maanantai 26. marraskuuta 2007
Lonkka järjesti Klenkan telkkariin
HYVÄN MIELEN VIIKKO (taas)
--------------------------------------------------------------------------------
HIEKKA, KULLAN HINNOISSAKO?
Ohessa kaksi kuvaa Baddegaman vammaiskeskuksemme työmaalta. Kovat sateet ovat välillä pysähdyttäneet muuraustyön, koska hiekka on loppunut. Absurdia, eikö vain? Saarella, jolla on kaksi tuhatta kilometriä hiekkarantaa, kärsitään hiekkapulasta. Kas kun meren rannan hiekkaa ei suolapitoisuutensa vuoksi voi käyttää muurauksessa.
Muuraushiekka hankitaan jokien pohjista. Sukeltamalla. Miehet sukeltavat pienten korien kanssa muutaman metrin syvyyteen ja nostavat vasullisen kerrallaan yläpuolella olevaan puurunkoveneeseen. Sen jälkeen vene hinataan rantaan sellaiseen paikkaan, että pieni kuormuri pääsee sinne. Hiekka nostetaan veneestä vasulla rantatöyräälle ja siitä lapioilla auton lavalle. Kerrallaan kuormuriin mahtuu 1 kuutio hiekkaa.
Hinnat ovat nousseet viime aikoina rajusti, sillä hiekan ottaminen on nykyään luvanvaraista. Valtio taas jakaa lupia mielivalta- ja suosituimmuusperiaatteella. Korruptio rehottaa.
Kun rakensimme talvikotimme 5 vuotta sitten, hiekkakuorma maksoi n. 1000 rupiaa. Viime talvena kuutio maksoi 4000 rupiaa. Tällä viikolla jo 6000 rupiaa (40 euroa). Se vastaa rakennusmiehen kahden viikon palkkaa. Suomen mittapuulla hiekkakuution hinta olisi 1000 ?. Kymmenen kuution kuorma-autollinen maksaisi siis 10.000? Rakenna siinä sitten talo halvalla. On jotenkin käsittämätöntä ja väärin. että rakennusmiehen päivän palkalla saa 100 kg hiekkaa. (5 ÄMPÄRILLISTÄ)
PIMEÄÄ HIEKKAA
Hinnan kohoamiseen ovat vaikuttaneet toiminnan luvanvaraisuus ja sateet. Kun paikalliset eivät saa Colombosta virallista lupaa hiekan ottoon, se tehdään salaa. Öisin. Sen vuoksi en voi liittää kuvaa tähän mukaan. Mukana on siis nk. riskikerroin sekä yölisä.
Toinen vaikuttava tekijä on sade. Kun joen pinta nousee 4-6 metriä, ei sukeltaminen enää onnistu. Summa summarum: Kun rakennushiekasta on kova pula hiekkasaarella, hinnat nousevat. Kapitalismi raivaa tilaa demokraattiseen sosialistivaltioon, jota johtaa kommunistinen hallitus.
Muuraaminen siis edistyy sitä myöden kun hiekkaa saadaan. Muistan kerran kun kotimme työmaalla laskin kuorman suuruuden. Arvioin sen olevan 0.8 kuutiota. Lasku oli kuitenkin yhdestä kuutiosta. Paikallinen avustajani kuitenkin valisti, että jos ylipäätään haluan hiekkaa, ei kannata nipotella. Nokka kii. Ole onnellinen joka kuormasta, jonka saat ostaa. Maassa maan tavalla.
Sateet ovat nyt vähenemässä ja alkaa kuivempi kausi. Hiekkaa saadaan enemmän ja työt sitä myöden edistyvät. Rakentajaltakin poistuu tekosyy hutipäiviin. Saattaa hintakin hieman laskea. Yleensä vaan hinnoilla on taipumus jymähtää tasolleen, josta se ei laske vaikka kuinka olisi perusteita. Toivoisin vain, että hiekkasukeltajat pääsisivät osalliseksi hinnan noususta. Mutta Suomen sorakeisareiden tapaan Ceylonin hiekkakuninkaat imevät pääosan rahoista.
--------------------------------------------------------------------------------
UUSI YSTÄVÄMME ERANKA
Ilokseni voin ilmoittaa, että rakkaat lukijani ovat avanneet sydämensä. Ja lombuukkinsa. Rahaa on saapunut tilille jo yli 4000?. Vaaaaaauuu! Viime päiväkirjassani kerroin Tuulasta, joka lähetti 100?. Kun kauniisti kiitin, lähetti vielä toisen 100?. Vastasin, etten nyt ihan sitä tarkoittanut, mutta suurkiitos. Eilen tuli Tuulalta viesti, ettei verottaja ottanutkaan häneltä niin paljon, kuin hän oli arvioinut. Ja laitoi 120 ? lisää. Vastasin, etten kiitä enää. Joutuu pian vararikkoon.
VESSA VALMISTUU
Ohessa Aven lähettämät kuvat vessan rakennusvaiheesta ja lyhyt raportti. Pullat ovat hyvin uunissa. Viikossa nousi vessa. Ja nyt hiukan vielä varustellaan ja viimeistellään.
Mikäli lukijoiden anteliaisuus ja auttamishalu jatkuu, uskon että aloitamme Joulun tienoilla Erankan ja hänen äitinsä vanhan savitalon purun ja rakennamme pienen, yksinkertaisen, mutta asiallisen ja toimivan kodin heille. Sellaisen, jossa voi nukkua sateellakin.
Tällainen on Lotus Hill hanke. Päätökset tehdään nopeasti kun siihen on aihetta. Ja toteutus tehdään heti, eikä viidestoista päivä. Ja lahjoittajat saavat reaaliaikaisen raportin kuvineen ja teksteineen sekä dokumentteineen. Rahan perillemeno on seurannassa ja kontrollissa.
Sitten heittäydytään uusiin avustuskohteisiin. Kohteita ja tarpeita on. Niitä arvioidaan sydän kylmettämällä, muttei menetetä sydämen peruslämpöä. Yksinkertaista. Arvaatte varmaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Sri Lanka 24.11.2007 Eranka
Eranka esitteli ylpeänä toilettityömaata, jossa kaikki on sujunut hänen mielestään hyvin. Likakaivokaivantoa pitää vielä hieman syventää, mutta on odoteltava muutamaa poutapaivää, jotta kaivanto kuivuisi ja olisi helpompi kaivaa lisää.
Toiletin katto on valettu ja valun pitää antaa kuivua reilu viikko. Suunniteltiin vähän lisatöitä toilettiin. Ulkoseinustalle tehdään peseytymispaikka muuratulla suojaseinällä, voi sitten rauhassa peseytyä siellä. Toilettiin laitetaan myös laatat lattiaan ja seinät laatoitetaan puoliväliin. Pieniä lisäkustannuksia on siis tulossa ja Erankan äiti lupasi antaa kustannuslaskelmat ensi viikolla.
Erankan ja äidin asumusta tutkittiin. Savesta valmistettu talo pitää purkaa ja tehdä parempi sitten kun sen aika on. Sadeaikana nukkuminen vuotavan katon alla on hankalaa. Katon korjaus aiheuttaisi kuitenkin aikamoisen homman, koska talo on kaikin puolin hatarassa kunnossa. Savitalossa Eranka pitää nurkkauksensa siistissä kunnossa kuten kuvasta voi nähdä.
Kerroin Erankalle ja Äidille, että Suomessa on luvattuna heille avustusta Erankan koulunkäyntiin ja mahdollisesti jotain muutakin mitä Eranka tarvitsee helpottaakseen omaa ja äitinsa elamää. He olivat kostein silmin kiitollisia teille kaikille, jotka olette luvanneet avustaa heitä pääsemään inhimillisemmin elämässä eteenpain.
Äidin saama 1.20 euroa päivässä teenlehtiä poimimalla ei riitä kovin pitkälle Erankan kanssa, eikä teenpoimintaakaan ole joka päivä tarjolla.
Terveisin Volontääri AVE
--------------------------------------------------------------------------------
YSTÄVYYDEN
RANNENAUHATALKOISSA
ON KOKO KYLÄ
On myönnettävä, että hymyilytti aika lailla kun soitin Avelle. Kerroin, että ystävyyden rannekkeiden kauppa käy kuin rajuilma. Yksittäiset ihmiset ostavat ystävilleen ja firmat henkilökunnalleen ja liikeasiakkailleen. Moni on löytänyt ystävyyden rannekkeesta erilaisen joululahjan. Pyysin Avea ja Coolmania organisoimaan nyt ison vaihteen päälle. Miksikö hymyilytti? 32 Vaulagodan kylän perhettä painaa täysillä rannekkeita. Isät, äidit, lapset ja sukulaiset.
Meidän yhteistyökumppanimme perhe aloitti kotonaan kurssikeskuksen pitämisen. Uusia perheitä koulutetaan tekemään ystävyyden rannekkeita. Hymyilin onnellisena, sillä turistien häipymisen vuoksi nämä perheet ovat olleet työttömiä. Nyt saamme heille työtä ja rahaa. He voivat auttaa itseään. Samalla me suomalaiset autamme vammaiskeskuksemme rakentamista. Voiko avustustoiminta enää olla monimuotoisempaa. Lisukkeena hyvä mieli. Meillä ja heillä.
KLIKKAA SINÄKIN
RANNEKESIVUSTOLLE
Ratkaise joululahjapulmasi ja kerro työpaikalla vinkki päälliköille. Konjakkipullon sijaan lahja, josta ei tule kankkusta. Markprint, Positiivarit ja Herrankukkaron henkilökunta ovat ystävyyden ranneketalkoissa vahvasti mukana. Sinä, joka haluat osaltasi auttaa näissä toimissa, tässä Sinulle mahdollisuus. Kerro ystävillesi, sukulaisillesi ja työkavereillesi. Yhdellä tuntipalkalla saat upean taideteoksen, jonka tekemiseen menee 4-6 työtuntia.
Henkilökohtaisesti kannan ylpeänä ja hyvällä mielellä ystävyyden nauhaa, jonka sain Toivolan lasten vastaanottokeskuksesta. Parasta on sen aikaansaama keskustelun avaus jopa vieraiden ihmisten kanssa.
TELKKARISTA TUTTU AVUSTUSHANKE
Viime keväänä vetosin lukijoihini saadakseni hyvän vinkin. Lotus Hill vammaiskeskuksen rakentaminen aloitettiin ja rahaa tarvittiin lisää. Minulle soitti vanha ystäväni Salmisen Karri WM datasta. Aiemmin hän toimi MTV3 myynnissä Turussa. Olimme kerran Naantalin Kylpylän jalkapallojoukkueessa pelaamassa Hampurissa Lufthansan joukkuetta vastaan. Me olimme Karrin kanssa huoltajia. Karrilta oli leikattu juuri lonkka ja minulta polvi. Kulkiessamme porukan jatkona huomattavan poikkeuksellisella tavalla, saimme lempinimet. "Lonkka ja Klenkka "
Lonkka siis soitti ja niin lähti Klenkka Helssinkiin maikkariin. Vastaanotto oli suopea ja lämmin. Kiitos Huomenta Suomen Auvinen. Sopimuksen mukaan Rita Strömmer saapui vieraaksemme Sri Lankaan. Saaliina 8 tuntia ohjelmaa. Ammattitaitoisella leikkauksella 4 kpl muutaman minuutin nk. inserttiä.
Sain kutsun suoraan aamuohjelmaan. Paikalla piti olla viimeistään klo 7. Keskellä yötä siis. Ajoimme Marjan kanssa edellisenä iltana valmiiksi sinne ja yövyimme Hotelli Pasilassa. Päiväkirjaani olin kirjoittanut juuri, että eniten esiintymisessä jännitän sitä, "onk tukka takka hyvi". Arvannette kuinka siinä kävi. Unohdin kamman kotiin. Aamulla pää vesikraanan alle ja sormikammalla harottamalla kiharat jonkinmoiseen järjestykseen. Kaipa siellä TV:ssä on kampa. EI ollut ja asia unohtui. Mutta siihen jäi ja tukka kuin Sodoman ja Gomoran tienviitta. Ei tiennyt mihin päin olisi lähtenyt.
Haastattelijani Kirsi Alm on viehättävä, kaunis nainen. Hän oli lukenut päiväkirjojani Tsunamista lähtien. Oli helppo keskustella kun asia oli tuttu molemmille. Haastattelun lisäksi ajettiin Ritan tekemä "insertti" paikan päältä. Seuraavan aamuna torstaina ajettiin ulos toinen insertti, jossa Toivolan lasten täipesu oli kohteena. Toimittajana oli Marjo Lehikoinen, joka ohjelmassa kertoi, kuinka hän itse oli liittynyt Lotus Hill kummiksi heti tsunamin jälkeen.
Toinen toimittaja esitti Lotus Hilli -hankkeemme poikkeuksellisena hyväntekeväisyyshankkeena, sillä korruptioiden ja väärinkäytösten joukossa yksityisten ihmisten pieni ruohonjuuritason hanke elää ja voi hyvin. Ja toimii hienosti. Marjo kertoi ohjelman jälkispiikissä vielä arvostavansa hankkeen avoimuutta ja kummeille annettavaa monipuolista informaatiota. Arvannette että taas oli vanhalla miehellä vesi glaseis.
Kuulin että vielä perjantaina tulee yksi insertti, jossa Marja ja fysioterapeuttimme Katja Tynjälä aktivoivat Ilolan vammaiskodin asukkaita. Pyysin Marjoa järjestämään ruutuun nettiosoitteemme, jotta ihmiset jotka ovat kiinnostuneet hankkeestamme, saisivat lisätietoa. Tuliko teksti ruutuun? Tuli ja Marjo vielä kahteen kertaan sanoi saman asian. Varmasti meni asia perille. Kiitossoitossani Marjolle sanoin, että hän on nyt kummivelvollisuutensa täyttänyt pitkään eteenpäin. Vielä mitä. Lupasi tulla käymään paikan päällä.
Sanottakoon TV:stä mitä tahansa, sen merkitys ainakin näin toteutettuna oli hankkeellemme tosi tärkeä. "Hovikelpoisuutta" ja monipuolista avointa informaatiota. Harmi vain, että ohjelmat eivät netissä säily pitkään, mutta nyt ovat vielä nähtävissä: Mene maikkarin sivustolle. Klikkaa MTV3 ANYTIME & NETTI-TV -> klikkaa oikeassa yläkulmassa: KAIKKI OHJELMAT -> klikkaa Huomenta Suomi ja saat selattavaksesi seitsemän päivän ohjelmat!
Hyvä viikko takana ja vielä parempi edessä
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Sri Lankan naapurimme kertoi tosijutun tanskalaisesta miehestä, joka meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Oma vaatimaton vuokra-asuntokin oli hankittu. Eikä kestänyt kauaa kun tuli ero. Elämiskulttuurit eivät soveltuneet yhteen. Eron jälkeen ex-vaimo vaati mieheltä puolta omaisuudesta. Sellainen on kuulemma Tanskassa tapana avioeron jälkeen.
Tanskalainen lastasi huonekalut traktorin lavalle, ajoi läheiseen puusepän verstaaseen ja halkaisi vannesahalla ja sirkkelillä jokaisen mööbelin kahtia. Toiset puolikkaat hän vei ex-vaimonsa äidin pihalle.
"Ihan aina en ymmärrä länsimaalaisten ihmisten järjellistä ajatuksenjuoksua," totesi naapurimme.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Erankan tarina
Naantalissa 18.11.2007
--------------------------------------------------------------------------------
AUTTAMISEN IDEOLOGIA
YHTEISÖAUTTAMINEN
Kuten viime päiväkirjassani kerroin, avustustoimintamme muoto alkaa selkeytyä. Toisaalta autamme avun tarvitsijoita yhteisöllisesti (koko yhteisön olosuhteiden parantuminen saavuttaa jokaisen yhteisön jäsenen tasapuolisesti estäen näin syrjäytymiset). Tällaisia ovat olleet vesitankki-, kaivo-, koulupuku-, koulukenkä-, koulureppu-, hygienia-, silmälasi-, vesipullo-, medical center-, lääkäri-, opettaja- ja monet muut yleishankkeet, jossa avun saajina ovat olleet tuhannet heikoimmassa asemassa olevat. Tällaisia ovat myös erityisesti vammais- ja lastenkotien sekä lasten vastaanottokeskus Toivolan asukkaiden auttaminen ihmisarvoiseen elämään.
KYNNYSAUTTAMINEN
Toisaalta autamme pieniä reaaliaikaisia kohteita "kynnystoiminnalla". Autamme ilman omaa syytään tavalla tai toisella kynnyksen taakse jääneitä. Autamme heidät kynnyksen yli ja sen jälkeen annamme eväät itse jatkaa omin voimin. Molemmat avustuskohteemme ovat niitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Monet heistä ovat hiljaisen tsunamin uhreja, jotka varsinaisen tsunamin uhrien lisäksi säilyttivät ehkä kotinsa, mutta joiden elinkeinon harjoittaminen loppui ja työpaikka menetettiin ja usein myös osa perheestä.
Suuri osa kalastajista menetti hökkelikotinsa, joka oli rakennettu ei kenenkään maalle rannan läheisyyteen. Vain viralliset maanomistajat ovat olleet kelvollisia tsunamiavustusten saantiin. Avustuksilla toki on rakennettu teitä, kouluja, poliisilaitoksia ym. yleisesti tarpeellista. Mutta kaikkein heikompiosaiset ovat jälleen väliinputoajia. Pieniä surullisia yksityiskohtia. Pienten ihmisten inhimillisen suurta hätää.
Tätä on kynnystoimintamme. Olemme paikan päällä ja toimimme joustavasti ilman byrokratiaa ja monimutkaista hallintoa. Voimme tehdä tarvittaessa välittömiä päätöksiä. Silloin kun niitä tarvitaan. Lääkitsemme pikaisesti jalan ennen kuin se pitää amputoida.
Tässä esimerkki uusimmasta
kynnyshankkeestamme:
JALATTOMAN POJAN TAISTELU
Järjestimme alueen vammaisvastaaville (n. 100 henkeä) ja viranomaisille informaatio- ja koulutustilaisuuden vammaisten lasten inventoinnista ja tietojen taltioinnista osana laajempaa taustaselvitystä tulevan vammaislasten koulutuskeskuksen toimintaa. Tilaisuudessa oli myös läsnä naapurikylämme vammaisvastaava; äiti, jonka mukana oli hänen vammainen, jalaton poikansa.
Äidin suurin murhe oli heidän jalanjälkivessansa eli nk. seisomavessa. Jokainen osaa kuvitella miten jalaton poika voi käyttää seisomavessaa.
TOSITARINA
Kuulimme hänen tarinansa. Tiesimme heti, että on meidän tehtävämme auttaa poikaa, koska meillä on siihen mahdollisuus. Teemme sen. Siksi kerron Sinulle, hyvä lukijani hänen tarinansa. Esimerkkinä kynnysauttamisesta. Ehkäpä voimme kuvailla tätä tapausta vessankynnysauttamiseksi.
Uuden ystävämme tarina:
ERANKA PRADEED s. 30.3.1995
Syntymästään saakka Erankalla on ollut tyngät jalat. Toinen on noin polveen asti, toinen lyhempi. Äiti Paddalla oli odotusaikana kohdussaan iso kasvi, josta johtuen Eranka-sikiön jaloilla ei ollut tilaa kasvaa. Lääkärit olivat varmoja jomman kumman tai molempien kuolevan synnytyksessä. Molemmat jäivät eloon ja poika siis syntyi vammaisena.
Perheellä vanhin poika asuu Colombossa ja elää köyhää elämää. Perheen isä työskenteli 15 v. leipomossa. Hän kuoli 4 kk sitten syöpään. Äiti Padda saa työskennellä 8-10 tuntia parina päivänä viikossa läheisellä teeplantaasilla saaden päiväpalkkaa 200 rupia päivässä. Noin 1,25?. Näillä tuloilla hän yrittää elättää itsensä, vammaisen poikansa ja miehensä äidin. Sekä kouluttaa poikansa.
Kävimme paikan päällä. Äiti Padda oli erinomaisen touhukas ja iloinen. Heidän kotinsa katto on jo 2 vuotta vanha palmunlehvistä tehty. Sellainen katto ei yleensä kestä vuotta enempää. Niinpä tämä katto vuotaa kuin seula. Tutkimme uuden katon rakentamista. Järkevintä olisi rakentaa nk. mineriittilevykatto, mutta katon tukipuut olivat mätiä. Ne eivät kestäisi enää pientäkään painoa. Uusien tukipuiden rakentamien ei olisi järkevää, koska talon savesta rakennetut seinät eivät kestäisi uutta kattoa. Uusi talo maksaisi noin 3000 euroa. Tuttu tunne. Tuttu tilanne meille.
Kodin ympäristö oli erinomaisen siisti. Poikkeuksellisen siisti. Panimme sen mielihyvällä mieleemme, sillä kokemuksemme mukaan tällaiset ihmiset haluavat myös itse tehdä kaiken mahdollisen olojensa parantamiseksi. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Tämä on usein avustusvalintamme yksi kriteereistä.
Kuolleen isän äidillä on naapurissa kelpoisa koti, jossa äiti Padda ja Eranka poika voivat nukkua sateella. Talon kohtalon jätimme toistaiseksi hautuumaan tärkeämmän toteutuksen edeltä.
Perheellä on vaatimaton, mutta toimiva seisomavessa. Pojalla on alkeelliset tekojalat, mutta polven saranat ovat niin ruosteessa, etteivät ne taivu. Hän ei voi kyykistyä niillä. Niinpä hän joutuu tasapainoilemaan vessan reiän päällä jalantyngillään. Se on pojalle taatusti kova paikka. Intiimisesti ja hygienisestikin se on hänelle ongelmallista. Takaan, että jokainen teistä olisi sijassamme tehnyt saman päätöksen: Erankan on saatava pian uusi pyttyvessa ja käsienpesuallas.
HETI TÖIHIN
Hanke lähti liikkeelle heti eikä viidestoista päivä. Olen ylpeä tästä hankkeemme mahdollisuudesta. Pyysimme touhukasta äitiä selvittämään kylän työttömiltä rakentajilta rakennuskustannukset. Seuraavana päivänä saapuessamme paikalle iso puu oli kaadettu uudisrakenteen tieltä. Maahan oli tikutettu ja langoitettu vessa, sekä maahan kaivettava septikaivo. Hinnat olivat äidillä selkeästi paperilla. Koko hinta töineen materiaaleineen päivineen 55.650 rupiaa.
Rahoitus: Enkelit liihotteli taas päällämme ja ripotteli meille alkuvoimaa. Ystävämme Eeva oli koonnut lähipiiriltään 280? johonkin hyvään kohteeseen käytettäväksi. Siinä se on se siemen.
Lukijani Tuula oli edellisestä raportistani lukenut jalattomasta pojasta. Sain e-mailin, jossa hän kertoi lähettäneensä hankkeemme tilille ylimääräisenä 100? käytettäväksi "jalattoman pojan vessan tapaisiin hankkeisiin". Lähetin Tuulalle kiitoksen hyvin onnellisena ja kiitollisena. Hellyin ehkä verbaalisestikin. Lopputuloksena Tuula ilmoitti lähettävänsä vielä toisen 100?. Vastasin hieman pidättyväisemmin, sillä en halunnut käyttää hänen hyväntahtoisuuttaan liikaa.
Nyt on koossa siis jo 480?. Vielä tarvitaan jonkin verran, mutta kummirahoista liikenee tähänkin kynnyskohteeseen vaikka vammaiskeskuksen rakentamiseen menee nyt lähes kaikki liikenevä.
Ihan noin muuten vain laitan hankkeen keräystilin numeron, jos joku näkisi jonkinlaisen synergian tämän hankkeen, omien mahdollisuuksiensa ja sydämensä äänen triangelissa.
Hope for Sri Lanka ry / Lotus Hill
Tilinumero: 530500-212440
Viitenumero: 20022
Jos jotain liikettä syntyy, ottaisin mieluisasti informaation vastaan, jotta voisin toimittaa Eranka-pojan ja Padda-äidin kiitokset. Lähetä sähköpostia
Eikä tässä vielä kaikki. Marja kävi Colombosta hakemassa Pirjon hankkiman pyörätuolin, jonka luovutimme Erankalle. Olihan poika tohkeissaan.
Eranka käy keskivertaista tasoa paremmassa koulussa. Luokalla on 42 oppilasta ja meidän poikamme on paremmuusjärjestyksessä kahdeksas. Siis meidän ERANKAMME. Opettajat ovat keränneet rahaa ja rakennuttaneet koulun portaisiin metalliputken, jonka avulla Eranka voi liikkua. Koulu on kerännyt myös rahaa Erankan koulumatkoihin tuk-tukilla. Valtio on osallistunut siihen 120 rupialla kuussa (75 centtiä), joka äidin on pitänyt kuukausittain hakea Gallen kaupungista 30 km päästä. Nyt vuoden vaihteessa tämäkin avustus loppuu.
Kirjasimme yhdessä eri mahdollisuudet:
- Ostetaan käytetty mopo (vaarallista vammaiselle)
- Ostetaan käytetty Tuk-tuk (kallis, kuka huoltaa, korjaa, polttoaineet ym.)
- Tehdään sopimus kylän tuk-tuk -kuskin kanssa. Kuukauden koulumatkat yhteensä 3000 rupiaa (n. 20?)
Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon. Ainakin toistaiseksi. Pojan mielialan ja tulevaisuuden (yhteiskuntakelpoisuuden) kannalta on ensiarvoisen tärkeää auttaa häntä koulunkäynnissä.
Lisäksi kaiken keskellä saimme selvitettyä osoitteen Colombosta. Siellä valmistetaan asiallisia tekojalkoja. Tulkki on jo sovittuna ja tammikuussa menemme pojan ja äidin kanssa sinne.
Vaikka tämä onkin nk. kynnyshanke ja saamme pojan vessankynnyksen yli, hän tarvitsee vielä tukeamme selviytyä kynnyksen ylitettyään. Erankan kynnys vammaisena on normaalia leveämpi ja hän tarvitsee vielä apuamme ponnistaakseen sitten itse kelvolliseen elämään. Pojalla, joka selvästi on tullut äitiinsä, on sinnikkyyttä ja halua auttaa itseään. Positiivinen asenne on paikallaan ihailtavasti.
Tämä on siis tarina uudesta ystävästämme Erankosta, jonka jalat eivät mahtuneet kasvamaan äidin kohdussa. Tämä tarina on tosi. Tämä tarina jatkuu.
Edellä oleva tarina on vain yksi viimeisen viikon aikana kokemistamme. Näitä tarinoita on paljon. Eläviä tarinoita. Ei tarvita merkillistä mielikuvitusta ymmärtämään miksi olemme onnellisia saadessamme auttaa tällaisia jalattoman Eranka-pojan tapaisia.
TULKAA KYLÄÄN
Aiemmin lupailin järjestää ryhmämatkan Sri Lankaan, mutta yhteistyökumppanin löytäminen on ollut vaikeaa. Avoimesti haluamme esitellä hankkeitamme myös paikan päällä. Yhdistäkää lomanne ja tulkaa katsomaan kuinka Lotus Hill -vammaiskeskus nousee tai kuinka iloisia ovatkaan Toivolan lapset. Finnairilla Intian kautta. Hinta edestakaisin 700-900? tai Euroopan kautta useita eri vaihtoehtoja. Käytämme paljon matkatoimisto MY JETTIÄ Sieltä saat matkat ja majoitukset.
VÄLILLÄ KOTIIN
Puolipäiväeläkeläisyys edellyttää sitä debetin hoitoa. Siksi välillä kotiin. Paluumatka nyt Colombosta New Delhin kautta. Lentoaika yhteensä n. 10 tuntia yhdellä välilaskulla. Delhissä 7 tunnin odotus, mutta mieluummin 7 tuntia kentällä kuin sama lisätuntimäärä koneen ahtaudessa.
Tavarat menivät suoraan Turkuun asti yhdellä huitaisulla. Marjan laukussa oli lastenlapsillemme Iinalle ja Akulle 2 isoa Papaiaa. Turvatarkastuksen läpivalaisussa eivät näyttäneet vaarallisilta, mutta perillä kotona ne olivat räjähdyspisteessä. Liian kypsinä matkaan. Ihan niin kuin mekin Marjan kanssa.
LÄHTÖLÄMPÖTILA RATKAISEE
ILMASSA MAAN TAVALLA
Colombosta Delhiin lensimme sri lankalaisella Air Lankan koneella. Sisälämpötila oli ainakin +30 astetta. Tiedustelin purserilta syytä moiseen. "Me pyrimme asiakkaiden viihtyvyyteen ja olemme säätäneet koneen lämpötilan samaksi kuin Colombon kotilentokentällä" . Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun kerroin, että aivan loogista. Ilmankos Finnairilla oli Helsingistä tullessamme sisälämpötila -5 astetta.
Alkuvalmistelut seuraavaa matkaa varten ovat alkaneet. Joulu kotona ja Tapaninpäivänä takaisin.
HUOMENTA SUOMI KESKIVIIKKONA
Olen saanut kutsun keskiviikkona 21.11 klo 7.40 MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmaan. Rita Strömmerin työstämät kuvatarinat Lotus Hill toiminnasta pyörinevät mukana. Ja varmasti jutellaan aiheesta. Saa nährä, on tuk takka hyvi!
Levitäthän tietoa ystävillesi ja työkavereillesi. Kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tullee tuutista muutaman kirjan verran informaatiota. Nähdäänhän?
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Vaimo muistutti illalla minua muistamattomuudesta. Olen alkanut unohdella muka asioita. Hän lupasi auttaa minua ja liimasi illalla ulko-oven sisäpuolelle suuren lapun muistutukseksi aamulla töihin lähtiessäni. Lähdin aamulla ja näin muistilapun. Kiireessä repäisin sen mukaani ja autossa luin sen tarkkaan.
Siinä luki: "MUISTA!" Mitenköhän tulisin toimeen ilman muistavaa vaimoani?
--------------------------------------------------------------------------------
AUTTAMISEN IDEOLOGIA
YHTEISÖAUTTAMINEN
Kuten viime päiväkirjassani kerroin, avustustoimintamme muoto alkaa selkeytyä. Toisaalta autamme avun tarvitsijoita yhteisöllisesti (koko yhteisön olosuhteiden parantuminen saavuttaa jokaisen yhteisön jäsenen tasapuolisesti estäen näin syrjäytymiset). Tällaisia ovat olleet vesitankki-, kaivo-, koulupuku-, koulukenkä-, koulureppu-, hygienia-, silmälasi-, vesipullo-, medical center-, lääkäri-, opettaja- ja monet muut yleishankkeet, jossa avun saajina ovat olleet tuhannet heikoimmassa asemassa olevat. Tällaisia ovat myös erityisesti vammais- ja lastenkotien sekä lasten vastaanottokeskus Toivolan asukkaiden auttaminen ihmisarvoiseen elämään.
KYNNYSAUTTAMINEN
Toisaalta autamme pieniä reaaliaikaisia kohteita "kynnystoiminnalla". Autamme ilman omaa syytään tavalla tai toisella kynnyksen taakse jääneitä. Autamme heidät kynnyksen yli ja sen jälkeen annamme eväät itse jatkaa omin voimin. Molemmat avustuskohteemme ovat niitä, jotka muut ovat unohtaneet.
Monet heistä ovat hiljaisen tsunamin uhreja, jotka varsinaisen tsunamin uhrien lisäksi säilyttivät ehkä kotinsa, mutta joiden elinkeinon harjoittaminen loppui ja työpaikka menetettiin ja usein myös osa perheestä.
Suuri osa kalastajista menetti hökkelikotinsa, joka oli rakennettu ei kenenkään maalle rannan läheisyyteen. Vain viralliset maanomistajat ovat olleet kelvollisia tsunamiavustusten saantiin. Avustuksilla toki on rakennettu teitä, kouluja, poliisilaitoksia ym. yleisesti tarpeellista. Mutta kaikkein heikompiosaiset ovat jälleen väliinputoajia. Pieniä surullisia yksityiskohtia. Pienten ihmisten inhimillisen suurta hätää.
Tätä on kynnystoimintamme. Olemme paikan päällä ja toimimme joustavasti ilman byrokratiaa ja monimutkaista hallintoa. Voimme tehdä tarvittaessa välittömiä päätöksiä. Silloin kun niitä tarvitaan. Lääkitsemme pikaisesti jalan ennen kuin se pitää amputoida.
Tässä esimerkki uusimmasta
kynnyshankkeestamme:
JALATTOMAN POJAN TAISTELU
Järjestimme alueen vammaisvastaaville (n. 100 henkeä) ja viranomaisille informaatio- ja koulutustilaisuuden vammaisten lasten inventoinnista ja tietojen taltioinnista osana laajempaa taustaselvitystä tulevan vammaislasten koulutuskeskuksen toimintaa. Tilaisuudessa oli myös läsnä naapurikylämme vammaisvastaava; äiti, jonka mukana oli hänen vammainen, jalaton poikansa.
Äidin suurin murhe oli heidän jalanjälkivessansa eli nk. seisomavessa. Jokainen osaa kuvitella miten jalaton poika voi käyttää seisomavessaa.
TOSITARINA
Kuulimme hänen tarinansa. Tiesimme heti, että on meidän tehtävämme auttaa poikaa, koska meillä on siihen mahdollisuus. Teemme sen. Siksi kerron Sinulle, hyvä lukijani hänen tarinansa. Esimerkkinä kynnysauttamisesta. Ehkäpä voimme kuvailla tätä tapausta vessankynnysauttamiseksi.
Uuden ystävämme tarina:
ERANKA PRADEED s. 30.3.1995
Syntymästään saakka Erankalla on ollut tyngät jalat. Toinen on noin polveen asti, toinen lyhempi. Äiti Paddalla oli odotusaikana kohdussaan iso kasvi, josta johtuen Eranka-sikiön jaloilla ei ollut tilaa kasvaa. Lääkärit olivat varmoja jomman kumman tai molempien kuolevan synnytyksessä. Molemmat jäivät eloon ja poika siis syntyi vammaisena.
Perheellä vanhin poika asuu Colombossa ja elää köyhää elämää. Perheen isä työskenteli 15 v. leipomossa. Hän kuoli 4 kk sitten syöpään. Äiti Padda saa työskennellä 8-10 tuntia parina päivänä viikossa läheisellä teeplantaasilla saaden päiväpalkkaa 200 rupia päivässä. Noin 1,25?. Näillä tuloilla hän yrittää elättää itsensä, vammaisen poikansa ja miehensä äidin. Sekä kouluttaa poikansa.
Kävimme paikan päällä. Äiti Padda oli erinomaisen touhukas ja iloinen. Heidän kotinsa katto on jo 2 vuotta vanha palmunlehvistä tehty. Sellainen katto ei yleensä kestä vuotta enempää. Niinpä tämä katto vuotaa kuin seula. Tutkimme uuden katon rakentamista. Järkevintä olisi rakentaa nk. mineriittilevykatto, mutta katon tukipuut olivat mätiä. Ne eivät kestäisi enää pientäkään painoa. Uusien tukipuiden rakentamien ei olisi järkevää, koska talon savesta rakennetut seinät eivät kestäisi uutta kattoa. Uusi talo maksaisi noin 3000 euroa. Tuttu tunne. Tuttu tilanne meille.
Kodin ympäristö oli erinomaisen siisti. Poikkeuksellisen siisti. Panimme sen mielihyvällä mieleemme, sillä kokemuksemme mukaan tällaiset ihmiset haluavat myös itse tehdä kaiken mahdollisen olojensa parantamiseksi. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Tämä on usein avustusvalintamme yksi kriteereistä.
Kuolleen isän äidillä on naapurissa kelpoisa koti, jossa äiti Padda ja Eranka poika voivat nukkua sateella. Talon kohtalon jätimme toistaiseksi hautuumaan tärkeämmän toteutuksen edeltä.
Perheellä on vaatimaton, mutta toimiva seisomavessa. Pojalla on alkeelliset tekojalat, mutta polven saranat ovat niin ruosteessa, etteivät ne taivu. Hän ei voi kyykistyä niillä. Niinpä hän joutuu tasapainoilemaan vessan reiän päällä jalantyngillään. Se on pojalle taatusti kova paikka. Intiimisesti ja hygienisestikin se on hänelle ongelmallista. Takaan, että jokainen teistä olisi sijassamme tehnyt saman päätöksen: Erankan on saatava pian uusi pyttyvessa ja käsienpesuallas.
HETI TÖIHIN
Hanke lähti liikkeelle heti eikä viidestoista päivä. Olen ylpeä tästä hankkeemme mahdollisuudesta. Pyysimme touhukasta äitiä selvittämään kylän työttömiltä rakentajilta rakennuskustannukset. Seuraavana päivänä saapuessamme paikalle iso puu oli kaadettu uudisrakenteen tieltä. Maahan oli tikutettu ja langoitettu vessa, sekä maahan kaivettava septikaivo. Hinnat olivat äidillä selkeästi paperilla. Koko hinta töineen materiaaleineen päivineen 55.650 rupiaa.
Rahoitus: Enkelit liihotteli taas päällämme ja ripotteli meille alkuvoimaa. Ystävämme Eeva oli koonnut lähipiiriltään 280? johonkin hyvään kohteeseen käytettäväksi. Siinä se on se siemen.
Lukijani Tuula oli edellisestä raportistani lukenut jalattomasta pojasta. Sain e-mailin, jossa hän kertoi lähettäneensä hankkeemme tilille ylimääräisenä 100? käytettäväksi "jalattoman pojan vessan tapaisiin hankkeisiin". Lähetin Tuulalle kiitoksen hyvin onnellisena ja kiitollisena. Hellyin ehkä verbaalisestikin. Lopputuloksena Tuula ilmoitti lähettävänsä vielä toisen 100?. Vastasin hieman pidättyväisemmin, sillä en halunnut käyttää hänen hyväntahtoisuuttaan liikaa.
Nyt on koossa siis jo 480?. Vielä tarvitaan jonkin verran, mutta kummirahoista liikenee tähänkin kynnyskohteeseen vaikka vammaiskeskuksen rakentamiseen menee nyt lähes kaikki liikenevä.
Ihan noin muuten vain laitan hankkeen keräystilin numeron, jos joku näkisi jonkinlaisen synergian tämän hankkeen, omien mahdollisuuksiensa ja sydämensä äänen triangelissa.
Hope for Sri Lanka ry / Lotus Hill
Tilinumero: 530500-212440
Viitenumero: 20022
Jos jotain liikettä syntyy, ottaisin mieluisasti informaation vastaan, jotta voisin toimittaa Eranka-pojan ja Padda-äidin kiitokset. Lähetä sähköpostia
Eikä tässä vielä kaikki. Marja kävi Colombosta hakemassa Pirjon hankkiman pyörätuolin, jonka luovutimme Erankalle. Olihan poika tohkeissaan.
Eranka käy keskivertaista tasoa paremmassa koulussa. Luokalla on 42 oppilasta ja meidän poikamme on paremmuusjärjestyksessä kahdeksas. Siis meidän ERANKAMME. Opettajat ovat keränneet rahaa ja rakennuttaneet koulun portaisiin metalliputken, jonka avulla Eranka voi liikkua. Koulu on kerännyt myös rahaa Erankan koulumatkoihin tuk-tukilla. Valtio on osallistunut siihen 120 rupialla kuussa (75 centtiä), joka äidin on pitänyt kuukausittain hakea Gallen kaupungista 30 km päästä. Nyt vuoden vaihteessa tämäkin avustus loppuu.
Kirjasimme yhdessä eri mahdollisuudet:
- Ostetaan käytetty mopo (vaarallista vammaiselle)
- Ostetaan käytetty Tuk-tuk (kallis, kuka huoltaa, korjaa, polttoaineet ym.)
- Tehdään sopimus kylän tuk-tuk -kuskin kanssa. Kuukauden koulumatkat yhteensä 3000 rupiaa (n. 20?)
Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon. Ainakin toistaiseksi. Pojan mielialan ja tulevaisuuden (yhteiskuntakelpoisuuden) kannalta on ensiarvoisen tärkeää auttaa häntä koulunkäynnissä.
Lisäksi kaiken keskellä saimme selvitettyä osoitteen Colombosta. Siellä valmistetaan asiallisia tekojalkoja. Tulkki on jo sovittuna ja tammikuussa menemme pojan ja äidin kanssa sinne.
Vaikka tämä onkin nk. kynnyshanke ja saamme pojan vessankynnyksen yli, hän tarvitsee vielä tukeamme selviytyä kynnyksen ylitettyään. Erankan kynnys vammaisena on normaalia leveämpi ja hän tarvitsee vielä apuamme ponnistaakseen sitten itse kelvolliseen elämään. Pojalla, joka selvästi on tullut äitiinsä, on sinnikkyyttä ja halua auttaa itseään. Positiivinen asenne on paikallaan ihailtavasti.
Tämä on siis tarina uudesta ystävästämme Erankosta, jonka jalat eivät mahtuneet kasvamaan äidin kohdussa. Tämä tarina on tosi. Tämä tarina jatkuu.
Edellä oleva tarina on vain yksi viimeisen viikon aikana kokemistamme. Näitä tarinoita on paljon. Eläviä tarinoita. Ei tarvita merkillistä mielikuvitusta ymmärtämään miksi olemme onnellisia saadessamme auttaa tällaisia jalattoman Eranka-pojan tapaisia.
TULKAA KYLÄÄN
Aiemmin lupailin järjestää ryhmämatkan Sri Lankaan, mutta yhteistyökumppanin löytäminen on ollut vaikeaa. Avoimesti haluamme esitellä hankkeitamme myös paikan päällä. Yhdistäkää lomanne ja tulkaa katsomaan kuinka Lotus Hill -vammaiskeskus nousee tai kuinka iloisia ovatkaan Toivolan lapset. Finnairilla Intian kautta. Hinta edestakaisin 700-900? tai Euroopan kautta useita eri vaihtoehtoja. Käytämme paljon matkatoimisto MY JETTIÄ Sieltä saat matkat ja majoitukset.
VÄLILLÄ KOTIIN
Puolipäiväeläkeläisyys edellyttää sitä debetin hoitoa. Siksi välillä kotiin. Paluumatka nyt Colombosta New Delhin kautta. Lentoaika yhteensä n. 10 tuntia yhdellä välilaskulla. Delhissä 7 tunnin odotus, mutta mieluummin 7 tuntia kentällä kuin sama lisätuntimäärä koneen ahtaudessa.
Tavarat menivät suoraan Turkuun asti yhdellä huitaisulla. Marjan laukussa oli lastenlapsillemme Iinalle ja Akulle 2 isoa Papaiaa. Turvatarkastuksen läpivalaisussa eivät näyttäneet vaarallisilta, mutta perillä kotona ne olivat räjähdyspisteessä. Liian kypsinä matkaan. Ihan niin kuin mekin Marjan kanssa.
LÄHTÖLÄMPÖTILA RATKAISEE
ILMASSA MAAN TAVALLA
Colombosta Delhiin lensimme sri lankalaisella Air Lankan koneella. Sisälämpötila oli ainakin +30 astetta. Tiedustelin purserilta syytä moiseen. "Me pyrimme asiakkaiden viihtyvyyteen ja olemme säätäneet koneen lämpötilan samaksi kuin Colombon kotilentokentällä" . Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun kerroin, että aivan loogista. Ilmankos Finnairilla oli Helsingistä tullessamme sisälämpötila -5 astetta.
Alkuvalmistelut seuraavaa matkaa varten ovat alkaneet. Joulu kotona ja Tapaninpäivänä takaisin.
HUOMENTA SUOMI KESKIVIIKKONA
Olen saanut kutsun keskiviikkona 21.11 klo 7.40 MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmaan. Rita Strömmerin työstämät kuvatarinat Lotus Hill toiminnasta pyörinevät mukana. Ja varmasti jutellaan aiheesta. Saa nährä, on tuk takka hyvi!
Levitäthän tietoa ystävillesi ja työkavereillesi. Kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tullee tuutista muutaman kirjan verran informaatiota. Nähdäänhän?
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Vaimo muistutti illalla minua muistamattomuudesta. Olen alkanut unohdella muka asioita. Hän lupasi auttaa minua ja liimasi illalla ulko-oven sisäpuolelle suuren lapun muistutukseksi aamulla töihin lähtiessäni. Lähdin aamulla ja näin muistilapun. Kiireessä repäisin sen mukaani ja autossa luin sen tarkkaan.
Siinä luki: "MUISTA!" Mitenköhän tulisin toimeen ilman muistavaa vaimoani?
maanantai 12. marraskuuta 2007
Syrjäytetyt vai syrjäytyneet
Sri Lanka 12.11.2007
--------------------------------------------------------------------------------
UUTISIA SUOMESTA
Saimme asennettua satelliittivehkeet niin, että yhteys YLE1 -radioon toimi. Tuntui mukavalta. Saman tien alkoi kuulua uskomatonta uutista Suomesta. Opettajana, isänä ja isoisänä minua ahdisti lujaa. Kun viime kerralla autopommi räjähti läheisyydessämme, lähimmäisemme pyysivät meidän tulevan kotiin. Turvaan.
Pitäisikö meidän nyt jäädä tänne? Turvaan. Ei maailma ole turvallinen paikka.
SYRJÄYTETYT VAI SYRJÄYTYNEET LAPSET
Mietimme omaa työtämme täällä. Kuuntelimme päivät pääksytysten radiosta kuinka alan asiantuntijat neuvoivat, miten pitää ennalta ehkäistä tällaisia tragedioita. Lapset voivat huonosti. Terapiatyötä on tehtävä. Olemmeko täällä kaukana ihan väärää tekemässä?
Sitten valkeni. Sitä työtähän me juuri teemme. Toivolan lastenkoti on täynnä omaa syyttään syrjäytyneitä, hyväksikäytettyjä, kadulle heitettyjä, orpoja ja onnettomia lapsia. Kuka heitä terapioi? Onko mahdotonta, että joku Toivolan pojista lähtisi naapurikouluun viidakkoveitsellä tappamaan lapsia ja opettajia?Olisikohan näillä onnettomilla ja osattomilla lapsilla katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan? Olisiko sen vertaa kuin suomalaisilla nuorilla?
Kun Toivolan nuori poika kysyi: "Miksi te rakastatte meitä, vaikka olemme tällaisia surkeita, onnettomia ja pikkurikollisia", valkeni työmme motiivi.
Toivolassa on lapsia 120-150 kerrallaan. Vaihtuvuutta on aika paljon. Hankkeemme on pystynyt auttamaan jo nyt 3 vuoden aikana satoja syrjäytettyjä lapsia ja nuoria. Ei siis syrjäytyneitä omasta tahdostaan, vaan tahtomattaan syrjäytettyjä. Kuka heitä rakasti, kun Toivola oli vankila?
Väitän, että näille terapian tarpeessa oleville lapsille parasta terapiaa ovat olleet hygienian kautta saatu terveys sekä paikan ilmapiiri. Huoneiden ikkunaristikot ovat vaihtuneet sulkapalloverkkoihin. Heistä joku sentään välittää. Edes valkoinen ihminen. Vanhemmat, perheet, ystävät ja yhteiskunta on lakannut välittämästä.
Tuntuu siltä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En osaa nähdä eroa syrjäytyneen ja syrjäytetyn lapsen välillä. Väristäkään riippumatta.
OPETAMMEKO KERJÄLÄISIKSI?
Vuosien mittaan opimme koko ajan tästä yhteiskunnasta. Vaikka hitaasti, mutta kuitenkin. Ajattelutapamme ovat yhtä kaukana toisistamme kuin maantieteellinen asemamme.
Olemme satsanneet muutamaan onnettomaan perheeseen. Auttaneet kynnyksen yli ja antaneet vauhtia. Tönitty eteen päin vähän väliä. Eilen kuulimme erään autetun perheen isän käyneen puhumassa tosi rumaa paikallisesta ystävästämme, jonka ansiosta alunperin he saivat avun. Se on perhe, jonka täysin terve isä ei vaivaudu edes roska-astiaa tyhjentämään. Oli tarkoitus, että Rita Strömmer käy kuvaamassa raporttiinsa tämän perheen juuri rakennettua kotia.
Kävimme siellä ja havaitsimme kauhuksemme, että paikka oli kuin sikolätti. Kiireesti palkkasimme paikallisen naisen siivoamaan sen. Maalautimme lattiat ja hankimme uudet petivaatteet ja verhot. Kun tämän kaiken jälkeen he tyhjensivät kuukausittaiseen ruokaan tarkoitetun tilinsä rouvan korvakoruihin, alkoi mitta täyttyä. "Mani mani" - käsi ojossa aina kun ajoimme ohi.
Marja tilasi Coolmanin tulkiksi ja lupasi mennä kertomaan heille kauniisti, että nyt tästä eteenpäin heidän pitää tulla itse toimeen. Olemme auttaneet heidät heittäen kynnyksen yli ja vetäneet perässämme vuosikausia. Meidän rahat menevät nyt tästä eteenpäin vammaislasten rakennukseen. Niin kuin menevätkin."Me emme saa opettaa heitä kerjäläisiksi", sanoi viisas vaimoni.
Että tällaisiakin juttuja. Lupasin jo kauan sitten, että kerron kaikki.
KYNNYSHANKKEITA
Tulemme jatkossa entistä enemmän keskittämään ruohonjuuritason pienissä avustushankkeissa auttamaan syyttään kynnyksen taakse jääneitä Autamme kynnyksen yli ja alkuun. Sitten on itsellisyyden aika. Tämänkin olemme oppineet ihan itse.
--------------------------------------------------------------------------------
JÄTTILÄISVAULAT SÄVÄHDYTTÄVÄT
Vaulat, eli jättiläislepakot ovat melkoisia epeleitä. Yli metrin siipiväli on kunnioitettava, pelottavakin mitta. Eilen illalla Onkkelin banaanisiivut houkuttelivat niitä hämärän rajamailla terassimme puuhun ison joukon. Sain isolla Nikonillani kuvan siitä. Tulostan ja laitan näille sivuille kun tulen kotiin.
UUSI YSTÄVÄMME
- JALATON POIKA ERANKA
Olemme saaneet uuden ystävän. Hänen kanssaan on touhuttu ja järjestelty niin paljon, että varaan seuraavan päiväkirjani kokonaan kertomaan hänestä sanoin ja kuvin. Älkää lukeko sitä, jos olette liian hellämielisiä. Me menetimme Marjan kanssa palan sydäntämme tälle helluiselle nuorukaiselle. Esimerkki sinnikkyydestä, nokkeluudesta ja yrittämisestä. Sellaista on hienoa auttaa.
LOTUS HILL NOUSEE KUKKULALLE
Päivä päivältä vammaiskeskuksen rakennus nousee. Nyt hieman alkuvauhtia hitaammin, sillä rakentajan toinen kohde, iso koulu, on viimeistelyä vaille. Tahti sopii nyt meille, koska kummirahojen kerääntyminen ei tahdo pysyä perässä.
VANHA HYVÄ HOITOKEINO
Eilen Marja siivosi keittiön kaappeja. Yhdessä kaapissa olivat sähköjohdon päät näkyvissä ilman suojausta. Vaimo tuli lujaa alas tuolin päältä. Taisin suhtautua tapahtumaan oudosti. Sanoin, että ennen vanhaan tällaisilla sähköshokkihoidoilla poistettiin ihmiseltä hullunoireita. "Sä olet nyt niistä varmaan vapaa!"
Loppupäivä oli taas rauhallista. Ei oikein juteltu.
NAAPURIN TONTTI
Kuten useaan otteeseen olen kertonut, hetteikön puoleinen naapurimme asuu viheliäisissä olosuhteissa. Olemme kahteen kertaan ostaneet heille tontin, mutta isä vaatii 3-kerroksista kerrostaloa. Itse hän asuisi yläkerroksessa. Vaimo keskimmäisessä ja lapset alimmassa.
Kun emme rakentaneet kerrostaloa heille, ukko rähjää aidan takana entisellään.
Viikonloppuna tämän mölytoosan vaimo tuli pihallemme ja kertoi, että nyt heillä olisi tontti katsottuna, jos me lunastaisimme sen ja rakentaisimme YKSIKERROKSISEN kodin heille.
Kerroin, että sori vaan. Moneen kertaan yritimme, mutta ei kelvannut. Nyt kaikki rahamme menevät vammaiskeskuksen rakentamiseen. Niin kuin menevätkin. Paikalla ollut toimittaja Rita Strömmer totesi siihen, että saahan ukko vähän miettimistä ja saa vastata huutonsa.
Että tällaisiakin juttuja.
TAKUULLA SATAA
Toivolan uudisrakenteemme saivat tarkastuskäynnin. Vessojen ovet repsottavat. Kuivauskatoksen katto vuotaa. Suihkuhuoneen avain on kadoksissa. Kävimme rakentajan kanssa läpi ongelmat. "Ei se silloin vuotanut kun teimme sen!" Että tällaista.
Lapset virkkasivat sankoin joukoin ystävyyden rannekkeita. Tuon niitä Suomeen tullessamme.
PALKANKOROTUS
Onkkeli pyysi lisää palkkaa. Riisin hinta on noussut 25%. Nostimme palkkaa, koska perustelut olivat hyvät. Koirat syövät enemmän kuin hän itse ja hän maksaa palkastaan koirien ruoat. Käyn aina paikalla ollessamme ostamasta lihakaupasta varta vasten pakastettuja koiranruokapusseja. Nämä dogin boxit eivät sovellu ihmisten kotiruoaksi.
Eilen ostin kaksi kahden kilon mussukkaa. Sulatin ne vessan lavuaarissa ja annoin aamulla hauveleille. Vesipuhvelin kurkkutorvien ym. kalujen hotkaisu (siis noin 2 kg) kesti Tarjalta 2 minuuttia. Bulladilta se vei yli 3 minuuttia, kun sen piti vanhuksena ikenillään niitä nassutella.
Kumpikin sai hikan. Olisiko ollut liian kylmää einettä.
SANATERMIITIT HUKASSA
Viime viikolla trombi vei rantahotellista katon. Vaimo lähetti tyttärellemme Meksikoon viestin, että tornado vei katon. Siihen minä viisastelemaan, että se oli trombi. "Olkoon vaikka torbedo, mitäs keksivät niin vaikeita nimiä"
Että tällaista täältä. Ei edelleenkään mitään merkillistä. Koettakaa pärjätä. Kun mekin pärjäämme. Lämpimin (+30) terveisin.
Pentti-Oskari
Ps. Naapuri, se joka ei huutele rumia aidan takaa, kertoi hauskan jutun,
Taustaa ensin: Kun Sri Lankassa on Fullmoon eli täydenkuun päivä, kukaan ei tee työtä. Huilivat vaan.
Srilankalainen astronautti kävi kuussa.
- Mikä sinun työtehtäväsi siellä kuussa oli, kysyi colombolainen toimittaja astronautin saavuttua kotiin?
- En tehnyt mitään!
- Kunnet?
- Oli koko ajan Fullmoon.
--------------------------------------------------------------------------------
UUTISIA SUOMESTA
Saimme asennettua satelliittivehkeet niin, että yhteys YLE1 -radioon toimi. Tuntui mukavalta. Saman tien alkoi kuulua uskomatonta uutista Suomesta. Opettajana, isänä ja isoisänä minua ahdisti lujaa. Kun viime kerralla autopommi räjähti läheisyydessämme, lähimmäisemme pyysivät meidän tulevan kotiin. Turvaan.
Pitäisikö meidän nyt jäädä tänne? Turvaan. Ei maailma ole turvallinen paikka.
SYRJÄYTETYT VAI SYRJÄYTYNEET LAPSET
Mietimme omaa työtämme täällä. Kuuntelimme päivät pääksytysten radiosta kuinka alan asiantuntijat neuvoivat, miten pitää ennalta ehkäistä tällaisia tragedioita. Lapset voivat huonosti. Terapiatyötä on tehtävä. Olemmeko täällä kaukana ihan väärää tekemässä?
Sitten valkeni. Sitä työtähän me juuri teemme. Toivolan lastenkoti on täynnä omaa syyttään syrjäytyneitä, hyväksikäytettyjä, kadulle heitettyjä, orpoja ja onnettomia lapsia. Kuka heitä terapioi? Onko mahdotonta, että joku Toivolan pojista lähtisi naapurikouluun viidakkoveitsellä tappamaan lapsia ja opettajia?Olisikohan näillä onnettomilla ja osattomilla lapsilla katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan? Olisiko sen vertaa kuin suomalaisilla nuorilla?
Kun Toivolan nuori poika kysyi: "Miksi te rakastatte meitä, vaikka olemme tällaisia surkeita, onnettomia ja pikkurikollisia", valkeni työmme motiivi.
Toivolassa on lapsia 120-150 kerrallaan. Vaihtuvuutta on aika paljon. Hankkeemme on pystynyt auttamaan jo nyt 3 vuoden aikana satoja syrjäytettyjä lapsia ja nuoria. Ei siis syrjäytyneitä omasta tahdostaan, vaan tahtomattaan syrjäytettyjä. Kuka heitä rakasti, kun Toivola oli vankila?
Väitän, että näille terapian tarpeessa oleville lapsille parasta terapiaa ovat olleet hygienian kautta saatu terveys sekä paikan ilmapiiri. Huoneiden ikkunaristikot ovat vaihtuneet sulkapalloverkkoihin. Heistä joku sentään välittää. Edes valkoinen ihminen. Vanhemmat, perheet, ystävät ja yhteiskunta on lakannut välittämästä.
Tuntuu siltä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En osaa nähdä eroa syrjäytyneen ja syrjäytetyn lapsen välillä. Väristäkään riippumatta.
OPETAMMEKO KERJÄLÄISIKSI?
Vuosien mittaan opimme koko ajan tästä yhteiskunnasta. Vaikka hitaasti, mutta kuitenkin. Ajattelutapamme ovat yhtä kaukana toisistamme kuin maantieteellinen asemamme.
Olemme satsanneet muutamaan onnettomaan perheeseen. Auttaneet kynnyksen yli ja antaneet vauhtia. Tönitty eteen päin vähän väliä. Eilen kuulimme erään autetun perheen isän käyneen puhumassa tosi rumaa paikallisesta ystävästämme, jonka ansiosta alunperin he saivat avun. Se on perhe, jonka täysin terve isä ei vaivaudu edes roska-astiaa tyhjentämään. Oli tarkoitus, että Rita Strömmer käy kuvaamassa raporttiinsa tämän perheen juuri rakennettua kotia.
Kävimme siellä ja havaitsimme kauhuksemme, että paikka oli kuin sikolätti. Kiireesti palkkasimme paikallisen naisen siivoamaan sen. Maalautimme lattiat ja hankimme uudet petivaatteet ja verhot. Kun tämän kaiken jälkeen he tyhjensivät kuukausittaiseen ruokaan tarkoitetun tilinsä rouvan korvakoruihin, alkoi mitta täyttyä. "Mani mani" - käsi ojossa aina kun ajoimme ohi.
Marja tilasi Coolmanin tulkiksi ja lupasi mennä kertomaan heille kauniisti, että nyt tästä eteenpäin heidän pitää tulla itse toimeen. Olemme auttaneet heidät heittäen kynnyksen yli ja vetäneet perässämme vuosikausia. Meidän rahat menevät nyt tästä eteenpäin vammaislasten rakennukseen. Niin kuin menevätkin."Me emme saa opettaa heitä kerjäläisiksi", sanoi viisas vaimoni.
Että tällaisiakin juttuja. Lupasin jo kauan sitten, että kerron kaikki.
KYNNYSHANKKEITA
Tulemme jatkossa entistä enemmän keskittämään ruohonjuuritason pienissä avustushankkeissa auttamaan syyttään kynnyksen taakse jääneitä Autamme kynnyksen yli ja alkuun. Sitten on itsellisyyden aika. Tämänkin olemme oppineet ihan itse.
--------------------------------------------------------------------------------
JÄTTILÄISVAULAT SÄVÄHDYTTÄVÄT
Vaulat, eli jättiläislepakot ovat melkoisia epeleitä. Yli metrin siipiväli on kunnioitettava, pelottavakin mitta. Eilen illalla Onkkelin banaanisiivut houkuttelivat niitä hämärän rajamailla terassimme puuhun ison joukon. Sain isolla Nikonillani kuvan siitä. Tulostan ja laitan näille sivuille kun tulen kotiin.
UUSI YSTÄVÄMME
- JALATON POIKA ERANKA
Olemme saaneet uuden ystävän. Hänen kanssaan on touhuttu ja järjestelty niin paljon, että varaan seuraavan päiväkirjani kokonaan kertomaan hänestä sanoin ja kuvin. Älkää lukeko sitä, jos olette liian hellämielisiä. Me menetimme Marjan kanssa palan sydäntämme tälle helluiselle nuorukaiselle. Esimerkki sinnikkyydestä, nokkeluudesta ja yrittämisestä. Sellaista on hienoa auttaa.
LOTUS HILL NOUSEE KUKKULALLE
Päivä päivältä vammaiskeskuksen rakennus nousee. Nyt hieman alkuvauhtia hitaammin, sillä rakentajan toinen kohde, iso koulu, on viimeistelyä vaille. Tahti sopii nyt meille, koska kummirahojen kerääntyminen ei tahdo pysyä perässä.
VANHA HYVÄ HOITOKEINO
Eilen Marja siivosi keittiön kaappeja. Yhdessä kaapissa olivat sähköjohdon päät näkyvissä ilman suojausta. Vaimo tuli lujaa alas tuolin päältä. Taisin suhtautua tapahtumaan oudosti. Sanoin, että ennen vanhaan tällaisilla sähköshokkihoidoilla poistettiin ihmiseltä hullunoireita. "Sä olet nyt niistä varmaan vapaa!"
Loppupäivä oli taas rauhallista. Ei oikein juteltu.
NAAPURIN TONTTI
Kuten useaan otteeseen olen kertonut, hetteikön puoleinen naapurimme asuu viheliäisissä olosuhteissa. Olemme kahteen kertaan ostaneet heille tontin, mutta isä vaatii 3-kerroksista kerrostaloa. Itse hän asuisi yläkerroksessa. Vaimo keskimmäisessä ja lapset alimmassa.
Kun emme rakentaneet kerrostaloa heille, ukko rähjää aidan takana entisellään.
Viikonloppuna tämän mölytoosan vaimo tuli pihallemme ja kertoi, että nyt heillä olisi tontti katsottuna, jos me lunastaisimme sen ja rakentaisimme YKSIKERROKSISEN kodin heille.
Kerroin, että sori vaan. Moneen kertaan yritimme, mutta ei kelvannut. Nyt kaikki rahamme menevät vammaiskeskuksen rakentamiseen. Niin kuin menevätkin. Paikalla ollut toimittaja Rita Strömmer totesi siihen, että saahan ukko vähän miettimistä ja saa vastata huutonsa.
Että tällaisiakin juttuja.
TAKUULLA SATAA
Toivolan uudisrakenteemme saivat tarkastuskäynnin. Vessojen ovet repsottavat. Kuivauskatoksen katto vuotaa. Suihkuhuoneen avain on kadoksissa. Kävimme rakentajan kanssa läpi ongelmat. "Ei se silloin vuotanut kun teimme sen!" Että tällaista.
Lapset virkkasivat sankoin joukoin ystävyyden rannekkeita. Tuon niitä Suomeen tullessamme.
PALKANKOROTUS
Onkkeli pyysi lisää palkkaa. Riisin hinta on noussut 25%. Nostimme palkkaa, koska perustelut olivat hyvät. Koirat syövät enemmän kuin hän itse ja hän maksaa palkastaan koirien ruoat. Käyn aina paikalla ollessamme ostamasta lihakaupasta varta vasten pakastettuja koiranruokapusseja. Nämä dogin boxit eivät sovellu ihmisten kotiruoaksi.
Eilen ostin kaksi kahden kilon mussukkaa. Sulatin ne vessan lavuaarissa ja annoin aamulla hauveleille. Vesipuhvelin kurkkutorvien ym. kalujen hotkaisu (siis noin 2 kg) kesti Tarjalta 2 minuuttia. Bulladilta se vei yli 3 minuuttia, kun sen piti vanhuksena ikenillään niitä nassutella.
Kumpikin sai hikan. Olisiko ollut liian kylmää einettä.
SANATERMIITIT HUKASSA
Viime viikolla trombi vei rantahotellista katon. Vaimo lähetti tyttärellemme Meksikoon viestin, että tornado vei katon. Siihen minä viisastelemaan, että se oli trombi. "Olkoon vaikka torbedo, mitäs keksivät niin vaikeita nimiä"
Että tällaista täältä. Ei edelleenkään mitään merkillistä. Koettakaa pärjätä. Kun mekin pärjäämme. Lämpimin (+30) terveisin.
Pentti-Oskari
Ps. Naapuri, se joka ei huutele rumia aidan takaa, kertoi hauskan jutun,
Taustaa ensin: Kun Sri Lankassa on Fullmoon eli täydenkuun päivä, kukaan ei tee työtä. Huilivat vaan.
Srilankalainen astronautti kävi kuussa.
- Mikä sinun työtehtäväsi siellä kuussa oli, kysyi colombolainen toimittaja astronautin saavuttua kotiin?
- En tehnyt mitään!
- Kunnet?
- Oli koko ajan Fullmoon.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Linjat kuntoon riisipellon laidalla
Sri Lanka 6.11.2007
--------------------------------------------------------------------------------
PERSOONALLISUUTTA LÖYTYY
Tulimme tänne tällä kertaan vain 3 viikoksi. Joulukuussa sitten taas kuukausikaupalla olemaan. Tulotarve oli mm. vammaiskeskuksen rakennuksen edistymisen tilannearviointi. Rakentajan puolelta alkoi vähän töksähdellä työn edistyminen. Ave ja Keke viestittivät, että nyt tarvitaan tiukka palautekeskustelu.
Siirryimme, munkki Banagala, idean isä. Marja, idean äiti, Ave, Keke sekä urakoitsija ja minä, palkkaamamme juristin toimistoon Galleen. Urakkasopimus oli näet kirjoitettu siellä. Asiat avattiin. Se oli eri kulttuurien ilotulitusta.
On varmaa, että jos sri lankalainen tulee rakennuttamaan Rymättylään venevajaa tai Inariin laavua, siinä ei muukalaisen sana paljoa paina. Vaikka muukalainen sen maksaisi. Se oli toisen puolen lähtökohta. Maassa on maan tavat. Oma kulttuurinsa. Onhan täällä 15 v aikana tottunut näkemään monenlaista toimintatapaa.
Kaukaa viisaasti tämä rakennusprojekti lähti heti alkuun vahvasti kansainvälisin kriteerein. Asiantuntijamme Jouni Aitamaa, jolla oli jo yli kuuden vuoden kokemus paikallisesta rakennuskulttuurista, antoi eväät urakkasopimukseen. Ne vielä kuorrutettiin paikallisen arvostetun ja taitavan juristin siunauksella. Hän on erikoistunut rakentamisjuridiikkaan.
Jouni sanoi, että urakan maksu on paloiteltava pieniin osiin, muuten ei homma hoidu. Ei uutta osamaksua, ennen kuin vanha on hoidettu kuntoon.. Trappa på trappa. Tämän vinkin ymmärtäminen ei ollut vähimmässäkään määrin outoa. Perin tuttua.
Kun vuosia sitten omaa taloamme rakennettiin, palkka maksettiin aina työpäivän jälkeen. Yksi päivä kerrallaan. Jos maksettiin etukäteen 2 päivää, saattoi olla varma, että töihin tullaan vasta kun raha on käytetty. Siis hutipäivän jälkeen. Ja jos onneton menet maksamaan viikon etukäteen, seisoo työt viikon. Niin helppoa se on kun sen tietää.
Urakoitsijan kanssa ei näin lyhytjännitteinen systeemi tietenkään toimi. Vaikka hän maksaa työmiehille päivittäin. Arvaatte varmaan miten kävi kun sopimuksen mukaan isohko erä maksettiin. Työt pysähtyivät. Selitysten mestarointia. Sateet kiusaa jne.
--------------------------------------------------------------------------------
ISIEN PAHAT TEOT KOSTAUTUVAT
Siksi siis tuomarille. Kuuntelimme hämmentyneinä kun tuomari ripitti urakoitsijaa oikein olan takaa. Urakoitsija parkaisi siihen hätääntyneenä, että miten tuomari sri lankalaisena voi olla meidän puolellamme? Turistien puolella? (kaikki ulkomaalaiset ovat täällä turisteja) Englantilaisten siirtomaaherrojen pahat teot kostautuvat suomalaisillekin jälkipolville.
Urakoitsija oli vain suuremman summan saatuaan käyttänyt rahaa muihin kuluihin. Santaan ja sementtiin eikä palkkoihin riittänyt enää rahaa. Mitä se meille kuuluu. Sehän on hänen rahaansa.
Kansakouluruotsillani sain sivallettua, että rahat eivät ole hänen, eikä Lotus Hill hankkeen, vaan ne ovat vammaisten lasten. Ja Keke antoi lisävauhtia. Lopuksi juristi kokosi asiat yhteen ja löi nyrkkiä pöytään: Nyt on kyse vammaislapsille tarkoitetuista rahoista. Nyt ei ole kyse sri lankalaisesta käyttäytymiskulttuurista eikä suomalaisesta. Nyt toimitaan kuten sopimuksessa on kirjoitettu ja laissa sanotaan. "Minä olen tässä asiassa lakimies enkä sri lankalainen. Edellytän sopimusten täydellistä noudattamista. Kaikki muu on turhaa hölinää."
Tein ristinmerkkiä päiväntasaajapaitani alla. Luojalle kiitos, että lähdimme matkaan tällaisen miehen kanssa.
Lopuksi saimme urakoitsijan vielä allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella loppumaksut pilkotaan vielä pienempiin osiin. Maksut jatkossa viikoittain. Ja meillä on oikeus maksaa aliurakoitsijoille ja tavarantoimittajille suoraan, jos tilanne niin vaatii.
Kuulostaa lapselliselta rahankäyttökulttuurilta. Mutta tuntuu vaan niin kovin tutulta. 60-luvun soittajalla ei taatusti ollut keikalle mennessä kahvirahaa. Keikkapalkkiot saatiin keikka keikalta. Keikkapalkkio oli kumman sopiva, koska se kesti tasan tarkkaan seuraavaan keikkaan asti. Senpä vuoksi Korjuksen Seppo hihkaisi aikanaan kun aloitin ensimmäisenä Suomessa kuukausipalkan maksamisen soittajille: "Nythän mie voin ostaa vaikka huonekaluja! "
--------------------------------------------------------------------------------
ONNETONTA RAHANKÄYTTÖÄ ONNELASSA
Onnelan vammaistalon asukkaat olivat kiitollisia. Olivat juuri saaneet toimestamme lattiat maalattua, uudet verhot, liinavaatteet ja WC:n piduaarin kuntoon. Isäntä näytti pankkikirjaa, johon olimme laittaneet viime huhtikuussa 1200 rupia kuukautta kohden heidän päivittäiseen elämiseensä. Se oli miltei tyhjä, vaikka sen piti riittää kevääseen asti. Pitää mennä pankkiin selvittämään syy, miksi rahaa on annettu sulkutililtä enemmän kuin oli sovittu.
Kun he kuulivat meidän saapuneen jo näin aikaisin syksyllä, tuli kiirus tyhjentää tili. Äiti osti itselleen korvakorut! Iloisena ja onnellisena näytti niitä meille, että eivätkö olekin kauniit. Olihan ne. Ole siinä sitten vihainen näille! Anna mun kaikki kestää. Tällai tänään, sanoi entinen porilaismuusikko.
--------------------------------------------------------------------------------
UUDET NEUVOTTELUT RAKENTAJAN KANSSA
Päätimme nyt seurata rakennustoimia päivä päivältä ja siirtyä toteutuksessa suoraan alihankintakontaktiin, jollei rakentaja hoida asioita sovitusti. Tähän saimme juristilta ohjeet. Jokainen ymmärtää tietenkin, mitä se meidän valvontatyössämme vaikuttaa.
Olisitte kuulleet rakentajan kootut selitykset rahan käytöstään. Siinä oli lainausta ja hyväntekeväisyyttä sun muuta. Onneksi meillä on merkittävä pankkitakuu ja sen pitävyys on tarkistettu tuomarimme toimesta.
Vahingot ovat tässä vaiheessa vasta aikataulusta lipsuminen, mutta toisaalta alkupäässä saatiin etumatkaa aika lailla. Sen puolesta ei ole hätää. Oli hyvä, että ärähdettiin ajoissa, ennen kuin varsinaista vahinkoa ehti syntyä. Helppoa ei ole näiden kanssa. Sellaisia luonnonlapsia.
--------------------------------------------------------------------------------
LISÄÄ KULTTUURIN KUKKASIA
Eilen totesin, että arkkitehti ei ole käynyt pitkään aikaan paikalla. Sopimus edellyttää määräaikaisia tarkastuskäyntejä. Sovimme, että tänään klo 12 arkkitehti ja rakentaja tulevat työmaalle. Keke ja Ave olivat Marjan kanssa Gallessa hankkimassa Toivolaan täishampoota ja tyynynpäällisiä. He kiiruhtivat kesken ostoksiensa tontille.
Minä pomputtelin mopollani kotoamme sinne. Matkalla tuli kaatosade ja kosteusprosenttini oli sen mukainen. Tiellä oli vettä 10sm ja vesihiihtelin kiiruissani sekameteliliikenteen seassa ehtiäkseni ajoissa treffeille. Suomalaiskansalliseen tapaan olin perillä 5 min ennen sovittua aikaa ja muut tulivat heti perässä. Tunnin odotuksen jälkeen soitimme arkkitehdille: "Joo. Ei he ehdi. Mutta huomenna klo 9.00 varmasti ovat paikalla."
Ei tarvinne kertoa nöyryytyksen määrää. Onneksi tästä ei saa pahastua, sillä se kuuluu tähän käyttäytymiskulttuuriin. Olo on kuin oikealla turistilla. Saamarin englantilaiset siirtomaaherrat, kun jätitte jälkeenne tällaisen kunnioituksen valkoista miestä kohtaan.
Harmissamme ajoimme Baddegaman kylän paikalliseen Hesburgeriin, jossa sulatimme nöyryytyksemme herkulliseen kana top shuehen. Vihanneksia ja kanaa pilkottuna pieneksi, vokkipanulla öljyssä ja chiliä reippaasti. Niin reippaasti, että piti tilata riisiä plantinkiksi. 200 rupiaa (1.25?) annos.
Ajelin yksin hissukseen viidakkoteitä kotia kohti. Paitakin alkoi kuivua. Läheisen kylän keskellä nenään tuoksahti pullan tuoksu. Jarrutin ja siirryin kaupantekoon. Oli mm. vanhanajan "Pusu" -tyyppisiä makeahkoja kahvileipiä. Muovikassillinen juuri uunista tulleita erilaisia lämpimäisiä. Mukaan sain vielä paikallista punaista limonadia. Ajoin tovin ja pysähdyin riisipellon laitaan. En kerro montako pusua söin. Limonaatin join kokonaan ja se maistui kuin lapsena uimakoulussa. Koululapsia käveli vastaan ja niitä naurahti limonaditaukoni liikenteen keskellä. Vilkuttivat ja hymyilivät. Kikattivatkin. Joku huusi, että "Buddha" (olenkohan taas lihonut) Käynnistin moponi ja jatkoin kävelyvauhtia eteenpäin. Minulle tuli taas hyvä olo. Kaikesta. Olen onnellinen, että saan elää tällaista elämää.
--------------------------------------------------------------------------------
LISÄÄ VOLUNTÄÄRJEÄ
Torstaina saapui turkulainen taidepedagogi Mirja Gustafsson kuukauden visiitille. Hän tuli omalla kustannuksellaan kuukaudeksi tutustumaan ja haistelemaan josko hänestä olisi jatkossa apua. Yritämme kiireen keskellä perehdyttää häntä. Ensi sijaisesti Ilolan vammaisten virkistämiseen.
--------------------------------------------------------------------------------
MEDIA SAAPUU
Perjantaina saapui Rita Strömmer asemapaikastaan Bankogista. Hänen vierailunsa liittyy jo viime keväänä alustavasti sovittuun yhteistyöprojektiin MTV:n kanssa. Rita kuvaa taustamateriaalia mahdollisesti toteutettaviin Huomenta Suomi -ohjelmiin marraskuun lopussa. Lotus Hill hankkeemme on herättänyt kiinnostusta erilaisuudellaan monien muiden avustushankkeiden joukossa.
Rita saapui kotiimme aamuyöllä klo 5 lauantaina. Samana päivänä alkoi urakkamme, joka jatkuu keskiviikkoiltaan asti. Hän lähtee silloin takaisin. On taltioitu Toivolan lasten vastaanottokeskus, kuvattu tyttöjen täipesut ja monimuotoista elämää siellä. Banagalan köyhien lasten koulussa kuvattiin myös ministerimunkki Samanthan haastattelu. Lotus Hill -vammaiskeskuksen työmaalla kului melkein päivä.
Eilen illan suussa Rita ja Marja lähtivät kävelemään kylän raittia ja osuivat parahiksi Onnelan naapurin mentaalihäiriöisen miehen hautajaisseremonioihin. Mielenkiintoinen tapahtuma sekin.
Tänään he vierailivat myös jalattomana syntymästään asti olleen nuorukaisen kodissa, jonne olimme jo ehtineet ostaa uuden pyörätuolin. Äidillä oli ollut kohdussaan kasvain, joten lapsen jaloilla ei ollut tilaan kehittyä. Maasto kodin lähistöllä oli sellainen, että pyörätuolilla ei ollut alueelle asiaa. Hukkainvestointihan se ei ollut, sillä tarvitsijoita on. Nyt hankimme hänelle pientä polkupyörää.
Poika ajaa lastenpyörällä alkeellisten tekojalkojen avulla. Hurjan näköistä menoa. Koulunkäynti onnistuu vain 1-2 päivänä viikossa, mutta pojalla on siitä huolimatta loistavat arvosanat todistuksessaan.
He asuvat äidin kanssa surkeassa savimajassa, jonka katto vuotaa. Äiti käy kahtena päivänä viikossa töissä teeplantaasilla, saaden palkkaa päivässä 200 rupiaa eli 1.25 ?. Vessaa ei ole. Eräs ystävistämme lupasi 200? johonkin tärkeään kohteeseen. Nyt raha ja kohde ovat löytäneet toisensa.
--------------------------------------------------------------------------------
ONNENPOTKU PUHELINSOITTO
Lähtöämme edeltävänä päivänä Keke lähetti tekstiviestin, että meidän pitää tuoda tullessamme iso Suomen lippu juhlatilaisuuksiin. Sekä Toivolan lääkärillemme Fiskarsin sakset sekä nk. instrumenttisakset.
Soitin alan maahantuojalle OneMed Oy:öön Helsinkiin. Vastaajana oli Marketta Almgren. Kerroin lyhyesti hankkeemme pähkinänkuoressa ja pyysin saada OSTAA instrumenttisakset.
- Millaiset instrumenttisakset? Niitä on lukuisia erilaisia.
- En minä tiedä, jotkut instrumenttisakset vaan. Kyllä minä ne maksan.
- Mitä tarvikkeita heillä siellä nyt sitten on?
- Haaleata vettä ja likaisia rättejä!
- "Voi helevetti!", sanoi pehmeä naisääni. "Oota hetki, soitan sulle pian!"
Ja soitti: "Sain hyllyiltä koottua vähän tavaraan, mihin osoitteeseen laitan?" Laatikko tuli lähtöpäivänämme. 6.4 kg. Saatekirjeen mukaan sisällä muutamia instrumentteja, muutama stetoskooppi, verenpainemittari, Oto-Oftalmos kooppi ja korvasuppiloita botoskooppiin. Ja tutkimuskäsineitä. "Toivottavasti näille on käyttöä!" OneMed Oy Marketta Almgren + Susanna Liljendahl.
Avasimme paketin Toivolan lastenkodin johtajan huoneessa. Koko konkkaronkka paikalla. Lääkäri ja henkilökunta sekä meiltä kaikki Rita mukaan luettuna. Tavarat aseteltiin isolle pöydälle. Laskin, että siinä oli ainakin 50 yksikköä. Lääkärin silmät loistivat kuin Ceylonin teevadit. Paikallaolijat puhkesivat spontaaneihin aplodeihin.
Kiitoksia OneMed Oy:n tytöt! Ette tainneet tietää mitä saitte aikaan. Pääosa instrumenteista jätettiin Toivolan Medical Centeriin tarkan luettelon mukaisesti. Osa viedään Ilolan vammaiskotiin, jossa lääkärimme aloittaa viikoittaiset hoitopäivänsä, loput viemme oman kylämme ensiapusairaalaan. Taitaa vielä jäädäkin. Tämä kaikki alkoi siitä kun halusin ostaa yhdet instrumenttisakset.
--------------------------------------------------------------------------------
YSTÄVYYDEN RANNENAUHAT
Ostimme ison kassillisen värillisiä pumpulilankoja. Osan veimme Ilolaan, osan Toivolaan. Alkoi operaatio "Ystävyyden rannenauhat". Molemmissa paikoissa aloitettiin punomaan täällä hyvin yleisesti käytettyjä kauniita rannenauhoja. Tuomme nauhat mukanamme Suomeen. Ja lopun kai arvaattekin. Pitäkää varanne!
Joululahjarahoista kannattaa pieni siivu varata ystävyyden osoittamiseen. Vapaaehtoiseen pakotukseen perustuva valinnanmahdollisuus sisältää 2 vaihtoehtoa. Osta tai osta ja paru.
--------------------------------------------------------------------------------
TIIKERI TAPETTIIN
Tamilien poliittisen siiven johtaja räjäytettiin täsmäpommilla. Ystävät Suomesta lähettivät viestin, että olkaa varovaisia. Miten? Olemalla sisällä vai palaamalla Suomeen? Sielläkin kannattaa olla sisällä, ettei jää auton alle.
KOIRAN ELÄMÄÄ
Vahtikoiramme Bullad lähestyy koirien keskimääräistä kuolinikää. Se syö, huilii päivät pitkät ja kiukuttelee Tarja-rouvalle. Jotenkin tunnen suurta sympatiaa sitä kohtaan. Se on elämänsä haukut pian haukkunut ja häntälekkinsä leikkinyt. Häntäänsä ei enää jaksa paljoa heilutella.
INFLAATIO
Virallinen inflaatio on 19% mutta todellinen reippaasti enemmän. Tärkeät tuotteet, riisi, leipä ja polttoaineet ovat kallistuneet viime talvesta kymmeniä prosentteja. Rakennustarvikkeet myös. Rakentajamme joutuu pian ahtaalle kiinteän urakkasopimuksen myötä.
Naapuri sanoi, että valtio nostaa rakennusmateriaalien hintaa, koska tamilisotaan tarvitaan lisää rahaa. Täsmäpommit maksavat maltaita. Kun hinnat nousevat, ihmisillä ei ole enää varaa rakentaa. Rakennustyömiehiä on saatavilla nyt vaikka kuinka. Saisimmepa vammaiskeskuksen valmiiksi pian.
--------------------------------------------------------------------------------
MUNKKIPOLITIKOINTIA
Ystävämme Samantha, maan ensimmäinen munkki ministerinä, kertoi lähtevänsä jälleen politiikkaan. Sopisi kyllä paremmin Suomeen poliitikoksi koska taitaa saunomisen taidot. Buddhalaismunkit ovat kansan keskuudessa äärettömän suosittuja ja arvostettuja. Politiikkaan meneminen on ristiriitaista. Toisaalta on halu ja tarve vaikuttaa päätöksiin, toisaalta perinnetoimi ruohonjuuritasolla kansan keskuudessa. Burman tapahtuvat antavat aiheen asian syvälliseen pohdiskeluun.
Tänään Samantha näytti meille Baddegaman temppelin alapuolella tien varrella avatun informaatiokeskuksen. Kirjaston, jossa päivän lehdet. Internet viimeisen päälle. Nuoria houkutellaan kadulta parempaan tekemiseen kuin luimisteluun. Tekemättömyys aiheuttaa täälläkin epäsosiaalisia käyttäytymismuotoja vähitellen. Tietotekniikastako pelastus heille? Miksei?
On tämä maailman meno kummallista. Ei ole kauaakaan aikaa kun Kangas kutsui tietokonetta paholaisen keksinnöksi. Ja sellainen se tiensä päässä joskus onkin. Nyt kun saan tietokoneen jo auki, olen vähän jo pehmennyt. Mies alkaa vanheta ja pehmetä. "Miten niin alkaa?" tulkitsisi vaimoni sanomani.*
--------------------------------------------------------------------------------
SATAA SATAA AINA VAAN
Kolme kuukautta täällä on satanut melkein päivittäin. Tuk tuk- kuskimme sanoi, että huomenna loppuu. Kannattaa uskoa häntä.
Paperiliitto uhkaa taas lakolla kotomaassamme. On hyvä, että olemme täällä kaukana. Ei tarvitse ottaa kantaa.
Sain kaveriltamme Keijolta upeita luonnonkuvia. Mm. iskuun valmistautuvasta kobrasta. Lähetän ne liitteenä, jotta Suomen naiset lopettaisivat hiiripelkonsa.
Ei täällä mitään erikoista siis ole tapahtunut. Vatsa on toiminut loistavasti, eikä aamupissallekaan tarvitse enää herätyskelloa viritellä.
Tällai tänään!
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
--------------------------------------------------------------------------------
PERSOONALLISUUTTA LÖYTYY
Tulimme tänne tällä kertaan vain 3 viikoksi. Joulukuussa sitten taas kuukausikaupalla olemaan. Tulotarve oli mm. vammaiskeskuksen rakennuksen edistymisen tilannearviointi. Rakentajan puolelta alkoi vähän töksähdellä työn edistyminen. Ave ja Keke viestittivät, että nyt tarvitaan tiukka palautekeskustelu.
Siirryimme, munkki Banagala, idean isä. Marja, idean äiti, Ave, Keke sekä urakoitsija ja minä, palkkaamamme juristin toimistoon Galleen. Urakkasopimus oli näet kirjoitettu siellä. Asiat avattiin. Se oli eri kulttuurien ilotulitusta.
On varmaa, että jos sri lankalainen tulee rakennuttamaan Rymättylään venevajaa tai Inariin laavua, siinä ei muukalaisen sana paljoa paina. Vaikka muukalainen sen maksaisi. Se oli toisen puolen lähtökohta. Maassa on maan tavat. Oma kulttuurinsa. Onhan täällä 15 v aikana tottunut näkemään monenlaista toimintatapaa.
Kaukaa viisaasti tämä rakennusprojekti lähti heti alkuun vahvasti kansainvälisin kriteerein. Asiantuntijamme Jouni Aitamaa, jolla oli jo yli kuuden vuoden kokemus paikallisesta rakennuskulttuurista, antoi eväät urakkasopimukseen. Ne vielä kuorrutettiin paikallisen arvostetun ja taitavan juristin siunauksella. Hän on erikoistunut rakentamisjuridiikkaan.
Jouni sanoi, että urakan maksu on paloiteltava pieniin osiin, muuten ei homma hoidu. Ei uutta osamaksua, ennen kuin vanha on hoidettu kuntoon.. Trappa på trappa. Tämän vinkin ymmärtäminen ei ollut vähimmässäkään määrin outoa. Perin tuttua.
Kun vuosia sitten omaa taloamme rakennettiin, palkka maksettiin aina työpäivän jälkeen. Yksi päivä kerrallaan. Jos maksettiin etukäteen 2 päivää, saattoi olla varma, että töihin tullaan vasta kun raha on käytetty. Siis hutipäivän jälkeen. Ja jos onneton menet maksamaan viikon etukäteen, seisoo työt viikon. Niin helppoa se on kun sen tietää.
Urakoitsijan kanssa ei näin lyhytjännitteinen systeemi tietenkään toimi. Vaikka hän maksaa työmiehille päivittäin. Arvaatte varmaan miten kävi kun sopimuksen mukaan isohko erä maksettiin. Työt pysähtyivät. Selitysten mestarointia. Sateet kiusaa jne.
--------------------------------------------------------------------------------
ISIEN PAHAT TEOT KOSTAUTUVAT
Siksi siis tuomarille. Kuuntelimme hämmentyneinä kun tuomari ripitti urakoitsijaa oikein olan takaa. Urakoitsija parkaisi siihen hätääntyneenä, että miten tuomari sri lankalaisena voi olla meidän puolellamme? Turistien puolella? (kaikki ulkomaalaiset ovat täällä turisteja) Englantilaisten siirtomaaherrojen pahat teot kostautuvat suomalaisillekin jälkipolville.
Urakoitsija oli vain suuremman summan saatuaan käyttänyt rahaa muihin kuluihin. Santaan ja sementtiin eikä palkkoihin riittänyt enää rahaa. Mitä se meille kuuluu. Sehän on hänen rahaansa.
Kansakouluruotsillani sain sivallettua, että rahat eivät ole hänen, eikä Lotus Hill hankkeen, vaan ne ovat vammaisten lasten. Ja Keke antoi lisävauhtia. Lopuksi juristi kokosi asiat yhteen ja löi nyrkkiä pöytään: Nyt on kyse vammaislapsille tarkoitetuista rahoista. Nyt ei ole kyse sri lankalaisesta käyttäytymiskulttuurista eikä suomalaisesta. Nyt toimitaan kuten sopimuksessa on kirjoitettu ja laissa sanotaan. "Minä olen tässä asiassa lakimies enkä sri lankalainen. Edellytän sopimusten täydellistä noudattamista. Kaikki muu on turhaa hölinää."
Tein ristinmerkkiä päiväntasaajapaitani alla. Luojalle kiitos, että lähdimme matkaan tällaisen miehen kanssa.
Lopuksi saimme urakoitsijan vielä allekirjoittamaan paperin, jonka perusteella loppumaksut pilkotaan vielä pienempiin osiin. Maksut jatkossa viikoittain. Ja meillä on oikeus maksaa aliurakoitsijoille ja tavarantoimittajille suoraan, jos tilanne niin vaatii.
Kuulostaa lapselliselta rahankäyttökulttuurilta. Mutta tuntuu vaan niin kovin tutulta. 60-luvun soittajalla ei taatusti ollut keikalle mennessä kahvirahaa. Keikkapalkkiot saatiin keikka keikalta. Keikkapalkkio oli kumman sopiva, koska se kesti tasan tarkkaan seuraavaan keikkaan asti. Senpä vuoksi Korjuksen Seppo hihkaisi aikanaan kun aloitin ensimmäisenä Suomessa kuukausipalkan maksamisen soittajille: "Nythän mie voin ostaa vaikka huonekaluja! "
--------------------------------------------------------------------------------
ONNETONTA RAHANKÄYTTÖÄ ONNELASSA
Onnelan vammaistalon asukkaat olivat kiitollisia. Olivat juuri saaneet toimestamme lattiat maalattua, uudet verhot, liinavaatteet ja WC:n piduaarin kuntoon. Isäntä näytti pankkikirjaa, johon olimme laittaneet viime huhtikuussa 1200 rupia kuukautta kohden heidän päivittäiseen elämiseensä. Se oli miltei tyhjä, vaikka sen piti riittää kevääseen asti. Pitää mennä pankkiin selvittämään syy, miksi rahaa on annettu sulkutililtä enemmän kuin oli sovittu.
Kun he kuulivat meidän saapuneen jo näin aikaisin syksyllä, tuli kiirus tyhjentää tili. Äiti osti itselleen korvakorut! Iloisena ja onnellisena näytti niitä meille, että eivätkö olekin kauniit. Olihan ne. Ole siinä sitten vihainen näille! Anna mun kaikki kestää. Tällai tänään, sanoi entinen porilaismuusikko.
--------------------------------------------------------------------------------
UUDET NEUVOTTELUT RAKENTAJAN KANSSA
Päätimme nyt seurata rakennustoimia päivä päivältä ja siirtyä toteutuksessa suoraan alihankintakontaktiin, jollei rakentaja hoida asioita sovitusti. Tähän saimme juristilta ohjeet. Jokainen ymmärtää tietenkin, mitä se meidän valvontatyössämme vaikuttaa.
Olisitte kuulleet rakentajan kootut selitykset rahan käytöstään. Siinä oli lainausta ja hyväntekeväisyyttä sun muuta. Onneksi meillä on merkittävä pankkitakuu ja sen pitävyys on tarkistettu tuomarimme toimesta.
Vahingot ovat tässä vaiheessa vasta aikataulusta lipsuminen, mutta toisaalta alkupäässä saatiin etumatkaa aika lailla. Sen puolesta ei ole hätää. Oli hyvä, että ärähdettiin ajoissa, ennen kuin varsinaista vahinkoa ehti syntyä. Helppoa ei ole näiden kanssa. Sellaisia luonnonlapsia.
--------------------------------------------------------------------------------
LISÄÄ KULTTUURIN KUKKASIA
Eilen totesin, että arkkitehti ei ole käynyt pitkään aikaan paikalla. Sopimus edellyttää määräaikaisia tarkastuskäyntejä. Sovimme, että tänään klo 12 arkkitehti ja rakentaja tulevat työmaalle. Keke ja Ave olivat Marjan kanssa Gallessa hankkimassa Toivolaan täishampoota ja tyynynpäällisiä. He kiiruhtivat kesken ostoksiensa tontille.
Minä pomputtelin mopollani kotoamme sinne. Matkalla tuli kaatosade ja kosteusprosenttini oli sen mukainen. Tiellä oli vettä 10sm ja vesihiihtelin kiiruissani sekameteliliikenteen seassa ehtiäkseni ajoissa treffeille. Suomalaiskansalliseen tapaan olin perillä 5 min ennen sovittua aikaa ja muut tulivat heti perässä. Tunnin odotuksen jälkeen soitimme arkkitehdille: "Joo. Ei he ehdi. Mutta huomenna klo 9.00 varmasti ovat paikalla."
Ei tarvinne kertoa nöyryytyksen määrää. Onneksi tästä ei saa pahastua, sillä se kuuluu tähän käyttäytymiskulttuuriin. Olo on kuin oikealla turistilla. Saamarin englantilaiset siirtomaaherrat, kun jätitte jälkeenne tällaisen kunnioituksen valkoista miestä kohtaan.
Harmissamme ajoimme Baddegaman kylän paikalliseen Hesburgeriin, jossa sulatimme nöyryytyksemme herkulliseen kana top shuehen. Vihanneksia ja kanaa pilkottuna pieneksi, vokkipanulla öljyssä ja chiliä reippaasti. Niin reippaasti, että piti tilata riisiä plantinkiksi. 200 rupiaa (1.25?) annos.
Ajelin yksin hissukseen viidakkoteitä kotia kohti. Paitakin alkoi kuivua. Läheisen kylän keskellä nenään tuoksahti pullan tuoksu. Jarrutin ja siirryin kaupantekoon. Oli mm. vanhanajan "Pusu" -tyyppisiä makeahkoja kahvileipiä. Muovikassillinen juuri uunista tulleita erilaisia lämpimäisiä. Mukaan sain vielä paikallista punaista limonadia. Ajoin tovin ja pysähdyin riisipellon laitaan. En kerro montako pusua söin. Limonaatin join kokonaan ja se maistui kuin lapsena uimakoulussa. Koululapsia käveli vastaan ja niitä naurahti limonaditaukoni liikenteen keskellä. Vilkuttivat ja hymyilivät. Kikattivatkin. Joku huusi, että "Buddha" (olenkohan taas lihonut) Käynnistin moponi ja jatkoin kävelyvauhtia eteenpäin. Minulle tuli taas hyvä olo. Kaikesta. Olen onnellinen, että saan elää tällaista elämää.
--------------------------------------------------------------------------------
LISÄÄ VOLUNTÄÄRJEÄ
Torstaina saapui turkulainen taidepedagogi Mirja Gustafsson kuukauden visiitille. Hän tuli omalla kustannuksellaan kuukaudeksi tutustumaan ja haistelemaan josko hänestä olisi jatkossa apua. Yritämme kiireen keskellä perehdyttää häntä. Ensi sijaisesti Ilolan vammaisten virkistämiseen.
--------------------------------------------------------------------------------
MEDIA SAAPUU
Perjantaina saapui Rita Strömmer asemapaikastaan Bankogista. Hänen vierailunsa liittyy jo viime keväänä alustavasti sovittuun yhteistyöprojektiin MTV:n kanssa. Rita kuvaa taustamateriaalia mahdollisesti toteutettaviin Huomenta Suomi -ohjelmiin marraskuun lopussa. Lotus Hill hankkeemme on herättänyt kiinnostusta erilaisuudellaan monien muiden avustushankkeiden joukossa.
Rita saapui kotiimme aamuyöllä klo 5 lauantaina. Samana päivänä alkoi urakkamme, joka jatkuu keskiviikkoiltaan asti. Hän lähtee silloin takaisin. On taltioitu Toivolan lasten vastaanottokeskus, kuvattu tyttöjen täipesut ja monimuotoista elämää siellä. Banagalan köyhien lasten koulussa kuvattiin myös ministerimunkki Samanthan haastattelu. Lotus Hill -vammaiskeskuksen työmaalla kului melkein päivä.
Eilen illan suussa Rita ja Marja lähtivät kävelemään kylän raittia ja osuivat parahiksi Onnelan naapurin mentaalihäiriöisen miehen hautajaisseremonioihin. Mielenkiintoinen tapahtuma sekin.
Tänään he vierailivat myös jalattomana syntymästään asti olleen nuorukaisen kodissa, jonne olimme jo ehtineet ostaa uuden pyörätuolin. Äidillä oli ollut kohdussaan kasvain, joten lapsen jaloilla ei ollut tilaan kehittyä. Maasto kodin lähistöllä oli sellainen, että pyörätuolilla ei ollut alueelle asiaa. Hukkainvestointihan se ei ollut, sillä tarvitsijoita on. Nyt hankimme hänelle pientä polkupyörää.
Poika ajaa lastenpyörällä alkeellisten tekojalkojen avulla. Hurjan näköistä menoa. Koulunkäynti onnistuu vain 1-2 päivänä viikossa, mutta pojalla on siitä huolimatta loistavat arvosanat todistuksessaan.
He asuvat äidin kanssa surkeassa savimajassa, jonka katto vuotaa. Äiti käy kahtena päivänä viikossa töissä teeplantaasilla, saaden palkkaa päivässä 200 rupiaa eli 1.25 ?. Vessaa ei ole. Eräs ystävistämme lupasi 200? johonkin tärkeään kohteeseen. Nyt raha ja kohde ovat löytäneet toisensa.
--------------------------------------------------------------------------------
ONNENPOTKU PUHELINSOITTO
Lähtöämme edeltävänä päivänä Keke lähetti tekstiviestin, että meidän pitää tuoda tullessamme iso Suomen lippu juhlatilaisuuksiin. Sekä Toivolan lääkärillemme Fiskarsin sakset sekä nk. instrumenttisakset.
Soitin alan maahantuojalle OneMed Oy:öön Helsinkiin. Vastaajana oli Marketta Almgren. Kerroin lyhyesti hankkeemme pähkinänkuoressa ja pyysin saada OSTAA instrumenttisakset.
- Millaiset instrumenttisakset? Niitä on lukuisia erilaisia.
- En minä tiedä, jotkut instrumenttisakset vaan. Kyllä minä ne maksan.
- Mitä tarvikkeita heillä siellä nyt sitten on?
- Haaleata vettä ja likaisia rättejä!
- "Voi helevetti!", sanoi pehmeä naisääni. "Oota hetki, soitan sulle pian!"
Ja soitti: "Sain hyllyiltä koottua vähän tavaraan, mihin osoitteeseen laitan?" Laatikko tuli lähtöpäivänämme. 6.4 kg. Saatekirjeen mukaan sisällä muutamia instrumentteja, muutama stetoskooppi, verenpainemittari, Oto-Oftalmos kooppi ja korvasuppiloita botoskooppiin. Ja tutkimuskäsineitä. "Toivottavasti näille on käyttöä!" OneMed Oy Marketta Almgren + Susanna Liljendahl.
Avasimme paketin Toivolan lastenkodin johtajan huoneessa. Koko konkkaronkka paikalla. Lääkäri ja henkilökunta sekä meiltä kaikki Rita mukaan luettuna. Tavarat aseteltiin isolle pöydälle. Laskin, että siinä oli ainakin 50 yksikköä. Lääkärin silmät loistivat kuin Ceylonin teevadit. Paikallaolijat puhkesivat spontaaneihin aplodeihin.
Kiitoksia OneMed Oy:n tytöt! Ette tainneet tietää mitä saitte aikaan. Pääosa instrumenteista jätettiin Toivolan Medical Centeriin tarkan luettelon mukaisesti. Osa viedään Ilolan vammaiskotiin, jossa lääkärimme aloittaa viikoittaiset hoitopäivänsä, loput viemme oman kylämme ensiapusairaalaan. Taitaa vielä jäädäkin. Tämä kaikki alkoi siitä kun halusin ostaa yhdet instrumenttisakset.
--------------------------------------------------------------------------------
YSTÄVYYDEN RANNENAUHAT
Ostimme ison kassillisen värillisiä pumpulilankoja. Osan veimme Ilolaan, osan Toivolaan. Alkoi operaatio "Ystävyyden rannenauhat". Molemmissa paikoissa aloitettiin punomaan täällä hyvin yleisesti käytettyjä kauniita rannenauhoja. Tuomme nauhat mukanamme Suomeen. Ja lopun kai arvaattekin. Pitäkää varanne!
Joululahjarahoista kannattaa pieni siivu varata ystävyyden osoittamiseen. Vapaaehtoiseen pakotukseen perustuva valinnanmahdollisuus sisältää 2 vaihtoehtoa. Osta tai osta ja paru.
--------------------------------------------------------------------------------
TIIKERI TAPETTIIN
Tamilien poliittisen siiven johtaja räjäytettiin täsmäpommilla. Ystävät Suomesta lähettivät viestin, että olkaa varovaisia. Miten? Olemalla sisällä vai palaamalla Suomeen? Sielläkin kannattaa olla sisällä, ettei jää auton alle.
KOIRAN ELÄMÄÄ
Vahtikoiramme Bullad lähestyy koirien keskimääräistä kuolinikää. Se syö, huilii päivät pitkät ja kiukuttelee Tarja-rouvalle. Jotenkin tunnen suurta sympatiaa sitä kohtaan. Se on elämänsä haukut pian haukkunut ja häntälekkinsä leikkinyt. Häntäänsä ei enää jaksa paljoa heilutella.
INFLAATIO
Virallinen inflaatio on 19% mutta todellinen reippaasti enemmän. Tärkeät tuotteet, riisi, leipä ja polttoaineet ovat kallistuneet viime talvesta kymmeniä prosentteja. Rakennustarvikkeet myös. Rakentajamme joutuu pian ahtaalle kiinteän urakkasopimuksen myötä.
Naapuri sanoi, että valtio nostaa rakennusmateriaalien hintaa, koska tamilisotaan tarvitaan lisää rahaa. Täsmäpommit maksavat maltaita. Kun hinnat nousevat, ihmisillä ei ole enää varaa rakentaa. Rakennustyömiehiä on saatavilla nyt vaikka kuinka. Saisimmepa vammaiskeskuksen valmiiksi pian.
--------------------------------------------------------------------------------
MUNKKIPOLITIKOINTIA
Ystävämme Samantha, maan ensimmäinen munkki ministerinä, kertoi lähtevänsä jälleen politiikkaan. Sopisi kyllä paremmin Suomeen poliitikoksi koska taitaa saunomisen taidot. Buddhalaismunkit ovat kansan keskuudessa äärettömän suosittuja ja arvostettuja. Politiikkaan meneminen on ristiriitaista. Toisaalta on halu ja tarve vaikuttaa päätöksiin, toisaalta perinnetoimi ruohonjuuritasolla kansan keskuudessa. Burman tapahtuvat antavat aiheen asian syvälliseen pohdiskeluun.
Tänään Samantha näytti meille Baddegaman temppelin alapuolella tien varrella avatun informaatiokeskuksen. Kirjaston, jossa päivän lehdet. Internet viimeisen päälle. Nuoria houkutellaan kadulta parempaan tekemiseen kuin luimisteluun. Tekemättömyys aiheuttaa täälläkin epäsosiaalisia käyttäytymismuotoja vähitellen. Tietotekniikastako pelastus heille? Miksei?
On tämä maailman meno kummallista. Ei ole kauaakaan aikaa kun Kangas kutsui tietokonetta paholaisen keksinnöksi. Ja sellainen se tiensä päässä joskus onkin. Nyt kun saan tietokoneen jo auki, olen vähän jo pehmennyt. Mies alkaa vanheta ja pehmetä. "Miten niin alkaa?" tulkitsisi vaimoni sanomani.*
--------------------------------------------------------------------------------
SATAA SATAA AINA VAAN
Kolme kuukautta täällä on satanut melkein päivittäin. Tuk tuk- kuskimme sanoi, että huomenna loppuu. Kannattaa uskoa häntä.
Paperiliitto uhkaa taas lakolla kotomaassamme. On hyvä, että olemme täällä kaukana. Ei tarvitse ottaa kantaa.
Sain kaveriltamme Keijolta upeita luonnonkuvia. Mm. iskuun valmistautuvasta kobrasta. Lähetän ne liitteenä, jotta Suomen naiset lopettaisivat hiiripelkonsa.
Ei täällä mitään erikoista siis ole tapahtunut. Vatsa on toiminut loistavasti, eikä aamupissallekaan tarvitse enää herätyskelloa viritellä.
Tällai tänään!
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)