälkitoimet hieman työllistävät Rubikan muuton jälkeen. Kolme koiraa jäi vanhan hetteikkökodin pihamaalle ulisemaan nälkäänsä. Sanoin miehelle, että koirat on ehdottomasti vietävä uuteen kotiin, meillä ei kuutta koiraa tarvita. Tämä kakkahousu jätti koirat kontollemme. Kyläpäällikön kanssa sovimme, että edellytämme vanhan talon välitöntä purkua. Muutoin "epäsosiaaliset ainekset" ottavat sen haltuunsa. Ja kattia kans. Tämä kakkahousu ei tehnyt elettäkään sen purkamiseksi, vaan oli kertonut uudelle naapurilleen, että hänellä on kesämökki järven rannalla. Todennäköisesti käyttää sitä kavereidensa kanssa "pössyttelyn" pitopaikkana.
Laitoin Coolmanin viestinviejäksi, että 12 tuntia aikaa ja sitten poltan rötiskän kyläpäällikön luvalla. Arvatkaa mitä tämä pas.. eiku kakkahousu teki? Ilmoitti, että kun uusi talo on Rubikan nimissä, ja vanha hänen isänsä nimissä, hän ei pura mitään, ennen kuin saa itselleen uuden talon. Coolman lähti käymään kakkahousun isän luona ja kertoi, että huomenna klo 12 iso suomalaismies sytyttää vanhan rötiskän laittomalla maalla palamaan kyläpäällikön luvalla. Tervetuloa häppeninkiin. "Onko se iso suomalaismies niin hullu?" kysyi kakkahousun isä. "On se" sanoi Coolman.
HUHUJA HUHUJA
TIIKERIJOHTAJA
HENKIHIEVERISSÄ?
Viime sunnuntain pommi-iskussa loukkaantunut tamilien tiikeripäällikkö loukkasi virallisten tietojen mukaan jalkansa. Viidakkorumpu kertoo, että hän olisi kuollut, mutta tietoa pantataan propagandisesti soveliaampaan aikaan. Kun yksi lähtee, tulee kaksi tilalle.
UUSI SODANKÄYNTISTRATEGIA
Hallituksen kerrotaan muuttaneen nyt strategiaansa ja isojen massiivisten joukkoiskujen sijaan iskut suoritetaan pienillä ryhmillä. Päivittäin saa 25-30 sissiä surmansa. Eilen kuulema 94. Kouluja hallitus sulkee yhä enenevissä määrin tamilialueen läheltäkin. Hallitus on kieltänyt joukkotapahtumat koko maassa estääkseen tamilisissien iskut niihin. Kuitenkin viime viikonloppuna kun olimme Marjan kanssa Taavi-automme kanssa saaren itäreunalla, aivan Yalan eläinpuiston lähellä, joka on pääosin suljettu aiempien iskujen vuoksi, oli siellä menossa melkoiset jubileumit.
Olimme kääntymässä suuren tekojärven patotielle kun kohtasimme poliisien tiesulun. Kerroimme matkamme kohteen saaren vanhimman päätemppelin. Kuulin aivan selvästi kun toinen poliiseista sanoi toiselle selvällä singaleesikielellä, että päästetään vaan, sehän on se seinähulluveljes ja varmaan menossa esiintymään.
Niin ajoimme patotielle, joka oli täynnä suurta esiintymislavaa rakentavia ihmisiä. Satoja lainelautailijoita valmisteli marakatinvehkeitään ja soutukilpaveneet harjoittelivat tekojärvellä. Poliiseja ja sotilaita mieletön määrä. Tulossa oli suuri urheilu- ja viihdetapahtuma. Kun kaikki järjestettiin suljetulla padolla, oli turvatarkastus helppo hoitaa. Padon jälkeen kohtasimme kuin kansainvaelluksen. Ihmisiä virtasi sankoin joukoin kohti suurta porttia, josta pääsi tapahtuma-alueelle.
Kyseessä oli autojen ja motocross-pyörien rallitapahtuma. Voihan verokirja. Että voikin olla mielettömiä kontrasteja. Muutaman kilometrin päässä tiikerisissit lymyilevät viidakon suojassa ja nämä järjestävät isoja ralleja, lainelauta- ja soutukilpailuja.
Hotelliin päästessämme avasin television paikalliskanavan. Menossa oli valtaisa pop-konsertti. Arvatkaahan missä? Juuri sillä patotiellä ja samalla esiintymislavalla, jossa hetken viivähdimme. Jos olisimme jääneet, kuten ensin aioimme, olisimme taas olleet taatusti ainoina ulkomaalaisina TV:ssä. Sitä ei paikallisetkaan enää olisi sulattaneet. Linssiluteet.
On nää merkillisiä ihmisiä.
Sissit varmaan katseli matkatelevisiosta, että tuolla muutaman kilometrin päässä olisi sopiva joukko ihmisiä tuhottavaksi. Oikea pommisissin unelma. En ihan pysy perässä näiden ajatusmaailman kanssa. Mutta minähän olenkin jo aika vanha.
KYLÄPÄÄLLIKKÖ
KÄVI KYLÄSSÄ
Kyläpäällikkömme Mahinda oli kertonut halunsa tulla meille kylään jonain iltana. Ja tuli. Istuimme kolmistaan terassilla teetä juoden ja kyläpäällikön vaimon makeaa leivosta syöden. Mukava mies. Kristitty, mutta ei sillä merkitystä. Kävimme läpi koko kylän talo talolta ja perhe perheeltä. Hän tiesi kaikista kaiken. Se oli meille hyödyllistä tietoa myös avustustoiminnassamme. Oikeastaan Samantha on naapurikylän päällikkö ja meidän kylän päällikkö on hänen vaimonsa. Sanoin, että minullakin on samalla lailla kyläpäällikköni, vaimoni. Ja meitä kahta nauratti niin.
Todellisuudessa Samantha hoitaa molempien kylien asiat. Hänen toimenkuvansa on hieno ja tärkeä. Kyläläiset kertovat hänelle murheensa ja toiveensa ja hän hoitelee mm. viranomaisasiat heidän puolestaan. Hän kiertää jatkuvasti perheissä, kulkee häissä ja hautajaisissa ja mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Ja on selvillä kaikista ja kaikesta. Hyvä systeemi.
Hän on auttanut meitä paljon myös avustuskohteiden taustojen selvittelyissä. Hän on yksi avustustyömme onnistumisen salaisuuksista. Annoin vaimolleen vanhan kännykän lahjaksi, jotta saa miehensä kiinni tarvittaessa. Pois lähtiessä pyysin vielä hänen kännykkänumeroaan. Ei kännykkää. Joten ei saisi vaimo edelleenkään häneen yhteyttä. Onneksi niitä kännyköitä on iso kassillinen.
SUOMALAISTA RUOKA HUIKOO
Päältäkin näkee, että olen moniruokainen. Täällä eineet ovat kyllä uskomattoman herkullisia. Mutta meikäläinen kulinaarinurkkapatriootti kaipaa joskus niitä kotoisia kuukausien oleskelun jälkeen. Jälkiuunileivässä ja rukiisessa varrasleivässä ollaan hienosti pysytty. Kiitos tänne tulleiden ystävien. Ja kun yksin jään taloon, perunat keittoon ja makkarakastike mamman tapaan (meidän mamma ei lisäaineista tiennyt).
Eilen keksin loistavan kotimaun. Täältä saa upeaa avomaakurkkua (sellaisia 20-30 cm mittaisia.) Juustohöylällä kuori pois ja sitten seitinohuita siivuja.
Isoon pilkkumiin 2/3 vettä, 1/3 etikkaa (täällä se on tietenkin palmuetikkaa - hyvää), lisäksi suolaa ja sokeria. Tilliä ei täältä saa. Se on mamman kesäkurkkua. Varrasleivän päältä voi huoletta jättää voit ja margariinit, juustot ja leikkeet pois. Vino pino kesäkurkkua leivän päälle - natural. Kokeilkaa, te epäileväiset. Jos olen pienentynyt kotia tultaessa, tiedätte onnistumisen aiheen.
NOSTO PAINON MUKAAN
Kun olin nuori (en pieni) kesä- ja loma-aikana olin osuuskaupan varastolla töissä. Ja kuorma-auton apumiehenä. Sementtisäkki painoi 50 kg ja tosimiehet veivät niitä kaksi kerrallaan. En viitsi valhetella. En ollut tosimies. Sanoivat vanhemmat miehet, että oman painon verran kantaa tosimies mennen tullen. Ja kantoi. Tänään tuli pihallemme sementtikuorma pihalaatoitusta varten. Täällä sementtisäkit painaa 50 kg. Miehet keskimäärin huomattavasti vähemmän. Suomessa miesten selkärankarapistumisen myötä sementtisäkki painaa 25 kg. Miehet painaa keskimärin 90 kg.
KUNNOLLA KEITETYT MUNAT
Kauhulla ryhdyin vertaamaan omaa painoani. Jos täällä kannetaan 20% omaa painoa suurempia säkkejä, minun pitäisi kantaa 150 kg säkkejä.
Taidan alkaa laihduttamaan oikein tosissaan. Keitin lounaaksi kanamunia. Kun Marjan kanssa on hieman erimielisyyttä keittoajasta, ajattelin yksin ollessani keittää kerrankin tarpeeksi. Laitoin ison kattilaan vettä ja sinne 6 munaa.
Nukahdin sohvalle ja heräsin paukkeeseen. Joko se nyt alkaaa? Vesi oli kiehunut loppuun ja munat poukkoilivat ja räjähtelivät tulikuuman teräskattilan kuivalla pohjalla. Nostin komistuksen pesulavuaariin ja kuorin taatusti tarpeeksi kovaksi keitetyt munat koiran ruoka-astiaan. Kiira nuuhkaisi ja lähti karkuun, Mutta Bullad tuttuun tapaansa hävitti ne muna per nielaisu. Nyt se hikkaa ja katsoo minua loukkaantuneena.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)