Sri Lanka 28.01.2008
--------------------------------------------------------------------------------
KANKAAN MEINASI KÄYDÄ HUONOSTI ? TAAS
Maanantaina 21.01.08
Jalat alkoivat keskiviikkona tulehtua uhkaavasti. Tulehdus levisi ylöspäin kohti nivusia. Pieniä punaisia verenpurkaumia. Kuumotti ja paisui eikä koskea voinut. Marja oli reissussa ja kävin kylälääkäri Lady Docktorilla. Sain pillereitä.
Onneksi munkki Banagala kuuli asiasta. Hän kävi hakemassa minut saman tien ja vei Gallen sairaalaan. (hän oli kanssani lauantai-iltaan asti, jolloin Marja tuli reissulta. Hieno mies.) Sokeri oli 161 (norm. 75-115 huom! täällä eri taulukko kuin Suomessa) eli hirveän korkea. Saman tien vahvaa antibioottia suoraan suoneen ja insuliinia olkapäähän.
Olin kyllä aika tokkurassa. Kiukuttelin Marjallekin. Marja kertoi sen tyttärellemme Merille, joka totesi, että se on hyvä merkki, vika ei ole päässä. Selvästi äidin huumorintaju.
Makkoilen vielä täällä Southern Hospitalissa (nimi on hieno) ja pääsen ehkä joskus pois. Lääke tuntuu tepsivän. 3 kertaa vrk suoneen. Nyt jo 9 satsia. Saattaa olla streptokokki, joka aikanaan aiheutti minulle sydänlihastulehduksen. Että varovainen on oltava.
Tänään oli sovittu urakoitsijan kanssa kanssa "finaalipalaveri". Lykkäsin sen eteenpäin toistaiseksi. Saapi sitten inistä tarpeeksi issekseen.
Tänään tuli myös "pikkusähläksi" kutsuttu mies, jonka tapasimme vuosi sitten koululasten kenkien jakotilaisuuksissa. Hän toi kukkasia. Marja meni illalla käymään kotona ja otti kadulta tuk-tukin. Kuski oli tämän pikkusählärin kaveri ja niin alkoi viidakkorumpu puhua. Kaveri tuli kylään ja otti mukaan kadulta yhden miehen, koska sen vaimokin oli sairaalassa. Eli kollegiaalista yhteisymmärrystä.
Hetken päästä ilmestyi huoneeseeni Janika, nuori mies, joka on ollut erilaisissa rakennus- ja aputöissä meillä alusta lähtien. Hän tuli bussilla töiden jälkeen ja toi säkillisen banaaneja. Olin oikeasti kovin otettu. Hän pääsi yöksi takaisin kotiin Marjan kanssa tuk-tukilla.
Viime yönä sängyn päällä oleva hyttysverkko hyökkäsi päälleni. Minä voitin.
TYÖMAALLA EI OLE YKSINÄISTÄ
Huone on keskellä työmaata. Samalla tasolla avoimen ikkunan takana on iso sirkkeli. Rakentavat uutta sairaalaa. Toivon, että pääsen pois ennen kuin se valmistuu. Valavat perustuksia parhaillaan.
Kattotuuletin - englanninvallan ajalta - elää elonsa viimeisiä päiviä. Sen laakerit paukkuvat niin ettei unta saa, mutta toisaalta se karkottaa metelillään hyttysetkin.
Sain illalla pöytätuulettimen, mutta sen virtajohtoon on asennettu munakello ja se pitää vetää vartin välein. Nuku siinä sitten. Vartin pätkissä. Jäi laiskuuttaan muutaman kerran vetämättä. Meillekin lämpöpattereihin sama tekniikka?
Pissata pitää puolen tunnin välein. Miksi? Näytepullo tuodaan puolen tunnin välein ja kun kysyin, miksi?: ?varmuuden vuoksi...." Siinä on se hyvä puoli, ettei tarvitse käydä normaalipissalla lainkaan.
Paikalla on joukkio nuoria harjoittelijatyttöjä, jotka tirskuu, et pääseekö meille kylään. Ei Tyksin hoiturit vaan koskaan ole pyytäneet päästä meille kylään!
Äsken työmaalaiset toivat ilmakompressorin ikkunani taakse (täällä ei ole laseja ikkunoissa tuuletuksen vuoksi). Se pitää hirveää meteliä. Se on hyvä, sillä sirkkeli ei kuulu sen alta. Sen ääni häipyy ainoastaan kun viereisen moskeijan tornista (sekin on muutaman kymmenen metrin päässä) kuuluu laulua muistuttavaa äänen muuntelua. Se kuuluu aika hyvin, kun se tulee vahvistimien kautta ja on tarkoitettu kuuluvaksi koko Gallen kaupungin alueelle. Galle on saaren kolmanneksi suurin kaupunki. Kun lääkäri kävi tarkastuksella sirkkeli, kompressori ja imaami huusivat kaikki samanaikaisesti eikä meistä kumpikaan kuullut toistemme puhetta. Sanoi tulevansa huomenna uudelleen. Joustava lääkäri.
Huomenna on Full Moon eli täyskuun juhla, jolloin kukaan ei tee työtä. Toivottavasti hoitava lääkärini ei ole perinnemiehiä.
Yksi tarjoilija tai hoituri kysyi juuri, että miksi ohimosuoneni pullistelee. Sanoin, että aivovoimistelen kotiinpaluuta varten.
Vessassa on suihkua varten iso muoviämpäri. Se tuotiin viereiseltä työmaalta. Hoituri todennäköisesti käveli illalla pimeässä avoimesta ikkunasta ulos ja toi sen. Se on monen maalikerroksen peittämä. Epäilen, että alkuperäisväri on oikein kaunis turkoosi. Valkoinen pintaväri on jo kellastunut ja paikka paikoin ruskistunutkin. En käy täällä oikein usein suihkussa.
Sänky on niin lyhyt, etten ylety tukka pystyssä nukkumaan. Jalat roikkuvat sängyn päädyn päällä. Marja sanoi, etten saa nukkua niin kun pääty on hirveän likainen. Nukun nyt jalat koukussa.
Sähköpistokkeisiin ei uskalla koskea kun niissä törröttävät avojohdon päät. Suomalaisella sähkötarkastajalla olisi kissan päivät täällä. Hoituri toi vuorostaan kahvikupillisen kokoisen pilkkumin ja naama punaisena (kyllä mustakin naama punertuu) koetti selvittää sen käyttötarkoitusta. Rassukka ei kehdannut näyttää kun en singaleesia ymmärtänyt. Sitten oivalsin ja sanoin taikakasanat "pis pis ". Hymy levisi hoiturin kasvoille jotka mustenivat takaisin alkuperäisväriinsä.
Vettä ei ole tänään vielä tullut hanoista. Päähoituri hymyili ja sanoi, että kyllä sitä tulee kun oikein odottaa. Aina on tullut. Uskon häntä. Nyt me molemmat odotamme vettä ja hymyilemme.
Sain sähköpostia. Maakannaksen perhe, joka tulee helmikuussa taas tänne, tuo aina mukanaan tarpeellista. Perheen Maija-tyttönen kokosi hyppynaruja ja sanoi antavansa ne Toivolan tytöille. "Isi! Sinä voit sitten Oskari-sedän kanssa opettaa tyttöjä hyppimään!" Hurmaavaa huumorintajua Maija! Lupaan kyllä pyörittää.
EKSOOTTINEN NAAMÄVÄRKKI SUOMESSA ? HYMY
Sain töistä viestin, että Matka-Messuilla Herrankukkaro/Ukkopekka -osasto oli saanut parhaan osaston palkinnon. Suunnittelin sen 22 vuotta sitten ja se on pysynyt lähes samanlaisena koko ajan. Käytin olemassa olevaa vanhaa aitoa rekvisiittaa ja muovilevyn sijaan halpaa lautaa, jonka petsasimme mahongin näköiseksi. Tästä huomaa, ettei messuosastoja tarvitse muutella 2 vuoden välein. Lähes tuhannen osastoa jäi jälkeen. Perusteluina oli tunnelma ja hymyilevä henkilökunta. Vanhalle miehelle tuli vesi glasehin.
Kyllä, meillä on SUOMALAINEN henkilökunta. HYMYILEVÄ HENKILÖKUNTA. Siitäs saatte mutrusuut! Miten helppoa onkaan erottautua muista. Suomessa.
VAKUUTUSMIES ON YSTÄVÄSI
Tänään kävi kulmahousumies (oikein prässit housuissa) Kravatti oli ainakin 15 cm leveä ja tukassa oli paikallista Brylgremiä. Ihmettelin montako lääkäriä luonani tarkastuskäynnillä oikein käy. Katseli papereita ja kyseli kovasti. Yhtäkkiä tarrasi tulisena hehkuvaan jalkaani ja puristi rajusti. Karjaisin tuskasta, huusin perjantaita ja ponnahdin sängystä tovin matkaa kohti kattoa. ?Yes, yes?, topputeli lääkäri. "No, no" voihkin minä.
Sitten selvisi, että mies ei ollut mikään lääkäri, vaan sairaalan talousmiehiä, jotka hoitelevat turistien kansainvälisiä vakuutuskorttiasioita. Vakuutusmies. Hän oli kovasti innoissaan alkaneesta liikesuhteestamme ja ehdotti ainakin viikon lepoa juuri tekemänsä diagnoosin perusteella. Ajoin miehen pois. Ihan totta.
Hetken kuluttua soi kännykkäni. Ave oli saman sairaalan viereiseen taloon tuonut ystävänsä hoitoon kuumetaudin vuoksi. ?Hei Oskari! Täällä on talon vakuutusmies, ja haluaisi puhua kansasi. Ei uskalla kuulemma tulla huoneeseesi.? Halusi kai toivotella pitkää sairaalalomaa. Ses siitä.
Mutta hoitajat hymyilee 25? kuukausipalkalla. Että mikäs tässä on ollessa, kun elämäkin hymyilee.
Ps. Näin sellaista unta, että Suomessa "ei lisättyä sokeria" mainoksen tekijä joutui linnaan ja kuoli sokeritautiin siellä. Jäämistöstään löytyi suljettu kirjekuori, jossa oli pieni lappu. "Hedelmäjugurtin perus raaka-aineissa 60 % sokeria. Ei voitu lisätä enää. Anteeksi!"
--------------------------------------------------------------------------------
Tiistaina 22.1.08
VIHDOIN KOTIIN
Eilen illalla professori Kumara saapui tarkastuskäynnille. Teeskentelin tervettä miestä ja ehdotin kotiutumista. Sanoin, että olen varma, että katossa pyörivä laakerivikainen ropelikone tappaa minut yöllä, kun sen elämä päättyy. Kuin tilauksesta rakkineen laakerista kuului paukahdus kuin pyssyn suusta. Professori hymyili ja sanoi, että jatketaan antibioottihoitoa sitten pillereillä. Lähde kotiin. Tule näyttämään lauantaina. Huomasin tulleenikin terveeksi. Onneksi Marja ja Coolman olivat paikalla, joten lähtö oli pikainen.
SIUNATTU VIP-INSURAD CARD
Se kulmahousuinen vakuutusmies oli jättänyt hoitamatta hommansa. Kööpenhaminasta soitettiin kännykkääni Sos-keskuksesta ja pyydettiin sairaalaan numeroa, koska eilen sovittua lääkärinlausuntoa ei oltu faxattu lupauksesta huolimatta.
Kassan kautta. Rahalla selvisi sentään. Käteviä nuo Vip-insurad matkavakuutuskortit. Millainen palvelu mahtaa olla tavallisella insurad-kortilla?
MUMMO AKAANSA EDELLÄ
Sisareni oli lähettänyt s-postilla jutun ruotsalaisesta firmasta, joka myi aitoja JENNIN KOTITEKOISIA KAALIKÄÄRYLEITÄ. Ne valmistetaan yli 80 vuotta sitten käyttöön otetulla Jennin mummon tarkalla perhereseptillä, jota ei ole sen jälkeen muutettu. Nostalginen juttu. Mummo vaan oli kovasti aikaansa edellä v. 1926 koska tuoteselosteessa oli 67 eri ruoka-ainetta. Mukana mm. lisäaineina E471 E456 E304. On ne ruotsalaiset fiksua porukkaa. Aina aikaansa edellä.
LEPOPÄIVÄ
Tänään on Full Moon päivä ja kaikkien yhteinen vapaapäivä. Saan rauhassa levätä kotona. Naiset menivät Temppeliin. Onkkeli meni kuulema eilen harmaaksi ja meinasi pyörtyä. Coolman vei kiiruusti sairaalan. Ummetus. Nyt yritän saada häntä lepäämään, mutta hän käy salaa haravoimassa. Toivoton tapaus.
Vahtikoiramme Tarja oli innoissaan kun palasin kotiin. Ennen vanhaan kun huusin: "Marrrrrrja!", vaimoni saapui paikalle: ?Niin Rakas!". Se ei ole enää toiminut vuosikausiin. Mutta nyt kun huudan: "Tarrrrrja!", vahtikoira ryntää häntä heiluen paikalle. Tykkään Tarjasta.
PALUU ELÄMÄÄN
Coolman kävi kysymässä, että saisiko hän peltikopperollani viedä tänään perheensä Baddegaman temppeliin Full Moon juhliin. En tiennytkään, että suu voi levittäytyä niin leveäksi.
VANHAT KONSTIT
Keitin kuoriperunoita ja tein ruskean peruskastikkeen. Lisäsin ystävällisen suomalaisen tuliaispaketista 5cm pätkän arvoruokaa. Tuomisina oli myös jälkiuuni ruisleipää. Kari Tapion laulun sanoin hyräilin: "Olen suomalainen..." Taidan sittenkin parantua.
MAAILMALLAKIN OLLAAN
KIINNOSTUNEITA TAVASTAMME TOIMIA
Ladyt tuli Baddegaman temppelistä, jossa oli koko alueen suurin Full Moon -tapahtuma. Päämunkki puhui mm. 15 minuuttia palavasieluisesti Lotus Hill hankkeesta ja ihmiset kuulemma nyökyttelivät Ladyjen suuntaan. Juhlallisuuksien jälkeen hieno lady pääkaupungista saapui meidän ladyjemme luo ja esitteli itsensä suuren kansainvälisen median edustajaksi, joka raportoi Sri Lankan tapahtumista maailmalle. Hän oli vaikuttunut kuulemastaan ja halusi haastatella Lotus Hill -hankkeen edustajaa, sillä hanke edustaa hänen mielestään jotain kansainvälisestikin ainutlaatuista auttamisen saralla. Hän halusi sen myös kansainväliseen tietouteen, mutta munkki Banagalan englanti on kuulema liian heikko???. Vaimoni lohkaisi, että kyllä hänen miehensä voinee hoitaa puhumisen. Että voi olla ihmisellä merkillinen huumorintaju.
Vastaukseni oli yksioikoinen: Tämä hanke on pienimuotoinen suomalaisten ihmisten ruohonjuuritason avustushanke ja sellaisena pysyy. Sokrates sanoi jo aikoinaan "Tunne itsesi ". Tähän haluan lisätä, että "Tunne itsesi ja voimavarasi".
--------------------------------------------------------------------------------
Keskiviikkona 23.1.08
URAKOITSIJAN KANSSA
KISA JATKUU
TYHMÄ JA SINNIKÄS
= HUONO YHDISTELMÄ
Viime perjantaina sovitusti tapasimme Gallessa tuomarimme luona. Olin jo siinä vaiheessa tulehdustaudin vuoksi aika pihalla elävästä elämästä. Siirryinkin sieltä lähes suoraan sairaalaan. Urakoitsija tuli puoli tuntia myöhässä ja oma lakimiehemme herätettiin jälleen kotoa. Voihan verokirja! Urakoitsijalla ei ollut laskelmia, kuten tiesin. Kun mies on tyhmä, sinnikäs ja moraaliton, yhdistelmä on kauhea. Vihdoin tuomarimme sanoi, että maanantaina on viimeinen kokous. Se on finaali.
Tuli maanantai. Makasin sairaalassa ketarat pystyssä. Murehdin, että tämäkin vielä. Viestitin, että keskiviikkona, jos elän, tervetuloa kotiimme klo 16.30.
Ihme ja kumma, kaikki tulivat. Uskoivat varmaan, että en selviytynyt. Samaa jankkaamista kuin aiemminkin. Urakoitsijalla olikin lisälasku tehdyistä töistä meille, jonka hän esitti. Töistä, joita ei ollut sopimuksessa emmekä ole tilanneet, saatikka hyväksyneet. Hyökkäys on paras puolustus! Onneksi oli kroppaan pumpattu niin paljon antibioottia, ettei paskasta sentään saanut tartuntaa. Sanoin urakoitsijalle, että sovimme tekemättömien töiden arviopaperista, emme WC-paperista.
Olin väsynyt ja sanoi tuomarillemme, että huomenna hän lähettää urakoitsijalle kirjattuna ilmoituksen, että katsomme hänen toistuvasti rikkoneen sopimusta, joten jatkamme työtä ilman häntä. Samalla jätämme pankkiin vaateen sopimusrikosta pankkitakauksen realisoimiseksi. Tuomarimme mukaan työt voimme aloittaa 3 päivän päästä.
Uusi urakoitsijaehdokas tuli portistamme sisään, kun vanhan auton takavalot häipyivät.
KORRUPTIOTA YRITETÄÄN
Jotta kaikki olisi oikein selällään, kerron että urakoitsija oli tarjonnut tuomarillemme 200.000 rupiaa (1.300?) korruptiorahaa, että tämä viivyttäisi neuvotteluja. Tämän kertoi tuomari itse perjantaina kaikkien läsnä ollessa. Myös urakoitsijan vaimo oli nyt paikalla. Muistutin hänen läsnä ollessaan korruptioyrityksestä jolloin urakoitsija sanoi, ettei tällaisista asioista sovi julkisesti puhua. Eikä ollut moksiskaan. Anna mun kaikki kestää!
STEP BY STEP
Aloitimme neuvottelut toisen urakoitsijan kanssa. Etenemme askel askeleelta. Ensin teetämme vanhan urakoitsijan kesken jääneet työt ja teemme sitten tilannearvion. Tilannetta ei helpota yhtään se, että tällainen on maan tapa. On myönnettävä, että piti ottaa palaverin jälkeen tuplapussi Samarinia, jota en ole yli vuoteen tarvinnut. Marja lähti kavereidensa kanssa kylälle syömään. Menin jääkaapille. Lopun arvannettekin. Vielä oli muutama sentti jäljellä elämän eliksiiriä.
HULLUN NAAPURIN
PÄÄHÄNPIITTYMÄ
Hetteikkönaapurimme, menttaalihäiriöinen isä, joka terrorisoi perhettään on nyt Colombossa sukulaistensa luona. Hän oli vähän aikaa töissä ja tuhlaa nyt kaiken marihuanaan. Perheen hän jätti oman onnensa huomaan.
Perheen äiti tuli käymään ja kertoi, että nyt hänellä olisi tontti tiedossa, mutta mies ei hyväksy, että ostamme sen äidin nimiin. Mies haluaa sen omiin nimiinsä. Sanoin, ettei onnistu. Ei ikinä.
Myöhemmin äiti lapsineen saapui uudelleen ja itku silmissä kertoi, että nyt olisi tiedossa tontti ja puolivalmis rakennus. Hinta 800.000 rupiaa eli 5000?. Jos hän ottaa eron miehestään ja muuttaa lastensa kanssa sinne, se voidaan ostaa hänen nimiinsä. Sovimme, että Coolman käy ensin katsomassa, onko se hintansa väärtti. Siltä kuulostaa.
Coolman kertoi myöhemmin illalla, että mies oli palannut Colombosta ja huumetokkurassa ajoi vaimoaan ja lapsiaan viidakkoveitsellä takaa pitkin hetteikköä. Vaimo ja lapset tulivat meille karkuun. En löydä sanoja kuvaillakseni tunteita.
Päätin, että avaan viitetilin myös tälle perheelle. Ostamme tontin, rakennamme heille kodin kautta kiven ja kannon, jotta äiti voi heittää idioottimiehensä - sanonko minne? Sitten määrittelen ruoka- ja koulukulutarpeen ja avaamme tilin pankkiin, josta äiti voi nostaa kuukausittain välttämättömyysrahat.
Nuorin lapsista ei käy vielä koulua. Kun hän lähtee kouluun, yritämme hankkia työtä äidille. Äidin nimi on Rubika. Hän on suloinen, herttainen, lapsiaan rakastava ja heistä olemattomin voimavaroin huolehtiva äiti. Kaikkein eniten olen järkyttynyt lasten vuoksi. Mitä mielenjärkytyksiä? Lapsipoloiset. Nyt on jälleen Lotus Hill -tukijoukoilla todellinen ruohonjuuritason auttamisen mahdollisuus.
Jos joku haluaa lähettää rahaa nimenomaan tämän huumehörhön perheen itsenäistymisen auttamiseksi, tässä on tiedot:
HOPE FOR SRI LANKA RY / LOTUS HILL
Tili: 530500-212440
Viite 20093
Kertasumma, kuukausimaksu, vuosimaksu. Kaikki menee perille - suoraan heille.
Ystävällisesti ilmoittanet avustasi minulle sähköpostilla
TOIVOLASSA KAIKKI HYVIN
Kävimme Aven kanssa maksamassa opettajiemme palkat. Kaksi opettajaa saa nyt 10.000 rupiaa eli 64? kuukaudessa ja ompelijaopettajaharjoittelija 8000 rupiaa eli 51?
Kaivon pumppuhuone oli jo valmis. Sen hinnaksi tuli uusine sähkötöineen 104.076 rupiaa eli 667?. Seuraava työvaihe on putkilinjojen uusiminen, paskatankin seinän korjaus, vanhojen vessojen siistiminen. Yhteensä 91.000 rupiaaeli 583?. Keittiön katon korjaus 117.000 rupiaa eli 750 ?.
--------------------------------------------------------------------------------
"VESIPUHVELI TÖNÄISI"
Olen selvinnyt peltikotterollani melkoisessa pujottelussa liikenteen seassa. Nyt Toivolan urheilukentällä peruuttaessani yhtäkkiä koripalloverkon pystytolpaksi naamioitunut vesipuhveli hyökkäsi takapuskuriin. En kehtaa kertoa kellekään. Nolottaa niin paljon, etten sanotuksi saa. Coolman sanoi, että vakuutus maksaa. Mutta nolottaa siltikin. Onneksi Marja ei saa tietää sitä. Kysyisi varmaan, että oliko maanantaipäivä ja naiset liikkeellä?
ERANKALLA EI OLE ENÄÄ KOTIA
Erankan vanha koti on purettu ja paikat siistitty. Kiviä ja hiekkaa on tuotu paikalle. Annoimme starttirahan 100.000 rupiaa eli 650?. Ensi sunnuntaina klo 9 on rakennuksen aloittamisen siunaustilaisuus. Eranka oli koulussa. Hänen äidilleen kerroimme, että Marja tulee huomenna klo 7 hakemaan äidin ja pojan, ja vie pääkaupunkiin klinikalle, jossa aloitetaan jalkaproteesien suunnittelu ja teko.
--------------------------------------------------------------------------------
Torstaina 24.1
Suoraan suoneen -antibioottikuuri väsyttää. Kun muut olivat pääkaupungissa, päätin ottaa rennosti. Otin kaverikseni Taavin.
Vuonna 1967 ensimmäinen varsinainen keikkabussimme oli pikkulinja-auto. Sympaattinen Trader. Annoin sille nimeksi Taavi. Pian se syttyi keikkareissulla Eurassa palamaan ja paloi poroksi. Soitettiin ojanpientareella Kylän suurta kypärää ja lopuksi Orpopojan valssia. Jäin niin sympaattiset muistot Taavista, että päätin antaa tälle hankitulle peltikopperolle nimeksi Taavi.
Lähdimme kaksistaan Taavin kanssa hupiajelulle syrjäkylille, mutta ensin piti käydä Aven kanssa Toivolassa maksamassa rakennusmiehille. Pääsimme kapeaa viidakkokylätietä muutaman sata metriä, kun ohittaessani vanhaa miestä polkupyörällään hän heilahti hiukan oikealle. Vaistomaisesti käänsin minäkin tovin oikealle, jotten ajaisi hänen päälleen. Pahaksi onneksi juuri siinä oli Keskisen Kyläkaupan kohdalla puupökkelö. Taavi nousi katkenneen puun päälle metrin verran ilmaan ja jäi roikkumaan oikeasta keulastaan siihen.
Otsastani valui verta. Onnekseni minulla oli kirkkaan punainen paita, jonka kiiruusti riisuin. Paikalla oli alta aikayksikön kyläläisiä, joista joku toi rasiallisen jäitä. Painoin jäällä ja paidalla ohimohaavaa. Pakki päälle ja neliveto nytkäytti Taavin takaisin maan pinnalle. En jäänyt enempää ihmettelemään, vaan kiitin kyläläisiä osanotosta Sanoin, että "Hari hari". Kaikki kunnossa.
Totesin, että oikea etunurkka puuttui tykkänään Taavista, mutta auto kulki. Soitin Avelle, että tulee tien varteen. Haen hänet. Hämmästyneenä näkemästään istahti viereeni ja niin ajoin Hikkaduwan pienelle ensiapuasemalle. Kolme tikkiä vaan hiuspehkon alle. Lääkäri puudutti ensin ja kysyi, onko vaikutusta?" Hyvältä tuntuu, päässä ei liiku mitään." Onhan se puudutus pitkävaikutteinen.
COOLMANIN TAHTIIN
Coolman oli hädissään nähtyään Taavin ruttukeulan ja otti marssijärjestyksen hoitoonsa. Ajoin takaisin törmäyspaikalle ja Coolman soitti vakuutusyhtiöön. Tunnin odotuksen jälkeen 2 miestä saapui paikalle ja alkoi tiukka analyysi ja papereiden kirjoittaminen. Coolman puhui. En tiennyt, että Coolman oli ottanut Taaville täyskaskovakuutuksen (sellaisen hullun vakuutuksen). Taitaa mennä "vesipuhvelitörmäyskin" samaan piikkiin. Nyt sitten päätä särkee. Mietin vaan, miten olisi käynyt, jos olisin ollut matkassa MOPOLLA.
-------------------------------------------------------------------------------
ERANKA PETTYI
Illalla Marja saapui Colombosta. Proteesipaja oli alkeellinen. Erankan tekojalkojen ruostuneita saranoita rasvattiin ja sanottiin, että hari hari. Ne painavat muuten 15 kg. Melkein puolet pojan painosta. Emme luovuta. Kiikarissa on toinen, toivottavasti parempi proteesipaja. Eranka ja hänen äitinsä saivat tavaratalosta uusia vaatteita ja vatsan täyteen hyvää ruokaa.
INSINÖÖRIEN YLIVALTAA
Kävimme vielä Aven kanssa tapaamassa Banagalaa ja hänen avustusjärjestönsä insinööriä, joka ohjeemme mukaan lupasi maanantaiksi laskea urakoitsijan kesken jättämien töiden arvon. Kuulin, että asianajajamme ja pankinjohtaja, jolta pankkitakuu on, ovat hyviä kavereita keskenään. Raskasta tämä sättääminen. Ave jutteli puhelimessa Aittamaan Jounin kanssa ja sai lisäneuvoja. Päätä särkee edelleen. Monestakin syystä. Ihan vähän harmittaakin. Joudun tekemään pian aika kovia päätöksiä. Vastuu painaa, myönnän. Mutta teen niin kuin äitini sanoi aikanaan: "Tee elämässäsi kaikki sillä ymmärryksellä, tiedolla ja sydämellä, jonka Taivaan Pappa on Sinulle antanut. Se riittää".
--------------------------------------------------------------------------------
Perjantai 25.1
HUONO JA HYVÄ PÄIVÄ
Päätä särki ja oksettaa. Taitaa olla aivotärähdys. Kävin kuitenkin vakuutusyhtiön konttorissa täyttämässä nivaskan papereita. Vakuutusmies kysyi, miksi ajoin päin puuta? Kerroin kuulleeni (ystäväni ovat myös nähneet), että kyläläiset hakkaavat autokuskin, joka ajaa ihmisen päälle.
Naapurimme Rubikan äiti tuli kertomaan myynnissä olevista asunnoista. Se edullinen tontti keskeneräisine rakennuksineen oli mennyt. Harmi. Haemme muita mahdollisuuksia.
Kotiin palannut isä meukkasi taas koko yön. Hän oli raivoissaan siitä, että vaimo suunnittelee uutta kotia. Hänen takanaan.
TOINEN PROTEESIPAJA LÖYTYI
Marja lähti aamujunalla Galleen. Hän soitti iloisena, että oli löytänyt proteesipajan, joka oli aivan toista maata kuin edellinen. Jatkamme Erankalle jalkojen etsintää.
HUOLESTUTTAVIA UUTISIA
Marja toi Colombosta tullessaan Pirjolta nivaskan ohjeita Ulkoministeriöltä. Toimenpideohjeet luonnonkatastrofien ja sotatilan varalta. Luin ohjeet. Huh huh. Nyt sitten reppu täyteen ensiaputavaraa, kompassi taskuun ja sisämaahan. Rantatietä ei kannata käyttää. Sitten vaan suunnistamaan viidakon kautta pääkaupunkiin ja etsiytymään Ruotsin Suurlähetystön takapihalle. (Matkaa linnuntietä 100 km.)
HALLITUS UHOAA
SODANKÄYNNIN LAAJENTAMISELLA
Rauha rauha! Sitä me toivomme, mutta toisin kehitys kulkee. Viime vuonna jaoimme koulureppuja mm. BUDDALASSA, joka on osittain tamilialuetta ja hyvin epävarmaa seutua. Meidänkin tilaisuudessamme oli paikalla kymmeniä poliiseja ja sotilaita aseineen, olihan paikalla myös ministeri. Nyt kun Ladymme olivat matkalla Kandyyn, heidän ollessaan 20 km päässä Buddalasta, räjähtivät pommit bussissa surmaten 29 siviiliä. Joukossa oli myös koululapsia. Pakomatkallaan sissit tappoivat vielä 5 pelloillaan työskennellyttä maatyöläistä.
LINNSILUTEET TAAS ASIALLA
Samanaikaisesti TV:stä hehkutetaan miten turistit ovat löytäneet uudelleen Sri Lankan. Ave ja monet muut olivat hämmästyneinä katselleet paikallisista TV-uutisista kuinka em. uutisen yhteydessä oli kuin todistusaineistona käytetty filmimateriaalia, jossa Marja, Karioskari ja allekirjoittanut ruokailivat rannan ravintolan seisovasta pöydästä. Aineisto lienee otettu talteen ennen tsunamia. Ja taas on aihetta sanoa: "Mokomatkin linssiluteet".
--------------------------------------------------------------------------------
Lauantaina 26.1
TAIVAANKAPPALEET TOLALLAAN VIHDOIN
Taivaankappaleet oikealla tolallaan. Erankan kodin perustan muuraukset siunattiin tänään klo 7.31 Kyllä oli poika tohkeissaan. Työn touhussaan oli viitisentoista miestä ja poikaa. Sukulaisia kaikki. Pari ammattimiestä toki perustana.
Hieraisin silmiäni kun yhtäkkiä samannäköisiä pikkuvesseleitä alkoi vilistä joka suunnalla. Asialla olivat Erankan sukulaispojat. Kolme 3-vuotiasta identtistä kaksosta. 6 samannäköistä pikisilmää. Siinäkin on taustalla tarina, mutta otetaan yksi kerrallaan.
Paikalla oli nuori äiti, jolle yksinhuoltajana saimme järjestettyä kummivanhemmat toisen järjestön kautta. Perheen isä oli juoppohulluudessaan kaupitellut pientä poikaansa Hikkaduwan hiekkarannalla ennen tsunamia. Kokosimme suomalaisten keskuudessa hänelle 6000 rupiaa ensiapuun. Voi näitä ihmiskohtaloita!
--------------------------------------------------------------------------------
Sunnuntaina 27.1
TUTTUJA TAIVAALLA
Heräsin varhain auringon kera. Hetken kuluttua pilvet erottivat meidät. Näin raikkaat ensisäteet. Niillä pärjää päivän. Istuin terassin korituoliin ja katselin järvelle. Bird Lake on lintujenkin paratiisi. Riemastuin äkkiä havainnostani. Tuttuja taivaalla. Pääskysiä. Niitä meidän suomalaisia haarapääskysiämme.
Jo vauvasta saakka Lyökin ulkosaaressa minulla on ollut etuoikeus tuijotella taivaalle pääskysiä. Ne elävät kanssani myös Rymättylän kalastajatilan maisemissa. En väsy koskaan katsomasta niiden taiturimaisia lentosuorituksia. Herrankukkarossa ne rakentavat joka kevät pesänsä mm. miesten vessan oven päälle. Siivoojalla on jokapäiväinen työ. Mutta se kannattaa. En ole koskaan aiemmin nähnyt täällä pääskysiä. Toivottavasti ne eivät ole meiltä pois.
Läheisen viidakon jakkipuupöheikössä asuu hyvin harvinainen musta-apina populaatio. Sen elinympäristö on uhattuna. Jakkipuita ei saa kaataa kuin luvalla. Nekin ovat harvinaislaatuisina uhanalaisia. Rikkaat maanomistajat ovat keksineet kiertotien. He karsivat oksia vähän kerrassaan. Hetken päästä on vain jättiläispuun lehvästöstä tupsu jäljellä. Kanelipensaiden varjostaminen on muka syy. Kuuntelen apinalauman reviirikeskustelua tietäen, että se ei enää kauaa ole mahdollista. Surullista.
Marja lähti Coolmanin kanssa päivätoimiin kentälle. Päätäni särkee vieläkin. Lepään vielä tämän päivän ja sitten otan särkypillerin, jollei muu auta. Eihän tänne ole makoilemaan tultu.
Eilen Marja kävi Noonan luona (palanut tyttö, jota avustimme ystävien kanssa 22 leikkauksella takaisin elämään). Hänen siskonsa Kiitika, tuskin 17-vuotias, oli mennyt naimisiin. Nuori pari rakensi vaatimattomaakin vaatimattomamman kodin. Maalattia. Yksi huone. Keittopaikkana 3 tiiliskiveä. Roskalautaseinät joten kuten kyhättynä kokoon. Palmunlehväkatto, joka pitää vain normaali sateen. Ei suihkua, ei vessaa, ei vettä, ei sähköä. Tyttö säteili onnellisena: "Tämä on hänen elämänsä suurimman haaveen toteutuma: Oma koti. Voi miten onnellinen hän onkaan.
ANEKDOOTTI
Tämä on juttu siltä rajalta, mutta kun sen kertoi minulle vuosia sitten ystäväni, entinen Suomen Senaattori ja taustalla on vähän historian havinaakin, niin olkoon menneeksi:
1970-luvulla Suomi-poika oli seilaamassa maailman merillä. Poikkesi Afrikan satamaan. Kävi vierailulla paikallisessa iloisessa talossa. Mama otti vastaan kaukaisen vieraan. Kumpikaan ei osannut toisensa kieltä, mutta esittely sujui mallikkaasti: ?Urho Kekkonen - Suomi ", esitteli Suomi-poika itsensä. "Kenneth Kaunda - Zambia", vastasi emäntä.
Terveeksi haluavana
Pentti-Oskari
maanantai 28. tammikuuta 2008
maanantai 21. tammikuuta 2008
Aibooa
Sri Lanka 21.01.2008
--------------------------------------------------------------------------------
KANGAS VESIHIIHTELI
Kun täällä sataa vettä, niin sitä myös tulee. On kuin taivas olisi täynnä isoja saaveja, jotka tyhjentyvät samanaikaisesti.
Olin tulossa mopovanhuksellani oikotietä kylältä kotiin. Ja sitten taivas repesi. Pysähdyin ja tempaisin peitteekseni Pori-Jazzista viime suvena ostamani mustan sadeviitan. Myöhäistä. Enkä minä ollut hidas. Vettä oli yhtä paljon viitan alla kuin päälläkin Jatkoin ajamista. Vettä tuli tien päälle suuriksi puroiksi ja virroiksi asti.
Muistan aikoja sitten Saksan moottoritiellä olleista varoituskylteistä, joissa oli auton pyörien alla vesisukset ja teksti: Sateella yli 50 km/t - vesihiihdät. Saksan sade on tihkua tähän verrattuna.
Niinpä sitten vesiliirtelin tai vesihiihdin, vaikka kuinka varovasti yritin ajaa. Yhdeksänkymmenen asteen mutkassa sitten taas olin noussut tien päällä olevan veden päälle. Käänsin ohjaustangosta oikealle. Mopovanhus jatkoi suoraan. "Poika pöheikköön ja taju Kankaalle", ehdin jo arvioimaan. "Nyt testataan titaanipolvien kestävyys."
Minkä merkkinen enkeli lie sattunut kaatosateessa paikalle? Mopovanhus jatkoi matkaansa suoraan etupyörä linkussa. Kulkureitti ohjautui tällä vesien autopilotilla suoraan kapeaan porttiaukkoon, jonka ovikin oli kuin sattumalta auki.
Tössähdin talon pihalle suoraan terassille, jossa perhe oli nauttimassa kello viiden teetä. Asukkaat hymyilivät kilvan ja kysyivät otanko vihreää vain normaali teetä? Olin niin äimistynyt ja järkyttynyt tapahtumasta, että vaivoin sain änkytettyä paikallismurteella ainoan mieleen tulleen sanani, "Aibooa". Käänsin moponi ja lähdin jatkamaan matkaa.
Että mitäkö Aibooa tarkoittaa? Se on ihan suoraan käännettynä Hyvää Päivää ja myös Näkemiin. Yhdellä sanalla siis selvitin kokonaistilanteen. Ei ihme, että meitä ulkomaalaisia joskus pidetään ykstotisina.
MOPOILU SAA NYT JÄÄDÄ
Edellä kerrottu tapahtuma laukaisi jo vuosien mittaisen haaveeni ja ratkaisi riskin minimoimisen ja pelon tunteen vähenemisen. Tilasin Coolmanin tuk-tukkeineen ja ajoimme Gallen kaupunkiin. Löysimme pienen Suzuki-merkkisen käytetyn valkoisen 2004 vuosimallia olevan koppakuoriaisen. Liisinki toimii täälläkin.
Nyt sitten niille, joiden olkapäällä pikkupiru huutelee herjoja, että taas meni kummien rahat: Väärässä oli pikkupiru, niin kuin aina. Ei mennyt rupiaakaan kummien rahoja. Toivottavasti ei mene henkikään. Minä olen liian vanha ja kompurainen vesihiihtelemään enää mopoilla. Jospa minua vielä vähän aikaa täällä tarvitaan.
Yöllä iski paha omatunto "tuhlauksesta", mutta otin aamulla paikalliselta vakuutusyhtiöltä autovakuutuksen liitteeksi henkilövakuutuksen, että jää minusta jäljelle sitten muutakin kuin muisto. Auton papereihin laitettiin lisäys, että Marja saa ajaa sillä maanantaisin ja Coolman aina kun se on tarpeen.
Jos tulee Marjan kanssa tulkintavaikeuksia, pyydän seuraamaan näkeekö hän täällä naisia auton ratissa. Ei edes maanantaisin. Ei näe. Ei täällä naiset liikenteessä pärjää. He ovat liian kilttejä. Marja voisi pärjätä, kun on toisen luontoinen :) Siinä paikalliset ukot saa väistellä vuorostaan pöheikköön. Ajelen ensin itse tovin, ennen kuin päästän hänet irti.
Vaikka vasemmanpuoleinen liikenne mopolla on jo selkäytimessä, auton tyyrääminen oikealta puolelta on taasen uusi kokemus. Kauankohan vasen kylki (nyt onneksi peltikuoriaisen) säilyy ehjänä? Ja sitten tämä herttainen liikenteen sekamelska: Etuoikeusjärjestyksenä eläimet (koirat, kissat, varaanit, kanat, possut, käärmeet, lehmät, vesipuhvelit), jalankulkijat, pyöräilijät, mopoilijat, autoilijat ja kaiken kattavana sekoittajana urakkapalkalla ajettavat pikabussit, jotka eivät kunnioita ketään. Sinne sekaan vaan. Mutta nyt on peltipalttoo päällä, ettei heti joudu puupalttoon sisälle.
Unohdin kertoa kuinka myyjä kehui auton varustetasoa. Sri Lankassa hyvin harvinainen erikoisuus: Penkinlämmitin. Se varmaan ratkaisi ostopäätökseni.
BOSSI SE ON BOSSILLAKIN
Iltapäivällä olin juuri vaipunut päivänokosten hurmostilaan kun kännykkä pirahti.
"Rakas, tulethan hakemaan minut täältä kylältä!" Kyllähän minä. Taisi olla kuitenkin harkitsematon ostos tuo auton kottero, vaikka siinä onkin penkkilämmitin.
--------------------------------------------------------------------------------
POSTI KULKEE TÄÄLLÄKIN
"LAATIKKOKANTONA"
Ave kertoi kuinka hänellä on ollut vaikeuksia saada itselleen postia. Hänen laatikkonsa ja talonsa on pienen mäen päällä ja posteljooni ei viitsi kävellä sinne asti, vaan tiputtelee Aven postin tien varteen naapurin laatikkoon. No eihän naapuri siitä tykkää tietenkään.
Ave maksoi kantajalle 50 rupiaa ekstraa, että saisi sen omaan laatikkoonsa. Homma toimikin 2 kuukautta. Sitten posteljooni vaatikin 500 extraa. Ave kieltäytyi moisesta vaatimuksesta. Sen seurauksena hänen postinsa tulee taasen naapurin laatikkoon. Ja naapuri on taas vihainen. Syystäkin.
MAAILMAN PARAS KEKSINTÖ?
Jo vuosia sitten, kun Onnelan vanhaa rytiskää yritettiin siivota, suunnittelin painepesurin hankkimista. Mutta sitten todettiin, että moinen vempele hajottaa koko savitalon. Päätin, että nyt se hankitaan (kuljin Toivolan vessojen ohi, ja meinasin pyörtyä).
Coolmanin kanssa Galleen ja siellähän tämä harvinaisuus, itsellenikin tuttu Gärcher, jökötti rautakaupan lattialla. 100 baarin vempeleen olisin saanut 150 eurolla, mutta halusin kunnon vehkeet, että paskat varmaan saa kyytiä. 120 baarin laite maksoi 300?.
Tulimme kotiin ja teimme koekäytön. Pihan betonilaatat olivat homeesta yms. pahasti mustuneet. Hetkessä ne olivat puhtaan vaaleat. Kuin juuri valetut. Kyläläisillä oli ihmettelemistä.
Pakkasimme peltikotteron takakoppaan vempeleet ja sitten Ilolaan. Meitä kohtasi yllätys. Ilolan sähkökaapissa oli vain 5 amppeerin sulake ja vempeleemme vaatii 15 amppeeria. Saimme kuitenkin pätkätyönä metri kerrallaan pestyä oleskeluterassin lattiaa. Voi että tuli kaunista jälkeä. Mutta sitten simahti kaivon pumppu. Vuorossa on isomman sulakkeen asentaminen ja uuden pumpun hankkiminen. Saanemme sen ensi viikolla. Sillä välin käymme Toivolassa ja sitten... paikkoja riittää. Vempeleet ovat peltikotteron takakopulassa vakinaisesti. Käyttöaste tulee olemaan hyvin korkea.
Kuten aiemminkin olen todennut, meillä länsimaalaisilla on hyvin vähän annettavaa täkäläisille. Hygienia on kuitenkin sellainen asia, jossa voimme taatusti auttaa heitä. Georg Malmsten lauloi aikanaan maailman parhaasta keksinnöstä, vetoketjusta. Kyllä painepesuri menee nyt sen ohi. Heti makkaran kannoille.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuulin piispa Huovisen kertoneen äskettäin saarnastuolista hauskan tositarinan sukulaislapsestaan: Lapsi oli kysynyt piispalta, että tietääkö tämä, mitä merkitsee kristillinen tasajako? No? "Kirkonmies vie kaikki!"
--------------------------------------------------------------------------------
KISA URAKOITSIJAN KANSSA JATKUU
Tiistaina menimme Aven ja lakimiehemme kanssa sopimuksen mukaan tontille. Ihmeiden aika ei ole ohi. Urakoitsija oli paikalla. Lauantaisen tehdyn kirjallisen sopimuksen mukaan molemmat osapuolet tekevät arvion tekemättömästä, mutta maksetusta työstä.
Paikalla oli myös pankin kolme edustajaa, jotka olivat antaneet pankkitakauksen 27.5 laksia eli 2.750.000 Rupiaa. Sopimuksemme mukaan pankkitakaus piti tulla Commercial-pankista (liikepankki) ja on voimassa vuosi rakennuksen valmistumisen jälkeen. Nyt meillä oli takuu Peoples Pankista, voimassa kesäkuuhun 2008 asti. Siinäkin urakoitsija oli rikkonut sopimustamme. Vaadimme jo 2 kk sitten pankkitakauksen muutosta välittömästi sopimuksemme mukaiseksi.
Nyt paikalla oli Commercial-pankin edustaja, joka kertoi, että pankkitakaus voidaan siirtää heille. Sanoimme ettei sillä ole enää mitään merkitystä, koska vaadimme urakoitsijalta rahat olemassa olevasta pankkitakauksesta. Ja piste.
Emme missään olosuhteissa jatka urakoitsijan kanssa.
Samantha lähti pois ja sanoi vielä kaikille, että perjantai 18.1 iltapäivällä lauantaina tehdyn sopimuksen mukaan kokoonnumme päättämään asiat. Molemmilta osapuolilta hän haluaa hinta-arvion 17.1 illaksi. Kaikki ok? Jo vain ei. Urakoitsija tuli ulisemaan, että hänen insinöörinsä menee Colomboon ja hän saa laskelman vasta maanantaina.
Ave ja Banagala menivät hakemaan läheisestä kioskista juotavaa. Jäin yksin tontille. Tämä surkimus urakoitsija tuli sitten minun luokseni valittamaan, etten halua ymmärtää häntä. Se oli häneltä ajattelematonta. Sain yhden harvoista primitiimireaktioistani (kodin ulkopuolella). Kummasti sanavarastoni laajeni.
Mikäli jotain muistan, sanoin hänelle, että mikäli hän luulee minun olevan marakatti, hän on taas väärässä. Joku muu tässä projektissa on marakatti. Kymmeniä kertoja hän on valehdellut ja pettänyt. Jäänyt tulematta sovittuihin tapaamisiin ja jättänyt lupauksensa täyttämättä. Suomessa tällaista sanotaan marakatintemppuiluksi.
- Juu,mutta nyt ne arviot tulee maanantaina ihan varmasti.
- Mutta miksi lauantaina allekirjoitit paperin, että ne ovat perjantaina valmiina?
- Sinä olet ?boss" ja Sinulla mahdollisuus joustaa.
- Vaikka olisin, en jousta enää. Koetin kertoa Tuntemattoman sotilaan Rokan tavoin, että ?luulet sie vänskä perkele, et miu vieter vennuu loppumattomii??
- Minullakin on Bossit. Suomessa. Niitä on yli 600. Tämä ei ole minulle bisnes. Käytän tähän hankkeeseen runsaasti omaa rahaa. Ja myös moni muu suomalainen vapaaehtoinen tekee samoin. Me teemme tämän Sinun kotimaasi ihmisten auttamiseksi. Ja sinä saamarin (sana sensuroitu) taulapää venkoilet. Sinä se olet todellinen päävammainen. Mutta kun se on itsesi aiheuttamaa, et todellakaan kuulu autettavien joukkoon. Käytät sopimuksemme mukaan maksamaamme rahat muualle. Ne, jotka on tarkoitettu muille vammaisille. Meillä suomenkielessä on sana, joka kuvaa tuollaista käyttäytymistä. Ja se on suomenkielen rumimpia sanoja.
- Perjantaina hän saa lisää rahaa, että voimme jatkaa.
- Hyvä että saat, ettei tarvitse pankkitakauksesta ottaa. Mutten kuuna päivänä ikinä usko tähänkään. Venkoilet vaan ja pelaat aikaa. En jousta enää. Se on loppu nyt.
- Mutta kun hänen insinöörinsä laskelmat kestävät maanantaihin asti tehdä.
- Meidän insinööri lupasi sen 6 tunnissa!
- Kuka?
- Se on meidän asiamme. Tee nyt kerrankin allekirjoittamasi sopimuksen mukaan.
- Sinä et nyt yhtään ymmärrä minua!
- Se onkin ainoa asia, mistä olemme yhtä mieltä. Jolleivät laskelmasi ole asianajajallamme perjantaihin mennessä, lähtee iso pyörä (kallis hänelle) pyörimään. Me teemme kaiken tehdyn sopimuksen ja asianajajamme antamien ohjeiden mukaan.
Ave ja Banagala saapuivat limonadeineen kioskilta ja varovasti kurkkivat, että olinko tönäissyt sitä kakkahousua. Eivät tienneet, että olen fyysisesti rauhan mies. Ikuna en ole lyönyt ketään, enkä lyö. Kerran Lontoossa väänsin yhden huligaanin nenästä kun se kiusasi kadulla lapsia. Kun oikein kovin vääntää nenästä, sattuu kuulemma kovasti.
Urakoitsija jatkoi ininäänsä:
- Kuule, tehdään sellainen sopimus......
- Osaan yhden ruman sanan paikallisella kielellä. Se on kaikki, mitä sinulle haluan sanoa.
Käännyin kannoillani ja istahdin pieneen japanilaiseen peltikotteroon laskemaan verenpainettani. Autossa oli ainakin 60 astetta plussaa. Suomalaisen saunan verran. Laitoin ilmastoinnin päälle. Hetken päästä hiki valui aivan solkenaan. Pelästyin, että nyt fysiikka petti.
Ilmastoinnin sijaan olin laittanut vahingossa penkinlämmittimen päälle.
Paineita laskellen
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
KANGAS VESIHIIHTELI
Kun täällä sataa vettä, niin sitä myös tulee. On kuin taivas olisi täynnä isoja saaveja, jotka tyhjentyvät samanaikaisesti.
Olin tulossa mopovanhuksellani oikotietä kylältä kotiin. Ja sitten taivas repesi. Pysähdyin ja tempaisin peitteekseni Pori-Jazzista viime suvena ostamani mustan sadeviitan. Myöhäistä. Enkä minä ollut hidas. Vettä oli yhtä paljon viitan alla kuin päälläkin Jatkoin ajamista. Vettä tuli tien päälle suuriksi puroiksi ja virroiksi asti.
Muistan aikoja sitten Saksan moottoritiellä olleista varoituskylteistä, joissa oli auton pyörien alla vesisukset ja teksti: Sateella yli 50 km/t - vesihiihdät. Saksan sade on tihkua tähän verrattuna.
Niinpä sitten vesiliirtelin tai vesihiihdin, vaikka kuinka varovasti yritin ajaa. Yhdeksänkymmenen asteen mutkassa sitten taas olin noussut tien päällä olevan veden päälle. Käänsin ohjaustangosta oikealle. Mopovanhus jatkoi suoraan. "Poika pöheikköön ja taju Kankaalle", ehdin jo arvioimaan. "Nyt testataan titaanipolvien kestävyys."
Minkä merkkinen enkeli lie sattunut kaatosateessa paikalle? Mopovanhus jatkoi matkaansa suoraan etupyörä linkussa. Kulkureitti ohjautui tällä vesien autopilotilla suoraan kapeaan porttiaukkoon, jonka ovikin oli kuin sattumalta auki.
Tössähdin talon pihalle suoraan terassille, jossa perhe oli nauttimassa kello viiden teetä. Asukkaat hymyilivät kilvan ja kysyivät otanko vihreää vain normaali teetä? Olin niin äimistynyt ja järkyttynyt tapahtumasta, että vaivoin sain änkytettyä paikallismurteella ainoan mieleen tulleen sanani, "Aibooa". Käänsin moponi ja lähdin jatkamaan matkaa.
Että mitäkö Aibooa tarkoittaa? Se on ihan suoraan käännettynä Hyvää Päivää ja myös Näkemiin. Yhdellä sanalla siis selvitin kokonaistilanteen. Ei ihme, että meitä ulkomaalaisia joskus pidetään ykstotisina.
MOPOILU SAA NYT JÄÄDÄ
Edellä kerrottu tapahtuma laukaisi jo vuosien mittaisen haaveeni ja ratkaisi riskin minimoimisen ja pelon tunteen vähenemisen. Tilasin Coolmanin tuk-tukkeineen ja ajoimme Gallen kaupunkiin. Löysimme pienen Suzuki-merkkisen käytetyn valkoisen 2004 vuosimallia olevan koppakuoriaisen. Liisinki toimii täälläkin.
Nyt sitten niille, joiden olkapäällä pikkupiru huutelee herjoja, että taas meni kummien rahat: Väärässä oli pikkupiru, niin kuin aina. Ei mennyt rupiaakaan kummien rahoja. Toivottavasti ei mene henkikään. Minä olen liian vanha ja kompurainen vesihiihtelemään enää mopoilla. Jospa minua vielä vähän aikaa täällä tarvitaan.
Yöllä iski paha omatunto "tuhlauksesta", mutta otin aamulla paikalliselta vakuutusyhtiöltä autovakuutuksen liitteeksi henkilövakuutuksen, että jää minusta jäljelle sitten muutakin kuin muisto. Auton papereihin laitettiin lisäys, että Marja saa ajaa sillä maanantaisin ja Coolman aina kun se on tarpeen.
Jos tulee Marjan kanssa tulkintavaikeuksia, pyydän seuraamaan näkeekö hän täällä naisia auton ratissa. Ei edes maanantaisin. Ei näe. Ei täällä naiset liikenteessä pärjää. He ovat liian kilttejä. Marja voisi pärjätä, kun on toisen luontoinen :) Siinä paikalliset ukot saa väistellä vuorostaan pöheikköön. Ajelen ensin itse tovin, ennen kuin päästän hänet irti.
Vaikka vasemmanpuoleinen liikenne mopolla on jo selkäytimessä, auton tyyrääminen oikealta puolelta on taasen uusi kokemus. Kauankohan vasen kylki (nyt onneksi peltikuoriaisen) säilyy ehjänä? Ja sitten tämä herttainen liikenteen sekamelska: Etuoikeusjärjestyksenä eläimet (koirat, kissat, varaanit, kanat, possut, käärmeet, lehmät, vesipuhvelit), jalankulkijat, pyöräilijät, mopoilijat, autoilijat ja kaiken kattavana sekoittajana urakkapalkalla ajettavat pikabussit, jotka eivät kunnioita ketään. Sinne sekaan vaan. Mutta nyt on peltipalttoo päällä, ettei heti joudu puupalttoon sisälle.
Unohdin kertoa kuinka myyjä kehui auton varustetasoa. Sri Lankassa hyvin harvinainen erikoisuus: Penkinlämmitin. Se varmaan ratkaisi ostopäätökseni.
BOSSI SE ON BOSSILLAKIN
Iltapäivällä olin juuri vaipunut päivänokosten hurmostilaan kun kännykkä pirahti.
"Rakas, tulethan hakemaan minut täältä kylältä!" Kyllähän minä. Taisi olla kuitenkin harkitsematon ostos tuo auton kottero, vaikka siinä onkin penkkilämmitin.
--------------------------------------------------------------------------------
POSTI KULKEE TÄÄLLÄKIN
"LAATIKKOKANTONA"
Ave kertoi kuinka hänellä on ollut vaikeuksia saada itselleen postia. Hänen laatikkonsa ja talonsa on pienen mäen päällä ja posteljooni ei viitsi kävellä sinne asti, vaan tiputtelee Aven postin tien varteen naapurin laatikkoon. No eihän naapuri siitä tykkää tietenkään.
Ave maksoi kantajalle 50 rupiaa ekstraa, että saisi sen omaan laatikkoonsa. Homma toimikin 2 kuukautta. Sitten posteljooni vaatikin 500 extraa. Ave kieltäytyi moisesta vaatimuksesta. Sen seurauksena hänen postinsa tulee taasen naapurin laatikkoon. Ja naapuri on taas vihainen. Syystäkin.
MAAILMAN PARAS KEKSINTÖ?
Jo vuosia sitten, kun Onnelan vanhaa rytiskää yritettiin siivota, suunnittelin painepesurin hankkimista. Mutta sitten todettiin, että moinen vempele hajottaa koko savitalon. Päätin, että nyt se hankitaan (kuljin Toivolan vessojen ohi, ja meinasin pyörtyä).
Coolmanin kanssa Galleen ja siellähän tämä harvinaisuus, itsellenikin tuttu Gärcher, jökötti rautakaupan lattialla. 100 baarin vempeleen olisin saanut 150 eurolla, mutta halusin kunnon vehkeet, että paskat varmaan saa kyytiä. 120 baarin laite maksoi 300?.
Tulimme kotiin ja teimme koekäytön. Pihan betonilaatat olivat homeesta yms. pahasti mustuneet. Hetkessä ne olivat puhtaan vaaleat. Kuin juuri valetut. Kyläläisillä oli ihmettelemistä.
Pakkasimme peltikotteron takakoppaan vempeleet ja sitten Ilolaan. Meitä kohtasi yllätys. Ilolan sähkökaapissa oli vain 5 amppeerin sulake ja vempeleemme vaatii 15 amppeeria. Saimme kuitenkin pätkätyönä metri kerrallaan pestyä oleskeluterassin lattiaa. Voi että tuli kaunista jälkeä. Mutta sitten simahti kaivon pumppu. Vuorossa on isomman sulakkeen asentaminen ja uuden pumpun hankkiminen. Saanemme sen ensi viikolla. Sillä välin käymme Toivolassa ja sitten... paikkoja riittää. Vempeleet ovat peltikotteron takakopulassa vakinaisesti. Käyttöaste tulee olemaan hyvin korkea.
Kuten aiemminkin olen todennut, meillä länsimaalaisilla on hyvin vähän annettavaa täkäläisille. Hygienia on kuitenkin sellainen asia, jossa voimme taatusti auttaa heitä. Georg Malmsten lauloi aikanaan maailman parhaasta keksinnöstä, vetoketjusta. Kyllä painepesuri menee nyt sen ohi. Heti makkaran kannoille.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuulin piispa Huovisen kertoneen äskettäin saarnastuolista hauskan tositarinan sukulaislapsestaan: Lapsi oli kysynyt piispalta, että tietääkö tämä, mitä merkitsee kristillinen tasajako? No? "Kirkonmies vie kaikki!"
--------------------------------------------------------------------------------
KISA URAKOITSIJAN KANSSA JATKUU
Tiistaina menimme Aven ja lakimiehemme kanssa sopimuksen mukaan tontille. Ihmeiden aika ei ole ohi. Urakoitsija oli paikalla. Lauantaisen tehdyn kirjallisen sopimuksen mukaan molemmat osapuolet tekevät arvion tekemättömästä, mutta maksetusta työstä.
Paikalla oli myös pankin kolme edustajaa, jotka olivat antaneet pankkitakauksen 27.5 laksia eli 2.750.000 Rupiaa. Sopimuksemme mukaan pankkitakaus piti tulla Commercial-pankista (liikepankki) ja on voimassa vuosi rakennuksen valmistumisen jälkeen. Nyt meillä oli takuu Peoples Pankista, voimassa kesäkuuhun 2008 asti. Siinäkin urakoitsija oli rikkonut sopimustamme. Vaadimme jo 2 kk sitten pankkitakauksen muutosta välittömästi sopimuksemme mukaiseksi.
Nyt paikalla oli Commercial-pankin edustaja, joka kertoi, että pankkitakaus voidaan siirtää heille. Sanoimme ettei sillä ole enää mitään merkitystä, koska vaadimme urakoitsijalta rahat olemassa olevasta pankkitakauksesta. Ja piste.
Emme missään olosuhteissa jatka urakoitsijan kanssa.
Samantha lähti pois ja sanoi vielä kaikille, että perjantai 18.1 iltapäivällä lauantaina tehdyn sopimuksen mukaan kokoonnumme päättämään asiat. Molemmilta osapuolilta hän haluaa hinta-arvion 17.1 illaksi. Kaikki ok? Jo vain ei. Urakoitsija tuli ulisemaan, että hänen insinöörinsä menee Colomboon ja hän saa laskelman vasta maanantaina.
Ave ja Banagala menivät hakemaan läheisestä kioskista juotavaa. Jäin yksin tontille. Tämä surkimus urakoitsija tuli sitten minun luokseni valittamaan, etten halua ymmärtää häntä. Se oli häneltä ajattelematonta. Sain yhden harvoista primitiimireaktioistani (kodin ulkopuolella). Kummasti sanavarastoni laajeni.
Mikäli jotain muistan, sanoin hänelle, että mikäli hän luulee minun olevan marakatti, hän on taas väärässä. Joku muu tässä projektissa on marakatti. Kymmeniä kertoja hän on valehdellut ja pettänyt. Jäänyt tulematta sovittuihin tapaamisiin ja jättänyt lupauksensa täyttämättä. Suomessa tällaista sanotaan marakatintemppuiluksi.
- Juu,mutta nyt ne arviot tulee maanantaina ihan varmasti.
- Mutta miksi lauantaina allekirjoitit paperin, että ne ovat perjantaina valmiina?
- Sinä olet ?boss" ja Sinulla mahdollisuus joustaa.
- Vaikka olisin, en jousta enää. Koetin kertoa Tuntemattoman sotilaan Rokan tavoin, että ?luulet sie vänskä perkele, et miu vieter vennuu loppumattomii??
- Minullakin on Bossit. Suomessa. Niitä on yli 600. Tämä ei ole minulle bisnes. Käytän tähän hankkeeseen runsaasti omaa rahaa. Ja myös moni muu suomalainen vapaaehtoinen tekee samoin. Me teemme tämän Sinun kotimaasi ihmisten auttamiseksi. Ja sinä saamarin (sana sensuroitu) taulapää venkoilet. Sinä se olet todellinen päävammainen. Mutta kun se on itsesi aiheuttamaa, et todellakaan kuulu autettavien joukkoon. Käytät sopimuksemme mukaan maksamaamme rahat muualle. Ne, jotka on tarkoitettu muille vammaisille. Meillä suomenkielessä on sana, joka kuvaa tuollaista käyttäytymistä. Ja se on suomenkielen rumimpia sanoja.
- Perjantaina hän saa lisää rahaa, että voimme jatkaa.
- Hyvä että saat, ettei tarvitse pankkitakauksesta ottaa. Mutten kuuna päivänä ikinä usko tähänkään. Venkoilet vaan ja pelaat aikaa. En jousta enää. Se on loppu nyt.
- Mutta kun hänen insinöörinsä laskelmat kestävät maanantaihin asti tehdä.
- Meidän insinööri lupasi sen 6 tunnissa!
- Kuka?
- Se on meidän asiamme. Tee nyt kerrankin allekirjoittamasi sopimuksen mukaan.
- Sinä et nyt yhtään ymmärrä minua!
- Se onkin ainoa asia, mistä olemme yhtä mieltä. Jolleivät laskelmasi ole asianajajallamme perjantaihin mennessä, lähtee iso pyörä (kallis hänelle) pyörimään. Me teemme kaiken tehdyn sopimuksen ja asianajajamme antamien ohjeiden mukaan.
Ave ja Banagala saapuivat limonadeineen kioskilta ja varovasti kurkkivat, että olinko tönäissyt sitä kakkahousua. Eivät tienneet, että olen fyysisesti rauhan mies. Ikuna en ole lyönyt ketään, enkä lyö. Kerran Lontoossa väänsin yhden huligaanin nenästä kun se kiusasi kadulla lapsia. Kun oikein kovin vääntää nenästä, sattuu kuulemma kovasti.
Urakoitsija jatkoi ininäänsä:
- Kuule, tehdään sellainen sopimus......
- Osaan yhden ruman sanan paikallisella kielellä. Se on kaikki, mitä sinulle haluan sanoa.
Käännyin kannoillani ja istahdin pieneen japanilaiseen peltikotteroon laskemaan verenpainettani. Autossa oli ainakin 60 astetta plussaa. Suomalaisen saunan verran. Laitoin ilmastoinnin päälle. Hetken päästä hiki valui aivan solkenaan. Pelästyin, että nyt fysiikka petti.
Ilmastoinnin sijaan olin laittanut vahingossa penkinlämmittimen päälle.
Paineita laskellen
Pentti-Oskari
sunnuntai 13. tammikuuta 2008
Piukat paikat
Sri Lanka 13.1.2008
--------------------------------------------------------------------------------
PIUKAT PAIKAT
Eilen oli hurja päivä. Olemme neuvotelleet asianajajamme kanssa lukuisia kertoja saadaksemme tekemämme urakkasopimuksen poikki. Herttanen totuus on se, että tämä urakoitsija-velikulta on käyttänyt saamiaan rahoja muuhun kuin sopimuksen mukaiseen rakentamiseen. Niinpä työt ovat jonkin aikaa olleet pysähdyksissä.
Olemme tiukasti kieltäytyneet joustamaan piiruakaan maksuissa. Kyseessä ei ole kovin suuri summa, mutta hänen toimintafilosofiansa ei vakuuta. Ja meillä on pankkitakuu, joka kattaa ongelman. Mutta se on oma operaationsa. Onneksi meillä on hyvä asianajaja. Hänen ohjauksessaan olemme edenneet tiukasti paikallisen lain mukaan ja nyt oli vuorossa perustavaa laatua oleva yhteispalaveri. Ja olisihan tässä muutakin tekemistä.
Rakentaja oli luistanut kymmenistä sovituista tapaamisista. Nyt teimme hänelle jujun, jolla vihdoin saimme hänet paikalle. Kun hän huomasi "joutuneensa satimeen" alkoi hirveä selitys. Emme päästäneet häntä minnekään ja odottelimme asianajajamme toimiston edessä. Kun asianajajaamme ei näkynyt, soitimme hänelle.
Voi verokirja. Nyt hän vuorostaan makaili kotonaan. Sanoi, ettei kuuna päivänä uskonut, että rakentaja tulee tapaamiseen. Pidättelimme rakentajaa ja asianajajamme saapui, mukanaan toinen asianajaja rakentajaa varten. Siis ulkopuolinen juristi.
Alkoi kolmen tunnin pommitus. Osaavat paikalliset pommittaa sanallisestikin. Ongelma oli yksinkertaisesti siinä, ettei rakentaja vapaaehtoisesti suostunut purkamaan sopimusta. Molemmat juristit munkki Banagalan säestäessä aloittivat kyllä sellaisen ilotulituksen, ettei paremmasta väliä. Ja vihdoin viimein rakentaja kirjoitti nimensä luopumispaperiin. Ellei hän olisi sitä tehnyt, olisi kestänyt kuukausia ennen kuin virallisesti olisimme voineet sopia uuden rakentajan kanssa töiden aloittamisesta.
Osaatte varmaan kuvitella miten huojentuneita Aven, Marjan ja Banagalan kanssa olimme. Se toinen juristi oli myös loistava. Rakentaja yritti taas inistä kuinka srilankalaiset juristit ovat turistien puolella. Hemantha, meidän juristimme, sanoi topakasti, että me olemme lain puolella.
Samassa yhteydessä avasin rajoittuneen sanavarastoni: "Me emme tee bisnestä suomalaisille, vaan teemme koulutuskeskusta srilankalaisille vammaisille. Mikä moraali Sinulla on?" Lisäsin mukaan vielä vähän reijotaipalemaista äänen väristystä. Itseänikin melkein itketti.
Tämä oli vasta ensimmäinen erä. Sen voitimme. Keskiviikkona sovimme työmaakokouksen, jossa molempien puolien asiantuntijat arvioivat rakentamatta olevan osuuden arvon. Sen myötä käytämme pankkitakuun hyväksemme. Voisin lyödä aika paljon vetoa, että rakentaja ei tule. Mutta juna etenee siitä huolimatta. Kirjoittamansa sitoumuksen mukaan voimme aloittaa rakentamisen viikon päästä uuden rakentajan kanssa. Onneksi tulijoita on pilvin pimein. Rakentaminen on taas hiipunut täällä.
Sitten kuulin Avelta, että rahattomalla rakentajalla on menossa kotinsa toisen kerroksen rakentaminen. Olen varma, että rouvallakin on uudet korvakorut.
--------------------------------------------------------------------------------
SOTATILANNE
Saan paljon viestejä, joissa kysellään turvallisuustilannetta täällä. Voiko saaren eteläosiin tulla? Huolimatta viimeaikaisista huolestuttavista uutisista, olen vakaasti sitä mieltä, että Kittilän Pubissa tappelun merkitys Helsingissä on samaa luokkaa kuin täällä pohjoisen sotatoimet etelän rannoille.
Eilen pääministeri puhui telkkarissa 2 tuntia. Norjalaiset ja muut rauhanneuvottelijat ajetaan vuonoille takaisin. Vanha pitämätön (siis täysin merkityksetön) aseleposopimus sissien kanssa puretaan. Hän vihjaisi myös, että tamilialueilla Pohjoisessa ja Idässä koulut ym. laitokset saatetaan sotatoimien vuoksi sulkea 2-3 kuukaudeksi. Aikamoista uhoamista, joka on tietenkin murheellista ja huolestuttavaa.
Kuin sattumalta tämän julistuksen kanssa samanaikaisesti Colombossa räjähti 7 kpl 200gr pommia hiljaisena aikana kaukana väkijoukoista. "Hallituksen yritys saada voimatoimilleen perusteet", sanoi Coolman, joka on aikamoinen tietäjä. Historiassa tällainen toiminta on hyvin klassista. Ottaisivat nyt muustakin historiasta oppia. Ei rauhaa ole koskaan sapelilla tehty. Ei pysyvää. Mutta jospa se ei olekaan tarkoitus, vaan ainoastaan sisäpoliittista peliä.
--------------------------------------------------------------------------------
Kävin tilaamassa apusilmät paikalliselta optikolta. Kuvassa olevat neitokaiset mittailivat silmieni väliä tuskastuttavan kauan. Ei ollut helppoa katsoa suoraan hymyilevän tytön syvänruskeisiin silmiin. Katsokaa mitkä täydelliset hampaat. Tuli taas mieleen Tapio Rautavaaran (jota minullakin on ollut kunnia säestää) lauluruno "Isoisän olkihattu". Käyn hakemassa perjantaina kaksiteholasit automaattisella tummennoksella (suomalaisen silmälääkärin tutkimuspaperin mukaan) Maksoin heti kaiken mitä neitokaiset pyysivät. Taisi mennä liikaa. Melkein 100 ?.
Luulen että tilaan vielä itselleni halvat yksinkertaiset lukulasit kun viime aikoina tekstien kirjasinkoot vaan pienenee. Säästääköhän julkaisijat siinä? Aion kyllä pyytää uutta mittausta, kun silimieni väli on juuri taas muuttunut....
--------------------------------------------------------------------------------
VANHUUS EI TULE YKSINÄÄN
Ennen vanhaan sattui ja tapahtui. Nyt vaan sattuu. Kaksi kertaa yössä tarkoittaa nykyään vessassa käyntejä. Enää ei hetkauta, vaikka ajatukset karkaavat kunhan tulisivat takaisin. Täytyy hankkia lasit löytääkseen lasit. Joka paikkaan koskee ja jollei koske, se ei toimi. Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei pirtistä ole poistunut.
KIRJOITUSKAPASITEETIN
ROMAHDUS
Viime yönä heräsin tuskalliseen peukaloni särkyyn. Jännetuppitulehdusko? Kyseessä on 50% kirjoituskapasiteetistani kommunikaattorilla. Tiedän, että Suomessa töissä moni riemuitsee tästä (olen kuulemma täällä ollessani tuskallisen aktiivinen viestiohjeiden lähettämisssä). Vaimo sai aamulla raahattua sängystä lääkärille. Polvet olivat kuin tulessa ? kuin vuosi sitten polvileikkauksen jälkeisenä päivänä.
Hikkaduwan Lady-Doctor ei ollut paikalla, mutta nuori mieslääkäri kirjoitti 7 erilaista lääkettä. Koko jutun kustannus 6,5?. Raahauduin Coolmanin tuk-tukkiin ja hän lähti hakemaan apteekista vielä salvaa. Pyysin tuomaan kuumemittarin. Tuntui siltä. Sujautin mittarin kainalooni ja lähdimme pompottelemaan Baddegamaroudia pitkin. Vilkaisin mittaria: 38.5 Ja sitten tuli pitovellit pihalle. Pyysin Coolmania pysähtymään ja laukun tyhjennys. Kotona ensimmäinen erä lääkkeitä ja peiton alle. Ulkona 32 astetta.
Luulen vähän, että eilinen äärimmäisen tiukka ja raskas kokouksemme vei henkiset voimat ja keho reagoi kaikella mahdollisella tavalla. Että löytyykin isosta miehestä kerralla näin paljon präkäämistä. Vaimo on tietenkin huolissaan ja ystäväpiirissään olevat terveydenhoitoalan ihmiset ovat lähetelleet diagnoosejaan. Ystävällistä kyllä, mutta toivottavasti ne kaikki eivät pidä paikkaansa.
Huilin nyt yksinäni sohvalla, kuuntelen satelliitista Radio Peiliä. Hyvää kuunneltavaa ohjelmaa aamusta iltaan. Kyllä tämä tästä.
Saatoinpa löytää ratkaisun: Olo on tietenkin heikko kun ruoka ei ole pysynyt sisällä. Löysin pakastimesta 11,5 cm mittaisen sinisen lenkin palasen. Otin sen sulamaan ja jään odottamaan sen myötä tervehtymistäni.
Tällai tänään.
Viime viikon tapahtumista kirjoittelen kunhan peukalo paranee.
* Erankan talon rakentamispäätös tehtiin. Piti aloittaa tänään, mutta tähdet olivat väärässä asennossa. Kunnioitamme perinteitä ja odotamme.
* Ilolan katon korjaus päätettiin aloittaa. Odotamme rakentajien tarjouksia.
* Toivolan kaivon vesipumppukopin rakentaminen aloitettiin. Sitten asennetaan uudet pumput (3 kpl) sekä vedetään uusi vesilinja asuntoloihin ja huoltotiloihin.
Kylän köyhiä koululapsia on huolettu jne. ym. tms....
Rutusena sängynpohjalta.
Terveyksin
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
PIUKAT PAIKAT
Eilen oli hurja päivä. Olemme neuvotelleet asianajajamme kanssa lukuisia kertoja saadaksemme tekemämme urakkasopimuksen poikki. Herttanen totuus on se, että tämä urakoitsija-velikulta on käyttänyt saamiaan rahoja muuhun kuin sopimuksen mukaiseen rakentamiseen. Niinpä työt ovat jonkin aikaa olleet pysähdyksissä.
Olemme tiukasti kieltäytyneet joustamaan piiruakaan maksuissa. Kyseessä ei ole kovin suuri summa, mutta hänen toimintafilosofiansa ei vakuuta. Ja meillä on pankkitakuu, joka kattaa ongelman. Mutta se on oma operaationsa. Onneksi meillä on hyvä asianajaja. Hänen ohjauksessaan olemme edenneet tiukasti paikallisen lain mukaan ja nyt oli vuorossa perustavaa laatua oleva yhteispalaveri. Ja olisihan tässä muutakin tekemistä.
Rakentaja oli luistanut kymmenistä sovituista tapaamisista. Nyt teimme hänelle jujun, jolla vihdoin saimme hänet paikalle. Kun hän huomasi "joutuneensa satimeen" alkoi hirveä selitys. Emme päästäneet häntä minnekään ja odottelimme asianajajamme toimiston edessä. Kun asianajajaamme ei näkynyt, soitimme hänelle.
Voi verokirja. Nyt hän vuorostaan makaili kotonaan. Sanoi, ettei kuuna päivänä uskonut, että rakentaja tulee tapaamiseen. Pidättelimme rakentajaa ja asianajajamme saapui, mukanaan toinen asianajaja rakentajaa varten. Siis ulkopuolinen juristi.
Alkoi kolmen tunnin pommitus. Osaavat paikalliset pommittaa sanallisestikin. Ongelma oli yksinkertaisesti siinä, ettei rakentaja vapaaehtoisesti suostunut purkamaan sopimusta. Molemmat juristit munkki Banagalan säestäessä aloittivat kyllä sellaisen ilotulituksen, ettei paremmasta väliä. Ja vihdoin viimein rakentaja kirjoitti nimensä luopumispaperiin. Ellei hän olisi sitä tehnyt, olisi kestänyt kuukausia ennen kuin virallisesti olisimme voineet sopia uuden rakentajan kanssa töiden aloittamisesta.
Osaatte varmaan kuvitella miten huojentuneita Aven, Marjan ja Banagalan kanssa olimme. Se toinen juristi oli myös loistava. Rakentaja yritti taas inistä kuinka srilankalaiset juristit ovat turistien puolella. Hemantha, meidän juristimme, sanoi topakasti, että me olemme lain puolella.
Samassa yhteydessä avasin rajoittuneen sanavarastoni: "Me emme tee bisnestä suomalaisille, vaan teemme koulutuskeskusta srilankalaisille vammaisille. Mikä moraali Sinulla on?" Lisäsin mukaan vielä vähän reijotaipalemaista äänen väristystä. Itseänikin melkein itketti.
Tämä oli vasta ensimmäinen erä. Sen voitimme. Keskiviikkona sovimme työmaakokouksen, jossa molempien puolien asiantuntijat arvioivat rakentamatta olevan osuuden arvon. Sen myötä käytämme pankkitakuun hyväksemme. Voisin lyödä aika paljon vetoa, että rakentaja ei tule. Mutta juna etenee siitä huolimatta. Kirjoittamansa sitoumuksen mukaan voimme aloittaa rakentamisen viikon päästä uuden rakentajan kanssa. Onneksi tulijoita on pilvin pimein. Rakentaminen on taas hiipunut täällä.
Sitten kuulin Avelta, että rahattomalla rakentajalla on menossa kotinsa toisen kerroksen rakentaminen. Olen varma, että rouvallakin on uudet korvakorut.
--------------------------------------------------------------------------------
SOTATILANNE
Saan paljon viestejä, joissa kysellään turvallisuustilannetta täällä. Voiko saaren eteläosiin tulla? Huolimatta viimeaikaisista huolestuttavista uutisista, olen vakaasti sitä mieltä, että Kittilän Pubissa tappelun merkitys Helsingissä on samaa luokkaa kuin täällä pohjoisen sotatoimet etelän rannoille.
Eilen pääministeri puhui telkkarissa 2 tuntia. Norjalaiset ja muut rauhanneuvottelijat ajetaan vuonoille takaisin. Vanha pitämätön (siis täysin merkityksetön) aseleposopimus sissien kanssa puretaan. Hän vihjaisi myös, että tamilialueilla Pohjoisessa ja Idässä koulut ym. laitokset saatetaan sotatoimien vuoksi sulkea 2-3 kuukaudeksi. Aikamoista uhoamista, joka on tietenkin murheellista ja huolestuttavaa.
Kuin sattumalta tämän julistuksen kanssa samanaikaisesti Colombossa räjähti 7 kpl 200gr pommia hiljaisena aikana kaukana väkijoukoista. "Hallituksen yritys saada voimatoimilleen perusteet", sanoi Coolman, joka on aikamoinen tietäjä. Historiassa tällainen toiminta on hyvin klassista. Ottaisivat nyt muustakin historiasta oppia. Ei rauhaa ole koskaan sapelilla tehty. Ei pysyvää. Mutta jospa se ei olekaan tarkoitus, vaan ainoastaan sisäpoliittista peliä.
--------------------------------------------------------------------------------
Kävin tilaamassa apusilmät paikalliselta optikolta. Kuvassa olevat neitokaiset mittailivat silmieni väliä tuskastuttavan kauan. Ei ollut helppoa katsoa suoraan hymyilevän tytön syvänruskeisiin silmiin. Katsokaa mitkä täydelliset hampaat. Tuli taas mieleen Tapio Rautavaaran (jota minullakin on ollut kunnia säestää) lauluruno "Isoisän olkihattu". Käyn hakemassa perjantaina kaksiteholasit automaattisella tummennoksella (suomalaisen silmälääkärin tutkimuspaperin mukaan) Maksoin heti kaiken mitä neitokaiset pyysivät. Taisi mennä liikaa. Melkein 100 ?.
Luulen että tilaan vielä itselleni halvat yksinkertaiset lukulasit kun viime aikoina tekstien kirjasinkoot vaan pienenee. Säästääköhän julkaisijat siinä? Aion kyllä pyytää uutta mittausta, kun silimieni väli on juuri taas muuttunut....
--------------------------------------------------------------------------------
VANHUUS EI TULE YKSINÄÄN
Ennen vanhaan sattui ja tapahtui. Nyt vaan sattuu. Kaksi kertaa yössä tarkoittaa nykyään vessassa käyntejä. Enää ei hetkauta, vaikka ajatukset karkaavat kunhan tulisivat takaisin. Täytyy hankkia lasit löytääkseen lasit. Joka paikkaan koskee ja jollei koske, se ei toimi. Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei pirtistä ole poistunut.
KIRJOITUSKAPASITEETIN
ROMAHDUS
Viime yönä heräsin tuskalliseen peukaloni särkyyn. Jännetuppitulehdusko? Kyseessä on 50% kirjoituskapasiteetistani kommunikaattorilla. Tiedän, että Suomessa töissä moni riemuitsee tästä (olen kuulemma täällä ollessani tuskallisen aktiivinen viestiohjeiden lähettämisssä). Vaimo sai aamulla raahattua sängystä lääkärille. Polvet olivat kuin tulessa ? kuin vuosi sitten polvileikkauksen jälkeisenä päivänä.
Hikkaduwan Lady-Doctor ei ollut paikalla, mutta nuori mieslääkäri kirjoitti 7 erilaista lääkettä. Koko jutun kustannus 6,5?. Raahauduin Coolmanin tuk-tukkiin ja hän lähti hakemaan apteekista vielä salvaa. Pyysin tuomaan kuumemittarin. Tuntui siltä. Sujautin mittarin kainalooni ja lähdimme pompottelemaan Baddegamaroudia pitkin. Vilkaisin mittaria: 38.5 Ja sitten tuli pitovellit pihalle. Pyysin Coolmania pysähtymään ja laukun tyhjennys. Kotona ensimmäinen erä lääkkeitä ja peiton alle. Ulkona 32 astetta.
Luulen vähän, että eilinen äärimmäisen tiukka ja raskas kokouksemme vei henkiset voimat ja keho reagoi kaikella mahdollisella tavalla. Että löytyykin isosta miehestä kerralla näin paljon präkäämistä. Vaimo on tietenkin huolissaan ja ystäväpiirissään olevat terveydenhoitoalan ihmiset ovat lähetelleet diagnoosejaan. Ystävällistä kyllä, mutta toivottavasti ne kaikki eivät pidä paikkaansa.
Huilin nyt yksinäni sohvalla, kuuntelen satelliitista Radio Peiliä. Hyvää kuunneltavaa ohjelmaa aamusta iltaan. Kyllä tämä tästä.
Saatoinpa löytää ratkaisun: Olo on tietenkin heikko kun ruoka ei ole pysynyt sisällä. Löysin pakastimesta 11,5 cm mittaisen sinisen lenkin palasen. Otin sen sulamaan ja jään odottamaan sen myötä tervehtymistäni.
Tällai tänään.
Viime viikon tapahtumista kirjoittelen kunhan peukalo paranee.
* Erankan talon rakentamispäätös tehtiin. Piti aloittaa tänään, mutta tähdet olivat väärässä asennossa. Kunnioitamme perinteitä ja odotamme.
* Ilolan katon korjaus päätettiin aloittaa. Odotamme rakentajien tarjouksia.
* Toivolan kaivon vesipumppukopin rakentaminen aloitettiin. Sitten asennetaan uudet pumput (3 kpl) sekä vedetään uusi vesilinja asuntoloihin ja huoltotiloihin.
Kylän köyhiä koululapsia on huolettu jne. ym. tms....
Rutusena sängynpohjalta.
Terveyksin
Pentti-Oskari
maanantai 7. tammikuuta 2008
Iloisia uutisia ja hetelmiä
Sri Lanka, 06.01.2008
--------------------------------------------------------------------------------
ILOINEN UUTINEN
Ennen Joulua saimme iloisen uutisen Ulkoministeriöstä: Viime keväänä työllä, tuskalla ja hartaudella tekemämme rahoitusanomus Kehitysyhteistyövaroista oli käsitelty. Soitin heti lähimmilleni ja lähetin tekstarin kaikille mahdollisille. Olin niin iloinen päätöksestä, etten osannut kaikkea edes purkaa. Mikä onnen päivä. Sain äkkiä palautteita: Olenko seonnut? Päätös oli kielteinen.
Tiedän, että olen merkillinen ihminen. Täynnä nautintoja kontrasteista. Innosta lähteä tuulimyllyjä vastaan taistoon ja vääntämään mustaa valkoiseksi. Negatiivisesta positiiviseksi.
Tosiasia on se, että keväällä hakuanomuksemme jälkeen (joka oli uskomaton operaatio - 5 cm papereita ja tiukkaa tekstiä) minulle tuli uskon puute. Vammaiskeskuksen rakentaminen oli aloitettu omasta aloitteestani. Kummirahamme eivät riittäisi suunnittelemamme aikataulun mukaiseen toteutukseen. Riittää, jos viivyttelemme rakentamista. Mutta kun rakennuskustannukset nousevat 20-40% vuosivauhdilla.
Kerroin jo silloin läheisilleni, että asia pitää hoitaa muutoin. Meidän pitää edelleen pystyä hoitamaan omavaraisesti rahoitus. Minua pelotti verorahojen käyttö. Byrokratia yms. Laitammeko kummirahat paperitöiden tekemiseen ja paikan päällä tehtävien tilanneselvityksien kuluihin? Laskin, että yhden avustustyöntekijän palkka, päivärahat ja kulut ovat vuositasolla samaa luokkaa kuin meidän koko vuoden kummitulot.
Juttelin useaan otteeseen Positiivareiden Jussin kanssa ja kerroin syvästä huolestani. Jussi sanoi rempseään tapaansa, että keksi sinä idea, niin minä hoidan markkinoinnin. Pohdiskelimme montaakin ideaa, mutta ei tuntunut kolahtavan.
Syksyllä saimme upeaa julkisuutta MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmassa. Oma Lotus Hill kummimme, ohjelman vetäjä, Marjo Lehikoinen hoiti osuutensa sydämellä. Kummeja tuli lisää. Ja sitten kolahti: Loka-marraskuun reissumme viimeisinä päivinä se valo syttyi. Ystävyyden ranneke. Nippa nappa ehdimme Coolmanin ohjauksella löytää naapurikylästämme perheen, joka oli erikoistunut rannekkeiden kutomiseen. Toivolan ja Ilolan asukeille ostimme myös langat ja niin alkoivat tositoimet.
Loppu onkin sitten uskomatonta onnistumisen historiaa. Alta aikayksikön ponkaisimme sellaisen projektin, etten vieläkään usko sitä todeksi. Kirjapaino Markprint ja Positiivarit kanssamme ylsivät sellaiseen toteutukseen, ettei paremmasta väliä. Lopputulos: Lotus Hill vammaiskeskuksen rahoitus on kunnossa. Nyt voimme jatkaa kummivaroillamme myös ruohonjuuritason toimintaa. Ilolaa ja Toivolaa. Erankaa ja montaa pientä muuta.
Josko nyt ymmärrätte, että UM epäävä rahoituspäätös oli minulle iloinen asia? Tällainen omituinen olen.
Mutta ihan totta: Hankkeemme on hieman outo ja poikkeava. Kaikki sitä eivät ymmärrä, eikä se luonnu yleisiin raameihin. Me teemme työtä pienimuotoisesti ruohonjuuritasolla ja mukanaolijat saavat taatun tarkkaan tietää mihin rahat menevät. Me toteutamme vain sen, mihin rahkeemme riittävät. Kaikki hankkeen voimavarat informaation tuottamiseen ohjataan hankkeen rahoittajille. Kummeille.
Siksi UM:n päätös oli hyvä ja iloinen asia. Se oli viisas päätös.
Jatkamme siis valitsemallamme tiellä.
TALVIKOTONA TAAS
Sitten viime päiväkirjan yhtäryysiä isot tapahtumat:
Joulu lasten ja lastenlasten kanssa Herrankukkaron huomassa. Perhesavusaunassa ja pitkä, piiitkä Jouluillalinen. Joulupukkia ei tuntenut edes äitinsä. Poika oli niin pedantti, että oli riisunut ystävyyden rannenauhankin pukittelun ajaksi pois, ettei tunnistettaisi. Matki isänsä aamuääntä ja niin lastenlasten usko Joulupukkiin vaan jatkuu... Jos minäkin olisin saanut niin paljon lahjoja kuin meidän kullanmurut, uskoisin minäkin.
Tsunamin 3-vuotispäivä Tapanina. En osaa selittää. Emme saaneet lentolippuja aiemmin paikan päälle. Se varmaan oli tarkoitus. Me teemme omaa surun terapiatyötämme tsunamin jälkeen päivittäin. Vähin erin. Se ei lopu koskaan. Edes meidän myötämme.
Tapanina sitten ilmalintuun ja kohti kaakkoa. Kentällä tilaamani (ensi kerran minun) enkeli hoiteli matkatavarapuolen. Pehmoleluja ja tärkeitä asioita 7 kassillista. Alkaa se vanha syntinen soittajan retkukin oppia, riemuitsin. Intiaan asti. Mumbaissa enkelini lähti ilmeisesti teetauolle. Hänen poissaolonsa maksoi 130 Euroa. Vähällä kuitenkin selvisin.
Parempi antaa jatkossa nämä enkeliasiat ammatti-ihmisten hoitoon. Mutta ei hassumpi saavutus ensikertalaiselta, eihän?
UUTTA ON AINA KIVA VASTAANOTTAA
Uusi vuosi kului perinteiseen länsimaiseen malliin. Ystävinemme pakkauduimme hiekkarannan ravintolaan, jota isännöi vuosien takainen tuk-tuk -kuskimme, joka oli hankkinut toivomuksestamme meille vessankannen kokoisia kuningasrapuja. Ne syötyämme kerroin seurueelle, että vatsani kiertää ja on lähdettävä pikaisesti kotiin.
Tosiasiassa vatta voi erinomaisesti, mutta kuulin sivukorvalla kuinka vaimo uhosi, että tänään tanssitaan. Vanhoja soittajia ymmärtävät ymmärtävät, että se on sitä laatua oleva uhkaus, josta selviytyminen vaatii nokkeluutta ja nopeaa toimintaa. Lisäbonuksena ajattelin, että toivottavasti Pietari huomioi Kankaan menneen nukkumaan uudenvuoden aattona 2007 jo klo 20.30. Oletettavinta on, että Hän veti vaan ristin seinään ja totesi, että ohhoh. Kerran näinkin.
Kun heräsin täyspitkän yöunen jälkeen aamuyöllä, sain kuulla että ilotulitus oli ollut maailman hienoin. En epäile yhtään, kun tiedän vaimoni kyvyn arvioida teknisiä asioita.
--------------------------------------------------------------------------------
HETELMIÄ, HETELMIÄ
Talvikotimme rakkaimmat, Setä-Onkkeli, vahtikoira Bullad sekä kaiken kokenut helluinen Tarja-koiramme olivat vastassa kun saavuimme tänne. 12 v takainen tuttumme Coolman tietenkin kuuluu "kalustoon". Ananda on sairastunut jollain tavalla. Menttaali ei ole kunnossa. Vaikea juttu. En ymmärrä kaikkea maailmassa.
Yleismies Jaanika (joka on työskennellyt tontillamme tarvittaessa jo pian 7 vuoden ajan) tuli "kehiin" myös ja niin aloitimme suuren haaveemme toteutuksen: 12 papaijapuuta, 6 mangopuuta, 15 banaanipuuta, 5 lemonpensasta. Ostin kyläkaupasta sähköisen hedelmäjuissisekoittimen. Toivossa on hyvä elää.
PÄIVÄRUTIINIIN
Tulimme tänne salaa, kertomatta kenellekään, jotta saisimme olla muutaman päivän huililla. Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. "Töihin vaan tänne tullaan eikä olemaan ? ", vaan miten se Hyttisen Kuju lauloikaan 60-luvulla?
OHJELMA SUNNUNTAINA 6.1.08
Olen opetellut nousemaan klo 7. Kotona en koskaan. Paitsi joskus illalla. Teen aamiaisen ja keitän kananmunat. Vaimolle 3 min 48 sek. Joskus olen onnistunut. E-maileja parisenkymmentä. Kummeilta pääasiassa. Nautin saadessani niitä ja vastaan niihin mieluisasti. Kummimme Maakannas kysyy minkä kokoisia reikiä ruisleivässä pitää olla? He tulevat helmikuussa tänne ja tekevät valmistelunsa jo hyvissä ajoin. Sitten tekevät retoorisen kysymyksen, että enhän halua sinistä lenkkiä?
Ave tuli yhdeksältä ja teimme viikon ohjelman käsittäen lähinnä rakentamiseen liittyviä asioita. Rakentajan kanssa on huolia. Eilen olimme asianajajamme luona Gallessa pitkään ja teimme hänen ohjauksessaan kalkyylit. Joudumme ehkä vaihtamaan rakentajan. Uusi on kyllä tiedossa, mutta ensin pitää varmistaa, että vaihto voidaan tehdä. Viikon päästä on paikallinen välimiesoikeus asiasta ja sen jälkeen saamme jatkaa, sanoi lakimiehemme.
Ongelmana on se, että maksupostimme oli hiukan etupainotteinen ja tämä rakentajavelikulta käytti rahat muuhun kuin sovittuun. Tällainen on kuulemma tapana Suomessakin, kertoi alan mies. Onneksi meillä on pankkitakuu rakentajalta sopimuksen vakuudeksi. Mutta se on taas oma prosessinsa. Ensisijaisesti toimimme nyt rakentamisen jatkamiseksi. Hengenhätää ei ole, sillä olemme hyvin aikataulussa.
Vani (8 h japanilainen pikkubussi, joita koko saari on täynnä - vanhoja, jotka saastuttavat Japania, mutta eivät ilmeisesti Ceylonia) nouti meidät klo 10. Lastasimme edellispäivänä Marjan ja Ritvan hankkimat tavarat Coolmanin opastuksella. Mukaamme tulivat Lotus Hill kummimme Eeva, Riitta, Tuula ja Pirkko. Ja tietenkin Ave, Ritva, Marja ja mää.
TOIVOLAAN
Vapaapäivä vastaanottokeskuksen koulusta ja lapset "kotona". Kaksi pitkää pöytää pihalle ja lapset jonoon. Samalla kun Aven kanssa neuvottelimme johtajan kanssa sovituista korjaustöistä, juomavesijärjestelmän uusimisesta ym. naiset järjestelivät esille tuomamme tavarat:
Tarjolla oli mm:
pehmolelu
t-paita
shortsi
hammasharja
hammastahna
lyijykynä
kumi
kuivamustekynä
ruutuvihko
pesusaippua
Ne annettiin jokaiselle henkilökohtaisesti kädestä käteen silmiin katsoen ja lasta puhutellen. Paikan johtaja katseli vierestä. Hymyillen.
Oli aika jolloin kaikki tämä oli kiellettyä ja teimme sen "salaa". Johtaja pelkäsi paikkansa puolesta. On huomioitava, että tsunamin jälkeen täällä liikkui jos jonkinlaista väärinkäyttäjää ja pedofiiliä. Ikinä en opi ymmärtämää ihmisen syvää alennustilaa.
ILOLA
Sitten saippualastin kanssa Ilolan vammaiskotiin. Paikalla oli yhden kylän ryhmä, jonka vuoro oli hoitaa asukkien ruokailu. Kuulin, että paikalla on varauslista, johon kukin perhe tai ryhmä voi varata etukäteen vierailuajan. Vierailuun kuuluu ruokailua, laulua ja tietenkin buddhalaisuuteen kuuluvia menoa. Hymyillen paikan johtajatar kertoi, että "varauksia" on tehty jo ensi kuulle. Oikein ylpeänä. Ja aiheesta.
Paikka oli täynnä kyläläisiä ja lapsia, jotka tapansa mukaan elävöittivät tapahtumaa. Jokainen osannee ymmärtää millainen vaikutus kaikella tällä oli vammaisille asukeille. Olisiko tästä jotain opittavaa meille? Olisi. Mutta kun me päkäpäät emme ymmärrä.
Kuinka opettavaa olisi perheen lapsillekin kuukausittaiset vierailut oman kylän vammaiskodissa. Lapset leipoisivat pipareita ja tekisivät koulussa iloisia piirroksia.
Lopetan. Huomaan taas, että heltiän länsimaalaisesta reaalielämäntyylistä ja elämiskulttuurista. Mutta hyvältä tuntuu katsella sivusta kun muut ymmärtävät. Avohoitoa voi olla monenlaista.
ERANKA
Viimeisenä vierailukohteena uusi ystävämme Eranka. Ette ikinä usko miten nopsasti poika kipitteli jalantyngillään näyttämään uutta vessaa. Vessaa, jossa oli istuttava vessanpytty. Se oli kauniisti kaakeloitu ja nurkassa oli pidee, sekä käsienpesulavuaari. Ulkopuolella suihku. Likavesi meni septikaivoon. Eranka sanoi, että se on niin kaunis vessa, että hän haluaa nukkuakin siellä.
Neuvottelimme uuden kodin rakentamisesta. Erankan veli, joka toimii kuolleen isänsä jalanjäljillä leipurina, toimi tulkkina. Pyysimme vielä tarkistetun kustannusarvion, jonka sovimme käyvämme läpi ensi lauantaina. Ritva-kummi polkaisi saman tien käyntiin paikalla olijoiden keskuudessa kolehdin Eranka-äidille. Hetkessä oli koossa 6000 rupiaa. Ave kokosi ja antoi vahingossa naapurin äidille. Vahingon huomatessaan (naiset pitivät huolta siitä) totesi, että hyvään tarpeeseen meni. Otti omasta lombuukistaan 6000 rupiaa ja antoi Erankan äidille. Nostan hattua tilannehallinnalle.
Annoimme Erankan äidille myös 3000 rupiaa (20 ?) tammikuun koulukuljetuksia varten. Eräs kummimme lahjoitti hänelle 72.000rupiaa, eli kahden vuoden koulukäyntiuljetukset. Ave antaa rahat kuukausittain, etteivät mene "korvakoruihin".
Jatkoimme matkaa. Naiset jäivät Baddegaman temppeliin tapaamaan munkki Banagalaa ja me jatkoimme Aven kanssa kotiin. Portilla huomasin, että rajalla kasvava valtava äitipuu oli karsittu lähes kaljuksi. Karsija oli vielä puussa. Oli hyvä, etten jaksanut ravisuttaa puuta tarpeeksi. Teki kyllä mieli. "Varjostaa kanelipensaita", oli selitys. Jaanika kyllä sanoi, että polttopuuta ne sieltä hakkaa. Ymmärrän, että olen jäävi arvostelemaan. Mutta pahaa teki.
Satoi reippaasti ja saimme aikaan Aven kanssa järjestää vuodenvaihteen tilitykset kuntoon. Ave lähti syömään kotiinsa näkkileipää. Sen kaveri oli tuonut sitä kapsäkillisen hänelle. Eikä antanut muruakaan mulle. On siinä kaveri. Kun Maakannas tuo sinistä lenkkiä helmikuussa, en anna Avelle milliäkään. Sitten olemme tasoissa.
Eilen ostin kaksi pakastettua koiranruokamönttiä. Tarja vei pihan perälle piiloon ja kävi nuoleskelemassa sitä vähän väliä. Sulatteli vähin erin ja nautti. Bullad oli hoto ja rouskutti pakastelihamöntin yhtäpäätä kitusiinsa. Aamulla Ritva sanoi, ettei hän ole ikuna maailmassa kuullut koiralla niin hirveää yskää. Koko yön. Bullad nukkuu Ritvan ikkunan alla.
Illan pimetessä aloin taltioida tapahtumia. Vielä ehtii tapahtua paljonkin, sillä ilta on vasta nuori. Eilen illalla pihaamme tuli nuori äiti kolmen pienen lapsensa kanssa. Pikkutyttö, tuskin 3-vuotias, näytti minulle rypistynyttä monistetta, jonka kuvassa mies roikkui hirressä. Mies oli perheen isä.
Kalastaja oli ottanut uuden kodin rakentamiseen lainaa. Kalasaaliit heikkenivät ja rahanlainaajat kävivät päälle. Kuukausi sitten mies ratkaisi asian, mutta vain omalta osaltaan. Kun perhe tuli portista sisään, minulla oli vastaus valmiina: Kaikki hankkeemme rahat menevät vammaiskodin rakentamiseen. Hetken kuluttua kuulin suuni sanovan, että Lotus Hill auttaa Teitä.
Lapset saivat koululaukut, rahaa koulutarvikkeisiin ja Marja perkasi taas "tavarahuoneen" ja muovikassillinen tarpeellista lähti äidin mukana. Lotus Hill -hankkeella ei ole voimavaroja hoitaa yksittäisiä kummilapsikontakteja. Plan esim. on hyvä kanava. Mutta nyt teen poikkeuksen: Kirjoittakaa minulle ja kertokaa halunne auttaa tätä perhettä.
Pyysimme äitiä avaamaan pankista tilin, jotta voimme laittaa sinne rahaa. Enhän minä muistanut, ettei pankkitiliä voi avata jollei ole rahaa tallettaa sinne. Äiti panttasi korvakorunsa ja toi tänään pankkikirjan. Laittamalla tilille 3000 rupiaa per kuukausi, se tekee 36.000 vuodessa. Euroina 240 ?. Olen saanut sovittua paikallisen Comercial pankin kanssa, että tällaiselta tililtä voi nostaa vain sovitun summan per kuukausi. Vastaanotan mieluisasti mukaantulijoita.
ITKU LYHYESTÄ ILOSTA
Uudenvuoden aikana Hikkaduwan kadut ja rannat täyttyivät taas turisteista kuin ennen vanhaan. Näky oli uskomaton. Se heijastui erityisesti paikallisten yrittäjien kasvoilta. Hymy oli entistä leveämpi. Hiipuuko "hiljainen tsunami"? Driftersin touhukas yrittäjäpoika kävi kertomassa, että hänen pienen rantahotellinsa kaikki huoneet on varattu kuukausiksi eteenpäin. Hän oli palkannut 10 uutta työntekijää. Hetkessä yrittäjät ehostivat palvelujaan ja uusia kohteitakin avattiin. Liian hyvää ollakseen totta?
Kunnes maan ulkoministeri antoi presidentti Rajapaksan päätöksestä julkilausuman, että norjalaisten aikanaan neuvottelema aselepo puretaan ja norskit lähetetään takaisin vuonoilleen. Uutinen levisi tehokkaasti maailmalle, kuten aina huonot uutiset. Paikalliset, me mukaanlukien, emme huolestuneet, sillä todellisuudessa aselepo ei ole toiminut enää vuosiin. Kahakat pohjoisessa ja idässä eivät vaikuta tänne etelään. Sama kuin Kittilässä tapeltaisiin, ei Rymättylässä siitä mitään tiedettäisi.
Sitten kuulimme, että maailmalla suositellaan matkustuskieltoa Sri Lankaan epävarman tilanteen vuoksi. Driftersin omistaja oli tänään saanut peruutukset kaikista huonevarauksistaan. Samaa rataa alkoi kuulua muualtakin. Driftersin omistaja oli paniikissa. 10 palkattua uutta työntekijää sai samantien loparit. Se olikin liian hyvää ollakseen totta.
Minulla on lukihäiriö ja kirjoitin kerran Rajapaksan nimen tilalle Rajapaska. Ihan vahingossa.
Että tällainen tavallinen päivä taas.
Porilaisittain: Tällai tänään!
Lämmöllä (32 plussaa)
Pentti-Oskari
Onnellinen mies jälleen
Ps. Toinen Oscar, aikalailla isompi mies saavutuksiltaan kuin minä (filosofi, kirjailija, ohjaaja ym) Oscar Wilde oli myös naimisissa. Hänelläkin oli joskus epävarmuutta keittiön paikan määrittäjän asemasta.
Luin juuri jutun kuuluisista viimeisistä sanoista. Oscar Wilden kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan: "Tuo tapetti lähtee, tai sitten minä". Ja lähti kans.
Täytyy ollakin sopuisana kotona tapettiasioissa. En ihan vielä haluaisi lähteä. Mokomien tapettien takia.
--------------------------------------------------------------------------------
ILOINEN UUTINEN
Ennen Joulua saimme iloisen uutisen Ulkoministeriöstä: Viime keväänä työllä, tuskalla ja hartaudella tekemämme rahoitusanomus Kehitysyhteistyövaroista oli käsitelty. Soitin heti lähimmilleni ja lähetin tekstarin kaikille mahdollisille. Olin niin iloinen päätöksestä, etten osannut kaikkea edes purkaa. Mikä onnen päivä. Sain äkkiä palautteita: Olenko seonnut? Päätös oli kielteinen.
Tiedän, että olen merkillinen ihminen. Täynnä nautintoja kontrasteista. Innosta lähteä tuulimyllyjä vastaan taistoon ja vääntämään mustaa valkoiseksi. Negatiivisesta positiiviseksi.
Tosiasia on se, että keväällä hakuanomuksemme jälkeen (joka oli uskomaton operaatio - 5 cm papereita ja tiukkaa tekstiä) minulle tuli uskon puute. Vammaiskeskuksen rakentaminen oli aloitettu omasta aloitteestani. Kummirahamme eivät riittäisi suunnittelemamme aikataulun mukaiseen toteutukseen. Riittää, jos viivyttelemme rakentamista. Mutta kun rakennuskustannukset nousevat 20-40% vuosivauhdilla.
Kerroin jo silloin läheisilleni, että asia pitää hoitaa muutoin. Meidän pitää edelleen pystyä hoitamaan omavaraisesti rahoitus. Minua pelotti verorahojen käyttö. Byrokratia yms. Laitammeko kummirahat paperitöiden tekemiseen ja paikan päällä tehtävien tilanneselvityksien kuluihin? Laskin, että yhden avustustyöntekijän palkka, päivärahat ja kulut ovat vuositasolla samaa luokkaa kuin meidän koko vuoden kummitulot.
Juttelin useaan otteeseen Positiivareiden Jussin kanssa ja kerroin syvästä huolestani. Jussi sanoi rempseään tapaansa, että keksi sinä idea, niin minä hoidan markkinoinnin. Pohdiskelimme montaakin ideaa, mutta ei tuntunut kolahtavan.
Syksyllä saimme upeaa julkisuutta MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmassa. Oma Lotus Hill kummimme, ohjelman vetäjä, Marjo Lehikoinen hoiti osuutensa sydämellä. Kummeja tuli lisää. Ja sitten kolahti: Loka-marraskuun reissumme viimeisinä päivinä se valo syttyi. Ystävyyden ranneke. Nippa nappa ehdimme Coolmanin ohjauksella löytää naapurikylästämme perheen, joka oli erikoistunut rannekkeiden kutomiseen. Toivolan ja Ilolan asukeille ostimme myös langat ja niin alkoivat tositoimet.
Loppu onkin sitten uskomatonta onnistumisen historiaa. Alta aikayksikön ponkaisimme sellaisen projektin, etten vieläkään usko sitä todeksi. Kirjapaino Markprint ja Positiivarit kanssamme ylsivät sellaiseen toteutukseen, ettei paremmasta väliä. Lopputulos: Lotus Hill vammaiskeskuksen rahoitus on kunnossa. Nyt voimme jatkaa kummivaroillamme myös ruohonjuuritason toimintaa. Ilolaa ja Toivolaa. Erankaa ja montaa pientä muuta.
Josko nyt ymmärrätte, että UM epäävä rahoituspäätös oli minulle iloinen asia? Tällainen omituinen olen.
Mutta ihan totta: Hankkeemme on hieman outo ja poikkeava. Kaikki sitä eivät ymmärrä, eikä se luonnu yleisiin raameihin. Me teemme työtä pienimuotoisesti ruohonjuuritasolla ja mukanaolijat saavat taatun tarkkaan tietää mihin rahat menevät. Me toteutamme vain sen, mihin rahkeemme riittävät. Kaikki hankkeen voimavarat informaation tuottamiseen ohjataan hankkeen rahoittajille. Kummeille.
Siksi UM:n päätös oli hyvä ja iloinen asia. Se oli viisas päätös.
Jatkamme siis valitsemallamme tiellä.
TALVIKOTONA TAAS
Sitten viime päiväkirjan yhtäryysiä isot tapahtumat:
Joulu lasten ja lastenlasten kanssa Herrankukkaron huomassa. Perhesavusaunassa ja pitkä, piiitkä Jouluillalinen. Joulupukkia ei tuntenut edes äitinsä. Poika oli niin pedantti, että oli riisunut ystävyyden rannenauhankin pukittelun ajaksi pois, ettei tunnistettaisi. Matki isänsä aamuääntä ja niin lastenlasten usko Joulupukkiin vaan jatkuu... Jos minäkin olisin saanut niin paljon lahjoja kuin meidän kullanmurut, uskoisin minäkin.
Tsunamin 3-vuotispäivä Tapanina. En osaa selittää. Emme saaneet lentolippuja aiemmin paikan päälle. Se varmaan oli tarkoitus. Me teemme omaa surun terapiatyötämme tsunamin jälkeen päivittäin. Vähin erin. Se ei lopu koskaan. Edes meidän myötämme.
Tapanina sitten ilmalintuun ja kohti kaakkoa. Kentällä tilaamani (ensi kerran minun) enkeli hoiteli matkatavarapuolen. Pehmoleluja ja tärkeitä asioita 7 kassillista. Alkaa se vanha syntinen soittajan retkukin oppia, riemuitsin. Intiaan asti. Mumbaissa enkelini lähti ilmeisesti teetauolle. Hänen poissaolonsa maksoi 130 Euroa. Vähällä kuitenkin selvisin.
Parempi antaa jatkossa nämä enkeliasiat ammatti-ihmisten hoitoon. Mutta ei hassumpi saavutus ensikertalaiselta, eihän?
UUTTA ON AINA KIVA VASTAANOTTAA
Uusi vuosi kului perinteiseen länsimaiseen malliin. Ystävinemme pakkauduimme hiekkarannan ravintolaan, jota isännöi vuosien takainen tuk-tuk -kuskimme, joka oli hankkinut toivomuksestamme meille vessankannen kokoisia kuningasrapuja. Ne syötyämme kerroin seurueelle, että vatsani kiertää ja on lähdettävä pikaisesti kotiin.
Tosiasiassa vatta voi erinomaisesti, mutta kuulin sivukorvalla kuinka vaimo uhosi, että tänään tanssitaan. Vanhoja soittajia ymmärtävät ymmärtävät, että se on sitä laatua oleva uhkaus, josta selviytyminen vaatii nokkeluutta ja nopeaa toimintaa. Lisäbonuksena ajattelin, että toivottavasti Pietari huomioi Kankaan menneen nukkumaan uudenvuoden aattona 2007 jo klo 20.30. Oletettavinta on, että Hän veti vaan ristin seinään ja totesi, että ohhoh. Kerran näinkin.
Kun heräsin täyspitkän yöunen jälkeen aamuyöllä, sain kuulla että ilotulitus oli ollut maailman hienoin. En epäile yhtään, kun tiedän vaimoni kyvyn arvioida teknisiä asioita.
--------------------------------------------------------------------------------
HETELMIÄ, HETELMIÄ
Talvikotimme rakkaimmat, Setä-Onkkeli, vahtikoira Bullad sekä kaiken kokenut helluinen Tarja-koiramme olivat vastassa kun saavuimme tänne. 12 v takainen tuttumme Coolman tietenkin kuuluu "kalustoon". Ananda on sairastunut jollain tavalla. Menttaali ei ole kunnossa. Vaikea juttu. En ymmärrä kaikkea maailmassa.
Yleismies Jaanika (joka on työskennellyt tontillamme tarvittaessa jo pian 7 vuoden ajan) tuli "kehiin" myös ja niin aloitimme suuren haaveemme toteutuksen: 12 papaijapuuta, 6 mangopuuta, 15 banaanipuuta, 5 lemonpensasta. Ostin kyläkaupasta sähköisen hedelmäjuissisekoittimen. Toivossa on hyvä elää.
PÄIVÄRUTIINIIN
Tulimme tänne salaa, kertomatta kenellekään, jotta saisimme olla muutaman päivän huililla. Se oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. "Töihin vaan tänne tullaan eikä olemaan ? ", vaan miten se Hyttisen Kuju lauloikaan 60-luvulla?
OHJELMA SUNNUNTAINA 6.1.08
Olen opetellut nousemaan klo 7. Kotona en koskaan. Paitsi joskus illalla. Teen aamiaisen ja keitän kananmunat. Vaimolle 3 min 48 sek. Joskus olen onnistunut. E-maileja parisenkymmentä. Kummeilta pääasiassa. Nautin saadessani niitä ja vastaan niihin mieluisasti. Kummimme Maakannas kysyy minkä kokoisia reikiä ruisleivässä pitää olla? He tulevat helmikuussa tänne ja tekevät valmistelunsa jo hyvissä ajoin. Sitten tekevät retoorisen kysymyksen, että enhän halua sinistä lenkkiä?
Ave tuli yhdeksältä ja teimme viikon ohjelman käsittäen lähinnä rakentamiseen liittyviä asioita. Rakentajan kanssa on huolia. Eilen olimme asianajajamme luona Gallessa pitkään ja teimme hänen ohjauksessaan kalkyylit. Joudumme ehkä vaihtamaan rakentajan. Uusi on kyllä tiedossa, mutta ensin pitää varmistaa, että vaihto voidaan tehdä. Viikon päästä on paikallinen välimiesoikeus asiasta ja sen jälkeen saamme jatkaa, sanoi lakimiehemme.
Ongelmana on se, että maksupostimme oli hiukan etupainotteinen ja tämä rakentajavelikulta käytti rahat muuhun kuin sovittuun. Tällainen on kuulemma tapana Suomessakin, kertoi alan mies. Onneksi meillä on pankkitakuu rakentajalta sopimuksen vakuudeksi. Mutta se on taas oma prosessinsa. Ensisijaisesti toimimme nyt rakentamisen jatkamiseksi. Hengenhätää ei ole, sillä olemme hyvin aikataulussa.
Vani (8 h japanilainen pikkubussi, joita koko saari on täynnä - vanhoja, jotka saastuttavat Japania, mutta eivät ilmeisesti Ceylonia) nouti meidät klo 10. Lastasimme edellispäivänä Marjan ja Ritvan hankkimat tavarat Coolmanin opastuksella. Mukaamme tulivat Lotus Hill kummimme Eeva, Riitta, Tuula ja Pirkko. Ja tietenkin Ave, Ritva, Marja ja mää.
TOIVOLAAN
Vapaapäivä vastaanottokeskuksen koulusta ja lapset "kotona". Kaksi pitkää pöytää pihalle ja lapset jonoon. Samalla kun Aven kanssa neuvottelimme johtajan kanssa sovituista korjaustöistä, juomavesijärjestelmän uusimisesta ym. naiset järjestelivät esille tuomamme tavarat:
Tarjolla oli mm:
pehmolelu
t-paita
shortsi
hammasharja
hammastahna
lyijykynä
kumi
kuivamustekynä
ruutuvihko
pesusaippua
Ne annettiin jokaiselle henkilökohtaisesti kädestä käteen silmiin katsoen ja lasta puhutellen. Paikan johtaja katseli vierestä. Hymyillen.
Oli aika jolloin kaikki tämä oli kiellettyä ja teimme sen "salaa". Johtaja pelkäsi paikkansa puolesta. On huomioitava, että tsunamin jälkeen täällä liikkui jos jonkinlaista väärinkäyttäjää ja pedofiiliä. Ikinä en opi ymmärtämää ihmisen syvää alennustilaa.
ILOLA
Sitten saippualastin kanssa Ilolan vammaiskotiin. Paikalla oli yhden kylän ryhmä, jonka vuoro oli hoitaa asukkien ruokailu. Kuulin, että paikalla on varauslista, johon kukin perhe tai ryhmä voi varata etukäteen vierailuajan. Vierailuun kuuluu ruokailua, laulua ja tietenkin buddhalaisuuteen kuuluvia menoa. Hymyillen paikan johtajatar kertoi, että "varauksia" on tehty jo ensi kuulle. Oikein ylpeänä. Ja aiheesta.
Paikka oli täynnä kyläläisiä ja lapsia, jotka tapansa mukaan elävöittivät tapahtumaa. Jokainen osannee ymmärtää millainen vaikutus kaikella tällä oli vammaisille asukeille. Olisiko tästä jotain opittavaa meille? Olisi. Mutta kun me päkäpäät emme ymmärrä.
Kuinka opettavaa olisi perheen lapsillekin kuukausittaiset vierailut oman kylän vammaiskodissa. Lapset leipoisivat pipareita ja tekisivät koulussa iloisia piirroksia.
Lopetan. Huomaan taas, että heltiän länsimaalaisesta reaalielämäntyylistä ja elämiskulttuurista. Mutta hyvältä tuntuu katsella sivusta kun muut ymmärtävät. Avohoitoa voi olla monenlaista.
ERANKA
Viimeisenä vierailukohteena uusi ystävämme Eranka. Ette ikinä usko miten nopsasti poika kipitteli jalantyngillään näyttämään uutta vessaa. Vessaa, jossa oli istuttava vessanpytty. Se oli kauniisti kaakeloitu ja nurkassa oli pidee, sekä käsienpesulavuaari. Ulkopuolella suihku. Likavesi meni septikaivoon. Eranka sanoi, että se on niin kaunis vessa, että hän haluaa nukkuakin siellä.
Neuvottelimme uuden kodin rakentamisesta. Erankan veli, joka toimii kuolleen isänsä jalanjäljillä leipurina, toimi tulkkina. Pyysimme vielä tarkistetun kustannusarvion, jonka sovimme käyvämme läpi ensi lauantaina. Ritva-kummi polkaisi saman tien käyntiin paikalla olijoiden keskuudessa kolehdin Eranka-äidille. Hetkessä oli koossa 6000 rupiaa. Ave kokosi ja antoi vahingossa naapurin äidille. Vahingon huomatessaan (naiset pitivät huolta siitä) totesi, että hyvään tarpeeseen meni. Otti omasta lombuukistaan 6000 rupiaa ja antoi Erankan äidille. Nostan hattua tilannehallinnalle.
Annoimme Erankan äidille myös 3000 rupiaa (20 ?) tammikuun koulukuljetuksia varten. Eräs kummimme lahjoitti hänelle 72.000rupiaa, eli kahden vuoden koulukäyntiuljetukset. Ave antaa rahat kuukausittain, etteivät mene "korvakoruihin".
Jatkoimme matkaa. Naiset jäivät Baddegaman temppeliin tapaamaan munkki Banagalaa ja me jatkoimme Aven kanssa kotiin. Portilla huomasin, että rajalla kasvava valtava äitipuu oli karsittu lähes kaljuksi. Karsija oli vielä puussa. Oli hyvä, etten jaksanut ravisuttaa puuta tarpeeksi. Teki kyllä mieli. "Varjostaa kanelipensaita", oli selitys. Jaanika kyllä sanoi, että polttopuuta ne sieltä hakkaa. Ymmärrän, että olen jäävi arvostelemaan. Mutta pahaa teki.
Satoi reippaasti ja saimme aikaan Aven kanssa järjestää vuodenvaihteen tilitykset kuntoon. Ave lähti syömään kotiinsa näkkileipää. Sen kaveri oli tuonut sitä kapsäkillisen hänelle. Eikä antanut muruakaan mulle. On siinä kaveri. Kun Maakannas tuo sinistä lenkkiä helmikuussa, en anna Avelle milliäkään. Sitten olemme tasoissa.
Eilen ostin kaksi pakastettua koiranruokamönttiä. Tarja vei pihan perälle piiloon ja kävi nuoleskelemassa sitä vähän väliä. Sulatteli vähin erin ja nautti. Bullad oli hoto ja rouskutti pakastelihamöntin yhtäpäätä kitusiinsa. Aamulla Ritva sanoi, ettei hän ole ikuna maailmassa kuullut koiralla niin hirveää yskää. Koko yön. Bullad nukkuu Ritvan ikkunan alla.
Illan pimetessä aloin taltioida tapahtumia. Vielä ehtii tapahtua paljonkin, sillä ilta on vasta nuori. Eilen illalla pihaamme tuli nuori äiti kolmen pienen lapsensa kanssa. Pikkutyttö, tuskin 3-vuotias, näytti minulle rypistynyttä monistetta, jonka kuvassa mies roikkui hirressä. Mies oli perheen isä.
Kalastaja oli ottanut uuden kodin rakentamiseen lainaa. Kalasaaliit heikkenivät ja rahanlainaajat kävivät päälle. Kuukausi sitten mies ratkaisi asian, mutta vain omalta osaltaan. Kun perhe tuli portista sisään, minulla oli vastaus valmiina: Kaikki hankkeemme rahat menevät vammaiskodin rakentamiseen. Hetken kuluttua kuulin suuni sanovan, että Lotus Hill auttaa Teitä.
Lapset saivat koululaukut, rahaa koulutarvikkeisiin ja Marja perkasi taas "tavarahuoneen" ja muovikassillinen tarpeellista lähti äidin mukana. Lotus Hill -hankkeella ei ole voimavaroja hoitaa yksittäisiä kummilapsikontakteja. Plan esim. on hyvä kanava. Mutta nyt teen poikkeuksen: Kirjoittakaa minulle ja kertokaa halunne auttaa tätä perhettä.
Pyysimme äitiä avaamaan pankista tilin, jotta voimme laittaa sinne rahaa. Enhän minä muistanut, ettei pankkitiliä voi avata jollei ole rahaa tallettaa sinne. Äiti panttasi korvakorunsa ja toi tänään pankkikirjan. Laittamalla tilille 3000 rupiaa per kuukausi, se tekee 36.000 vuodessa. Euroina 240 ?. Olen saanut sovittua paikallisen Comercial pankin kanssa, että tällaiselta tililtä voi nostaa vain sovitun summan per kuukausi. Vastaanotan mieluisasti mukaantulijoita.
ITKU LYHYESTÄ ILOSTA
Uudenvuoden aikana Hikkaduwan kadut ja rannat täyttyivät taas turisteista kuin ennen vanhaan. Näky oli uskomaton. Se heijastui erityisesti paikallisten yrittäjien kasvoilta. Hymy oli entistä leveämpi. Hiipuuko "hiljainen tsunami"? Driftersin touhukas yrittäjäpoika kävi kertomassa, että hänen pienen rantahotellinsa kaikki huoneet on varattu kuukausiksi eteenpäin. Hän oli palkannut 10 uutta työntekijää. Hetkessä yrittäjät ehostivat palvelujaan ja uusia kohteitakin avattiin. Liian hyvää ollakseen totta?
Kunnes maan ulkoministeri antoi presidentti Rajapaksan päätöksestä julkilausuman, että norjalaisten aikanaan neuvottelema aselepo puretaan ja norskit lähetetään takaisin vuonoilleen. Uutinen levisi tehokkaasti maailmalle, kuten aina huonot uutiset. Paikalliset, me mukaanlukien, emme huolestuneet, sillä todellisuudessa aselepo ei ole toiminut enää vuosiin. Kahakat pohjoisessa ja idässä eivät vaikuta tänne etelään. Sama kuin Kittilässä tapeltaisiin, ei Rymättylässä siitä mitään tiedettäisi.
Sitten kuulimme, että maailmalla suositellaan matkustuskieltoa Sri Lankaan epävarman tilanteen vuoksi. Driftersin omistaja oli tänään saanut peruutukset kaikista huonevarauksistaan. Samaa rataa alkoi kuulua muualtakin. Driftersin omistaja oli paniikissa. 10 palkattua uutta työntekijää sai samantien loparit. Se olikin liian hyvää ollakseen totta.
Minulla on lukihäiriö ja kirjoitin kerran Rajapaksan nimen tilalle Rajapaska. Ihan vahingossa.
Että tällainen tavallinen päivä taas.
Porilaisittain: Tällai tänään!
Lämmöllä (32 plussaa)
Pentti-Oskari
Onnellinen mies jälleen
Ps. Toinen Oscar, aikalailla isompi mies saavutuksiltaan kuin minä (filosofi, kirjailija, ohjaaja ym) Oscar Wilde oli myös naimisissa. Hänelläkin oli joskus epävarmuutta keittiön paikan määrittäjän asemasta.
Luin juuri jutun kuuluisista viimeisistä sanoista. Oscar Wilden kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan: "Tuo tapetti lähtee, tai sitten minä". Ja lähti kans.
Täytyy ollakin sopuisana kotona tapettiasioissa. En ihan vielä haluaisi lähteä. Mokomien tapettien takia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)