ELEFANTTIEN ORPOKOTI
Kyllä tässä hiukan ihmetyttää itsekin, miten nokka on täällä joka paikassa. Tuli tsunami paikalla ollessamme. Pommi-isku Gallen bussissa, Marja takana seuraavassa bussissa. Pommi Hikkaduwan lähellä, me Anandan kanssa melkein vieressä.
Viime viikonloppuna tuli maailmalle taas uutisia Sri Lankassa. "Pillastunut elefantti tappoi poolopelaajan ja runnoi pikkubussin." Ei kai vaan taas Kankaat paikalla? Kyllä vaan.
Tosin ajoimme Gallen urheilukentän laitaa pitkin viime perjantaina menossa koulureppujen jakoon. Vastaamme ryntäsi pillastunut norsu, onneksi meidät reippaasti ohittaen. Illalla sitten kuulimme, että vuosittaisen elefanttipoolopelissä mukana oli toistakymmentä elefanttia.
Peliä pelataan kuin hevospooloa. Yksi elefanteista pillastui jostain ja siitä alkoi surullinen tapahtumaketju. Yksi pelaajista kuoli ja eläin tallasi mm. yhden pikkubussin lättänäksi. Villiintyneenä se ryntäili ympäri kaupunkia ja aiheutti suurta kaaosta. Nukutusnuolella se vihdoin saatiin tainnutettua.
Sri Lankassa on noin 4000 elefanttia, joista suurin osa elää villinä kaakkois- ja itäsaarella. Tamilisota on hermostuttanut elefantit välillä mittaviin vahinkoihin niiden rynnätessä kyliin ja talloessa kaiken vastaantulevan. 4 vuotta sitten, kun sodassa oli lyhyt tauko, kiertelimme tamilialueita. Saaren itäosassa näimme useitakin kyliä tuhoutuneina. Ei kepin keppiä enää pystyssä. Isojen riisipeltojen keskellä oli rakennettu vartiotorneja, jotta pellolla työskentelevät ehtivät ajoissa karkuun.
Elefantit joutuvat myös usein miinojen uhriksi ja niinpä keskisaarella Kandyn alapuolella on orpojen ja vammautuneiden elefanttien koti. Se on saaren suosituimpia käyntikohteita. Olemme käyneet siellä useampia kertoja ja aina käynti on yhtä mielenkiintoinen. Päivän kohokohtana on koko elefanttilauman (30-50 yksilöä) vieminen läheiselle joelle kylpyyn. Oi sitä riemua ja melskaamista. Siinä torvet soi ja vesi lentää kuin paloruiskuista. Sitä katselisi vaikka kuinka kauan. Pienempiä orpoja norsuja juotetaan noin 5 litran kokoisilla tuttipulloilla maitojauhe/vesi seoksella.
KELLAHDIN KUUMEESEEN
Perjantain Gallen suuren laukkujenjakotilaisuuden (tuli oikein valtakunnan TV:stä pitkä pätkä) jälkeen kotiuduttuamme häipyi virta Kankaasta. Lauantaina oli oikein kuumetta ja nukkuminen maistui. Onneksi lauantain ja sunnuntain laukkujenjakotilaisuudet siirtyivät. Maanantaiaamuna piti lähteä klo 3 Ambaraan, itärannikon tamilialueelle. Yläkerran Pappa taisi taas säädellä, ja otti virran hetkeksi pois. Oli todellisesti huilimisen aika. Ananda lähti yksin edustamaan Lotus Hill hankettamme, sillä Banagalallakin oli este.
HYLÄTYSTÄ LAPSESTA
MINISTERIEN VIERUSKAVERIKSI
Perillä jaettiin 250 koululaukkua. Paikalla oli Premasirin lisäksi myös presidentin veli, joka toimii nk. vesiasioiden ministerinä sekä kouluministeri, maaherra ja erikokoista päällikköä. Jäin vain miettimään ystävämme Anandan elämänkaarta.
Hylättynä pikkupoikana Ananda pääsi Pandulan (kummilapsiprojektin isä Sri Lankassa) pikku hotelliin apupojaksi. Vaimo opetti keittiön taidot ja ystävyys suomalaisten kummivanhempien kanssa toi hänet myös Suomeen luoksemme Rymättylään. Siitä alkoi yhteistyömme.
Koulu jäi aikanaan käymättä, mutta laskutaito on itse opitusti huippuluokkaa ja luonnonkoulussa englanninkielen taito kertyi. Suomikin sujuu välttävästi. Ananda on kaikkein alhaisimmasta kastista. Täällä ei ole virallista kastijärjestelmää, mutta käytännössä ollaan hyvin tarkkoja taustasta ja alkuperästä. Tätä mietin, kun Ananda istuu Lotus Hill edustajana ministereiden, maaherrojen ja piispojen vierellä. Minulla on aika mukava tunne, kun tiedän taustat. Rajoja on rikottu tälläkin saralla.
Ananda kertoi, että Premasiri oli hankkinut koulureppujemme lisäksi tilaisuuteen kiinalaisia nk "tiimarisilmälaseja". Alueen koululapsista jopa kolmannes tarvitsee silmälasit. Se johtunee heikosta ravinnosta. En kehdannut kertoa Anandalle, että Suomen koululaisista 3 ruokalajin kouluruokaa syö kokonaan vain kolmannes. Suurelle osalle se ei kelpaa lainkaan. Silti englantilaiset käyvät ihmettelemässä Suomen hyvin järjestettyä kouluruokailua. Minkähänlaista kouluruokailu on englannissa?
Jos olisin nuorempi, saattaisinpa käynnistää koulu koululta kouluruokailun täällä. (Suomihan oli tässäkin asiassa edelläkävijöitä koko maailmassa) Terveellinen yksi ateria päivässä olisi koululaisille valtava muutos. Se pyyhkäisisi monet monet sairaudet ja aliravitsemukset. Vain osalla tsunamirahoja, jotka ovat käyttämättä, sen voisi tehdä. Onhan tässä maailmassa ja tässäkin maassa tekemistä. Joten palataan alkuasetelmaan ja jatketaan valitsemallamme tiellä. Joskus sitä vain mielikuvitus lentää....
ILOLAN VÄEN RETKI
JÄI KUVAAMATTA
Aiemmin kerroin, kuinka 40 Ilolan vammaista pääsi 3 päivän bussiretkelle Candyyn ja Colomboon. Hankin heille kameran ja filmiä taltiointiin. Eilen soittivat ja kertoivat, että kamera ei toiminut. Saan takuulla uuden kameran, mutta riemukkaat kokemukset jäivät taltioimatta kuviksi. Harmi.. Lienevät tiukasti kuitenkin heidän muistoissaan. Retki oli kuulemma upea ja siitä on nyt puhe pitkään.
HAASTOIMME VALTION
Kävipä mukavasti. Toivola oli runsas vuosi sitten toivoton paikka. Valtion ja muidenkin lähes unohtama.Se satsaus, mitä olemme tehneet on herättänyt valtionkin. Ikään kuin kirpaissut ison itsetuntoa. Kyllä mekin. Siitä on hyvänä esimerkkinä, että nyt kun aloitamme pesulan ym. tilojen rakentamisen, valtio aloitti uuden poikien majoitussrakennuksen työt.
Kun palkkasimme opettajat ja hankimme ompeluluokkaan tarvikkeet, valtio osti 6 uutta tietokonetta ja siirsi yhden henkilökuntaan kuuluvan opettamaan lapsille niiden käyttöä. Eikös vaan ole hienoa, että saimme valtionkin heräämään? Entinen lasten kaatopaikka alkaa olla toivoa täynnä.
ONNELAN ONGELMAT
Onnelan vammaiskodin tilanne on nyt hiukan jumissa. Isä ei jalkojensa vuoksi ole kykenevä työhön, jos sellaista nyt saisikaan. Äiti pyörätuolissa. Mistä elanto? Ananda ehdotti, että ostetaan alkuvarasto vanhoja sanomalehtiä, joista he voivat taittaa ja liimata erikokoisia paperipusseja, jotka myydään sitten kauppoihin. Kuulostaa hyvältä. Yritetään.
KIELITAITO AVUKSI
Kuten aiemmin kerroin, Marja kävi viemässä shortsini kavennettavaksi 10 cm, räätäli levensi niitä 10cm, vaikka piti kaventaa. Nyt hän vei ne uudelleen. Selvittely kesti 15 minuuttia ja tuskastuin moponi selässä jo odottamiseen. "Piti selittää oikein kunnolla, että varmaan tulee oikein "perusteli vaimo.
Tänään ne taas haettiin. Avasin kotona muovikassin. Housuja oli LEVENNETTY jälleen 10 cm. Laitoin shortsit takaisin pussiin ja kirjoitin päälle: "Kekelle ystävyydellä! Oskarilta. Ps. Jos eivät ole sopivan kokoiset, niin tiedän yhden hyvän räätälin Baddegamaroadin puusepänverstasta vastapäätä".
ENSIN RAKENNUSLUPA
SITTEN PIIRROS
Kävimme taas Toivolassa varmistamassa pesularemontin aloittamisen. Ei mitään. Johtaja vain hymyili ja näytti pinkkaa papereita. Rakennuslupa on valmiina, mutta rakennuspiirrokset puuttuvat vielä. Ananda tuntee minut ja hetkeä ennen tuskastumistani hän sanoi: "Ei mitä hätä. Me rakenta nyt heti".
"Mutta kun ei ole piirroksia? Mites se nyt näin päin menee? Rakennuslupa on, muttei piirroksia?" ihmettelin. "Piirustus on mun päässä, ei tarvi muuta", totesi Ananda ja jatkoi: "Oskari katso, jos on ensi piirros ja sitte lupa ja sinä rakenta kuitenki erilaine. Sit tarvi taas uus piirros. Sit täyty maksa kaks piirrost. Parempi ens lupa, sit rakenta ja sit teke piirros semmone ku siit tuli. On parempi."
SORMUSTEN HERRA
Kävin pienessä rantahotellissa hieronnassa. Läpsyttelihän se poika siinä. Pyysin kovempaa. Hän kaatoi puoli pulloa palmuöljyä niskaani, joten sen jälkeen hierojan kädet vain luisteli öljyssä. Ei tullut poweria. Ses siitä.
Kun tulin kotiin, huomasin sormukseni puuttuvan. Hämärästi muistin maatessani torkkumisen rajalla, että se hierojapoika tietenkin sormukset otti pois, kuten kuuluukin. Seuraavana päivänä hakemaan sormuksia.
Arvasit oikein. Johtajan ja hierojan kanssa käytiin pitkä neuvottelu. Olin jo suunnitellut poliiseja, paikan sulkemista ja ties mitä. Mutta pikku hiljaa keskustellessamme huomasin, että 100% tapahtunutta ei voida todistaa. Hieroja laittoi sormukset pöydälle enkä huomannut niitä ottaa siitä. Kuka sen jälkeen ne otti, on ihan toinen juttu. Huomasin, että jos jatkan hiostamista, saattaa tulla "oikeusmurha". Hierojapojan ilme oli itkun partaalla. Hotellinjohtajan samoin. Tiesinkö 100% varmaan, kuka sen teki? EN tiennyt. Tein täyskäännöksen.
Sanoin, että vaikka kyseessä on 45 vuotta sormessani ollut opettajansormus ja 30 vuotta nimettömässä ollut kihlasormus, maailmassa on ongelmia, jotka ovat suurempia kuin tämä. Tämä on oikeastaan pieni ongelma. Koska itse myös olen syyllinen tapahtumaan, pyysin johtajalta, että hierojapojalle ei tulisi tästä ongelmaa.
Kerrroin heille, kuinka vuosia sitten Ananda oli Herrankukkarossa töissä. Eräs rouva ilmoitti, että huoneesta oli hävinnyt hänen kukkaronsa. Voi sitä trapelssia, mitä siinä syntyi. Kaikki epäilivät kaikkia ja kaikki erityisesti pientä mustaa muukalaispoikaa Sri Lankasta, Anandaa. Seuraavana päivänä rouva soitti, ja kertoi, että kukkaro olikin kotona. Hieno rouva. Moni ei olisi kehdannut tunnustaa mokaansa. Ja näin vapautui pieni musta muukalaispoikakin. Tässä oli samankaltainen tilanne. Olisiko "ammuttu väärä mies?"
Kiitin heitä ja pahoittelin ja korostin, että asia on loppuun käsitelty. Voi sitä helpotuksen ilmettä. Ja tiedättekö? Minuakin helpotti aivan valtavasti. Mokasin jos mokasin ja menetin sormukseni syyttäni. Mutta Luojan kiitos, en pilannut mahdollisesti nuoren hierojapojan tulevaisuutta.
Marja ihmetteli tyyntä ja humaania käyttäytymistäni. (lieneekö poikkeuksellista) Varomattomuuttani menin sanomaan, että sehän nyt oli vain kihlasormus. Olen tässä vähän aikaa koettanut parannella suhdettamme...
KESKISEN KYLÄKAUPPA
Naganden pientäkin pienempi kyläkauppa sinnittelee edelleenkin. Tapasin Positiivarien Onnistujien Klubin tilaisuudessa Keskisen Vesan ja kerroin kylämme kollegasta hänelle. Sovimme, että ostamme kimpassa reippaan alkuvaraston hänelle vauhdittaaksemme kasvua. Tuurin kaupan tytöt tekivät nimikyltin, jonka toin mukanani.
Joka aamu, ennen kuin kauppa avataan, kauppias sitoo kyltin kaupan seinään. Kyläläiset kauempaakin käyvät ihmettelemässä käsittämättömällä kielellä kirjoitettua nimikylttiä. Ne harvat suomalaiset, jotka kylätielle ovat eksyneet, ovat kyllä kuin sähköiskun saaneet. Eräs kysyi kauppiaalta kyltin taustaa. "Kollega Suomessa", vastasi kauppias. Positiivisella suhtautumisella Naganden kyläkauppias saattaa tulevaisuudessa haastaa vaikka Keskisen kovaan kisaan kansainvälisten kyläkauppojen sarjassa.
JOULUREPPUHANKE
JATKUU VIELÄ
Alun perin tavoitteeksi asetetut 650 reppua tarvikkeineen on jo aikoja sitten jaettu. Tämä hanke alkaa muistuttaa "entistä 5 kalaa ja 2 leipää" (vai oliko se toisin päin?) -hanketta. Reppuja saadaan koko ajan lisää ja lisänä ovat tulleet lapsille tuiki tärkeät koulukengät. Jakelukohteina saaren koko eteläinen alue. Köyhiä ja köyhimmästäkin köyhempiä alueita.
Loppuviikosta oli aikamoinen ralli. Perjantaina jaoimme Ambalakodan takamaastoon, alueelle, jonne on rakennettu toistatuhatta uutta kotia tsunamissa tuhoutuneiden tilalle. Aiemmin 11 sanan juhlapuheen pidettyäni olin varma, että minun ei tarvitse jatkaa. Mutta ihme ja kumma, ministeri esitteli kesken seremonian minut ja antoi mikrofonin käteeni.
Otin taas riskin: Mikrofonileikki on lapsille taattua tavaraa. Nyt mikki oli telineessään puoli metriä pääni yläpuolella ja hypin ylös huutaen sanan kerrallaan. Kyllä. Näitä lapsia on helppo huvittaa. Vanhemmatkaan eivät olleet totisia. Sain sanotuksi viidellä hyppäyksellä (viimeiseen otin oikein vauhdin salin perältä, joskin loppumatkasta vauhti hiipui, kun oli niin kuuma ja polvia särki.)
Sitten aloitimme kisailun. Jaoin salin kahtia. Oikealla puolella istuivat lapset. "How are you?" Lapset vastasivat arasti: "Fine, thank you" Mutta jo viidennellä kerralla sali raikui, että seinäkrapningit rapisi. Sitten siirryin aikuisten ja opettajien puolelle. Sama kysymys ja todella vaisu vastaus. En antanut revanssimahdollisuutta. Tuomitsin lasten puolen ylivoimaiseksi voittajaksi. Ja sekös heitä ilostutti. Me voitettiin opettajat....
Olimme matkassa Coolmanin tuku-tukin kanssa. Seuraava paikka jo odotti meitä. Premasiri siirsi pari turvamiestä tuk-tukkiimme ja meidät Marjan kanssa hänen virka-autoonsa. Alkoi mielenkiintoinen retki.
Edellä ajoi poliisimoottoripyörä, jonka kuljettajalla oli poliisipilli. Sillä hän herätteli ohitettavaa ja vastaantulevaa liikennettä. Takatarikalla istui toinen poliisi, jolla oli käsissään pesäpalloräpylän kokoiset valkoiset hanskat. Niillä hän huitoi kuin viimeistä päivää. Tehokasta oli ja matka joutui. Sanoinkin Marjalle, että kun tulemme vanhaksi, onpa taasen muisteltavaa.
Seuraavassa paikassa oli herroja puolen tusinaa. Jokainen puhui ainakin puoli tuntia. Marja aloitti pilkkimisen ja nukahti kesken puheiden aurinkolasit silmillään. En raskinut ottaa valokuvaa, koska kyseessä oli intiimi, inhimillinen toimi.
Lapset olivat tulleet kouluun tätä juhlaa varten aikaisin aamulla. Kun vihdoin minun puheenvuoroni tuli klo 16.00 (käsittämätöntä, että lapset jaksoivat istua ja kuunnella tuntikaupalla aikuisten paasaamista) Minussa heräsi taas pieni kansakoulunopettaja. Tein jotain sellaista, mitä en ole tehnyt 40 vuoteen.
Aloitin puheenvuoroni nostattamalla koko yleisön ylös. Joskin muutama opettaja piti nostaa oikein käsillä auttaen. Lapset olivat saman tien puolellani ja niitä nauratti moinen kulttuuriteko. Sitten seisomaan varpaille, kädet ylös, ylös kurkottaen ja hurjaa hyppelyä.
Olisitte nähneet lapset, kun he näkivät opettajansa hyppelevän. Minun piti kyllä siirtyä vuorotelleen jokaisen opettajan eteen. Unohdin täysin surkeat polveni. Marja sanoi jälkeenpäin, että hänen teki mieli huutaa joukkoon, että hän ei ole nähnyt ikimaailmassa elämänsä aikana Kankaan voimistelevan.
Kaikkeen sitä esiintyvän estraditaiteilijan pitääkin heittäytyä. Taattua tavaraa oli tietenkin salin jakaminen kahtia. Nyt harjoiteltiin vain sanaa "Hellou". Lapset voittivat aikuiset 10-0. Koko sali virkistyi silminnähtävästi ja ministerikin sanoi, että saan jatkaa puheitani.
Jaettiinhan siellä lahjatkin lapsille. Yksi kuvankaunis opettajatar tuli luokseni pyytämään tuk-tuk -kyytiä. Minne?, kysäisin. "Sinun kotiisi, olisi kiva nähdä se". Nielaisin ja sain kakistettua, että käypä kysymässä matkaseuralaiseltani. Näytin Marjaa. Opettaja peruutti pyyntönsä kuultuaan, että Marja on vaimoni. Olen taas kiitollinen vaimolleni. Mitä minä vanha mies olisin tehnyt nuoren kauniin opettajattaren seurassa, vaikka kollega olikin. Minulla kun on niin huono kielitaitokin....
Miksikö kerron tällaisia intiimejä asioita? Koska ei ole muutamaan vuosikymmeneen näin käynyt meikäläiselle. Hiukan jäi harmittamaan Marjan osaaottavan ystävällismielinen hymy tapahtumasta. Taisi mukana olla hitunen sääliäkin. Taitaa tuntea miehensä liian hyvin.
Viikonloppuna viimeiset reppu- ja kenkäjaot ja sitten on hanke paketissa. Teen tarkan tilityksen kaikesta, jonka saatte lukea myöhemmin. Tämän Joulureppuhankkeen yksi positiivisimmista asioista oli sen aikaansaama haaste paikallisille, jotka tulivat vahvasti mukaan talkoisiin. Näin meidän suomalaisten avun kohteet moninkertaistuivat. Suurkiitos vielä kaikille mukanaolleille.
Tänään meille tulee tusinan verran kummilapsia kylään. Marja lähti polkupyörällä hakemaan jäätelöä kylältä, kun lopettelen tämän viikon päiväkirjaa. Loppupäivästä tulee riemukas. Sen tiedän. Käyn iltapäivällä vielä jakamassa 20 km:n päähän pieneen viidakkokylään reppuja ja kenkiä. Illaksi lämmitetään kanelipuusavusauna. Että tällaista hiljaiseloa täällä vaan.
Ystävällisesti
Naganden viidakkokodin terassilla
kommunikaattorilla näpytellen
(jonka yksi sarana on taas melkein irti....)
Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille
lauantai 24. helmikuuta 2007
sunnuntai 18. helmikuuta 2007
Jättijuhlat
NOSTALGINEN OLO
Tuli niin nostalginen olo: Makkoilin terassilla ja ihan vähän laiskotutti. En jaksanut nousta ylös kertomaan toivettani vaimolleni, vaan ikään kuin vanhasta muistista vuosikymmenten takaa huusin voimallisesti: "MARRRJA!"
Sitten kihlausaikojen tällainen huuto ei ole saanut mitään havaittavaa liikettä aikaan. Olin jo laskeutunut masennuksen syvään kuoppaan, kun suureksi ilokseni ja onnekseni TARRRRJA juoksi pihan perältä kuin raketti luokseni häntä vatvoen kuin helikopterin lapa. Ihana koira ja hyvin valittu nimi. Hain kaksi kananakkia. En raskinut antaa sinistä lenkkiä, kun se ei kuitenkaan olisi ymmärtänyt sen päälle.
Elämä jatkuu entisellään ja naapurissa on koiria edelleen 1+3. Pennut ovat lihoneet mukavasti vaikken ole antanut niille sinistä lainkaan. Järven varaanit ovat jostain kummasta syystä vaihtaneet ilmeisesti kokonaan olinpaikkansa.
KORKEASAARI-TOIVOLA -AKSELI
Maija ja Paavo (7v ja 11v) saapuivat Hikkaduwaan 11 ison pussukan kanssa (äiti ja isä tietenkin myös). Korkeasaaren henkilökunta oli lahjoittanut 150 pehmolelua. Ajoimme Toivolaan. Hauska kontrasti. Kaksi pellavapäätä ja 150 mustapäätä. Hyvin synkkasi. Maija ja Paavo jakoivat henkilökohtaisesti pehmolelun jokaiselle lapselle.
Uskottehan, että pojat ottivat lahjan vastaan intoa täynnä. Tyttöjä tirskutteli. Kuten arvata saattaa, kaikki olivat eläimiä. Ja minä onneton aloitin imitoinnin jonkun kukon kanssa ja sitten sitä riitti. En tiennyt, että maailmassa on näin paljon eläimiä ja kurkku käheänä piti jokaisen lelun kohdalla äännellä. Onneksi eräs tyttö toi porkkanan mallisen pehmolelun. Sen ääntä en uskaltanut imitoida ja lapsilla oli hauskaa. Opettelen seuraavaksi kerraksi.
TYÖNVÄLITYSTÄ
JA LASTENPÄIVÄTARHAA
Muutaman kilometrin päässä meistä on iso tehdas, jossa tehdään lisenssillä vaatteita jollekin suurelle kansainväliselle merkille. Tehdas on täysin suljettu ulkopuolisilta.
Telwattan orpojen junaturmasiskosten työnhaku ei ollut tuottanut tulosta. Marja sai idean. Anna hänelle yksi käytetty kännykkä, niin hän menee ylipuhumaan tehtaan johtajan, että ottaa siskokset töihin. Koska kyseessä ei ollut kummirahojen hämäräkäyttö, vaan Saunalahden Gsm-osaston viesti käyttää tarpeen mukaan, suostuin tähän kauheaan suunnitelmaan. Hain kaikkein kolhiintuneimman puhelinvanhuksen ja niin lähti Marja kavereineen exodukselle.
Palattuaan hän huusi jo portilta, että työpaikat on selvät ja nyt hän perustaa työnvälitystoimiston ja lastentarhan. Tehdas laajentaa ja he tarvitsevat satoja uusia työntekijöitä. Minulla meni vatta sekaisin peljästyksestä. "Kokoan kylämme kaikki naiset meille, perustetaan niiden lapsille tarha, jossa lapset voi olla sen ajan kun äidit on töissä." Lupasin puolestani huomenna lähteä kuuhun hakemaan vettä.
Marja nauroi ja sanoi, että totta kaikki, paitsi ettei hän perusta työnvälitystoimistoa eikä lastentarhaa. On kuulema muutenkin töitä. Vatsa koveni välittömästi ja peruutin kuumatkan. Pääasia on, että nyt meillä on mahdollisuus saada muutamille kummilastemme perheenjäsenille töitä.
Kaikki vanhan kolhiintuneen kännykän ansiota. Kiitos Saunalahti. Ja kiitoksen ansaitsee myös vaimon ennakkoluuloton tapa hoitaa asioita. Sinne vaan kuin aamusumuun.
Sitä työnvälitystoimistoa ei sitten perusteta, ettäs tiedätte. Ja lasten päivätarhaa 600 lapselle. Varmana ei. Tässä muutenkin olo on kuin Soroman ja Gomoran tienviitalla. Välillä ei tiedä mihin päin lähtisi....
Meri-tyttäremme tuli Meksikosta käymään kotona Suomessa. Kertoi, että oli kiva tulla raikkaaseen säähän. Vaihto-oppilaana ollessaan Equadorissa kaipaili floskaisia koulukelejä. Poissa ollessa moni asia muistuu mieleen ja kultaantuu.
YLE 2 KERTOO
MAAILMALLE SUOMEN MURHEET
Satelliitin kautta kuulostelin Suomen uutisia. Pääuutinen oli sykähdyttävä: Suomessa perheen koot pienenevät, kun nykyään ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia lapsia! Minua hymyilytti. Ananda kysyi, että miksi hymyilen?
Kerroin, että ei mitään uutta Suomesta. Taloudellinen tilanne vaan on niin katastrofaalinen, ettei enää perheisiin voi hankkia lapsia. Huomasin, että Anandalta tietoni meni yli hilseen ja lujaa.
Onneksi ei tarvinnut perustella. En olisi osannut. Kyllä jotkut osaa ruikuttaa. Tulisivat tänne katsomaan ja tutustumaan ja ruikuttaisivat sitten, jos kehtaisivat. Ja uutistenlukijakin oikein värisytti ääntään!
Sanonko mä, että.....
MAAILMAN SUURIN KUKKO?
Subasiri, puolisokea kookosmyyjä ja pahoin palaneen Nonan (joka kävi läpi 22 leikkausta) isä kutsui heidän kotiinsa kylään. Subasiri oli saanut sen verran alkuavustusta, että muutama vuosi sitten alkoi kanankasvatuksella. Ensi kahdella yksilöllä.Vähemmällä ei kuulema onnistu, sanovat isot pojat.
Nyt kanoja oli parisenkymmentä. Poikasia kasvamassa jo kymmeniä. Kaksi isoa Subasiri tappoi ja grillasi maakuopassa meille einehdittäväksi. Ihan nolotti moinen uhraus. Onneksi toin vanhan kännykän miehelle, jolla on hyötyä siitä työssään.
Kanat grillattiin maakuopassa, jonka pohjalle oli asetettu kookospähkinän kuoria. Ne paloivat kuin grillihiilet hitaasti hehkuen. Sanovat, että 6-7 tuntia, jollei sammuta. Kuopan päällä oli rautaritilä, jonka päälle kanat laitettiin maustettuina. Koko jutun päälle 60 cm halkaisijaltaan oleva iso alumiininen pata. Siellä kanat kypsyivät hitaasti savussa ja kookoksen hehkussa. Samalla tapaa he valmistavat myös leipää. Vartti per puoli.
Kanat olivat maakuoppavalmistuksessa 50 minuuttia. Välillä käänneltiin. Pata piti lämmön tasaisena. Marja innostui isosta alumiinipadasta. Subasiri kertoi, että se painaa 1,5 kg. Mikäli vaimoni tunnen, matkatavaroittemme joukossa on 60cm halkaisijaltaan oleva alumiinipata. Jaa - ne kanat. Herkullisia. Liiankin.
Mutta sitten asiaan: Subasirillä on Oskari niminen kukko. Että voi olla joillakin mielikuvitusta nimen valinnassa. Varsinkin kun kukko painaa yli 10 kg. En ole kuuna päivänä nähnyt niin suurta kukkoa. Ottaessani kuvaa Subasirista kukko kainalossa, ruudussa ei näkynyt paljoa muuta kuin valkoisia höyheniä. Ja maailman suurin punainen heltta. Subasiri sanoi, että häntä ei koskaan syödä. Haudataan vaan.
HOUSUJENI KAVENNUS EPÄONNISTUI
Marja vei shortsini kavennettavaksi. Olin viime vuodesta taas laihtunut 200 gr ja pyysin ottamaan housuista pois 10 cm. Hän on räätälin tuttuja ja juttu kulkee. Nyt niin hyvin, että räätäli oli leventänyt housuja 10 cm. Jätän ne tänne Keken käyttöön.
JUSSI PELASTETTIIN JORPAKOSTA
Tulimme tavanomaiselta kierrokseltamme illansuussa kotiin. Portin ulkopuolella värjötteli yksinään naapuripesueen Jussi. Se oli pudonnut hetteikköön ja Onkkeli oli nostanut sen aidan viereen. Siinä se vapisi yksinään surkeana.
Otimme hiljaa sen portistamme sisään, niin ettei mentaalihäiriöinen naapuri nähnyt ja toimme sille edellisenpäivän Ambalangodan lounaan lopun. Se söi suurella halulla. Bullad laitettiin siksi aikaa portin ulkopuolelle, jossa se raivosi kuin mikäkin. Se on niin hoto, ettei pennulle olisi jäänyt mitään.
Tarjan saimme pysymään poissa jaolta kun ruokin yläpihalla keitetyn perunan kuorilla sitä. On sillä Jussilla jo aikalailla elämänkokemusta. Kyllä. Idi Aminia ei ole vieläkään näkynyt.
TIENPARANNUS TUO LISÄÄ ONGELMIA
Maailmanpankki rahoittaa Galle Roadin Colombosta Galleen uuden päällysteen. Samalla tie levenee penkoille kolmanneksella. Tähän asti kuoppainen tie on ollut tosi vaarallinen. Mutta entäs sitten nyt? Uuden päällysteen myötä pikkutieliikenne on siirtynyt Galle Roadille. Liikenne kasvoi hetkessä neljänneksellä.
Hyvän asvalttipinnoituksen ansiosta liikenteen nopeudet nousivat puolella. Nyt mahtuu entisen kahden rinnakkain ajavan bussin rinnalle vielä kolmas. Ja se on kuulkaas kilpa-ajoa. Ken busseista ehtii ensimmäisenä pysäkille, korjaa sadon. Kuskit ovat provisiopalkalla. Oisko Karpolla asiaa?
Hirvittää puikkelehtia vanhalla mopollani siellä seassa. Sain lahjaksi fosforin keltaisen turvaliivin, mutten voi pitää sitä päällä, kun vastaan tuleva liikenne tuijottaa minua eikä eteensä. On häviävän pieni mahdollisuus, että kuolen liikalihavuuteen.
HALJENNUT HAMMAS
Kuulin, että Ambalankodassa on japanissa koulutuksen saanut hyvä hammaslääkäri. Nykyaikaiset välineet. Sinne, ennen kuin haljennut hampaani alkaa vihoittelemaan saati tulehtumaan.
Istuin seljälleni tuoliin ja näytin raakkia ja sanoin asianmukaisesti, että "out". Herra katseli hampaan jäännöksiä ja kysyi, onko särkenyt? Ei ole, sanoin, kun ei ollut särkenyt. Ei sitten mitään turhuuksia, vaan rakennetaan uusi vanhan raunioille. Tasan 40 min kuluttua minulla oli uusi kaunis hammas. 7000 rupiaa koko komistus. Eli 50 ?.
Marja antoi puhdistaa koko kalustonsa ja se vielä hiottiin. 3000 rupiaaa eli 20?. Ystävämme tuli Sri Lankaan ja teetti yläkertaan koko kaluston uusiksi. Kertoi säästäneensä 10 Sri Lankan edestakaista lentolippua. Kuulin, että naapuri hammaslääkäri tekee samat jutut alle puoleen hintaan. Minä olin hinta/laatusuhteeseen erittäin tyytyväinen.
Hauskinta oli, että menimme vastaanotolle suoraan kadulta ilman minkäänlaisia aikavarauksia. Ja 40 minuutissa mies kävelee 50 ? köyhempänä uudella hampaalla varustettuna. Montakohan hoitokertaa olisi tarvittu kotosuomessa? Harmittavaista on myös se, että noin pientä kuluerää ei voi edes vakuutusyhtiölle laittaa.
JÄTTIJUHLAT
Perjantaina aamulla varhain Premasirin kotiin, jossa kokoonnuttiin päivän tilaisuutta varten. Paikalla oli muitakin ministereitä ym. fiiniä väkeä. Autoletkassa ajoimme Gallen keskustaan. Kaarsimme kaupungin suureen keskuspuistoon, joka oli mustanaan väkeä.
Vehmassalmella oli 1963 juhannusjuhlilla 11.400 ihmistä. Nyt paikalla oli reippaasti enemmän. Olimme Marjan kanssa aivan pöllähtäneitä. Normaalit seremoniat. Lasten- ja koulujen ministeri, pormestari ja hallituksen edustajia sekä Banagalan lisäksi Anglikaaninen Piispa. Laukkuja jakaessa piispa horjahti tungoksessa Marjan syliä kohden. En tiennytkään että vaimollani on Yli-Vainiolaisia voimia.
Ananda selvitti tilaisuutta. Premasirin oma Foundation avustus- ja rauhanyhdistys oli järjestänyt tilaisuuden alueen köyhille. Paikalla oli 850 Premasirin vapaaehtoistyöntekijää. Silmälaseja jaettiin tuhansia. Verenpainetta mittasi toistakymmentä lääkäriä. Eri alojen viranomaiset hoitivat köyhien ihmisten asioita. Oli notaaria, juristia jne. Lääkkeitä jaettiin ja henkilötodistuksia tehtiin ihmisille, jotka normaalisti olisivat joutuneet odottamaan vuodenkin. Kaikki ilmaiseksi. 850 eri alan ammattilaisen työpanos oli valtava.
Me saimme jakaa siellä joukossa koululaukkujamme. Vastaanottajien silmistä heijastui suuri kiitollisuus. Kun 2 viikkoa sitten näin ensimmäisen täällä tehdyn invapolkupyörän tiedustelin, paljonko maksaisi 20 kpl? Nyt sain vastauksen: Aurinkokatoksen kanssa 125? kpl. Pyörät olivatkin saman tien valmiina rivissä. Nielaisin kerran ja ryhdyin auttamaan liikuntakyvyttömiä pyöriin.
Paikalla jaettiin myös 20 työnnettävää rullatuolia. Anandan kanssa pohdimme, että valintamme oli oivallinen. Saimme saman tien 20 vammaiselle uuden työpaikan: Vaunut soveltuvat mainiosti arpojen kauppaamiseen.
TALKOOLAISIA TARVITAAN
Olemme saaneet Lotus Hill seurantaryhmään musiikkiterapeutin, joka on toiminut mm. yli 10 vuotta vammaislasten kanssa. Tunnen musiikkiterapiaa. Oivallinen apu meille. Vielä puuttuu psykologi, lääkäri ja sairaanhoitaja.
Edellisessä päiväkirjassani lisätietoja.
Elämme edelleen elämämme onnellista aikaa.
Pentti-Oskari
Ps. Tätä kirjoitaessani Ananda saapui paikalle. "On se Oskari hyvä, että saimme Lotus Hillin rekisteröityä. Maan presidentti ilmoitti tänään, että etelä-osassa saarta työskentelee n. 100 erilaista avustusjärjestöä. Vain noin 20 on eriasteisilla luvilla. Armeija on takavarikoinut suuret määrät erilaista tavaraa, jotka olivat menossa tamilitiikerien sissialueille. Tilanne on kuulema hyvin vakava. Noin 80 ilman lupia toimivaa avustusjärjestöä joutuu karkotetuksi. Tällä toimenpiteellä pyritään takaamaan tiikerijärjestölle avun katkaiseminen."
"Huh huh, miten sitten meidän menomme maanantaina Ambaraan, joka on nimenomaan tamilialuetta? "
"Se on normaalia tamilialuetta, jossa asukkaatkin haluavat vain rauhaa. Ongelmana ovat radikaalit ääriryhmät ja heidän myötäilijöidensä avustaminen".
Tällai tänään!
On se Luojan lykky, että aivan viime hetkellä saimme rekisteröintimme kuntoon. Muutoin olisimme todennäköisesti ensi viikolla palelemassa Rymättylän rannoilla.
Auta meitä auttamaan heitä, jotka monet muut ovat jo ehtineet unohtaa
Tuli niin nostalginen olo: Makkoilin terassilla ja ihan vähän laiskotutti. En jaksanut nousta ylös kertomaan toivettani vaimolleni, vaan ikään kuin vanhasta muistista vuosikymmenten takaa huusin voimallisesti: "MARRRJA!"
Sitten kihlausaikojen tällainen huuto ei ole saanut mitään havaittavaa liikettä aikaan. Olin jo laskeutunut masennuksen syvään kuoppaan, kun suureksi ilokseni ja onnekseni TARRRRJA juoksi pihan perältä kuin raketti luokseni häntä vatvoen kuin helikopterin lapa. Ihana koira ja hyvin valittu nimi. Hain kaksi kananakkia. En raskinut antaa sinistä lenkkiä, kun se ei kuitenkaan olisi ymmärtänyt sen päälle.
Elämä jatkuu entisellään ja naapurissa on koiria edelleen 1+3. Pennut ovat lihoneet mukavasti vaikken ole antanut niille sinistä lainkaan. Järven varaanit ovat jostain kummasta syystä vaihtaneet ilmeisesti kokonaan olinpaikkansa.
KORKEASAARI-TOIVOLA -AKSELI
Maija ja Paavo (7v ja 11v) saapuivat Hikkaduwaan 11 ison pussukan kanssa (äiti ja isä tietenkin myös). Korkeasaaren henkilökunta oli lahjoittanut 150 pehmolelua. Ajoimme Toivolaan. Hauska kontrasti. Kaksi pellavapäätä ja 150 mustapäätä. Hyvin synkkasi. Maija ja Paavo jakoivat henkilökohtaisesti pehmolelun jokaiselle lapselle.
Uskottehan, että pojat ottivat lahjan vastaan intoa täynnä. Tyttöjä tirskutteli. Kuten arvata saattaa, kaikki olivat eläimiä. Ja minä onneton aloitin imitoinnin jonkun kukon kanssa ja sitten sitä riitti. En tiennyt, että maailmassa on näin paljon eläimiä ja kurkku käheänä piti jokaisen lelun kohdalla äännellä. Onneksi eräs tyttö toi porkkanan mallisen pehmolelun. Sen ääntä en uskaltanut imitoida ja lapsilla oli hauskaa. Opettelen seuraavaksi kerraksi.
TYÖNVÄLITYSTÄ
JA LASTENPÄIVÄTARHAA
Muutaman kilometrin päässä meistä on iso tehdas, jossa tehdään lisenssillä vaatteita jollekin suurelle kansainväliselle merkille. Tehdas on täysin suljettu ulkopuolisilta.
Telwattan orpojen junaturmasiskosten työnhaku ei ollut tuottanut tulosta. Marja sai idean. Anna hänelle yksi käytetty kännykkä, niin hän menee ylipuhumaan tehtaan johtajan, että ottaa siskokset töihin. Koska kyseessä ei ollut kummirahojen hämäräkäyttö, vaan Saunalahden Gsm-osaston viesti käyttää tarpeen mukaan, suostuin tähän kauheaan suunnitelmaan. Hain kaikkein kolhiintuneimman puhelinvanhuksen ja niin lähti Marja kavereineen exodukselle.
Palattuaan hän huusi jo portilta, että työpaikat on selvät ja nyt hän perustaa työnvälitystoimiston ja lastentarhan. Tehdas laajentaa ja he tarvitsevat satoja uusia työntekijöitä. Minulla meni vatta sekaisin peljästyksestä. "Kokoan kylämme kaikki naiset meille, perustetaan niiden lapsille tarha, jossa lapset voi olla sen ajan kun äidit on töissä." Lupasin puolestani huomenna lähteä kuuhun hakemaan vettä.
Marja nauroi ja sanoi, että totta kaikki, paitsi ettei hän perusta työnvälitystoimistoa eikä lastentarhaa. On kuulema muutenkin töitä. Vatsa koveni välittömästi ja peruutin kuumatkan. Pääasia on, että nyt meillä on mahdollisuus saada muutamille kummilastemme perheenjäsenille töitä.
Kaikki vanhan kolhiintuneen kännykän ansiota. Kiitos Saunalahti. Ja kiitoksen ansaitsee myös vaimon ennakkoluuloton tapa hoitaa asioita. Sinne vaan kuin aamusumuun.
Sitä työnvälitystoimistoa ei sitten perusteta, ettäs tiedätte. Ja lasten päivätarhaa 600 lapselle. Varmana ei. Tässä muutenkin olo on kuin Soroman ja Gomoran tienviitalla. Välillä ei tiedä mihin päin lähtisi....
Meri-tyttäremme tuli Meksikosta käymään kotona Suomessa. Kertoi, että oli kiva tulla raikkaaseen säähän. Vaihto-oppilaana ollessaan Equadorissa kaipaili floskaisia koulukelejä. Poissa ollessa moni asia muistuu mieleen ja kultaantuu.
YLE 2 KERTOO
MAAILMALLE SUOMEN MURHEET
Satelliitin kautta kuulostelin Suomen uutisia. Pääuutinen oli sykähdyttävä: Suomessa perheen koot pienenevät, kun nykyään ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia lapsia! Minua hymyilytti. Ananda kysyi, että miksi hymyilen?
Kerroin, että ei mitään uutta Suomesta. Taloudellinen tilanne vaan on niin katastrofaalinen, ettei enää perheisiin voi hankkia lapsia. Huomasin, että Anandalta tietoni meni yli hilseen ja lujaa.
Onneksi ei tarvinnut perustella. En olisi osannut. Kyllä jotkut osaa ruikuttaa. Tulisivat tänne katsomaan ja tutustumaan ja ruikuttaisivat sitten, jos kehtaisivat. Ja uutistenlukijakin oikein värisytti ääntään!
Sanonko mä, että.....
MAAILMAN SUURIN KUKKO?
Subasiri, puolisokea kookosmyyjä ja pahoin palaneen Nonan (joka kävi läpi 22 leikkausta) isä kutsui heidän kotiinsa kylään. Subasiri oli saanut sen verran alkuavustusta, että muutama vuosi sitten alkoi kanankasvatuksella. Ensi kahdella yksilöllä.Vähemmällä ei kuulema onnistu, sanovat isot pojat.
Nyt kanoja oli parisenkymmentä. Poikasia kasvamassa jo kymmeniä. Kaksi isoa Subasiri tappoi ja grillasi maakuopassa meille einehdittäväksi. Ihan nolotti moinen uhraus. Onneksi toin vanhan kännykän miehelle, jolla on hyötyä siitä työssään.
Kanat grillattiin maakuopassa, jonka pohjalle oli asetettu kookospähkinän kuoria. Ne paloivat kuin grillihiilet hitaasti hehkuen. Sanovat, että 6-7 tuntia, jollei sammuta. Kuopan päällä oli rautaritilä, jonka päälle kanat laitettiin maustettuina. Koko jutun päälle 60 cm halkaisijaltaan oleva iso alumiininen pata. Siellä kanat kypsyivät hitaasti savussa ja kookoksen hehkussa. Samalla tapaa he valmistavat myös leipää. Vartti per puoli.
Kanat olivat maakuoppavalmistuksessa 50 minuuttia. Välillä käänneltiin. Pata piti lämmön tasaisena. Marja innostui isosta alumiinipadasta. Subasiri kertoi, että se painaa 1,5 kg. Mikäli vaimoni tunnen, matkatavaroittemme joukossa on 60cm halkaisijaltaan oleva alumiinipata. Jaa - ne kanat. Herkullisia. Liiankin.
Mutta sitten asiaan: Subasirillä on Oskari niminen kukko. Että voi olla joillakin mielikuvitusta nimen valinnassa. Varsinkin kun kukko painaa yli 10 kg. En ole kuuna päivänä nähnyt niin suurta kukkoa. Ottaessani kuvaa Subasirista kukko kainalossa, ruudussa ei näkynyt paljoa muuta kuin valkoisia höyheniä. Ja maailman suurin punainen heltta. Subasiri sanoi, että häntä ei koskaan syödä. Haudataan vaan.
HOUSUJENI KAVENNUS EPÄONNISTUI
Marja vei shortsini kavennettavaksi. Olin viime vuodesta taas laihtunut 200 gr ja pyysin ottamaan housuista pois 10 cm. Hän on räätälin tuttuja ja juttu kulkee. Nyt niin hyvin, että räätäli oli leventänyt housuja 10 cm. Jätän ne tänne Keken käyttöön.
JUSSI PELASTETTIIN JORPAKOSTA
Tulimme tavanomaiselta kierrokseltamme illansuussa kotiin. Portin ulkopuolella värjötteli yksinään naapuripesueen Jussi. Se oli pudonnut hetteikköön ja Onkkeli oli nostanut sen aidan viereen. Siinä se vapisi yksinään surkeana.
Otimme hiljaa sen portistamme sisään, niin ettei mentaalihäiriöinen naapuri nähnyt ja toimme sille edellisenpäivän Ambalangodan lounaan lopun. Se söi suurella halulla. Bullad laitettiin siksi aikaa portin ulkopuolelle, jossa se raivosi kuin mikäkin. Se on niin hoto, ettei pennulle olisi jäänyt mitään.
Tarjan saimme pysymään poissa jaolta kun ruokin yläpihalla keitetyn perunan kuorilla sitä. On sillä Jussilla jo aikalailla elämänkokemusta. Kyllä. Idi Aminia ei ole vieläkään näkynyt.
TIENPARANNUS TUO LISÄÄ ONGELMIA
Maailmanpankki rahoittaa Galle Roadin Colombosta Galleen uuden päällysteen. Samalla tie levenee penkoille kolmanneksella. Tähän asti kuoppainen tie on ollut tosi vaarallinen. Mutta entäs sitten nyt? Uuden päällysteen myötä pikkutieliikenne on siirtynyt Galle Roadille. Liikenne kasvoi hetkessä neljänneksellä.
Hyvän asvalttipinnoituksen ansiosta liikenteen nopeudet nousivat puolella. Nyt mahtuu entisen kahden rinnakkain ajavan bussin rinnalle vielä kolmas. Ja se on kuulkaas kilpa-ajoa. Ken busseista ehtii ensimmäisenä pysäkille, korjaa sadon. Kuskit ovat provisiopalkalla. Oisko Karpolla asiaa?
Hirvittää puikkelehtia vanhalla mopollani siellä seassa. Sain lahjaksi fosforin keltaisen turvaliivin, mutten voi pitää sitä päällä, kun vastaan tuleva liikenne tuijottaa minua eikä eteensä. On häviävän pieni mahdollisuus, että kuolen liikalihavuuteen.
HALJENNUT HAMMAS
Kuulin, että Ambalankodassa on japanissa koulutuksen saanut hyvä hammaslääkäri. Nykyaikaiset välineet. Sinne, ennen kuin haljennut hampaani alkaa vihoittelemaan saati tulehtumaan.
Istuin seljälleni tuoliin ja näytin raakkia ja sanoin asianmukaisesti, että "out". Herra katseli hampaan jäännöksiä ja kysyi, onko särkenyt? Ei ole, sanoin, kun ei ollut särkenyt. Ei sitten mitään turhuuksia, vaan rakennetaan uusi vanhan raunioille. Tasan 40 min kuluttua minulla oli uusi kaunis hammas. 7000 rupiaa koko komistus. Eli 50 ?.
Marja antoi puhdistaa koko kalustonsa ja se vielä hiottiin. 3000 rupiaaa eli 20?. Ystävämme tuli Sri Lankaan ja teetti yläkertaan koko kaluston uusiksi. Kertoi säästäneensä 10 Sri Lankan edestakaista lentolippua. Kuulin, että naapuri hammaslääkäri tekee samat jutut alle puoleen hintaan. Minä olin hinta/laatusuhteeseen erittäin tyytyväinen.
Hauskinta oli, että menimme vastaanotolle suoraan kadulta ilman minkäänlaisia aikavarauksia. Ja 40 minuutissa mies kävelee 50 ? köyhempänä uudella hampaalla varustettuna. Montakohan hoitokertaa olisi tarvittu kotosuomessa? Harmittavaista on myös se, että noin pientä kuluerää ei voi edes vakuutusyhtiölle laittaa.
JÄTTIJUHLAT
Perjantaina aamulla varhain Premasirin kotiin, jossa kokoonnuttiin päivän tilaisuutta varten. Paikalla oli muitakin ministereitä ym. fiiniä väkeä. Autoletkassa ajoimme Gallen keskustaan. Kaarsimme kaupungin suureen keskuspuistoon, joka oli mustanaan väkeä.
Vehmassalmella oli 1963 juhannusjuhlilla 11.400 ihmistä. Nyt paikalla oli reippaasti enemmän. Olimme Marjan kanssa aivan pöllähtäneitä. Normaalit seremoniat. Lasten- ja koulujen ministeri, pormestari ja hallituksen edustajia sekä Banagalan lisäksi Anglikaaninen Piispa. Laukkuja jakaessa piispa horjahti tungoksessa Marjan syliä kohden. En tiennytkään että vaimollani on Yli-Vainiolaisia voimia.
Ananda selvitti tilaisuutta. Premasirin oma Foundation avustus- ja rauhanyhdistys oli järjestänyt tilaisuuden alueen köyhille. Paikalla oli 850 Premasirin vapaaehtoistyöntekijää. Silmälaseja jaettiin tuhansia. Verenpainetta mittasi toistakymmentä lääkäriä. Eri alojen viranomaiset hoitivat köyhien ihmisten asioita. Oli notaaria, juristia jne. Lääkkeitä jaettiin ja henkilötodistuksia tehtiin ihmisille, jotka normaalisti olisivat joutuneet odottamaan vuodenkin. Kaikki ilmaiseksi. 850 eri alan ammattilaisen työpanos oli valtava.
Me saimme jakaa siellä joukossa koululaukkujamme. Vastaanottajien silmistä heijastui suuri kiitollisuus. Kun 2 viikkoa sitten näin ensimmäisen täällä tehdyn invapolkupyörän tiedustelin, paljonko maksaisi 20 kpl? Nyt sain vastauksen: Aurinkokatoksen kanssa 125? kpl. Pyörät olivatkin saman tien valmiina rivissä. Nielaisin kerran ja ryhdyin auttamaan liikuntakyvyttömiä pyöriin.
Paikalla jaettiin myös 20 työnnettävää rullatuolia. Anandan kanssa pohdimme, että valintamme oli oivallinen. Saimme saman tien 20 vammaiselle uuden työpaikan: Vaunut soveltuvat mainiosti arpojen kauppaamiseen.
TALKOOLAISIA TARVITAAN
Olemme saaneet Lotus Hill seurantaryhmään musiikkiterapeutin, joka on toiminut mm. yli 10 vuotta vammaislasten kanssa. Tunnen musiikkiterapiaa. Oivallinen apu meille. Vielä puuttuu psykologi, lääkäri ja sairaanhoitaja.
Edellisessä päiväkirjassani lisätietoja.
Elämme edelleen elämämme onnellista aikaa.
Pentti-Oskari
Ps. Tätä kirjoitaessani Ananda saapui paikalle. "On se Oskari hyvä, että saimme Lotus Hillin rekisteröityä. Maan presidentti ilmoitti tänään, että etelä-osassa saarta työskentelee n. 100 erilaista avustusjärjestöä. Vain noin 20 on eriasteisilla luvilla. Armeija on takavarikoinut suuret määrät erilaista tavaraa, jotka olivat menossa tamilitiikerien sissialueille. Tilanne on kuulema hyvin vakava. Noin 80 ilman lupia toimivaa avustusjärjestöä joutuu karkotetuksi. Tällä toimenpiteellä pyritään takaamaan tiikerijärjestölle avun katkaiseminen."
"Huh huh, miten sitten meidän menomme maanantaina Ambaraan, joka on nimenomaan tamilialuetta? "
"Se on normaalia tamilialuetta, jossa asukkaatkin haluavat vain rauhaa. Ongelmana ovat radikaalit ääriryhmät ja heidän myötäilijöidensä avustaminen".
Tällai tänään!
On se Luojan lykky, että aivan viime hetkellä saimme rekisteröintimme kuntoon. Muutoin olisimme todennäköisesti ensi viikolla palelemassa Rymättylän rannoilla.
Auta meitä auttamaan heitä, jotka monet muut ovat jo ehtineet unohtaa
sunnuntai 11. helmikuuta 2007
Nyt olemme hovikelpoisia
Naganden viidakkokylässä 11.2.2007
MUUTUIMME HOVIKELPOISIKSI
KUNNON ASKELMITOILLA KARKUUN
Saanen palata viime viikon herkimpään tapahtumaan, eli Idi Aminin ja vaimoni yhteistapaamiseen. Kun pienet yksityiskohdat jäivät siinä hässäkässä huomioimatta, päätin selvittää vuosituhannen kohtaamisen käänteet perusteellisemmin.
Kysyin Marjalta, miten hän selvisi yllättävän kohtaamisensa alkujärkytyksestä ja pääsi pakoon? Monihan jähmettyy tällaisessa tilanteessa paikalleen, eikä mikään jäsen toimi.
- Hyppäsin ainakin metrin ylös ilmaan ja jalat pyöri rullana hetken aikaa paikallaan kuin Nakke Nakuttajalla piirroselokuvassa. Sen jälkeen viiden metrin askelin suoraan kotiimme.
- Viiden metrin askelin? Eihän maailman parhaat urheilijatkaan jaksa kuin kolme näin pitkää loikkaa peräkkäin!
- Niillä ei olekaan Idi Aminia vauhdittajanaan, totesi aiemminkin matkojen arvioinnissa menestynyt vaimoni.
- Mitäs vastapuoli?
- En todellakaan jäänyt arvioimaan sen suhtautumista, mutta se, että pennut jäivät syömättä, osoittaa että siltä meni ainakin ruokahalu.
Olisi kiva tietää, millainen tarina hetteikön varaanien keskuudessa kiertääkään talohirmustamme.
YLLÄTTÄVÄT RAUHANJUHLAT
Lauantaina Ananda kertoi yllättäen, että Gallen takana Karapitin sairaalan vieressä olevalla temppelillä on sunnuntai aamuna suuri tilaisuus Sri Lankan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja meidät Premasiri oli kutsunut kunniavieraiksi. Olen täällä ollessani ollut hereillä sunnuntaiaamuisin varmasti enemmän kuin koko muun elämäni aikana yhteensä. (soittajathan elää jatkuvassa jet-laagissa)
Paikan päällä ilmeni, että Premasiri oli järjestänyt tilaisuuden myös oman rauhanyhdistyksensä 10-vuotisen toiminnan kunniaksi. Rauhanyhdistyksen? Olin todella hyvilläni. Mieshän yllättää koko ajan positiivisesti. Yhdistyksen logossa oli kyyneleen muotoinen saari sekä sen takana saman mallinen veripisara sekä rauhankyyhkyn kuva.
Isossa hallissa oli vieri vieressä parikymmentä sänkyä sairaanhoitajineen. Jonossa odotteli toistasataa vapaaehtoista verenluovuttajaa. Ihmisten kanssa keskustellessa kävi ilmi, että Premasiri on tunnettu nimenomaan vahvana rauhanaktivistina.
Se, että kommunistinen, ainakin tähän asti kovia otteita sotatoimissa käyttänyt Presidentti otti hänet hallitukseensa, selittyy mm sillä, että Premasiri on koko saaren väkirikkaan eteläosan alueen vahva, kansan keskuudessa hyvin suosittu mies.
Hänen ottamisellaan hallitukseen Presidentti uskoo saavansa enemmän taustaa päätöksilleen. Ratkaisevaa on nyt se, miten paljon Premasiri rauhanaatettaan pystyy hallitukseen viemään. Mutta vaikutusmahdollisuus hallituksen sisällä on parempi kuin oppositiossa räksyttäminen. Tätä taustaa vasten ymmärrän hänen "Donnerilaisuutensa".
Tilaisuudessa jaettiin vammaispolkupyörä, silmälaseja, hammashoitotuotteita ja valistusta, mitattiin verenpainetta jne.
11 SANAN PUHE KESTI 15 MINUUTTIA
Ja sitten meidän osuutemme jälleen. 50 koululaukkua välineineen ja koulukenkineen. Pidettiin vain 2 puhetta. Tai oikeammin 2.1 puhetta. Ministeri puhui ensiksi ja antoi yllättäen minulle mikrofonin. Kielitaidon puutteellisuuden vuoksi pidin vain 15 min puheen. Se sisälsi 11 sanaa.
Loppu oli eräänlainen kaksintaistelu mikrofonin kanssa. Välillä se oli liian korkealla, välillä matalalla, välillä se hyökkäsi kimppuuni kuin kobra. Käytin sitä partakoneena jne. Käykää katsomassa 7-seinähullun 40v -juhlashowta. Ohjelma tehtiin jo ennen englantilaiskoomikon, mister Beanin syntymää, joten turha syyttää plagioinnista. Kumpaakaan.
Yleisö, joka oli tottunut tuntikausia kestäviin asiapitoisiin puheisiin, oli erinomaisen vastaanottavainen. Tilannekomiikka toimii parhaiten juuri tällaisissa tilanteissa. Eikä niitä voi jälkeenpäin kuvailla. Hauskaa oli. Meillä molemmilla. Ministerin sihteeri sano, että hari show. (hari on hyvä)
Hieman aristelin ohjelmanumeron jälkeen sitä, miten tämä sopi arvokkaaseen tilaisuuteen hienojen ihmisten läsnä ollessa. Sen näkee seuraavan tilaisuuden puhujalistasta. Parhaimmassa tapauksessa minun ei tarvitse enää puhua näissä
tilaisuuksissa, joita on vielä jäljellä kymmenkunta, ympäri eteläistä saarta.
HALJENNUT HAMMAS
Loppuaika menikin lasten piirittämänä. Piti ottaa käyttöön koko reperuaari..
Pari viikkoa sitten sattui vastaavassa tilaisuudessa paha vahinko: Lapsia viihdyttäessäni tapanani on ollut vääntää nenääni ja samalla kirskutella hampaillani tiedän?tyhmää). Näyttää ja kuulostaa ihan siltä kuin nenä narisisi . Tehokasta ja menee perille.
Tässä tilaisuudessa ainoa ulkopuolinen hampaani (olen saanut äidiltä ja isältä loistavan kaluston), alaposkihammas halkesi pystysuunnassa kuin iso mänty salaman iskusta. Kolmannes hampaasta irtosi heti ja loput pikku palasina viikon aikana. Tiedättehän kun ei saa kieltään pysymään kurissa. Nyt ikenessä törröttää ryhmä pieniä teräviä hampaanpaloja kuin Jura-vuoristossa. Odottelen kauhulla, koska alkaa ikenessä tulehdus.
Edellisestä oppineena piti siis keksiä lapsille uusia juttuja kun hammasten kiristystemppua ei enää voinut esittää. En viitsi omia hampaitani moisten marakatintemppujen esittämiseen uhrata.
On rehellisyyden nimissä todettava, että kun ihmiset hymyilee jo valmiiksi, suun saaminen nauruun ei tällä ulkomuodolla ja kielitaidolla ole vaikeaa. Ajattelevat varmaan, että "koomikko tietämättään".
INVAPYÖRIÄ
Olin unohtaa: Tilasin Gallelaiselta pajalta kädellä veivattavia liikuntarajoitteisille tarkoitettuja pyörätuoleja. Saamme ne kevääksi. Osan niistä katamme Lotus Hill -kummimaksuilla. Osan keräämme vapaaehtoisilta yrityksiltä, yhteisöiltä, työporukoilta jne. Koko komistuksen hinta on vain 125?. Vastaavanlainen Suomessa maksanee 20-30 -kertaisesti. Ja nämäkin rahat menevät paikallisille tekijöille. Apu menee taas perille 100%:sesti.
TANSSIT ILOLASSA
Paluumatkalla ostimme keksejä ja makeisia. Poikkesimme Ilolan vammaiskotiin sopimaan ensi tiistain siivoustalkoiden yksityiskohdista.
Niinhän siinä taas kävi, että ostamamme TV laitettiin täysillä päälle ja musiikin tahtiin käynnistyivät iloiset tanssit. Ostimme mukaan potilaiden kutomia tuotteita. En edes ymmärtänyt, mitä ne olivat. Mutta kauniin värisiä. Ja myyjät onnellisia.
Kotona meitä odotti muutama "unohdettu" kyläläinen toiveidensa kanssa. Onkkeli oli taas löysäillyt. Tommy Taberman kirjoitti runossaan jotain tähän suuntaan: "Sinun on pystyttävä olemaan tarvittaessa kova, menettämättä kuitenkaan pehmeyttäsi. Siinä on yhdelle elämälle haastetta."
VELJEKSET TURVAKOTIIN
Hirmuliskoseikkailujen uuvuttamana päätimme ottaa Kaisan poikineen turvaan pihallemme. Portinpieleen varjoisaan paikkaan vesiletkun viereen nostimme ruoka- ja vesikupit. Kuuden yksilön koiratarha alkoi muotoutua. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Jussi hyppäsi saman tien kördipilkkumiin (vesipuhvelijogurttia) ja Kekellä sekä Vekalla oli aika työ nuolla se puhtaaksi. Ajattelimme, että Kaisa saa edes yhden yön nukkua rauhassa. Ja siinä samalla mekin. Turha toivo.
Seuraavana aamuna viiden aikaan oli sellainen meteli, ettei pahemmasta väliä. Kaisa, Tarja ja Bullad tappeli täysillä reviiristään ja pennut ulisivat surkeana joukossa. Lähellä olevat villit viidakkokoiratkin aloittivat ulvonnan ja pian meteliin yhtyivät koko kylän koirat. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Kylä heräsi tehokkaasti. Oli sellainen meteli, että lähellä oleva apinapopulaatiokin hiljeni pitkäksi toviksi.
Onkkeli hoiti takaisin siirron pikaisesti ja jatkoimme untamme. Näin jatkounta, että pennut olivat pukeutuneet hameisiin ja tanssivat ripaskaa sulkusillalla. Minä säestin vuotavalla Laitilan Untamalan kansakoulun urkuharmoonilla. Vuotavista palkeista tuli suurempi ääni kuin pilleistä. Olinhan aikanani Rauman Seminaarin musiikkiluokan paras polkija.
Mitähän sellainenkin uni tarkoittaa? Pitäisköhän se harmooni korjata?
AIUYWERA KUKKII
Ananda on istuttanut kauniiseen puutarhaamme myös lääkkeenäkin tunnettuja aiuywera kasveja. (loistava lääke auringonpoltamaan ihoon, ihotulehduksiin yms.) Merkittävää on se, että monista aiuywera kasvityypeistä pihallamme on sellainen, joka kukkii tosi harvoin. Ehkä yksi tuhannesta.
KÄNNYT KIERTOON
Saunalahden GSM-osasto oli toimittanut ison kassillisen vähän käytettyjä kännyköitä huollettuna akkuineen ja latureineen. Muutaman kappaleen erissä ystävämme toivat niitä meille. Kiitos Jouni Hirnin porukalle hienosta avustuksesta. Jako on nyt meneillään. Hieman vaikeahko juttu. Oikein vähävaraisille sellaista ei kannata antaa, koska vähät varat menevät puheluihin. Tästä on ympäristössämmekin lukuisia esimerkkejä.
Löytyihän niitä hyviä kohteita. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö tarvitsee asioiden sujuvaan hoitoon yhteydenpitoa. Toivolaan palkkaamillemme opettajille annoimme hyvästä työstä palkkioksi kännykän. Yhdellä kännykällä saimme junaturman orvoille siskoille työpaikan tehtaasta. Terveydenhoitohuoneeseen sijoitimme yhden kiinteästi ja ehkä paras kohde löytyi Ilolan vammaiskodista, jonka johtajatar voi nyt tilata tuk-tukin kylältä kiireisissä sairaalatapauksissa ym.
Onkkeli sai yhden puhelimen turvakseen vahtiessaan hankkeemme toimistohuonetta ja välineitä. Monelle syrjäisen kylän kyläpäällikölle kännykkä on myös tärkeä turvaväline esim. sairaustapausten kohdatessa.
Vaikka paikallispuhelumaksu on rupian minuutti (alle sentin/min), paikalliset osaavat tiivistetyn puhumisen taidon. Dalai Laamakin sanoi 10 kohdan ohjeessaan, että jouten puhuminen on turhaa.
SISÄPIIRIN TIETOJA
Kuulin sisäpiiritietoja Colombon hallituslähteistä. Itsenäisyyspäivän paraati oli sunnuntaina kuulemma loisteliain vuosiin. Oppositiopuolueet arvostelevat tiukasti Presidenttiä yksinvaltiudesta. Tamilien pitkään kestänyt hiljaisuus (ei lausuntoja sodasta vähään aikaan) huolestuttaa ihmisiä. Tyyntäkö myrskyn edellä?
Hallituksen otteet tamileita kohtaan kovenevat, avustuksia lopetetaan jne. Tv-kampanjat houkuttelevat nuoria (jopa yliopistoista) sotarintamalle. Lapsiakin viedään sinne.
Miksi ihminen ei opi historian totuuksista? Tämän sodan voittaja on se, joka ymmärtää rauhan merkityksen. Tulevaisuus kuitenkin sovitaan neuvottelupöydässä. Jollei mielettömyys lopu, kaikki kärsivät. Järjettömintä on se, että kummallakin puolella suuri enemmistö haluaa rauhaa. Tavallinen nk. hiljainen enemmistö tamileistakin haluaa rauhaa. Pienet, radikaalit ääriainekset kuitenkin vetävät kansaa kuin pässiä narusta.
Saisipa entinen oululainen kansakoulunopettaja Kosovon nyt pian kuntoon. Täällä olisi hommia. Voisin vanhaa kollegaani vähän avittaa.
TILAA CUUBAN TV
Saimme intialaisen satelliittiTV:n, josta näkyy 300 kanavaa. Kaikki aasialaisia. Paitsi kaksi. Cuuban Tv. Ja Venäjän Tv. Jos Teillä on siellä kotonanne mahdollisuus, hankkikaa Cuuban tv. Mieletön musiikkitarjonta. Aivan uskomaton. En raski enää nukkua kun kuuntelen kerrankin yltäkylläisesti sellaista musiikkia, jossa on rytmi ja sävel. Sitä tulee tuutin täydeltä.
Välillä Castron puheita. Väliäkö sillä. Täytyyhän katsojan välillä nukahtaakin.
ILOLAN POTILAITTEN TERAPIAHOITO
Keskiviikkona "Juuriharjaprojekti" toteutettiin 40 vammaisnaisen kodissa. Rakentamamme vessat, suihkut ja kylpyammeet tarvitsevat kunnon huoltoa ja desinfiointia. Marja oli koonnut viiden naisen iskuryhmän ja sananmukaisesti paska sai kyytiä. Oli hienoa, että 2 potilaista - rajoitteisesti kylläkin - osallistuivat puhdistustoimenpiteisiin ja saivat taatusti asiantuntevaa konsultointia.
Kun iltapäivällä vein mopollani talkoolaisille termoskannussa kahvia, oli työt jo hoidettu ja menossa oli terapiatunnit. Sanon tahallani - hiukan kiusallani - näin. Me kun emme ole kirjanoppineita erityiskoulutettuja vammaisterapeutteja.
Seurasin sivusta naistemme menossa olevaa laulu- ja leikkituntia. Voi sitä iloa ja riemua. Hymyä ja naurua. Piirissä sekaisin ladymme ja potilaat moninaisine rajoitteineen aikaansaavat sellaisen meiningin, että raplinkit rapisi vanhan talon
seinillä.
Eikä sitä saatu poikki. Ei sitten millään. Kävimme Marjan kanssa pikaisesti puutarhassa kahdestaan katsomassa pihakatoksen lattialautojen toukan syömiä jäänteitä, jotka seuraavaksi uusimme.
Ihan hetki kahdestaan. Marja säteili onnesta: "Voi että on hyvä mieli, tällainen työ antaa minulle uskomattoman paljon voimia". "Tuttu tunne", totesin.
TERAPIAA PARHAASTA PÄÄSTÄ
Kaksi saksalaisnaista oli käynyt Ilolassa ja halusi jotenkin auttaa asukkaita. Löytyi loistava tapa. Rouvat maksoivat ison bussin kahdeksi päiväksi, hotelliyöpymisen ja ruokailut. Ensin Candyyn, vanhaan pääkaupunkiin vuoristoon (maailman kaunein kaupunki). Sieltä yöpymisen jälkeen Colomboon, kiertoajelua siellä ja sitten kotiin Baddegamaan.
Arvaa kuinka moni heistä on aiemmin käynyt oman kylän ulkopuolella! Ostin heille huokean kameran ja 100 kuvan filmit. Siinä sitä terapiaa...
Illaksi oli lämmitetty talkoolaisille kanelipuusavusauna lupaukseni mukaan. Pääsimme Anandan kanssa itsekin jälkilämpöön kun naiset - suomalaiseen tapaan - olivat pahimman kituisuuden löylynneet.
VINKKI LAUKUNTEKIJÖILLE
Kaikille maailman laukuntekijöille rahanarvoinen vinkki: Neulokaa naisten laukun sisäpuolelle erityisen helposti käsikopelolla heti löytyvä oma tasku puhelinta varten. Jatkojalostuksena toinen samanlainen tasku silmälaseille. Ja kolmas kukkarolle. Vetoketjuin varustettuna.
Ei minulla mitään erityistä syytä ole moiseen ideaan. Ihan muuten vaan tuli mieleen.
KOTOMAAN UUTISET
Joskus jouten ollen kuuntelen satelliitin kautta tulevia Suomen uutisia kun on hyvät yhteydet (maailmankappaleet oikeassa asennossa).
Nukkumaan mennessä Marja kyselee Suomen kuulumisia. "Ei mitään merkillistä, samaa entistä takkuamista". Ei meidän tarvitse aiheesta enempää keskustella yli 30v yhdessäolon jälkeen.
Sen vaan sanon, että on ne Suomen uutistoimittajat taitavia tunnelmoimaan, kun ne ääni väristen kertoo kuinka hyväntekeväisyysliiton päällikkö pukkasi alaisensa rinnuksiin kuin paraskin jalkapalloilija. Oli viikon uutinen ja taisi olla kuukaudenkin. Täällä fyysisetkin uutiset on toisentasoisia:
MENTAALIHÄIRIÖINEN NAAPURI
VIIDAKKOVEITSELLÄ PÄÄLLE
Mentaalihäiriöinen naapuri hetteiköstä kävi Anandan kimppuun viidakkoveitsellä (Ananda pääsi pakoon) ja sen jälkeen Ananda katkaisi heiltä sähkön, jota he luvatta ovat ottaneet meiltä. Naapuri meni saman tien poliisilaitokselle kertomaan tekosistaan. Poliisi torui, ettei niin saa tehdä. Tuhma mies.
Nyt naapuri huutelee yökausia hävyttömyyksiä aidan takaa, kun ei saa TV:hen virtaa. Ananda ei kehtaa kääntää niitä kohteliaisuuksia. Sama sekopää, jonka perheelle olemme vuosikausia yrittäneet rakentaa uutta kotia. Tonttikin olisi valmiina, mutta herra haluaa jokaiselle lapselleen oman kerroksen - eli 3-kerroksisen talon!!
He ovat asuneet miehen äidin talossa jo pitkään, mutta palasivat nyt "kesämökilleen", kun kuulivat meidän tulleen. Vaimokin jäi pois töistä ja huutelee aamusta lähtien (kun mies on lopettanut raivoamisensa): Helou, hellou - ainakin 200 kertaa päivässä. Edellyttävät, että huolehdimme heistä. Onneksi meillä on Ananda, joka saa järkeä päähämme. Menossa on kyttäysvaihe puolin ja toisin. Saavat hoitaa myös Idi Aminin ja koko sen suvun. Kaisan pienokaisia käy sääli. Samalla koiratarhan hoito siirtyi heille. Ronttukset olivat jättäneet Kaisan pentuineen oman onnensa nojaan. Käymme välillä portinraosta salaa ruokkimassa pentuja.
TYYNTÄKÖ MYRSKYN EDELLÄ?
Marja kävi pääkaupungissa. Tuntui kuulema siltä, että koko kaupunki oli täynnä sotilaita ja poliiseja. Normaalit kulkureitit oli tukittu ja esikoululaisten koulureputkin tutkittiin kadulla. Pressa uhoaa telkkarissa ja tamilit ovat hiljaa. Muutama pommi silloin tällöin, mutta propagandakeskusteluun eivät ole osallistuneet. Tästä ei hyvää seuraa.
PASKAOJAT RAPPUSTEN EDESSÄ
Kävimme katsomassa Vaasanan (taiteilijatyttö, joka voitti tsunamin jälkeen piirustuskilpailumme) uutta kotia, jonka itävaltalaiset olivat rakentaneet. 2-3 -kerroksisia taloja vieri vieressä ilman kunnon piha-aluetta. Kuten niin monella täällä, työ oli jäänyt kesken. Näissä 400 asunnossa oli jätevesijärjestelmä vain jäänyt rakentamatta kunnolla. Ovien edustalla kulkee nyt avo-oja, jossa paskat lilluu.
Pitkäjänteinen ja vastuullinen työ, jota mm. Suomen Punainen risti noudattaa, on täällä monelta jäänyt toteuttamatta. Lupauksia, suurta innostusta ja sitten lopahdus. Yritämme ottaa mallia, että oppisimme muiden virheistä. Siksi pyydämme kummeiltamme ymmärtämystä, ettemme hetkessä saa kaikkea tehtyä kuntoon.
Kyllä tämä tästä kun suhtaudutaan ja toimitaan positiivisella mielellä.
OMPELUKONEULOJEN STANDARDISOINTI
ON JÄÄNYT KESKEN
Kun Marja lähti toista kertaa Galleen ostamaan Toivolaan ompelukoneneuloja, esitin siitä ihmetykseni. Opettaja antoi yhden neulan malliksi ensin ja Marja kävi ostamassa ne. Sitten opettaja näytti toisen merkkisen koneen neulaa ja sanoi, että tällaisia myös. Lopun arvaattekin.
Marjalla on tapana joskus kirota oikein voimallisesti: "Tottavie!!! " Ja sai vastaanottaa helluisen hymyn käsityöopettajattarelta. Ihan joskus nää on toivottomia.
(Tuusan Ahtin kovin voimasana oli aikanaan: "Kerrrtakaikkiaaaan... ") Sopii muuten tähän buddhalaiseen kulttuuriin oikein hyvin.
YLI VUODEN TYÖ PALKITTIIN
SAAMME AUTTAA VIRALLISESTI
Viime sunnuntain neuvottelu Premasirin kanssa sai vihdoin liikettä rekisteröintiin. Loppuviilaus vielä viralliseen nimeen. Torstai-iltana Ananda tuli kertomaan, että huomenna klo 5 on lähtö Colomboon ministeriöön.
Onneksi sain Colombon tukemme ja turvamme Pirjon mukaan. Rekisteröintiviranomainen ei katsonut edes passiani (oli onneksi käynyt meillä saunassa) teki muutaman tiukan kysymyksen muodon vuoksi. Veti nimen alle ja leiman päälle. "God?" hän sanoi minulle. "Nou god - very god", vastasin runsaalla kielitaidollani.
Sydän sykki onnesta niin, että meinasi tulla ulos kolostaan. Teki mieli huutaa suureen ääneen, että "JES!"
Maassa on vain toistakymmentä laillamme rekisteröityä hyväntekeväisyysjärjestöä. Normaalisti rekisteröinti voi kestää vuosia. Rekisteröinnin merkitys on täällä toimiessa aivan ratkaisevaa. Selvitämme paraillaan esim. tänne tuotavien avustustarvikkeiden vero- ja tullivapautta, residenssiä viisumin saamista jne.
Rekisteröinti on nyt "kiveen kirjoitettuna"
LOTUS HILL - Hope for Sri Lanka Association
Rek numero FL 11316
Annettu Colombossa 9.2.2007
Ministry of Social Welfare Sri Lanka
Kiitoksia hankkeeseen osallistujille. Onnea kaikille Lotus Hill kummeille. Me kaikki olemme nyt "hovikelpoisia" auttamaan.
Tapahtui kaikkea muutakin arkista, mutta tämän paperin eteen tehdyn työn täyttymys vie nyt jalatkin alta.
Menen pariksi, kolmeksi vuorokaudeksi pitkälleni huilaamaan. Mutta ennen sitä teen makkarakastikkeen Maakansan perheen (toivat meille 2 kassillista silmälaseja ja 2 kassillista pehmoleluja ) tuomasta väriltä mainitsemattomasta lenkistä paaaaksuilla siivuilla. Ainakin 2 sentin paksuisista.
Väsähdin kuitenkin niin totaalisesti, että nautin leikkaamani makkarasiivut brutaalisti RAAKANA. Päälle rutistin kädet väristen Aura-sinappituubin loppuhelmet. Silmät meni niin viiruille, että nukahtamiseen ei tarvinnut enää suurempia fyysisiä voimankoitoksia.
Elämästä voi nauttia, kun sen oikein oivaltaa.
Rekisteröintipaperit vierellään,
makkaraa hampaankoloissaan nukahtaneena
Viidakkojärven rannalla 11.2.2007
Pentti-Oskari
PS. Lotus Hill -hankkeelle ollaan perustamassa asiantuntijaryhmää. Haemme lääkäriä, sairaanhoitajaa, psykologia ja fysioterapeuttia. Kyseessä on vapaaehtoistoimi. Ryhmän tarkoituksena on ensisijaisesti Suomesta käsin olla antamassa ohjeita, neuvoja, valvontaa yms. vammaistyömme suorittamiseen Sri Lankassa. Vammaisten kaiken muotoinen kuntoutus. Mahdollisuus vierailla joskus paikan päällä tutustuen olosuhteisiin ja toimintaamme on tietenkin eduksi, mutta ei välttämättömyys. Yhteydenpito tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. Yhteispalavereja pidettäneen 1-3 vuodessa.
Yhteydenotot
MUUTUIMME HOVIKELPOISIKSI
KUNNON ASKELMITOILLA KARKUUN
Saanen palata viime viikon herkimpään tapahtumaan, eli Idi Aminin ja vaimoni yhteistapaamiseen. Kun pienet yksityiskohdat jäivät siinä hässäkässä huomioimatta, päätin selvittää vuosituhannen kohtaamisen käänteet perusteellisemmin.
Kysyin Marjalta, miten hän selvisi yllättävän kohtaamisensa alkujärkytyksestä ja pääsi pakoon? Monihan jähmettyy tällaisessa tilanteessa paikalleen, eikä mikään jäsen toimi.
- Hyppäsin ainakin metrin ylös ilmaan ja jalat pyöri rullana hetken aikaa paikallaan kuin Nakke Nakuttajalla piirroselokuvassa. Sen jälkeen viiden metrin askelin suoraan kotiimme.
- Viiden metrin askelin? Eihän maailman parhaat urheilijatkaan jaksa kuin kolme näin pitkää loikkaa peräkkäin!
- Niillä ei olekaan Idi Aminia vauhdittajanaan, totesi aiemminkin matkojen arvioinnissa menestynyt vaimoni.
- Mitäs vastapuoli?
- En todellakaan jäänyt arvioimaan sen suhtautumista, mutta se, että pennut jäivät syömättä, osoittaa että siltä meni ainakin ruokahalu.
Olisi kiva tietää, millainen tarina hetteikön varaanien keskuudessa kiertääkään talohirmustamme.
YLLÄTTÄVÄT RAUHANJUHLAT
Lauantaina Ananda kertoi yllättäen, että Gallen takana Karapitin sairaalan vieressä olevalla temppelillä on sunnuntai aamuna suuri tilaisuus Sri Lankan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja meidät Premasiri oli kutsunut kunniavieraiksi. Olen täällä ollessani ollut hereillä sunnuntaiaamuisin varmasti enemmän kuin koko muun elämäni aikana yhteensä. (soittajathan elää jatkuvassa jet-laagissa)
Paikan päällä ilmeni, että Premasiri oli järjestänyt tilaisuuden myös oman rauhanyhdistyksensä 10-vuotisen toiminnan kunniaksi. Rauhanyhdistyksen? Olin todella hyvilläni. Mieshän yllättää koko ajan positiivisesti. Yhdistyksen logossa oli kyyneleen muotoinen saari sekä sen takana saman mallinen veripisara sekä rauhankyyhkyn kuva.
Isossa hallissa oli vieri vieressä parikymmentä sänkyä sairaanhoitajineen. Jonossa odotteli toistasataa vapaaehtoista verenluovuttajaa. Ihmisten kanssa keskustellessa kävi ilmi, että Premasiri on tunnettu nimenomaan vahvana rauhanaktivistina.
Se, että kommunistinen, ainakin tähän asti kovia otteita sotatoimissa käyttänyt Presidentti otti hänet hallitukseensa, selittyy mm sillä, että Premasiri on koko saaren väkirikkaan eteläosan alueen vahva, kansan keskuudessa hyvin suosittu mies.
Hänen ottamisellaan hallitukseen Presidentti uskoo saavansa enemmän taustaa päätöksilleen. Ratkaisevaa on nyt se, miten paljon Premasiri rauhanaatettaan pystyy hallitukseen viemään. Mutta vaikutusmahdollisuus hallituksen sisällä on parempi kuin oppositiossa räksyttäminen. Tätä taustaa vasten ymmärrän hänen "Donnerilaisuutensa".
Tilaisuudessa jaettiin vammaispolkupyörä, silmälaseja, hammashoitotuotteita ja valistusta, mitattiin verenpainetta jne.
11 SANAN PUHE KESTI 15 MINUUTTIA
Ja sitten meidän osuutemme jälleen. 50 koululaukkua välineineen ja koulukenkineen. Pidettiin vain 2 puhetta. Tai oikeammin 2.1 puhetta. Ministeri puhui ensiksi ja antoi yllättäen minulle mikrofonin. Kielitaidon puutteellisuuden vuoksi pidin vain 15 min puheen. Se sisälsi 11 sanaa.
Loppu oli eräänlainen kaksintaistelu mikrofonin kanssa. Välillä se oli liian korkealla, välillä matalalla, välillä se hyökkäsi kimppuuni kuin kobra. Käytin sitä partakoneena jne. Käykää katsomassa 7-seinähullun 40v -juhlashowta. Ohjelma tehtiin jo ennen englantilaiskoomikon, mister Beanin syntymää, joten turha syyttää plagioinnista. Kumpaakaan.
Yleisö, joka oli tottunut tuntikausia kestäviin asiapitoisiin puheisiin, oli erinomaisen vastaanottavainen. Tilannekomiikka toimii parhaiten juuri tällaisissa tilanteissa. Eikä niitä voi jälkeenpäin kuvailla. Hauskaa oli. Meillä molemmilla. Ministerin sihteeri sano, että hari show. (hari on hyvä)
Hieman aristelin ohjelmanumeron jälkeen sitä, miten tämä sopi arvokkaaseen tilaisuuteen hienojen ihmisten läsnä ollessa. Sen näkee seuraavan tilaisuuden puhujalistasta. Parhaimmassa tapauksessa minun ei tarvitse enää puhua näissä
tilaisuuksissa, joita on vielä jäljellä kymmenkunta, ympäri eteläistä saarta.
HALJENNUT HAMMAS
Loppuaika menikin lasten piirittämänä. Piti ottaa käyttöön koko reperuaari..
Pari viikkoa sitten sattui vastaavassa tilaisuudessa paha vahinko: Lapsia viihdyttäessäni tapanani on ollut vääntää nenääni ja samalla kirskutella hampaillani tiedän?tyhmää). Näyttää ja kuulostaa ihan siltä kuin nenä narisisi . Tehokasta ja menee perille.
Tässä tilaisuudessa ainoa ulkopuolinen hampaani (olen saanut äidiltä ja isältä loistavan kaluston), alaposkihammas halkesi pystysuunnassa kuin iso mänty salaman iskusta. Kolmannes hampaasta irtosi heti ja loput pikku palasina viikon aikana. Tiedättehän kun ei saa kieltään pysymään kurissa. Nyt ikenessä törröttää ryhmä pieniä teräviä hampaanpaloja kuin Jura-vuoristossa. Odottelen kauhulla, koska alkaa ikenessä tulehdus.
Edellisestä oppineena piti siis keksiä lapsille uusia juttuja kun hammasten kiristystemppua ei enää voinut esittää. En viitsi omia hampaitani moisten marakatintemppujen esittämiseen uhrata.
On rehellisyyden nimissä todettava, että kun ihmiset hymyilee jo valmiiksi, suun saaminen nauruun ei tällä ulkomuodolla ja kielitaidolla ole vaikeaa. Ajattelevat varmaan, että "koomikko tietämättään".
INVAPYÖRIÄ
Olin unohtaa: Tilasin Gallelaiselta pajalta kädellä veivattavia liikuntarajoitteisille tarkoitettuja pyörätuoleja. Saamme ne kevääksi. Osan niistä katamme Lotus Hill -kummimaksuilla. Osan keräämme vapaaehtoisilta yrityksiltä, yhteisöiltä, työporukoilta jne. Koko komistuksen hinta on vain 125?. Vastaavanlainen Suomessa maksanee 20-30 -kertaisesti. Ja nämäkin rahat menevät paikallisille tekijöille. Apu menee taas perille 100%:sesti.
TANSSIT ILOLASSA
Paluumatkalla ostimme keksejä ja makeisia. Poikkesimme Ilolan vammaiskotiin sopimaan ensi tiistain siivoustalkoiden yksityiskohdista.
Niinhän siinä taas kävi, että ostamamme TV laitettiin täysillä päälle ja musiikin tahtiin käynnistyivät iloiset tanssit. Ostimme mukaan potilaiden kutomia tuotteita. En edes ymmärtänyt, mitä ne olivat. Mutta kauniin värisiä. Ja myyjät onnellisia.
Kotona meitä odotti muutama "unohdettu" kyläläinen toiveidensa kanssa. Onkkeli oli taas löysäillyt. Tommy Taberman kirjoitti runossaan jotain tähän suuntaan: "Sinun on pystyttävä olemaan tarvittaessa kova, menettämättä kuitenkaan pehmeyttäsi. Siinä on yhdelle elämälle haastetta."
VELJEKSET TURVAKOTIIN
Hirmuliskoseikkailujen uuvuttamana päätimme ottaa Kaisan poikineen turvaan pihallemme. Portinpieleen varjoisaan paikkaan vesiletkun viereen nostimme ruoka- ja vesikupit. Kuuden yksilön koiratarha alkoi muotoutua. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Jussi hyppäsi saman tien kördipilkkumiin (vesipuhvelijogurttia) ja Kekellä sekä Vekalla oli aika työ nuolla se puhtaaksi. Ajattelimme, että Kaisa saa edes yhden yön nukkua rauhassa. Ja siinä samalla mekin. Turha toivo.
Seuraavana aamuna viiden aikaan oli sellainen meteli, ettei pahemmasta väliä. Kaisa, Tarja ja Bullad tappeli täysillä reviiristään ja pennut ulisivat surkeana joukossa. Lähellä olevat villit viidakkokoiratkin aloittivat ulvonnan ja pian meteliin yhtyivät koko kylän koirat. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Kylä heräsi tehokkaasti. Oli sellainen meteli, että lähellä oleva apinapopulaatiokin hiljeni pitkäksi toviksi.
Onkkeli hoiti takaisin siirron pikaisesti ja jatkoimme untamme. Näin jatkounta, että pennut olivat pukeutuneet hameisiin ja tanssivat ripaskaa sulkusillalla. Minä säestin vuotavalla Laitilan Untamalan kansakoulun urkuharmoonilla. Vuotavista palkeista tuli suurempi ääni kuin pilleistä. Olinhan aikanani Rauman Seminaarin musiikkiluokan paras polkija.
Mitähän sellainenkin uni tarkoittaa? Pitäisköhän se harmooni korjata?
AIUYWERA KUKKII
Ananda on istuttanut kauniiseen puutarhaamme myös lääkkeenäkin tunnettuja aiuywera kasveja. (loistava lääke auringonpoltamaan ihoon, ihotulehduksiin yms.) Merkittävää on se, että monista aiuywera kasvityypeistä pihallamme on sellainen, joka kukkii tosi harvoin. Ehkä yksi tuhannesta.
KÄNNYT KIERTOON
Saunalahden GSM-osasto oli toimittanut ison kassillisen vähän käytettyjä kännyköitä huollettuna akkuineen ja latureineen. Muutaman kappaleen erissä ystävämme toivat niitä meille. Kiitos Jouni Hirnin porukalle hienosta avustuksesta. Jako on nyt meneillään. Hieman vaikeahko juttu. Oikein vähävaraisille sellaista ei kannata antaa, koska vähät varat menevät puheluihin. Tästä on ympäristössämmekin lukuisia esimerkkejä.
Löytyihän niitä hyviä kohteita. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö tarvitsee asioiden sujuvaan hoitoon yhteydenpitoa. Toivolaan palkkaamillemme opettajille annoimme hyvästä työstä palkkioksi kännykän. Yhdellä kännykällä saimme junaturman orvoille siskoille työpaikan tehtaasta. Terveydenhoitohuoneeseen sijoitimme yhden kiinteästi ja ehkä paras kohde löytyi Ilolan vammaiskodista, jonka johtajatar voi nyt tilata tuk-tukin kylältä kiireisissä sairaalatapauksissa ym.
Onkkeli sai yhden puhelimen turvakseen vahtiessaan hankkeemme toimistohuonetta ja välineitä. Monelle syrjäisen kylän kyläpäällikölle kännykkä on myös tärkeä turvaväline esim. sairaustapausten kohdatessa.
Vaikka paikallispuhelumaksu on rupian minuutti (alle sentin/min), paikalliset osaavat tiivistetyn puhumisen taidon. Dalai Laamakin sanoi 10 kohdan ohjeessaan, että jouten puhuminen on turhaa.
SISÄPIIRIN TIETOJA
Kuulin sisäpiiritietoja Colombon hallituslähteistä. Itsenäisyyspäivän paraati oli sunnuntaina kuulemma loisteliain vuosiin. Oppositiopuolueet arvostelevat tiukasti Presidenttiä yksinvaltiudesta. Tamilien pitkään kestänyt hiljaisuus (ei lausuntoja sodasta vähään aikaan) huolestuttaa ihmisiä. Tyyntäkö myrskyn edellä?
Hallituksen otteet tamileita kohtaan kovenevat, avustuksia lopetetaan jne. Tv-kampanjat houkuttelevat nuoria (jopa yliopistoista) sotarintamalle. Lapsiakin viedään sinne.
Miksi ihminen ei opi historian totuuksista? Tämän sodan voittaja on se, joka ymmärtää rauhan merkityksen. Tulevaisuus kuitenkin sovitaan neuvottelupöydässä. Jollei mielettömyys lopu, kaikki kärsivät. Järjettömintä on se, että kummallakin puolella suuri enemmistö haluaa rauhaa. Tavallinen nk. hiljainen enemmistö tamileistakin haluaa rauhaa. Pienet, radikaalit ääriainekset kuitenkin vetävät kansaa kuin pässiä narusta.
Saisipa entinen oululainen kansakoulunopettaja Kosovon nyt pian kuntoon. Täällä olisi hommia. Voisin vanhaa kollegaani vähän avittaa.
TILAA CUUBAN TV
Saimme intialaisen satelliittiTV:n, josta näkyy 300 kanavaa. Kaikki aasialaisia. Paitsi kaksi. Cuuban Tv. Ja Venäjän Tv. Jos Teillä on siellä kotonanne mahdollisuus, hankkikaa Cuuban tv. Mieletön musiikkitarjonta. Aivan uskomaton. En raski enää nukkua kun kuuntelen kerrankin yltäkylläisesti sellaista musiikkia, jossa on rytmi ja sävel. Sitä tulee tuutin täydeltä.
Välillä Castron puheita. Väliäkö sillä. Täytyyhän katsojan välillä nukahtaakin.
ILOLAN POTILAITTEN TERAPIAHOITO
Keskiviikkona "Juuriharjaprojekti" toteutettiin 40 vammaisnaisen kodissa. Rakentamamme vessat, suihkut ja kylpyammeet tarvitsevat kunnon huoltoa ja desinfiointia. Marja oli koonnut viiden naisen iskuryhmän ja sananmukaisesti paska sai kyytiä. Oli hienoa, että 2 potilaista - rajoitteisesti kylläkin - osallistuivat puhdistustoimenpiteisiin ja saivat taatusti asiantuntevaa konsultointia.
Kun iltapäivällä vein mopollani talkoolaisille termoskannussa kahvia, oli työt jo hoidettu ja menossa oli terapiatunnit. Sanon tahallani - hiukan kiusallani - näin. Me kun emme ole kirjanoppineita erityiskoulutettuja vammaisterapeutteja.
Seurasin sivusta naistemme menossa olevaa laulu- ja leikkituntia. Voi sitä iloa ja riemua. Hymyä ja naurua. Piirissä sekaisin ladymme ja potilaat moninaisine rajoitteineen aikaansaavat sellaisen meiningin, että raplinkit rapisi vanhan talon
seinillä.
Eikä sitä saatu poikki. Ei sitten millään. Kävimme Marjan kanssa pikaisesti puutarhassa kahdestaan katsomassa pihakatoksen lattialautojen toukan syömiä jäänteitä, jotka seuraavaksi uusimme.
Ihan hetki kahdestaan. Marja säteili onnesta: "Voi että on hyvä mieli, tällainen työ antaa minulle uskomattoman paljon voimia". "Tuttu tunne", totesin.
TERAPIAA PARHAASTA PÄÄSTÄ
Kaksi saksalaisnaista oli käynyt Ilolassa ja halusi jotenkin auttaa asukkaita. Löytyi loistava tapa. Rouvat maksoivat ison bussin kahdeksi päiväksi, hotelliyöpymisen ja ruokailut. Ensin Candyyn, vanhaan pääkaupunkiin vuoristoon (maailman kaunein kaupunki). Sieltä yöpymisen jälkeen Colomboon, kiertoajelua siellä ja sitten kotiin Baddegamaan.
Arvaa kuinka moni heistä on aiemmin käynyt oman kylän ulkopuolella! Ostin heille huokean kameran ja 100 kuvan filmit. Siinä sitä terapiaa...
Illaksi oli lämmitetty talkoolaisille kanelipuusavusauna lupaukseni mukaan. Pääsimme Anandan kanssa itsekin jälkilämpöön kun naiset - suomalaiseen tapaan - olivat pahimman kituisuuden löylynneet.
VINKKI LAUKUNTEKIJÖILLE
Kaikille maailman laukuntekijöille rahanarvoinen vinkki: Neulokaa naisten laukun sisäpuolelle erityisen helposti käsikopelolla heti löytyvä oma tasku puhelinta varten. Jatkojalostuksena toinen samanlainen tasku silmälaseille. Ja kolmas kukkarolle. Vetoketjuin varustettuna.
Ei minulla mitään erityistä syytä ole moiseen ideaan. Ihan muuten vaan tuli mieleen.
KOTOMAAN UUTISET
Joskus jouten ollen kuuntelen satelliitin kautta tulevia Suomen uutisia kun on hyvät yhteydet (maailmankappaleet oikeassa asennossa).
Nukkumaan mennessä Marja kyselee Suomen kuulumisia. "Ei mitään merkillistä, samaa entistä takkuamista". Ei meidän tarvitse aiheesta enempää keskustella yli 30v yhdessäolon jälkeen.
Sen vaan sanon, että on ne Suomen uutistoimittajat taitavia tunnelmoimaan, kun ne ääni väristen kertoo kuinka hyväntekeväisyysliiton päällikkö pukkasi alaisensa rinnuksiin kuin paraskin jalkapalloilija. Oli viikon uutinen ja taisi olla kuukaudenkin. Täällä fyysisetkin uutiset on toisentasoisia:
MENTAALIHÄIRIÖINEN NAAPURI
VIIDAKKOVEITSELLÄ PÄÄLLE
Mentaalihäiriöinen naapuri hetteiköstä kävi Anandan kimppuun viidakkoveitsellä (Ananda pääsi pakoon) ja sen jälkeen Ananda katkaisi heiltä sähkön, jota he luvatta ovat ottaneet meiltä. Naapuri meni saman tien poliisilaitokselle kertomaan tekosistaan. Poliisi torui, ettei niin saa tehdä. Tuhma mies.
Nyt naapuri huutelee yökausia hävyttömyyksiä aidan takaa, kun ei saa TV:hen virtaa. Ananda ei kehtaa kääntää niitä kohteliaisuuksia. Sama sekopää, jonka perheelle olemme vuosikausia yrittäneet rakentaa uutta kotia. Tonttikin olisi valmiina, mutta herra haluaa jokaiselle lapselleen oman kerroksen - eli 3-kerroksisen talon!!
He ovat asuneet miehen äidin talossa jo pitkään, mutta palasivat nyt "kesämökilleen", kun kuulivat meidän tulleen. Vaimokin jäi pois töistä ja huutelee aamusta lähtien (kun mies on lopettanut raivoamisensa): Helou, hellou - ainakin 200 kertaa päivässä. Edellyttävät, että huolehdimme heistä. Onneksi meillä on Ananda, joka saa järkeä päähämme. Menossa on kyttäysvaihe puolin ja toisin. Saavat hoitaa myös Idi Aminin ja koko sen suvun. Kaisan pienokaisia käy sääli. Samalla koiratarhan hoito siirtyi heille. Ronttukset olivat jättäneet Kaisan pentuineen oman onnensa nojaan. Käymme välillä portinraosta salaa ruokkimassa pentuja.
TYYNTÄKÖ MYRSKYN EDELLÄ?
Marja kävi pääkaupungissa. Tuntui kuulema siltä, että koko kaupunki oli täynnä sotilaita ja poliiseja. Normaalit kulkureitit oli tukittu ja esikoululaisten koulureputkin tutkittiin kadulla. Pressa uhoaa telkkarissa ja tamilit ovat hiljaa. Muutama pommi silloin tällöin, mutta propagandakeskusteluun eivät ole osallistuneet. Tästä ei hyvää seuraa.
PASKAOJAT RAPPUSTEN EDESSÄ
Kävimme katsomassa Vaasanan (taiteilijatyttö, joka voitti tsunamin jälkeen piirustuskilpailumme) uutta kotia, jonka itävaltalaiset olivat rakentaneet. 2-3 -kerroksisia taloja vieri vieressä ilman kunnon piha-aluetta. Kuten niin monella täällä, työ oli jäänyt kesken. Näissä 400 asunnossa oli jätevesijärjestelmä vain jäänyt rakentamatta kunnolla. Ovien edustalla kulkee nyt avo-oja, jossa paskat lilluu.
Pitkäjänteinen ja vastuullinen työ, jota mm. Suomen Punainen risti noudattaa, on täällä monelta jäänyt toteuttamatta. Lupauksia, suurta innostusta ja sitten lopahdus. Yritämme ottaa mallia, että oppisimme muiden virheistä. Siksi pyydämme kummeiltamme ymmärtämystä, ettemme hetkessä saa kaikkea tehtyä kuntoon.
Kyllä tämä tästä kun suhtaudutaan ja toimitaan positiivisella mielellä.
OMPELUKONEULOJEN STANDARDISOINTI
ON JÄÄNYT KESKEN
Kun Marja lähti toista kertaa Galleen ostamaan Toivolaan ompelukoneneuloja, esitin siitä ihmetykseni. Opettaja antoi yhden neulan malliksi ensin ja Marja kävi ostamassa ne. Sitten opettaja näytti toisen merkkisen koneen neulaa ja sanoi, että tällaisia myös. Lopun arvaattekin.
Marjalla on tapana joskus kirota oikein voimallisesti: "Tottavie!!! " Ja sai vastaanottaa helluisen hymyn käsityöopettajattarelta. Ihan joskus nää on toivottomia.
(Tuusan Ahtin kovin voimasana oli aikanaan: "Kerrrtakaikkiaaaan... ") Sopii muuten tähän buddhalaiseen kulttuuriin oikein hyvin.
YLI VUODEN TYÖ PALKITTIIN
SAAMME AUTTAA VIRALLISESTI
Viime sunnuntain neuvottelu Premasirin kanssa sai vihdoin liikettä rekisteröintiin. Loppuviilaus vielä viralliseen nimeen. Torstai-iltana Ananda tuli kertomaan, että huomenna klo 5 on lähtö Colomboon ministeriöön.
Onneksi sain Colombon tukemme ja turvamme Pirjon mukaan. Rekisteröintiviranomainen ei katsonut edes passiani (oli onneksi käynyt meillä saunassa) teki muutaman tiukan kysymyksen muodon vuoksi. Veti nimen alle ja leiman päälle. "God?" hän sanoi minulle. "Nou god - very god", vastasin runsaalla kielitaidollani.
Sydän sykki onnesta niin, että meinasi tulla ulos kolostaan. Teki mieli huutaa suureen ääneen, että "JES!"
Maassa on vain toistakymmentä laillamme rekisteröityä hyväntekeväisyysjärjestöä. Normaalisti rekisteröinti voi kestää vuosia. Rekisteröinnin merkitys on täällä toimiessa aivan ratkaisevaa. Selvitämme paraillaan esim. tänne tuotavien avustustarvikkeiden vero- ja tullivapautta, residenssiä viisumin saamista jne.
Rekisteröinti on nyt "kiveen kirjoitettuna"
LOTUS HILL - Hope for Sri Lanka Association
Rek numero FL 11316
Annettu Colombossa 9.2.2007
Ministry of Social Welfare Sri Lanka
Kiitoksia hankkeeseen osallistujille. Onnea kaikille Lotus Hill kummeille. Me kaikki olemme nyt "hovikelpoisia" auttamaan.
Tapahtui kaikkea muutakin arkista, mutta tämän paperin eteen tehdyn työn täyttymys vie nyt jalatkin alta.
Menen pariksi, kolmeksi vuorokaudeksi pitkälleni huilaamaan. Mutta ennen sitä teen makkarakastikkeen Maakansan perheen (toivat meille 2 kassillista silmälaseja ja 2 kassillista pehmoleluja ) tuomasta väriltä mainitsemattomasta lenkistä paaaaksuilla siivuilla. Ainakin 2 sentin paksuisista.
Väsähdin kuitenkin niin totaalisesti, että nautin leikkaamani makkarasiivut brutaalisti RAAKANA. Päälle rutistin kädet väristen Aura-sinappituubin loppuhelmet. Silmät meni niin viiruille, että nukahtamiseen ei tarvinnut enää suurempia fyysisiä voimankoitoksia.
Elämästä voi nauttia, kun sen oikein oivaltaa.
Rekisteröintipaperit vierellään,
makkaraa hampaankoloissaan nukahtaneena
Viidakkojärven rannalla 11.2.2007
Pentti-Oskari
PS. Lotus Hill -hankkeelle ollaan perustamassa asiantuntijaryhmää. Haemme lääkäriä, sairaanhoitajaa, psykologia ja fysioterapeuttia. Kyseessä on vapaaehtoistoimi. Ryhmän tarkoituksena on ensisijaisesti Suomesta käsin olla antamassa ohjeita, neuvoja, valvontaa yms. vammaistyömme suorittamiseen Sri Lankassa. Vammaisten kaiken muotoinen kuntoutus. Mahdollisuus vierailla joskus paikan päällä tutustuen olosuhteisiin ja toimintaamme on tietenkin eduksi, mutta ei välttämättömyys. Yhteydenpito tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. Yhteispalavereja pidettäneen 1-3 vuodessa.
Yhteydenotot
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Viikko kuin tilkkutäkki
Naganden viidakkokylässä 3.2.2007
VIIKKO KUIN TILKKUTÄKKI
Olen kuullut, että joskus jotkut pitkään yhdessä olleet pariskunnat takkuavat pienissä asioissa. Meille tuli eri ymmärrys. Kerroin, että lapsena 4-H leireillä luontokisoissa tytöt arvioivat aina kaikki matkat ja mitat mettään. Marja sanoi, ettei pidä alkuunkaan paikkaansa. "Arvioi nyt esimerkiksi kuinka korkea on tsunamin muistomerkkipatsas Buddha?" -24.5 metriä, latasin hilseestä. Entäs Sinun arviosi? "Se on tosi korkea, noin 300 metriä", arvioi Marja. Soitimme Banagalalle. "Patsas on hiukan yli 24 metriä korkea!"
Myönsin olevani jälleen väärässä. Naiset ovat sitten mukavaa väkeä. Taatusti pärjää kun myöntelee vaan mitä merkillisimpiä asioita. Kuten esim. Buddhan patsaan korkeutta. Eihän sillä ole mitään merkitystä?
ONNEA TUOTTAVAT
KOULULAUKUT
Ananda kävi jättämässä pitkän listan koululaukkujen jakopaikoista. Ympäri saarta - melkein. Ehdotin, että ne jaettais kertareissulla kuorma-autoilla samaan syssyyn joka paikkaan. Nykysysteemillä menee aikaa, polttoainetta ja soodavettä mittaamattomasti.
"Etko Sinä Oskari ymmärrä?" tuskastui Ananda. "Kun Sinä anta koululaukku, sinä pitä itse anta se oma käsi. Sinä seiso, ku lapsi kumarta ja sinä silittä lapse päätä ja sit te molemma hymyile ja molemma on onnelline. Sillo koululaukku anta lapsel onne. Etkö Sinä halu, että koululaukku anta lapsel onne?"
(Ananda on siitä mukava mies, että kun vähän hermostuu, suomenkielen varastot aukeavat kummasti. Minäkin haukuin hermostuksissani yhden tuk-tuk -kuskin kun haukkui minua homoksi. Jälkeenpäin en edes muista millä kielellä, mutta perille meni.)
Korostin ymmärtäväni. Häpeissäni mutisin jotain seuraavasta lähtöajasta, jonka ilomielin siirtäisin herätyskelooni.
10 VAMMAISOPPILAAN LUOKKA
2000 OPPILAAN KOULUSSA
Sunnuntaiaamuna nousimme klo 6 ylös ja autoon. Lapset valkoisissa vaatteissaan vaelsivat kylänsä temppeliin, enkelikouluun. Pyhäkouluun. Viivähti vertaus mielessäni kotomaahamme, jossa samanikäiset hoipertelavat samaan aikaan diskosta kotiinsa. Sitä sanotaan kulttuurieroksi.
Kohteemme oli vain 3 tunnin ajomatkan päässä. Taas tuli samanlainen olo kuin saunareissulla: Ei oikein huvittaisi mennä, mutta kun on ollut, toteaa, että olipa hyvä, että menin.
NAURUN SIEMEN
ON NAURU
Bulladsingal niminen syrjäinen kylä. 2000 oppilaan ja 106 opettajan koulu. Tunnelma oli hieno. Paikka on niin syrjäinen että tuskinpa monikaan lapsista valkoista on nähnyt. Vietimme Marjan kanssa tuon suuren lapsilauman keskellä pitkän tovin. Seurasimme toisiamme ja molemmat osapuolet nauroivat. Välillä aivan vääränä.
Ehkä he nauroivat meitä ja me nauroimme heidän nauruaan. Uskomaton fiilis. Vedet silmissä kaikilla - naurusta. Mistähän se nauru oikein alkoi? Marja väitti, että se johtui paitani juoponnapituksesta. Mutta eihän 2 nappia voi olla juopponapissa? Eihän?
Sitten kun aloimme puhua 10 sanan small-talkkia, siitä vasta nauru syntyi. Se is my haspend, näytin Marjaa ja I am ses vife, kerroin sujuvalla englanninkielelläni. Ja ajatelkaa, lasten naurusta ei meinannut tulla loppua. Se vaan harmitti, kun en ymmärtänyt, miksi Saara - eikun Marja nauroi.
PRODEERATUT KOULULAUKUT
Lapsille jaettiin koululaukkuja, joihin tehdas oli prodeeranut Lotus Hill Projekt -nimen. Samoin kouluvihkoihin oli painettu kansilehti. Kaikki veloituksetta.
Lapsihalvauksen vuoksi liikuntakyvytön poika sai pyörätuolin. Voi sitä kiitollisuutta, mitä hän hehkui. Tykästyimme tähän kouluun, kylään ja ihmisiin ihan valtavasti. Heillä oli jopa 10 vammaisen oma luokka. Sillä lailla.
Premasiri ei ollut paikalla, vaan ykkössihteerinsä tuurasi häntä. Presidentiltä oli tullut pikainen käsky saapua Colomboon. Ja nyt sitten ministerivaihdokset toteutetaan, tuumin. Mutta lottovoitto meille jo näinkin, vaikka Premasiri pudotetaan hallituksesta. Sain puhuttua sihteeri Mahille vähän tästä vammaisasiasta ja sovimme jatkavamme aiheesta myöhemmin.
Paluumatka tehtiin "oikotietä" kärrypolkuja myöten. Kuvankauniita maisemia. Kumpuilevia mäkiä, jokia ja teeviljelmiä. Riisipeltoja ja laumoittain vesipuhveleita. Suunnittelen lahjoittavani Mahindalle autoonsa uudet iskuvaimentajat.
YHTEISTYÖKUMPPANIMME
SAIKIN YLENNYKSEN
Kotomatkalla pysähdyimme syömään Ambalankodassa. Kesken kaiken soi Anandan kännykkä. Näin kirkastuneen ilmeen. "Se oli Mahi, Presidentti oli nostanut Premasirin hallituksessa ykkösketjuun. Premasiri kysyy, että voimmeko juhlistaa tapausta ensi keskiviikkona kotonamme Nagandessa heti Toivolan koululaukkuseremonioiden jälkeen?? Hän haluaisi jälleen kanelipuusavusaunaan?
Tässähän tulee ihan kekkosmainen olo. Savusaunassa pehmitetään sitten herrat oikein kunnolla.
Tultuamme kotiin keitin vahvat kahvit ja valmistumista odotellessa hiukan huilasimme. Joimme kahvit myöhemmin illalla. Vasenuid aga önnellik, sanoisi eestin poika.
On hienoa, että nämä päivät on koettu. Niitähän ei koskaan tarvitse vaihtaa pois. Elämän pääomaa kertyy......
VESIPÄÄ POIKA OLI
ALKANUT PUHUA
Kaikille oman kylän lapsille olimme ilmoittaneet, että yhteinen koululaukkujen jako on 30.1. Yhteisellä tilaisuudella säästymme jatkuvasta trafiikista. Paikalle saapui 38 lasta ja heidän saattajansa (perhe ja osa sukua). Oli tosi mukava tilaisuus. Jaoimme limonadia ja keksejä ja bompaa (karkkia). Laukut sisältöineen koulua käyville. 12 vuoden tuttavuuden jälkeen oli mielenkiintoista huomata kuinka monessa perheessä oli menossa jo sukupolven vaihdos. Pieni kummityttömme vuosien takaa saapui omien lastensa kanssa.
Kiintyminen näihin ihmisiin joiden kanssa on koettu koulunkäynnin tuskat, orpous, äidin hilpaisu toisen miehen kyytiin tai isän ryyppääminen ja kuolema. On yhdessä koettu tsunami ja sen jälkeisen ajan tuskat. Eletään aikalailla yhtä. Se tekee olon kotoisaksi.
Aiemmin olimme käyneet pankissa ja siirtäneet kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville perheenäideille 1400 rupiaa (n.10?) per koululapsi nostettavaksi kuukausittain. Osa yhteisökummiemme perheitä, osa vuosien mittaan mukaan tulleita väliinputoajia.
Haluan jälleen korostaa, että resurssimme eivät riitä yksittäisten kummilapsien hankintaan ja hoitamiseen. Leijona-järjestö tekee sen ammattitaidolla ja pitkällä kokemuksella. Omalla perheellänikin on heidän kauttaan ollut lukuisia kummilapsia ja on vieläkin. Me jatkamme ryhmäkummiustyötämme ja olemme yhä enemmän vakuuttuneet sen saavutuksista.
Kylän lasten joukossa oli myös ennen tsunamia rakentamiemme nk. hetteikköperheiden jäseniä, mm. vesipää poika. Olemme avustaneet äitiä sairaalakulujen maksamisessa jo vuosia. Äskettäin eräs turkulainen perhe otti huolekseen jatkotoimet. Vielä ennen tsunamia hän oli apaattinen, ei kävellyt eikä puhunut. Hymyili kyllä. Nyt tämä sama vesipääpoika puhua pulputti niin, etteivät muut tahtoneet suunvuoroa saada. Poika käy myös esikoulua. Tulipa taas hyvä mieli.
TOIVOLAN VUORO
JOULULAUKKUPROJEKTISSA
Kuukauden viimeisenä päivänä Premasiri oli lähtenyt saattueineen jo ennen klo kuutta hallintokeskuksestaan Colombosta. Hambaantotan kylän koulun pihalla oli kaikki valmista saapuessamme sinne. Toivolan lastenkodin lisäksi kylän muita lapsia oli yhteensä 230. Kaikille jaettiin koulureput.
Viime joulun alla helsinkiläisen Henry H:n firman joulurahoilla ostettiin myös koulukengät. Nyt Henry halusi uudet kengät samoille lapsille. Perusteli sitä sillä, että jospa jotkut kengät ovat säilyneet vuoden jälkeen käyttökelpoisena, ne siirtyvät veljelle tai siskolle tai naapurin lapselle. Kierrätystä sekin. Oikeassa Henry on.
Tuore ministeri piti lähes puolen tunnin puheen. Oli uskomatonta, millaisen vuorovaikutuksen hän sai lapsiin. Alan yhä enemmän pitää hänestä. Ei noussut nimitys hattuun, vaikka saattue suurenee. Ruohonjuuritasolla jaksaa kulkea kansan keskuudessa. Sisareni Leena oli käynyt netissä kurkkaamassa. Mies oli aikanaan Gallen pormestari ja sitten alueen maaherra ja elefanttipuolueen vahva mies.
KAHDELLA PALLILLA,
KAHDESSA PUOLUEESSA
Kävimme Anandan kanssa merkillisen keskustelun. Ihmettelin sitä, että Premasiri oli päässyt hallitukseen oppositiopuolueen edustajana. Kommunistinen Presidenttihän on tunnetusti kova omiensa suosija. Nyt siirtyi uuteen hallitukseen 5 ennen opposition elefanttipuolueessa ollutta. Miten se on mahdollista? "Ne muutti puoluetta ja siirtyivät kommunistiseen puolueeseen. Eihän kommunistihallituksessa voi elafanttipoliitikkoja olla," perusteli Ananda.
"Entäs Premasirin rooli oman maakuntansa elefanttipoliitiikkona samanaikaisesti?", kyselin hämmästyneenä. "Ei hätää! Gallessa hän on sitten elefanttipoliitikko" kertoi Ananda ja jatkoi: "Minä tiedän, että Sinun on vaikea ymmärtää tällaista. Vain Sri Lankassa tämä on mahdollista"
En puhunut Anandalle mitään Jörn Donnerista......!
ONNETON VAAKA
Marja oli käynyt Coolmanin kanssa lääkeostoksilla Callen lääketukussa. Suhteilla jyllätään. Lääkkeet ovat tosi halpoja täällä. Toivolan uusi lääkärimme oli tehnyt puutelistan. Lähes 40.000r eli n. 300? edestä kolme suurta pahvilaatikollista lääkkeitä. Vielä Marja haki terveydenhoitohuoneeseen kodintarvikeliikkeestä henkilövaaan. Hintalapussa oli 1250 r (8 ?), mutta kauppias sanoi hinnaksi 1500r. Miksi? "Se on turistihinta. Ja se on ihan sopiva hinta rouvan Ladys Roomiin," erehtyi tämä onneton yrittäjä selittämään meidän rouvalle.
Marja oli väsynyt ja tuskastunut lääkeurakan jälkeen ja hermostui toden teolla. Coolman kertoi, että hän jo luuli Marjan kopasevan vaaalla kauppiasta päähän. "TÄMÄ EI TULE MIHINKÄÄN LADYS ROOMIIN, VAAN UNOHDETTUJEN LASTEN LASTENKODIN TERVEYDENHOITOHUONEESEEN...." riemastui meidän Marja (osaa olla joskus, ihan ihan harvoin, melkoisen painavasanainen). Voi kauppiasparkaa, mutta niin tehokas oli Marjan reaktio, että mies änkytti tiskin takaa: "Oukey oukey. Sopisiko 1000 rupiaa??
Veimme lääkkeet ja vaaan Toivolaan. Koepunnitukset tehtiin ja olin astumassa vaaan päälle kun Marja kiljaisi, et älä vaan astu sen päälle, se hajoaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaimo ylireagoi yleensä ja kevyesti nousin vaaalle.
Jos se olisi ollut puhuva vaaka, olisi se varmaan kehottanut pois, mutta puhumattomana se reagoi hyvin brutaalisti. Se hajosi tuhannen kappaleen päreiksi. Ihan totta. Olin lähellä masentua. Lupasin ostaa omilla rahoillani ensi tilassa uuden. Tuskinpa saan 1000 rupialla. Kun minulle tulikin kiire lähteä kotiin, kuulin vielä nurkan takaa kun henkilökunta nauroi. Heitä on sitten helppo naurattaa.
MITEN SELVITÄ
YHDELLÄ LENKILLÄ 2 VIIKKOA
Tulin kotiin. Masentuneena lohkaisin sinisestä lenkistä puolen sentin siivun. Tiedättekö muuten, miten suomalainen mies pystyy herkuttelemaan yhdellä sinisellä lenkillä melkein 2 viikkoa? Muistuttaa päivittäin vaimoaan, että tämähän on kasvissyöjä.
KANELISAVUSAUNASSA
Premasiri oli ratkaissut keskiviikkoillan tilaisuuden hienosti. Normaalit turvatoimet olisivat aiheuttaneet vain lisää vaaratilanteita. He saapuivat pimeän tullen kolmella siviiliautolla yksitellen. Premasiri 11- ja 12-vuiotiaitten poikiensa kanssa ja hänen hyvä ystävänsä niin ikään samanikäisten poikiensa kanssa. Kaksi sihteereistään Premasiri oli ottanut mukaan myös. Autokuskit olivat tietenkin samalla turvamiehiä ja siviilipuvuissa. Eli kaikki sujui hyvin huomaamattomasti. Naapurit eivät ainakaan kyselleet mitään jälkeenpäin.
Itse tilaisuus oli lämmin, muutenkin kuin sään puolesta. Otimme tervetulolimonadit ja vaihdoimme eri kielten hölökyn kölökyn sanoja. Vahingossa lausahdin gastrovia -sanankin, josta ministeri sai aiheen kysellä Suomen suhdetta suureen naapuriinsa, Venäjään.
Olen visusti pidättäytynyt kommentoimasta hänelle Sri Lankan sisäpoliittisia asioita, mutta tästä mielettömästä sodasta olen halunnut kertoa jotain. Tässä oli tilaisuuteni:
Pidin noin puolen tunnin esitelmän Suomen viime sodista. Kerroin, kuinka 4 miljoonaa suomalaista taisteli yli 200 miljoonaa venäläistä vastaan. Pojat kuuntelivat hiiren hiljaa ja isäministeri käänsi puheeni ymmärrettäväksi englanniksi (Mitäkö kieltä minä puhuin? San se. Luulin, että englanniksi) Vanhalta kansakoulunopettajalta löytyi muistilokeroista jännittäviä juttuja. Lopuksi pääsin kliimaksiin:
Kerroin kuinka ihme oli mahdollista. Kerroin kuinka etelä-venäjältä, Sri Lankan lämpötiloista tuotiin sotilaita yli 40 asteen pakkaseen. Kerroin, kuinka koko kansa, työmiehestä herraan ja talonpoikaan. Kaikki olivat yhtenä miehenä ja naisena mukana puolustamassa. Kerroin, kuinka rauhanprosessi oli tuskainen ja että olemme nyt eläneet jo yli 60 vuotta ilman ainuttakaan kahakkaa. Ministeri sihteereineen puolestaan oli hiiren hiljaa.
Sain sanotuksi, että jos sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen ministeri saisi edes hiukan hallituksessaan vaikuttaa tamilisodan loppumiseen, hän olisi hoitanut toimenkuvansa upeasti. Kerroin, että tänä talvena kummilasten vanhempia oli tulossa tänne useita satoja. Nyt sodan pelossa luku jäi muutamaan kymmeneen. Hiukan minua kylmäsi voimakas kannanottoni. Ja millä kielitaidolla. Mutta yritystä ja sydäntä oli senkin verran enemmän.
Lopussa Premasiri oli pitkään hiljaa. Otti kaksin käsin käsistäni kiinni, ja sanoi: "Haluan tulla Suomeen, sinun kylmään kotimaahasi, jossa ihmisillä on lämmin sydän". Sanoin leikkisästi, et tervetuloa heti kun olette saaneet rauhan aikaan. Ennen sitä ei ole mitään asiaa. Ja sitten saunaan. Ihan Kekkosen malliin.
Voihan verokirja! Neljä keskenkasvuista poikaa ja ministeri pitivät minua pilkkanaan mennen tullen. Uuvuin jo kolmannen löylykerran jälkeen. On näillä lämmönsietokykyä!
Ennen lähtöä Premasiri vielä kertoi keskustelleensa viime maanantaina Light Housessa - 12 km meiltä - (jonne Tsunamin jälkeen Sri Lankaa avustaneiden maiden edustajat oli kutsuttu) 20 minuuttia vieressään istuvan Presidentin kanssa. Varmuuden vuoksi en siteeraa asioita, mutta on edes - siis: on edes - toiveita asioiden paranemisesta. Uskon, että Premasiri hoitaa postinsa kunniakkaasti. On ainakin yritetty yrittää.
HIRVITTÄVÄ
JÄLLEENNÄKEMINEN
Nukuin seuraavana aamuna pitkään. Haistelin kanelintuoksuisia kainaloitani lakanoiden välissä. Rauhan rikkoi infernaalinen huuto pihalta. Marja juoksi naama valkoisena ja iho kananlihalla (huom! +30 astetta ulkona). Ja huuto oli kuin Rymättylän Poikon kyläkokouksessa koulukuljetuksia käsiteltäessä.
Marja oli viemässä Kaisa äidille ja pennuille ruokaa. Kun hän avasi sulkupadolle johtavan portin, häntä kohtaan syöksähti silmänräpäyksessä jättiläisvaraani. Se oli noin metrin päässä hänestä. Idi Amin oli palannut.
Koiranpennut pyörivät jaloissa, joten olen varma, että koiranpennuillakin on oma suojelusenkelinsä, joka lähetti Marjan paikalle. Marjasta lähtee kyllä käsittämätön desibelimäärä tarvittaessa. Harvoin näille desibeleille on ollut näin hyödyllistä käyttöä.
Hitaasti, mutta kankeasti syöksyin padolle. Tempaisin matkaan Keken kobria varten jemmaaman rautaputken pätkän. Ankkelikin oli herännyt aamupäiväuniltaan ja Ananda kurvasi samanaikaisesti pihalle.
Idi Aminista ei näkynyt jälkeäkään. Hän oli kohdannut voittajansa. En uskaltanut kertoa Marjalle arviotani, mutta kiitos Marjalle ja hänen enkeleilleen. Muuten kaikki olisikin ollut liian hyvin, mutta Vain Keke ja Veka pyörivät jaloissa. Jussi oli poissa. Saamarin Idi. Kaisa äiti oli lähtenyt hetkeksi pois, ja tuo hirviö käytti tilanteen vihdoin hyväkseen.
Poistuimme portista murheellisina pihallemme. Sitten kuulin äänekästä vikinää. Onkkeli nosti juuri Jussia niskavilloista kahden kiven välistä. Jussi oli vahingoittumaton. Kun Onkkeli nosti Jussin vesipuhvelijogurttikipon viereen, se työnsi päänsä suoraan jogurttiin. Keke ja Veka nuolivat hetkessä sen pään puhtaaksi. Elämä jatkui sittenkin.
Naapurini kysyi minulta tänään, että tiedänkö, minkä rangaistuksen saa Sri Lankassa kaksinnaimisesta?
-En todellakaan ole kuullut !
-Kaksi Anoppia.
Tällä viikolla tapahtui paljon paljon muitakin mukavia ja mielenkiintoisia asioita, mutta jätän ne itselleni muistojen galleriaan. Edellä olevissakin on lukijalle varmasti tarpeeksi sulattelemista.
Tule sinäkin mukaan ryhmäkummiksi auttamaan heitä, jotka monet ovat ehtineet jo unohtaa. Täytä kummilomake.
Viikko oli kuin tilkkutäkki.
Lämmin ja kaunis.
terveisin
Pentti-Oskari
PS. Lauantaina saimme lisävahvistusta avustustyöntekijöidemme joukkoon. Hope for Sri Lanka ry:n - hienon yhteiskumppanimme perustajat ja kaikki kaikessa - Titta ja Veka Liiman saivat lauantaina esikoisensa. Paino 2140g. Viestitin, että samaa kaliperiä kuin kuopuksemme Karioskari oli tullessaan.
Toivottavasti heidän lapsensa ei kasva yhtä isoksi kuin meidän "Pikku-Oskari" joka täytti sunnuntaina neljännesvuosisadan. Liimannien esikoinen on nimittäin tyttö.
Olen saanut Lotus Hill kummien valtuutuksen ja toivotan kolmikolle niin paljon onnea, että varmaan riittää. Myös ystävät täältä Sri Lankasta lähettävät terveisiä ja Banagala siunauksen.
VIIKKO KUIN TILKKUTÄKKI
Olen kuullut, että joskus jotkut pitkään yhdessä olleet pariskunnat takkuavat pienissä asioissa. Meille tuli eri ymmärrys. Kerroin, että lapsena 4-H leireillä luontokisoissa tytöt arvioivat aina kaikki matkat ja mitat mettään. Marja sanoi, ettei pidä alkuunkaan paikkaansa. "Arvioi nyt esimerkiksi kuinka korkea on tsunamin muistomerkkipatsas Buddha?" -24.5 metriä, latasin hilseestä. Entäs Sinun arviosi? "Se on tosi korkea, noin 300 metriä", arvioi Marja. Soitimme Banagalalle. "Patsas on hiukan yli 24 metriä korkea!"
Myönsin olevani jälleen väärässä. Naiset ovat sitten mukavaa väkeä. Taatusti pärjää kun myöntelee vaan mitä merkillisimpiä asioita. Kuten esim. Buddhan patsaan korkeutta. Eihän sillä ole mitään merkitystä?
ONNEA TUOTTAVAT
KOULULAUKUT
Ananda kävi jättämässä pitkän listan koululaukkujen jakopaikoista. Ympäri saarta - melkein. Ehdotin, että ne jaettais kertareissulla kuorma-autoilla samaan syssyyn joka paikkaan. Nykysysteemillä menee aikaa, polttoainetta ja soodavettä mittaamattomasti.
"Etko Sinä Oskari ymmärrä?" tuskastui Ananda. "Kun Sinä anta koululaukku, sinä pitä itse anta se oma käsi. Sinä seiso, ku lapsi kumarta ja sinä silittä lapse päätä ja sit te molemma hymyile ja molemma on onnelline. Sillo koululaukku anta lapsel onne. Etkö Sinä halu, että koululaukku anta lapsel onne?"
(Ananda on siitä mukava mies, että kun vähän hermostuu, suomenkielen varastot aukeavat kummasti. Minäkin haukuin hermostuksissani yhden tuk-tuk -kuskin kun haukkui minua homoksi. Jälkeenpäin en edes muista millä kielellä, mutta perille meni.)
Korostin ymmärtäväni. Häpeissäni mutisin jotain seuraavasta lähtöajasta, jonka ilomielin siirtäisin herätyskelooni.
10 VAMMAISOPPILAAN LUOKKA
2000 OPPILAAN KOULUSSA
Sunnuntaiaamuna nousimme klo 6 ylös ja autoon. Lapset valkoisissa vaatteissaan vaelsivat kylänsä temppeliin, enkelikouluun. Pyhäkouluun. Viivähti vertaus mielessäni kotomaahamme, jossa samanikäiset hoipertelavat samaan aikaan diskosta kotiinsa. Sitä sanotaan kulttuurieroksi.
Kohteemme oli vain 3 tunnin ajomatkan päässä. Taas tuli samanlainen olo kuin saunareissulla: Ei oikein huvittaisi mennä, mutta kun on ollut, toteaa, että olipa hyvä, että menin.
NAURUN SIEMEN
ON NAURU
Bulladsingal niminen syrjäinen kylä. 2000 oppilaan ja 106 opettajan koulu. Tunnelma oli hieno. Paikka on niin syrjäinen että tuskinpa monikaan lapsista valkoista on nähnyt. Vietimme Marjan kanssa tuon suuren lapsilauman keskellä pitkän tovin. Seurasimme toisiamme ja molemmat osapuolet nauroivat. Välillä aivan vääränä.
Ehkä he nauroivat meitä ja me nauroimme heidän nauruaan. Uskomaton fiilis. Vedet silmissä kaikilla - naurusta. Mistähän se nauru oikein alkoi? Marja väitti, että se johtui paitani juoponnapituksesta. Mutta eihän 2 nappia voi olla juopponapissa? Eihän?
Sitten kun aloimme puhua 10 sanan small-talkkia, siitä vasta nauru syntyi. Se is my haspend, näytin Marjaa ja I am ses vife, kerroin sujuvalla englanninkielelläni. Ja ajatelkaa, lasten naurusta ei meinannut tulla loppua. Se vaan harmitti, kun en ymmärtänyt, miksi Saara - eikun Marja nauroi.
PRODEERATUT KOULULAUKUT
Lapsille jaettiin koululaukkuja, joihin tehdas oli prodeeranut Lotus Hill Projekt -nimen. Samoin kouluvihkoihin oli painettu kansilehti. Kaikki veloituksetta.
Lapsihalvauksen vuoksi liikuntakyvytön poika sai pyörätuolin. Voi sitä kiitollisuutta, mitä hän hehkui. Tykästyimme tähän kouluun, kylään ja ihmisiin ihan valtavasti. Heillä oli jopa 10 vammaisen oma luokka. Sillä lailla.
Premasiri ei ollut paikalla, vaan ykkössihteerinsä tuurasi häntä. Presidentiltä oli tullut pikainen käsky saapua Colomboon. Ja nyt sitten ministerivaihdokset toteutetaan, tuumin. Mutta lottovoitto meille jo näinkin, vaikka Premasiri pudotetaan hallituksesta. Sain puhuttua sihteeri Mahille vähän tästä vammaisasiasta ja sovimme jatkavamme aiheesta myöhemmin.
Paluumatka tehtiin "oikotietä" kärrypolkuja myöten. Kuvankauniita maisemia. Kumpuilevia mäkiä, jokia ja teeviljelmiä. Riisipeltoja ja laumoittain vesipuhveleita. Suunnittelen lahjoittavani Mahindalle autoonsa uudet iskuvaimentajat.
YHTEISTYÖKUMPPANIMME
SAIKIN YLENNYKSEN
Kotomatkalla pysähdyimme syömään Ambalankodassa. Kesken kaiken soi Anandan kännykkä. Näin kirkastuneen ilmeen. "Se oli Mahi, Presidentti oli nostanut Premasirin hallituksessa ykkösketjuun. Premasiri kysyy, että voimmeko juhlistaa tapausta ensi keskiviikkona kotonamme Nagandessa heti Toivolan koululaukkuseremonioiden jälkeen?? Hän haluaisi jälleen kanelipuusavusaunaan?
Tässähän tulee ihan kekkosmainen olo. Savusaunassa pehmitetään sitten herrat oikein kunnolla.
Tultuamme kotiin keitin vahvat kahvit ja valmistumista odotellessa hiukan huilasimme. Joimme kahvit myöhemmin illalla. Vasenuid aga önnellik, sanoisi eestin poika.
On hienoa, että nämä päivät on koettu. Niitähän ei koskaan tarvitse vaihtaa pois. Elämän pääomaa kertyy......
VESIPÄÄ POIKA OLI
ALKANUT PUHUA
Kaikille oman kylän lapsille olimme ilmoittaneet, että yhteinen koululaukkujen jako on 30.1. Yhteisellä tilaisuudella säästymme jatkuvasta trafiikista. Paikalle saapui 38 lasta ja heidän saattajansa (perhe ja osa sukua). Oli tosi mukava tilaisuus. Jaoimme limonadia ja keksejä ja bompaa (karkkia). Laukut sisältöineen koulua käyville. 12 vuoden tuttavuuden jälkeen oli mielenkiintoista huomata kuinka monessa perheessä oli menossa jo sukupolven vaihdos. Pieni kummityttömme vuosien takaa saapui omien lastensa kanssa.
Kiintyminen näihin ihmisiin joiden kanssa on koettu koulunkäynnin tuskat, orpous, äidin hilpaisu toisen miehen kyytiin tai isän ryyppääminen ja kuolema. On yhdessä koettu tsunami ja sen jälkeisen ajan tuskat. Eletään aikalailla yhtä. Se tekee olon kotoisaksi.
Aiemmin olimme käyneet pankissa ja siirtäneet kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville perheenäideille 1400 rupiaa (n.10?) per koululapsi nostettavaksi kuukausittain. Osa yhteisökummiemme perheitä, osa vuosien mittaan mukaan tulleita väliinputoajia.
Haluan jälleen korostaa, että resurssimme eivät riitä yksittäisten kummilapsien hankintaan ja hoitamiseen. Leijona-järjestö tekee sen ammattitaidolla ja pitkällä kokemuksella. Omalla perheellänikin on heidän kauttaan ollut lukuisia kummilapsia ja on vieläkin. Me jatkamme ryhmäkummiustyötämme ja olemme yhä enemmän vakuuttuneet sen saavutuksista.
Kylän lasten joukossa oli myös ennen tsunamia rakentamiemme nk. hetteikköperheiden jäseniä, mm. vesipää poika. Olemme avustaneet äitiä sairaalakulujen maksamisessa jo vuosia. Äskettäin eräs turkulainen perhe otti huolekseen jatkotoimet. Vielä ennen tsunamia hän oli apaattinen, ei kävellyt eikä puhunut. Hymyili kyllä. Nyt tämä sama vesipääpoika puhua pulputti niin, etteivät muut tahtoneet suunvuoroa saada. Poika käy myös esikoulua. Tulipa taas hyvä mieli.
TOIVOLAN VUORO
JOULULAUKKUPROJEKTISSA
Kuukauden viimeisenä päivänä Premasiri oli lähtenyt saattueineen jo ennen klo kuutta hallintokeskuksestaan Colombosta. Hambaantotan kylän koulun pihalla oli kaikki valmista saapuessamme sinne. Toivolan lastenkodin lisäksi kylän muita lapsia oli yhteensä 230. Kaikille jaettiin koulureput.
Viime joulun alla helsinkiläisen Henry H:n firman joulurahoilla ostettiin myös koulukengät. Nyt Henry halusi uudet kengät samoille lapsille. Perusteli sitä sillä, että jospa jotkut kengät ovat säilyneet vuoden jälkeen käyttökelpoisena, ne siirtyvät veljelle tai siskolle tai naapurin lapselle. Kierrätystä sekin. Oikeassa Henry on.
Tuore ministeri piti lähes puolen tunnin puheen. Oli uskomatonta, millaisen vuorovaikutuksen hän sai lapsiin. Alan yhä enemmän pitää hänestä. Ei noussut nimitys hattuun, vaikka saattue suurenee. Ruohonjuuritasolla jaksaa kulkea kansan keskuudessa. Sisareni Leena oli käynyt netissä kurkkaamassa. Mies oli aikanaan Gallen pormestari ja sitten alueen maaherra ja elefanttipuolueen vahva mies.
KAHDELLA PALLILLA,
KAHDESSA PUOLUEESSA
Kävimme Anandan kanssa merkillisen keskustelun. Ihmettelin sitä, että Premasiri oli päässyt hallitukseen oppositiopuolueen edustajana. Kommunistinen Presidenttihän on tunnetusti kova omiensa suosija. Nyt siirtyi uuteen hallitukseen 5 ennen opposition elefanttipuolueessa ollutta. Miten se on mahdollista? "Ne muutti puoluetta ja siirtyivät kommunistiseen puolueeseen. Eihän kommunistihallituksessa voi elafanttipoliitikkoja olla," perusteli Ananda.
"Entäs Premasirin rooli oman maakuntansa elefanttipoliitiikkona samanaikaisesti?", kyselin hämmästyneenä. "Ei hätää! Gallessa hän on sitten elefanttipoliitikko" kertoi Ananda ja jatkoi: "Minä tiedän, että Sinun on vaikea ymmärtää tällaista. Vain Sri Lankassa tämä on mahdollista"
En puhunut Anandalle mitään Jörn Donnerista......!
ONNETON VAAKA
Marja oli käynyt Coolmanin kanssa lääkeostoksilla Callen lääketukussa. Suhteilla jyllätään. Lääkkeet ovat tosi halpoja täällä. Toivolan uusi lääkärimme oli tehnyt puutelistan. Lähes 40.000r eli n. 300? edestä kolme suurta pahvilaatikollista lääkkeitä. Vielä Marja haki terveydenhoitohuoneeseen kodintarvikeliikkeestä henkilövaaan. Hintalapussa oli 1250 r (8 ?), mutta kauppias sanoi hinnaksi 1500r. Miksi? "Se on turistihinta. Ja se on ihan sopiva hinta rouvan Ladys Roomiin," erehtyi tämä onneton yrittäjä selittämään meidän rouvalle.
Marja oli väsynyt ja tuskastunut lääkeurakan jälkeen ja hermostui toden teolla. Coolman kertoi, että hän jo luuli Marjan kopasevan vaaalla kauppiasta päähän. "TÄMÄ EI TULE MIHINKÄÄN LADYS ROOMIIN, VAAN UNOHDETTUJEN LASTEN LASTENKODIN TERVEYDENHOITOHUONEESEEN...." riemastui meidän Marja (osaa olla joskus, ihan ihan harvoin, melkoisen painavasanainen). Voi kauppiasparkaa, mutta niin tehokas oli Marjan reaktio, että mies änkytti tiskin takaa: "Oukey oukey. Sopisiko 1000 rupiaa??
Veimme lääkkeet ja vaaan Toivolaan. Koepunnitukset tehtiin ja olin astumassa vaaan päälle kun Marja kiljaisi, et älä vaan astu sen päälle, se hajoaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaimo ylireagoi yleensä ja kevyesti nousin vaaalle.
Jos se olisi ollut puhuva vaaka, olisi se varmaan kehottanut pois, mutta puhumattomana se reagoi hyvin brutaalisti. Se hajosi tuhannen kappaleen päreiksi. Ihan totta. Olin lähellä masentua. Lupasin ostaa omilla rahoillani ensi tilassa uuden. Tuskinpa saan 1000 rupialla. Kun minulle tulikin kiire lähteä kotiin, kuulin vielä nurkan takaa kun henkilökunta nauroi. Heitä on sitten helppo naurattaa.
MITEN SELVITÄ
YHDELLÄ LENKILLÄ 2 VIIKKOA
Tulin kotiin. Masentuneena lohkaisin sinisestä lenkistä puolen sentin siivun. Tiedättekö muuten, miten suomalainen mies pystyy herkuttelemaan yhdellä sinisellä lenkillä melkein 2 viikkoa? Muistuttaa päivittäin vaimoaan, että tämähän on kasvissyöjä.
KANELISAVUSAUNASSA
Premasiri oli ratkaissut keskiviikkoillan tilaisuuden hienosti. Normaalit turvatoimet olisivat aiheuttaneet vain lisää vaaratilanteita. He saapuivat pimeän tullen kolmella siviiliautolla yksitellen. Premasiri 11- ja 12-vuiotiaitten poikiensa kanssa ja hänen hyvä ystävänsä niin ikään samanikäisten poikiensa kanssa. Kaksi sihteereistään Premasiri oli ottanut mukaan myös. Autokuskit olivat tietenkin samalla turvamiehiä ja siviilipuvuissa. Eli kaikki sujui hyvin huomaamattomasti. Naapurit eivät ainakaan kyselleet mitään jälkeenpäin.
Itse tilaisuus oli lämmin, muutenkin kuin sään puolesta. Otimme tervetulolimonadit ja vaihdoimme eri kielten hölökyn kölökyn sanoja. Vahingossa lausahdin gastrovia -sanankin, josta ministeri sai aiheen kysellä Suomen suhdetta suureen naapuriinsa, Venäjään.
Olen visusti pidättäytynyt kommentoimasta hänelle Sri Lankan sisäpoliittisia asioita, mutta tästä mielettömästä sodasta olen halunnut kertoa jotain. Tässä oli tilaisuuteni:
Pidin noin puolen tunnin esitelmän Suomen viime sodista. Kerroin, kuinka 4 miljoonaa suomalaista taisteli yli 200 miljoonaa venäläistä vastaan. Pojat kuuntelivat hiiren hiljaa ja isäministeri käänsi puheeni ymmärrettäväksi englanniksi (Mitäkö kieltä minä puhuin? San se. Luulin, että englanniksi) Vanhalta kansakoulunopettajalta löytyi muistilokeroista jännittäviä juttuja. Lopuksi pääsin kliimaksiin:
Kerroin kuinka ihme oli mahdollista. Kerroin kuinka etelä-venäjältä, Sri Lankan lämpötiloista tuotiin sotilaita yli 40 asteen pakkaseen. Kerroin, kuinka koko kansa, työmiehestä herraan ja talonpoikaan. Kaikki olivat yhtenä miehenä ja naisena mukana puolustamassa. Kerroin, kuinka rauhanprosessi oli tuskainen ja että olemme nyt eläneet jo yli 60 vuotta ilman ainuttakaan kahakkaa. Ministeri sihteereineen puolestaan oli hiiren hiljaa.
Sain sanotuksi, että jos sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen ministeri saisi edes hiukan hallituksessaan vaikuttaa tamilisodan loppumiseen, hän olisi hoitanut toimenkuvansa upeasti. Kerroin, että tänä talvena kummilasten vanhempia oli tulossa tänne useita satoja. Nyt sodan pelossa luku jäi muutamaan kymmeneen. Hiukan minua kylmäsi voimakas kannanottoni. Ja millä kielitaidolla. Mutta yritystä ja sydäntä oli senkin verran enemmän.
Lopussa Premasiri oli pitkään hiljaa. Otti kaksin käsin käsistäni kiinni, ja sanoi: "Haluan tulla Suomeen, sinun kylmään kotimaahasi, jossa ihmisillä on lämmin sydän". Sanoin leikkisästi, et tervetuloa heti kun olette saaneet rauhan aikaan. Ennen sitä ei ole mitään asiaa. Ja sitten saunaan. Ihan Kekkosen malliin.
Voihan verokirja! Neljä keskenkasvuista poikaa ja ministeri pitivät minua pilkkanaan mennen tullen. Uuvuin jo kolmannen löylykerran jälkeen. On näillä lämmönsietokykyä!
Ennen lähtöä Premasiri vielä kertoi keskustelleensa viime maanantaina Light Housessa - 12 km meiltä - (jonne Tsunamin jälkeen Sri Lankaa avustaneiden maiden edustajat oli kutsuttu) 20 minuuttia vieressään istuvan Presidentin kanssa. Varmuuden vuoksi en siteeraa asioita, mutta on edes - siis: on edes - toiveita asioiden paranemisesta. Uskon, että Premasiri hoitaa postinsa kunniakkaasti. On ainakin yritetty yrittää.
HIRVITTÄVÄ
JÄLLEENNÄKEMINEN
Nukuin seuraavana aamuna pitkään. Haistelin kanelintuoksuisia kainaloitani lakanoiden välissä. Rauhan rikkoi infernaalinen huuto pihalta. Marja juoksi naama valkoisena ja iho kananlihalla (huom! +30 astetta ulkona). Ja huuto oli kuin Rymättylän Poikon kyläkokouksessa koulukuljetuksia käsiteltäessä.
Marja oli viemässä Kaisa äidille ja pennuille ruokaa. Kun hän avasi sulkupadolle johtavan portin, häntä kohtaan syöksähti silmänräpäyksessä jättiläisvaraani. Se oli noin metrin päässä hänestä. Idi Amin oli palannut.
Koiranpennut pyörivät jaloissa, joten olen varma, että koiranpennuillakin on oma suojelusenkelinsä, joka lähetti Marjan paikalle. Marjasta lähtee kyllä käsittämätön desibelimäärä tarvittaessa. Harvoin näille desibeleille on ollut näin hyödyllistä käyttöä.
Hitaasti, mutta kankeasti syöksyin padolle. Tempaisin matkaan Keken kobria varten jemmaaman rautaputken pätkän. Ankkelikin oli herännyt aamupäiväuniltaan ja Ananda kurvasi samanaikaisesti pihalle.
Idi Aminista ei näkynyt jälkeäkään. Hän oli kohdannut voittajansa. En uskaltanut kertoa Marjalle arviotani, mutta kiitos Marjalle ja hänen enkeleilleen. Muuten kaikki olisikin ollut liian hyvin, mutta Vain Keke ja Veka pyörivät jaloissa. Jussi oli poissa. Saamarin Idi. Kaisa äiti oli lähtenyt hetkeksi pois, ja tuo hirviö käytti tilanteen vihdoin hyväkseen.
Poistuimme portista murheellisina pihallemme. Sitten kuulin äänekästä vikinää. Onkkeli nosti juuri Jussia niskavilloista kahden kiven välistä. Jussi oli vahingoittumaton. Kun Onkkeli nosti Jussin vesipuhvelijogurttikipon viereen, se työnsi päänsä suoraan jogurttiin. Keke ja Veka nuolivat hetkessä sen pään puhtaaksi. Elämä jatkui sittenkin.
Naapurini kysyi minulta tänään, että tiedänkö, minkä rangaistuksen saa Sri Lankassa kaksinnaimisesta?
-En todellakaan ole kuullut !
-Kaksi Anoppia.
Tällä viikolla tapahtui paljon paljon muitakin mukavia ja mielenkiintoisia asioita, mutta jätän ne itselleni muistojen galleriaan. Edellä olevissakin on lukijalle varmasti tarpeeksi sulattelemista.
Tule sinäkin mukaan ryhmäkummiksi auttamaan heitä, jotka monet ovat ehtineet jo unohtaa. Täytä kummilomake.
Viikko oli kuin tilkkutäkki.
Lämmin ja kaunis.
terveisin
Pentti-Oskari
PS. Lauantaina saimme lisävahvistusta avustustyöntekijöidemme joukkoon. Hope for Sri Lanka ry:n - hienon yhteiskumppanimme perustajat ja kaikki kaikessa - Titta ja Veka Liiman saivat lauantaina esikoisensa. Paino 2140g. Viestitin, että samaa kaliperiä kuin kuopuksemme Karioskari oli tullessaan.
Toivottavasti heidän lapsensa ei kasva yhtä isoksi kuin meidän "Pikku-Oskari" joka täytti sunnuntaina neljännesvuosisadan. Liimannien esikoinen on nimittäin tyttö.
Olen saanut Lotus Hill kummien valtuutuksen ja toivotan kolmikolle niin paljon onnea, että varmaan riittää. Myös ystävät täältä Sri Lankasta lähettävät terveisiä ja Banagala siunauksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)