tiistai 25. syyskuuta 2007
Monsuunisateiden armoilla
PÄIVÄKIRJA 25.9.2007
--------------------------------------------------------------------------------
Ohessa Aven lähettämä raportti vammaiskeskuksemme työmaalta.
--------------------------------------------------------------------------------
Terveiset täältä monsuunisateiselta saarelta. Tuntuu että vettä on tullut niskaan enemman kuin laki sallii.
Työmaa on enimmäkseen ollut pysähdyksissä sateiden takia viime viikkoina. 4-5 miestä kuitenkin päivystää työmaalla heille varatussa parakissa ja aina sateitten välissä pujahtavat telineille muuraamaan seiniä ylöspäin. Tuolloin taivas on kauniin kirkas ja taas hetki, niin jostain kuin salaa hyökkää melkoinen ukkoskuuro niskaan kovan tuulen vauhdittamana.
Työmaalle tuleva tiekin on reilusti veden alla kuten kuvasta näkyy ja muutenkin tiet pehmenevät sateilla. Kuitenkin on saatu pienillä kuormilla vähän kerrallaan tuotua lisää tiiliä työmaalle. Varastossa onkin aika läjä taas tiiliä kunhan vaan päästäisiin muuraamaan.
Rakennusurakoitsijaakin hermostuttaa tilanne kun materiaalien hinnat tuntuvat nousevan kaiken aikaa ja työt eivät sateiden takia joudu. Tallaisista ongelmista on keskusteltu kun ollaan työmaakokousta pidetty, vaan eipähän nuo ilmat siitä miksikään muutu vaikka kuinka kokouksia pidettäisiin.
Urakoitsija kertoi, että sään parannuttua hän alkaa teettää miehillä kahta vuoroa töitä, jotta saadaan kurottua menetettyä rakentamisaikaa takaisin.
Työmaalta terveisin
valvoja-volontaari
Ave
Tule sinäkin mukaan auttamaan heitä,
jotka monet ovat jo ehtineet unohtaa.
--------------------------------------------------------------------------------
AIKA ON RAHAA
Samat ovat murheet rakentamisessa maailman toisella laidalla. Rakennusmateriaalien hinnat nousee, palkat nousee. Tuttu tunne täälläkin. On irvokasta, että nk. hiljainen tsunami iskee edelleen. Tsunami aiheutti valtaisan rakennusaallon. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii sosialistisessa, demokraattisessa kommunistivaltiossakin. Tässä voidaan perustellusti sanoa, että aika on rahaa. Rakentajallamme on kiire. Vaan kun luonnonvoimat on vastassa. Ihminen vaan joukossa räpiköi.
Terveisin
Pentti-Oskari
tiistai 18. syyskuuta 2007
Tärkeitä kohtaamisia
Tärkeitä kohtaamisia. 18.9.2007
MIELUISA VIERAILU
Sri Lankan suomalaiset, volontääri Pirjo ja miehensä Jouni Aitamaa kävivät talvikodissamme Hikkaduwassa tutustumassa rakennusprojektiimme. Jouni on toiminut Outokummun australialaisfirman töissä jo vuosikausia Ambaran alueella. Tsunamin repimällä tamilialueella.
Vesihuoltotyöt jatkuvat siellä vielä vuosia. Jounilla on siis hyvä kokemus paikallisesta rakentamiskulttuurista. Hänen antamiensa ohjeiden ja materiaalin mukaan saimme aikanaan urakkatarjouskilpailun käynnistettyä ja tehtyä valitun toteuttajan kanssa tiukan urakkasopimuksen. Nyt Jouni katsasti työmaamme ja havaitsi sen hyväksi. Tärkeitä neuvoja meille ja kokemuksen tuomia vinkkejä varoa paikallisia jujutuksia. Illalla koko porukka vietti yhteenhitsauskurssia talvikodissamme. Mukana oli myös vammaiskeskuksen rakentaja vaimoineen.
Fysioterapeuttimme Katja Tynjälä ja Pirjo Aitamaa saivat nauttia Onkkelin lämmittämästä kanelisavusaunasta. Heidän suomalaispaikallinen tehtävänsä oli häivyttää kiukut kiukaalta. Sen jälkeen oli miesten vuoro.
Coolman oli kavereineen järjestänyt kelpo illallisen. Aitamailla oli aikaa yöpyä meillä. Aamulla vielä vierailtiin Ilolan vammaiskodissa sekä naapuritalossamme Onnelassa. Vaikuttavaa, oli Jouni todennut. Vierailu kesti Jounin mukaan vertailun kuulemma hyvin onnistuneeseen golfpäivään. Itse kun en golfaa, luulen että se tarkoittanee jotain ainutlaatuisen hienoa.
ONNELAN ONGELMAA
Onnelan isännän jalka on edelleen huonossa kunnossa. Ave arveli, että edessä on amputointi. Kun lisäksi vielä perheen äidinkin jalka oli pahasti tulehtunut, päätimme ryhtyä nopeaan toimintaan.
Kun Herrankukkaron kummitapaamisemme aikana oma-aloitteisesti koottiin avustuskassa, yhteensä 505 euroa, päätimme eriyttää sen erilliseksi hätäapukassaksi. Tästä kassasta maksetaan Onnelan pariskunnan lääkärillä käynti ja mahdolliset sairaalahoidot. Coolman saa mennä aamuvarhaisella kello viiden aikaan sairaalaan hakemaan jonotuslipun ja noutaa sitten tuk-tukillaan pariskunnan. Katja lupasi lähteä mukaan ja seurata tarkkaan tapahtumien kulun ja valvoa jatkossakin, että annettuja ohjeita noudatetaan. Se ei olekaan helppoa, sillä paikallisen tavan mukaan monet asiat "jätetään silleen".
KOIRATARHA PAISUU
Olemme nyt totisen paikan edessä. Koiratarhaa on kevennettävä keinolla millä hyvänsä. Buddhalaisuus estää kotona koetut keinot. Onkkeli on viime tingassa heltynyt ja haluaakin pentujen jäävän pihallemme. Hän perusteli sitä mm. sillä, että Tarja oli läpikäynyt juuri kunnon kylätappelun. Jalka oli saanut huutia ja eläinlääkäri on kutsuttu hoitamaan tulehtuneita haavoja. Nyt pitää ottaa järki tunteiden mukaan.
NAAPURI RAUHOITTUNUT?
Mentaalihäiriöinen naapuri oleskelee aitamme takana yksin poikiensa kanssa. Vaimo lienee Colombossa. Ihmeenä voidaan pitää sitä, että huutaminen ja rähjääminen eivät ole enää jokapäiväistä elämää. Kuulin, että poliisi olisi antanut hänelle sellaisen ukaasin, että seuraavan kerran metelöidessään kilahtaa hilut kinttuun. Olen pessimisti. Mies on sairas, eikä siinä silloin järki auta. Mutta hyvä tämä "välirauha"
TURISTIT PUUTTUVAT
Hikkaduwan paratiisiranta on autio ja tyhjä. Turisteja ei näy. Tämä on sitä hiljaista tsunamia. Tamilikahakat pohjoisessa pelottavat ulkomaalaisia. Harmin harmi. Vaarallisempaa on kulkea Turun torilla kuin Hikkaduwan hiekkarannalla. Äskettäin peruskorjatut hotellit ovat pääasiassa kiinni.
RUOAN HINTA NOUSEE
Samalla kun taloudellinen ahdinko kasvaa, ihmisille elintärkeän ruoan hinta nousee. Luin tänään lehdestä, että suomalaisen ansioista 12,5 prosenttia menee ruokaa. Nyt pelätään sen nousevan lähivuosina 14 prosenttiin. En tiedä, mikä on vastaava prosentti Sri Lankassa, mutta arvelen sen olevan jossain 80?95 prosentin paikkeilla.
Kaikki on suhteellista.
GEENIMANIPULAATIOKO AVUKSI?
Tiedän osuvani ampiaispesään kun otan puheeksi päivän kuuman puheenaiheen. Onkohan missään niin paljon tietämättömyyttä kuin tässä asiassa?
Meillä yltäkylläisyyden maassa arvot asetellaan hieman eri lailla kuin köyhissä kehitysmaissa.
Jos riisin kasvattamiseen tarvitaan kiloa kohti 50.000 litraa vettä ja geenien muuntelulla saadaan vedentarve puolitettua, tietää se kuivilla alueilla ruoan tuplaantumista. Kuka enää muistaa sitä, että vielä muutama vuosikymmen sitten rypsissä oli ihmiselle myrkyllinen geeni. Kun se poistettiin, saimme rypsistä huikean terveellisen ravintorasvan. Onko geenien muuntelulla ratkaistavissa köyhien alueiden ruokahuolto? Tämä on retorinen kysymys.
Kun valmistuin opettajaksi, maapallolla oli 3 miljardia asukasta. Nyt, kun lapseni ovat päässeet koulusta, tuplat ja hetken päästä 10 miljardia. Luulenpa, että silloin ei ole varaa vastustaa periaatesyistä kovin heppoisin syin. Tietoa olisi saatava käyttöömme entistä enemmän. On tässä pienelle (ja suuremmallekin) ihmiselle ihmettelemistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että "pellot pakettiin" oli kovin ajattelematonta. Vielä ovat nekin arvossaan. Ainakin silloin, kun suomalaisten ansioista ruoan osuus on jonain päivänä 80-95%.
Vaikeita ja raskaita nämä globaaliset asiat. Jotenkin vain tuntuu, että ennemmin tai myöhemmin tasoittaminen on ainoa mahdollisuus. Mekin, Lotus Hill kummit, tasoittelemme. Vähän. Omalta osaltamme. Mutta heidän kannaltaan se on paljon.
Terveisin,
Pentti-Oskari
KOKOUS
Rev. Banagala Dunarathana Thero (oik.),
vammaisjärjestöjen presidentti Gnanasena,
Vapaaehtoistyöntekijät Katja Tynjälä ja Keke Aho.
Gallen alueen vammaisjärjestöjen presidentin Godage Gnanasenan kanssa
Baddegamassa 14.9.2007 klo 10 pidetyn kokouksen muistiosta
Paikalla:
Rev. Banagala Gunarathana Thero
Gallen alueen vammaisjärjestöjen presidentti Godage Gnanasena
Vapaaehtoistyöntekijät:
Katja Tynjälä
Ave Vuorinen
Keke Ahorinta
Aloitimme teellä, jonka aikana Gnanasena esittäytyi kertomalla oman tarinansa linja-autojen kaappauksesta, massateloituksesta, ja kuinka vain yksi hänen lisäkseen pelastui konepistoolien luodeista. Menetettyään jalkansa, keuhkonsa ja melkein koko elämänsä, hän päätti antaa loppuelämänsä vammaisten ihmisten palvelukseen. Hän on todella hyvä ja asialleen vihkiytynyt mies. Godage tulee olemaan myös projektillemme äärimmäisen tärkeä kumppani.
Parituntisen kokouksen aikana pohdimme tulevaa ohjelmaa. Aikataulullisiin asioihin emme vielä voineet tarkasti syventyä, sillä niin moni asia oli vielä auki. Rev. Banagala lupasi järjestää tapahtumalle tilat, teet, ruokailun ja mahdollisesti jonkun pienen muistonkin tilaisuudesta. Sovimme koulutus- ja informaatiotilaisuuden koskevan nyt aluksi vain Gallen lähialueen vammaisjärjestöjä. Jättäisimme myöhemmäksi Eteläisen Provinssin reuna-alueet. Samalla tilaisuus tehostuisi ja saisimme enemmän aikaa workshop -tyyliseen päivään. Tulevaan koulutustilaisuuteen lokakuun puolessavälissä osallistuisi noin 50 - 60 eri Gallen alueen vammaisjärjestöjen johtoa. Kaikkiaan koko laajassa provinssissa on 52 erilaista vammaisjärjestöä.
Gnanasena lupasi luonnostella kutsukirjeen. Rev. Banagala olisi halunnut tehdä itse vammaisten lasten rekisteröintikaavakkeen. Minusta olisi parasta, että kaavake tehtäisiin vasta työpajoissa, jotta ihmiset tuntisivat tulevan työn ja haasteen omakseen. Työpajoissa pohtisimme erilaisia vammaisten elämänlaatua parantavia toimia, joihin saisimme myös maan hallituksen hyväksynnän. Tavoitteena olisi vammaisten ja vammautuneiden ihmisten ohjelmanjulistus Sri Lankassa.
Kerroin suunnitelmistamme, että lapsen ollessa kuntoutettavana Lotus Hillissä, vammaisten lasten ja nuorten kuntoutuskeskuksessamme, kouluttaisimme samalla vanhempia kuntouttamaan lastaan kotona jatkuvasti, joka päivä. Kuntoutettavan lapsen kotipaikkakunnalla pitäisimme informaatiotilaisuuden kyläläisille vammaisuudesta. Tämä koulutus jäisi munkkien harteille. Vihjasin kyllä siihen suuntaan, että munkkien tulisi temppeleissään koko maan laajuisesti ottaa opetusohjelmiinsa vammaisen kohtaamisen, päästäen vammaisten lasten vanhemmat häpeästä. Tie olisi pitkä ja kivikkoinen, mutta jostakin työ olisi aloitettava.
Banagala oli aivan haltioissaan kuullessaan ehdotukseni. Gnanasenankin mielestä meidän pitäisi laatia vammaisten ihmisten oikeuksien ohjelmanjulistus, minkä veisimme aikanaan presidentti Rajapakselle. Tämän työn voisi antaa lopulta vammaisjärjestöjen mietittäväksi. Voisin yrittää hankkia sellaisen kansainvälisen ohjelmarungon FIDIDAN kautta Suomesta, jos sellainen olisi jo olemassa. Sen mallin ympärille voisimme laatia oman ohjelman, nimenomaan Sri Lankan oloja vastaavaksi. Harmi, että juuri nyt Banagala lähtee ulkomaille oppimaan uusia asioita pienten lasten opettamisessa esikoulussaan. Hän palaa taas työvahvuuteemme parin viikon kuluttua.
Jäämme innolla valmistautumaan seuraavaa tapaamistamme työn merkeissä Gallessa 19.9.2007.
MIELUISA VIERAILU
Sri Lankan suomalaiset, volontääri Pirjo ja miehensä Jouni Aitamaa kävivät talvikodissamme Hikkaduwassa tutustumassa rakennusprojektiimme. Jouni on toiminut Outokummun australialaisfirman töissä jo vuosikausia Ambaran alueella. Tsunamin repimällä tamilialueella.
Vesihuoltotyöt jatkuvat siellä vielä vuosia. Jounilla on siis hyvä kokemus paikallisesta rakentamiskulttuurista. Hänen antamiensa ohjeiden ja materiaalin mukaan saimme aikanaan urakkatarjouskilpailun käynnistettyä ja tehtyä valitun toteuttajan kanssa tiukan urakkasopimuksen. Nyt Jouni katsasti työmaamme ja havaitsi sen hyväksi. Tärkeitä neuvoja meille ja kokemuksen tuomia vinkkejä varoa paikallisia jujutuksia. Illalla koko porukka vietti yhteenhitsauskurssia talvikodissamme. Mukana oli myös vammaiskeskuksen rakentaja vaimoineen.
Fysioterapeuttimme Katja Tynjälä ja Pirjo Aitamaa saivat nauttia Onkkelin lämmittämästä kanelisavusaunasta. Heidän suomalaispaikallinen tehtävänsä oli häivyttää kiukut kiukaalta. Sen jälkeen oli miesten vuoro.
Coolman oli kavereineen järjestänyt kelpo illallisen. Aitamailla oli aikaa yöpyä meillä. Aamulla vielä vierailtiin Ilolan vammaiskodissa sekä naapuritalossamme Onnelassa. Vaikuttavaa, oli Jouni todennut. Vierailu kesti Jounin mukaan vertailun kuulemma hyvin onnistuneeseen golfpäivään. Itse kun en golfaa, luulen että se tarkoittanee jotain ainutlaatuisen hienoa.
ONNELAN ONGELMAA
Onnelan isännän jalka on edelleen huonossa kunnossa. Ave arveli, että edessä on amputointi. Kun lisäksi vielä perheen äidinkin jalka oli pahasti tulehtunut, päätimme ryhtyä nopeaan toimintaan.
Kun Herrankukkaron kummitapaamisemme aikana oma-aloitteisesti koottiin avustuskassa, yhteensä 505 euroa, päätimme eriyttää sen erilliseksi hätäapukassaksi. Tästä kassasta maksetaan Onnelan pariskunnan lääkärillä käynti ja mahdolliset sairaalahoidot. Coolman saa mennä aamuvarhaisella kello viiden aikaan sairaalaan hakemaan jonotuslipun ja noutaa sitten tuk-tukillaan pariskunnan. Katja lupasi lähteä mukaan ja seurata tarkkaan tapahtumien kulun ja valvoa jatkossakin, että annettuja ohjeita noudatetaan. Se ei olekaan helppoa, sillä paikallisen tavan mukaan monet asiat "jätetään silleen".
KOIRATARHA PAISUU
Olemme nyt totisen paikan edessä. Koiratarhaa on kevennettävä keinolla millä hyvänsä. Buddhalaisuus estää kotona koetut keinot. Onkkeli on viime tingassa heltynyt ja haluaakin pentujen jäävän pihallemme. Hän perusteli sitä mm. sillä, että Tarja oli läpikäynyt juuri kunnon kylätappelun. Jalka oli saanut huutia ja eläinlääkäri on kutsuttu hoitamaan tulehtuneita haavoja. Nyt pitää ottaa järki tunteiden mukaan.
NAAPURI RAUHOITTUNUT?
Mentaalihäiriöinen naapuri oleskelee aitamme takana yksin poikiensa kanssa. Vaimo lienee Colombossa. Ihmeenä voidaan pitää sitä, että huutaminen ja rähjääminen eivät ole enää jokapäiväistä elämää. Kuulin, että poliisi olisi antanut hänelle sellaisen ukaasin, että seuraavan kerran metelöidessään kilahtaa hilut kinttuun. Olen pessimisti. Mies on sairas, eikä siinä silloin järki auta. Mutta hyvä tämä "välirauha"
TURISTIT PUUTTUVAT
Hikkaduwan paratiisiranta on autio ja tyhjä. Turisteja ei näy. Tämä on sitä hiljaista tsunamia. Tamilikahakat pohjoisessa pelottavat ulkomaalaisia. Harmin harmi. Vaarallisempaa on kulkea Turun torilla kuin Hikkaduwan hiekkarannalla. Äskettäin peruskorjatut hotellit ovat pääasiassa kiinni.
RUOAN HINTA NOUSEE
Samalla kun taloudellinen ahdinko kasvaa, ihmisille elintärkeän ruoan hinta nousee. Luin tänään lehdestä, että suomalaisen ansioista 12,5 prosenttia menee ruokaa. Nyt pelätään sen nousevan lähivuosina 14 prosenttiin. En tiedä, mikä on vastaava prosentti Sri Lankassa, mutta arvelen sen olevan jossain 80?95 prosentin paikkeilla.
Kaikki on suhteellista.
GEENIMANIPULAATIOKO AVUKSI?
Tiedän osuvani ampiaispesään kun otan puheeksi päivän kuuman puheenaiheen. Onkohan missään niin paljon tietämättömyyttä kuin tässä asiassa?
Meillä yltäkylläisyyden maassa arvot asetellaan hieman eri lailla kuin köyhissä kehitysmaissa.
Jos riisin kasvattamiseen tarvitaan kiloa kohti 50.000 litraa vettä ja geenien muuntelulla saadaan vedentarve puolitettua, tietää se kuivilla alueilla ruoan tuplaantumista. Kuka enää muistaa sitä, että vielä muutama vuosikymmen sitten rypsissä oli ihmiselle myrkyllinen geeni. Kun se poistettiin, saimme rypsistä huikean terveellisen ravintorasvan. Onko geenien muuntelulla ratkaistavissa köyhien alueiden ruokahuolto? Tämä on retorinen kysymys.
Kun valmistuin opettajaksi, maapallolla oli 3 miljardia asukasta. Nyt, kun lapseni ovat päässeet koulusta, tuplat ja hetken päästä 10 miljardia. Luulenpa, että silloin ei ole varaa vastustaa periaatesyistä kovin heppoisin syin. Tietoa olisi saatava käyttöömme entistä enemmän. On tässä pienelle (ja suuremmallekin) ihmiselle ihmettelemistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että "pellot pakettiin" oli kovin ajattelematonta. Vielä ovat nekin arvossaan. Ainakin silloin, kun suomalaisten ansioista ruoan osuus on jonain päivänä 80-95%.
Vaikeita ja raskaita nämä globaaliset asiat. Jotenkin vain tuntuu, että ennemmin tai myöhemmin tasoittaminen on ainoa mahdollisuus. Mekin, Lotus Hill kummit, tasoittelemme. Vähän. Omalta osaltamme. Mutta heidän kannaltaan se on paljon.
Terveisin,
Pentti-Oskari
KOKOUS
Rev. Banagala Dunarathana Thero (oik.),
vammaisjärjestöjen presidentti Gnanasena,
Vapaaehtoistyöntekijät Katja Tynjälä ja Keke Aho.
Gallen alueen vammaisjärjestöjen presidentin Godage Gnanasenan kanssa
Baddegamassa 14.9.2007 klo 10 pidetyn kokouksen muistiosta
Paikalla:
Rev. Banagala Gunarathana Thero
Gallen alueen vammaisjärjestöjen presidentti Godage Gnanasena
Vapaaehtoistyöntekijät:
Katja Tynjälä
Ave Vuorinen
Keke Ahorinta
Aloitimme teellä, jonka aikana Gnanasena esittäytyi kertomalla oman tarinansa linja-autojen kaappauksesta, massateloituksesta, ja kuinka vain yksi hänen lisäkseen pelastui konepistoolien luodeista. Menetettyään jalkansa, keuhkonsa ja melkein koko elämänsä, hän päätti antaa loppuelämänsä vammaisten ihmisten palvelukseen. Hän on todella hyvä ja asialleen vihkiytynyt mies. Godage tulee olemaan myös projektillemme äärimmäisen tärkeä kumppani.
Parituntisen kokouksen aikana pohdimme tulevaa ohjelmaa. Aikataulullisiin asioihin emme vielä voineet tarkasti syventyä, sillä niin moni asia oli vielä auki. Rev. Banagala lupasi järjestää tapahtumalle tilat, teet, ruokailun ja mahdollisesti jonkun pienen muistonkin tilaisuudesta. Sovimme koulutus- ja informaatiotilaisuuden koskevan nyt aluksi vain Gallen lähialueen vammaisjärjestöjä. Jättäisimme myöhemmäksi Eteläisen Provinssin reuna-alueet. Samalla tilaisuus tehostuisi ja saisimme enemmän aikaa workshop -tyyliseen päivään. Tulevaan koulutustilaisuuteen lokakuun puolessavälissä osallistuisi noin 50 - 60 eri Gallen alueen vammaisjärjestöjen johtoa. Kaikkiaan koko laajassa provinssissa on 52 erilaista vammaisjärjestöä.
Gnanasena lupasi luonnostella kutsukirjeen. Rev. Banagala olisi halunnut tehdä itse vammaisten lasten rekisteröintikaavakkeen. Minusta olisi parasta, että kaavake tehtäisiin vasta työpajoissa, jotta ihmiset tuntisivat tulevan työn ja haasteen omakseen. Työpajoissa pohtisimme erilaisia vammaisten elämänlaatua parantavia toimia, joihin saisimme myös maan hallituksen hyväksynnän. Tavoitteena olisi vammaisten ja vammautuneiden ihmisten ohjelmanjulistus Sri Lankassa.
Kerroin suunnitelmistamme, että lapsen ollessa kuntoutettavana Lotus Hillissä, vammaisten lasten ja nuorten kuntoutuskeskuksessamme, kouluttaisimme samalla vanhempia kuntouttamaan lastaan kotona jatkuvasti, joka päivä. Kuntoutettavan lapsen kotipaikkakunnalla pitäisimme informaatiotilaisuuden kyläläisille vammaisuudesta. Tämä koulutus jäisi munkkien harteille. Vihjasin kyllä siihen suuntaan, että munkkien tulisi temppeleissään koko maan laajuisesti ottaa opetusohjelmiinsa vammaisen kohtaamisen, päästäen vammaisten lasten vanhemmat häpeästä. Tie olisi pitkä ja kivikkoinen, mutta jostakin työ olisi aloitettava.
Banagala oli aivan haltioissaan kuullessaan ehdotukseni. Gnanasenankin mielestä meidän pitäisi laatia vammaisten ihmisten oikeuksien ohjelmanjulistus, minkä veisimme aikanaan presidentti Rajapakselle. Tämän työn voisi antaa lopulta vammaisjärjestöjen mietittäväksi. Voisin yrittää hankkia sellaisen kansainvälisen ohjelmarungon FIDIDAN kautta Suomesta, jos sellainen olisi jo olemassa. Sen mallin ympärille voisimme laatia oman ohjelman, nimenomaan Sri Lankan oloja vastaavaksi. Harmi, että juuri nyt Banagala lähtee ulkomaille oppimaan uusia asioita pienten lasten opettamisessa esikoulussaan. Hän palaa taas työvahvuuteemme parin viikon kuluttua.
Jäämme innolla valmistautumaan seuraavaa tapaamistamme työn merkeissä Gallessa 19.9.2007.
tiistai 11. syyskuuta 2007
Tehotrio Sri Lankassa
VAMMAISKESKUS NOUSEE
Taas ollaan tositoimessa. Ave ja Keke ovat "kotikentällään". Fysioterapeutti Katja Tynjälä tutustuu yhteistyökumppaneihimme ja olosuhteisiin. Tunnustelut ovat meneillään ja pian ollaan selvittelyvaiheessa. Keken tukevassa huomassa ja opastuksella.
Ave "tiukkuilee" Lotus Hill työmaalla ja kertomansa mukaan taitaa saada rakentajilta pian tyypillisen suomalaisen "työmaakympin" maineen. Kaiken tämän hän tekee meidän kummirahojemme järkevän käytön takaamiseksi.
KALLIS PUU
Puu on Sri Lankassa kalliimpaa kuin Suomessa ja sitä on aika ajoin vaikea saada. Yhtään puuta ei saa hakata ilman valtion lupaa. Tältä osin luonnonsuojelu on ilahduttavan hyvässä hoidossa. Kun halusimme omalta tontiltamme kaataa pienen puun tien reunalta sen estäessä liikennettä, kyläpäällikkkö kävi tutustumassa tilanteeseen ja havaittuaan hyöty/haitta suhteen, antoi luvan sen kaatamiseen.
Menttaalihäiriöinen naapuri kaatoi kerran polultaan yhden pienehkön puun. Toiset naapurit valittivat ja siitä tuli poliisiasia. Korostan että kyseessä ei ole kaupunkialue, vaan syrjäistä viidakkoaluetta.
TOIVOLA
ON TOIVOA TÄYNNÄ
Käynti Toivolan lasten vastaanottokeskuksessa oli kuulemma jälleen riemuisa. Keke oli aiemmin vienyt lääkkeitä lisää ja palkkaammamme lääkäri kehui lasten terveydentilaa.
Käyntihetkellä lapset olivat ruokailemassa Lotus Hill -ruokalassa. Ruokaa oli riittävästi ja se näytti herkulliselta. Katsokaapa vain pikkuvesseleiden ilmettä ja annoksen kokoa. Olen kerran nähnyt 5-vuotiaan pikkupojan syövän yli 3 litran ruoka-annoksen. Kerrallaan. Sen syötyään poika nukahti ruokapöytään.
Kuten aiemmin mainitsin, hallitus on alkanut virkistyä toimissaan Toivolan hyväksi. Olemme tehneet heille haasteen. Nyt on rakenteilla ILMASTOITU tietokoneluokka 10:lle tietokoneelle. Loistavaa.
Hallitus rakentaa myös perustamamme Medical Centerin yhteyteen erilliset sairashuoneet pojille ja tytöille. Mitä esimerkkimme on saamassakaan aikaan.
Rakkaita terveisiä lähettävät Teille
KATJA, KEKE JA AVE
Pentti-Oskari
Ps. Kiitokset ylitsevuotavaisista kiitoksista kummitapaamisemme johdosta
Taas ollaan tositoimessa. Ave ja Keke ovat "kotikentällään". Fysioterapeutti Katja Tynjälä tutustuu yhteistyökumppaneihimme ja olosuhteisiin. Tunnustelut ovat meneillään ja pian ollaan selvittelyvaiheessa. Keken tukevassa huomassa ja opastuksella.
Ave "tiukkuilee" Lotus Hill työmaalla ja kertomansa mukaan taitaa saada rakentajilta pian tyypillisen suomalaisen "työmaakympin" maineen. Kaiken tämän hän tekee meidän kummirahojemme järkevän käytön takaamiseksi.
KALLIS PUU
Puu on Sri Lankassa kalliimpaa kuin Suomessa ja sitä on aika ajoin vaikea saada. Yhtään puuta ei saa hakata ilman valtion lupaa. Tältä osin luonnonsuojelu on ilahduttavan hyvässä hoidossa. Kun halusimme omalta tontiltamme kaataa pienen puun tien reunalta sen estäessä liikennettä, kyläpäällikkkö kävi tutustumassa tilanteeseen ja havaittuaan hyöty/haitta suhteen, antoi luvan sen kaatamiseen.
Menttaalihäiriöinen naapuri kaatoi kerran polultaan yhden pienehkön puun. Toiset naapurit valittivat ja siitä tuli poliisiasia. Korostan että kyseessä ei ole kaupunkialue, vaan syrjäistä viidakkoaluetta.
TOIVOLA
ON TOIVOA TÄYNNÄ
Käynti Toivolan lasten vastaanottokeskuksessa oli kuulemma jälleen riemuisa. Keke oli aiemmin vienyt lääkkeitä lisää ja palkkaammamme lääkäri kehui lasten terveydentilaa.
Käyntihetkellä lapset olivat ruokailemassa Lotus Hill -ruokalassa. Ruokaa oli riittävästi ja se näytti herkulliselta. Katsokaapa vain pikkuvesseleiden ilmettä ja annoksen kokoa. Olen kerran nähnyt 5-vuotiaan pikkupojan syövän yli 3 litran ruoka-annoksen. Kerrallaan. Sen syötyään poika nukahti ruokapöytään.
Kuten aiemmin mainitsin, hallitus on alkanut virkistyä toimissaan Toivolan hyväksi. Olemme tehneet heille haasteen. Nyt on rakenteilla ILMASTOITU tietokoneluokka 10:lle tietokoneelle. Loistavaa.
Hallitus rakentaa myös perustamamme Medical Centerin yhteyteen erilliset sairashuoneet pojille ja tytöille. Mitä esimerkkimme on saamassakaan aikaan.
Rakkaita terveisiä lähettävät Teille
KATJA, KEKE JA AVE
Pentti-Oskari
Ps. Kiitokset ylitsevuotavaisista kiitoksista kummitapaamisemme johdosta
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Puolipäiväeläkeläisen elämää
Naantalissa 2.9.2007
Anteeksi!
Tunnen syvää syyllisyyttä päiväkirjani pitkän tauon vuoksi. Lomailtuko ollaan? Ja kattia kans. Kerran ajettiin vaimon kanssa veneellä Rymättylän Krampin raumaan, 15 minuuttia Herrankukkarosta. Tiputettiin leka pohjaan ja lilluttiin 2 pyöreää vuorokautta. Oltiin vaan. Nukuin yli puolet ajasta.
Sanovat että ihminen vanhetessaan tarvitsee vähemmän unta. Ei pidä paikkaansa tai sitten minulla on nuorentumisprosessi menossa. On ollut kiirus - ihan oikeasti. Osaan hoitaa kreditin tehokkaasti paratiisisaarellamme. Kotona on debetin hoitaminen vastavuoroisesti aikamoinen urakka. Tsunamin jälkeen poltin 3 luottokorttiani karrelle ja poikkeusolosuhteissa saamani maksuaika alkaa olla lopuillaan. Olen nyt puolipäiväeläkkeellä. Teen töitä enää 12 tuntia vuorokaudessa.
Kirjoittamattomuudestani huolimatta Lotus Hill -hankeemme etenee vauhdilla. Toivolan lastenkodin pesula kaikkine toimintoineen alkaa olla valmis. Vammaisten lasten koulutuskeskus nousee vauhdilla, kuten Aven raporteista käy ilmi.
Kummit kohtasivat toisensa
Aikamoinen tapahtuma kiireiden keskellä oli Lotus Hill kummitapaamisen järjestäminen. Ave tuli käymään Suomessa ja Keke viivytti lähtöään, joten olimme kaikki samanaikaisesti paikalla. Hope for Sri Lankan Vekalle ja Titalle sekä Positiivarien Töytärin Jussillekin sopi sama päivä.
Niinpä polkaisimme pikaisesti kummeille informaatiopäivän. Kutsuimme kummit kylään Herrankukkaroon ja tarjosimme saaristolaislounaan, maasavusaunan ja lämminvesikylvyn sekä tutustumisen vanhaan kalastajakylään.
Koko volontääriryhmä hoiti informaation hankkeesta. Jokainen omalta osaltaan kertoi historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudensuunnitelmista. Kyselytunnilla monet asiat saivat selvitystä. Ylenpalttisen kiitoksen sijaan olisin kyllä halunnut kritiikkiäkin, koska asiat vain paranee asioiden monipuolisella tarkastelulla.
Kutsut lähetettiin kaikille kummeille. 140 ensiksi ilmoittautunutta pääsi mukaan. Ja arvaattehan että määrä täyttyi alta aikayksikön. Kapasiteettimme on rajallinen ja halusimme tapahtuman hoidettavan kunnolla ja perusteellisesti. Jussi otti pikaisesti ilmoittautumislomakkeen sivuiltaan pois. Hämmentyneenä sain kymmenille mattimyöhäisille toppuutella, että järjestämme myöhemmin toisen samanlaisen tilaisuuden.
Mukana oli myös tällä viikolla kolmeksi kuukaudeksi paikalle lähtevä volontääri, fysioterapeutti Katja Tynjälä, joka Keken kanssa tekee selvitystyötä vammaisten nykytilasta, kartoittaa vammaiset lapset, selvittää viranomaisyhteydet ja yhteistyön paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa. Kekehän sitä työtä on tehnyt ja pitkään. Ave hoitelee rakennusvalvontaa.
Palautetta kummitapaamisesta tämän päiväkirjan lopussa
Marjan kanssa olemme ostaneet liput 25.10 lähtöön. Kokeilemme mielenkiinnosta Finnairin suoralentoa Mumbaihin ja sieltä edelleen Air Lankan kanssa Colomboon. Mumbaissa on odotusaikamme on 5 tuntia, mutta mieluummin sen ajan istun kentällä kuin koneessa. Finskin suora lento on 5-6 tuntia ja jatkolento 2.5 tuntia. Siistiä, sanoisivat lapsemme. Sitten sen näkee kun kokee.
Soitin Kekelle, joka juuri oli saapunut perille. Ääni väristen kertoi olleensa onnessaan sinne päästyään. Minullekin tuli sellainen "helluinen olo". Mutta nyt vielä loppurutistus töissä.
Viime keskiviikkona veimme kansainvälisen lääketieteen konferenssin osallistujat yhteensä 13 laivalla iltapäiväksi risteilylle ja pienelle Airistolla olevalle Loistokarin saarelle saaristolaislounaalle. Se oli kova juttu. Vieraita oli 1200. Niin ne eläkeläispäivät sujuu....
Lähipäivinä saamme Kekeltä raporttia ja loppuviikosta myös Ave kameroineen on paikalla. Mielenkiintoista on myös Katja Tynjälän kokemukset.
Pysykää langoilla...
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Olen aivan varma, että Sinulla on vielä yksi ystävä, joka halajaa itselleen hyvää mieltä. Kerro että Positiivareiden sivuilla on sellainen kummi-ilmoittautumislomake, joka on avain hyvään mieleen.
Ps2. Bullad, Tarja ja pennut (Urkki, Mara ja Manu) voivat hyvin, vaikka syövät aivan hullun lailla. Bullad on opettanut pennuille miten tontiltamme karataan pari kertaa päivässä. Onkkeli hakee harva se päivä kaupasta koiranruokasäkin ja haalii samalla reissulla kylän raitilta pentuja takaisin. Onkkeli on kasvissyöjä ja kieltäytyy hakemasta koirille teurasjätteitä, niin kuin minä nuukuuttani tein.
Maamiinoja alkaa olla piha täynnänsä ja Onkkeli alkaa jo hermostua. Ananda lupasi hoitaa osan koirista temppelikoiriksi. En tiedä mitä se tarkoittaa. Saakohan Keke tuollaisen koiratarhan haukkukilpailun lomassa nukuttua. Ennakoin katastrooffia.
Naapurin menttaalihäiriöinen mies oleilee yksin poikiensa kanssa. Herttainen vaimo lähti kuulema pikkutyttönsä kanssa Colomboon. Vieraan miehen kyytiin - kai. Osaan ymmärtää häntä.
Turisteja ei näy ja Coolman on iloinen saadessaan kyytiä volontäärejämme pidemmillä matkoilla ja sateella.
Lupasin Katjalle pienemmän intialaisen moponi. Urhea nainen.
Palautetta kummitapaamisesta
Hei Pentti-Oskari ja rouvansa Marja!
Tuhannet kiitokset Kummitapaamisen järjestämisestä. Oli ihanaa kuulla Sri Lankan tapahtumista ja nähdä teitä itse työntekijöita, samoin kuin tavata näin monia innokkaita kummeja.
Kiitos, että olette mahdollistaneet meille mukanaolon tälläisessa hankkeessa, jossa apua annetaan ihmiseltä ihmiselle, niin että kaikki apu menee perille, ilman organisaatioiden pyörittämiseen kuluvaa osuutta. Juuri tämän avustustyön mittakaava ja teidän läsnäolonne Sri Lankassa on se hieno asia, joka tekee tästä hankkeesta niin luotettavaa ja paikallisesti vaikuttavaa.
Pentti-Oskarin päiväkirja tuo myös kylän ja sen tapahtumat aivan toisella tavalla meidän kummien ajatuksiin ja arkeen. Ihmisten elämä siellä tulee todelliseksi ja läheiseksi ja tuntuu kuin tuntisi jo puoli kylää! Päiväkirjat ovat hieno ikkuna toiselle puolelle maailmaa. Toivotamme teille kaikillevolontääreille jaksamista työssänne sekä siellä Sri Lankassa ja täällä kotona!
Seija ja Jouko Waris
Hannele ja Jarmo Kosonen
PS. Kylläpä Herrankukkaro onkin ihan nimensä veroinen. Ja mikä savusauna!
Sydämelliset kiitokset kummitapaamisesta, Marja ja Oskari!
Oli todella sydäntä lämmittävää päästä mukaan tapaamiseen! Yhteenkuuluvuuden tunne toisilleen ventovieraiden ihmisten kanssa oli käsin kosketeltava. Onnea lisäsi tunne, että saa olla mukana jossain näin tärkeässä "ruohonjuuritason" auttamistavassa. Se ei onnistuisi ilman teitä kaikkia: Marja, Oskari, Keke, Ave, jne Nostan olemattoman hattuni tosi korkealle kiitokseksi teidän panoksestanne!
Kiitokset maukkaasta tarjoilusta tapaamisessamme ja muhevista löylyistä elämäni suurimmassa saunassa! Myös mahdollisuudesta tutustua Herrankukkaroon! En enää yhtään ihmettele siellä käyneiden ylistyksiä. Oli ihana olla mukana ja on suuri kunnia olla mukana Lotus Hill- projektissa.
Kiitos myös kirjeistä, jotka tuovat tapahtumat lähelle ja konkretisoivat avun todella menevän suoraan perille ilman monimutkaisia, byrokratian nälkäisiä koukeroita.
Taivaan Isän Siunausta Teille Kaikille, Voimia ja Enkeleitä askeliinne!
Toivoopi Eila Siniluoto Turuusta
Anteeksi!
Tunnen syvää syyllisyyttä päiväkirjani pitkän tauon vuoksi. Lomailtuko ollaan? Ja kattia kans. Kerran ajettiin vaimon kanssa veneellä Rymättylän Krampin raumaan, 15 minuuttia Herrankukkarosta. Tiputettiin leka pohjaan ja lilluttiin 2 pyöreää vuorokautta. Oltiin vaan. Nukuin yli puolet ajasta.
Sanovat että ihminen vanhetessaan tarvitsee vähemmän unta. Ei pidä paikkaansa tai sitten minulla on nuorentumisprosessi menossa. On ollut kiirus - ihan oikeasti. Osaan hoitaa kreditin tehokkaasti paratiisisaarellamme. Kotona on debetin hoitaminen vastavuoroisesti aikamoinen urakka. Tsunamin jälkeen poltin 3 luottokorttiani karrelle ja poikkeusolosuhteissa saamani maksuaika alkaa olla lopuillaan. Olen nyt puolipäiväeläkkeellä. Teen töitä enää 12 tuntia vuorokaudessa.
Kirjoittamattomuudestani huolimatta Lotus Hill -hankeemme etenee vauhdilla. Toivolan lastenkodin pesula kaikkine toimintoineen alkaa olla valmis. Vammaisten lasten koulutuskeskus nousee vauhdilla, kuten Aven raporteista käy ilmi.
Kummit kohtasivat toisensa
Aikamoinen tapahtuma kiireiden keskellä oli Lotus Hill kummitapaamisen järjestäminen. Ave tuli käymään Suomessa ja Keke viivytti lähtöään, joten olimme kaikki samanaikaisesti paikalla. Hope for Sri Lankan Vekalle ja Titalle sekä Positiivarien Töytärin Jussillekin sopi sama päivä.
Niinpä polkaisimme pikaisesti kummeille informaatiopäivän. Kutsuimme kummit kylään Herrankukkaroon ja tarjosimme saaristolaislounaan, maasavusaunan ja lämminvesikylvyn sekä tutustumisen vanhaan kalastajakylään.
Koko volontääriryhmä hoiti informaation hankkeesta. Jokainen omalta osaltaan kertoi historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudensuunnitelmista. Kyselytunnilla monet asiat saivat selvitystä. Ylenpalttisen kiitoksen sijaan olisin kyllä halunnut kritiikkiäkin, koska asiat vain paranee asioiden monipuolisella tarkastelulla.
Kutsut lähetettiin kaikille kummeille. 140 ensiksi ilmoittautunutta pääsi mukaan. Ja arvaattehan että määrä täyttyi alta aikayksikön. Kapasiteettimme on rajallinen ja halusimme tapahtuman hoidettavan kunnolla ja perusteellisesti. Jussi otti pikaisesti ilmoittautumislomakkeen sivuiltaan pois. Hämmentyneenä sain kymmenille mattimyöhäisille toppuutella, että järjestämme myöhemmin toisen samanlaisen tilaisuuden.
Mukana oli myös tällä viikolla kolmeksi kuukaudeksi paikalle lähtevä volontääri, fysioterapeutti Katja Tynjälä, joka Keken kanssa tekee selvitystyötä vammaisten nykytilasta, kartoittaa vammaiset lapset, selvittää viranomaisyhteydet ja yhteistyön paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa. Kekehän sitä työtä on tehnyt ja pitkään. Ave hoitelee rakennusvalvontaa.
Palautetta kummitapaamisesta tämän päiväkirjan lopussa
Marjan kanssa olemme ostaneet liput 25.10 lähtöön. Kokeilemme mielenkiinnosta Finnairin suoralentoa Mumbaihin ja sieltä edelleen Air Lankan kanssa Colomboon. Mumbaissa on odotusaikamme on 5 tuntia, mutta mieluummin sen ajan istun kentällä kuin koneessa. Finskin suora lento on 5-6 tuntia ja jatkolento 2.5 tuntia. Siistiä, sanoisivat lapsemme. Sitten sen näkee kun kokee.
Soitin Kekelle, joka juuri oli saapunut perille. Ääni väristen kertoi olleensa onnessaan sinne päästyään. Minullekin tuli sellainen "helluinen olo". Mutta nyt vielä loppurutistus töissä.
Viime keskiviikkona veimme kansainvälisen lääketieteen konferenssin osallistujat yhteensä 13 laivalla iltapäiväksi risteilylle ja pienelle Airistolla olevalle Loistokarin saarelle saaristolaislounaalle. Se oli kova juttu. Vieraita oli 1200. Niin ne eläkeläispäivät sujuu....
Lähipäivinä saamme Kekeltä raporttia ja loppuviikosta myös Ave kameroineen on paikalla. Mielenkiintoista on myös Katja Tynjälän kokemukset.
Pysykää langoilla...
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Olen aivan varma, että Sinulla on vielä yksi ystävä, joka halajaa itselleen hyvää mieltä. Kerro että Positiivareiden sivuilla on sellainen kummi-ilmoittautumislomake, joka on avain hyvään mieleen.
Ps2. Bullad, Tarja ja pennut (Urkki, Mara ja Manu) voivat hyvin, vaikka syövät aivan hullun lailla. Bullad on opettanut pennuille miten tontiltamme karataan pari kertaa päivässä. Onkkeli hakee harva se päivä kaupasta koiranruokasäkin ja haalii samalla reissulla kylän raitilta pentuja takaisin. Onkkeli on kasvissyöjä ja kieltäytyy hakemasta koirille teurasjätteitä, niin kuin minä nuukuuttani tein.
Maamiinoja alkaa olla piha täynnänsä ja Onkkeli alkaa jo hermostua. Ananda lupasi hoitaa osan koirista temppelikoiriksi. En tiedä mitä se tarkoittaa. Saakohan Keke tuollaisen koiratarhan haukkukilpailun lomassa nukuttua. Ennakoin katastrooffia.
Naapurin menttaalihäiriöinen mies oleilee yksin poikiensa kanssa. Herttainen vaimo lähti kuulema pikkutyttönsä kanssa Colomboon. Vieraan miehen kyytiin - kai. Osaan ymmärtää häntä.
Turisteja ei näy ja Coolman on iloinen saadessaan kyytiä volontäärejämme pidemmillä matkoilla ja sateella.
Lupasin Katjalle pienemmän intialaisen moponi. Urhea nainen.
Palautetta kummitapaamisesta
Hei Pentti-Oskari ja rouvansa Marja!
Tuhannet kiitokset Kummitapaamisen järjestämisestä. Oli ihanaa kuulla Sri Lankan tapahtumista ja nähdä teitä itse työntekijöita, samoin kuin tavata näin monia innokkaita kummeja.
Kiitos, että olette mahdollistaneet meille mukanaolon tälläisessa hankkeessa, jossa apua annetaan ihmiseltä ihmiselle, niin että kaikki apu menee perille, ilman organisaatioiden pyörittämiseen kuluvaa osuutta. Juuri tämän avustustyön mittakaava ja teidän läsnäolonne Sri Lankassa on se hieno asia, joka tekee tästä hankkeesta niin luotettavaa ja paikallisesti vaikuttavaa.
Pentti-Oskarin päiväkirja tuo myös kylän ja sen tapahtumat aivan toisella tavalla meidän kummien ajatuksiin ja arkeen. Ihmisten elämä siellä tulee todelliseksi ja läheiseksi ja tuntuu kuin tuntisi jo puoli kylää! Päiväkirjat ovat hieno ikkuna toiselle puolelle maailmaa. Toivotamme teille kaikillevolontääreille jaksamista työssänne sekä siellä Sri Lankassa ja täällä kotona!
Seija ja Jouko Waris
Hannele ja Jarmo Kosonen
PS. Kylläpä Herrankukkaro onkin ihan nimensä veroinen. Ja mikä savusauna!
Sydämelliset kiitokset kummitapaamisesta, Marja ja Oskari!
Oli todella sydäntä lämmittävää päästä mukaan tapaamiseen! Yhteenkuuluvuuden tunne toisilleen ventovieraiden ihmisten kanssa oli käsin kosketeltava. Onnea lisäsi tunne, että saa olla mukana jossain näin tärkeässä "ruohonjuuritason" auttamistavassa. Se ei onnistuisi ilman teitä kaikkia: Marja, Oskari, Keke, Ave, jne Nostan olemattoman hattuni tosi korkealle kiitokseksi teidän panoksestanne!
Kiitokset maukkaasta tarjoilusta tapaamisessamme ja muhevista löylyistä elämäni suurimmassa saunassa! Myös mahdollisuudesta tutustua Herrankukkaroon! En enää yhtään ihmettele siellä käyneiden ylistyksiä. Oli ihana olla mukana ja on suuri kunnia olla mukana Lotus Hill- projektissa.
Kiitos myös kirjeistä, jotka tuovat tapahtumat lähelle ja konkretisoivat avun todella menevän suoraan perille ilman monimutkaisia, byrokratian nälkäisiä koukeroita.
Taivaan Isän Siunausta Teille Kaikille, Voimia ja Enkeleitä askeliinne!
Toivoopi Eila Siniluoto Turuusta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)