Joulutarina

JOULUTARINA, JOKA ON TOSI!


--------------------------------------------------------------------------------


PIENEN POJAN SUURI HAAVE

Ceylonin paratiisisaarella Intian Valtamerellä syntyi 12 vuotta sitten pienessä Higgaduwan kylässä jalaton poika. Äidin kohdussa oli kasvain, joka ei antanut tilaa pienen lapsen kehittyä normaalisti. Toiselle jalalle oli tilaa vain polveen asti, mutta toiselle ei yhtään.

Paikallisen tavan mukaan rampaa lasta piiloteltiin ja hävettiin. Taikauskoisesti uskottiin paholaisen olleen asialla. Rammasta pojasta kasvoi terve, vilkas ja elämän energiaa pursuava lapsi. Hän opetteli kävelemään jalantyngillään ja nokkelasti osasi järjestää elämän arkiset asiat itselleen soveliaalla tavalla. Polkupyörälläkin hän oppi ajamaan. Hän oli melkein kylän polkupyörämestari.

Hän halusi kouluun muiden kylän lasten tavoin. Perhe eli köyhyydessä, mutta pojan kouluun menon palo on niin kova, että sukulaisten avuin se saatiin järjestettyä. Poika nautti koulunkäynnistä ja oli luokkansa parhaimmistoa. Tänä vuonna 44 oppilaasta kuudenneksi paras.

Koulukaverit kokosivat kotoaan rahaa ja niin saatiin koulun portaiden yhteyteen hitsattua putket, joita apuna käyttäen poika saattoi nopsasti liikkua.

Kaikkien pikkupoikien tapaan hänellä oli suuri haave. Haave oli lähes utopistinen. Sen toteutumiseen ei ollut mahdollisuuksia.

Perheen isä kuoli syöpään ja äidin työt teepellolla vähenivät 2 työpäivään viikossa. Palkkakin oli vain hiukan yli euron päivässä. Poika kuuli naapurikylässä pidettävästä kokouksesta, jonne jotkut ulkomaalaiset ihmiset ovat koonneet maakunnan vammaisjohtajia neuvonpitoon.

Äidin vakuuttelut siitä, ettei hän ollut mikään vammaisjohtaja, ei saanut poikaa antamaan periksi: "Sinä olet meidän perheen vammaisjohtaja." Ja niin he lähtivät Baddegaman Temppelin köyhäinkouluun, jossa kokous pidettiin.

Poika asensi jalantynkiin saamansa tekojalat, jotka olivat niin ruostuneet, etteivät voimaa käyttäenkään suostuneet polvista taipumaan. Lisäksi ne olivat vuosien takaa, joten ne olivat aivan liian pienet. Jalantyngän päihin sattui kun hän väkisin kiinnitti remmeillä puupökkelöt paikoilleen. Naapurin pojilta lainaksi saamansa tossut hän laittoi jalkateriksi..

Kokouksessa oli satoja ihmisiä, joten he sulautuivat hyvin joukkoon. Paikalla oli useita ministereitä ja herroja, jotka puhuivat hienoja asioita. Sitten puhujaksi tuli iso ulkomaalainen, harmaatukkainen ja -partainen mies, joka puhui niin hyvää englantia, että poika ymmärsi kaiken,mitä hän sanoi. Mies kyllä sanoi puhuvansa hyvin huonoa englantia. Hän sanoi tulevansa kaukaa kylmästä maasta, jossa ihmisillä on lämmin sydän. He rakastavat Sri Lankaa. Sen luontoa, ihmisiä ja hymyä. Hän sanoi lopuksi, että nämä suomalaiset rakastavat erityisesti vammaisia ja vammaisia lapsia. Poika ajatteli, että nyt hän uskaltaa käydä puhumassa tämän buddhavatsaisen miehen kanssa.

Kun tilaisuus loppui, tämän miehen vaimo saapui juttelemaan hänen äitinsä kanssa. Poika näytti narisevia tekojalkojaan ja näytti myös jalantynkiään tälle suomalaiselle naiselle.

Pian nainen huitoi sen ison miehen paikalle. He olivat kovin kiinnostuneita minusta, tuumi poika. Ja ne hymyilevätkin enemmän kuin yleensä ulkolaiset. Hän päätti rohkaista mielensä ja kertoa näille vieraille ihmisille suuren haaveensa. Hän ei ollut kertonut sitä aiemmin kellekään muulle: "Sellainen vessanpytty, jossa voisi istua "

Hän kuuli kuinka ulkomaalaiset keskustelivat kiihkeästi keskenään. Sitten he pyysivät kotimme osoitetta ja lupasivat tulla sunnuntaina meille käymään. Pojalle tuli vähän hätääntynyt mieli. Olikohan hän pyytänyt jotain sopimatonta? Ymmärsivätköhän nämä jalalliset ihmiset, millaista on mennä normaaliin seisomavessaan, joka perustuu "jalanjälkitoimintaan". Ihminen kyykkii. Mutta milläs kyykit kun ei ole jalkoja? Ja likaistakin sellainen on.

Sunnuntaina ulkomaalaiset tulivat paikallisen tuk tuk -kuskin tulkkaamana hänen kotiinsa ja kertoivat, että he ostavat minulle sellaisen vessanpytyn, jossa voi istua. Ja sitten vielä uuden vessarakennuksen ja uuden septitankin ja vielä suihkun ja käsienpesualtaan.

He antoivat äidille rahaa, että työt voidaan aloittaa heti. Äiti hommasi kaksi työtöntä kyläläistä hommiin. Poika osallistui työntekoon kaikella tarmollaan. Ja tarmoa riitti. Eniten hän piti rappaamisesta kun siitä tuli kaunis jälki.

Toiletti valmistuu tänään. Nämä vieraat hankkivat vielä kauniit kaakelitkin seiniin ja lattialle, että oli helpompi pitää niitä siistinä.

Ulkomaalaisilla on oma Buddhansa ja he viettävät sen syntymäpäivää. Poika ymmärsi, että kun ulkomaalaiset viettävät heidän Buddhansa synttäriä, hänellä on samaan aikaan ihan oman pyttyvessan avajaiset. Hän kutsuisi kaikki naapurin lapset juhlimaan sitä. Mummilta hän saisi banaaneja. Ja äiti saa työpaikaltaan teenlehtiä.

Ulkomaalaiset kertoivat, että he saivat synttärilahjan rahat monilta suomalaisilta kummi-ihmisiltä, jotka rakastavat hänen maataan ja hymyileviä ihmisiä ja vammaisia lapsia.

Kun ulkomaalaiset lähtivät, poika pyysi sanomaan niille kummeille, että ne eivät varmasti tiedä kuinka hyviä ihmisiä ne ovat. Ja kuinka niiden lapset ei varmaan saa koskaan näin hienoa Buddhan synttäripäivälahjaa kuin hän sai.

Ja kuinka onnellinen hän nyt on. Istuttava vessanpytty.
Vaaaauuuu!

Onnellista Joulua

toivottaa
LOTUS HILL VÄEN
puolesta


Pentti-Oskari

Joulun tunnelmissa

KUVA-ARVOITUSKILPAILU

Pari viikkoa sitten julkaisin kuvan, jonka alkuperää arvuuttelin. Vastauksia tuli niin paljon, että niiden analysointi vei aikaa reippaasti. Vastausten lukeminen (monta iltaa ja yksi yö siinä meni) oli hauskaa puuhaa.

Erityiskiitos kannustavista viesteistä ja kiitoksista (Lotus Hill toimintamme) ja hauskoista kommenteista. Vaihtokuviakin sain ratkaistavaksi.

Luojan lahjan meille suomalaisille, kauniin luonnon arvostus, oli päällimmäisenä lähes jokaisessa vastauksessa. Vastaajina oli tuttuja ja tuntemattomia. Lotus Hill -kummeja ja muuten vain mukana olevia. Ystävällisiä viestejä. Onhan sellaisia mukava lukea.

Vastaukset liikkuivat linjalla: Savusaunan hiillos, suden kiiluvat silmät huskytarhan verkkoaidan takaa, jäätynyt kärpäsverkko, Porvoon jalostamon polttotornit lentokoneesta kuvattuna, linnunpöntön tipujen jäätynyt juoma-allas ja allekirjoittaneen jäätyneet partakarvat kalareissun jälkeen.

Yli 90% vastauksista sisälsi kohteena Herrankukkaron ja maasavusaunan. Yleisin vastaus (toista sataa) sisälsi arvion maasavusaunan jäätyneestä ikkunasta kuurankukkineen.

KUURANKUKKA olikin osa oikeaa vastausta. Herrankukkaro sijaintipaikkana. Tarkempi kuvauspaikka oli sekin monella oikein. Ranta ja laituri.

I PALKINTO

Kaikkein tarkimman arvion teki OUTI PETTERSSON Helsingistä, joka arveli kuvauskohteen olleen Herrankukkaron maasavusaunasta mentäessä laiturilta uimaan. Matkan varrella. Siinä se oli: Kuurankukkien koristelema puupenkki laiturilla.

Outi voitti siis 2 hengen yöpymisen LUXUSLINNUNPÖNTÖSSÄ kuohuviineineen, illallisineen, maasavusaunomisineen ja saaristolaisaamiaisineen. Tuliaislahjaksi Herrankukkaron emäntien leipomat saaristolaisleivät sekä hyttyspöntön kiinnitettäväksi vaikka jääkaapin seinään. (Kun Sinulla on hyttyspönttö, hyttyset menevät sinne yöksi nukkumaan, eivätkä kiusaa Sinua. Tietäähän sen miten koditon hyttynen häiritsee kiukussapäin. (Casa de Moskitos espanjaksi.)

LISÄPALKINTOJA

Koska vastauksia tuli näin valtaisa määrä, päätti yhden miehen raati arpoa kaikkien vastanneiden kesken vielä kahden hengen luxuslinnunpönttömajoi-tuksen lisukkeineen edelliseen malliin.

TOINEN I PALKINTO

Sen voitti ANNE KANGASNIEMI Helsingistä.

LISÄLISÄPALKINTOJA 25 KPL

Lohdutuspalkintoina 25 KPL 2 hengen untuvanpehmeä HÖYRYLAIVARISTEILY Turku-Naantali-Turku Suomen viimeisimmällä oikealla merihöyrylaivalla, s/s Ukkopekalla ensi suvena.

Voittajat ovat:

JAANA KESKINIVA
KAIJA RÄTY
HEIKKI REMES
J-P MAAKANNAS
KIRSI PENTINSAARI
JAANA VEPSÄ
ABBE VIITANEN
PIRJO VIKMAN
SIRPA AALTO
MARJUKKA JOUTSINMÄKI
REETA KOSKINEN
PIRKKO HUOTARI
KATI GRÖVALL
KIRSI KOSKINEN
SANNA TÖRMÄ-TUOMINEN
MERJA LINQVIST
TARJA MÄENPÄÄ
PIA HAPPONEN
EEVA SADEMAA
ANNI BLÅSTEN
JAANA KESKINIVA
MARJUT KUKOLA
HANNELE KOSONEN
RIITTA ANNELI NIEMINEN
TUULA JENKONEN

Kaikille voittajille lähetetään lahjakortti sähköisesti. Kiitos vielä kaikille osallistujille. Tämä kisa oli hauska järjestää.

Liitän mukaan vielä pari kuvaa kyseisestä kuvaus-sessiosta Herrankukkaron rantalaiturilta. Kuukarankukat kauneimmillaan. Toimitan kuvat myös hyvälle ystävälleni, naapurikyläläiselle, Joel Hallikaiselle.


--------------------------------------------------------------------------------


TERVEISIÄ HYMYJEN SAARELTA

Erankan talon hinnasta kyllä väännämme kättä reippaasti. Uskon, että saamme siitä tonnin, pari pois. Ajatelkaa! Kaikki alkoi jalattoman pojan suuresta haaveesta: ISTUTTAVASTA VESSAN PYTYSTÄ. Jälleen olisi meikäläisille vähän mietittävää elämämme priorisaatioista ja surkuttelun aiheellisuudesta. Me nostamme yhdessä jalattoman Eranka-ystävämme monen kynnyksen yli. Hän on sen ansainnut. Tietäisitte miten helluinen poika hän on. Ei ole jäänyt osaansa voivottelemaan, vaan osallistuu aktiivisena ja touhukkaana kaikkeen mahdolliseen. Että vielä rapparin apunakin?



--------------------------------------------------------------------------------


Tässä Aven viesti:

Heippa Sri Lankasta

Halpatotan lapset olivat valmistaneet ystävyyden rannekkeita 1860 kpl ja heillä oli nyt tilipäivä. Iloisia olivat muutamat lapset kuitatessaan tilinsä, joka oli heille elämänsä ensimmainen. Rahat odottavat kuulemma käyttöä johonkin tarpeelliseen lähiaikoina.

Vesihuollostakin on kustannusarvio valmiina ja joistain korjaustöista saadaan vielä lisäkustannusarvio. Rahaa kuluu n. 325.000,00. elikä n. 2000 euroa.

Erankan luona oli toiletti viimeistelytöiden alla ja poika osallistui itsekin rappaushommiin. Tuntui hommat kiinnostavan poikaa ja töiden jälkeen hän pääsi virkistävään suihkuun, joka oli juuri asennettu paikoilleen.

Mittailimme paikkaa uudelle talolle. Kustannusarvio pienen olohuoneen, makuuhuoneen ja keittiön talolle on n. 700.000,00 rupeeta eli alle 5000 euroa. Talon pinta-ala veranta (16 neliötä) mukaan lukien on n. 60 neliötä.

Terveisin Volontääri Ave



--------------------------------------------------------------------------------


SUOMALAISET ELÄMÄNPERINTEET

Joulun vietämme lastemme ja lastenlastemme kera Herrankukkarossa. Joulusavusaunoen. Perheen kesken.

On kaksi murheellista asiaa meidän nykysuomalaisten käyttäytymiskulttuurissa. Perheruokailun ja perhesaunomisen hiipuminen. Perhekeskeisyyden kulmakiviä ovat olleet yhteiset ruokailuhetket. Tänään perhe ruokailee tehokkaasti useassa eri "kattauksessa" kuin ruotsinlaivalla konsanaan. Onneksi sentään Jouluillalinen syödään usein yhdessä. Koko perheen kesken ruokailu pitäisi palauttaa entiseen kunniaan. Tässä meillä suomalaisilla tehopakkauksilla on paljon oppimista monen muun maan kulttuurista.

Perhesaunominen on myös jäänyt syrjään kun teknisillä laiteratkaisuilla mahdollistetaan saunominen vaikka 5:ssä eri erässä illan mittaan. Jokainen perheen jäsen istua mököttää yksin eri aikaan. Sähkö kyllä kiertää tehokkaasti vastuksissa.

JOULUSAUNOMINEN

Joulu tuo jälleen oivan poikkeuksen. Joulusaunominen on sentään joissain perheissä vielä traditio. Siis joissain. Perheen kesken yhteinen JOULUSAUNA ja JOULUILLALLINEN ovat osa suurta juhlaa. Perhejuhla, jos mikään. Lapsuuteni aikana edes naapuriin meneminen oli Joulunaikaan kiellettyä. Vasta Tapanina se oli mahdollista.

SUOMALAINEN SAUNA

Maakuntalehteemme pyydettiin haastattelua suomalaisen saunan erinomaisuuksista. Kysyttiin mielipidettä kerrostalojen komerosaunoista. Taisi toimittaja pettyä kun en lytännytkään sitä maan rakoon. Kerroin vilpittömän mielipiteeni: "Mieluummin saunana kuin komerona. Ei saa olla turhan ryppyotsainen saunaperinteiden arvostamisessa. Mitä useammin ihminen saunoo, sitä parempi hänellä on olo."

Toinen kysymys koski arviotani sähkösaunasta: "152 kielellä maailmassa SAUNA on SAUNA. On vain yksi poikkeus: läntinen naapurimaamme. Siksi kutsunkin sähkösaunaa nimellä BASTU.

Mutta kaikki tyynni. Lämpiää JOULUSAUNA sähköllä tai harmaalepällä. Tärkeintä on, että se nautitaan perheen kesken. Tämä on haaste niille, joilla siihen on mahdollisuus.

Yksinäisille saunojille voin kertoa Suomen Saunaseuran v. 1999 valitun valtakunnan SAUNASAMULIN mandaatilla, että Joulusaunassa on aina mukana SAUNATONTTU. Hän on sellainen ystävällinen ja hyväntahtoinen. Hän on hyvän mielen tuoja. Vaikkei häntä aina näekään, hänen olemassaolonsa tuntee siitä, että saunomisen jälkeen on hyvä olla. Eikös vaan ole tuttu tunne - saunomisen jälkeen. Sitä ei vaan tule aina ajatelleeksi, mistä se johtuu.

LÖYLY KUIN RUKOUS

Meidän esi-isiemme Luonnonjumala oli nimeltään Kaleva. Häntä palvottiin heittämällä kylmää vettä kiukaan kuumien kivien päälle. Me nykysuomalaiset olemme tämän ainutlaatuisen taidon perineet. Me olemme ainoa saunassa löylyä heittävä kansa. Me osaamme säätää itsellemme hyvää oloa: Lämpöä ja kosteutta. Me suomalaiset olemme tältäkin osalta etuoikeutettu kansa maailman muiden kansojen joukossa.

Nautitaan tästä esi-isiemme hienosta keksinnöstä nyt erityisesti Jouluna. Ja ne, kenellä siihen on mahdollisuus, koko perheen kesken.

MATKAKUUMETTA JA ENKELEITÄ

Joulusaunomisten jälkeen alkaa perheessämme pakkaaminen. Aika lasti silmälaseja, lääkkeitä, lääkeinstrumentteja, kännyköitä, rukiista varrasleipää, kahvia ja sininen lenkinpätkä.

Enkeleitä taas tarvitaan laukkujen punnitukseen avuksi. Marja on hyvä hoitamaan tuon puolen. Olen lakannut hymyilemästä jo kauan sitten. Kyllä se vaan toimii. Kokeilkaa jollette usko. Ja jollei toimi, ette usko.

Tapanina matkaan jo käy. Maaliskuussa takaisin. Väliin mahtuu monenmoista riemun hetkeä, mutta myös tiukkaa tilannetta. Sellaista elämä on parhaimmillaan. Tulen pitämään Teidät ajan tasalla. Pysykää siis sivustolla - viikoittain.

Poissaolomme aikana vietetään myös ystävänpäivää. Käymme hakemassa lisää ystävyyden rannenauhoja, jotta jokaisella meistä olisi mahdollisuus muistaa ystäviään. Ja tuottaa hyvää oloa heille, jotka muut ovat unohtaneet.

Kiitos myös kaikille mukanaolijoille ja lukijoilleni. Tämä on ollut upea vuosi. Elämäni parhaita. Ja huomenna alkaa taas loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Ystävällisin terveisin

Pentti-Oskari
Joulunajan Sauna-Samuli

Toivolan lasten tulevaisuus

Päiväkirja 13.12.2007


--------------------------------------------------------------------------------

ENTÄS SITTEN, KUN TOIVOLAN LAPSET ULOS AJETAAN

Aktiivinen tukijamme tiedustelee sitä, mitä tapahtuu Toivolan lasten vastaanottokeskuksen lapsille, kun ikää karttuu ja lastenkoti on jätettävä. Kysymys on todella hyvä ja merkityksellinen.

Koska aihe varmasti kiinnostaa muitakin, paneudumme tähän asiaan seuraavassa Keken kirjoittamassa raportissa.

TOIVOLAN LAPSET

Ensinnäkin erityisopettajamme Monica opettaa niitä oppilaita, joilla ei ole luku- ja kirjoitustaitoa lainkaan. Luku- ja kirjoitustaito auttaa lapsia pääsemään oikeasti elämän syrjästä kiinni. Saatuaan vaadittavat taidot, heillä on oikea mahdollisuus päästä kouluun ja saada kouluasu ja -kengät, jotka liittävät heidät normaalipopulaatioon. Opetus antaa näille lapsille tulevaisuuden, toivon ja ihmisarvon. Samoin hän opettaa ja tukee muissakin kouluaineissa mm. matematiikassa. Monica antaa siis tukiopetusta.

Oppilaita luokassa on keskimäärin 10 - 20. Viimeksi siellä käydessäni oppilaita oli 11. Monican mies oli pari kuukautta sitten pahassa mp-onnettomuudessa ja on vieläkin täysin vuodepotilaana Monican ja tämän vanhempien avun varassa.

Toiseksi käsityöopettajamme Dammika. Hän on todella taitava niin käsistään kuin motivointitaidoiltaankin. Hän innostaa kaikki oppilaansa heti alusta asti tarttumaan kiinni työhön ilman pitkiä teoreettisia jaksoja. Hyvin usein niin Sri Lankassa kuin Suomessakin, juuri nämä liian pitkät teoriajaksot vieraannuttavat oppilaat pois itse työstä. Työssä oppiminen on kova sana myös Sri Lankassa.

Ompelukoneissamme on neulat heti alussa, toisin kuin valtion kouluissa, missä neulat laitetaan koneisiin vasta teoriajaksojen jälkeen. Näin tapahtuu, mikäli koneneulat ovat olemassa. Meillä Halpatotassa on kaikki valmiina, joten oikean työn tuntumaan päästään heti. Erikoisuutena muihin kouluihin verrattuna on luokassamme oleva saumuri, josta valtion koulut voivat vain uneksia. Dammika opettaa ja valmentaa oppilaita tulevaa vaatturin ammattia varten. Loppu opiskellaan tehtaissa ja vaatturiliikkeissä. Tästä on jo paljon kokemuksia.

Dammikalla on oppilainaan noin kaksikymmentä lasta. Mallika on malliesimerkki Halpatotan lapsesta, joka noin vuosi sitten lähti suureen vaatetusalan tehtaaseen Colomboon saamaan lisää oppia. Opittuaan lisää hän palasi apuopettajaksemme opettamaan Halpatotan lapsia. Hyvä esimerkki onnistumisesta.

Laitoksen johtaja Darmasena tekee pitkiä matkoja hakiessaan lapsille sijoituspaikkoja, siis tavallisia perheitä jotka ottaisivat vastaan lastenkodin lapsen tai -lapsia. Tämä on ollut kokeilun alla nyt vajaa kaksi vuotta. Tämä sai alkunsa keskusteluistamme, kun juttelimme länsimaisesta tavasta varmistaa jatkotulevaisuus lapsille laitoksesta lähdön jälkeen. Vielä kun saisimme tiukan jälkivalvonnan ja viimeisenä vuotena mahdollisuuden asioida itsenäisesti pankkiliikkeissä ja kaupoissa, niin vielä parempaa olisi siis odotettavissa.

Kaiken tiedon perille menemisen johtajalle varmistaa Miss Dayana, joka taidokkaasti on oppinut taivuttelemaan jäykkäniskaisen, mutta hyväntahtoisen principaalin pään aina siihen suuntaan, mistä on hyviä uudistuksia tulossa.

Samoilla matkoillaan Darmasena hakee myös aktiivisesti mahdollisia työpaikkoja varsinkin pojille, jotka saavat opetusta Halpatotassa työssä oppimisen mukaan. Vieläkin harmittaa sen italialaisen avustusporukan lausuma suoraan lapsille: ?Kun teette täällä fyysistä työtä, niin teidän pitää saada siitä työstä korvaus!? He eivät todellakaan tajunneet, että poikien muuratessa esiintymisalueen katsomoportaita tai kilkutellessaan rikki lekan kanssa kiviä samaiseen muuriin, niin heitä ei alistettu lapsityövoiman väärinkäyttöön, vaan laitoksen johdon ja opettajien näkemyksen mukaisesti opettaa heitä työn kautta arvostettuun ja hyvin palkattuun kivimiehen ja muurarin ammattiin. Nykyisistä ?isoista? pojista kaikilla oli työpaikka ja tuetun asumisen muotoinen paikka asua ja elää.

Osa palasi biologisten vanhempiensa ja isovanhempiensa luokse asumaan. Kaikilla oli siis turvattu paikka, mihin mennä laitoksen jälkeen. Näistä osa palasi takaisin laitokseen, koska olosuhteet kotona eivät olleet muuttuneet. Onneksi tämä puoli oli hyvin turvattu.

Samainen italialaisryhmä maanitteli ruokaa laittavia ?isoja? tyttöjä vaatimaan palkkaa työstään, onneksi tuloksetta. Tyttöjen asema ei ole niin turvattu kuin poikien, sillä naisen asema muutoinkin on todella heikko Sri Lankassa. Onneksi avioliiton turvallinen satama saavuttaa monet tytöistä ennen laitoksesta lähtöä. Kaikki tytöt osaavat niin vaate-, ruoka- ja lastenhuollon lähtiessään Halpatotasta.

Suurimmalle osalle tyttöjä pyritään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa löytämään kasvattikoti. Perheissä heidän asemansa on valitettavan usein piikatytön osa, mutta tämä on ?normaalia? Sri Lankassa, joten tämäkin vaihtoehto on parempi kuin katu.

Parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Varmaa on, ettei kenenkään lastenkodista lähtevän lapsen tai nuoren osoite ole KATU!

Ylöskirjannut voluntääri Keke


--------------------------------------------------------------------------------


Ohessa myös Aven lyhty raportti Erankan hankkeen edistymisestä.

ERANKALLE KUULUU HYVÄÄ

Toiletti on hyvässä mallissa ja laatoitusta jo saumaili meisoni. Likakaivon kansi on valamatta ja pesutila viimeistelemättä. Talosta ei meisoni vielä ollut ehtinyt laskea urakkahintaa, mutta ensi viikoksi lupasi. Kaikki siis mallillaan Erankan luona.

Tuk Tuk kuski Ranhji korjasi Erankan puhjenneen pyörätuolin renkaan käydessämme siellä. Ranhji toimii myös hyvänä tulkkina kun selvitellään asioita Erankan kanssa. Eranka osaa aika hyvin englantia, mutta ei sentään vielä niin hyvin, että osaisi kaikki jutut selvittää kanssamme.

--------------------------------------------------------------------------------

TERAPEUTIT KOTIUTUIVAT

Volontäärinä toimineet fysioterapeutti Katja Tynjälä ja taidepedagogi Mirja Gustafson kotiutuivat viime viikolla Suomeen. Vammaisasioiden koordinoinnissa Katja oli tärkeä yhteistyökumppani Kekelle. 100 vammaisjärjestön vetäjän kokoon kutsuminen koulutuspäivään oli aikamoinen urakka. Myös Ilolan vammaiset saivat aivan uutta virtaa. Leikkien, laulanen ja askarrellen Katja avasi uusia positiivisia virikkeitä asukeille. Myös taideterapeuttimme Mirjan osaaminen aikaansai suurta virkistystä Ilolan väessä.

RITA STRÖMMERIN KUVAT NETISSÄ

MTV3 Huomenta Suomen kolmen ohjelman lisäksi materiaalia jäi vielä jäljelle. Kuvaaja toimittaja Rita Strömmer viestitti, että ne on nyt katsottavissa netissä Tekstin joukossa punaisella 2 kaksi otsikkoa 5.11 ja 7.11 - klikkaa niitä.

Samoin NETTITV:stä ne saa klikkaamalla vasemmasta laidasta otsikon mukaisesti. Huomenta Suomi ?ohjelmassa esitetyt löytyvät täältä Katso päivämäärät 21, 22 ja 23.11.

KÄNNYKÖITÄ KASSEITTAIN

Jo viime talvena saimme Saunalahdelta ison kassillisen melkein uusia kännyköitä. Yhteyshenkilömme Jouni Hirn otti yhteyttä ja taasen on tulossa 30 kg samoja vempeleitä. Huh huh. Onpahan taas tullilla ihmettelemistä. Taitaa olla parasta kutsua Marjan enkelit avuksi. Kiitos Jouni väellesi!

Joulua odotamme kuin lapset konsanaan. Jouluna näet lähdemme taas takaisin talvikotiimme.

Muistakaa ystävät, että Joulu on rakkauden juhla. Ystävää muistetaan monin eri tavoin. Taatusti yksi mallikkaimmista tavoista on antaa ystävälleen "ystävyyden rannenauha". Se lämmittää ystävän mieltä talvipakkasillakin. Klikkaa

Joulukuisin terveisin


Pentti-Oskari

Ps. Muistuipa mieleeni käynti Meksikon vuoristossa atsteekkien leivinuunisaunassa. Vanhan tavan mukaan jokaisen saunojan piti kertoa "shamaanille" aluksi kaikki huolet ja ongelmat. Käytin omalla osallani suurimman osan espanjan kielen sanavarastoani: "Mi Esposa" (vaimoni).

Eikö ole niin, että kun jostain oikein tykkää, siitä voi laskea leikkiäkin. Minusta saa hyvin mieluisasti laskea leikkiä.

Ja nyt kaikki tykkäämään toisistaan kohden Joulua. Vaikka leikkiä laskien.

I am so very happy!

Päiväkirja 4.12.2007

--------------------------------------------------------------------------------


AKU ANKKA KÄVI KYLÄSSÄ

Kukapa meistä ei Aku Ankkaa rakastaisi. Ja hänen tekijöitänsä. Sain positiivisen viestin Positiivareilta: Don Rosa, arvostetuin, rakastetuin ja kuuluisin Akun monista piirtäjistä ja tarinan tekijöistä, haluaisi kokea suomalaista Luontoa, arkkitehtuuria ja nauttia kalaruokaa. Ottaisinko hänet Herrankukkaroon vieraaksi? Arvannette pikkupojan riemahduksen. Lapsenomaisuuteni sai vastineen. Liian kauan olenkin elänyt aikuismaailmassa.

Tuskin koskaan olen esitellyt minulle rakkaita aikaansaannoksiani niin paljon ylpeyttä rinnassa kuin nyt. Minulle oli erityisen mieluisaa hänen kiintymyksensä pieniin yksityiskohtiin, jotka on tehty pilke silmäkulmassa. Don Rosa hymyili hyväksyvästi kun kerroin venäläisen matkatoimistojohtajan udelleen, että kielsikö äitini aina minua pikkupoikana tekemästä kaikkea kivaa. "Useimmiten", vastasin. Naama naurussa hän ikään kuin ymmärrys aueten hihkaisi: "Nyt minä jymmärrän, nyt minä jymmärrrän!"

Maailman suurin sauna, kaikkien saunojen isoäiti, maasavusauna sai maailmanmiehenkin hämmästelemään. Kun kerroin saunatontuista ja menninkäisistä, huomasin että mies arvostaa mielikuvitusta. Omakohtaisin kokemuksin.

Kun kerroin jokavuotisesta elokuisesta traditiosta, maailman viimeisen tosijazzin legendan, trumpetisti Ted Cursonin sekä Pori Jazzin Jyrki Kankaan ja Reiska Laineen swingkonsertista maasavusaunan sisällä 124 naissaunojan joukossa, olin havaitsevinani normaalisti niin poikamaisen silmän raosta aikuisen miehenkin pilkettä.

Arkkitehtuurista kiinnostunut vieras penäsi minulta selitystä miten tällaisen rakennuskannan toteuttaminen on mahdollista. "Vain äärimmäinen itsekritiikin puuttuminen selittänee sen", perustelin. Vieraamme tuntui hyväksyvän selityksen.

Illallisella sitten keskustelumme jatkui ratkiriemukkaana. Pöytäseurueessa oli mukana myös Rosan pariskunnan Suomen vierailun isäntä, kyläkauppias Vesa Keskinen ja nuorikkonsa, brasiliaistyttö Natalia.

Natalialta sain tuliaislahjan Brasiliasta, paikallista itsepoltettua metsäjuomaa. Pullolle löytyy kelpoisa paikka kotini viinikellarista, joka on Naantalin luostariajalta. Naureskelin Vesalle, että iltapäivälehtien uutiset, jotka kertoivat pariskunnan menneen maan alle Brasilian poliisille tehdyn ihmiskaappausilmoituksen vuoksi, ovatkin sikäli totta, että maasavusaunominen on todellakin maan alla oleskelemista. Vesaa ei aihe kovin hymyilyttänyt. Kiusanteon lähteet löytyvät Suomesta ja kateudella ei ole näköjään rajoja. Sanonpa vaan, että Natalia on tosi herttainen tyttö. Englanninkielikin sopivasti minulle ontuvaa.

Illan aikana selvisi sekin, että olemme Don Rosan kanssa saman makuisia musiikin suhteen. Vanha kunnon jazz on poikaa. Ehkä pieni yllätys koettiin, kun käynnistimme karikatyyrisen muotokuvakilpailun. Don Rosa piirsi kuvan minusta ja minä hänestä. Minä voitin. Olin nimittäin huomattavasti nopeampi kuin mestari.

Teille voin paljastaa salaisuuden: Piirsin keikka-aikanani jokaisen orkesterikopin seinään seinähullun ukon kuvan. Kun niitä tuli piirrettyä arviolta yli 1000 kertaa, ei käsi käskyä enempää tarvinnut. Kuva tuli vanhasta muistista alta aikayksikön. Oman nimeni sijaan kirjoitin Don Rosa. "Hulluna on hyvä olla" sijaan kirjoitin amerikankielellä: "I am so happy" (lieneekö ymmärrettävissä?).


Taideteokset vaihtoivat omistajiaan.

Loppujen lopuksi ei ole epäilystä voittajasta. Minä sain ainutlaatuisen taideteoksen. Nyt vain odottelemaan uusia Aku Ankkoja. Ehkäpä piankin Aku seikkailee suomalaisen maasavusaunan uumenissa ja nukkuu yönsä luxuslinnunpöntössä. Kukapa tietää?


--------------------------------------------------------------------------------


YSTÄVYYDEN
RANNENAUHA

Jälleen hankkeemme on ollut hieno menestys. Yksityiset, yhteisöt ja yritykset ovat löytäneet ystävyydenosoitukselle hienon toteutuksen. Tämän viikon aikana postitetaan tilatut rannekkeet. Mukaan pääsee vielä. Klikkaa rannenauhasivustolle

Kuulin juuri että Hikkaduwan Vaulagodan kylä on kuuluisa koko saarella taidokkaista rannenauhojen kutomisesta. Vielä ennen tsunamia, kun turistit työllistivät merkittävästi saarelaisia, Vaulagodan perheistä merkittävä osa sai toimeentulonsa ystävyyden rannenauhoista. Suuri osa on ollut siitä lähtien työttöminä.

Kävimme vierailulla yhteysperheessämme Vaulagodassa. Kotoamme on matkaa sinne vain kilometrin verran. Koko perhe oli työn touhussa. Isä, äiti, mummit ja vaarit, 4 aikuista lasta, 2 miniää ja vävy. Yhteensä 13 henkeä. Lisäksi kaksi lastenlasta harjoitteli, sillä vaaditaan vuosien harjoittelu ennen kuin taito on saavutettu. Kysymys ei siis ole lapsityövoiman riistosta. Ei todellakaan.

Olisittepa nähneet millainen tunnelma talossa vallitsi. Koko suurperhe yhteisessä työssä yhteiseksi hyväksi. Melkein sokea mummo oli ryhmän taitavin. Homma oli verissä. Suun vääntelystä päätellen vaari oli pitänyt pitkän tauon, koska nauhaa syntyi hitaasti, mutta varmasti. Laskin, että kuukauden kudonnalla perhe ansaitsee vuoden tulot itselleen. Havaitsin myös miten tärkeää työ oli mummoille ja vaareille. Heitä tarvittiin tähän työhön. Myös yhteishengen luominen tuli saman tien kuin lisukkeena.

Ystävyyden rannenauha -hankkeemme on kymmenille työttömille perheille parasta moneen moneen vuoteen. Näin he voivat itse auttaa itseään. Näin monikerroksisesti meidän apumme menee perille. Taustalla tavoitteemme: vammaiskeskuksen rahoitus.

RANNENAUHASSA
ON MYÖS TUNNETTA

Sain viime keväänä rannenauhan Ilolan vammaiskodin asukeilta. Nyt se oli jo pahoin rispaantunut. Päätin laittaa uuden. Otin sakset katkaistakseni vanhan nauhan. Kuinkas kävikään? En tohtinutkaan käyttää saksia, vaan tuhersin pitkän tovin avatakseni tiukan solmun. Ystävyyden rannenauha on sellainen. Ei sitä voi noin vaan katkaista saksilla.

Töytärin Jussin kanssa naureskelimme, että isot karvaiset miehet ne vaan ylpeänä kantaa ranteessaan värikästä nauhaa. Minulle se muistuttaa lukuisia kertoja päivässä siitä, että olen etuoikeutettu ihminen tässä maailmassa. Se muistuttaa minua siitä, että minulla on aihe olla onnellinen ja tyytyväinen mies. Se muistuttaa minua myös hymyilevistä ihmisistä, joilla on niin vähän. Onneksi heillä on hymy. Miksi me suomalaiset emme jaksa hymyillä. Kun meillä, jos kellään, siihen olisi paljon aihetta.

Kulttuurissamme on yksi naurettava piirre. Kun joku meistä hymyilee, toiset sanovat, että se on "vähän onnellinen". Minua ainakin hymyilyttää aina kun katson ranteessani ystävyyden nauhaa. Jos joku väittää minun olevan vähän onnellinen, hän ei tiedä totuutta: En ole vähän onnellinen. Olen paljon onnellinen. Ystävyyden rannenauha on oiva väline. Kokeile jollet usko, äläkä sitten välitä jos muut arvioivat Sinut onnelliseksi. Ole siitä pelkästään onnellinen.

UUSI YSTÄVÄMME ERANKA

Tämän päiväkirjan lopussa Aven lyhyt raportti. Tilanne on mitä parhain. Rahaa on kulunut uuden WC:n ja septikaivon rakentamiseen ja kuluu vielä laatoitukseen kuin myös erillisen suihkutilan tekemiseen yhteensä 480 euroa. Tähän mennessä rahaa on kertynyt Erankalle erikseen osoitettuna huikeat 4000 euroa, joka mahdollistaa Erankalle ja hänen äidilleen uuden kodin. Viikon päästä meillä on kustannusarvio.

Tässä taas oivallinen esimerkki yksittäisten ihmisten ruohonjuuritason saavutuksista. Kaunis kiitos vielä kaikille. Epäileville tuomaille miettimistä.

Ystävällisin terveisin

Oskari Onnellinen


--------------------------------------------------------------------------------



Hello Sri Lankasta;

Erankan luona vierailin ja toilettiprojekti oli edennyt taas. Rappaustyöt ulkopuolelta oli tehty. Rakentaja oli lähtenyt hoitamaan jotain toista projektia ja palaa töihin taas maanantaina.

Eranka antoi laskelman laatoitustöistä ja pesutilan rakentamisesta toiletin kylkeen. 26.000 rupeeta eli tämän päivän kurssilla n. 160 Euroa. Erankan savitalon purkua ja uuden pikkutalon rakentamista varten Eranka antaa ensi viikolla laskelman kustannuksista. Talossa olisi pieni makuuhuone, pieni olohuone ja ulkopuolella erillinen keittiö, missä voisi kokata avotulella. Sellainen ihan tavallinen sri lankalainen toimiva talo.

Erankan kodin lähellä peltotöita tehdään vielä täysin härkävoimin. Siellä ei käytetä koneita pellon mudan möyhentämiseen, vaan härät sotkevat jaloillaan pellon muohkeaksi. Erankan kanssa juteltiin, että ei niitä koneita aina tarvita! ?Turhaa tuhlausta?, oli Erankan mielipide.


Erankan perheeltä jälleen kiitolliset terveiset teille kaikille sinne Suomeen.

Volontääri Ave

Lonkka järjesti Klenkan telkkariin

HYVÄN MIELEN VIIKKO (taas)

--------------------------------------------------------------------------------


HIEKKA, KULLAN HINNOISSAKO?

Ohessa kaksi kuvaa Baddegaman vammaiskeskuksemme työmaalta. Kovat sateet ovat välillä pysähdyttäneet muuraustyön, koska hiekka on loppunut. Absurdia, eikö vain? Saarella, jolla on kaksi tuhatta kilometriä hiekkarantaa, kärsitään hiekkapulasta. Kas kun meren rannan hiekkaa ei suolapitoisuutensa vuoksi voi käyttää muurauksessa.

Muuraushiekka hankitaan jokien pohjista. Sukeltamalla. Miehet sukeltavat pienten korien kanssa muutaman metrin syvyyteen ja nostavat vasullisen kerrallaan yläpuolella olevaan puurunkoveneeseen. Sen jälkeen vene hinataan rantaan sellaiseen paikkaan, että pieni kuormuri pääsee sinne. Hiekka nostetaan veneestä vasulla rantatöyräälle ja siitä lapioilla auton lavalle. Kerrallaan kuormuriin mahtuu 1 kuutio hiekkaa.

Hinnat ovat nousseet viime aikoina rajusti, sillä hiekan ottaminen on nykyään luvanvaraista. Valtio taas jakaa lupia mielivalta- ja suosituimmuusperiaatteella. Korruptio rehottaa.

Kun rakensimme talvikotimme 5 vuotta sitten, hiekkakuorma maksoi n. 1000 rupiaa. Viime talvena kuutio maksoi 4000 rupiaa. Tällä viikolla jo 6000 rupiaa (40 euroa). Se vastaa rakennusmiehen kahden viikon palkkaa. Suomen mittapuulla hiekkakuution hinta olisi 1000 ?. Kymmenen kuution kuorma-autollinen maksaisi siis 10.000? Rakenna siinä sitten talo halvalla. On jotenkin käsittämätöntä ja väärin. että rakennusmiehen päivän palkalla saa 100 kg hiekkaa. (5 ÄMPÄRILLISTÄ)

PIMEÄÄ HIEKKAA

Hinnan kohoamiseen ovat vaikuttaneet toiminnan luvanvaraisuus ja sateet. Kun paikalliset eivät saa Colombosta virallista lupaa hiekan ottoon, se tehdään salaa. Öisin. Sen vuoksi en voi liittää kuvaa tähän mukaan. Mukana on siis nk. riskikerroin sekä yölisä.

Toinen vaikuttava tekijä on sade. Kun joen pinta nousee 4-6 metriä, ei sukeltaminen enää onnistu. Summa summarum: Kun rakennushiekasta on kova pula hiekkasaarella, hinnat nousevat. Kapitalismi raivaa tilaa demokraattiseen sosialistivaltioon, jota johtaa kommunistinen hallitus.

Muuraaminen siis edistyy sitä myöden kun hiekkaa saadaan. Muistan kerran kun kotimme työmaalla laskin kuorman suuruuden. Arvioin sen olevan 0.8 kuutiota. Lasku oli kuitenkin yhdestä kuutiosta. Paikallinen avustajani kuitenkin valisti, että jos ylipäätään haluan hiekkaa, ei kannata nipotella. Nokka kii. Ole onnellinen joka kuormasta, jonka saat ostaa. Maassa maan tavalla.

Sateet ovat nyt vähenemässä ja alkaa kuivempi kausi. Hiekkaa saadaan enemmän ja työt sitä myöden edistyvät. Rakentajaltakin poistuu tekosyy hutipäiviin. Saattaa hintakin hieman laskea. Yleensä vaan hinnoilla on taipumus jymähtää tasolleen, josta se ei laske vaikka kuinka olisi perusteita. Toivoisin vain, että hiekkasukeltajat pääsisivät osalliseksi hinnan noususta. Mutta Suomen sorakeisareiden tapaan Ceylonin hiekkakuninkaat imevät pääosan rahoista.


--------------------------------------------------------------------------------


UUSI YSTÄVÄMME ERANKA

Ilokseni voin ilmoittaa, että rakkaat lukijani ovat avanneet sydämensä. Ja lombuukkinsa. Rahaa on saapunut tilille jo yli 4000?. Vaaaaaauuu! Viime päiväkirjassani kerroin Tuulasta, joka lähetti 100?. Kun kauniisti kiitin, lähetti vielä toisen 100?. Vastasin, etten nyt ihan sitä tarkoittanut, mutta suurkiitos. Eilen tuli Tuulalta viesti, ettei verottaja ottanutkaan häneltä niin paljon, kuin hän oli arvioinut. Ja laitoi 120 ? lisää. Vastasin, etten kiitä enää. Joutuu pian vararikkoon.

VESSA VALMISTUU

Ohessa Aven lähettämät kuvat vessan rakennusvaiheesta ja lyhyt raportti. Pullat ovat hyvin uunissa. Viikossa nousi vessa. Ja nyt hiukan vielä varustellaan ja viimeistellään.

Mikäli lukijoiden anteliaisuus ja auttamishalu jatkuu, uskon että aloitamme Joulun tienoilla Erankan ja hänen äitinsä vanhan savitalon purun ja rakennamme pienen, yksinkertaisen, mutta asiallisen ja toimivan kodin heille. Sellaisen, jossa voi nukkua sateellakin.

Tällainen on Lotus Hill hanke. Päätökset tehdään nopeasti kun siihen on aihetta. Ja toteutus tehdään heti, eikä viidestoista päivä. Ja lahjoittajat saavat reaaliaikaisen raportin kuvineen ja teksteineen sekä dokumentteineen. Rahan perillemeno on seurannassa ja kontrollissa.

Sitten heittäydytään uusiin avustuskohteisiin. Kohteita ja tarpeita on. Niitä arvioidaan sydän kylmettämällä, muttei menetetä sydämen peruslämpöä. Yksinkertaista. Arvaatte varmaan.



--------------------------------------------------------------------------------


Sri Lanka 24.11.2007 Eranka

Eranka esitteli ylpeänä toilettityömaata, jossa kaikki on sujunut hänen mielestään hyvin. Likakaivokaivantoa pitää vielä hieman syventää, mutta on odoteltava muutamaa poutapaivää, jotta kaivanto kuivuisi ja olisi helpompi kaivaa lisää.

Toiletin katto on valettu ja valun pitää antaa kuivua reilu viikko. Suunniteltiin vähän lisatöitä toilettiin. Ulkoseinustalle tehdään peseytymispaikka muuratulla suojaseinällä, voi sitten rauhassa peseytyä siellä. Toilettiin laitetaan myös laatat lattiaan ja seinät laatoitetaan puoliväliin. Pieniä lisäkustannuksia on siis tulossa ja Erankan äiti lupasi antaa kustannuslaskelmat ensi viikolla.

Erankan ja äidin asumusta tutkittiin. Savesta valmistettu talo pitää purkaa ja tehdä parempi sitten kun sen aika on. Sadeaikana nukkuminen vuotavan katon alla on hankalaa. Katon korjaus aiheuttaisi kuitenkin aikamoisen homman, koska talo on kaikin puolin hatarassa kunnossa. Savitalossa Eranka pitää nurkkauksensa siistissä kunnossa kuten kuvasta voi nähdä.

Kerroin Erankalle ja Äidille, että Suomessa on luvattuna heille avustusta Erankan koulunkäyntiin ja mahdollisesti jotain muutakin mitä Eranka tarvitsee helpottaakseen omaa ja äitinsa elamää. He olivat kostein silmin kiitollisia teille kaikille, jotka olette luvanneet avustaa heitä pääsemään inhimillisemmin elämässä eteenpain.

Äidin saama 1.20 euroa päivässä teenlehtiä poimimalla ei riitä kovin pitkälle Erankan kanssa, eikä teenpoimintaakaan ole joka päivä tarjolla.


Terveisin Volontääri AVE


--------------------------------------------------------------------------------


YSTÄVYYDEN
RANNENAUHATALKOISSA
ON KOKO KYLÄ

On myönnettävä, että hymyilytti aika lailla kun soitin Avelle. Kerroin, että ystävyyden rannekkeiden kauppa käy kuin rajuilma. Yksittäiset ihmiset ostavat ystävilleen ja firmat henkilökunnalleen ja liikeasiakkailleen. Moni on löytänyt ystävyyden rannekkeesta erilaisen joululahjan. Pyysin Avea ja Coolmania organisoimaan nyt ison vaihteen päälle. Miksikö hymyilytti? 32 Vaulagodan kylän perhettä painaa täysillä rannekkeita. Isät, äidit, lapset ja sukulaiset.

Meidän yhteistyökumppanimme perhe aloitti kotonaan kurssikeskuksen pitämisen. Uusia perheitä koulutetaan tekemään ystävyyden rannekkeita. Hymyilin onnellisena, sillä turistien häipymisen vuoksi nämä perheet ovat olleet työttömiä. Nyt saamme heille työtä ja rahaa. He voivat auttaa itseään. Samalla me suomalaiset autamme vammaiskeskuksemme rakentamista. Voiko avustustoiminta enää olla monimuotoisempaa. Lisukkeena hyvä mieli. Meillä ja heillä.


KLIKKAA SINÄKIN
RANNEKESIVUSTOLLE

Ratkaise joululahjapulmasi ja kerro työpaikalla vinkki päälliköille. Konjakkipullon sijaan lahja, josta ei tule kankkusta. Markprint, Positiivarit ja Herrankukkaron henkilökunta ovat ystävyyden ranneketalkoissa vahvasti mukana. Sinä, joka haluat osaltasi auttaa näissä toimissa, tässä Sinulle mahdollisuus. Kerro ystävillesi, sukulaisillesi ja työkavereillesi. Yhdellä tuntipalkalla saat upean taideteoksen, jonka tekemiseen menee 4-6 työtuntia.

Henkilökohtaisesti kannan ylpeänä ja hyvällä mielellä ystävyyden nauhaa, jonka sain Toivolan lasten vastaanottokeskuksesta. Parasta on sen aikaansaama keskustelun avaus jopa vieraiden ihmisten kanssa.

TELKKARISTA TUTTU AVUSTUSHANKE

Viime keväänä vetosin lukijoihini saadakseni hyvän vinkin. Lotus Hill vammaiskeskuksen rakentaminen aloitettiin ja rahaa tarvittiin lisää. Minulle soitti vanha ystäväni Salmisen Karri WM datasta. Aiemmin hän toimi MTV3 myynnissä Turussa. Olimme kerran Naantalin Kylpylän jalkapallojoukkueessa pelaamassa Hampurissa Lufthansan joukkuetta vastaan. Me olimme Karrin kanssa huoltajia. Karrilta oli leikattu juuri lonkka ja minulta polvi. Kulkiessamme porukan jatkona huomattavan poikkeuksellisella tavalla, saimme lempinimet. "Lonkka ja Klenkka "

Lonkka siis soitti ja niin lähti Klenkka Helssinkiin maikkariin. Vastaanotto oli suopea ja lämmin. Kiitos Huomenta Suomen Auvinen. Sopimuksen mukaan Rita Strömmer saapui vieraaksemme Sri Lankaan. Saaliina 8 tuntia ohjelmaa. Ammattitaitoisella leikkauksella 4 kpl muutaman minuutin nk. inserttiä.

Sain kutsun suoraan aamuohjelmaan. Paikalla piti olla viimeistään klo 7. Keskellä yötä siis. Ajoimme Marjan kanssa edellisenä iltana valmiiksi sinne ja yövyimme Hotelli Pasilassa. Päiväkirjaani olin kirjoittanut juuri, että eniten esiintymisessä jännitän sitä, "onk tukka takka hyvi". Arvannette kuinka siinä kävi. Unohdin kamman kotiin. Aamulla pää vesikraanan alle ja sormikammalla harottamalla kiharat jonkinmoiseen järjestykseen. Kaipa siellä TV:ssä on kampa. EI ollut ja asia unohtui. Mutta siihen jäi ja tukka kuin Sodoman ja Gomoran tienviitta. Ei tiennyt mihin päin olisi lähtenyt.

Haastattelijani Kirsi Alm on viehättävä, kaunis nainen. Hän oli lukenut päiväkirjojani Tsunamista lähtien. Oli helppo keskustella kun asia oli tuttu molemmille. Haastattelun lisäksi ajettiin Ritan tekemä "insertti" paikan päältä. Seuraavan aamuna torstaina ajettiin ulos toinen insertti, jossa Toivolan lasten täipesu oli kohteena. Toimittajana oli Marjo Lehikoinen, joka ohjelmassa kertoi, kuinka hän itse oli liittynyt Lotus Hill kummiksi heti tsunamin jälkeen.

Toinen toimittaja esitti Lotus Hilli -hankkeemme poikkeuksellisena hyväntekeväisyyshankkeena, sillä korruptioiden ja väärinkäytösten joukossa yksityisten ihmisten pieni ruohonjuuritason hanke elää ja voi hyvin. Ja toimii hienosti. Marjo kertoi ohjelman jälkispiikissä vielä arvostavansa hankkeen avoimuutta ja kummeille annettavaa monipuolista informaatiota. Arvannette että taas oli vanhalla miehellä vesi glaseis.

Kuulin että vielä perjantaina tulee yksi insertti, jossa Marja ja fysioterapeuttimme Katja Tynjälä aktivoivat Ilolan vammaiskodin asukkaita. Pyysin Marjoa järjestämään ruutuun nettiosoitteemme, jotta ihmiset jotka ovat kiinnostuneet hankkeestamme, saisivat lisätietoa. Tuliko teksti ruutuun? Tuli ja Marjo vielä kahteen kertaan sanoi saman asian. Varmasti meni asia perille. Kiitossoitossani Marjolle sanoin, että hän on nyt kummivelvollisuutensa täyttänyt pitkään eteenpäin. Vielä mitä. Lupasi tulla käymään paikan päällä.

Sanottakoon TV:stä mitä tahansa, sen merkitys ainakin näin toteutettuna oli hankkeellemme tosi tärkeä. "Hovikelpoisuutta" ja monipuolista avointa informaatiota. Harmi vain, että ohjelmat eivät netissä säily pitkään, mutta nyt ovat vielä nähtävissä: Mene maikkarin sivustolle. Klikkaa MTV3 ANYTIME & NETTI-TV -> klikkaa oikeassa yläkulmassa: KAIKKI OHJELMAT -> klikkaa Huomenta Suomi ja saat selattavaksesi seitsemän päivän ohjelmat!

Hyvä viikko takana ja vielä parempi edessä

Ystävällisesti

Pentti-Oskari

Ps. Sri Lankan naapurimme kertoi tosijutun tanskalaisesta miehestä, joka meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Oma vaatimaton vuokra-asuntokin oli hankittu. Eikä kestänyt kauaa kun tuli ero. Elämiskulttuurit eivät soveltuneet yhteen. Eron jälkeen ex-vaimo vaati mieheltä puolta omaisuudesta. Sellainen on kuulemma Tanskassa tapana avioeron jälkeen.

Tanskalainen lastasi huonekalut traktorin lavalle, ajoi läheiseen puusepän verstaaseen ja halkaisi vannesahalla ja sirkkelillä jokaisen mööbelin kahtia. Toiset puolikkaat hän vei ex-vaimonsa äidin pihalle.

"Ihan aina en ymmärrä länsimaalaisten ihmisten järjellistä ajatuksenjuoksua," totesi naapurimme.

Erankan tarina

Naantalissa 18.11.2007

--------------------------------------------------------------------------------


AUTTAMISEN IDEOLOGIA
YHTEISÖAUTTAMINEN

Kuten viime päiväkirjassani kerroin, avustustoimintamme muoto alkaa selkeytyä. Toisaalta autamme avun tarvitsijoita yhteisöllisesti (koko yhteisön olosuhteiden parantuminen saavuttaa jokaisen yhteisön jäsenen tasapuolisesti estäen näin syrjäytymiset). Tällaisia ovat olleet vesitankki-, kaivo-, koulupuku-, koulukenkä-, koulureppu-, hygienia-, silmälasi-, vesipullo-, medical center-, lääkäri-, opettaja- ja monet muut yleishankkeet, jossa avun saajina ovat olleet tuhannet heikoimmassa asemassa olevat. Tällaisia ovat myös erityisesti vammais- ja lastenkotien sekä lasten vastaanottokeskus Toivolan asukkaiden auttaminen ihmisarvoiseen elämään.

KYNNYSAUTTAMINEN

Toisaalta autamme pieniä reaaliaikaisia kohteita "kynnystoiminnalla". Autamme ilman omaa syytään tavalla tai toisella kynnyksen taakse jääneitä. Autamme heidät kynnyksen yli ja sen jälkeen annamme eväät itse jatkaa omin voimin. Molemmat avustuskohteemme ovat niitä, jotka muut ovat unohtaneet.

Monet heistä ovat hiljaisen tsunamin uhreja, jotka varsinaisen tsunamin uhrien lisäksi säilyttivät ehkä kotinsa, mutta joiden elinkeinon harjoittaminen loppui ja työpaikka menetettiin ja usein myös osa perheestä.

Suuri osa kalastajista menetti hökkelikotinsa, joka oli rakennettu ei kenenkään maalle rannan läheisyyteen. Vain viralliset maanomistajat ovat olleet kelvollisia tsunamiavustusten saantiin. Avustuksilla toki on rakennettu teitä, kouluja, poliisilaitoksia ym. yleisesti tarpeellista. Mutta kaikkein heikompiosaiset ovat jälleen väliinputoajia. Pieniä surullisia yksityiskohtia. Pienten ihmisten inhimillisen suurta hätää.

Tätä on kynnystoimintamme. Olemme paikan päällä ja toimimme joustavasti ilman byrokratiaa ja monimutkaista hallintoa. Voimme tehdä tarvittaessa välittömiä päätöksiä. Silloin kun niitä tarvitaan. Lääkitsemme pikaisesti jalan ennen kuin se pitää amputoida.

Tässä esimerkki uusimmasta
kynnyshankkeestamme:
JALATTOMAN POJAN TAISTELU

Järjestimme alueen vammaisvastaaville (n. 100 henkeä) ja viranomaisille informaatio- ja koulutustilaisuuden vammaisten lasten inventoinnista ja tietojen taltioinnista osana laajempaa taustaselvitystä tulevan vammaislasten koulutuskeskuksen toimintaa. Tilaisuudessa oli myös läsnä naapurikylämme vammaisvastaava; äiti, jonka mukana oli hänen vammainen, jalaton poikansa.

Äidin suurin murhe oli heidän jalanjälkivessansa eli nk. seisomavessa. Jokainen osaa kuvitella miten jalaton poika voi käyttää seisomavessaa.

TOSITARINA

Kuulimme hänen tarinansa. Tiesimme heti, että on meidän tehtävämme auttaa poikaa, koska meillä on siihen mahdollisuus. Teemme sen. Siksi kerron Sinulle, hyvä lukijani hänen tarinansa. Esimerkkinä kynnysauttamisesta. Ehkäpä voimme kuvailla tätä tapausta vessankynnysauttamiseksi.

Uuden ystävämme tarina:
ERANKA PRADEED s. 30.3.1995

Syntymästään saakka Erankalla on ollut tyngät jalat. Toinen on noin polveen asti, toinen lyhempi. Äiti Paddalla oli odotusaikana kohdussaan iso kasvi, josta johtuen Eranka-sikiön jaloilla ei ollut tilaa kasvaa. Lääkärit olivat varmoja jomman kumman tai molempien kuolevan synnytyksessä. Molemmat jäivät eloon ja poika siis syntyi vammaisena.

Perheellä vanhin poika asuu Colombossa ja elää köyhää elämää. Perheen isä työskenteli 15 v. leipomossa. Hän kuoli 4 kk sitten syöpään. Äiti Padda saa työskennellä 8-10 tuntia parina päivänä viikossa läheisellä teeplantaasilla saaden päiväpalkkaa 200 rupia päivässä. Noin 1,25?. Näillä tuloilla hän yrittää elättää itsensä, vammaisen poikansa ja miehensä äidin. Sekä kouluttaa poikansa.

Kävimme paikan päällä. Äiti Padda oli erinomaisen touhukas ja iloinen. Heidän kotinsa katto on jo 2 vuotta vanha palmunlehvistä tehty. Sellainen katto ei yleensä kestä vuotta enempää. Niinpä tämä katto vuotaa kuin seula. Tutkimme uuden katon rakentamista. Järkevintä olisi rakentaa nk. mineriittilevykatto, mutta katon tukipuut olivat mätiä. Ne eivät kestäisi enää pientäkään painoa. Uusien tukipuiden rakentamien ei olisi järkevää, koska talon savesta rakennetut seinät eivät kestäisi uutta kattoa. Uusi talo maksaisi noin 3000 euroa. Tuttu tunne. Tuttu tilanne meille.

Kodin ympäristö oli erinomaisen siisti. Poikkeuksellisen siisti. Panimme sen mielihyvällä mieleemme, sillä kokemuksemme mukaan tällaiset ihmiset haluavat myös itse tehdä kaiken mahdollisen olojensa parantamiseksi. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Tämä on usein avustusvalintamme yksi kriteereistä.

Kuolleen isän äidillä on naapurissa kelpoisa koti, jossa äiti Padda ja Eranka poika voivat nukkua sateella. Talon kohtalon jätimme toistaiseksi hautuumaan tärkeämmän toteutuksen edeltä.

Perheellä on vaatimaton, mutta toimiva seisomavessa. Pojalla on alkeelliset tekojalat, mutta polven saranat ovat niin ruosteessa, etteivät ne taivu. Hän ei voi kyykistyä niillä. Niinpä hän joutuu tasapainoilemaan vessan reiän päällä jalantyngillään. Se on pojalle taatusti kova paikka. Intiimisesti ja hygienisestikin se on hänelle ongelmallista. Takaan, että jokainen teistä olisi sijassamme tehnyt saman päätöksen: Erankan on saatava pian uusi pyttyvessa ja käsienpesuallas.


HETI TÖIHIN

Hanke lähti liikkeelle heti eikä viidestoista päivä. Olen ylpeä tästä hankkeemme mahdollisuudesta. Pyysimme touhukasta äitiä selvittämään kylän työttömiltä rakentajilta rakennuskustannukset. Seuraavana päivänä saapuessamme paikalle iso puu oli kaadettu uudisrakenteen tieltä. Maahan oli tikutettu ja langoitettu vessa, sekä maahan kaivettava septikaivo. Hinnat olivat äidillä selkeästi paperilla. Koko hinta töineen materiaaleineen päivineen 55.650 rupiaa.

Rahoitus: Enkelit liihotteli taas päällämme ja ripotteli meille alkuvoimaa. Ystävämme Eeva oli koonnut lähipiiriltään 280? johonkin hyvään kohteeseen käytettäväksi. Siinä se on se siemen.

Lukijani Tuula oli edellisestä raportistani lukenut jalattomasta pojasta. Sain e-mailin, jossa hän kertoi lähettäneensä hankkeemme tilille ylimääräisenä 100? käytettäväksi "jalattoman pojan vessan tapaisiin hankkeisiin". Lähetin Tuulalle kiitoksen hyvin onnellisena ja kiitollisena. Hellyin ehkä verbaalisestikin. Lopputuloksena Tuula ilmoitti lähettävänsä vielä toisen 100?. Vastasin hieman pidättyväisemmin, sillä en halunnut käyttää hänen hyväntahtoisuuttaan liikaa.

Nyt on koossa siis jo 480?. Vielä tarvitaan jonkin verran, mutta kummirahoista liikenee tähänkin kynnyskohteeseen vaikka vammaiskeskuksen rakentamiseen menee nyt lähes kaikki liikenevä.

Ihan noin muuten vain laitan hankkeen keräystilin numeron, jos joku näkisi jonkinlaisen synergian tämän hankkeen, omien mahdollisuuksiensa ja sydämensä äänen triangelissa.

Hope for Sri Lanka ry / Lotus Hill
Tilinumero: 530500-212440
Viitenumero: 20022

Jos jotain liikettä syntyy, ottaisin mieluisasti informaation vastaan, jotta voisin toimittaa Eranka-pojan ja Padda-äidin kiitokset. Lähetä sähköpostia

Eikä tässä vielä kaikki. Marja kävi Colombosta hakemassa Pirjon hankkiman pyörätuolin, jonka luovutimme Erankalle. Olihan poika tohkeissaan.

Eranka käy keskivertaista tasoa paremmassa koulussa. Luokalla on 42 oppilasta ja meidän poikamme on paremmuusjärjestyksessä kahdeksas. Siis meidän ERANKAMME. Opettajat ovat keränneet rahaa ja rakennuttaneet koulun portaisiin metalliputken, jonka avulla Eranka voi liikkua. Koulu on kerännyt myös rahaa Erankan koulumatkoihin tuk-tukilla. Valtio on osallistunut siihen 120 rupialla kuussa (75 centtiä), joka äidin on pitänyt kuukausittain hakea Gallen kaupungista 30 km päästä. Nyt vuoden vaihteessa tämäkin avustus loppuu.

Kirjasimme yhdessä eri mahdollisuudet:
- Ostetaan käytetty mopo (vaarallista vammaiselle)
- Ostetaan käytetty Tuk-tuk (kallis, kuka huoltaa, korjaa, polttoaineet ym.)
- Tehdään sopimus kylän tuk-tuk -kuskin kanssa. Kuukauden koulumatkat yhteensä 3000 rupiaa (n. 20?)

Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon. Ainakin toistaiseksi. Pojan mielialan ja tulevaisuuden (yhteiskuntakelpoisuuden) kannalta on ensiarvoisen tärkeää auttaa häntä koulunkäynnissä.

Lisäksi kaiken keskellä saimme selvitettyä osoitteen Colombosta. Siellä valmistetaan asiallisia tekojalkoja. Tulkki on jo sovittuna ja tammikuussa menemme pojan ja äidin kanssa sinne.

Vaikka tämä onkin nk. kynnyshanke ja saamme pojan vessankynnyksen yli, hän tarvitsee vielä tukeamme selviytyä kynnyksen ylitettyään. Erankan kynnys vammaisena on normaalia leveämpi ja hän tarvitsee vielä apuamme ponnistaakseen sitten itse kelvolliseen elämään. Pojalla, joka selvästi on tullut äitiinsä, on sinnikkyyttä ja halua auttaa itseään. Positiivinen asenne on paikallaan ihailtavasti.

Tämä on siis tarina uudesta ystävästämme Erankosta, jonka jalat eivät mahtuneet kasvamaan äidin kohdussa. Tämä tarina on tosi. Tämä tarina jatkuu.

Edellä oleva tarina on vain yksi viimeisen viikon aikana kokemistamme. Näitä tarinoita on paljon. Eläviä tarinoita. Ei tarvita merkillistä mielikuvitusta ymmärtämään miksi olemme onnellisia saadessamme auttaa tällaisia jalattoman Eranka-pojan tapaisia.

TULKAA KYLÄÄN

Aiemmin lupailin järjestää ryhmämatkan Sri Lankaan, mutta yhteistyökumppanin löytäminen on ollut vaikeaa. Avoimesti haluamme esitellä hankkeitamme myös paikan päällä. Yhdistäkää lomanne ja tulkaa katsomaan kuinka Lotus Hill -vammaiskeskus nousee tai kuinka iloisia ovatkaan Toivolan lapset. Finnairilla Intian kautta. Hinta edestakaisin 700-900? tai Euroopan kautta useita eri vaihtoehtoja. Käytämme paljon matkatoimisto MY JETTIÄ Sieltä saat matkat ja majoitukset.

VÄLILLÄ KOTIIN

Puolipäiväeläkeläisyys edellyttää sitä debetin hoitoa. Siksi välillä kotiin. Paluumatka nyt Colombosta New Delhin kautta. Lentoaika yhteensä n. 10 tuntia yhdellä välilaskulla. Delhissä 7 tunnin odotus, mutta mieluummin 7 tuntia kentällä kuin sama lisätuntimäärä koneen ahtaudessa.

Tavarat menivät suoraan Turkuun asti yhdellä huitaisulla. Marjan laukussa oli lastenlapsillemme Iinalle ja Akulle 2 isoa Papaiaa. Turvatarkastuksen läpivalaisussa eivät näyttäneet vaarallisilta, mutta perillä kotona ne olivat räjähdyspisteessä. Liian kypsinä matkaan. Ihan niin kuin mekin Marjan kanssa.

LÄHTÖLÄMPÖTILA RATKAISEE
ILMASSA MAAN TAVALLA

Colombosta Delhiin lensimme sri lankalaisella Air Lankan koneella. Sisälämpötila oli ainakin +30 astetta. Tiedustelin purserilta syytä moiseen. "Me pyrimme asiakkaiden viihtyvyyteen ja olemme säätäneet koneen lämpötilan samaksi kuin Colombon kotilentokentällä" . Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun kerroin, että aivan loogista. Ilmankos Finnairilla oli Helsingistä tullessamme sisälämpötila -5 astetta.

Alkuvalmistelut seuraavaa matkaa varten ovat alkaneet. Joulu kotona ja Tapaninpäivänä takaisin.

HUOMENTA SUOMI KESKIVIIKKONA

Olen saanut kutsun keskiviikkona 21.11 klo 7.40 MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmaan. Rita Strömmerin työstämät kuvatarinat Lotus Hill toiminnasta pyörinevät mukana. Ja varmasti jutellaan aiheesta. Saa nährä, on tuk takka hyvi!

Levitäthän tietoa ystävillesi ja työkavereillesi. Kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tullee tuutista muutaman kirjan verran informaatiota. Nähdäänhän?

Ystävällisesti


Pentti-Oskari

Ps. Vaimo muistutti illalla minua muistamattomuudesta. Olen alkanut unohdella muka asioita. Hän lupasi auttaa minua ja liimasi illalla ulko-oven sisäpuolelle suuren lapun muistutukseksi aamulla töihin lähtiessäni. Lähdin aamulla ja näin muistilapun. Kiireessä repäisin sen mukaani ja autossa luin sen tarkkaan.
Siinä luki: "MUISTA!" Mitenköhän tulisin toimeen ilman muistavaa vaimoani?

Syrjäytetyt vai syrjäytyneet

Sri Lanka 12.11.2007

--------------------------------------------------------------------------------

UUTISIA SUOMESTA

Saimme asennettua satelliittivehkeet niin, että yhteys YLE1 -radioon toimi. Tuntui mukavalta. Saman tien alkoi kuulua uskomatonta uutista Suomesta. Opettajana, isänä ja isoisänä minua ahdisti lujaa. Kun viime kerralla autopommi räjähti läheisyydessämme, lähimmäisemme pyysivät meidän tulevan kotiin. Turvaan.

Pitäisikö meidän nyt jäädä tänne? Turvaan. Ei maailma ole turvallinen paikka.

SYRJÄYTETYT VAI SYRJÄYTYNEET LAPSET

Mietimme omaa työtämme täällä. Kuuntelimme päivät pääksytysten radiosta kuinka alan asiantuntijat neuvoivat, miten pitää ennalta ehkäistä tällaisia tragedioita. Lapset voivat huonosti. Terapiatyötä on tehtävä. Olemmeko täällä kaukana ihan väärää tekemässä?

Sitten valkeni. Sitä työtähän me juuri teemme. Toivolan lastenkoti on täynnä omaa syyttään syrjäytyneitä, hyväksikäytettyjä, kadulle heitettyjä, orpoja ja onnettomia lapsia. Kuka heitä terapioi? Onko mahdotonta, että joku Toivolan pojista lähtisi naapurikouluun viidakkoveitsellä tappamaan lapsia ja opettajia?Olisikohan näillä onnettomilla ja osattomilla lapsilla katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan? Olisiko sen vertaa kuin suomalaisilla nuorilla?

Kun Toivolan nuori poika kysyi: "Miksi te rakastatte meitä, vaikka olemme tällaisia surkeita, onnettomia ja pikkurikollisia", valkeni työmme motiivi.

Toivolassa on lapsia 120-150 kerrallaan. Vaihtuvuutta on aika paljon. Hankkeemme on pystynyt auttamaan jo nyt 3 vuoden aikana satoja syrjäytettyjä lapsia ja nuoria. Ei siis syrjäytyneitä omasta tahdostaan, vaan tahtomattaan syrjäytettyjä. Kuka heitä rakasti, kun Toivola oli vankila?

Väitän, että näille terapian tarpeessa oleville lapsille parasta terapiaa ovat olleet hygienian kautta saatu terveys sekä paikan ilmapiiri. Huoneiden ikkunaristikot ovat vaihtuneet sulkapalloverkkoihin. Heistä joku sentään välittää. Edes valkoinen ihminen. Vanhemmat, perheet, ystävät ja yhteiskunta on lakannut välittämästä.

Tuntuu siltä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En osaa nähdä eroa syrjäytyneen ja syrjäytetyn lapsen välillä. Väristäkään riippumatta.

OPETAMMEKO KERJÄLÄISIKSI?

Vuosien mittaan opimme koko ajan tästä yhteiskunnasta. Vaikka hitaasti, mutta kuitenkin. Ajattelutapamme ovat yhtä kaukana toisistamme kuin maantieteellinen asemamme.

Olemme satsanneet muutamaan onnettomaan perheeseen. Auttaneet kynnyksen yli ja antaneet vauhtia. Tönitty eteen päin vähän väliä. Eilen kuulimme erään autetun perheen isän käyneen puhumassa tosi rumaa paikallisesta ystävästämme, jonka ansiosta alunperin he saivat avun. Se on perhe, jonka täysin terve isä ei vaivaudu edes roska-astiaa tyhjentämään. Oli tarkoitus, että Rita Strömmer käy kuvaamassa raporttiinsa tämän perheen juuri rakennettua kotia.

Kävimme siellä ja havaitsimme kauhuksemme, että paikka oli kuin sikolätti. Kiireesti palkkasimme paikallisen naisen siivoamaan sen. Maalautimme lattiat ja hankimme uudet petivaatteet ja verhot. Kun tämän kaiken jälkeen he tyhjensivät kuukausittaiseen ruokaan tarkoitetun tilinsä rouvan korvakoruihin, alkoi mitta täyttyä. "Mani mani" - käsi ojossa aina kun ajoimme ohi.

Marja tilasi Coolmanin tulkiksi ja lupasi mennä kertomaan heille kauniisti, että nyt tästä eteenpäin heidän pitää tulla itse toimeen. Olemme auttaneet heidät heittäen kynnyksen yli ja vetäneet perässämme vuosikausia. Meidän rahat menevät nyt tästä eteenpäin vammaislasten rakennukseen. Niin kuin menevätkin."Me emme saa opettaa heitä kerjäläisiksi", sanoi viisas vaimoni.

Että tällaisiakin juttuja. Lupasin jo kauan sitten, että kerron kaikki.

KYNNYSHANKKEITA

Tulemme jatkossa entistä enemmän keskittämään ruohonjuuritason pienissä avustushankkeissa auttamaan syyttään kynnyksen taakse jääneitä Autamme kynnyksen yli ja alkuun. Sitten on itsellisyyden aika. Tämänkin olemme oppineet ihan itse.


--------------------------------------------------------------------------------

JÄTTILÄISVAULAT SÄVÄHDYTTÄVÄT

Vaulat, eli jättiläislepakot ovat melkoisia epeleitä. Yli metrin siipiväli on kunnioitettava, pelottavakin mitta. Eilen illalla Onkkelin banaanisiivut houkuttelivat niitä hämärän rajamailla terassimme puuhun ison joukon. Sain isolla Nikonillani kuvan siitä. Tulostan ja laitan näille sivuille kun tulen kotiin.


UUSI YSTÄVÄMME
- JALATON POIKA ERANKA

Olemme saaneet uuden ystävän. Hänen kanssaan on touhuttu ja järjestelty niin paljon, että varaan seuraavan päiväkirjani kokonaan kertomaan hänestä sanoin ja kuvin. Älkää lukeko sitä, jos olette liian hellämielisiä. Me menetimme Marjan kanssa palan sydäntämme tälle helluiselle nuorukaiselle. Esimerkki sinnikkyydestä, nokkeluudesta ja yrittämisestä. Sellaista on hienoa auttaa.

LOTUS HILL NOUSEE KUKKULALLE

Päivä päivältä vammaiskeskuksen rakennus nousee. Nyt hieman alkuvauhtia hitaammin, sillä rakentajan toinen kohde, iso koulu, on viimeistelyä vaille. Tahti sopii nyt meille, koska kummirahojen kerääntyminen ei tahdo pysyä perässä.

VANHA HYVÄ HOITOKEINO

Eilen Marja siivosi keittiön kaappeja. Yhdessä kaapissa olivat sähköjohdon päät näkyvissä ilman suojausta. Vaimo tuli lujaa alas tuolin päältä. Taisin suhtautua tapahtumaan oudosti. Sanoin, että ennen vanhaan tällaisilla sähköshokkihoidoilla poistettiin ihmiseltä hullunoireita. "Sä olet nyt niistä varmaan vapaa!"

Loppupäivä oli taas rauhallista. Ei oikein juteltu.

NAAPURIN TONTTI

Kuten useaan otteeseen olen kertonut, hetteikön puoleinen naapurimme asuu viheliäisissä olosuhteissa. Olemme kahteen kertaan ostaneet heille tontin, mutta isä vaatii 3-kerroksista kerrostaloa. Itse hän asuisi yläkerroksessa. Vaimo keskimmäisessä ja lapset alimmassa.

Kun emme rakentaneet kerrostaloa heille, ukko rähjää aidan takana entisellään.
Viikonloppuna tämän mölytoosan vaimo tuli pihallemme ja kertoi, että nyt heillä olisi tontti katsottuna, jos me lunastaisimme sen ja rakentaisimme YKSIKERROKSISEN kodin heille.

Kerroin, että sori vaan. Moneen kertaan yritimme, mutta ei kelvannut. Nyt kaikki rahamme menevät vammaiskeskuksen rakentamiseen. Niin kuin menevätkin. Paikalla ollut toimittaja Rita Strömmer totesi siihen, että saahan ukko vähän miettimistä ja saa vastata huutonsa.

Että tällaisiakin juttuja.

TAKUULLA SATAA

Toivolan uudisrakenteemme saivat tarkastuskäynnin. Vessojen ovet repsottavat. Kuivauskatoksen katto vuotaa. Suihkuhuoneen avain on kadoksissa. Kävimme rakentajan kanssa läpi ongelmat. "Ei se silloin vuotanut kun teimme sen!" Että tällaista.

Lapset virkkasivat sankoin joukoin ystävyyden rannekkeita. Tuon niitä Suomeen tullessamme.

PALKANKOROTUS

Onkkeli pyysi lisää palkkaa. Riisin hinta on noussut 25%. Nostimme palkkaa, koska perustelut olivat hyvät. Koirat syövät enemmän kuin hän itse ja hän maksaa palkastaan koirien ruoat. Käyn aina paikalla ollessamme ostamasta lihakaupasta varta vasten pakastettuja koiranruokapusseja. Nämä dogin boxit eivät sovellu ihmisten kotiruoaksi.

Eilen ostin kaksi kahden kilon mussukkaa. Sulatin ne vessan lavuaarissa ja annoin aamulla hauveleille. Vesipuhvelin kurkkutorvien ym. kalujen hotkaisu (siis noin 2 kg) kesti Tarjalta 2 minuuttia. Bulladilta se vei yli 3 minuuttia, kun sen piti vanhuksena ikenillään niitä nassutella.

Kumpikin sai hikan. Olisiko ollut liian kylmää einettä.

SANATERMIITIT HUKASSA

Viime viikolla trombi vei rantahotellista katon. Vaimo lähetti tyttärellemme Meksikoon viestin, että tornado vei katon. Siihen minä viisastelemaan, että se oli trombi. "Olkoon vaikka torbedo, mitäs keksivät niin vaikeita nimiä"

Että tällaista täältä. Ei edelleenkään mitään merkillistä. Koettakaa pärjätä. Kun mekin pärjäämme. Lämpimin (+30) terveisin.


Pentti-Oskari

Ps. Naapuri, se joka ei huutele rumia aidan takaa, kertoi hauskan jutun,
Taustaa ensin: Kun Sri Lankassa on Fullmoon eli täydenkuun päivä, kukaan ei tee työtä. Huilivat vaan.

Srilankalainen astronautti kävi kuussa.
- Mikä sinun työtehtäväsi siellä kuussa oli, kysyi colombolainen toimittaja astronautin saavuttua kotiin?
- En tehnyt mitään!
- Kunnet?
- Oli koko ajan Fullmoon.

Linjat kuntoon riisipellon laidalla

Sri Lanka 6.11.2007

--------------------------------------------------------------------------------


PERSOONALLISUUTTA LÖYTYY

Tulimme tänne tällä kertaan vain 3 viikoksi. Joulukuussa sitten taas kuukausikaupalla olemaan. Tulotarve oli mm. vammaiskeskuksen rakennuksen edistymisen tilannearviointi. Rakentajan puolelta alkoi vähän töksähdellä työn edistyminen. Ave ja Keke viestittivät, että nyt tarvitaan tiukka palautekeskustelu.

Siirryimme, munkki Banagala, idean isä. Marja, idean äiti, Ave, Keke sekä urakoitsija ja minä, palkkaamamme juristin toimistoon Galleen. Urakkasopimus oli näet kirjoitettu siellä. Asiat avattiin. Se oli eri kulttuurien ilotulitusta.

On varmaa, että jos sri lankalainen tulee rakennuttamaan Rymättylään venevajaa tai Inariin laavua, siinä ei muukalaisen sana paljoa paina. Vaikka muukalainen sen maksaisi. Se oli toisen puolen lähtökohta. Maassa on maan tavat. Oma kulttuurinsa. Onhan täällä 15 v aikana tottunut näkemään monenlaista toimintatapaa.

Kaukaa viisaasti tämä rakennusprojekti lähti heti alkuun vahvasti kansainvälisin kriteerein. Asiantuntijamme Jouni Aitamaa, jolla oli jo yli kuuden vuoden kokemus paikallisesta rakennuskulttuurista, antoi eväät urakkasopimukseen. Ne vielä kuorrutettiin paikallisen arvostetun ja taitavan juristin siunauksella. Hän on erikoistunut rakentamisjuridiikkaan.

Jouni sanoi, että urakan maksu on paloiteltava pieniin osiin, muuten ei homma hoidu. Ei uutta osamaksua, ennen kuin vanha on hoidettu kuntoon.. Trappa på trappa. Tämän vinkin ymmärtäminen ei ollut vähimmässäkään määrin outoa. Perin tuttua.

Kun vuosia sitten omaa taloamme rakennettiin, palkka maksettiin aina työpäivän jälkeen. Yksi päivä kerrallaan. Jos maksettiin etukäteen 2 päivää, saattoi olla varma, että töihin tullaan vasta kun raha on käytetty. Siis hutipäivän jälkeen. Ja jos onneton menet maksamaan viikon etukäteen, seisoo työt viikon. Niin helppoa se on kun sen tietää.

Urakoitsijan kanssa ei näin lyhytjännitteinen systeemi tietenkään toimi. Vaikka hän maksaa työmiehille päivittäin. Arvaatte varmaan miten kävi kun sopimuksen mukaan isohko erä maksettiin. Työt pysähtyivät. Selitysten mestarointia. Sateet kiusaa jne.


--------------------------------------------------------------------------------


ISIEN PAHAT TEOT KOSTAUTUVAT

Siksi siis tuomarille. Kuuntelimme hämmentyneinä kun tuomari ripitti urakoitsijaa oikein olan takaa. Urakoitsija parkaisi siihen hätääntyneenä, että miten tuomari sri lankalaisena voi olla meidän puolellamme? Turistien puolella? (kaikki ulkomaalaiset ovat täällä turisteja) Englantilaisten siirtomaaherrojen pahat teot kostautuvat suomalaisillekin jälkipolville.

Urakoitsija oli vain suuremman summan saatuaan käyttänyt rahaa muihin kuluihin. Santaan ja sementtiin eikä palkkoihin riittänyt enää rahaa. Mitä se meille kuuluu. Sehän on hänen rahaansa.

Kansakouluruotsillani sain sivallettua, että rahat eivät ole hänen, eikä Lotus Hill hankkeen, vaan ne ovat vammaisten lasten. Ja Keke antoi lisävauhtia. Lopuksi juristi kokosi asiat yhteen ja löi nyrkkiä pöytään: Nyt on kyse vammaislapsille tarkoitetuista rahoista. Nyt ei ole kyse sri lankalaisesta käyttäytymiskulttuurista eikä suomalaisesta. Nyt toimitaan kuten sopimuksessa on kirjoitettu ja laissa sanotaan. "Minä olen tässä asiassa lakimies enkä sri lankalainen. Edellytän sopimusten täydellistä noudattamista. Kaikki muu on turhaa hölinää."

Tein ristinmerkkiä päiväntasaajapaitani alla. Luojalle kiitos, että lähdimme matkaan tällaisen miehen kanssa.

Lopuksi saimme urakoitsijan vielä allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella loppumaksut pilkotaan vielä pienempiin osiin. Maksut jatkossa viikoittain. Ja meillä on oikeus maksaa aliurakoitsijoille ja tavarantoimittajille suoraan, jos tilanne niin vaatii.

Kuulostaa lapselliselta rahankäyttökulttuurilta. Mutta tuntuu vaan niin kovin tutulta. 60-luvun soittajalla ei taatusti ollut keikalle mennessä kahvirahaa. Keikkapalkkiot saatiin keikka keikalta. Keikkapalkkio oli kumman sopiva, koska se kesti tasan tarkkaan seuraavaan keikkaan asti. Senpä vuoksi Korjuksen Seppo hihkaisi aikanaan kun aloitin ensimmäisenä Suomessa kuukausipalkan maksamisen soittajille: "Nythän mie voin ostaa vaikka huonekaluja! "


--------------------------------------------------------------------------------


ONNETONTA RAHANKÄYTTÖÄ ONNELASSA

Onnelan vammaistalon asukkaat olivat kiitollisia. Olivat juuri saaneet toimestamme lattiat maalattua, uudet verhot, liinavaatteet ja WC:n piduaarin kuntoon. Isäntä näytti pankkikirjaa, johon olimme laittaneet viime huhtikuussa 1200 rupia kuukautta kohden heidän päivittäiseen elämiseensä. Se oli miltei tyhjä, vaikka sen piti riittää kevääseen asti. Pitää mennä pankkiin selvittämään syy, miksi rahaa on annettu sulkutililtä enemmän kuin oli sovittu.

Kun he kuulivat meidän saapuneen jo näin aikaisin syksyllä, tuli kiirus tyhjentää tili. Äiti osti itselleen korvakorut! Iloisena ja onnellisena näytti niitä meille, että eivätkö olekin kauniit. Olihan ne. Ole siinä sitten vihainen näille! Anna mun kaikki kestää. Tällai tänään, sanoi entinen porilaismuusikko.


--------------------------------------------------------------------------------


UUDET NEUVOTTELUT RAKENTAJAN KANSSA

Päätimme nyt seurata rakennustoimia päivä päivältä ja siirtyä toteutuksessa suoraan alihankintakontaktiin, jollei rakentaja hoida asioita sovitusti. Tähän saimme juristilta ohjeet. Jokainen ymmärtää tietenkin, mitä se meidän valvontatyössämme vaikuttaa.

Olisitte kuulleet rakentajan kootut selitykset rahan käytöstään. Siinä oli lainausta ja hyväntekeväisyyttä sun muuta. Onneksi meillä on merkittävä pankkitakuu ja sen pitävyys on tarkistettu tuomarimme toimesta.

Vahingot ovat tässä vaiheessa vasta aikataulusta lipsuminen, mutta toisaalta alkupäässä saatiin etumatkaa aika lailla. Sen puolesta ei ole hätää. Oli hyvä, että ärähdettiin ajoissa, ennen kuin varsinaista vahinkoa ehti syntyä. Helppoa ei ole näiden kanssa. Sellaisia luonnonlapsia.


--------------------------------------------------------------------------------


LISÄÄ KULTTUURIN KUKKASIA

Eilen totesin, että arkkitehti ei ole käynyt pitkään aikaan paikalla. Sopimus edellyttää määräaikaisia tarkastuskäyntejä. Sovimme, että tänään klo 12 arkkitehti ja rakentaja tulevat työmaalle. Keke ja Ave olivat Marjan kanssa Gallessa hankkimassa Toivolaan täishampoota ja tyynynpäällisiä. He kiiruhtivat kesken ostoksiensa tontille.

Minä pomputtelin mopollani kotoamme sinne. Matkalla tuli kaatosade ja kosteusprosenttini oli sen mukainen. Tiellä oli vettä 10sm ja vesihiihtelin kiiruissani sekameteliliikenteen seassa ehtiäkseni ajoissa treffeille. Suomalaiskansalliseen tapaan olin perillä 5 min ennen sovittua aikaa ja muut tulivat heti perässä. Tunnin odotuksen jälkeen soitimme arkkitehdille: "Joo. Ei he ehdi. Mutta huomenna klo 9.00 varmasti ovat paikalla."

Ei tarvinne kertoa nöyryytyksen määrää. Onneksi tästä ei saa pahastua, sillä se kuuluu tähän käyttäytymiskulttuuriin. Olo on kuin oikealla turistilla. Saamarin englantilaiset siirtomaaherrat, kun jätitte jälkeenne tällaisen kunnioituksen valkoista miestä kohtaan.

Harmissamme ajoimme Baddegaman kylän paikalliseen Hesburgeriin, jossa sulatimme nöyryytyksemme herkulliseen kana top shuehen. Vihanneksia ja kanaa pilkottuna pieneksi, vokkipanulla öljyssä ja chiliä reippaasti. Niin reippaasti, että piti tilata riisiä plantinkiksi. 200 rupiaa (1.25?) annos.

Ajelin yksin hissukseen viidakkoteitä kotia kohti. Paitakin alkoi kuivua. Läheisen kylän keskellä nenään tuoksahti pullan tuoksu. Jarrutin ja siirryin kaupantekoon. Oli mm. vanhanajan "Pusu" -tyyppisiä makeahkoja kahvileipiä. Muovikassillinen juuri uunista tulleita erilaisia lämpimäisiä. Mukaan sain vielä paikallista punaista limonadia. Ajoin tovin ja pysähdyin riisipellon laitaan. En kerro montako pusua söin. Limonaatin join kokonaan ja se maistui kuin lapsena uimakoulussa. Koululapsia käveli vastaan ja niitä naurahti limonaditaukoni liikenteen keskellä. Vilkuttivat ja hymyilivät. Kikattivatkin. Joku huusi, että "Buddha" (olenkohan taas lihonut) Käynnistin moponi ja jatkoin kävelyvauhtia eteenpäin. Minulle tuli taas hyvä olo. Kaikesta. Olen onnellinen, että saan elää tällaista elämää.


--------------------------------------------------------------------------------


LISÄÄ VOLUNTÄÄRJEÄ

Torstaina saapui turkulainen taidepedagogi Mirja Gustafsson kuukauden visiitille. Hän tuli omalla kustannuksellaan kuukaudeksi tutustumaan ja haistelemaan josko hänestä olisi jatkossa apua. Yritämme kiireen keskellä perehdyttää häntä. Ensi sijaisesti Ilolan vammaisten virkistämiseen.



--------------------------------------------------------------------------------


MEDIA SAAPUU

Perjantaina saapui Rita Strömmer asemapaikastaan Bankogista. Hänen vierailunsa liittyy jo viime keväänä alustavasti sovittuun yhteistyöprojektiin MTV:n kanssa. Rita kuvaa taustamateriaalia mahdollisesti toteutettaviin Huomenta Suomi -ohjelmiin marraskuun lopussa. Lotus Hill hankkeemme on herättänyt kiinnostusta erilaisuudellaan monien muiden avustushankkeiden joukossa.

Rita saapui kotiimme aamuyöllä klo 5 lauantaina. Samana päivänä alkoi urakkamme, joka jatkuu keskiviikkoiltaan asti. Hän lähtee silloin takaisin. On taltioitu Toivolan lasten vastaanottokeskus, kuvattu tyttöjen täipesut ja monimuotoista elämää siellä. Banagalan köyhien lasten koulussa kuvattiin myös ministerimunkki Samanthan haastattelu. Lotus Hill -vammaiskeskuksen työmaalla kului melkein päivä.

Eilen illan suussa Rita ja Marja lähtivät kävelemään kylän raittia ja osuivat parahiksi Onnelan naapurin mentaalihäiriöisen miehen hautajaisseremonioihin. Mielenkiintoinen tapahtuma sekin.

Tänään he vierailivat myös jalattomana syntymästään asti olleen nuorukaisen kodissa, jonne olimme jo ehtineet ostaa uuden pyörätuolin. Äidillä oli ollut kohdussaan kasvain, joten lapsen jaloilla ei ollut tilaan kehittyä. Maasto kodin lähistöllä oli sellainen, että pyörätuolilla ei ollut alueelle asiaa. Hukkainvestointihan se ei ollut, sillä tarvitsijoita on. Nyt hankimme hänelle pientä polkupyörää.

Poika ajaa lastenpyörällä alkeellisten tekojalkojen avulla. Hurjan näköistä menoa. Koulunkäynti onnistuu vain 1-2 päivänä viikossa, mutta pojalla on siitä huolimatta loistavat arvosanat todistuksessaan.

He asuvat äidin kanssa surkeassa savimajassa, jonka katto vuotaa. Äiti käy kahtena päivänä viikossa töissä teeplantaasilla, saaden palkkaa päivässä 200 rupiaa eli 1.25 ?. Vessaa ei ole. Eräs ystävistämme lupasi 200? johonkin tärkeään kohteeseen. Nyt raha ja kohde ovat löytäneet toisensa.


--------------------------------------------------------------------------------


ONNENPOTKU PUHELINSOITTO

Lähtöämme edeltävänä päivänä Keke lähetti tekstiviestin, että meidän pitää tuoda tullessamme iso Suomen lippu juhlatilaisuuksiin. Sekä Toivolan lääkärillemme Fiskarsin sakset sekä nk. instrumenttisakset.

Soitin alan maahantuojalle OneMed Oy:öön Helsinkiin. Vastaajana oli Marketta Almgren. Kerroin lyhyesti hankkeemme pähkinänkuoressa ja pyysin saada OSTAA instrumenttisakset.


- Millaiset instrumenttisakset? Niitä on lukuisia erilaisia.
- En minä tiedä, jotkut instrumenttisakset vaan. Kyllä minä ne maksan.
- Mitä tarvikkeita heillä siellä nyt sitten on?
- Haaleata vettä ja likaisia rättejä!
- "Voi helevetti!", sanoi pehmeä naisääni. "Oota hetki, soitan sulle pian!"

Ja soitti: "Sain hyllyiltä koottua vähän tavaraan, mihin osoitteeseen laitan?" Laatikko tuli lähtöpäivänämme. 6.4 kg. Saatekirjeen mukaan sisällä muutamia instrumentteja, muutama stetoskooppi, verenpainemittari, Oto-Oftalmos kooppi ja korvasuppiloita botoskooppiin. Ja tutkimuskäsineitä. "Toivottavasti näille on käyttöä!" OneMed Oy Marketta Almgren + Susanna Liljendahl.

Avasimme paketin Toivolan lastenkodin johtajan huoneessa. Koko konkkaronkka paikalla. Lääkäri ja henkilökunta sekä meiltä kaikki Rita mukaan luettuna. Tavarat aseteltiin isolle pöydälle. Laskin, että siinä oli ainakin 50 yksikköä. Lääkärin silmät loistivat kuin Ceylonin teevadit. Paikallaolijat puhkesivat spontaaneihin aplodeihin.

Kiitoksia OneMed Oy:n tytöt! Ette tainneet tietää mitä saitte aikaan. Pääosa instrumenteista jätettiin Toivolan Medical Centeriin tarkan luettelon mukaisesti. Osa viedään Ilolan vammaiskotiin, jossa lääkärimme aloittaa viikoittaiset hoitopäivänsä, loput viemme oman kylämme ensiapusairaalaan. Taitaa vielä jäädäkin. Tämä kaikki alkoi siitä kun halusin ostaa yhdet instrumenttisakset.


--------------------------------------------------------------------------------


YSTÄVYYDEN RANNENAUHAT

Ostimme ison kassillisen värillisiä pumpulilankoja. Osan veimme Ilolaan, osan Toivolaan. Alkoi operaatio "Ystävyyden rannenauhat". Molemmissa paikoissa aloitettiin punomaan täällä hyvin yleisesti käytettyjä kauniita rannenauhoja. Tuomme nauhat mukanamme Suomeen. Ja lopun kai arvaattekin. Pitäkää varanne!

Joululahjarahoista kannattaa pieni siivu varata ystävyyden osoittamiseen. Vapaaehtoiseen pakotukseen perustuva valinnanmahdollisuus sisältää 2 vaihtoehtoa. Osta tai osta ja paru.



--------------------------------------------------------------------------------


TIIKERI TAPETTIIN

Tamilien poliittisen siiven johtaja räjäytettiin täsmäpommilla. Ystävät Suomesta lähettivät viestin, että olkaa varovaisia. Miten? Olemalla sisällä vai palaamalla Suomeen? Sielläkin kannattaa olla sisällä, ettei jää auton alle.

KOIRAN ELÄMÄÄ

Vahtikoiramme Bullad lähestyy koirien keskimääräistä kuolinikää. Se syö, huilii päivät pitkät ja kiukuttelee Tarja-rouvalle. Jotenkin tunnen suurta sympatiaa sitä kohtaan. Se on elämänsä haukut pian haukkunut ja häntälekkinsä leikkinyt. Häntäänsä ei enää jaksa paljoa heilutella.

INFLAATIO

Virallinen inflaatio on 19% mutta todellinen reippaasti enemmän. Tärkeät tuotteet, riisi, leipä ja polttoaineet ovat kallistuneet viime talvesta kymmeniä prosentteja. Rakennustarvikkeet myös. Rakentajamme joutuu pian ahtaalle kiinteän urakkasopimuksen myötä.

Naapuri sanoi, että valtio nostaa rakennusmateriaalien hintaa, koska tamilisotaan tarvitaan lisää rahaa. Täsmäpommit maksavat maltaita. Kun hinnat nousevat, ihmisillä ei ole enää varaa rakentaa. Rakennustyömiehiä on saatavilla nyt vaikka kuinka. Saisimmepa vammaiskeskuksen valmiiksi pian.


--------------------------------------------------------------------------------


MUNKKIPOLITIKOINTIA

Ystävämme Samantha, maan ensimmäinen munkki ministerinä, kertoi lähtevänsä jälleen politiikkaan. Sopisi kyllä paremmin Suomeen poliitikoksi koska taitaa saunomisen taidot. Buddhalaismunkit ovat kansan keskuudessa äärettömän suosittuja ja arvostettuja. Politiikkaan meneminen on ristiriitaista. Toisaalta on halu ja tarve vaikuttaa päätöksiin, toisaalta perinnetoimi ruohonjuuritasolla kansan keskuudessa. Burman tapahtuvat antavat aiheen asian syvälliseen pohdiskeluun.

Tänään Samantha näytti meille Baddegaman temppelin alapuolella tien varrella avatun informaatiokeskuksen. Kirjaston, jossa päivän lehdet. Internet viimeisen päälle. Nuoria houkutellaan kadulta parempaan tekemiseen kuin luimisteluun. Tekemättömyys aiheuttaa täälläkin epäsosiaalisia käyttäytymismuotoja vähitellen. Tietotekniikastako pelastus heille? Miksei?

On tämä maailman meno kummallista. Ei ole kauaakaan aikaa kun Kangas kutsui tietokonetta paholaisen keksinnöksi. Ja sellainen se tiensä päässä joskus onkin. Nyt kun saan tietokoneen jo auki, olen vähän jo pehmennyt. Mies alkaa vanheta ja pehmetä. "Miten niin alkaa?" tulkitsisi vaimoni sanomani.*


--------------------------------------------------------------------------------

SATAA SATAA AINA VAAN

Kolme kuukautta täällä on satanut melkein päivittäin. Tuk tuk- kuskimme sanoi, että huomenna loppuu. Kannattaa uskoa häntä.

Paperiliitto uhkaa taas lakolla kotomaassamme. On hyvä, että olemme täällä kaukana. Ei tarvitse ottaa kantaa.

Sain kaveriltamme Keijolta upeita luonnonkuvia. Mm. iskuun valmistautuvasta kobrasta. Lähetän ne liitteenä, jotta Suomen naiset lopettaisivat hiiripelkonsa.

Ei täällä mitään erikoista siis ole tapahtunut. Vatsa on toiminut loistavasti, eikä aamupissallekaan tarvitse enää herätyskelloa viritellä.

Tällai tänään!


Ystävällisesti


Pentti-Oskari

TAKAISIN HYMYJEN MAAHAN

ENKELTEN ASIALLA

Olimme hankkineet lentoliput Turusta asti. Vantaan lentokentän parkkimaksulla sai lisämatkan rahoitettua. Ratkaisu oli hyvä myös sen vuoksi, että matkatavaroitamme vastaanottava virkailija oli "enkelten asialla". Mukanamme oli mm. lasten uusia silmälasinpokia 2 isoa laukkua ja ties mitä.

Muutaman kuukauden Suomessa olo oli aikaan saanut monenlaisia herätehankintoja. "Tuota tarvitaan Sri Lankassa" jne. Virkailija kirjoitti laukkukavalkadimme suoraan Colomboon asti. Mikä helpotus! Vantaan kentällä ehdimme tavata myös Vekan ja Tittan Hope for Sri Lanka ry:n voimaihmiset ja heidän prinsessansa. Prinsessa oli kuulema krätyinen kun tulee uusia hampaita. Minä hyväkäs taas mollasin itseni kun kyselin, että voikohan Marjan iässä vielä saada uusia hampaita? Selittäisi paljon. No, ei tarvinnut liiemmälti höpistä vähään aikaan.

Lento lähti keskiviikkona säälliseen aikaan klo 8.00. Tai piti. Lähtö viivästyi puolitoista tuntia ilmastoinnissa ilmenneen vian korjaamisen vuoksi. Vihdoin kapteeni ilmoitti, että vika on saatu korjattua. Yhden venttiilin rasvanippaan vain puristettiin vaseliinia ja menoksi. Huvitti tämä vanhanaikainen vika. Ennen vanhaan autoissakin oli rasvanippoja, joihin puristettiin vaseliinia vähän väliä. Nyt autot rasvaavat itse itsensä. Lentokoneet toimivat vielä kunnon vanhanaikaisesti. Tuntui turvalliselta.


--------------------------------------------------------------------------------


BOMBAY
nyk Mumbai

7 tunnin kuluttua - paikallista aikaa n klo 8 (kapteeni otti lisää löpöä tankkiin ja puristi 15 minuuttia aikaa kiinni - olikohan järkevää? ) laskeuduimme maailman kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, joka vuonna 2012 on kuulemma suurin.

Koneen ovella vastassa oli Air Lankan virkailija, joka otti meidät huomaansa. Hän ohjasi transithalliin, jossa oli valtaisat makuusohvat. Annoimme liput hänelle ja hän lupasi palata 4 tunnin kuluttua. Huilasimme makoisasti syvään uneen vaipuen. Loistavaa palvelua. Oikein makuusohvat. Niitä oli satoja.

Virkailija tuli herättämään meidät ja annoimme passit. Huilikaa vielä tunti, hän ehdotti. Jäimme virkeinä seuraamaan eksoottisten ihmisten eksoottista hyörinää.

DEMENTIA SAAPUI KYLÄÄN

Virkailija saapui sovitusti ja ohjasi meidät turvatarkastukseen. Minulla oli pikkupullo kallista konjakkia ostettuna Finnairin koneesta (ajattelin, että jollei Mumbaissa muutoin olisi uni tullut). Arvaattehan seuraukset? Nestettä ei saa koneeseen viedä kuin päässään. Yritin selittää huonolla kansakoulun ruotsillani, että ostin konjakin lentokoneesta, emmekä ole poistuneet tulli- ja turvatarkastusalueelta. Pullo piti tyhjentää tässä ja nyt. Koetin selittää, että jos sen nyt joisin, nukahtaisin juuri kun oli tarkoitus alkaa heräilemään.

Tarkastajat ymmärsivät Pohjolan harmaan vanhuksen murheen ja aloittivat neuvonpidon. Haettiin päällikkö ja päällikön päällikkö. Ja ratkaisu löytyi. Konjakkipullo laitettiin käsimatkatavarana olleeseen olkalaukkuun ja laukku ruumaan. Godbai - tuumin. Siinä hässäkässä meni lääkkeet ja puhelimetkin. Eipä mennytkään!

Makuusohvalla vieressäni huilinut matkustaja havaitsi poistuttuani paikalta, että sohvalla loikoili upouusi Nokian kommunikaattori. Hän vei sen turvatarkastajille. Nähtyään minut hän varmisti, että olin saanut puhelimen. En edes tiennyt, että se oli kadonnut. Mutta kenellä virkailijalla puhelin oli?

Onneksi Marjalla oli oma kännykkänsä ja niin sitten soittamaan Kankaan numeroon. Puhelimeen vastasikin kentän toiselta puolelta ihminen, puhuen täysin käsittämätöntä kieltä. Vieressäni oleva samaa kieltä puhuva virkailija selvitti tilanteen, ja niin kommunikaattori saapui kiltisti luokseni.

Vielä piti käydä koneen ulkopuolella tunnistamassa laukkumme ennen kuin kone - puoli tuntia myöhässä - lähti kohti Ceylonia. "Normaalia helpommalla tästä selvittiin ", totesi vaimoni. Merkillinen huumori noilla naisilla joskus.

"Olisit onnellinen", sanoin vaimolleni. "Kommari taskussa ja konjakki ruumassa, kaikkihan on tosi hyvin, eikö? " "Kyllä rakkaani", sanoi elämänkumppanini ja hymyili hiukan erikoisesti. Niin kuin vaimot joskus miehilleen. Olemme menossa hymyjen maahan.



--------------------------------------------------------------------------------


PERILLÄ

Kahden tunnin lennon jälkeen Colombossa ja ystävämme Thilakasiri oli meitä vastassa. Tutut tuoksut ja näyt. Hyvältä tuntui. 110 km matka taittui 4 tunnissa. Oli Fullmoon ja liikenne normaalia hiljaisempaa. Talvikodissamme Onkkeli oli meitä vastassa. Tarja huitoi häntäänsä ja Bullad haukkui muodon vuoksi.

PALUU ARKEEN

Perjantaipäivä kului kuunnellessa raportteja volontääreiltämme. Katjalta, Kekeltä ja Avelta. Hyvältä kuulosti. Ahkeria ja innostuneita ihmisiä. Lauantaiksi oli sovittu Banagalan kouluun koko Gallen alueen eri kylien vammaisvastaaviksi nimetyt henkilöt. Lähes 100 paikallista vierasta plus tietenkin viranomaisten ja hallitsijoiden isokenkäisiä joukko.

Oli mm. valtion Presidentin pääsihteerikin paikalla. Sokea mies. Vammainen siis myös. Entinen ministerimunkki Samantha piti sellaisen puheen, että pelkäsin videokameran äänityksen räjähtävän siinä kohden, kun hän sanoi Lotus Hill vammaishankkeen olevan REVOLUTION koko saaren historiassa.

Katja ja Keke olivat tehneet suuren työn organisoidessaan tapahtuman. Osallistujat jaettiin tiimiryhmiin ja alkoi ryhmätyöskentely. Tarkoituksena oli saada perille tieto siitä miten alueen vammaiset lapset rekisteröidään. Tapahtumassa oli siis historian havinaa.

Hauska yksityiskohta oli se, että Keke oli kirjoittanut ohjelmaan suurin kirjaimin, että puheen kesto max. 5 min. Arvaattehan lopun? Paitsi minä, joka sain kulumaan puheeseeni vaivaiset 2 minuuttia. En oikein osannut asettaa niitä kaikkia muistamiani kahdeksaa sanaa oikein moneen järjestykseen.

Lopussa Banagala tulkkasi oleellisen sanomani: Meitä on Suomessa yli 600 ihmistä. Emme ole rikkaita, vaan tavallisia suomalaisia, jotka haluamme auttaa täällä heitä, jotka muut ovat unohtaneet. Me haluamme auttaa yhdessä Teidän kanssanne. Yritämme käynnistää vammaistyön niin, että te itse voitte jatkaa siitä.

Välillä syötiiin lunchpaketit ja juotiin teetä. Jokainen osallistuja sai myös matkarahan 100-200 rupiaa (65c-1.30?). Rupian kurssi heikkenee päivä päivältä. Lieneekö sidottu dollariin? Nyt eurolla saa n. 160 rupiaa. Ennen tsunamia vain nippa nappa yli 100 rupiaa. Se tietää entistä enemmän ongelmia paikallisille. Meille se vaikuttaa siten, että euroilla saamme enemmän rupeita kuin aiemmin. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.


--------------------------------------------------------------------------------


KANELIPUUSAVUSAUNAAN

Sunnuntai oli meille lepopäivä Marjan kanssa. Nukuimme lauantai-iltana ulkona isosilmäisessä verkkokeinussa yli 2 tuntia. Minä alimmaisena. Tuloksena pehmeään ihooni sellainen ruutukuvio, että kylmäsavustetun lohen ritiläkuviokin olisi jäänyt toiseksi.

Sunnuntaiaamuna nukuimmekin sitten välillä pidempään. Kello oli puoli kaksitoista kun moraali herätti Marjan. Minä päätin 60 v. täytettyäni, että nyt loppui liiallisesta nukkumisesta johtuva huono omatunto. Se on meikäläiselle kaikki "till" mitä saa nukkua. Ennen pitkää unta.

Coolman lähti tuk-tukillaan hakemaan kanelipuun riukuja savusaunan lämmittämiseen. Kolme pesällistä poltettuamme alkoi autuus. Katja, Ave ja Keke saunavieraina. Olivat koko päivän tehneet kirjallisia töitään. Illalliseksi Iruza, Katjan vuokraemäntä, oli lähettänyt paistamiaan "pizoja". Siis oikein paikallisesti eksoottista ruokaa. Hyvää oli. Vatsani kieltäytyi toimimasta normaalisti vasta aamulla. Niin hyvää oli.

Maanantaina huollettiin Ilolaa. Hankittiin uudet lakanat ja verhot. Ave oli jo aiemmin järjestänyt maalarin uusimaan lattiat ja seinien paikkaukset. Poikien hankkima uusi pyörätuoli näytti oikein kelvolliselta. Ajoimme mopolla kylän halki pikaisesti, ettei meitä heti tunnistettaisi. Portilla alkaa pian melkoinen trafiikki.

Kylätien varrella oleva Keskisen Kyläkauppa oli kiinni. Liekö siemenperunat syöty (ostamamme alkuvarasto myyty)? Naapurin mentaalihäiriöinen mies oli saanut poliisilta pari kuukautta sitten ukaasin, että jos hän vielä alkaa rähjätä, he noutavat hänet saman tien kuukaudeksi putkaan. Hiljaa hissukseen on nyt naapuri ollut.

Toinen naapuri, se mukava mies, oli rakentanut korkean aidan oman naapurinsa tonttia vasten. Naapuritalon olivat vuokranneet kuulemma joukko paikallisia hippejä. Kun aita oli muurattu, he huomasivat, että heidän kaivonsa oli jäänyt aidan taakse. Tehtiin uusi kaivo.

Viime yönä satoi sellaisella vauhdilla, että pelkäsin kattomme uupuvan. Kylällä aiemmin meidänkin käyttämän Hikkaduwa Beachin katto lensi rullalle ja kadulle. Tuli sellainen trombi paikalle. Ilmankos sähköt oli poikki koko yön.

Kuulimme, että meilläkin paljon töitä tehnyt Jaanika niminen nuorukainen on kovin sairas. Suolistotukos. Leikkaukseen päässee 2 viikon päästä paikalliseen Karapitian sairaalaan. Aloitimme välittömästi operaation saadaksemme hänet vaikka Colomboon yksityissairaalaan. Jaanika tuli käymään meillä ja selvisihän se diagnoosi. Pojalla on hemoroidit. Peräpukamat. Ehtinevät odottaa vielä pari viikkoa. Käytetään varoja tiukemmissa tilanteissa.

Tällai tänään!

Rakkain terveisin



Pentti-Oskari

Tule kanssamme auttamaan heitä,
jotka muut ovat unohtaneet

Matkakuumettako?

Matkakuumettako?


--------------------------------------------------------------------------------

Matkakuume on näkösällä, mutta tuskin ehdimme sitä kokea. Töiden järjestely on aina stressaavaa. Jääkö kaikki asiat mallilleen? Olenhan tehnyt kaikki tärkeät tekoseni?

Lähtö on keskiviikkona 24.10 Helsingistä klo 20. Mielenkiintoista, sillä kymmenien eri reittien jälkeen avautui meille uusi reitti. Lennämme Finnairilla suoraan Intian Mumbaihin. Perillä paikallista aikaa klo 6.10. Kun kello on siellä 2 tuntia 30 min edellä, lentoaikamme on 7 tuntia 40 minuuttia.



Jatkolento Lanka Airlinesillä lähtee 14.55 ja on perillä Colombossa klo 17.20. Lentoaika on 2 t 25 min eli yhteensä koko menomatkan lentoaika on 9 t 5 minuuttia. Odotusaikamme Mumbaissa on 8 t 45 min, joka on aika pitkä. Mutta kun kokonaisaikamme on 17 t 50 minuuttia ja siitä vain puolet on koneen ahtaudessa ja heikossa ilmanpaineessa istumista, arvioin tämän vaihtoehdon olevan kelvollinen. Ja saammehan aasialaisten totisnaamaisten lentoemäntien sijaan vastaanottaa suomalaisten lentoemäntien hymyä.


Vertauksena laskin toisen käyttämämme reittivaihtoehdon, eli Hki-Frankfurt-Dubai-Colombo reitin koko kestoajan, joka on 22 t 15 min. Siitä lentokoneessa istumista on 10t 35 min. Verrattuna Mumbain lentoon, istumista koneessa on 1t 30min enemmän ja kentällä nuokkumista yhteensä 1t enemmän. Frankfurtin kautta 2 välilaskua. Paluumatkan teemme Intian Delhin kautta samoilla yhtiöillä.


Matkamme maksoi n. 800? per henkilö. Varasimme sen jo kuukausi sitten. Hinnat muuttuvat melkoisesti riippuen ajankohdasta ja varaustilanteesta. Samaa hintatasoa on matka Finnair/Lufthansa Frankfurtin ja Dubain kautta.

Mumbain kentällä on kuulema vuokrattavana päivähuoneita (voisi houkutella vaimonkin mukaan) ja hallussani olevalla Diners -luottokortilla pääsee ilmaiseksi Loungen pehmeille sohville nauttimaan ilmaisista juomista ja naposteltavista. Tilasin vielä ystäväni vinkistä www.prioritypass.com -jäsenyyden, joka oikeuttaa ympäri maailmaa käyttämään heidän Loungejaan.


Olen kerran päässyt nauttimaan sellaisesta kun SAS:n kone ei tullutkaan Colomboon ja laittoivat Thai Airlinesiin. Ykkösluokka ja yöpyminen vielä Luxus-hotellissa Bangokissa. SAS antoi lopuksi vielä lahjakortin, jolla pääsin lentämään ilmaiseksi mihin tahansa Euroopassa. Siitä on jo aikaa. Se aika ei nykyisessä lentoliikenteen raitiovaunullistamisessa liene enää mahdollista.

Silloin kävin Bangkokissa sellaisessa loungessa. Join Camparia kristallilasista ja mutustelin markan kokoisia voileipiä. Katselin telkkaria seljälläni pehmeässä nahkasohvassa ja nukahdin. Hymyilevä thai-tyttö kävi herättämässä, kun oli tullessani kirjannut lentoaikani. En halunnut herätä enkä lähteä minnekään. Oli niin pehmoinen sohva.


Diners -kortti on ollut jo 15 vuotta. Tilasin sen aikanaan kun halusin tarkistaa luottotietoni. En ole käyttänyt sitä lähes laisinkaan. Kortti taskussani on laahustellut maailman lentokentillä puutuoleille ja katsellut kaihoisasti hyväosaisia, jotka käyttivät Loungeja. Kauan pitää elää, ennen kuin tajuaa. Sellaistahan elämä on.

Keken ja Aven kanssa käytiin läpi ohjelmaamme perillä. Sinnehän tietenkin on kasaantunut aika joukko asioita ja palavereita. Hyvä että on raju työrupeama takana, niin jaksaa jatkaa vaan.

Meillä kotikonnuilla tapahtuu suuria. Velkua, Merimasku, Rymättylä ja Naantali yhtyvät Saaristokaupunki Naantaliksi. Paikallislehtimies kysyi mielipidettäni. Sanoin, että meidän kannalta aikamoinen tappio. Kulut vaan nousee. Toimittaja ihmetteli ja tivasi perusteita: "Ainakin polttoainekuluissa pitää nyt varautua ainakin 25% nousuun." Miksi ihmeessä, hämmästeli paikallislehden toimittaja? ?Eikö toimittaja tiedä, että kaupunkiajossa auto kuluttaa 25% enemmän polttoainetta kuin maaseutuajossa."


Ei tiennyt toimittaja kun ei kirjoittanut perusteluitani lehteensä. Sama lehti, jossa ei ole totta muuta kuin kuolinilmoitukset ja sarjakuva Taika Jim.

Terveisin


Pentti-Oskari

Amparan matkan tunnelmia

21.10.2007 Amparan matkan tunnelmia

--------------------------------------------------------------------------------

Matkamme Amparaan taksilla kesti 11 tuntia ja pois ajaminen 12 tuntia, ei siis mikään helppo nakki. Kilometrejä suuntaansa ei ole paljon, mutta tiet ovat todella surkeassa kunnossa.

Jouni Aitamaa vaimonsa Pirjon kanssa oli meitä vastaanottamassa Amparassa ja esittelivät meille Jounin vesiprojektia ja tutustuttivat myös muihin alueella työskenteleviin suomalaisiin, SPR-ihmisiä oli paikalla 5 ja yksi henkilö hoitamassa myös vesijohtojen rakentamista Jounin projektin rinnalla. SPR:n saunaankin saimme tutustua, mutta kiukaaseen ei saanut koskea, koska sitä ei ollut maadoitettu, jotenka sähköiskun vaara oli olemassa.

Kolme yöta olimme Amparassa täyshoidossa, josta suuri kiitos isännille. Painoni nousi kolmen päivän aikana 3 kg .. kilon päivässä.

Tekoaltaasta vesi pumpataan vedenpuhdistamoon, missä Australian tekniikalla vesi puhdistetaan. Sen jälkeen se pumpataan vesitorneihin, joista se johdetaan vesiputkistoa myöten kyliin. Ensimmäinen vaihe on valmis ja luovutettu paikallisille, kakkosvaihe on rakenteilla ja melkein valmis. Kolmas vaihe on pöydällä ja tiettävästi jo kentälläkin aloitettu.

Vesitorneja ja puhdistamoja nousee kuin sieniä sateella Jounin valvonnassa. Valokuvassa olevassa kartassa näkyy värikkäitä pisteitä niin valmiista kuin rakenteilla olevista.

Reissulla saimme omaan projektiimme tärkeää know how -tietoa ja lähinnä sitä mitä merkitsee Projektityö. Se ei ole ihan samanlaista kuin muu normaali työ. Ongelmat itärannikolla ovat samanlaisia paikallisten osapuolten kanssa kuin meillä etelässä ja lännessä. Ongelmien kanssa painiessa menee tuhottomasti aikaa ja hermot ovat koetuksella.

Matkamme oli antoisa ja oman projektimme osalta KULLANARVOINEN. Katsommekin, että olemme tässä työmatkassamme onnistuneet kiitettävästi.

Kalasatamassa Amparassa saimme tuoreeltaan tutustua ja osallistuakin kalastamisen saloihin Sri Lankassa. Se oli sitä huvipuolta, mistä saimme myös naatiskella.


Parhain terveisin
Ave

Zandrata -rouvan uusi pyörätuoli

Onnelan perheen Zandrata -rouvan uusi pyörätuoli

--------------------------------------------------------------------------------

Zandrata -rouva on kolmissakymmenissä oleva aivohalvauspotilas. Hän on ollut useita vuosia ollut liikuntakyvyttömänä. Jalat kyllä liikkuvat, mutta vuosien ajan kuntouttamatta olleet jalat ovat menettäneet lihasvoimansa. Hänet olisi voinut ja vieläkin hänet voitaisiin kuntouttaa käveleväksi yhteiskunnan tasa-arvoiseksi jäseneksi. Nyt Katja, fysioterapeutti -voluntäärimme tekee ensin kaikkensa, jotta Sirilin ja Zandratan jalat saataisiin terveiksi paiseista ja miehen pahat säärihaavat parannetuiksi. Sitten vasta tulee kuntoutuksen vuoro, kun jalat ovat muuten terveet.

Lotus Hill -projekti rakensi heille kummivaroin talon, jossa kaikki on samassa tasossa ja muuten kulku on esteetöntä pyörätuolipotilaalle. Aiemmin talon vessa oli jyrkän rinteen alla, jonne ja josta Zandratan oli käsivoimin raahauduttava joka ikinen päivä. Syksyllä oli talon yksivuotisjuhlapäivä, eikä Onnelan väen onnea voinut olla havaitsematta kaikkinaisesta aineellisesta puutteesta huolimatta.

Naganden kylässä asuessani tein joka päivä aamulenkkini Onnelan talon ohitse. Jo kaukaa Zandrata huuteli iloisesti pyörätuolistaan minulle good morningit, ja viittoili minua käymään peremmälle. Olin siinä vaiheessa jo niin pahanhajuinen ja hikinen lenkistäni, etten olisi millään mennyt sisälle. Tämän tiesi myös Onnelan väki, mutta siitä huolimatta kutsu kuului joka ikinen aamu - welcome, tervetuloa peremmälle!

Eilen aamulla hänellä oli todellinen murhe. Hänen vanha pyörätuolinsa oli mennyt rikki. Ave ja Katja kävivät tarkistamassa tuolin kunnon. Sitä ei mitenkään kotikonstein voitu korjata. Apua piti saada alan ammattikorjaajilta. Hikkaduwasta ei löytynyt pyörään sopivia varaosia, joten muita asioitamme hoitaessamme Gallessa, kävisimme hakemassa pyörätuoliin sopivat varaosat.

Matkallamme Galleen törmäsimme naisten mielenosoitukseen. He olivat suivaantuneet hallituksen riittämättömiin toimiin tsunamissa vaurioituneen koulurakennuksen kunnostamiseksi. Suhteellisen hyvin säilynyttä koulurakennusta ei ole saatu korjatuksi ja otetuksi jälleen alueen koululaisten käyttöön monien vuosien taisteluista huolimatta. Nyt naisten mitta tuli täyteen ja he marssivat kadulle osoittamaan tyytymättömyyttään.

Sopivia osia ei löytynyt koko Gallesta, joten oli keksittävä jotakin muuta. Muistin, että Gallen linja-autoaseman lähellä myydään pyörätuoleja, joiden hinta ei ollut kovinkaan kallis noin 60 - 70 euroa. Päätimme lähteä katsomaan pyörätuolien hinta- ja laatusuhteen. Tarjolla oli vain yksi malli ja kiinteä hinta 9 200 Rs, kokonaista 62 ?, jota en saanut tingityksi alaspäin vaikka kuinka yritin käyttää kaikki mahdolliset keinot hyväkseni. Hinta oli siinä ja pysyi. Ota tai jätä -periaatteesta oli nyt kysymys.

Minkäänlaista takuuta emme myöskään saaneet. Pyörätuoli on tuontitavaraa Taiwanista, joten ei takuuta, eikä välttämättä myöskään minkäänlaista huoltoa ole saatavilla. Pyörän keskiö tuntui olevan normaalin pyörän tapainen, joten en usko huollon suhteen olevan minkäänlaista ongelmaa. Toisaalta täällä takuu loppuu siinä vaiheessa, kun tavara kiikutetaan pois kaupasta, olkoon tuote sitten mikä hyvänsä.

Herrankukkaron kummitapaamisessa laitoimme hatun kummien pyynnöstä kiertämään. Saimme kokoon 505 ?, joka summa päätettiin luovuttaa Onnelan väen auttamiseksi. Kiitos tästä lahjasta rakkaat kummimme. Pienistä puroista kasvaa täällä Sri Lankassa suuri virta. Nyt saimme olla viemässä iloa pienten ihmisten arkeen. Voitte vain kuvitella Zandratan onnea, kun hänen ei tarvinnut vääntää pyöriä hammasta purren, vaan kaikki sujuu kuin leikki. Lotus Hill -projekti oli saavuttanut jälleen kerran yhden tärkeän virstanpylvään - ihmisten onnellisiksi saattamisen.

Tahdon Onnelan väen ja voluntääri -trion puolesta kerran vielä kiittää Teitä rakkaat kummin lahjastanne.



Katjan ja Aven puolesta ylöskirjannut


Keke -voluntääri