Päiväkirja 23.04.2006
BYROKRATIAN HELMIÄ
Paraillaan on menossa tiukka kaavakkeiden täyttövaihe. Hankkeemme rekisteröinti Sri Lankaan sai yllättäen uutta aktiivisuutta. Nyt toimitaan täysillä Sri Lanka-Suomi -akselilla. Huh huh. Eihän tämä byrokratia yllätys ollut, mutta sittenkin... Sormet syyhyää vaan tositoimiin pääsyä.
Olen monasti miettinyt, että onneksi aloitimme Onnela-, Ilola- ja Toivola-projektit. Niiden kautta saamme me volontäärit ja kummit konkreettista tulosta auttamiseen. Päivittäin. En osaa enää kuvitella konkreettisempaa avustusta, mitä edellä mainitut toimet ovat saaneet aikaan.
HIKISTÄ HOMMAA
Olen lähes päivittäin yhteydessä Kekeen siellä kaukana. Ave lähettelee raportteja tiuhaan. Tänään juttelin pitkään myös Anandan kanssa. Kaikki ovat innoissaan saavutetuista tuloksista. Keke on siellä enää 3 viikkoa. Mies hikoilee töiden kanssa. Hikoilee aivan konkreettisesti. Viime viikolla iso mies aloitti joka aamuiset 3.5 km lenkkinsä. Siinä kuumuudessa! Kertoipa vielä voivansa nyt hyvin. Hattua!
ILOA MUSIIKISTA
Lastenkodissa järjestettiin koko päivän mittaiset juhlat. Ne ovat lapsille elämän eliksiiriä. Samanlaisia leikkejä kuin meilläkin. Yksi suosituimmista on "Puuttuva tuoli -leikki" Samanlaisia ovat lapset siellä sun täällä.
Keke kertoi myös, että raumalainen Franciscus-kuoro lahjoitti 200 ? Toivolan lastenkodille soittimien korjauksiin ja uushankintaan. Mm valtava isorumpu korjattiin. Nyt rumpu puhuu. Helistimiä ja rytmisoittimia hankittiin lisää. Itse tehty musiikki on syrjäytetyille lapsille loistavaa terapiaa. Maistuis varmaan Teillekin.
VAPAAEHTOISIA TIETOKONE- JA ENGLANNINKIELEN OPETTAJIA HAETAAN
Muutama vapaaehtoinen on kysellyt syksyllä ja/tai talvella englanninkielen opettajan rupeamaa. Yleisin kysymys on ollut se, kuinka pitkä pestin olisi oltava. 1-3 kk uskoisin olevan sopiva aika. Aivan uusi kaikilla mukavuuksilla varustettu asunto on valmiina veloituksetta odottamassa. Ruoka ei maksa lähes mitään, eikä rahaa muutenkaan kulu kun ei lähde pääkaupunkiin shoppailemaan.
Jos joku on kiinnostunut lähtemään nopsasti nyt keväällä, olisi hyvä, että hän voisi mennä paikalle Keken vielä ollessa siellä. Lentoja löytyy tähän aikaan vaikka kuinka. My Jet matkatoimistosta esim. Tai Helin Matkat Jyväskylästä.
NOUSEE SE BENSA SIELLÄKIN
Uutena vuotena (13.4) nousi polttoaineiden hinta yli 10% Koko motoroitu kansa luonnollisesti hamstrasi tankit tyhjiksi. Nyt Kekenkin on ollut pakko turvautua vanhaan kiinalaiseen polkupyöräämme. Taitaa jäädä juoksulenkit väliin.
SIEMENET ON KYLVETTY
Tiukkaa tulee olemaan Keken viimeiset kolme viikkoa. Sitten alkaa sadekausi ja vierailevat volontäärimme palaavat Suomeen. Mutta älkää huolestuko. Banagala kumppaneineen, Ave, Coolman ja Ananda ystävineen huolehtivat, että rakkaat lapsemme saavat edelleenkin huolenpitoa. Heitä emme unohda. Heitä emme jätä. Keken sanoja lainatakseni: "Ilon siemenet on kylvetty"
Jaksammehan hoitaa ja helliä niitä! Muistammehan kummit oman lupauksemme.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
sunnuntai 23. huhtikuuta 2006
sunnuntai 16. huhtikuuta 2006
Volontäärit kotiutuivat
Päiväkirja 14.04.06
Hope for Sri Lanka ry:n volontäärivapaaehtoiset Titta ja Veka saapuivat pitkän tovin jälkeen Suomeen. Heilläkin tuttu tilanne. Nyt kredit kuntoon, sillä takana on melkoinen määrä pitkää työpäivää ilman pekkasia. Ehkä ensi talvena debet taas antaisi periksi muutaman viikon. Titta sai hienosti sosionomiopiskelunsa työharjoittelun suoritettua Gallen sos-lapsikylässä. Viestien mukaan osa sydämestä jäi sinne.
Paikalla on paikallisten ystäviemme kera touhukas Keke, jonka aika loppuu toukokuun puolessa välissä. Keken olemassaolo paikan päällä on moninaisesti tärkeää.
TOIVOLA
Toivolan lastenkodin 136 lapsesta jokaiselta on saatu täit pois, ja syyhypunkit tapettua. Jokainen uusi saapuva lapsi saa ja joutuu käymään syyhymyrkkypenslauksen, täipesun, vaatteiden desinfioinnin ja hygieniakoulutuksen.
Keke luetteloi parhaillaan pelkillä numeroilla tähän asti tiedostoissa olevat lapsia. Työn alla olevat keittiö ja ruokailutilat viivästyvät koska sähkömies teki oharit (tämähän ei Suomessa olisi mahdollista! Eihän?)
LOTUS HILL REKISTERÖINTI
Toinen tärkeä toimi Kekellä on Lotus Hill hankkeemme rekisteröinnin kanssa. Vuoden vaihteessa astui voimaan uusi laki - juuri kun olimme olemassa olevan lain mukaan saaneet asiat hoidettua. Vierailu pääkaupungissa ulkomaalaisten avustusjärjestöjen toiminnasta vastaavan ministerin luona antoi jälleen tuta byrokratian helmeilystä.
Anomuksemme meni kokonaan uusiksi. Uudet kaavakkeet. Tuplasti enemmän sivuja kuin aiemmin. Jokainen kohta on täytettävä, sanoi ministerin konsultoiva sihteeri. Ja hymyili.
FULL MOON JA UUSI VUOSI
Torstaina oli Full Moon ja Uusi Vuosi. Suurin vuosittainen juhla jolloin jokainen kynnelle kykenevä pukeutuu uusiin vaatteisiin. (Meidän emännällä näyttää olevan uusi vuosi vähän väliä) Jokainen pyytää naapureiltaan anteeksi vuoden aikana tekemänsä pahat teot ja puheet (Näkisipä senkin Suomessa! Minä en ainakaan meidän naapurimme tunnustuksia uskoisi.)
ONNELA
Vammaisperheen koti valmistuu hyvää vauhtia. Katto on jo valmiina ja sisustustyöt meneillään. Hakusen alla on vammaisäidille kuntopyörä. Jollei sitä saarelta löydy, viemme syksyllä Suomesta. Lieneekö jollain jouten olevaa nurkissaan?
Onnelan seinät nousevat
VOLONTÄÄREJÄ TARVITAAN
Toivolaan tarvittaisiin englanninkielen opettaja lasten avuksi. Maan toisen virallisen kielen oppiminen auttaa osaltaan yhteiskuntakelpoisuuteen. Opettajan kielitaidon ei tarvitse olla huippuluokkaa. Kunhan elämän arkiset sanat tulee opetetuksi.
Munkkitemppelin köyhien koulun tietokoneluokka odottaa myös opettajaa. Tarvis on nimenomaan alkeitten opettamiseksi. Englanninkielellä pärjää mainiosti. Luokkahuoneen yläkerroksessa on viime joulukuussa rakennuttamamme siisti ja viihtyisä asunto. Se on opettajan käytössä veloituksetta. Tarve olisi juuri nyt (ennen toukokuun puolta väliä ) ja syksyllä sekä talvella, Lentoliput maksaa 700-800? ja ruoka siellä on melkein ilmaista. Tarvittavat työ- ym. luvat hoidetaan toimestamme.
Vapaaehtoisilmoittautumiset:
oskari@herrankukkaro.fi
Seuraavassa VIVA-lehdessä on artikkeli, jossa kerrotaan myös hankkeestamme. Sitten siellä on saaristoruokareseptejä. Niitä saa myös ilmaiseksi joka perjantai koneellesi. Käy katsomassa www.herrankukkaro.fi ja ilmoittaudu klikkaamalla. Viimeisimmässä kerroin saaristorosvopaistin valmistuksen salaisuudet.
Terveyksiä kaikille!
Pentti-Oskari
PS. Sri Lanka on siitä merkillinen maa, että siellä ei pahemmin pääsiäisnoidat lentele. Mitä nyt joitain turistinoitia silloin tällöin saarelle eksyy. Nekin paikalliset papukaijat hätistää kiiruusti pois reviiriltään.
Hope for Sri Lanka ry:n volontäärivapaaehtoiset Titta ja Veka saapuivat pitkän tovin jälkeen Suomeen. Heilläkin tuttu tilanne. Nyt kredit kuntoon, sillä takana on melkoinen määrä pitkää työpäivää ilman pekkasia. Ehkä ensi talvena debet taas antaisi periksi muutaman viikon. Titta sai hienosti sosionomiopiskelunsa työharjoittelun suoritettua Gallen sos-lapsikylässä. Viestien mukaan osa sydämestä jäi sinne.
Paikalla on paikallisten ystäviemme kera touhukas Keke, jonka aika loppuu toukokuun puolessa välissä. Keken olemassaolo paikan päällä on moninaisesti tärkeää.
TOIVOLA
Toivolan lastenkodin 136 lapsesta jokaiselta on saatu täit pois, ja syyhypunkit tapettua. Jokainen uusi saapuva lapsi saa ja joutuu käymään syyhymyrkkypenslauksen, täipesun, vaatteiden desinfioinnin ja hygieniakoulutuksen.
Keke luetteloi parhaillaan pelkillä numeroilla tähän asti tiedostoissa olevat lapsia. Työn alla olevat keittiö ja ruokailutilat viivästyvät koska sähkömies teki oharit (tämähän ei Suomessa olisi mahdollista! Eihän?)
LOTUS HILL REKISTERÖINTI
Toinen tärkeä toimi Kekellä on Lotus Hill hankkeemme rekisteröinnin kanssa. Vuoden vaihteessa astui voimaan uusi laki - juuri kun olimme olemassa olevan lain mukaan saaneet asiat hoidettua. Vierailu pääkaupungissa ulkomaalaisten avustusjärjestöjen toiminnasta vastaavan ministerin luona antoi jälleen tuta byrokratian helmeilystä.
Anomuksemme meni kokonaan uusiksi. Uudet kaavakkeet. Tuplasti enemmän sivuja kuin aiemmin. Jokainen kohta on täytettävä, sanoi ministerin konsultoiva sihteeri. Ja hymyili.
FULL MOON JA UUSI VUOSI
Torstaina oli Full Moon ja Uusi Vuosi. Suurin vuosittainen juhla jolloin jokainen kynnelle kykenevä pukeutuu uusiin vaatteisiin. (Meidän emännällä näyttää olevan uusi vuosi vähän väliä) Jokainen pyytää naapureiltaan anteeksi vuoden aikana tekemänsä pahat teot ja puheet (Näkisipä senkin Suomessa! Minä en ainakaan meidän naapurimme tunnustuksia uskoisi.)
ONNELA
Vammaisperheen koti valmistuu hyvää vauhtia. Katto on jo valmiina ja sisustustyöt meneillään. Hakusen alla on vammaisäidille kuntopyörä. Jollei sitä saarelta löydy, viemme syksyllä Suomesta. Lieneekö jollain jouten olevaa nurkissaan?
Onnelan seinät nousevat
VOLONTÄÄREJÄ TARVITAAN
Toivolaan tarvittaisiin englanninkielen opettaja lasten avuksi. Maan toisen virallisen kielen oppiminen auttaa osaltaan yhteiskuntakelpoisuuteen. Opettajan kielitaidon ei tarvitse olla huippuluokkaa. Kunhan elämän arkiset sanat tulee opetetuksi.
Munkkitemppelin köyhien koulun tietokoneluokka odottaa myös opettajaa. Tarvis on nimenomaan alkeitten opettamiseksi. Englanninkielellä pärjää mainiosti. Luokkahuoneen yläkerroksessa on viime joulukuussa rakennuttamamme siisti ja viihtyisä asunto. Se on opettajan käytössä veloituksetta. Tarve olisi juuri nyt (ennen toukokuun puolta väliä ) ja syksyllä sekä talvella, Lentoliput maksaa 700-800? ja ruoka siellä on melkein ilmaista. Tarvittavat työ- ym. luvat hoidetaan toimestamme.
Vapaaehtoisilmoittautumiset:
oskari@herrankukkaro.fi
Seuraavassa VIVA-lehdessä on artikkeli, jossa kerrotaan myös hankkeestamme. Sitten siellä on saaristoruokareseptejä. Niitä saa myös ilmaiseksi joka perjantai koneellesi. Käy katsomassa www.herrankukkaro.fi ja ilmoittaudu klikkaamalla. Viimeisimmässä kerroin saaristorosvopaistin valmistuksen salaisuudet.
Terveyksiä kaikille!
Pentti-Oskari
PS. Sri Lanka on siitä merkillinen maa, että siellä ei pahemmin pääsiäisnoidat lentele. Mitä nyt joitain turistinoitia silloin tällöin saarelle eksyy. Nekin paikalliset papukaijat hätistää kiiruusti pois reviiriltään.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2006
Ytimekäs raportti
Kotosuomessa 2.4.06
Putsasin kommunikaattoriani. Löysin saapuneen - jo vanhentuneen - sähköpostiviestin. Haluan jälleen saattaa sen tiedoksi Teille kaikille, koska se kertoo hauskan realistisesti siitä uskomattoman hienosta työstä, jonka volontäärimme aikaansaavat kohteessamme.
from Ave viidakosta 8.3.2006
Moi
Onnela:
-tukimuuri valmis
-pilarit valettu
-holvilaudoitus tehty
-raudoitustyöt menossa
-holvi siis valua vailla
-miehiä töissa on ollut 3-6 päivittäin
Halpantota:
-katto paalla
-laattatyöt keittiössä valmistuu kun saadaan n. 20 neliötä laattoja lisää
-rappaustyöt ruokasalissa menossa
-miehiä Halpantotan rakennustöissa on ollut 4-7 päivittäin
Myrkytysoperaatio:
-patjoihin BOYGONIA
-patjat katolle aurinkoon
-syyhyt penslattu
-täit myrkytetty
-liinavaatteet pesty
-uudet tyynyt 150 kpl tyynyliinoineen ostettu, toimitus tällä viikolla.
Hauskaa oli kaikilla myrkytysoperaatiossa ja viimeiseksi lapset myrkyttivät minutkin, oli meinaan täitä joka paikka täys, heh.
ps. Rasika sai vihdoin kaasupullon! Vauu!
Lotus Hill kummit!
Voitte olla hyvällä mielellä. Olette mukana avustustyössä, jossa jokainen rupia (1 euro = 120 rupiaa - eli rupia on 120 osa eurosta .. eli alle 5 penniä vanhaa Suomen rahaa) menee perille suoraan ja lyhentämättömänä.
Rasika sai vihdoin kaasupullon.
Mitä se on?
Rasika on toinen niistä 2000 ihmisen junaturmasta pelastuneista siskoksista, joita olemme henkilökohtaisesti monien ystäviemme kanssa auttaneet.
Heille valmistui talo noin 2 kuukautta sitten. Huonekalujen ohessa hankimme myös vaatimattoman kaasulieden, koska avotuli uudessa talossa mustuttaisi hetkessä sisätilat.(vrt. heidän entinen, tsunamissa tuhoutunut kotinsa)
Ongelmaksi muodostui yllättäen se, että tyhjiä kaasupulloja on kaupan ainoastaan 2 kertaa vuodessa. Kaupoissa on kyllä täysiä kaasupulloja, mutta niitä saa ostaa ainoastaan tyhjällä vaihtopullolla.
Kun tätä harvinaista herkkua on saatavilla vain hetkellisesti, pitää pystyä todistamaan, että on ostanut kaasulieden. Tätä irtokaasupullojen hetkeä on odotettu Rasikan kotona kuin kuuta nousevaa.
Siitä riemunkiljahdukset.
Ymmärtänetkövät meikäläiset, kuinka suurimerkityksellinen onnen aiheuttaja on tyhjän kaasupullon ostoluvan saaminen.
Lähetämme kaikki yhdessä onnentoivotukset Rasikan uuteen kotiin toivomuksella, että kauan eläisi heidän kaasupullonsa. Ei onni pienestä ole kiinni, kun se on kiinni kaasupullosta.
Terveyksin
Pentti-Oskari
Putsasin kommunikaattoriani. Löysin saapuneen - jo vanhentuneen - sähköpostiviestin. Haluan jälleen saattaa sen tiedoksi Teille kaikille, koska se kertoo hauskan realistisesti siitä uskomattoman hienosta työstä, jonka volontäärimme aikaansaavat kohteessamme.
from Ave viidakosta 8.3.2006
Moi
Onnela:
-tukimuuri valmis
-pilarit valettu
-holvilaudoitus tehty
-raudoitustyöt menossa
-holvi siis valua vailla
-miehiä töissa on ollut 3-6 päivittäin
Halpantota:
-katto paalla
-laattatyöt keittiössä valmistuu kun saadaan n. 20 neliötä laattoja lisää
-rappaustyöt ruokasalissa menossa
-miehiä Halpantotan rakennustöissa on ollut 4-7 päivittäin
Myrkytysoperaatio:
-patjoihin BOYGONIA
-patjat katolle aurinkoon
-syyhyt penslattu
-täit myrkytetty
-liinavaatteet pesty
-uudet tyynyt 150 kpl tyynyliinoineen ostettu, toimitus tällä viikolla.
Hauskaa oli kaikilla myrkytysoperaatiossa ja viimeiseksi lapset myrkyttivät minutkin, oli meinaan täitä joka paikka täys, heh.
ps. Rasika sai vihdoin kaasupullon! Vauu!
Lotus Hill kummit!
Voitte olla hyvällä mielellä. Olette mukana avustustyössä, jossa jokainen rupia (1 euro = 120 rupiaa - eli rupia on 120 osa eurosta .. eli alle 5 penniä vanhaa Suomen rahaa) menee perille suoraan ja lyhentämättömänä.
Rasika sai vihdoin kaasupullon.
Mitä se on?
Rasika on toinen niistä 2000 ihmisen junaturmasta pelastuneista siskoksista, joita olemme henkilökohtaisesti monien ystäviemme kanssa auttaneet.
Heille valmistui talo noin 2 kuukautta sitten. Huonekalujen ohessa hankimme myös vaatimattoman kaasulieden, koska avotuli uudessa talossa mustuttaisi hetkessä sisätilat.(vrt. heidän entinen, tsunamissa tuhoutunut kotinsa)
Ongelmaksi muodostui yllättäen se, että tyhjiä kaasupulloja on kaupan ainoastaan 2 kertaa vuodessa. Kaupoissa on kyllä täysiä kaasupulloja, mutta niitä saa ostaa ainoastaan tyhjällä vaihtopullolla.
Kun tätä harvinaista herkkua on saatavilla vain hetkellisesti, pitää pystyä todistamaan, että on ostanut kaasulieden. Tätä irtokaasupullojen hetkeä on odotettu Rasikan kotona kuin kuuta nousevaa.
Siitä riemunkiljahdukset.
Ymmärtänetkövät meikäläiset, kuinka suurimerkityksellinen onnen aiheuttaja on tyhjän kaasupullon ostoluvan saaminen.
Lähetämme kaikki yhdessä onnentoivotukset Rasikan uuteen kotiin toivomuksella, että kauan eläisi heidän kaasupullonsa. Ei onni pienestä ole kiinni, kun se on kiinni kaasupullosta.
Terveyksin
Pentti-Oskari
lauantai 1. huhtikuuta 2006
Kuinka nopeasti kaikki onkaan muuttunut
Päiväkirja 1.4.06
Volontäärimme Keke lähetti Sri Lankasta viestin:
"Haluaisin nyt kokeilla tosi varovaisesti Toivolan lastenkodissa, josko saisin läpi oppilasrekisterin pitämisen, ihmisverkkosysteemin, jälkihoitoseurannan, sijaishoitosysteemin, ennaltaehkäisevän työn yms. Mielestäni nyt olisi taottava, kun rauta on hehkuvan kuumaa?! Mitä ajattelet? Keke" Olette varmaan kannallani, kun vastasin: "Anna mennä vaan!"
Toivolasta on kehkeytymässä todella mielenkiintoinen projekti. Paikka oli sinne ensi kertaa mennessämme käsittämättömän murheellinen. Kaikilla mittapuilla arvioituna. Lasten kaatopaikka, kuten silloin totesimme.
Se muutos mikä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, on ollut valtava. Muutos ei ole ainoastaan rakennuksissa ja toimintatiloissa. Eikä vain hygienian parannuksena ja terveyden hoitotuloksina.
Henkinen muutos on sittenkin ollut kaikkein merkittävin. Lähes täydellisesti unohdetut lapset ovat alkaneet elää. Heidän vartijansa, opettajansa, koko henkilökunta. Alun suunnattomien vaikeuksien jälkeen he ovat ryhtyneet yhteistyöhön.
Lasten elämä alkaa vaikuttaa inhimilliseltä elämältä. Matkaa on vielä, mutta suunta on selkeä.
Ette voi kuvitella sitä kontrastia, jonka olemme kokeneet. Lokakuussa näimme piilloittelevia, likaisia, täisiä, syyhyisiä, kengättömiä, risavaatteisia, pälyileviä lapsia, joita kiellettiin puhumasta meidän kanssamme. Hygieniasta ei voinut puhua ja keittiö kuhisi pöpöläisiä ja makuutilat syöpäläisiä valtoimenaan. Kun lapsi raapi likaisilla kynsillään ihon alla kutiavia syyhypunkkeja, tuloksena oli märkiviä paiseita. Niitä ei hoidettu. Lapsia ei pidetty edes inhimillisinä olentoina.
Olimme Anandan ja Marjan kanssa järkyttyneitä. Sanomattomana syntyi yksimielinen päätös. Teemme kaikkemme. Alkoi uskomaton byrokratia lupien viidakossa. Nöyryytystäkin. Mutta tietoisuus asian oikeellisuudesta vei vahvasti eteenpäin. Muistatte varmaan syksyn tuskaiset päiväkirjatekstini aiheesta.
Srilankalaisille ominaista hymyä ei nähnyt vahingossakaan. Apaattisia, masentuneita, pelokkaita "vankeja" valtion huostaanottolaitoksessa ulkomaailman unohtamana.
Se oli syvää yötä. Nyt on alkanut kevät. Kaikki. Ihan kaikki on muuttunut. Pienet asiat. Isot asiat. Lapset, opettajat, vartijat. Kyläläiset, johtajat ja valtion virkamiehetkin. Pienin erin, pienin askelin.
Te Lotus Hill kummit - te olette saaneet aikaan uskomattomia asioita. Ei maailmanmullistuksia, mutta paikallisen pienimuotoisesti asioita, jotka saattavat levitä. Asenteet näitä surkimuslapsia kohtaan ovat muuttumassa. Ehkä se juuri on parasta. Ehkä juuri se on kehityksessä merkityksellisintä.
Kummien rahallinen apu on avannut ukset. Niin se vain on. Muistan kuinka munkki Banagalan kanssa kerta toisensa jälkeen teimme kirjallisia sopimuksia kaikesta siitä, mitä sitouduimme rakentamaan heille kustannuksellamme. Se toki on tärkeää lasten ympäristölle, mutta sen merkitys asenteiden muutokseen oli yhtäläisen tärkeä. Kun juuriharjaprojektilaiset olivat helmikuussa talkoissa, saimme vielä henkilökunnalta tiukkoja ohjeita olla olematta missään tekemisissä lasten kanssa. Remontoikaa vain. Vain siihen teillä on lupa.
Askel askeleelta muuri murtui. Marjan ja ystäviensä jatkuva ensiapu lapsille, Keken napatanssit ja lauluhetket, Vekan ja Tittan kaverillisuus ja tavaroiden hankinta lapsille alkoivat tehdä tehtäväänsä. Munkki Banagala kävi välillä opettamassa suomenkielisiä iskusanoja ja allekirjoittanutkin intoutui lausumaan runoja ja tanssimaan haaratanssia sekä tekemään sirkusmaisia marakatintemppuja.
Nyt siirtyessämme välillä Suomeen lomalle (todellisuudessa kuntoonsaattamaan kredittiä) nautinnollisesti saamme lukea paikallaolijoiden raportteja muurin murtumisesta. Uutiset ovat toinen toistaan positiivisempia.
Hyvä me - kummit! Meitä on yli 400. Vielä muutama, niin tavoitteemme on turvallisesti saavutettu. Kerro ystävällesi salaisuus hyvänolon tunteen saamisesta. 10? kuukaudessa. Kerro työnantajallesi yrityskummiuden mahdollisuudesta. 35? kk. Kerro heille, että www.positiivarit.fi on yhteytemme.
Rakkain terveisin
Pentti-Oskari
PS. Poikamme Karioskari oli ostamassa syntymäpäivälahjaa 21-vuotiaalle tyttöystävälleen. Hän kysyi neuvoa Marjalta. "Mitä Sinä toivoisit lahjaksi, jos täyttäisit 21 vuotta?" Marja huokaisi syvään ja sanoi: "Poikani ! En mitään, en todellakaan mitään muuta "
Volontäärimme Keke lähetti Sri Lankasta viestin:
"Haluaisin nyt kokeilla tosi varovaisesti Toivolan lastenkodissa, josko saisin läpi oppilasrekisterin pitämisen, ihmisverkkosysteemin, jälkihoitoseurannan, sijaishoitosysteemin, ennaltaehkäisevän työn yms. Mielestäni nyt olisi taottava, kun rauta on hehkuvan kuumaa?! Mitä ajattelet? Keke" Olette varmaan kannallani, kun vastasin: "Anna mennä vaan!"
Toivolasta on kehkeytymässä todella mielenkiintoinen projekti. Paikka oli sinne ensi kertaa mennessämme käsittämättömän murheellinen. Kaikilla mittapuilla arvioituna. Lasten kaatopaikka, kuten silloin totesimme.
Se muutos mikä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, on ollut valtava. Muutos ei ole ainoastaan rakennuksissa ja toimintatiloissa. Eikä vain hygienian parannuksena ja terveyden hoitotuloksina.
Henkinen muutos on sittenkin ollut kaikkein merkittävin. Lähes täydellisesti unohdetut lapset ovat alkaneet elää. Heidän vartijansa, opettajansa, koko henkilökunta. Alun suunnattomien vaikeuksien jälkeen he ovat ryhtyneet yhteistyöhön.
Lasten elämä alkaa vaikuttaa inhimilliseltä elämältä. Matkaa on vielä, mutta suunta on selkeä.
Ette voi kuvitella sitä kontrastia, jonka olemme kokeneet. Lokakuussa näimme piilloittelevia, likaisia, täisiä, syyhyisiä, kengättömiä, risavaatteisia, pälyileviä lapsia, joita kiellettiin puhumasta meidän kanssamme. Hygieniasta ei voinut puhua ja keittiö kuhisi pöpöläisiä ja makuutilat syöpäläisiä valtoimenaan. Kun lapsi raapi likaisilla kynsillään ihon alla kutiavia syyhypunkkeja, tuloksena oli märkiviä paiseita. Niitä ei hoidettu. Lapsia ei pidetty edes inhimillisinä olentoina.
Olimme Anandan ja Marjan kanssa järkyttyneitä. Sanomattomana syntyi yksimielinen päätös. Teemme kaikkemme. Alkoi uskomaton byrokratia lupien viidakossa. Nöyryytystäkin. Mutta tietoisuus asian oikeellisuudesta vei vahvasti eteenpäin. Muistatte varmaan syksyn tuskaiset päiväkirjatekstini aiheesta.
Srilankalaisille ominaista hymyä ei nähnyt vahingossakaan. Apaattisia, masentuneita, pelokkaita "vankeja" valtion huostaanottolaitoksessa ulkomaailman unohtamana.
Se oli syvää yötä. Nyt on alkanut kevät. Kaikki. Ihan kaikki on muuttunut. Pienet asiat. Isot asiat. Lapset, opettajat, vartijat. Kyläläiset, johtajat ja valtion virkamiehetkin. Pienin erin, pienin askelin.
Te Lotus Hill kummit - te olette saaneet aikaan uskomattomia asioita. Ei maailmanmullistuksia, mutta paikallisen pienimuotoisesti asioita, jotka saattavat levitä. Asenteet näitä surkimuslapsia kohtaan ovat muuttumassa. Ehkä se juuri on parasta. Ehkä juuri se on kehityksessä merkityksellisintä.
Kummien rahallinen apu on avannut ukset. Niin se vain on. Muistan kuinka munkki Banagalan kanssa kerta toisensa jälkeen teimme kirjallisia sopimuksia kaikesta siitä, mitä sitouduimme rakentamaan heille kustannuksellamme. Se toki on tärkeää lasten ympäristölle, mutta sen merkitys asenteiden muutokseen oli yhtäläisen tärkeä. Kun juuriharjaprojektilaiset olivat helmikuussa talkoissa, saimme vielä henkilökunnalta tiukkoja ohjeita olla olematta missään tekemisissä lasten kanssa. Remontoikaa vain. Vain siihen teillä on lupa.
Askel askeleelta muuri murtui. Marjan ja ystäviensä jatkuva ensiapu lapsille, Keken napatanssit ja lauluhetket, Vekan ja Tittan kaverillisuus ja tavaroiden hankinta lapsille alkoivat tehdä tehtäväänsä. Munkki Banagala kävi välillä opettamassa suomenkielisiä iskusanoja ja allekirjoittanutkin intoutui lausumaan runoja ja tanssimaan haaratanssia sekä tekemään sirkusmaisia marakatintemppuja.
Nyt siirtyessämme välillä Suomeen lomalle (todellisuudessa kuntoonsaattamaan kredittiä) nautinnollisesti saamme lukea paikallaolijoiden raportteja muurin murtumisesta. Uutiset ovat toinen toistaan positiivisempia.
Hyvä me - kummit! Meitä on yli 400. Vielä muutama, niin tavoitteemme on turvallisesti saavutettu. Kerro ystävällesi salaisuus hyvänolon tunteen saamisesta. 10? kuukaudessa. Kerro työnantajallesi yrityskummiuden mahdollisuudesta. 35? kk. Kerro heille, että www.positiivarit.fi on yhteytemme.
Rakkain terveisin
Pentti-Oskari
PS. Poikamme Karioskari oli ostamassa syntymäpäivälahjaa 21-vuotiaalle tyttöystävälleen. Hän kysyi neuvoa Marjalta. "Mitä Sinä toivoisit lahjaksi, jos täyttäisit 21 vuotta?" Marja huokaisi syvään ja sanoi: "Poikani ! En mitään, en todellakaan mitään muuta "
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)