Kummipostia

SÄVELET SOIVAT SYÖMEISSÄNI,MUTTA EN SAA KONEHESTA IRTI, SANOI ENTINEN HAITARINSOITTAJA

Painolasti harteiltani poistui. Sain avatuksi tietokoneen ja sormeni näpyttelemään päiväkirjaani. Miksiköhän täällä kotona ollessani sormeni eivät oikein lennä näppäimillä. Sri Lankassa taasen en saa niitä pysähtymään. Selityksiä? Kyllä. Puolustelen outoa käyttäytymistäni sillä, että kotona ollessani päiväni täyttyvät arkisista työ- ja kotiasioista. Sri Lankassa elän 100 %:sti hankkeessamme. Kaikki mitä siellä tapahtuu, liittyy tavalla tai toisella Lotus Hill -toimintaan. Vaikka kotona ollessamme osa päivätyöstä liittyy Sri Lankaan, kyllä kaiken ydin on paikan päällä. Täällä ja täältä hoidettavat asiat ovat enemmänkin teknisiä. Sydän sykkii ja tapahtumat ovat paikan päällä. Niin se vain on. Välillä tuntuu, että siellä tapahtuu päivässä enemmän kuin täällä kuukaudessa, vaikka elämäni on täälläkin kovin monipuolista ja mielenkiintoista. Päiväkirjani ovat keskittyneet Lotus Hill tapahtumien taustakerrontaan. Ne ovat myös tärkeä kanava yhteydenpidossa kummeihin ja palautteisiin.

Itsekkäästi arvioiden myös sen terapeuttinen merkitys minulle on ollut hyvin tärkeä. Varsinkin vaikeuksien keskellä. Kirjoittaessani tuntoni talteen, tavallaan haen tukea elämäntarinaani. Kaikkein merkityksellisin perusta tälle päiväkirjakirjoittelulle on oma vahva haluni jakaa hyviä ja iloisia kokemuksia muiden kanssa. Jos olemme kokemassa jotain ainutlaatuista (niin kuin me olemme kokeneet), emme halua kokea sitä yksin, vaan jakaa sen muiden kesken. Usein siihen riittää toinen ihminen (eiköhän avioliiton yksi tärkeimmistä kulmakivistä ole juuri tämä), mutta useimmiten mieluisasti sen jakaa vähintäänkin ystävien kesken.


SITTEN ASIAAN

Paljon on vettä virrannut Baddegama-joessa sitten viime yhteydenpidon. Kahdella sanalla tiivistäen: Kaikki hyvin.

Yli vuosi sitten tapahtunut Lotus Hill -tukikohdan ja talomme valtausasia etenee osin oikeudessa. Istuntoja on ollut ja ollut. Käsittely on lykkääntynyt mm. sellaisten syiden vuoksi, kun toinen osapuoli ei ole ilmestynyt oikeuteen. Toinen valtaajista on saanut lähestymiskiellon taloon ja toinen on vangittu. Kun kysyin tuomariltamme syytä, hän kertoi, että vastaavanlaisia talonvaltauksia tällä paikallisella paholaistanssijalla on onnistuneesti ollut lukuisia. Meidän talostamme he lensivät kuin leppäkeihäät, oman kylämme miesten avustuksella. Solidaarisuutta ja auttamishalua löytyi. Tämä tapahtuma sisältää niin paljon uskomattomia yksityiskotia, että uskottavan kirjan kirjoittaminen on vaikeaa, kun pysyy tositapahtumissa. Olimme muutaman kuukauden maastapoistumis- ja maahantulokiellossakin, koska meitä vastaan oli nostettu syyte luvattomasta kotiimme tunkeutumisesta. Ihan totta. Ja samaan aikaan asiaamme käsiteltiin oikeudessa. Puolustele siinä sitten. Onneksi meillä on poikkeuksellisen hyvä tuomari paikan päällä. Huh huh. Ei siitä sen enempää. Kerronpahan vain, että mitalin toinen puolikin tulisi esille. Kaikki muu onkin sitten ollut positiivista. Pahat miehet eivät ole päässeet rahastamaan, kun maksut menee suoraan autettaville. Korruptiotakaan ei tarvitse joka hetki katsoa, kun ruohonjuuritason hankkeilla ei välikäsiä ole. Viranomaisluvat ovat viimeisen päälle kunnossa.

COOLMAN, toimelias avustajamme hoitaa käytännön asioita ja soittelee harva se päivä. Lotus Hill on hänen sydämenasiansa. Haastattelee henkilökunnan perusteellisesti siellä käydessään ja kertoo sitten mitä pieniä puutteita on ilmennyt.

TARJAN yksi pennuista jäi taloon ja siitä on tullut Onkkelin lemmikki. Nimeämme, kun menemme paikalle.

THILAKASIRI vieraili sisarensa luona Saksassa, joten on saanut hieman esimakua länsimaalaisesta merkillisestä ajattelutavasta ja poikkesi meillä. Saimme viikon ajan tutustua toisiimme ja ystävyytemme ja kunnioituksemme toisiamme kohtaan vain vahvistui. Hän tapasi myös useita Lotus Hill kummeja. Hän on hankkeessamme tärkeä yhteys viranomaisiin ym. tahoihin. En ole 10 tuttavuusvuoden aikana päässyt vielä havaitsemaan vilperttiä.

BANAGALA touhuaa viitta hulmuten. Lupasi tulla Suomeen, mutta nähtyäni hänen käyntikorttinsa, ymmärrän, miksi hän ei ehdi. Meidän hankkeemme ja oman koulunsa lisäksi hän rakentaa kotikyläänsä vanhustenkotia ja sodan loppumisen jälkeen tamilialueelle Trincomaleen, asuntoja...

Oheistan myös nipun dokumentteja, joita sain Banagalalta heinäkuun lopussa. Niistä selviävät Lotus Hill keskuksemme työntekijöiden palkat, siellä asuvat lapset, heidän päiväaikataulunsa, puute/toivelistansa ja hänen kirjeensä. Asiat ovat suhteellisen hyvällä mallilla. Yritämme itsellemme koko ajan saada ymmärrystä, että vie aikaa, ennen kuin he itse saavat toiminnan meidän odotusten mukaiseksi. Lähdemme sinne syksyllä, loka-marraskuussa. Ehkä saamme jotain vielä aikaiseksi.

SVEITSILÄINEN vammaisten lasten hoitamiseen erikoistunut lady otti yhteyttä ja kanssakäymisemme tuloksena hän menee syksyllä kahdeksi kuukaudeksi paikan päälle toimintaan. Hän on koonnut myös Sveítsistä ystäviltään varoja, joten hän on - totta kai - tervetullut keskukseemme. Ehkäpä saamme hänestä jatkajan rahoitukselle.

ERANKA, jalaton poikamme, joka sai uudet upeat jalat, oli välillä suruissaan. Kalliit ja hienot proteesit menivät rikki. Valmistaja väitti pojan tahallaan potkineen ne rikki eikä katsonut aiheelliseksi takuukorjata niitä. Sanomattakin on selvää, että hankkeemme hoiti asian kuntoon. Erankalla siis taas kaikki hyvin.

TOIVOLASSA opettajamme ja lääkärimme toimivat entiseen tapaan. Thilakasiri ja Coolman käyvät paikan päällä säännöllisesti ja raportoivat meille. Hyvää kuuluu, meitä odotetaan kovasti, kun olisi muutama pieni toivomus. No - totta kai. Kun menemme, niin katsomme asiat.

SOTA on todellakin loppunut. Voidaan sanoa rauhan olevan maassa. Ottamatta kantaa maailmanpoliittisiin ja sisäpoliittisiin asioihin, rauhan hinta oli suuri. Inhimilliset kärsimykset jatkuvat. Vielä kauan. Maan talous on kuralla, sillä sotilasmenot ovat edelleen suuri osa valtion budjetista. Nyt on meneillään sissien löytäminen ja eliminointi. Jatkuuko sissisota? Oman ymmärtämykseni mukaan ehkä jatkuu, mutta hyvin rajoitetusti ja rajoitetulla alueella. Koko maa on nyt 100% hallituksen valvonnassa. Mahdollisilla sisseillä ei ole aseita eikä rahoittajia maailmalta enää taida löytyä. Ehkä tämä on toiveajattelua. Suuret asiat on sopimatta valtaväestön ja tamilien välillä. Sodalla ongelmia ei ratkaistu. Nyt on kansainvälisillä järjestöillä avainasema, jotta humaaninen ratkaisu saataisiin. YK: n uusi pääsihteeri lienee edes jonkinlaisissa väleissä hallituksen kanssa. Hän on korealainen ja Korea on maan suuri avustaja. Mm. etelän halki rakennettava moottoritie on heidän rahoittamansa ja rakentama.

TURISMI on kärsinyt, totta kai, suunnattomasti sodasta. Tietojeni mukaan suuret eurooppalaiset matkatoimistot ovat aloittamassa seuramatkojen tekemisen sinne. Tsunamin avustusrahoilla rakennettiin teitä ja korjattiin hotelleja. Olosuhteet turisteille ovat loistavat. Ja hinta hivelee lamalaisen lomalaisen kukkaroa. Edullisin keino on lentää sinne reittiliikenteellä. Edestakaisen lipun hinta liikkuu 700-900 euron välillä. Vaihtoehtoja löytyy. Olemme käyttäneet toistakymmentä vuotta, samoin kuin lukuisat ystävämmekin matkatoimisto MYJET:iä. Sitä kautta saa edullisesti myös majoituksen ja lentokenttäkuljetukset.

puh. 09 6850740
www.myjet.fi
e-mail myjet@myjet.fi

Hyvät Lotus Hill kummit! Mikäli Teillä on mahdollisuus matkustaa sinne ensi syksynä tai talvena ja tarvitsette lisätietoa, kirjoittakaa minulle. Autan hyvin mieluisasti.
Hikkaduwan yrittäjät odottavat Teitä. Heh heh. He ovat palvelualttiita ja hymyssä suin toimivia. Heidän käyttämisensä on myös avustustoimintaa.

KUMMITAPAAMINEN

Perinteinen kummitapaaminen on Herrankukkarossa lauantaina 17.10.09 klo 12-17
Ohjelma:
Saapuminen klo 12-13
Lounas klo 13-14
Informaatiotilaisuus klo 14-15
(mukana myös Kokki-Jussi Positiivareilta)
Maasavusaunominen ja lämminvesikylvyt klo 15-17

Tilaisuus on ilmainen Lotus Hill kummeille tai siksi haluaville ja heidän perheilleen.
Mikäli joku haluaa palveluista maksaa, Herrankukkaro lahjoittaa rahat edelleen Lotus Hill hankkeelle.

Lounas 12 e/ 6 e
Savusaunominen ja lämminvesikylvyt 25e /12e

Lähetämme myöhemmin ilmoittautumislomakkeen s-postilla

Muistutukseksi vielä tärkeä asia:

uusi tilinumeromme on
528402-248884
viite 2134

Pyydän, että käytte myös rekisteröitymässä positiivareiden sivulla osoitteessa:
http://kummilomake.positiivarit.fi/

Ystävällisesti
Pentti-Oskari

Sri Lankan kuulumisia

Sri Lankan kuulumisia
13.04.2009

--------------------------------------------------------------------------------

Sisareni Leena seuraa Sri Lankassa tapahtumia myös oman kylämme ulkopuolelta. Suomessa ollessaan vertailevaa tietoa on saanut sodan toiselta osapuolelta mm. osoitteesta tamilnet. Sri Lankassa sivujen lukeminen ei onnistu, Suomessa kylläkin. Tietoa voi hakea myös BBC:n sivulta

BBC:llä on kirjeenvaihtajansa Sri Lankassa. Sota on edennyt viime aikoina dramaattisiin vaiheisiin. Ohessa eri tietolähteistä koottuja palasia tapahtumista Sri Lankassa.


--------------------------------------------------------------------------------

Jaffnan farmarit takaisin bisnekseen

Valtatie A9 joka kulkee Colombosta Jaffnaan on avattu vuosien jälkeen takaisin käyttöön. Sota katkaisi yhteyden pohjoiseen. Nyt alue on taas hallituksen kontrollissa. Lehdet kirjoittavat, että kalastajat ja farmarit saavat nyt kalansa, vihanneksensa ja siemensipulinsa myyntiin etelään pääkaupunki Colomboon. Rekat kuljettavat nyt Colombosta mm. tekstiilejä tulevaan tamilien ja singaleesien tuikitärkeää Uudenvuoden juhlaa varten. Eli vie mennessäs, tuo tullessas -periaate.


--------------------------------------------------------------------------------

Pohjoinen linja Colombo-Jaffna
saadaan takaisin käyttöön

Junayhteys Colombosta pohjoiseen Jaffnaan on ollut poikki yli 20 vuotta, 160 kilometrin matkalta. Tamilisisseillä oli pula raudasta, koska alue oli kauppasaarrossa, joten he purkivat radat heille järkevämpään hyötykäyttöön. Nyt hallitus on ilmoittanut, että uudet radat rakennetaan taas. Lisäksi korjataan ja pannaan uuteen uskoon 14 isoa rautatieasemaa ja 12 pientä asemaa sekä 25 rautatiesiltaa. Junayhteys avattiin alun perin vuonna 1902 Englannin siirtomaahallinnon aikana. Koko saaren rautatienverkon rakentaminen alkoi jo 1860- luvulla. Se yhdisti saaren eri osat ja kulttuurit toisiinsa. Lisäksi veturimiehet, lämmittäjät, konduktöörit ym. ym. olivat buddhalaisia singaleeseja, hindulaisia tamileja, kristittyjä burgereita, roomalaiskatolisia, muslimeja kuten maurit ja malaijilaiset.. jne. jne.


--------------------------------------------------------------------------------

Turvavyöhykkeellä kuumat paikat.
Painekattila porisee liedellä.

Hallituksen joukot piirittävät pohjoisrannikon rantakaistaa eli noin 20 neliökilometrin "turvavyöhykettä", jonka sisällä ovat sekä sissit, että mahdollisesti jopa 100.000 tamilipakolaista, siis ulkopuolista siviiliä. Hallitus sanoo pitävänsä siviilien turvallisuutta prioriteettinaan. Paha asetelma, miten tappaa sissit tappamatta siviilejä? Kaikki ovat siellä tungettuna ja piiritettynä pieneen tilaan keskenään. Hallituksen armeija ympärillään. Merellä taistellaan myös. Sissit piilottautuvat veneillään intialaisten kalastustroolareitten joukkoon. Jotkut isoimmat johtajat lienevät jo paenneet veneillä Intiaan ja Malesiaan perheineen, kirjoittavat lehdet. Ja spekuloivat, että johtajat tulevat jatkamaan sotaa sieltä käsin. Etelä-Intian rannikkovartiosto työskentelee paineessa. Uusia sissejäkin rekrytoidaan siviilien joukosta, vapaaehtoisesti tai pakolla.

Hallitus on kerännyt pohjoisosan noin 60.000 sisäistä pakolaista (IDP=internally displaced people) pakolaisleireilleen tai hyvinvointikeskuksiinsa joka on niiden virallinen nimi. He kaikki saavat aivan uuden henkilöllisyystodistuksen, sellaisen joka takaa heidän vapaan liikkumisensa saarella. Operaatio vie jonkin aikaa, onhan heitä valtaisat määrät. Turva-vyöhykkeeltä siirtyy niihin pikkuhiljaa lisää väkeä. Todistuksia myöntäviä virkailijoita on 25. Kaikki pakolaiset pitää tarkistaa ja varmistaa, koska tamilitiikereiden uskotaan soluttautuneen siviilien joukkoon. Tähän operaatioon voi mennä vuosiakin. Yksikään ei ilmeisesti liiku minnekään ilman uutta henkilöllisyystodistusta.

Tuli sellainen hassu ajatus, että tämä on vähän sama kuin jos Karjala luovutettaisiin takaisin suomalaisille. Ei muuta ongelmaa kuin että venäläiset partisaanijoukot lymyilemässä jossain alueen ikimetsissä hyökkäystä suunnitellen ja kaikki entiset asukkaat sullottuina pakolaisleireihin.


--------------------------------------------------------------------------------

Lahoren sankari

Sri Lankan "kansallisaarteen" eli krikettijoukkueen Pakistanissa Lahoren kaupungissa pelastanut paikallinen bussikuski lensi Sri Lankaan perheineen, kutsuttuna vieraana. Terroristit tulittivat tammikuussa joukkueen bussia ja kuljettaja pelasti joukkueen onnistumalla ajamaan bussiin turvaan, tulituksesta huolimatta. Nyt hän on täällä siis juhlittuna sankarina. Palkkiomatka. Kaikenlaista juhlaillallista sun muuta tilaisuutta on järjestetty. Kriketti on saaren kansallisurheilulaji. Se on Buddhaakin tärkeämpi asia, luulisin. Sitä on pelattu täällä yli 200 vuotta. Englantilaiset aikoinaan toivat sen tullessaan ja tänne se jäi, vaikka engelsmannit lähtivätkin.

Leena

P.S.
Kerroin muuten henkilöllisyystodistus-operaatiosta Thilakasirille ja hän totesi huolettomasti, että jos siellä puolella maata vie liikaa aikaa, Colombosta saa nopeammin paperit! Jompikumpi meistä lienee hölmö, kun vaan tietäis, että kumpi..:)


--------------------------------------------------------------------------------

LOTUS HILL VAMMAISKESKUS

Paikka hakee paikkaansa Sri Lankalaisessa yhteiskunnassa. Iloksemme ministerimunkki Samitha on ottanut kohteemme siipiensä suojaan. Uskomme, että se on asialle ja toiminnalle hyväksi. Vielä on vajaa viisi kuukautta aikaa "näytölle" ennen kuin se siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja hoitoon. Leena kävi katsastamassa keskuksen ja varmisteli toiminnan yksityiskohtia munkki Samithalta, jonka temppeli ja office sijaitsevat muutaman kilometrin päässä. Suunnitelmat vaikuttivat realistisilta. Lopuksi hän kiitti sydämellisesti suomalaisia lahjoittajia. Sanoi, että he tulevat pitämään huolen Lotus Hillistä, se on heille arvokas kuin jalokivi. Aika näyttää.


--------------------------------------------------------------------------------

MUNUAISPOJAN SURULLINEN TARINA

Viime päiväkirjassani hehkutin uskoa munuaispoikamme leikkaukseen pääsystä. Kunto oli kohonnut silmin nähtävästi, kuten päiväkirjassa oleva kuvakin osoitti.

Lähtömme jälkeen pojan vaimo soitti Colmanille, että hänen miehensä oli yllättäen kuollut. Miksi, kuinka nyt, kun kaiken piti juuri edetä suunnitelmien mukaan? Munuaispoika oli lähtenyt dialyyysihoitoon Colomboon. Jalkaan oli tullut pieni haava ja se tulehtui. Kun kehon omat vasta-aineet ovat vähissä, näin siinä sitten kävi.

Tällaiset hoitamattomat vaatimattomat pikku haavat ovat terveillekin vaarallisia. Vuosi sitten jalkani pienestä naarmusta äityi streptokokin aiheuttama ruusu. Henkihän siinä meinasi mennä, vaikka antibioottia laskettiin suoraan suoneen litra- ja vuorokausikaupalla. Munuaispojan kohtalo masensi meidät todella. Olimme niin uskoa ja toivoa täynnä. Onnistumisesta. Munuaispojan kohtalo masensi meidät niin, etten saanut tapahtumaa kirjoitettua valmiiksi tehtyyn, mutta lähettämättömään päiväkirjaani.

Leena kävi sitten Colmanin kanssa surutalossa Baddegamassa. Hän kirjoitti lyhen selonteon:

"Ajoimme tuk-tukilla kilometrikaupalla ihmeen kauniin vihreän maaston halki, se oli sitä matalan maan teeplantaasialuetta. Teepensaita silmänkantamattomiin. Surutalossa oli ovet auki ja olohuoneessa oli iso valkoinen topattu sänky, ympärillään pronssisia kynttilänjalkoja ja vaaseja joissa punaisia tekokukkia. Käsitin, että tämä hautajaiskalusto on kylän yhteistä omaisuutta. Munuaispoika sängyllä oli puettu valkoiseen paitaan, mustiin housuihin sekä valkoisiin sukkiin ja hansikkaisiin. Seinävierustoilla oli muovituolit. Ihmisiä tuli sisään ja meni ulos. Tarjottiin teetä. Nuori leski kuusivuotiaan tyttärensä kanssa seisoi sängyn päädyssä lohduttomana. Myöhemmin pihalla juteltiin tilanteesta. Pihan laidalla miehet kaivoivat hautaa. Olivat tehneet sementistä kannen siihen. Vainajan isä halusi pojan haudattavaksi kotipihalle eikä hallituksen hautausmaalle jonnekin etäämmälle.

Leski kertoi, että heillä on pankkitilillään saamastaan 100.000 rupiasta eli 700 eurosta enää 40.000 rupiaa (n. 300 euroa) jäljellä. Erotus oli mennyt juokseviin kuluihin kuten tuk-tuk-matkoihin kotoa Ambalangodaan, sieltä bussimatkoihin Colomboon sairaalaan, lääkkeisiin, lääkärin ja sairaala-avustajien palkkioihin. Kun halusi mennä esim. wc:hen tai lääkärin vastaanotolle piti maksaa avustajalle, joka nosti pyörätuoliin ja kuskasi edestakaisin. Hautajaiset pidettäisiin neljän päivän päästä ja siihen he uskoivat saavansa kyläläisiltä, ystäviltä ja sukulaisilta avustusta. Leski kiitti meitä suomalaisia kaikesta avusta ja hyvästä mitä olemme heidän hyväkseen tehneet. Halasimme ja lähdin. Mietin kuraista tietä pitkin kävellessäni, että äidin ja tyttären elämä oli pysähtynyt kuin seinään! Kaiken piti olla hyvin, leikkaus odottamassa ja pian kaikki olisi ollut paremmin. Mutta kai se on niin kuin Marja asian ilmaisi, että ehkä näin on paljon paremmin ja hänen on nyt hyvä olla.

Niin, kyläläiset osallistuivat siis hautajaiskustannuksiin ja vaimolla käyttämättä jääneet dialyysirahatkin taisivat mennä samaan tarkoitukseen. Yritin estellä sitä, mutta pian huomasin, ettemme voi tehdä niin. Uskomme, että munuaissiirron kuluihin lahjoittaneet ihmiset ymmärtävät tämän. Kootuista runsaasta 2600 eurosta olimme siis antaneet rahaa hoitoihin n. 700 euroa."


--------------------------------------------------------------------------------

Tapahtuneen jälkeen soitin muutamalle lahjoittajalle. Kerroin muuttuneen tilanteen. Ehdotin, että avaamme leskelle nostorajoitteisen pankkitilin, josta hän voi nostaa kuukausittain 5000 rupiaa (n. 35 euroa) heidän kuusivuotiaan tyttärensä koulunkäyntiin ja heidän päivittäiseen elantoonsa. Se riittää 50 kuukaudeksi, eli hieman yli neljäksi vuodeksi. Eräänlainen orvon- ja leskeneläke. Sri Lankassa ei sellaisista ole tietoakaan. Saatikka sosiaalialiavustuksista ja työttömyyskorvauksista. Taas tunnen sydämessäni kiitollisuutta omaa lintukotoamme kohtaan. Unohtamatta paljon parjattuja humaanisia ja viisaita politiikkojamme, jotka ovat kansamme inhimillistä yhteiskuntavastuuta olleet rakentamassa.
Kiitos heille, keille se kuuluu.

Tiedossani ei ole kaikkien niiden 31 munuaispojalle lahjottaneiden sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa.

Siksi kysyn tässä ja nyt, sopiiko teille kertomani menettely?

Marjan kanssa on tätä pohdittu syvällisesti, ja olosuhteet tuntien meistä tuntuisi hyvältä, jos saisimme teidän lahjoittajien valtuutuksella näin tehdä. Lähettäkää sähköpostia ja kertokaa kantanne. Kunnioitamme sitä.

Tällaista tämä on. Välillä onnistumista ja välillä epäonnistumista. Inhimillinen elämä. Kun tapahtumaa nyt tovin kuluneena muistelen, vieläkin "vesi nousee glaseihin" vanhalla miehellä. Elämä jatkuu. Toivokaamme, että munuaispojan tytär saa hyvän koulutuksen ja inhimillisen paikkansa yhteiskunnassaan. Ilman koulutusta se tuskin on mahdollista.


--------------------------------------------------------------------------------

YHTEISKUNTAVASTUU

Luin vanhaa Suomen Kuvalehteä. Huomaan, että lehtien tuoreudella ei ole mitään tekemistä asioiden ajankohtaisuuden kannalta - poisluettuina iltalehdet. Siinä oli monta syvällistä artikkelia. Mm. kehitysapurahastamme ja sen suuruudesta. Helsingin Tuomiokirkossa oli järjestetty keskustelutilaisuus. Joku ehdotti, että firmat saisivat vähentää nämä avustukset kirjanpidossaan. Nythän vain harvat ja valitut kohteet sen ansaitsevat. Hyvä ehdotus. Minulla on teille iloinen uutinen: Kun ostatte ystävyyden rannenauhoja Lotus Hill ry:ltä ja annatte ne asiakkaille, henkilökunnalle ym. sidosryhmille, kulu on kirjanpidossa vähennyskelpoinen. Tällä ostolla aikaansaatte Lotus Hill -hankkeelle taloudellisia voimavaroja hoitaa ruohonjuuritason (nykyään kai mikrotason) avustustoimintaa. Hyvää mieltä itsellenne, rannenauhan saajille ja avustettaville. Kolminkertainen hyöty.

Rannenauhatilaukset voi tehdä täällä.

Samassa lehdessä oli äärimmäisen mielenkiintoinen artikkeli yritysten yhteiskuntavastuusta. ?Sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu ovat nousemassa kovaa vauhtia yrityksen taloudellisen vastuun rinnalle, myös kilpailutekijänä?. Ehkä ei vielä ymmärretä, että tämä buumi on kovaa vauhtia tulossa. 10 vuoden päästä koko käsitettä ei ehkä ole olemassa, vaan yhteiskuntavastuusta on tullut osa yrityksen tavanomaista toimintaa. Silloin on liian myöhäistä hakea siitä kilpailuetua.

Siinä se. Sinä yrityksen vaikuttajahenkilö! Nyt töpinäksi, ennen kuin muut käyttävät kilpailuedun hyväkseen. Aloita vaikka tilaamalla ystävyyden rannenauhoja. Tule yrityksenä mukaan yhteisökummiksi tai kannattajajäseneksi

Kiitos Suomen Kuvalehdelle ajankohtaisen viisaista muistutuksista.

Siellä oli myös hauska anekdootti, joka minua Tampereellakin asuneena nauratti kummasti:

"Kustaa III ammuttiin naamiaisissa 1792, ja sehän on ymmärrettävää: olihan kuningas perustanut Tampereen."

Hauskaa oli se, että jutun julkaisi Turun Sanomat.

Terveisin

Pentti-Oskari

Hyvä Alibili

Päiväkirja 31.3.2009
Naantali

--------------------------------------------------------------------------------

HYVÄ ALIBILI

Uudenkaupungin ulkosaariston Lyökistä eli lapsuuden maisemistani, oli kotoisin legendaarinen merikapteeni Henrikson. Silloin kun kapteenit olivat jumalasta seuraavia. Heidän sanansa oli laivalla laki. Kun Henrikson jostain syystä oli omaksunut alibi-sanan tilalle ALIBILI, ei sitä kukaan maininnut saatikka korjannut. Niinpä merikapteeni Henrikson meni hautaan uskoen alibin olevan alibili. Väliäkös sillä.

Minulla on nyt tähän päiväkirjataukoon oikein hyvä alibili: Lähtöä edeltävänä yönä tunsin kuinka oikea kyynärpääni alkoi turvota. Jokin hyttynen taas - kaiketi. Ensiksi kyynärpäähän paisui mangon kokoinen patti ja aamulla oikea käteni oli kuin setsuurilimppu. Paksu ja pullea. Verenpunainen, kuuma ja kosketusarka. Säryt alkoivat voimallisesti. Onneksi oli lähtö kotiin edessä. Lentokoneessa jääpussilla särky pysyi kohtuudessa. Sitten suomalaisen lääkärin luo ja pian TYKSIIN eli Turun Yliopistolliseen keskussairaalaan. Tiputukseen. Antibioottia suoraan suoneen. Eikö saada selville aiheuttajaa? Vaikeaa on. Kumpi on tärkeämpää, tutkia mahdollinen pöpö vai laittaa käsi kuntoon, ennen kuin tulehdus leviää? Käsi kuntoon tietenkin. Syy jäi selvittämättä. Seurausta alettiin parantaa. Nyt ensimmäisen kerran kahteen viikkoon pystyn kirjoittamaan. Pätkän kerrallaan. Tästä tulee siis eräänlainen "Valitut Palat". Tässä siis alibili taukoon.


--------------------------------------------------------------------------------

VAIHTO VAUHDISSA

Sisareni Leenan saavuttua aamulla, me lähdimme illalla. Thilakasiri ja Coolman saivat tiukan yhteistyökumppanin. Kylällä kulkee juttu, että Leena on tiukka täti. Olen siitä mielissäni, koska tiukkuutta, jos jotain siellä tarvitaan. Saamme päivittäin reaaliaikatietoa ja näin yhteistyö toimii mallikkaasti.


--------------------------------------------------------------------------------

LOTUS HILL VAMMAISKESKUS

Tapailee ensi askeleitaan. Välillä tekisi mieli sotkeutua mukaan, mutta päätöksemme antaa paikallisten itse käynnistää toiminta, pysyy. Jos Banagala aikoinaan käynnisti köyhien koulun neljällä lapsella ja nyt oppilaita on yli 300, osaa hän hoitaa tämänkin. Leena kertoi tytöstä, jolla oli menttaalisairaus. Tyttö oli avajaisissa mukana, muistan hyvin hänet. Marja kysyi ikää. Hän on 17, kertoi äiti. Nyt tyttö oli käymässä keskuksessa. Äidin mukaan hän on nyt 14. Ota nyt naisten iästä selvää. Muistanette, että halusimme rajata potilaat alle 15 vuoden ikäisiksi. Munkki Banagalalla ja kumppaneilla on nyt viisi ja puoli kuukautta aikaa käynnistää toiminta. Sitten se siirtyy valtion hoiviin ja huomaan. Jotta paikalliset vastaavat tulevaisuudesta, heidän on itse hoidettava myös käynnistys. Yritysten ja erehdysten kautta.

--------------------------------------------------------------------------------

ONKO SATTUMAA?

Kotimatkalla lentokoneessa Marja istui sri lankalaisen ladyn vieressä. Nainen oli opiskellut ja asunut vuosia Kanadassa ja toimii nykyään osan vuotta entisessä kotimaassaan lasten terapiaopettajien kouluttajana. Osan ajasta hän toimii Gallessa, naapurikaupungissa. Ei voi olla totta? Kyllä vaan. Kun Marja kertoi juuri avatusta Lotus Hill vammaiskoulutuskeskuksesta, ei lady ollut pysyä tuolissaan turvavöistä huolimatta.

Kuinka Te olette voineet aikaan saada jotain tällaista, mitä saareltamme nimenomaan on puuttunut? Keskustelu kesti 9 tuntia 25 minuuttia per henkilö eli yhteensä 18 tuntia 50 minuuttia, koska innoissaan kumpikin puhui koko ajan. Minä istuin etäämmällä, kuuloetäisyyden ulkopuolella ja tassuttelin jääpusseilla purppuranpunaista kättäni. Frankfurtin kentällä halasi kaksi "vanhaa ystävää". He olivat tulleet sellaiseksi aika nopeasti. Tilanne on niin, että hänenlaisensa ihminen tästä lenkistämme enää puuttui. Emme me hakeneet häntä. Hän vain tulla tupsahti viereemme. Se ei ollut sattumaa. Eihän?


--------------------------------------------------------------------------------

MUNUAISPOIKA

Ei vieläkään ratkaisuvaihetta. Poika kulkee nyt pääkaupungin ja Gallen väliä ja saa dialyysihoitoja neljä kertaa viikossa entisen kahden sijaan. Odotamme leikkausuutisia milloin hyvänsä.

--------------------------------------------------------------------------------

PALKKASIMME TAAS UUDEN OPETTAJAN

Toivolan lasten vastaanottokeskuksessa on jo kuukauden ajan toiminut palkkaamamme "voimistelunopettaja". Kyseessä on tytöille suunnattu uudenajan liikuntamuoto. Jotain aerobikkiä tai semmoista. Tytöt ovat valtavan innoissaan ja pojatkin ovat tunkeneet mukaan. Opettajan palkka on 8000 rupiaa kuussa eli runsas 50 euroa.

Ajatelkaa, kun tytöt aikanaan menevät hakemaan työtä ja rekrytoija kysyy harrastuksia. Aerobikkiä olen harrastanut. Luulenpa hyvinkin, että tekee vaikutuksen. Vaikka toistakin mieltä joku saattaa olla, olen ihan ylpeä tästä jutusta. Unohdettujen ja syrjään heitettyjen lasten itsetuntoa se taatusti kasvattaa. Ja tietenkin terveyttä.

Kaikkea te kummit saattekaan aikaan. Hyvä jengi. Kiitos


--------------------------------------------------------------------------------

NAAPURIN PIKKUPOIKA

Kerroin aiemmin kylän naapurinpojasta, alle kaksivuotiaasta sairaasta pojasta. Saimme kopiot papereista, jotka oli tallennettu lukuisten sairaala- ja lääkärikäyntien yhteydessä. Vein ne mennessäni vastaanotolle Suomessa. Lääkärini tutki ne ja sanoi, että kyseessä on hyvin vaikea aineenvaihduntahäiriö, josta johtuen ennuste on hyvin murheellinen. Ainoa mitä voitte tehdä, on yrittää parantaa pojan elinolosuhteita. Sen me teemme. Oli surullista kuulla tosiasiat. Mutta nekin on otettava huomioon. Tunteemme ovat välillä liian kovalla koetuksella.


--------------------------------------------------------------------------------

HURJA HUHU KYLÄLLÄ

Kotimme sijaitsee viidakossa, viidakkojärven rannalla, paikassa jossa ennen oli iso kivikko. Läheisen vuoren kobrat tapasivat kuivana aikana liukua kivikon suojaan, juomaan vettä järvestä. Myös monet muut käärmeet. Rakentaminen ei täysin estänyt niiden perinnekäyttäytymistä. Niinpä rakensimme aidan suojaksi tiuhan teräsverkon käärmeiden kulun estämiseksi.

Yksi työntekijöistä on aikamoinen velikulta. Hän keksi kertoa aidan rakentajille, että meillä on tontillamme suuri määrä käärmeitä tarhattuna ja asennamme verkon, etteivät ne pääse meiltä karkuun. Ihmettelinkin jo, kun aidanrakentajat kulkivat vain polkuja pitkin ja vilkuilivat alinomaa ympärilleen. Osaatte varmaan arvata, miten huhu levisi ympäristöön. Naapurikyliinkin. Sepä hyvä. Ei taatusti tarvitse vahtia ylimääräisiä vieraita pihallemme. Siis ihmisiäkään.

Kobra on srilankalaisille pyhä eläin. Sitä ei koskaan tapeta, mutta sitä pelätään silti yli kaiken. Jaa-a. Onpa kiva kuulla muutaman kuukauden päästä, mitä maakunnassa meistä puhutaan. En ole kertonut Marjalle asiasta halaistuakaan. Marja nimittäin pelkää käärmeitä yli kaiken. Oikea "käärmenainen".


--------------------------------------------------------------------------------

LYHYT TIETOISKU SRI LANKAN LÄHIHISTORIASTA

Mausteiden ja jalokivien Sri Lanka on sekoitus luonnon ja kulttuurin rikkautta ja toisaalta köyhyyttä, jota on lietsonut ennen muuta sisällissota, jollaiseksi väestöryhmien yhteenotot yltyivät 1980-luvun puolivälissä. Srilankalaisista 74 prosenttia on singaleeseja ja 19 prosenttia tamileja.

Pohjoisen Sri Lankan itsenäisyyttä vaativat tamilikapinalliset, LTTE-liike eli ns. tamilitiikerit, tappoivat vuonna 1983 armeijan partion, mihin valtaväestö vastasi tappamalla tuhansia tamileja ja tuhoamalla heidän omaisuuttaan.

Se osoittautui käännekohdaksi, joka ajoi tuhansia ihmisiä tien päälle: tamileja kohti pohjoista, singaleeseja etelään. Tamilitiikerit ilmoittivat omikseen saaren pohjoisen kolmanneksen ja itärannikon, ja hallitus vastasi armeijallaan. Kumpikaan osapuoli ei kaihtanut etnisiä puhdistuksia.

Taisteluja pohjoisessa ja etelässä.

Parissa vuodessa Sri Lankassa oli 50 000 sisäistä pakolaista, turistien virta oli katkennut, tulot päätuotteesta teestä romahtaneet ja hätäapukin tyrehtynyt ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Vuonna 1987 myös Intian tamilit alkoivat kapinoida heimoveljiensä tueksi, minkä vuoksi Intian pelättiin lähettävän joukkojaan aina Sri Lankaan asti.

Tulenarassa tilanteessa Intian ja Sri Lankan hallitukset sopivat, että Sri Lankan armeija vetäytyisi ja intialaiset rauhanturvaajat ottaisivat vastatakseen saaren pohjoisosan valvonnasta ja tamilitiikerien aseistariisunnasta. Se kuitenkin raivostutti etelän singaleesit mellakoimaan petturina pitämäänsä hallitusta ja miehittäjiksi katsomaansa Intiaa vastaan.

Singaleesikapinallisten lisäksi liikkeelle lähti marxilainen JVP-liike, joka mm. järjesti useita poliittisia murhia. Hallitus kokeili neuvotteluja, mutta lakaisi JVP:n lopulta tieltään kuolemanpartioillaan. Kolme vuotta kestäneen kauhun kaudella tapettiin ainakin 30 000 ihmistä.

Intia veti joukkonsa Sri Lankasta vuonna 1990, ja tamilitiikerit sopivat aselevosta. Se kuitenkin jäi vähintään puutteelliseksi, kun järjestöstä repesi radikaaliryhmä, joka julisti yksipuolisesti itsenäisyyden tamilialueille.

Tamilitiikerit rikkoivat tulitauon vuonna 1995, mihin hallitus vastasi suurella sotilasoperaatiolla, joka näytti murtavan tiikerien selkärangan. Seuraavana vuonna he kuitenkin aloittivat laajat hyökkäykset pohjoisen sotilaskohteisiin ja terrori-iskut pääkaupungissa Colombossa. Sodalle ei näkynyt loppua.

Rauhanneuvottelut saatiin käyntiin vaikeasti ja takerrellen vuonna 2001. Norjan välityksellä solmittiin ensi kertaa seitsemään vuoteen kuukauden mittainen tulitauko, jota sitten jatkettiin. Varsinainen rauhanprosessi on kuitenkin ollut lähes kokonaan jäissä vuodesta 2003.

Turismin toiveet murskautuivat

Konfliktin vuosikymmeninä sadat tuhannet tamilisiviilit ovat paenneet kotimaastaan, ennen muuta pakolaisleireihin Intiaan. Ulkomailla, ennen muuta Lähi-idässä, elää myös 800 000 srilankalaista vierastyöläistä, joiden lähettämät miljoonat ovat tuntuva panos kotisaaren talouteen. Sri Lankan talouselämä on kokenut suuren rakennemuutoksen sitten 1970-luvun lopun markkinatalousuudistuksen. Viennistä on maataloustuotteita enää 15 prosenttia, kun osuus vuonna 1970 oli 93 prosenttia.

Ruoan raaka-aineiden sijaan vahvimmin kasvavat ruokajalosteiden ja ennen muuta tekstiilien vienti. Lisäksi maa on satsannut lujasti telekommunikaatioon sekä pankki- ja vakuutustoimintaan. Sisällissodan hellittäminen ehti tuoda myös turistit takaisin Sri Lankaan. Matkailutulot ovat viime vuosina olleet noin 20 prosenttia maan kansantuotteesta, ja palmurantoja ja historiallisia nähtävyyksiä tarjoavalla valtiolla oli edelleen suuria kasvuodotuksia ennen tapaninpäivän tuhoiskua.

Hyökyaalto osui eurooppalaisten kaukomatkailun huippusesonkiin. Myös Suomesta oli myyty loppuun lähes kaikki marras-huhtikuun 40 000 matkaa Kaakkois-Aasiaan. Suurin osa tehtiin tai oli määrä tehdä Thaimaahan, mutta myös Sri Lankan olivat kohteekseen valinneet useat tuhannet.

Sodan jäljiltä Sri Lankassa on arviolta miljoona maamiinaa, jotka osaltaan myös pahentavat tsunamituhoja. Esimerkiksi Point Pedron pahoin kärsineen kalastajakylän ympärillä kelluu tulvavesissä satoja muovisia miinoja.


--------------------------------------------------------------------------------

IHMISEN TAHTO TEHDÄ HYVÄÄ

Harward Business Reviewn (maailman arvostetuin strategisen johtamisen lehti) julkaisi artikkelin siitä, kuinka alennukset, sakot jne. toimivat joskus aivan päinvastoin kuin kuvittelisi. Lyhykäisyydessään artikkelin sanoma on, että aina rahallinen kannuste tai sakko ei toimikaan siten kuin ajattelisi.

Esimerkki:
Kun verenluovutuksesta alettiin maksaa pieni rahasumma, luovuttajien määrä väheni puoleen. Aiemmin ihmiset luovuttivat, kun kokivat tekevänsä hyvää. Rahan tarjoaminen sai heidät tuntemaan itsensä ahneiksi. Luovuttajien määrä saatiin taas hyvään kasvuun, kun luovuttamisesta maksettiin, mutta se summa luovutettiin hyväntekeväisyyteen -> ihmisten tahto tehdä hyvää vain vahvistui.


--------------------------------------------------------------------------------

PELKO

Ymmärrettävästi yleisin kysymys kotiin tultuamme on koskenut sodan vaikutusta elämäämme siellä. Vaikka varsinainen rintamalinja olisikin toisella puolella saarta, sissien itsemurhaiskut ovat levinneet koko maahan. Jokin aika sitten Leena kertoi, että Ambalangodassa, naapurikylässä, oli nähty tamilinaisen poistuvan bussista pahvilaatikko kädessään. Välittömästi koko eteläisen maakunnan koulut suljettiin. Sissit kun ovat ilmoittaneet, että itsemurhaiskut kohdistetaan nyt kouluihin ja koulubusseihin.

En tiedä, voiko sodassa kutsua mitään raukkamaiseksi. Voimakkaammat sanat ovat paikallaan. Lopuksi Leena totesi, että saattoi olla vain joku perheenäiti, joka oli viemässä pahvilaatikossa kananmunia kotiinsa. (Paikallinen tapa kuljettaa irtomyynnissä olevia munia). Edellä oleva kuvastaa sitä tunnelmaa ja ilmapiiriä, missä koko maa elää.


--------------------------------------------------------------------------------

MAAILMAN MENO: TAANTUMUS JA TAINNUTUS

Ennen lähtöämme yritimme naapurin kanssa vähän parantaa maailmaa kanelisavusaunan höyryssä. Kaksi maanjuuritason ekonomistia. Naapuri esitti pirullisen yksinkertaisen kysymyksen minulle: Kun laman vuoksi Sri Lanka lainaa, Suomi lainaa, USA lainaa, Eu maat lainaa, Japani lainaa. Kaikki lainaa. Keneltä ne lainaa?

Olin olevinani ovela asiantuntija ja kerroin, että ne lainaa toinen toisilleen. Suomellakin on lainaa 45 miljardia, mutta se on lainannut edelleen melkein saman määrän.

Naapuri totesi, että sitten on palauduttu Sri Lankalaiseen luontaistalouteen, jossa naapurit hakee kookospähkinöitä puustaan ja myy niitä toisilleen. Raha kiertää ja syötävää riittää. Ja sitten kun naapurille ei enää myydä niitä kookospähkinöitä, pitää syödä omia kookospähkinöitä. Niinkö? Niin, sanoin minä, ja yritin näyttää viisaalta, vaikka päässä kivisti.

Jotta naapuri ei olisi päästänyt minua, länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan edustajaa liian helpolla, hän esittti vielä jatkokysymyksen:

Eikö rahanpuutteeseen voisi painaa lisää rahaa? Meillä Sri Lankassa riisi on rahan vastine, eikä sitä voi keinotekoisesti lisätä. Mutta Teillä on rahan painokoneet.

Selvitin perusteellisesti, kuinka rahan määrän pitää olla vakio. Miksi? Jos tulee hyvä riisisato, ihmiset voi paremmin. Jos tulee hyvä rahasato, eikö ihmiset voi sitten paremmin? Selitin, että joka valtiolla pitää olla vakiomäärä rahaa, jonka perusteella valuuttakurssit muodostuvat. Jos joku maa painaa rahaa lisää yksin, valuuttakurssit syövät lisärahan. JOS SITTEN KAIKKI MAAILMAN VALTIOT PAINAVAT YHTÄ PALJON LISÄÄ RAHAA, NIIN VALUUTTAKURSSIT PYSYVÄT ENNALLAAN.

Mikä tässä nyt tökkii, kysyi naapurini?

Kättäni särkee ja pitäisi mennä pakkaamaan, sanoin. Naapurini katsoi minua ystävälisin säälien, tietäen, että tunsin olevani taas länsimaisen taloudellisen ajattelutavan typerys. Täällä viidakon keskellä. Terveisiä Vanhasen Matin Tatu isälle!


--------------------------------------------------------------------------------

ILOLAN NAISET

Ennen lähtöämme Ilolan - naisten vammaiskodin johtajattaret saapuivat kotiimme hyvästelemään. He toivat kauniit taulut meille, ne oli oikein nimikoitu. Meistä käytetään vain etunimiä. Marja ja Oskari. Nyt Ladyt olivat kirjoittaneet tauluun oikein sukunimemmekin. Nyt sekin on sitten kirjoitettu singhaleesiksi: Marja ja Oskari KONGRES.


--------------------------------------------------------------------------------

LOTUS HILL AVUSTUSHANKE JATKUU

Toinen kysymys, joka meidät on kohdannut viime aikoina vammaiskeskuksen valmistumisen myötä. Jatkammeko? Jatkamme. Sitä samaa työtä, jota olemme tehneet jo pian 15 vuotta. Ruohonjuuritason auttamista. Autamme heitä, jotka muuta ovat unohtaneet. Kummit! He ja me tarvitsemme Teitä.

terveisin


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille

PS. LAINAUS
Työkaverini Perjantaikokki Petri Hollmén kertoi edellisviikon tarinakirjeessään hauskan tositarinan todellisesta elämästä: Käykää lukemassa se ja ilmoittautukaa samalla ilmaiseen perjantaikokkipalveluun. Hyviä tarinoita ja hyviä reseptejä. Eikä maksa mitään.

Perjantairesepti

PS2.

Kotiin tultuamme Marja vuorostaan näki kummastuttavan unen (minä en enää kehtaa kertoa omiani). Olimme työhaastattelussa, jossa paikalla oli ministereitä ja mm. Tarja Halonen. Olimme hakemassa työpaikkaa YK joukkoihin. Viereisessä huoneessa oli pieniä kerrossänkyjä iso pino. Pienen pieniä lasten sänkyjä. Murehdimme, mistä saisimme lapsia niihin. Ovessa luki "Afganistan".

Uskomaton olo

USKOMATON OLO

Emme saaneet oikein nukuttua. Minua, vanhaa yleisötilaisuuksien järjestäjääkö jännitti? Tiedä häntä. Enemmänkin oli sellainen tunne, että jospa tämä onkin vain unta ja sitten herään. Vammaiskeskus onkin kesken ja tiikerisissit pitävät leiriään siellä. On siis parempi valvoa, että on reaaliajassa selvillä, missä ollaan.

Aamulla varhain Thilakasiri saapui autollaan pihallemme. Autoomme lastautuivat lähinaapurimme. Tavaratilaan iso nippu valkoisia lotuskukkia ja Marjan sarikangas (sari on naisten silkkinen juhlavaate) jonka hän raski luovuttaa tarjoilupöydän liinaksi, kun muoviliinaa ei löydetty eilen yli 10:ssä kaupassa koluttuamme.

Sri Lankan ja Suomen liput liehuivat (Banagala oli teettänyt 10 isoa Suomen lippua, uudistuneen Suomen lipun sinisen värin kera). Paikalle tuodusta kovaäänislaitteesta kaikui munkkien rukousnauha. Naiset kiinnittivät oviaukkoihin nastoilla värikkäitä leikattavia nauhoja. Siunaustilaisuus sujui paikallisen tavan mukaan. Öljykynttilöitä sytytettiin ja rukouksia luettiin. Mutta tällä kertaa lyhemmän kaavan mukaan koska olin pyytänyt vain ihan pieniä juhlia.

Puheita pidettiin, kuinkas muuten. Sri lankalainen jaksaa istua kuuntelemassa puheita kevyesti 5-6 tuntia, kun päätteeksi saa kupin teetä, kakun tai keksinpalan ja banaanin. Ministerit puhuivat ja korkeat virkamiehet puhuivat ja munkit puhuivat. Me suomalaisetkin puhuimme. Ihan vähän. Amma-Marja puhui kauniisti. Viimeksi Banagala antoi minulle puheenvuoron - täällä puheet pidetään arvojärjestyksessä. Tärkeimmät ensin. Oli hyvä, että tuli extempore ja sain mahdutettua kaikki hallitsemaani sanat. Siitä tuli lyhykäisyydessään kuuntelijoille Happy hours.

Kerron että Suomi on kaukana. Sri Lankasta sinne on matkaa 8000 km. Ja paluumatka Suomesta Sri Lankaan on 32000 km. Takakautta palloa. Eilen oli Lotus Hill kukkulan viereisen laakson lammessa nupuillaan 6 Lotus kukkaa. Tänään ne olivat auenneet. Kaikki kuusi. Ja tänään aukesi Lotus Hill, joten nyt niitä on kaikkiaan 7. Kerroin, kuinka kylmä maa Suomi on, mutta kuinka lämpimiä ovat Lotus Hill kummien sydämet.


--------------------------------------------------------------------------------

POMMITTAJAT SEURAAVAT MINISTEREITÄ

Paikalla oli pitkälti yli sata ihmistä. Kaksi ministeriä. Ihan pieniä vaan. Iso ministeri Premasiri oli mennyt muiden isojen ministerien mukaan uskonnolliseen juhlatilaisuuteen noin 40 km päähän. Sinne olikin sitten tunkeutunut itsemurhapommittaja. 10 kuoli ja 20 loukkaantui, joukossa 2 ministeriä. Premasiri tietääksemme ei ollut kuolleiden tai loukkaantuneiden joukossa. Tilaisuuden aikana Premasiri soitti meille ja onnitteli.

Sitten ihmiset alkoivat puhua. Pitkälti toistakymmentä puhetta. Paikallisella kielellä lähes kaikki, jotta meni täysin ohi. Politiikkaakin puhuttiin. Yhden puheen aikana suomalaiset hätkähtivät. Poliitikko puhui mahdollisuudesta käyttää tätä paikkaa sodan uhrien hoitoon. Itse en kuullut (ymmärtänyt) tätä yksityiskohtaa, mutta kun sen sain tietooni, alkoi tapahtua. Pyysin Banagalan ja muut vastuuhenkilöt sivuhuoneeseen.

TÄMÄ VAMMAISKESKUS ON TEHTY VAIN JA YKSIN OMAAN VAMMAISILLE LAPSILLE. SIVIILEILLE! HALLITUS KÄY SOTAANSA JA VASTAA SEURAUKSISTA. SUOMALAISTEN KUMMIEN RAHAT ON TARKOITETTU AIVAN MUUALLE.

Taisin sanoa asian painikkeeksi vielä suomalaisen kirosanankin, jossa on niin monta konsonanttia, että sen tarkoitusperän ymmärtää singhaleesikin. Kun keskustelimme potilaiden iästä, olin jääräpäisen periksi antamaton edelleen. Lasten on oltava korkeintaan 15-vuotiaita. "Mutta kun minulla olisi tiedossa yksi 25-vuotias orvoksi jäänyt vammainen, eikö??) "Ei ja ei. Rajan noudattaminen on mahdotonta, jollei raja ole selkeä."


--------------------------------------------------------------------------------

VALVOJA

Kuin sattumalta (vaikkei sellaista olekaan) tapasimme suomalaisen kummimme Rauno Salmen suosituksesta colombolaisen juristin KAPILLAN, joka on siellä tehnyt vuosia meidän kaltaistamme avustustyötä. Siviilityössään hän kontrolloi alueen lastenkoteja ym. sosiaalisia avustuskohteita. Olimme sopineet hänet meidän kummien puolesta valvomaan jatkossa keskuksen käyttötarkoitusta. Hän osallistuu myös tekeillä olevien luovutuspaperien laadintaan. Alan kokeneena juristina uskomme hänestä olevan meille todellisesti hyötyä. Tässä vaiheessa Kapilla puutui keskusteluun ja totesi kaiken kattavasti, että Sri Lankan laki kieltää lasten ja aikuisten pitämisen samassa lastenkodissa, vammaiskodissa yms. Se koskee myös tätä vammaiskeskusta. Se oli siinä.


--------------------------------------------------------------------------------

KOEAIKA

Kävimme läpi myös nk. siirtymäajan edellytykset. Valtio tulee mukaan täyspainoisesti kuuden kuukauden etsikkoajan jälkeen. Lain mukaan pitää olla näyttöä, että homma toimii. Se on ymmärrettävää. Emme siis poistu näyttämöltä kokonaan kerralla. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö ottaa operatiivisen työn nyt hoitaakseen. Ensimmäiset vammaiset lapset tulevat paikalle torstai-iltana. Ne kaksi tyttöä, jotka Marja kylämme läheltä löysi. He olivat myös avajaistilaisuudessa mukana.

Virallisesti toiminta alkoi perjantaina 13.3.2009. Lopullinen siirtyminen tapahtuu siis 13.9.2009. Olemme paikalla, jos Buddha suo. Minua alkoi hiukan kylmätä siirtymävaiheen ajan kustannukset. Otin itselleni taas kylmän rauhallisesti kummien antaman "valtakirjan" ja pyysin tarkan erittelyn kuuden kuukauden kuluista. Kolmelle henkilökunnan jäsenelle á 7000 rupiaa palkkaa per kuukausi (n. 50 euroa) on kohtuullinen. Ruoka yhteensä 25 hengelle 2000 rupiaa per päivä (14 euroa) Sähköön 5000 rupiaa kk (35 euroa). Lisäsin yleiskuluja, joita taatusti tulee. Kerroin, että Suomen kummit ovat antaneet sitoumuksen maksaa 100.000 rupiaa (n. 700 euroa) per kuukausi 6 kuukauden ajan. Se on budjetti ja siitä ei lipsuta, jyrisin. Vaikka hyvin tiesin, ettei se näin helposti mene. Mutta johonkin on kiinnittäydyttävä.

Vaadin oman tilin avaamista ja kas kummaa, paikallinen pankinjohtajatarkin oli paikalla. Häntä muuten pokkuroitiin kuin suomalaisia pankinjohtajia ennen edellistä lamaamme. Uuden kuukausimaksun edellytys on edellisen kuukauden tarkka tilitys. Luulenpa tämän sovitun olevan sopiva siirtyminen itsenäiseen toimintaan. Myötätukena olemme varmaan vielä pitkään. Sen verran on lukkarinrakkautta Marja´s Hilliä kohtaan.


--------------------------------------------------------------------------------

TUTTUJA PAIKALLA

Kutsumme mukaisesti paikalla oli 7 suomalaista. Muut olivat jo lomansa päättäneet. Mukana olivat myös monet Lotus Hill avustettavat edustajineen. Ilolan johtajatar, Toivolasta kolme henkeä, Rubika perheineen jne. Tilaisuuden jälkeen tulimme kotiin. Halasimme hiukan toisiamme ja annoimme Onkkelille käskyn sulkea portin totaalisesti.

Marja meni ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päivänokosille ja minä avasin toisen kerran kahden kuukauden aikana mukanani tuoman siideripurkin. (kun sininen lenkki oli loppunut). Ajoimme auringon laskiessa pienellä veneellämme järvelle. Kävimme kääntymässä joella ja tapasimme katkarapuaitojen vierustalla kalastajia sytyttämässä houkutuslyhtyjä.

Sitten yhtäkkiä hämärän joukosta kuului kuulas pojan ääni: "Oskariii, Marjaaaa!" Harzi-poikahan se siellä meloi pikkiriikkisellä puunrungosta koverretulla kanootillaan. Harzi on se sankari, joka uimataidottomana pelasti hukkumasta tsunamin aalloista naapurin pikkupojan. Olimme luvanneet Harzille polkupyörän ja sovimme, että huomenna menemme sen ostamaan. Uni tuli varhain ja se oli syvä.


--------------------------------------------------------------------------------

ARKI PALASI

Aamulla jatkui entinen meininki. Paikalla kävi mm. nainen, jonka kasvot ja osa yläkehosta olivat kaasusta palaneet. Koska suoranaista hengenvaaraa ei ollut enää, jouduimme taasen selitysten tielle. Kuten niin usein muutoinkin. Kävi kovin sääliksi naista, joka oli tullut usean tunnin matkan päästä. Resurssit eivät riittäneet kuin taloudelliseen ensiapuun.

Marja lähti hoitamaan viime hetken asioita ja jäin paikalle yksin. Oikaisin sohvalle ja suljin silmäni. Ikkunasta vilahti oranssinen hahmo. Munkki Banagala? Ei suinkaan, vaan oman kylämme temppelin munkki, joka oli tullut hakemaan apua keväällä pidettävään suureen koko kylää käsittävään juhlaan. "Millä tavoin voisimme auttaa? Rahavaramme ovat tosin hupenemassa?"

"Jos te hankkisitte vaikka ELEFANTIN." Oli pakko nipistää itseäni. Nyt on joku tulossa hulluksi ja se olen varmaan minä. "Saisitte oman nimenne suurin kirjaimin elefantin viittaan". Näytin varmaan hyvin oudolta ja sekopäiseltä kysyessäni, että paljonko tuollaiset elefantit maksaa. Ja pitääkö sen olla oikein elävä? "Tietenkin sen pitää olla elävä, kun se vetää kulkuetta, mutta ei sen tarvitse olla kauhean suuri. "Mihin me sitten laitamme sen elefantin kun juhlat on ohi ja sehän syökin ihan kauheasti? "Sir vain vuokraa se yhdeksi päiväksi. Eikä se maksa kuin 40.000 rupiaa (300 euroa)."

Meillä olisi eilen ollut tuo 40000 rupiaa, mutta kun annoimme sen eilen vammaisten lasten keskukselle. Sitten yhdessä harmittelimme, että he myöhästyivät näin vähän. 4000 rupialla (30 e) säilytin kasvoni. Ainakin itse niin uskon. Sen sitten näkee, jos Buddha on portinvartijana. Olemme kokeneet, että lähtömme lähestyessä portti käy yhä vilkkaammin. Nyt olemme antaneet kiertää huhun, että lähdemme vasta kuukauden päästä. Oikea lähtöpäivämme taitaa olla vuotanut.


--------------------------------------------------------------------------------

TARJA SAI PENTUJA

Maanantai-illalla seurasimme kuinka Tarja kaivoi pensaikon suojaa itselleen pesää. Ensin luulin, että se piilottelee luitaan Bulladilta. Tekemäänsä kuoppaan se sitten kiertyi läähättäen makaamaan. Pian tulee. Ensi yönäkö jo? Lotus Hill avajaispäivän yöllä sitten syntyi kolme pentua. Yksi vilkas valkoinen ja kaksi ruskeaa. Asko sanoi, että nyt syötätte paljon lihaa niin tulee maitoa. Elämä jatkuu täälläkin.


--------------------------------------------------------------------------------

KIITOS ONNITTELUISTA

Jussin aamiaiskirjoituksen johdosta saimme vyöryn onnentoivotuksia ja kiitoksia. Haluamme vastaanottaa kaiken hyvällä mielellä ja kiitollisuudella. Suurimmat kiitokset kuuluvat Lotus Hill -kummeille. Työmme jatkuu. Kiitosvyöryn joukossa palautui mieleeni suuresti arvostamani Pertti Paasion tokaisu kerran vastaavassa tilanteessa. "Ei kiitoksia voi määräänsä enempää vastaanottaa!".


--------------------------------------------------------------------------------

JATKUU HUOMENNA

Niin monet ovat kyselleet, huolestuneenakin, että mitäs nyt sitten? Loppuuko hommat? Ei lopu. Palaamme alkuperäiseen toimintamalliimme. Ruohonjuuritasolle. Pääosin oman perheemme voimin. Me jatkamme Lotus Hill -vammaiskeskuksen alkukäynnistystä niin kauan, että olemme vakuuttuneet sen toiminnan onnistumisesta. Me jatkamme entisen lailla Ilolan ja erityisesti Toivolan asukkaiden elämän inhimillistämistä. Uusia Erankoja tulee. Munuaispojan jutut ovat kesken ja paljon muuta. Paljon pientä ja tärkeää. Unohdetun laakson kylän kaivo-ongelman selvittäminen on myös työn alla. Joten tarvitsemme työmme tueksi teitä, Lotus Hill kummimme.

Älkää nyt helpatko. Emme mekään. Jatkossa kotiin palattuamme päiväkirjani harvenevat. Lukekaa Jussin aamiaisviestit, sieltä saa tiedon, milloin jälleen olen päiväkirjaani avaamassa. Vaikka arkiset työmme valtaavat tilaa, nämä unohdetut ihmiset elävät mukanamme vielä pitkään. Jospa niin kauan, että olen sata ja puoli vuotias. Niin paljon täältä on häippäissyt avustushankkeita, vaikka työ on kesken. Lotus Hillillä vaan on sellainen suomalaisen tekemisen meininki. Kavereita ei jätetä. Kiitos siitä.

Sisareni Leena tulee jälkeemme "vahtivuoroon". Vahdinvaihto on viikonloppuna. Ja pää on kuin lähtevä laiva, mutta mieli hyvä.

Rakkain terveisin


Pentti-Oskari

Lotus Hill on valmis

Päiväkirja 10.03.2009
Sri Lanka

--------------------------------------------------------------------------------
LOTUS HILL ON VALMIS
--------------------------------------------------------------------------------

OSTOSGEENILLÄ KERRANKIN HYÖTYKÄYTTÖÄ

Vammaiskeskuksen sisustaminen ja varustaminen on osoittautunut luultua suuremmaksi työksi. Suuria monitoimitavarataloja on vain pääkaupungissa ja sielläkin tavaratalot ovat erikoistuneet. Kaupasta ostettavien tavaroiden hinnat onneksi eivät poikkea toisistaan. Sen sijaan puumateriaalista teetettävien sänkyjen, tuolien, pöytien yms. hinta- ja laatukirjo on valtava. Näiden ero alkuperäistarjousten ja lopullisen ero oli huikea. Kolminkertainen. Teimme työnjaon. Minä hankin raskaamman kaluston, huonekalut, jää- ja pakastinkaapit, hellat, kaasulaitteet yms. Marja paneutui nk. pieneen tilpehööriin. Lähinnä keittiötavaran hankintaan, astiastoon jne. Saimme Banagalalta tarkan luettelon paikallisen käsityksen mukaisesta tarpeesta, jota hiukan rukkasimme taloudellisten kriteeriemme mukaan.

Tämä toimi soveltuu hyvin vaimolleni. Kas kun hän omaa joillekin muillekin naisihmisille kiinnittäytyneen geenin. Eli ostosten tekemisen. Lauantaina menimme paikalle suomalaisen kiinnostuneen kummin kera. Jatkoimme kierrosta Toivolaan ja Marja jäi purkamaan ostamiaan tarvikkeita, pesemään ja laittamaan paikoilleen. Hän kertoi, kuinka ostamistaan 50:stä peltilautasesta oli vaikea saada hintalaput pois. Sitten hän huomasi, että kuivana lähti, muttei märkänä.

Hän delegoi vahtimiehelle homman ja kertoi, ettei lautasia voi kastaa. Teipit on otettava kuivana pois. Seuraava toimenpide vahdilla oli hakea iso palju, jonka hän täytti vedellä ja laittoi lautaset siihen. Ja sitten taas kuivaamaan lautasia. Kyllähän siinä aika rattoisasti hupeni.


--------------------------------------------------------------------------------

AMMA
äiti

Marja kertoi, että ollessaan lähes yksin paikalla, hän tunsi kuinka Taivaallinen rauha oli ympärillä. Lotus Hill kukkula on uskomattoman luonnonkaunis ja ympärillä on kaunista luontoa. Teepensaistoa, laaksoa, vesipuhveleita ja lotus-kukkasten hetteikköjä. Ei liikennettä, ei asutusta. Ollaan kuin Herrankukkarossa.

Pois lähtiessään hän käveli vajaan kilometrin pikkutietä isommalle tielle ottaakseen tuk-tukin. Polku kulki kauniin luonnon keskellä. Lähes neitseellisen paratiisimaisen alueen halki. Matkan varrella tien varrella asuvat ja vastaantulevat ihmiset tervehtivät iloisesti. He tiesivät, että tämä valkoinen nainen tulee vammaisten lasten rakenteilla olevasta Lotus Hill -kodista. Koti, joka on rakennettu heidän vammaisille lapsilleen. Hän on Lotus Hill kodin "AMMA" singhaleesin kielellä - ÄITI.

Luulen, että Marja vaatimattomana ihmisenä ei itse havainnut omaa upeaa asemaansa. Omaa elämäntyötään. Toivolan lapsetkin huutaa minulle yksin mennessäni sinne, että missä on Marja - Amma?

Kun aikanaan tsunamin jälkeen kirjoitin tunnevyöryn alaisena, miten tärkeä oli yhteinen kokemuksemme ja työmme tsunamin aikana ja sen jälkeen meille molemmille, niin olen kiitollinen meidän yhteisestä tahdostamme jatkaa tätä työtä. On ollut uskomatonta Lotus Hill -kummiryhmän mukanaolo hankkeessa. Olen hyvilläni monesta saavutuksesta vuosien varrella.

Olen yrittänyt käyttää kaiken olemassa olevan aivokapasiteettini vammaiskeskuksen jatkoa ajatellen. Kokemukset "pahoista pojista", korruptiosta, mafiosoista yms. ovat saaneet meidät kylmän realistisiksi. Luovutamme sen nyt koalitiolle, jossa ovat valtio, terveysministeri tuttavamme ja Banagalan johtama munkkien hyväntekeväisyysjärjestö. Parempaa "kohtaloa" en enää osaa kuvitella. Olemme tehneet oman osuutemme ja nyt on paikallisten vuoro ottaa homma hoitoon. Toki "sivusta seuraamme" tapahtumien kulkua. Muualtakin kuin seinän kivitaulusta käsin.

Yli 10 vuotta sitten Marja kertoi minulle ideastaan. Tästä ideasta, joka nyt on toteutumassa. Silloin aikanaan tein tilannearvion. Omasta ajastani ja kyvyistäni. Ja eritoten arvostuksestani vaimoani kohtaan. Päätin, että homma hoidetaan. On tämä ollut uskomaton maraton. Maitohapoille on menty toistamiseen. Moni on kysynyt, että olisitteko lähteen hankkeeseen, jos olisitte tietäneet kaiken etukäteen? Tyhmä kysymys. Davidin kirjassa sanotaan, että jos joku tekee Sinulle tyhmän kysymyksen, älä näytä tyhmyyttäsi vastaamalla siihen.

Pyysin Banagalaa laittamaan keskuksen kylttiin nimen "Marjas House". No ei tullut. Ehkä hyväkin näin. Kivitauluun oli hakattu paikan taustaa. Valtion edustajana ministeri, jonka nimi oli kaikkein suurimmalla. Hänen ansionsa oli vastaanottaa rakennus. Sitten minun (jonka kielsin laittamasta - Banagala on päkäpää) ja oikeutetusti Marjan nimi - idean äiti. Sitten kiitokset suomalaisille ystäville.


--------------------------------------------------------------------------------

MUNUAISPOIKA

Hanke on ongelmallinen. Välillä tuntuu, ettemme pysty hoitamaan tätä. Kun soitamme toistamiseen Colombon sairaalaan, meille annettuihin numeroihin, emme saa minkäänlaista tietoa pojan tilasta. Käyntikorttinsa antaneet lääkärit eivät vatsaa.

Marja meni käymään pojan kotona Baddegamassa. Ja yllätys yllätys. Poika oli siirretty alueemme sairaalaan. Colombossa oli dialyyslaitteisto hajonnut. Nyt hän sai dialyysihoitoa Karapitian sairaalassa. mutta kapasiteetin puutteessa vain 2 kertaa viikossa. Koska molemmat munuaiset ovat vauriotuneet, veren puhdistushoito ei riitä.

Marja sai pojan kotona käsiinsä laskun, jossa eräs yksityissairaala oli viime keväänä hoitanut dialyysin. Kertamaksu on 10.000 rupiaa eli ehkä 70 euroa. Pojan paino on nyt 62 kiloa ja se on laskettava 55 kiloon, ennen kuin siirtoleikkausta voidaan suorittaa. Jos pojalle voitaisiin tehdä 5 perättäistä hoitoa, kehon nesteestä häipyisi riittävä määrä, jotta leikkaus voitaisiin suorittaa.

Jokaisen dialyysin jälkeen tarvitaan vielä 5000 rupia (35 euroa) maksava lääke. Marjan ehdotuksesta päätimme antaa kootuista avustusrahoista 5 dialyysihoidon ja lääkkeen edellyttämät rahat 75.000 rupiaa (530 euroa) sekä matkoihin ja muihin kuluihin 25.000 rupiaa. Mainittakoon, että luovuttavan vaimon kohdalla on suoritettu 38 erilaista koetta munuaisen soveltuvuudesta miehelleen.

Mielestämme lähes vuoden odottelun jälkeen jotain hyvin radikaalia nyt tarvitaan.


--------------------------------------------------------------------------------

NÄPPÄIMET JUMISSA

Pelkään, että näppäimistöni välilyönti ja i-kirjaimen alle on tipahtanut sinisen lenkin palanen, kun ne ei oikein toimi. Saa hakata oikein kunnolla. Pitää käydä lause lauseelta läpi, ja lisätä puuttuvat.


--------------------------------------------------------------------------------

POMMEJA

Tänään aamulla heräsin pommien ääneen. Paukkuja tuli solkenaan kylältä päin. "Mikä nyt taas on?" kyselin naapurilta. Paukuttelevat sodan loppumisen kunnaksi. Varhain sunnuntai aamuna. Tätä sodan loppumisen paukuttelua on kestänyt jo yli 25 vuotta. On yhtä toivotonta kuin Länsirannalla ja Gazassa.

Vaikka suuren rintaman sota loppuisikin, sissisota jatkuu. Pelkään. Saaren presidentti on nyt niin suosittu sodan ratkaisuvaiheessa, että jotkut pelkäävät tänne tulevan diktatuurin. Mielessäni on juuri lukemani kirja Castrosta. Lumumban Yliopisto Moskovassa oli taannoin monen kehitysmaan silloisen ja nykyisenkin opinahjo.

Kansainvälinen lama ja samanaikaisesti sota on yhdistelmä, joka on tälle maalle liian suuri kynnys ihmisten inhimilliseen selviytymiseen. Vaikka sodan loppuminen häämöttää ja se on saavutettu sotimalla raskain uhrauksin, toivoisi, että rauha vihdoinkin tulisi. Mitkä ovat seuraukset ehdoitta antautumisesta? Edelleenkin olen kuin entinen mies. En ole vastaan enkä puolesta, mieluumminkin päinvastoin.


--------------------------------------------------------------------------------

KANELIPUULLA LÄMMITETTÄVÄ SAVUSAUNA

Tätä kirjoittaessani on normaalia kuumempi päivä. Pyysin Coolmania hakemaan sylillisen kanelipuun riukuja. Saaren ainoa savusauna lämpiää tänään kuuman päivän kunniaksi. Hikihuokoset auki ja kanelidödöä savun myötä tilalle. Sattui sytytyksen aikana tuulemaan järveltä sisämaahan. Koko kylämme oli kanelisavun peitossa. Hulluja nuo suomalaiset! Vastavuoroisesti kylän roskien polttosavut useasti löytävät meille. Tasapeli.



--------------------------------------------------------------------------------

FULL MOON

Kerran kuussa pidettävä Full Moon, täyden kuun juhla, periytyy luontouskontojen ajoilta. Se on säilynyt buddhalaisessakin kulttuurissa, koska ihmiset täällä eivät yleensä noudata arkipäivä-sunnuntai erottelua. Mutta kunnon kansalainen huilii täyden kuun päivänä. Ja kun tamileilla on oma juhlapäivänsä, myös kunnon singhaleesi huilii silloinkin. Sri Lankassa on kuulemma eniten maailmassa juhlapyhiä.

Meidän Lotus Hill vammaiskeskuksen luovuttajaisjuhla on Full Moonin päivänä. Aloitamme Marjan kanssa huilimisen - ainakin muutamaksi päiväksi. Huilimme samaan putkeen tamilien ja hindujen, muslimien ym. juhlapäivät saman tien.


--------------------------------------------------------------------------------

VAHTIKOIRA BULLAD

Olin tappaa Bulladin. Päivänä muutamana alkoi Bullad yskiä ja se vain paheni. Näimme, että se oli tosi huonossa kunnossa. Eläinlääkäri kävi katsomassa ja sanoi, että sillä on paha keuhkoputken tulehdus. Nyt Bulladia ei saa pestä eikä sitä saa päästää järveen. Nyt on tiukat paikat. Bullad on jo vanhus. Sitten tajusin oman tyhmyyteni.

Olen käynyt vähän väliä Hikkaduwan rannan teurastamossa hakemassa koiranruokaa. Erilaisia sisäelimiä jne. Ne on pakastettuna ja tuon ne kotiin ja jatkan pakastamista. Parin päivän välein otan sulamaan. Useimmiten ovat olleet vielä hyhmäisiä, kun olen antanut Tarjalle ja Bulladille niitä. Jokin aika sitten annoin kananmaksoja, tuollaisia kananmunan kokoisia. Molemmat tapansa mukaan nielaisivat alta sekunnin murto-osan. Että voi nielu olla niin iso.

Jos vanhuksen vatsassa on toistakymmentä hyhmäistä kokonaista kanan maksaa, ei ole ihme, että tulee yskä. Tyhmä. Se olen minä. Nyt Bullad sai eläinlääkäriltä 3 piikin sarjan ja pari tablettia päivittäin. Yskä tokeni ja taas Bullad on entisellään. Minäkin viisastuin. Huh huh.


--------------------------------------------------------------------------------

UNOHDETTUJEN LAAKSO

Aiemmin kerroin löytämästämme tsunamin uhrien asunnottomille Robin Hoodin järjestämästä laaksosta. Olen tutkinut mahdollisuuksia auttaa näitä totaalisesti unohdettuja ihmisiä. Tänään kuulin ilouutisen. Robin Hood oli saanut erään vaikutusvaltaisen ihmisen heltymään ja järjestämään laaksoon sähköt. Se on kallis operaatio. Hyvin suurimerkityksellinen laakson asukkaille. Ajatelkaa, lapset voivat lukea iltaisin läksyjään, kun on valo. Ja paljon muuta. Me tutkimme ja selvitämme edelleen kustannuksia järjestää laaksoon vesihuolto. Niin että hommia riittää. Täällä kun kaikesta on puute, On hyvä, että on edes joku, josta ei ole puutetta - avustuskohteet. Sydän ja jalat pitää olla kuitenkin samalla tasolla - ruohonjuuritasolla.


--------------------------------------------------------------------------------

ILMAN TELKKARIA?

Vuosia siten hankimme pienen mustavalkotelkkarin. Marja kyllä kritisoi ja sanoi, että koskahan meillä on aikaa sitä töllötellä. Puolustelin hankintaa sillä, että pienellä satelliittiantennilla sai kuuluviin YLE 1 ja YLE 2 -radiokanavat. Olihan se makeata kuunnella täällä maailman takana kotosuomen radio-ohjelmia. Jutustelua pääasiassa.

Meidän radiostamme tulee niin hyvää ja mielenkiintoista ohjelmaa, ettei kuvakanavaa kannata avata lainkaan. (lämpimiä + 35 terkkuja Ylen radion porukalle). Ainoa poikkeus on Kuuba TV, josta tule aamuisin (siellä iltaisin) niin hyvää musiikkia, että olin pakahtua. Mutta siinä se sitten olikin. 300 hindukanavaa ei väräytellyt. Nyt tullessamme tänne, oli satelliittikortti vanhentunut. Emme löytäneet uuden kortin myyjää, joten töllötin pysyi mykkänä.

Sisareni Leena tulee päivystämään jälkeemme tänne. Hän kyseli satelliittikortin uusimisen kohtaloa. Yhdessä totesimme, että on elämisen tasoa elää ilman TV:tä.
Elämme siis paikallisen tason mukaan.


--------------------------------------------------------------------------------

H-HETKI LÄHESTYY

Vammaiskeskuksen tavarat ovat kutakuinkin koossa. Tänään maanantaina olimme koko päivän talolla. Huonekalut saivat uuden asennon ja koristelu alkoi. Huomenna on juhlapäivä. Edellytin pienimuotoista juhlaa, ja Banagala lupasi toteuttaa sen. Hän pyysi hankkimaan 50 teenjuontivälineet. Hankimme. Tänään hän sanoi, että vieraita tuleekin 100. Onneksi tee on täällä halpaa. "Mutta Banagala! Ei ole niin suurelle joukolle kuppeja" - "Ei hätää, kävin vuokraamassa 50 kuppia lisää".

Iltapäivällä lämpö nousi lähelle 40 astetta. Söimme lounaaksi keksejä ja teetä ja banaaneja (yleisistä yleisin lounas täällä). Lounaan jälkeen kellahdin koemakaamaan uudelle sängylle hetkeksi nokkaunille. Heräsin Suomen puhelimen pirinään. Kaupunkilehti Turkulaisen toimittajahan se siellä soitteli. "Me teemme tällaista sarjaa lehteemme, että soitamme eri ihmisille, missä ne juuri nyt ovat ja mitä tekevät. Missäs päin Oskari on ja mitä touhuat?"

Olen Etelä Sri Lankassa, Baddegamassa valmistautumassa huomenna avattavaan 1200 neliön vammaiskeskuksen juhlallisuuksiin, jonka suomalainen Lotus Hill kummiryhmä on rakentanut ja joka luovutetaan huomenna paikallisille. "Ei voi olla totta, mikä sattuma!" huudahti toimittaja. "Samaa mieltä, en minäkään usko tätä todeksi. Sattumalta se ei kylläkään tunnu."

Kun luette tätä, olemme joka juhlatilaisuudessa tai päättäneet sen. Kerron seuraavassa päiväkirjassa suuresta päivästämme.

Tämä on kaikkien Lotus Hill kummien päivä..

--------------------------------------------------------------------------------

NAAPURIN VIISAUS

Ruohonjuuritason ihminen, naapurimme, kertoi taas yhden elämänviisauksistaan: "Pidä ystävinäsi vain iloisia ihmisiä. Hapannaamat saavat sinut vain masentumaan."

Onnen kynnyksellä


Pentti-Oskari

Ensimmäiset asukkaat valittu

PÄIVÄKIRJA 04.03.2009
Sri Lanka

--------------------------------------------------------------------------------

SODAN JÄRJETTÖMYYTTÄ

Tamilitiikerien ihmiskilpenään pitämien tamilisiviilien tilanne alkaa olla kestämätön. Nyt alkaa olla kyse jo kansanmurhasta. Kumpikaan osapuoli ei anna periksi. Hallitus sanoo sissien joka kerta tulitauon aikana varustautuneen uudelleen ja rauhanneuvottelut ovat sen jälkeen katkenneet. Täällä liikkuvien tietojen mukaan sisseillä on hallussaan noin 60 neliökilometriä viidakkoa. Viimeinen pikkukaupunki vallattiin eilen. Siviileitä on eri tietojen mukaan loukussa 70.000 - 300.000. Sissit sekoittuneena heihin. Se on pattitilanne. Puhdas vesi on loppu, puhumattakaan ruoasta. Eniten saarella auktoriteettia omaava Intiakin on kovin sanoin kehottanut molempia osapuolia tulitaukoon ja siviilien pelastamiseen. Sissit asettavat nurkkaan ahdistettunakin ehtoja ehtojen perään. Hallitus hyväksyy vain ehdoitta antautumisen.

Eilen Marja näki lähellämme Gallen rantatiellä saattueen, jota seurasi sankka väkijoukko. Kuorma-auton lavalla oli kolhuinen, Marjan sanoman mukaan rassukan näköinen peltikasa, jonka perässä oli epämääräisen näköinen propelli. Se oli yksi tiikereiden suurista salaisuuksista. Sukellusvene. Entisenä veneenrakentajana arvioisin, ettei moisilla härveleillä sotia ratkaista.

Ne siviilit, jotka ovat loukusta päässeet, ovat leireillä. Vailla yhtään mitään. Vastasyntyneiden lapsien tilanne on surkea. Ei edes vaatteita. Suomen Punainen Risti on lähettänyt 80.000 euron arvosta 6000 äitiyspakkausta. Hyvä Suomi. Punainen Ristimme on harvoja tamilien sota-alueella toimineita avustusjärjestöjä sodasta lähtien. Suuri kunnia ja kiitos heille. Sinne Helsinkiin päättäjille ja Colomboon sekä kentälle operatiiviselle ryhmälle. Työnne on inhimillisyyden ylärajamailla.


--------------------------------------------------------------------------------

MUNUAISPOIKA ANTAA ODOTTAA

Soitamme lähes päivittäin pääkaupunkiin saadaksemme tietoja, joko hänen munuaissiirtonsa voidaan tehdä. Emme ole vielä tietoa saaneet. Rahat ovat täällä valmiina.


--------------------------------------------------------------------------------

VAMMAISKESKUS ON VIITTÄ VAILLE VALMIS

Viimeinen rakennelma on valmistumassa. Kaivo on valmis. Siivoustyöt jatkuvat. Ja tietenkin kaikenlainen fiksaaminen. Keskuksesta tulee niin kaunis, niin kaunis kuin olla ja voi. Nyt taas tuli voimia lisää, kun näkee työn tulokset. Olemme urakoineet huonekalujen hankinnoissa ja työ on ollut tuloksekasta. Viimeksi kävimme saaren suurimman tuolinvalmistajan Damron puheilla ja hinnat ropisivat taas alaspäin. Marja lähtee pian Coolmanin kanssa ostamaan keittiöön kaikkea mahdollista. Ja astiat. Banagala sanoi, että 10.3 avausjuhlissa tarvitaan teevälineet ainakin 50 hengelle.

Sanoin, että sovittiin pidettäväksi pienet, vaatimattomat seremoniat. Kyllä kyllä. Nämä ovat pienet juhlat. Ei tule kuin yksi pieni ministeri vaan. Syksyllä pidetään oikein suuret juhlat ja ainakin pääministeri tulee mukaan. Sanoin, ettei pidetä. Banagala loukkaantui. En ihan nyt jaksa ajatella juhlimisia.

--------------------------------------------------------------------------------

ENSIMMÄISET ASUKKAAT

Kävimme eilen kahden vammaistytön luona ja sovimme, että heistä tulee keskuksen ensimmäiset potilaat.

Äiti itki onnesta. Kuuden kuukauden kuluttua valtio ottaa virallisesti taloudellisen vastuun kustannuksista. Vaikka kannon alta me kaivamme täksi ajaksi perheelle elämisrahan, sillä vanhemmat tulevat mukaan keskukseen. Tytöt vaativat 24 tunnin valvonnan. Ensimmäiset potilaat ovat siis tiedossa.

Tässä Marjan raportti:

"Tuttavani soitti erään perheen puolesta. Heillä oli sellaisia ongelmia, että kenties osaisimme auttaa. Tapasin perheen. Isä 40 v. ja äiti 39 v. Tytöt 5- ja 4-vuotiaita. Tytöt olivat vaikeasti vammaisia. Jalat kääntyilivät joka suuntaan. Nuorempi ei ottanut yhtään jaloilleen, vanhempi vähän. Eivät pysty puhumaan. Kiljuntaa pystyvät muodostamaan suustaan. Ainoa tapa kommunikoida on repiä ja raapia. Kaiken aikaa saavat pahoja kramppeja. Lääkitystä ei ole ollut. Äskettäin lapset olivat saaneet unilääkkeitä, koska eivät nukkuneet juuri lainkaan. Ovat käyneet kerran kuukaudessa sairaalassa terapiavoimistelussa. Siinä roikotetaan lasta jaloista, pää alaspäin ja painellaan sormia.

Mietimme asiaa muutaman päivän ja lähdimme tutustumaan lisää asiaan heidän kotiinsa. Etsimme viidakosta usean tunnin ajan. Tuloksetta. Viimein saimme tiedon sijainnista. Se sijaitsi autolla pääsemättömällä alueella. Tulimme kotiin ja lähdimme uudelle reissulle Thilakasirin kanssa ruokakassit keikkuen mopolla. Löysimme perheen. Koti oli surullisen järkyttävä. Ainut huonekalu oli pieni rottinkisohva, jonka pohja oli hajalla. Ei muuta. Isä istui lattialla toisen tytön kanssa ja äiti toisen kanssa. He pitivät lapsista kiinni, koska nämä riemuitsivat vieraita nähdessään. Tytöt yrittivät raapia minua. Annoin tytöille leluja yms. mutta he eivät reagoineet niihin millään lailla.

Sitten äiti piipahti toiseen huoneeseen ja palasi risti kädessään. Itki ja itki. He kertoivat olleensa kirkossa (koska oli sunnuntai) ja pyytäneensä Jumalalta apua, sillä isä ja äiti olivat aivan loppu. Sairaat lapset, ei rahaa, ei ruokaa, ei mitään. Kummankin piti olla 24 t/ vrk lastensa seurassa ja valvoa heitä. Tunsin suuta kiitollisuutta, että saan olla apulaisena ohjaamassa Lotus Hill kummit tämän perheen luo. Perheen, joka on suuressa avun tarpeessa. Nyt heistä tulee Lotus Hill vammaiskeskuksen ensimmäiset asukkaat. Kiitos ihan kaikille, jotka sen mahdollistavat.

Äiti ja isä tarvitsevat lepoa edes yhden vuorokauden. Heidän kotona ollessaan nuorempi tytöistä repi äidin hiuksia niin lujaa, että ihmettelin, onko hiuksia päässä enää lainkaan. Koti oli varustuksiltaan nolla. Isällä oli lisäksi murhe. Isoisän pitäisi kirjoittaa talon paperit pojalleen ja notaarimaksu on 6500 rupiaa sekä matka Wadduvaan linja-autolla, ehkä 50 rupiaa. Lupasin rahat isälle heti, kun näen paperit. Soitin munkki Banagalalle, joka jatkossa hoitaa vammaiskeskusta. Heistä tulee keskuksen ensimmäiset potilaat. Katsotaan sitten, mitä jatkossa tapahtuu.


--------------------------------------------------------------------------------

MAAILMAN HIENOIN TEE KUIVUU PENSAISIIN

Lama vaikuttaa kaikkialle ja kaikkialla.

Kävimme saaren keskiosassa Nuwara Eliyan vuoristossa, joka on saaren parasta teen viljelyaluetta. Maailman paras tee tulee tältä alueelta. Silmänkantamattomiin vuoren rinteitä täynnä teepensaita. Lähes miljoona naista työskentelee Sri Lankan teeplantaaseilla. He kipuavat satoja metriä jyrkkiä vuoren rinteitä suuret korit niskalenkillä selässä. Koreihin he poimivat teepensaan ylimmät lehdet. Paljain jaloin käärmeitä vilisevässä pensaikossa. Paahtavassa helteessä. 10-12 tuntia päivässä.
Palkkaa he saavat noin euron päivältä. Siis työpäivältä. Sairaskulujärjestelmää ja eläkejärjestelmää ei ole. Arvatkaa, onko lomaltapaluurahajärjestelmää.

Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, tämä vielä puuttuu. Teen tuottajahinta oli viime vuonna n. 5 euroa kilo. (Suomessa ulosmyyntihinta 17-37 euroa kilo, joten ?.. ) Tällä hetkellä viljelijä saa teestä noin 2.5 euroa. Pakollisten yleiskulujen vuoksi se ei riitä teepoimijanaisten palkkoihin. Työttömyys on suuri ja pensaat kuivuvat. Surullista. Kansat juovat alamailta tehoviljelyllä tuotettua halvempaa teetä, jota monikansalliset teeyhtiön omalla merkillään jalostavat maustamalla yms. ja totuttaen juojat siihen.

Vieläkö muistat aidon, oikean, alkuperäisen CEYLONIN teen maun? Et varmaan. Kun ei sitä saa enää kaupoista. Rasioissa alkuperäismaata ei ole, tai sitten siinä lukee England. Ostin Nuwaria Eliyasta aitoa Ceylon teetä. Organic teetä. Luomuteetä ilman myrkkyjä ja muita marakatintemppuja. Arvaa, onko hyvää?

Kunpa olisi ikää ja aikaa, niin toisin kontillisen sitä alkuperäistä Ceylon teetä Suomeen. Maistus varmaan sullekin?


--------------------------------------------------------------------------------

IKÄ KAIKKI

Ihminen on merkillinen (muistini mukaan muotoillen kuulemastani). Vanheneminen on mukavaa ainoastaan lapsista, jolloin ajattelet ikääsi murtolukuina. "olen 4 ja puoli". Sanotko koskaan, että 31 ja puoli vuotta? Puberteettisenä hypit vuosien yli. Muistat helposti 2-3 vuotta väärin. Ainakin portsareille. Elämäsi täyttymys oli 21 vuotta. Täysinäisen ikäinen. Nyt samaisen autuusiän saavuttaa jo 18 ikäisenä. Mutta mitä tapahtui kun täytit 30? 40? 50? Tulet 18-vuotiaaksi. Täytät 30. Lähestyt 40. Saavutat 50. Selviydyt 60. 70 elät päivän kerrallaan. Jokainen päivä on "till". Tulet 100. Satavuotiaana tulet uudelleen lapseksi. Olen 100 ja puoli!

Pysyisinpä terveenä, että tulisi 100 ja puolivuotias!


--------------------------------------------------------------------------------

PILLEREIDEN VOIMA

Meillä on jo talon rakentamisesta lähtien käynyt auttamassa Jaanika niminen 2 lapsen isä. Viime viikolla hän pyysi Marjaa vaimonsa mukaan sairaalaan. Hänen oireensa ovat kovin merkilliset. Marja lähti Coolmanin kanssa Tuk Tukilla Gallen taakse Karapitian sairaalaan. 3000 vuodepaikkaa. Kuin maailmanlopun paikka. Tuntien ja taas tuntien odottamisen jälkeen löytyi lääkäri, jolla olikin heti diagnoosi. Epilepsia eli kaatumatauti. Antoi pillereitä ja pyysi jatkotutkimuksiin myöhemmin. Juttelin Jaanikan kanssa myöhemmin asiasta ja hän oli niin kiitollinen Marjan avusta. Saimme lääkkeet ja nyt on kaikki hyvin. Yritämme nyt selvittää heille, että epilepsialääkkeet rauhoittaa tilannetta, mutta ei suinkaan tauti ole ohi. Mutta nyt on paremmin kuin ennen. Oikeassa on.


--------------------------------------------------------------------------------

YSTÄVÄ KYLÄSSÄ

Kesken aamuteen Bullad ja Tarja kirmaisivat hännät pystyssä rantapöheikköön. Ei haukun haukkua. Hännät vaan viuhtoivat vimmatusti ja katseet olivat liimautuneet puiden latvoihin. "Andura Andura," huusi Onkkeli. Naapuripopulaation apinahan se siellä. Oli tarkastusmatkalla. Olimme istuttaneet muutaman mango-puun pihallemme. Andura kävi katsomassa, josko hedelmät olisivat kypsiä. Olemme mekin niitä tiirailleet sama mielessä. Sanoin Onkkelille, että antaa Anduroiden syödä ne. Saammehan torilta uusia. Anduroilla on rahat kuitenkin vähissä.


--------------------------------------------------------------------------------

KIRALA

Täältä viidakosta löytyy merkillisiä kasveja ja hedelmiä. Eräs naapurimme kävi pyytämässä teesihtiä lainaksi. Loikkasi hetteikköön, kiipesi korkeaan huojuvaan puuhun ja toi tullessaan luumun kokoisia vaaleita hedelmiä. Kiraloita. Siivilöi hedelmälihan kannuun ja toi meille lasillisen. Aivan uskomattoman hyvää. Naapuri kertoi, että on erinomaisen hyvää sydämelle. Vatsakin tykkäsi siitä. Melkein yhtä hyvää kuin Jakki-hedelmän kukan hedelehdet.


--------------------------------------------------------------------------------

KANSALLISSANKARIT

Juuri tätä kirjoittaessani Onkkelin telkkarista pauhasi uutiset. Ihmiset olivat hysterian partaalla. Pakistanissa oli hyökätty Sri Lankan krikettijoukkuetta vastaan ja 6 poliisia oli kuollut ja useita pelaajia, mm. joukkueen kapteeni oli loukkaantunut. Tämä joukkue on maan itsetunnon sydän. Nyt on kyseessä kansallissuru. Tämä mieletön maailma. Olin Munchenissä 1972 Olympialaisten aikaan samalla kentällä, jossa Israelin joukkuetta vastaan terroristit hyökkäsivät. Se tuomittiin kaikkialla. Olihan kyseessä rauhanaatetta edistävä urheilu.


--------------------------------------------------------------------------------

KOULULAISTEN KYSYMYKSET SRI LANKASTA

Huh heijaa. Olipa kiinnostava juttu palautteesta päätellen. Opettaja Eeva Väkevän oppilaat todella ansaitsevat suuret kiitokset mielenkiintoisista ja ajattelemisen aihetta antamista kysymyksistä.

Tässä Eevan palautemaili:

Lämmin kiitos...

Olisipa minulla ollut kamera, mutta onneksi onni ja ilo tallentui sieluuni. Kävimme luokan kanssa Lotus Hillin sivuilla ja voi sitä onnea, kun oppilaat "vahingossa" löysivät vastauksenne. Pentti-Oskarille tuli sellaisia viesti, että kirjoitukset ovat ihan cool :). Oppilaat ahmivat valokuvia, saavat niistä paljon ajattelemisen aihetta, kuin myös vastauksistanne. Suomessa kouluruokailu vietti viime vuonna pyöreitä päiviä ja saimme aikaan hienon keskustelun siitä, kuinka tärkeää on syödä terveellisesti. Oppilaat äänestivät myös pikaruokaloiden paremmuudesta, HESE voitti ylivoimaisesti.

Terkuin Eeva ja ihanat oppilaat


--------------------------------------------------------------------------------

Sain vielä muutaman lisäkysymyksen eräältä toiselta koululuokalta. Näihin on kiva vastata kun kysymykset ovat niin elämänläheisiä ja syvälle luotaavia. Olen tosi tiukoilla vastausteni kanssa. Mutta yritän sillä ymmärryksellä, mitä minulle on annettu.

1. Kauanko sri lankalaiset lapset saa olla iltaisin ulkona?

Kouluikäiset lapset saa olla ulkona pimeän tuloon asti. Kunhan ovat ennen sitä tehneet läksynsä. Useissa kodeissa ei ole sähköä, joten läksyt on luettava valoisaan aikaan. Kun olemme lähellä päiväntasaajaa, pimeys tulee ympäri vuoden samaan aikaan eli noin klo 19. Sen jälkeen mennään yleensä koko perhe nukkumaan, koska herätään auringon kanssa. Eli noin klo viisi. Eikö ole fiksu juttu? Ei tarvita sähköä ja näin energiaa säästyy ja säästämme luontoa. Ulkona olo tarkoittaa sitä, että lapset ovat oman kylän alueella, lähellä kotia. Yleensä aikaa vietetään leikkimällä ja urheilemalla. Isommat pojat joskus saa mennä yksin naapurikylällekin. Mutta tytöt ei koskaan. Ei pienet, eikä isot.

Täällä oman lähialueen ulkopuolella kukaan tyttö ei siis kävele yksin. Päivälläkään. Aina on mukana äiti, täti tai isosisko. Tytöt eivät koskaan kulje yhdessä miehen tai pojan kanssa, jollei hän ole perheen jäsen. Tytöistä pidetään hyvää huolta.

Pari vuotta sitten meidän kodin polun varrella olevasta pensaspöheiköstä hyökkäsi piilossa ollut sairas mies kylän kahden tytön kimppuun. Koska tyttöjä oli kaksi ja isosisko jo iso, ei mies pystynyt tekemään heille mitään. Paikalle tuli nopeasti kylän poikia, jotka antoivat miehelle sakin hivutuksen. Mies sai selkäänsä oikein kunnolla. Seuraavana päivänä kylän pojat aloittivat suuren urakan. He hakkasivat suurilla viidakkoveitsillä polun varren kaikki pensaat matalaksi, niin ettei lymypaikkoja enää ollut. Tähän osallistui kylän joka ikinen poika. Kas kun jokaisella pojalla on suuri mahdollisuus, että kylän tyttö, joka vahingoitetaan, voi olla hänen tuleva vaimonsa. Näin kylän pojat toimillaan osoittivat arvostuksensa kylän tyttöjä kohtaan.

Kaupungeissa on vähän toinen juttu. Tyttöjä ei aina kunnolla arvosteta, vaan he saavat kulkea yksin päivisin kaupungilla ja illalla diskoissakin. Kun he sitten oppivat ottamaan alkoholia ja ovat usean pojan kanssa, he eivät pääse naimisiin. Naimaton nainen on tässä yhteiskunnassa tosi yksin ja vaikeuksissa. Ja kun hänellä ei ole lapsia, kukaan ei pidä huolta hänestä kun hän on vanha. Täällä ei ole vanhainkoteja eikä yhteiskunta huolehdi vanhuksista. Lapsi on täällä naisen paras henkivakuutus ja vanhuuden turva.

Suomessa eräs yrittäjäystäväni, jolla on 7 lasta, koulutti kaikki hyviin ammatteihin. Hän teki sen vuoksi pitkää työpäivää. Lapset aloittivat oman elämänsä velattomana. Kun ystäväni pääsi eläkeikään, kysyin häneltä, miksi hän jatkaa vielä töitä? Hän huokaisi väsyneenä: ?On tehtävä töitä vielä pitkään, sillä minä elätin 7 lastani, mutta en usko, että 7 lastani pystyy elättämään minua.?

2. Mikä siellä koulussa on lasten mielestä kaikkein ikävintä?

Kysyin tätä kerran eräässä koulussa. Oppilaat empivät hetken. Sitten he ilmoittivat yhteisen päätöksensä: ?Ikävintä on koulu sadekautena, kun sataa. Luokassa on maalattia ja sateella se on niin liejuinen, ettei koulua voi käydä.?

3. Kuinka useasti koulusta voi olla poissa?

Riippuu ihan tapauksesta. Jos syynä on sairaus tai köyhyydestä johtuvat syyt, se kyllä ymmärretään. Silloin yleensä sisarukset auttavat poissa olevaa koulutehtävissä, jotta poissaoleva ei jäisi kovin paljoa jälkeen. Jos olet poissa koulusta ilman pätevää syytä, (sellaisia on tosi harvoin) sinulle ilmoitetaan, että pulpetissasi istuu uusi koululainen. Sellainen joka haluaa käydä koulua. Jos olet koulua käymätön, sinun on aikuisena lähes mahdoton saada työtä. Täällä ei ole sosiaalitoimistoja, jotka antavat toimeentulotukea tai Kela- toimistoja, josta saat työttömyyskorvausta. Jokainen omasta halustaan syrjään jäänyt vastaa itse itsestään. Myöskään sukulaiset eivät tällaista yleensä auta. Tällaisen koulua käymättömän lapsen tulevaisuus on äärettömän murheellinen. Siksi Lotus Hill hanke auttaa mahdollisimman paljon lapsia, ettei köyhyys olisi este heidän koulunkäynnilleen.

4. Jos lapsi on köyhästä perheestä, onko hänellä mahdollisuuksia päästä peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin.

Kaiken perusteena on ensin koulumenestys. Oppilaan pitää olla erittäin hyvin menestyvä, sillä vain pieni osa peruskoulun jälkeen pääsee jatkoon. Jatko-opiskelu maksaa. Ja köyhille se on usein liikaa. Olisiko suomalasilla koululapsilla kiitoksen aihetta yhteiskuntamme rakentajille, meidän isovanhemmille ja omille vanhemmille ja nykyisille politiikoillekin. Kaikki he ovat kiitoksen ansainneet tästä hienosta lahjasta.

Eikö ole hassua, että täällä, jossa ihmisillä on äärimmäisen vähän rahaa, koulunkäynti maksaa. Meillä Suomessa, jossa rahaa on aivan erilailla, koulunkäynti on ilmaista.

5. Miksi siellä koululapsilla on kaikilla samanlaiset vaatteet?

Sen tärkein selitys on se, että näin kaikki lapset ovat samanarvoisia. Kouluvaatteista ei näy, kenen äiti on tuonut pääkaupungista muotivaatteita tai onko pusero ostettu kirpputorilta. Myös koulukengät ovat kaikilla samanlaiset. Vaikka tällä saarella tehdään suuri osa kansainvälisistä merkkivaatteista, ne viedään kaikki ulkomaille, jotta saadaan rahaa ja rahalla ostetaan vain kaikkein tarpeellisinta. Etupäässä ruokaa ja lääkkeitä. Lapsilla on yleensä vain kolmet vaatteet. Kouluvaatteet ja kahdet kotivaatteet, joista toiset on pesussa tai kuivumassa, toiset päällä. Täällä harvoin näkee lapsilla likaisia vaatteita. Köyhyys ja epäsiisteys ei aina ole sama asia.

Toinen hyvä peruste yhtenäisille asusteille on se, että kun lapset liikkuvat koulutiellä (kävelyteitä ja suojateitä ei ole) jo kaukaa näkee koululaisten hohtavan valkoiset vaatteet. Autoilijatkin tietävät heti hiljentää nopeuttaan.

6. Onko lapsilla karkkipäivä joka viikko?

Ei tokkiinsa. Ei koskaan. Karkkeja he saavat ani harvoin. Usein ei yhtään karkkia vuosikausiin. Olet varmaan nähnyt valokuvissa heidän hohtavan valkeata hampaansa. Ei ole hammaspeikko yllättänyt.

Muistan kerran, kun menimme Toivolan lasten vastaanottokeskukseen ja veimme säkillisen karkkeja lapsille. Toruin vaimoani ajattelemattomuudesta. Ajattele näiden lasten hampaita. Huomasin samalla oman typeryyteni. Jos lapset saavat koko elinikänään yhden tai kaksi karkkia, ei heidän hampaansa siitä hajoa.

Lämpimin terveisin


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille


--------------------------------------------------------------------------------

Ps. Sain 2 sähköpostiviestiä:

1. eräs ystäväni viestitti hyvän elämänohjeen: "Naura usein, pitkään ja äänekkäästi. Naura, kunnes joudut haukkomaan henkeäsi."

2. Toinen ystäväni lähetti tärkeän ohjeen, miten pitää toimia, kun olet yksin ja sydänkohtaus on tulossa. "Yski yski, vedä henkeä rajusti ja yski, yski. 2 sekunnin välein niin, että keuhkot ovat pakahtumaisillaan." Se saattaa estää sydänkohtauksen tulemisen.

Kunnon nauraminen saattaa siis pelastaa elämäsi, puhumattakaan mielestäsi.

Luxusta ja savimajoja

PÄIVÄKIRJA 23.2.2009
Sri Lanka

--------------------------------------------------------------------------------

PIKALOMA ATOLLEILLA

Kuten viime kirjeessäni paljastin, hilppasimme hässäkän keskeltä pikalomalle naapurisaarille. Malediivit sijaitsevat Sri Lankasta lounaaseen runsaan tunnin lentomatkan päässä.

Hieman taustatietoa Malediiveistä:

Viime syksynä olivat vaalit, jotka voitti oppositiopuolueen 41-vuotias kaveri, Nasheed, jota myös "Anniksi" kutsutaan. Entinen presidentti oli vallassa kuusi viisivuotiskautta eli yhteensä 30 vuotta. (Aasian kauimmin palvellut johtaja). Kansanäänestykset siellä kyllä järjestettiin, mutta ehdokkaita oli vain yksi. Hän nimitti virkoihin sukulaisiaan ja ystäviään ja oli tosi diktaattori. Vasta nyt sinne saapui demokratia. Ex-presidentti sanoi haastattelussa, ettei köyhä ja kouluttamaton maa ollut "valmis" demokratiaan. Malediivit on kuitenkin yksi maailman hohdokkaimmista luxus-lomakohteista ja tulot turismista ovat 1 miljardi euroa vuosittain. Silti 25% kansasta on köyhää, niin köyhää, että jopa seitsemän perhettä voi joutua asumaan pääkaupunki Malessa yhdessä huoneessa. Nuoriso on tekemättömyyteensä tympääntyneitä joten (kovat) huumeet ovat ongelma ja sitä kautta rikokset. Tuloerot ovat valtaisat.

Uusi presidentti on entinen toimittaja. Poliittinen toisinajattelija, joka joutui 13 kertaa vankilaan arvosteltuaan presidenttiä ja tämän politiikkaa ja oli lisäksi kotiarestissa sekä maanpaossa, opiskellut Englannissa. Koulutukseltaan Maritim (meri)-insinööri. "Myöhempien aikojen" eli nykyajan Nelson Mandelaksikin häntä kutsutaan. Niin, että se tästäkin paratiisista, huokaus.

Pinta-ala: Muutama sata neliökilometriä - 1192 saarta plus 26 atollia. Korkein kohta on 2,4 m merenpinnan yläpuolella. Asukkaita 380.000. Uskonto pääosin islam. Uusi presidentti suunnittelee muuttavansa presidentinpalatsin valtion ensimmäiseksi yliopistoksi. Maassa on 70.000 ulkomaalaista työntekijää sekä 33.000 laitonta maahanmuuttajaa, lähinnä Intiasta, Sri Lankasta, Bangladeshistä ja Nepalista.


--------------------------------------------------------------------------------

TURKOOSIN KIRJOA

Jo lentokoneen ikkunasta avautui uskomaton värimaailma. Ei ole Tikkurilan värikartassa niin montaa turkoosin sävyä kuin täällä. "Malediivien turkoosi" olisi uskomaton värien kirjo. Nopealla vesibussilla puolen tunnin ajomatka Paratiisisaarelle, joka sijaitsi samalla atollilla kuin pääkaupunkikin. Saari on 900 m pitkä ja 300 m leveä. Hotellihuoneita noin 400, osa paalujen päällä vedessä, osa valkean hiekan rannalla ja osa saaren sisäosassa. Meille kävi tuuri: Tilaamamme 2 tähden majoitus muuttui tilan puutteen vuoksi 5 tähden huoneeksi. Parvekkeen ovelta hiekalle ja turkoosin sisään sukeltamaan. Marja - innokkaana vesielävänä viihtyi värikylläisyydessä. En osaa sanoin kuvata myöskään sitä kalojen värimaailmaa, mikä eteemme avautui. Ei sellaista ole edes elokuvissa. Marjan sukellukset loppuivat yllättäen "mökkirannassa". Illalla pimeyden jo laskeutuessa lueskelin huoneessa Kuuban tarinoita. Marja ryntäsi rannalta hysteerisenä huutaen: "Oskari, tule äkkiä katsomaan!" Siinä uiskenteli siimahäntäinen rausku, samanmoinen joka tappoi siimaniskulla australialaisen, kuuluisan krokotiilimiehen. Siinä se uiskenteli Marjan uimavedessä.

Seuraavana päivänä hän siirsi sukelluksensa sukelluskoulun rantavesiin. Minä käytännöllisesti katsoen melkein hukuin kesällä 1964 Iniön aukolla, eikä oikein enää uiskentelu ole maistunut sen jälkeen. Marja ja erityisesti Karioskari pitävät huolen puolestani perheen vesipeto-ominaisuuksista.

Uskokaa tai älkää, mutta vaikka kaikki oli viimeisen päälle, palvelu, ruoka, luonto, kaikki, niin kolmen vuorokauden aika oli ihan tarpeeksi. Aloin jo saada näppyjä joutenolosta. Niin ovat kertoneet muutkin saarella vierailleet. Uskomaton paikka, joka kannattaa nähdä, mutta tuskinpa uudelleen. Se on nähty ja koettu. Elämäni 89. valtio.


--------------------------------------------------------------------------------

TAKAISIN SRI LANKAAN

Kolmen lomapäivän jälkeen Malen kentälle ja koneeseen. Hetkeä ennen laskeutumisen aloitusta kone sai pahoja ilmavaivoja. Kuopat ravisteli ja hyppyytti konetta oikein kunnolla. Ennen kokematonta. Sitten tunsimme, kuinka korkeus alkoi pudota ja kone aloitti jyrkän kaarron. Hajosiko joku. TV:n näyttöruudusta näki, että olimme kääntyneet takaisin. Vatsanpohjaa kipristi oikein kunnolla. Vieressämme olleet korealaiset hymyilivät. Tiedättehän heidät, joiden tuska näyttää hymyltä.
Vihdoin Captain spiikking: "Colombon lentokenttää on pommitettu ja se on suljettu. Käännymme takaisin. Polttoaine riittää. Hyvää matkaa!"

Laskeuduttuamme avasimme kännykät. Viestejä oli tullut kymmenittäin. Olimme hetkessä ajan tasalla ja ystävämme pitivät siitä huolen koko illan. Se on sitä nykyaikaa.


--------------------------------------------------------------------------------

TALVISODAN MENINKI

Lotus Hill -kummimme, Maakannaksen perhe, oli lähdössä Suomeen ja majoittui viimeiseksi yöksi Colomboon. JP:ltä tuli viesti: -Olimme juuri menossa nukkumaan, kun ulkoa kuului kauhea räiske. Valot sammuivat. Kurkkasin ikkunasta. Ilmatorjunta ampui raivoisasti ja taivas oli täynnä valojuovia. Tulipalojakin näkyi. 150 m päässä hotellissa oli iso hallintorakennus tulessa.

Kovaääniskuulutuksella asukkaat evakuoitiin hotellin väestösuojaan, maanalaiseen käytävään. "Miten perhe suhtautui asiaan?" kyselin. "Lapset olivat unenpöpperössä ja vaimo tossa hiukan vapisi, mutta minulle, Hennala vuosimallia 89, tällainenhan on rutiinia. Tällaiseen minut on koulutettu." Totesin, että taisi olla sellainen talvisodan meininki. JP jatkoi: "Vajaan tunnin kuluttua pääsimme taas huoneeseen. Ala-aulassa soitti filippiiniläisorkesteri jazzia." Sain aiheen jatkaa: "Ja sitten oli Titanicin meininki."

Joskus kauan sitten kerroin tamilitiikereiden kahdesta tsekkiläisestä lystikoneesta, jotka pommittelivat pääkaupunkia ja aikaansaivat suurta hämmennystä ja nöyryytystä. Nämä samat koneet olivat taas asialla, mutta ammuttiin molemmat alas. Sissipäällikkö Velupillain poika muuten opiskeli Lontoossa lentokoneinsinööriksi. Koneiden huoltohommat taisi nyt jäädä silleen.

Parin tunnin odotuksen jälkeen uusi yritys ja nyt onnistui. Coolman oli odottanut kentällä yli yön ja silmät ristissä ajoi kotiin. Matkan varrella ohitimme myös uuteen uskoon muokattua verohallinnon rakennusta. Liekö koneen ohjaajalla henkilökohtaisia antipatioita. Merkillinen sattuma kaiketi vain.

Kotiin tultuamme eräs maamiehistämme totesi happamena, että taas te olitte paikalla, kun jotain sattuu. Ei oltu ihan, mutta melkein.. Mutta melkeintä ei lasketa.


--------------------------------------------------------------------------------

KADONNUT KYLÄ

Lotus Hill -tunnuslause "Autamme heitä, jotka muut ovat unohtaneet" - toimii edelleenkin ja on ajankohtainen:

Eteemme avautui laakso, jonne kulki viheliäinen kärrytie, niin kuin Naantaliin 1800 -luvun lopulla. En ollut uskoa silmiäni. Laaksossa oli noin 200 savesta kyhättyä matalaa majaa. Jokaisen edessä kauniisti hoidettu pieni puutarha. Siistiä, uskomattoman siistiä. Mutta äärimmäisen köyhää. Täällä nämä kaksi asiaa eivät välttämättä kohtaa toisiaan.

Erään talon eteen oli levitetty suuri muovipressu auringon suojaksi. Paikalla oli arviolta 1000 ihmistä. Suurin osa lapsia. Minulla nousi pala kurkkuun. Olen kokenut tämän ennenkin. Joulun jälkeen 2004. Tsunamin jälkeisenä aikana pelastuneiden kokoontumisleireissä. Ja siitähän tässä oikeastaan olikin kysymys.


--------------------------------------------------------------------------------

ROBIN HOOD

Olemme ystävystyneet paikallisen nuorukaisen kanssa, jotka kutsutaan Robin Hoodiksi. Hän auttaa alueen köyhiä. Hänestä puhutaan. Häntä ihaillaan ja tietenkin myös vihataan ja kadehditaan. Paikallisen tapaan ihmisistä puhutaan paljon. Olen päättänyt seurata omin silmin ja omin hoksottimin ja tehdä oman tilannearvioni. Mutta tämä näky lumosi minut.

Tsunamin jälkeen kaikki kotinsa menettäneet eivät suinkaan saaneet avustusjärjestöiltä uutta tilalle. Ne, jotka asuivat kyhätyissä kojuissaan lähellä meren rantaa, eivät saaneet mitään, koska asunnot olivat laittomasti rakennettu valtion maalle.

Nämä ihmiset ovat todellisia väliinputoajia. Robin Hood, jota aloimme kutsua Marjan ehdotuksesta MURUKSI (en ole svartstrumppa, mutta miksiköhän?) hankki haltuunsa tiettömien taipaleiden takaa usean kymmenen hehtaarin kokoisen laakson, jonka aikanaan omisti joku ulkomaalainen. Perillisten puutteessa alue jäi "ei kenenkään maaksi". Tämän laakson Muru palstoitti 200 perheelle, ja teki vaatimattomat polut alueelle.

Rautatieasemilta, bussikatoksista ym. paikoissa majailleet asunnottomat perheet hän kokosi laaksoon ja antoi heille materiaalia talojen rakentamiseen. He rakensivat savesta siistejä, pieniä asumuksia. Muru toimitti kasvien, kukkasten ja hedelmäpensaiden taimia. Laaksoon valittiin kyläpäällikkö ja sosiaalinen järjestäytyminen alkoi.

Osa kyläläisistä sai töitä läheisiltä kaneli- ja teeviljelmiltä, mutta valtaosa elää edelleenkin työttömänä. En ymmärrä, miten ihmeessä he tulevat toimeen. Valtio eikä mikään viranomainen heitä avusta. Eikä mikään avustusjärjestökään. He elävät siellä viidakon keskellä laaksossa omaa elämäänsä. Piilossa ja unohdettuna. Ilman Robin Hoodin apua he eivät selviäisi.


--------------------------------------------------------------------------------

KAMALAT VALKOISET IHMISET

Me menimme paikalle extempore, emmekä tienneet paikasta oikeastaan mitään. Se oli todella paikka, jossa asuvat tsunamin uhrit ovat heitä, jotka muut ovat unohtaneet. Samaan aikaan kun tsunamialueen hyväosaiset haalivat useitakin avustustaloja samalle perheelle. Aina välillä tulee mieleen, että nyt olisi aidolle kommunismille sijaa.

Matkassamme oli muutama sata käytettyä silmälasia, jotka hupenivat hetkessä. Jakeluun menivät myös lukuisat kynät ja vihot sekä pari isoa kassillista vaatteita. Vaimo oli heltynyt todelliseen uhraukseen, sillä jakoon meni hänen Vaasan Palloseuran pelipaitansa 60-luvulta, jolloin hän oli voittamassa jalkapallossa SM hopeaa. Eli, etteikö meidän perheessä olisi urheiltu!

Hellyttävin hetki oli Maakannaksen perheen mukanaan tuomat pehmolelut. Kylän pienimmät, tsunamin jälkeen syntyneet lapset, jotka eivät tuskin koskaan ole käyneet laakson ulkopuolella, olivat järkyttyneitä valkoisia nähdessään. Vapisevin käsin he ottivat uudet kainalokaverit vastaan. Kiitokset Maijalle ja Paavolle ja taustavoimille.


--------------------------------------------------------------------------------

KYLÄN YLPEYS

Ennen poislähtöä Robin Hood suoritti sosiaalisia tehtäviään. Hänen ratkottavakseen tuotiin vaikeimmat tapaukset. Yksi pikkupoika oli suutuksissaan lyönyt krikettimailallaan kaveriaan päähän. Hän sai sellaisen läksytyksen, että varmasti muistaa. Hänet uhattiin erottaa kyläyhteisöstä kokonaan. Lopuksi annettiin kuitenkin vielä viimeinen mahdollisuus. Sitten kyläpäällikkö toi meille kirjeen ja valokuvan. Kylän suuri ylpeys oli tyttö, joka oli päässyt Yliopistoon. Hän opiskelee humanistisia tieteitä. Olisitte nähneet, kuinka ylpeitä kyläläiset olivat tästä tytöstä. Kuulin vaan suuni sanovan kyläläisille, että me otamme tytön avustuskohteeksi.

Nyt kun Lotus Hill -vammaiskeskushanke on pulkassa, sopii tällaisen kyläyhteisön avustaminen hyvin hankkeellemme. Eikö vain? Sähköä ei ole mailla halmeilla ja veden kanssa on suuria ongelmia. Mutta siistiä on. Se on hyvä lähtötilanne. Osa lapsista sentään saa läpsytellä paljain jaloin 8 km koulumatkan. Tehdäänpä tarkempaa analyysiä. Raportoin lisää. Taas on tunne, että ollaan oikealla asialla.


--------------------------------------------------------------------------------

MUUTA

Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta jatkan seuraavalla kerralla. Munuaispoika on edelleen sairaalassa odottamassa kuntonsa kohottamista ja leikkausta. Odotamme koko ajan lääkärin raporttia. Vammaiskeskuksessa on menossa siivoustyöt.
10.3 on luovutustilaisuus. Lähellä ollaan.

Olkaamme onnellisia omassa kodissamme ja omassa isänmaassamme. Me olemme etuoikeutettuja - me suomalaiset. Huomaatteko, koti-ikävä iskee.

Rakkain terveisin


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille

PS.

Voihan verokirja !
Että tämäkin vielä

TARJA ON TAAS RASKAANA

Annoin kylän eläinlääkärille vuosi sitten 2000 rupeeta, että antaa Tarjalle piikin. Sen jälkeen kun Mara, Urkki ja Manu meinasivat sekoittaa koko huushollin. Ei enää. Meiltä loppuu presidentitkin. Jos tulee iso katras, otan käyttöön tulevienkin pressojen nimet. Uskaltaisko laitta Saulin? Jos tulee tyttöpentuja, olemme pulassa. Koiran estävän käärmeaidan rakentaminen on juuri meneillään. Emme ehtineet naapurin moppien vierailuja Tarjan luo estää. Vai olisiko se Dobermanni ehtinyt?

---------------------------

Sain taas virkistävän kirjeen ja tehtävän.

Opettajakummimme käsittelee päiväkirjojani koulussaan lasten kanssa. Huh huh. Olenkohan osannut kirjoittaa säntillisesti? Oheistan saamani kirjeen ja samalla vastaukseni.

Hei Pentti-Oskari ja Marja!

Takana on huikean talvinen hiihtoloma, joten aika astua sorvin ääreen. Annoin oppilaille tehtäväksi hiihtolomalla miettiä teille kysymyksiä. Vaikken olekaan luonteeltani pessimisti, tietty epäilys tehtävän suorittamisesta asui mielessäni koko loman. Erehdyin ja pahasti, hyvä niin. Kun atk-tunti alkoi, käytimme tovin kertaamalla asiaa. Oppilaat katsoivat minua ja sanoivat: "niiinnnn meillä on vaikka kuinka paljon kysymyksiä." Hämmästyin, mutta kun pienet sormet alkoivat takoa näppäimistöä, oli open aika syödä hattunsa.


1. Onko siellä kamalan kuuma yölläkin? -tyttö 12 v

Yölämpötila saattaa laskea joskus jopa 25 asteeseen. Vaimoni alkaa silloin palella. Minä voin hyvin silloin. Kas kun olen niin iso. Suomessa tuo 25 astetta on helleraja.

Tasan ei käy onnen lahjat. On kivaa, kun ei tarvitse peittoa. Käytän joskus lakanaa, mutta sitten herään lakanarullan sisältä yltä päältä hiestä. Kun täällä kuumassa on tarpeeksi kauan, alkaa nähdä unia talvisesta Suomesta. Eräänä yönä näin unta, että kieriskelin lumessa. Sitten heräsin lakanarullan sisältä. Nauratti vähän itseänikin.

2. Onko siellä MacDonalsia? -poika 11v

Väittävät, että pääkaupungissa joku olisi sellaisen nähnyt. Tämä tieto ei ole varma, joten sitä ei kannata levittää.

Hyvä ystäväni Salmelan Heikki eli Hese aloitti nuorena poikana Naantalin linja-autoasemalla nakkikioskilla. Nyt hänellä on Hessburgereita ympäri maata ja ulkomaillakin. Hese on hyväsydäminen, humaani mies. Hän hankki Bangladesistä, aika lähellä Sri Lankaa, tontin ja on nyt avaamassa siellä Hessburgeria. Kaikki tulot siitä toiminnasta hän antaa paikallisille köyhille. Muistakaa tämä, jos valitsette pikaruokapaikkaa. Hese on hieno mies

3. Montako puskutraktoria teillä on ja saako oppilaat osallistua rakennustöihin? -poika 12v

Olipa hauska kysymys. Täällä on puskutraktorin tilalla 20 miestä ja 10 lapiota. Kaikille ei riitä lapioita. Mutta systeemi on hyvä, koska valtavasta kuumuudesta johtuen on hyvä, että puolet miehistä lepää hikoillen kun toinen puoli tekee töitä.

Lasten vastaanottokodin rakennustöissä isommat pojat saavat ja haluavat myös osallistua joihinkin rakennustöihin. Yleensä jokainen lapsi osallistuu johonkin työhön. Isommilla tytöillä on omat keittiövuorot. He tekevät kaiken ruokansa itse. Osa hoitaa puutarhaa, osa kiipeilee palmuissa pudottamassa kookospähkinöitä, osa siivoaa jne. Kun menimme tänne "lasten kaatopaikalle" niin ei ollut, vaan lapset suljettiin koulun jälkeen ristikoiden taa huoneisiin, eikä heillä ollut mitään tekemistä.

Suomalaisten Lotus Hill kummien maksamilla varoilla olemme voineet kehittää paikkaa niin, että nyt voidaan puhua jo lastenkodista. Siellä on kirjasto, sairastupa, ompeluluokka, tietokoneluokka, leipomo, TV-huone jne. Erityisopettajat opettavat uusia tulokkaita koulunkäyntiä varten jne. Alueella on kaksi urheilukenttää ja lapset pelaavat innokkaasti lentopalloa, mutta erityisesti oman maan suosituinta urheilulajia, krikettiä. Se muistuttaa hiukan suomalaista pesäpalloa.

Sri Lankalaiset ovat tässä lajissa olleet muutaman kerran jopa maailmanmestareita. Saari oli upota, kun ihmiset hyppivät innoissaan voitosta. Kun menossa on peli Intiaa, isoa naapuria vastaan, ulkona ei ole piapon piappoa. Kaikkialla on autiota ja tyhjää. Ihmiset istuvat TV:n ääressä. Jollei sellaista ole, haetaan sellainen naapuri, jolla on.

4. Onko kaikki lapset orpoja vai onko heillä edes isä? -tyttö 11

Toivolassa, joka on pääkohteemme, suurin osa on täysin orpoja tai puoliorpoja. Siis ilman isää tai äitiä. Sitten on sellaisia, jotka vanhemmat ovat hylänneet tai vanhemmat joutuneet hunningolle ja lapset otettu talteen. Vähän niin kuin Suomessakin. Viinalla on suuri osuus näissä murheellisissa tarinoissa.

5. Voiko siellä uida, ilman, että tarvitsee pelätä hyökyaaltoa? -tyttö 11v

Täällä voi uida mainiosti ja uimarantoja on satoja kilometrejä. Hyökyaaltoja ei kannata pelätä. Ei sellaisella pelolla ole mitään hyötyä. Auton alle jääminen on monta kertaa vaarallisempaa ja todennäköisempää kuin uusi hyökyaalto. Tsunamia edeltäneestä hyökyaallosta on tainnut kulua rapiat 3000 vuotta. Joten jos uskoo tilastoihin, niin eipä taida kannattaa pelätä. Ainakaan hyökyaaltoa. Elämästä nauttiminen, jollaista uiminenkin on, on tärkeää osaamista. Siitä saa hyvää mieltä ja silloin harmittavatkin asiat unohtuvat. Se on sitä positiivista elämistä. Kun tekee sellaista, joka saa aikaan itselleen hyvän mielen ja jos saa muillekin, aina vaan parempi.

Olen itsekin toiminut vuosikausia uimakoulunopettajana. Meillä tämä uimakausi vain on niin turkasen lyhyt. Täällä se on aina. Mutta toisaalta on kiva odotella pitkän talven ja kevään, kun pääsee taas uimaan. Sitten se tuntuu oikein makealta.

6. Tykkääkö oppilaat käydä koulua? -poika 12v

Lapset rakastaa koulunkäyntiä. Täällä vain on ikävää, kun monet lapset eivät voi mennä köyhyyden vuoksi kouluun. Jotta pääsee kouluun, on ostettava omat koulukirjat ja välineet, koulukengät ja kouluvaatteet. Siihen ei läheskään kaikilla ole varaa. Vuosi sitten järjestimme "Joulureppukamppanjan" johon suomalaiset lahjoittivat niin paljon rahaa, että saimme 3800 koulureppua, jonka sisällä oli koulutarvikkeet ja koulukengät.

Siis 3800 köyhää lasta pääsi kouluun. Uskot varmaan, että oli hienoa seurata reppujen jakoa. Matkustimme lähes 3 viikkoa ympäri saarta kaikkein syrjäisimmille kylille, jossa köyhyys oli suurinta. Näimme niin paljon, ettemme ikinä unohda sitä. Siellä näiden lasten keskellä monesti ajattelin, että jokaisen suomalaisen koululaisen olisi hyvä käydä tällaisessa paikassa. Uskonpa, että moni jättäisi kiukuttelunsa merkkitossuista ym. hömpötyksistä sikseen.

Tällaisen köyhän maan tulevaisuuden kannalta on hyvin tärkeää, että lapset voisivat käydä koulua. He ovat sitä kiitollisia ja onnellisia. Se on lasten yksi suurimmista onnista. Miten on Sinun laitasi?

7. Onko kouluruoka hyvää? -tyttö 11 v

Koko maassa ei ole kouluruokailua. Siihen ei ole varaa. Jotkut lapset saavat kotoaan evääksi banaanin tai jonkun muun hedelmän. Kaikki eivät sitäkään. Ilmankos suurin osa lapsista on aliravittuja. Monen koulunkäynti kärsii juuri tästä puutteesta. Syöminen on vasta illalla kotona eikä välipaloja ole. Suurin osa lapsista ei ole eläissään syönyt yhtään ainoatakaan karkkia. Suomi on muuten ensimmäisiä maita maailmassa, jotka aloittivat kouluruokailun sotien jälkeen. Olen elänyt sen ajan. Suomessa oli myös silloin puutetta ja köyhyyttä ja lapset usein aliravittuja. Kouluruokailu oli koko Suomen kansan kannalta uskomattoman tärkeä ja merkityksellinen asia. Ruoka oli yksinkertaista. Usein velliä tai puuroa. Mutta sen voimalla suomalaiset nousivat sodan jälkeen parempaan vointiin. Nythän meillä Suomessa on sellainen kouluruoka, että srilankalaiset lapset eivät ole nähneet sellaista suurimmissakaan juhlissa. Taas on syytä kiitollisuuteen. Meillä suomalaisilla.

Minun suuri haaveeni on ollut jo yli 10 vuotta, käynnistää täällä kylässämme kouluruokailu. Mutta kaikkialle ei ehdi, kun pitäisi suurimman osan ajasta vielä käydä töissä.

8.Onko siellä kaupungissa oma jääkiekkohalli? -poika 11 v

Ei ole jääkiekkohallia eikä mitään muutakaan urheiluhallia. Kansallispeliä krikettiä pelataan missä tahansa, jossa on tasainen maasto. Meidän kylän lapset pelaavat sitä joka päivä meille menevällä tiellä. Kun heillä ei ole varaa ostaa palloja, lapset hakevat viidakosta kuivia, kovia pyöreitä hedelmiä ja läiskii niitä palmun oksan tyngillä. Ja hauskaa on. Useasti kun tulen kotiin mopollani, en malta jatkaa matkaani, ennen kuin peli on päättynyt. Meidän tiemme vierellä on upottavaa liejua oleva hetteikkö. Kun "pallo" lentää sinne, loikkaavat lapset sen perään polviaan myöden liejussa.

9. Mistä oppiaineesta tytöt pitävän eniten? -tyttö 12v

Englannin kieli on suosittu. Samoin vanhemmilla tytöillä ompelu. Srilankalaisten koululaisten unelma-ammatti on, yllätys yllätys, opettaja.

10. Onko siellä pakko käydä koulua? -poika11v

Koulupakkoa ei käytännössä ole, koska ei voi pakottaa kouluun, jollei ole siihen tarvittavaa rahaa. En kyllä ole kuullut yhdestäkään sellaisesta lapsesta, joka ei haluaisi mennä kouluun, jos siihen on varaa. Jos et voi käydä koulua, joudut elämässäsi muiden taakse. Siellä on ikävää.

11. Onko kaikilla oppilailla omat kynät ja kirjat? -tyttö 11v

Ei läheskään. Yksillä kirjoilla pärjää useasti monta perhettä. Eikä ole lainkaan poikkeuksellista, että monilapsisella perheellä on yksi yhteinen kynä.

12. Onko koulussa kiusaamista, jos ei siis osaa jotain juttua tai on vähän erilainen kuin muut? -poika 12 v

Hyvä kysymys. Kysyin tätä kerran yhdeltä opettajalta, että ei kovin paljoa. Joskus kuitenkin. Vammaisten lasten kohdalla tilanne on murheellinen. Heitä ei aina kohdella inhimillisesti. Siksi meidän hankkeemme rakensi vammaisille lapsille koulutuskeskuksen. Siellä hoidetaan lapsia ja koulutetaan vanhempia, opettajia ja virkamiehiä ja naisia suhtautumaan vammaisiin lapsiin, kuten muhinkin lapsiin. Tässä asiassa Sri Lanka elää kuin Suomi 50 vuotta sitten.

13. Onko koulussa lemmikkieläimiä? -tyttö 11 v

Ei tietääkseni. Jollei sellaiseksi lueta lapsilla monesti olevia hiustäitä.

KIITOS HIENOISTA, UPEISTA KYSYMYKSISTÄ.
KIITOS NIIN PALJON, ETTÄ VARMAAN RIITTÄÄ.

Oskari Onnellinen (läskiset portaat ja luuranko hissi ja ovessa lukee että Oskarin tissi )