Naantalissa 30.04.2007
SRI LANKA TÄNÄÄN
Ohessa lyhyt tänään saaapunut raportti Sri Lankasta:
"Sähköt katkaistiin kaupungista (pääkaupunki Colombo). Ihmiset olivat katsomassa telkkarista krikettiä, joka on heidän kansallisurheilunsa. Maailmanmestaruuskisa vielä! (Meidän viidakkopolullakin naapurit läiskivät laudankappaleilla sitä krikettiä). Kolme säiliötä palaa, kertovat paikalliset. Kaasu- ja öljysäiliöitä armeijan koneitten tankkaukseen. Kaaosta ja sekasortoa. Maavoimat tulittivat viime yönä tykeillä eri suunnista ja kaupunginosista (Colombo, Ratmalana, Wattala, Negombo, Kolonnawa, Rajagiriya) taivaalle. Eipä ole kiva nukahtaa tykkien mäiskeeseen.
Tamilitiikerit eivät ole kommentoineet asiaa lehdistölle. Hallituksen ilmavoimat kävivät vielä viime yönä pudottamassa 8 pommia tamilisissien alueelle Vanniin.
Viime tiistaina tamililit hyökkäsivät Jaffnaan korkeasti suojellulle hallituksen alueelle (High Security Zone). Ja lensi sitten takaisin Vanniin matalalla korkeudella.. Oh mitä röyhkeyttä!
Torstain uutisten mukaan tamilit kävivät silloinkin kahdella koneella Colombossa aamupäivällä klo 11 Puttalam -järven yllä. Ja sähköt olivat taas pois keskiyöhön asti. Keneltähän mahtaa hermo tässä ekaks mennä?"
JÄRJETÖN SOTA
Raportista saa kyllä hurjan kuvan tapahtumista. Todellisuudessa 70% maasta on täysin rauhallista. Mukaan lukien meidän operointialueemme etelässä. Raportti osoittaa, kuinka "lapsellisesti " sotaa käydään. Sissit lentävät pikkuisilla potkurikäyttöisillä siviilikoneillaan matalalla koko saaren yli pohjoisen tukikohdastaan pääkaupunkiin ja pudottavat pomminsa ilman minkäänlaista estettä. Missä on ilmavalvonta? Tutkat? Ilmatorjunta?
Ulkopuolisen arvion mukaan hallitus ei voinut kuvitellakaan sissien "ilmavoimien" perustamista. Hyökkäys tuli siis väärästä suunnasta. Ylhäältä. Ilmasta. En missään nimessä halua romantisoida järjetöntä sotaa, mutta väistämättä tulee mieleen Davidin ja Goljatin kaksintaistelu.
SOTAA KUIN KREIVIN AIKAAN
Biafran sodan aikana Afrikassa ruotsalainen kreivi von Rosen aiheutti valtavaa sekasortoa lentelemällä pienellä Cessna 154 koneellaan hallituksen joukkojen ytimeen. Kolmen matkustajapaikan sijaan kreivi oli lastannut lähes kotitekoisia pikku pommeja, joita hän heitteli ikkunasta suuren armeijan niskaan. Sokka hampaisiin, irti ja ulos ikkunasta. Pieni kaarros sivuun, ettei räiskeet likasta koneen pohjapeltiä. Mauttomasti sanottuna, se oli oikeanlaista sotaa.
Edellisissä päiväkirjoissani näitte valokuvan tiikereiden "lentovoimien kalustosta". Samanlaisia pieniä siviilikoneita. Vähän vaan aggressiivisemmin varustettuna. Ja kreivin lailla palmun latvoja hipoen takaisin läpi koko saaren vahingoittumattomana tukikohtaan, piiloon palmujen lehvästön alle.
Jos olisin hallituksen asioista vastaava, häpeäisin itseni maan alle. Kyse ei ole yhdestä eikä kahdesta kerrasta. Aina nämä "sotakoneet" yllättävät kerta toisensa jälkeen.
Vaikka kaikki näyttää kuin takapihan pum pum -leikiltä, todellisuus on murheellinen. Tälläkin hetkellä kymmenet tuhannet ihmiset ovat lähteneet taisteluita pakoon kotiseudultaan. Pahat kielet kertovat, että tamilitiikereiden päälliköiden perheet voivat Norjassa leppoisasti. Isukit käyvät välillä lomalla siellä ja tulevat välillä "hommiin" paratiisisaarelle.
Merkillinen sota ja merkillinen toteutus. Olen kuullut mitalin molemmat puolet useaan kertaan. Kantaa en ota puoleen sun toiseen. Vaan ainoastaan rukoilen, että mielettömyys loppuisi. Paratiisisaarella on heikko-osaisilla muutoinkin vaikeaa. Ei tässä enää sotaa tarvittaisi.
HEIKOT KÄRSIVÄT
Tsunami aiheutti erityisesti tamilialueilla hirveää tuhoa. Kärsijöinä lähes aina muutoinkin heikko-osaiset, joiden kodit oli rakennettu ei kenenkään maalle rannan läheisyyteen. Heikkoja rötisköjä. Paremmin toimeentulevilla oli tontti kauempana rannasta ja tiilistä muuratut kodit. Useimmiten ne säilyivät vahingoittumattomina.
Meidänkin operointialueelle on rakennettu 20-40 km matkan päähän rannasta keskelle viidakkoa suuria, useiden satojen talojen ryppäitä avustusrahoilla. Vaan tyhjinä ovat. Ei kalastaja voi jättää venettään ja verkkojaan lojumaan vartioimatta rannalle. Rannalle nouseekin uudelleen "väliaikaisia" suojia kalastajille. Niissä he asuvat.
VOLONTÄÄRIMME SUKKULOIVAT
Viimeksi kerroin, että palkkasimme ulkopuolisen juristin avuksemme tekemään rakennusurakkasopimusta.
Olikohan se viisasta. Homma etenee taas kuin Koreoiden välisissä neuvotteluissa. Neuvotellaan ensin siitä, mistä ylipäätään neuvotellaan.
Oikeanlaisen valtakirjatekstin löytäminen Kekelle tuntuu olevan nyt kiven takana. Katsotaan kuitenkin positiivisesti. Ehkä aika varmistaa oikeat ratkaisut. Ei pankistakaan lainaa saa, jos sitä hakee kiireellä. Heti nousee pankinjohtajan epäilevä sormi. Tutkitaas ensin, kun on noin kova kiire.
PAHOJEN POIKIEN VÄISTELYÄ
Joudumme muutoinkin nyt näköjään lykkäämään allekirjoitusta. Menossa on nyt myös nk. "väistöliikkeet" alueen pahojen poikien yrityksiltä. Se on todellisuutta ja osa paikallista kulttuuria. Ei yhtään mukavaa, mutta sekin kuuluu hoitaa. Olemme kyllä aikamoisia jääräpäitä, joten aiheettomien on turha odotella bonuksia.
Keke ja Ave kävivät Colombossa ja saivat Pirjon insinöörimieheltä rutkasti hyviä ohjeita ja neuvoja sopimuksen tekoon. Loistavaa, että meillä on apunamme paikallistuntemuksen omaava ammattilainen. Näin vältymme monelta haksahdukselta.
TOIVOLAN PESULA NOUSEE
Uudenvuoden vuoksi työmiehet pitivät viikon siestan. Nyt työt taas jatkuvat.
Ave lähetti ottamiaan kuvia, jotka oheisena.
TIILIKERÄYS
Jotta voisimme toteuttaa vammaisten koulutuskeskuksen saman tien valmiiksi asti, tarvitsemme rahallista lisätukea. Lotus Hill kummeilta olen saanut oivaltavia ideoita. Mutta lisää vastaanotetaan mieluisasti.
Suunnitelmamme on käynnistää tiilikeräys syykuussa. Menossa ovat myös vakavat neuvottelut kansallisen median kanssa, jota kautta saisimme näkyvyyttä hankkeellemme.
Jotkut ovat halunneet jo nyt siirtää rahaa rakennushankkeeseen ennen varsinaista tiilikeräyksen aloittamista. Teille, jotka olette malttamattomia:
HOPE FOR SRI LANKA RY
Tili 530500-212440
viite 20006 /tiilikeräys
Ai niin. Aivan meinasi unohtua:
Tarja ja pojat, Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara voivat mainiosti.
Bullad isäntämme keväthormonit lähtivät lentoon. Hän hilppasi aidan yli järveen ja ui kylälle. Pitkän rietastelureissun jälkeen (Onkkeli ja Keke hakivat häntä viikkokausia) hän palasi vihdoin kotiinsa. Häntä - ei vain kuvainnollisesti - koipien välissä nälkiintynyt takkuinen likainen ja paiseinen koira oli kuulemma surkea näky.
Kylämme eläinlääkäri aloitti hoidon. Eiköhän vahtikoira vielä siitä tokeennu. Koville otti kevätmielinen seikkailu. Lopettais nyt nuo yhden viikon seikkailut ja ottaisi Tarja Ladyn kumppanikseen. Vaan taitaa se Tarjakin olla varsin huikentelevainen. Sitä sanotaan koiranelämäksi. Ota niistä sitten selvää.
BULLAD JA SEN VELI
Kysyin kerran Onkkelilta Bullad -koiramme suvusta. Onkkeli kertoi, että vaikka Bullad elää varsin siivottomasti ja käy kylän naiskoirilla vähän väliä, on sillä ikää jo 8 vuotta. Eli koiraniäksi reippaanlaisesti. Bulladin velikoira oli kuulema ylikiltti ja säyseä. Tottelevainen, eikä koskaan käynyt kylän naiskoirilla. "Kuinka vanhaksi hän sitten eli?" kysyin uteliaana. "Kuusi kuukauden ikäiseksi," sanoi Onkkeli.
Terveisin
Pentti-Oskari
maanantai 30. huhtikuuta 2007
tiistai 24. huhtikuuta 2007
Intiassa kuukin on kuumempi
Naantalissa 23.4.2007
Lyhyt vierailumme Sri Lankassa päättyi. Lotus Hill rakennushanke käynnistyi. Detaljit käytiin läpi ja asiat sovittiin. Puolueeton ulkopuolinen juristi otti asiat kontrolliin ja läpikäytyään ne käynnistetään lopullinen allekirjoitustilaisuus. Keke jäi jälkihoitamaan.
INTIAN KUUMA KUU
3 tunnin lento Delhiin. Sri Lankan 28-30 astetta muuttui Intian 38-45 asteeseen.
Lapsuudestani muistan laulun:
"Intiassa kuukin on kuumempi-oohiio hei.
Vaan aurinko meillä on suurempi-oohio-hei
Kerran se lakkini sytytti-oohio hei.
Ja hiukset poltti mun päästäni-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan,
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan.
Voi siellä myytiin pullossa oohio-hei
Ja linnut siellä paistuivat ilmassa-oohio hei
Ja sen minä voin vaikka vannoa-ohiio hei
että seilasimme puolukkahillossa-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan."
Ajatelkaa. Ainakin 55 vuotta on aikaa siitä kun isäni viimeksi lauloi edellä olevan laulun koppafordilla ajellessamme Uudestakaupungista Yläneelle. Vieläkin sen melkein muistan.
Siinä laulussa oli jotain ihmeellisen eksoottista ja jännittävää. Siksi se jäi lähtemättömästi mieleeni. Uskomaton on ihmisen valikoiva muisti. Taitaa muuten olla ainoa laulu, jonka sanat muistan. Ja tiedän, etteivät nekään ole ihan oikein.
Nyt laskeuduimme Intian kuumuuteen. Kaikkein hauskinta oli se, että VOI SIELLÄ MYYTIIN PULLOSSA. Ihan oikeasti (myydään muuten Suomessakin). Eipä tiennyt lauluntekijä lähes sata vuotta sitten ennustajan lahjojansa.
Muita laulun väitteitä en ryhtynyt tarkistamaan. Puolukkahillossa seilaamisen uskon muutenkin.
Kyllä oli sen ajan (epäilen, että laulu on peräisin 20-30 luvulta - jos joku tietää, kertokaa) lauluntekijällä rikas mielikuvitus vai perustuneeko oikein omiin kokemuksiin?
KALLIS OLUT
Tulomatkalla koneen vaihto tapahtui myös Delhissä. Sen kokemuksista kerroin privaatisti Töytärin Jussille. En kehdannut julkisesti. Jussipa vastaan kirjoittamaan, että voisit Sinä valottaa päiväkirjassasi sitä "inhimillistäkin puolta". Joten tässä arvon lukijani: Mitään siihen lisäämättä, mitään pois ottamatta.
Ostimme lentokentältä kuohuviinilimonadit juhlistaaksemme rakennuspäätöstämme. Illalla hotellissa sitten juhlistimme. Kohteliaisuuttani autoin hieman Marjaa hänen osuutensa tuhoamisessa. Kun saavuimme hotelliin puoliyön jälkeen, aamu-uni maistui. Yli aamiaisen.
Lähdimme kaupunkikiertoajelulle pikkuautolla opaskuskin johdolla. Ilman aamiaisen tuomaa lievennystä kitalaki alkoi naksua jo puolilta päivin. Ehdotin opasta ohjaamaan johonkin sopivaan aamiaisravintolaan, jossa voisi myös nauttia muodon vuoksi yhden oluen.
Harmikseni menossa oli myös Intiassa uusi vuosi ja oluenmyynti ei ollut sallittua. Neuvokas - niin luulin - oppaamme kertoi ylpeänä, että hän on ratkaissut ongelman. Menemme erääseen turistikauppaan, josta saa olutta, mutta se pitää nauttia siellä. "Nou ongelma", nautitaan vaan siellä.
Saavuimme paikalliseen mattokauppaan. Meidät istutettiin pehmeälle sohvalle ja eteemme ryömi kudinpuiden kanssa matonkutoja demonstroiden aidon Kashmir-maton tekemisen. Olimme jo lähdössä kun meille tuotiin kylmät huurteiset oluet. Ulkona 45 astetta. Ymmärrättehän? Jollette ymmärrä, en ymmärrä alkuunkaan.
Työesittelyn jälkeen eteemme leviteltiin toinen toistaan upeampia kashmir- ja silkkimattoja.
"Kattele Sinä muka kiinnostuneena sen ajan, että nautin oluet," sanoin vaimolle. Hoidimme molemmat omat osuutemme mallikkaasti. Erityisesti arvostin paikallisen oluen virkistävää makua ja vielä erityisemmin sitä, että kyseessä ei ollut mikään rapakalja vaan oikein 6% mallaspirtelö. Kyljessä kaunis linnun kuva ja nimenä eksoottisesti "kuningaskalastaja". Sama lintu, joka asustelee Naganden kotimme pihapiirissä. Ihan tuli haikea olo.
Lopun sitten arvaattekin. Kun kaikki oli niin helppoa. Ei tarvittu rahaa (luottokortti kelpasi) ja matto lähetetään perästä suoraan kotiin. Vaikka kuuna päivänä ei olisi tullut mieleenkään, että ostaisimme Intiasta maton, huomasin itsellenikin yllätykseksi, että suuni sanoi: "Oukei! " Katumus iski jo poismenoportailla ja vaimo oli käyttäytymisestäni hämmästynyt , kuin klapil päähä lyätty. "Tästä ei sitten kerrota kellekään", hän totesi hämillään.
Mutta olihan juoma tosi kylmää ja aika väkevääkin. Ei mitään yhden tolpan.
Siirryimme lentokentälle odottamaan jatkolentoa. Lentokentän kanttiinissa söimme tulella maustetun kanan. Tilasin oluen, kun uusi vuosi ei ollut ennättänyt vielä kansainväliselle alueelle. Sain ilokseni eteeni oluen, jossa tuttu lintu poseerasi etiketissä. "Samaa kunnon olutta kuin mattokaupassakin", kehaisin vaimolle. "Hintansa väärtti", vastasi Hän hymyillen.
Tutkin ajankuluksi etikettiä. Kaunista Kuningaskalastajan kuvaa. Tekstistä sitten havaitsin hämmästyksekseni alkomahooliprosentiksi 1.25! Suomalaisessa rapakaljassakin on 2.25.
Jatkoin tutkimustani. Löytyihän se 6% sieltä. Mutta tarkemman tutkistelun jälkeen osoittautui, että se oli paikallinen arvonlisäprosentti. "Tästä ei sitten kerrota kenellekään", sanoin vaimolleni.
INTIA ON SUURI
Intia on suuri maa. Asukkaita on yli 50 kertaa enemmän kuin Sri Lankassa. Näimme paljon. Kun suomalainen yleensä pystyy ensivisiitin jälkeen antamaan kotimaassaan kattavan analyysin kohdemaastaan, me nostamme kätemme pystyyn. Se tehtävä on mahdoton. Ainoa jonka uskallamme sanoa on se, että Intia on toisenlainen maa kuin Sri Lanka.
Tuli mieleeni pikkujuttu 70-luvulta. Ystäväni Virtasen Jukka ja Bisquit (Seppo Ahti) tekivät matkan Intiaan ja siltä matkalta kirjoittivat kirjankin "Intiassa kukin on kummempi ". Vrt. alkulauluni tekstiä.
Matkalta sain heiltä postikortin, jossa herrat seisoivat valkoiset intia-asut päällään Gandhin patsaan edessä. Alla oli kuvatekstinä: "Kuvassa leipomon pomo, jolla oli lei."
Mietin: Olen Intiassa ja minullakin on lei (kihti-luuvalo). Merkillinen yhteensattuma.
Että mitäkö se väkeväprosenttinen paikallisolut todellisuudessa maksoi? Vaimo sanoi, että ettet kehtaa kertoa. Hän on aina oikeassa.
Niin, että tässä se inhimillinen puoli. Ystäväni Kokki-Jussi. Etkä sitten naura toisen tyhmyydelle. Tai en osta ikänä enää mattoa. Vaikka maksaisi mitä.
INTIANTAUTI
Ja ei kun tolkku pois. Oikein kunnon intian tauti. Sain vaivoin itseni Apteekkiin. Iso loota Imodiumia ja Marjan kovaan kuumeeseen koppa Ketorinia. Kaksi pehmeän kovaa vuorokautta. Minä paranin ensin. Söin nimittäin aina vessakäynnnin jälkeen Imodium-tabletin. Ja vessassa kävin aika usein.
Vaimo kysyi kolmantena päivänä, että miksi Ketorin koppa on tyhjä? Imodium laatikko oli koskematon. Jollette usko, että uskon voimalla parantuu, niin sairastakaa sitten. Minä ainakin uskoin syöneeni Imodiumia.
Vilkas puhelin- ja tekstiviestiliikenne Sri Lankan ja Suomen välillä toimii. Keke ja Ave hiovat rakennuksen starttinappulaa. Tällä viikolla saanemme lisää konkretiaa. Onnistumista pojat. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
VANHA JA VÄSYNYT
Tultuamme lentokenttäbussilla Turkuun, poikamme oli tuonut autoni parkkipaikalle. Ajoimme yön hiljaisuudessa hissukseen kotiin. Pihallamme en jaksanut heti nousta autosta vaan jäin hetkeksi puuskuttamaan. "Anna minä autan", sanoi minua hieman nuorempi vaimoni. "Ei tarvitse, kyllä minä tästä." Mutta en vaan pääsyt nousemaan. Masennuinkin jo voimattomuuttani - vanha mies.
Vaimoni aukaisi oveni ja - irrotti turvavyöni.
Rakkain terveisin!
Pentti-Oskari
Lyhyt vierailumme Sri Lankassa päättyi. Lotus Hill rakennushanke käynnistyi. Detaljit käytiin läpi ja asiat sovittiin. Puolueeton ulkopuolinen juristi otti asiat kontrolliin ja läpikäytyään ne käynnistetään lopullinen allekirjoitustilaisuus. Keke jäi jälkihoitamaan.
INTIAN KUUMA KUU
3 tunnin lento Delhiin. Sri Lankan 28-30 astetta muuttui Intian 38-45 asteeseen.
Lapsuudestani muistan laulun:
"Intiassa kuukin on kuumempi-oohiio hei.
Vaan aurinko meillä on suurempi-oohio-hei
Kerran se lakkini sytytti-oohio hei.
Ja hiukset poltti mun päästäni-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan,
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan.
Voi siellä myytiin pullossa oohio-hei
Ja linnut siellä paistuivat ilmassa-oohio hei
Ja sen minä voin vaikka vannoa-ohiio hei
että seilasimme puolukkahillossa-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan."
Ajatelkaa. Ainakin 55 vuotta on aikaa siitä kun isäni viimeksi lauloi edellä olevan laulun koppafordilla ajellessamme Uudestakaupungista Yläneelle. Vieläkin sen melkein muistan.
Siinä laulussa oli jotain ihmeellisen eksoottista ja jännittävää. Siksi se jäi lähtemättömästi mieleeni. Uskomaton on ihmisen valikoiva muisti. Taitaa muuten olla ainoa laulu, jonka sanat muistan. Ja tiedän, etteivät nekään ole ihan oikein.
Nyt laskeuduimme Intian kuumuuteen. Kaikkein hauskinta oli se, että VOI SIELLÄ MYYTIIN PULLOSSA. Ihan oikeasti (myydään muuten Suomessakin). Eipä tiennyt lauluntekijä lähes sata vuotta sitten ennustajan lahjojansa.
Muita laulun väitteitä en ryhtynyt tarkistamaan. Puolukkahillossa seilaamisen uskon muutenkin.
Kyllä oli sen ajan (epäilen, että laulu on peräisin 20-30 luvulta - jos joku tietää, kertokaa) lauluntekijällä rikas mielikuvitus vai perustuneeko oikein omiin kokemuksiin?
KALLIS OLUT
Tulomatkalla koneen vaihto tapahtui myös Delhissä. Sen kokemuksista kerroin privaatisti Töytärin Jussille. En kehdannut julkisesti. Jussipa vastaan kirjoittamaan, että voisit Sinä valottaa päiväkirjassasi sitä "inhimillistäkin puolta". Joten tässä arvon lukijani: Mitään siihen lisäämättä, mitään pois ottamatta.
Ostimme lentokentältä kuohuviinilimonadit juhlistaaksemme rakennuspäätöstämme. Illalla hotellissa sitten juhlistimme. Kohteliaisuuttani autoin hieman Marjaa hänen osuutensa tuhoamisessa. Kun saavuimme hotelliin puoliyön jälkeen, aamu-uni maistui. Yli aamiaisen.
Lähdimme kaupunkikiertoajelulle pikkuautolla opaskuskin johdolla. Ilman aamiaisen tuomaa lievennystä kitalaki alkoi naksua jo puolilta päivin. Ehdotin opasta ohjaamaan johonkin sopivaan aamiaisravintolaan, jossa voisi myös nauttia muodon vuoksi yhden oluen.
Harmikseni menossa oli myös Intiassa uusi vuosi ja oluenmyynti ei ollut sallittua. Neuvokas - niin luulin - oppaamme kertoi ylpeänä, että hän on ratkaissut ongelman. Menemme erääseen turistikauppaan, josta saa olutta, mutta se pitää nauttia siellä. "Nou ongelma", nautitaan vaan siellä.
Saavuimme paikalliseen mattokauppaan. Meidät istutettiin pehmeälle sohvalle ja eteemme ryömi kudinpuiden kanssa matonkutoja demonstroiden aidon Kashmir-maton tekemisen. Olimme jo lähdössä kun meille tuotiin kylmät huurteiset oluet. Ulkona 45 astetta. Ymmärrättehän? Jollette ymmärrä, en ymmärrä alkuunkaan.
Työesittelyn jälkeen eteemme leviteltiin toinen toistaan upeampia kashmir- ja silkkimattoja.
"Kattele Sinä muka kiinnostuneena sen ajan, että nautin oluet," sanoin vaimolle. Hoidimme molemmat omat osuutemme mallikkaasti. Erityisesti arvostin paikallisen oluen virkistävää makua ja vielä erityisemmin sitä, että kyseessä ei ollut mikään rapakalja vaan oikein 6% mallaspirtelö. Kyljessä kaunis linnun kuva ja nimenä eksoottisesti "kuningaskalastaja". Sama lintu, joka asustelee Naganden kotimme pihapiirissä. Ihan tuli haikea olo.
Lopun sitten arvaattekin. Kun kaikki oli niin helppoa. Ei tarvittu rahaa (luottokortti kelpasi) ja matto lähetetään perästä suoraan kotiin. Vaikka kuuna päivänä ei olisi tullut mieleenkään, että ostaisimme Intiasta maton, huomasin itsellenikin yllätykseksi, että suuni sanoi: "Oukei! " Katumus iski jo poismenoportailla ja vaimo oli käyttäytymisestäni hämmästynyt , kuin klapil päähä lyätty. "Tästä ei sitten kerrota kellekään", hän totesi hämillään.
Mutta olihan juoma tosi kylmää ja aika väkevääkin. Ei mitään yhden tolpan.
Siirryimme lentokentälle odottamaan jatkolentoa. Lentokentän kanttiinissa söimme tulella maustetun kanan. Tilasin oluen, kun uusi vuosi ei ollut ennättänyt vielä kansainväliselle alueelle. Sain ilokseni eteeni oluen, jossa tuttu lintu poseerasi etiketissä. "Samaa kunnon olutta kuin mattokaupassakin", kehaisin vaimolle. "Hintansa väärtti", vastasi Hän hymyillen.
Tutkin ajankuluksi etikettiä. Kaunista Kuningaskalastajan kuvaa. Tekstistä sitten havaitsin hämmästyksekseni alkomahooliprosentiksi 1.25! Suomalaisessa rapakaljassakin on 2.25.
Jatkoin tutkimustani. Löytyihän se 6% sieltä. Mutta tarkemman tutkistelun jälkeen osoittautui, että se oli paikallinen arvonlisäprosentti. "Tästä ei sitten kerrota kenellekään", sanoin vaimolleni.
INTIA ON SUURI
Intia on suuri maa. Asukkaita on yli 50 kertaa enemmän kuin Sri Lankassa. Näimme paljon. Kun suomalainen yleensä pystyy ensivisiitin jälkeen antamaan kotimaassaan kattavan analyysin kohdemaastaan, me nostamme kätemme pystyyn. Se tehtävä on mahdoton. Ainoa jonka uskallamme sanoa on se, että Intia on toisenlainen maa kuin Sri Lanka.
Tuli mieleeni pikkujuttu 70-luvulta. Ystäväni Virtasen Jukka ja Bisquit (Seppo Ahti) tekivät matkan Intiaan ja siltä matkalta kirjoittivat kirjankin "Intiassa kukin on kummempi ". Vrt. alkulauluni tekstiä.
Matkalta sain heiltä postikortin, jossa herrat seisoivat valkoiset intia-asut päällään Gandhin patsaan edessä. Alla oli kuvatekstinä: "Kuvassa leipomon pomo, jolla oli lei."
Mietin: Olen Intiassa ja minullakin on lei (kihti-luuvalo). Merkillinen yhteensattuma.
Että mitäkö se väkeväprosenttinen paikallisolut todellisuudessa maksoi? Vaimo sanoi, että ettet kehtaa kertoa. Hän on aina oikeassa.
Niin, että tässä se inhimillinen puoli. Ystäväni Kokki-Jussi. Etkä sitten naura toisen tyhmyydelle. Tai en osta ikänä enää mattoa. Vaikka maksaisi mitä.
INTIANTAUTI
Ja ei kun tolkku pois. Oikein kunnon intian tauti. Sain vaivoin itseni Apteekkiin. Iso loota Imodiumia ja Marjan kovaan kuumeeseen koppa Ketorinia. Kaksi pehmeän kovaa vuorokautta. Minä paranin ensin. Söin nimittäin aina vessakäynnnin jälkeen Imodium-tabletin. Ja vessassa kävin aika usein.
Vaimo kysyi kolmantena päivänä, että miksi Ketorin koppa on tyhjä? Imodium laatikko oli koskematon. Jollette usko, että uskon voimalla parantuu, niin sairastakaa sitten. Minä ainakin uskoin syöneeni Imodiumia.
Vilkas puhelin- ja tekstiviestiliikenne Sri Lankan ja Suomen välillä toimii. Keke ja Ave hiovat rakennuksen starttinappulaa. Tällä viikolla saanemme lisää konkretiaa. Onnistumista pojat. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
VANHA JA VÄSYNYT
Tultuamme lentokenttäbussilla Turkuun, poikamme oli tuonut autoni parkkipaikalle. Ajoimme yön hiljaisuudessa hissukseen kotiin. Pihallamme en jaksanut heti nousta autosta vaan jäin hetkeksi puuskuttamaan. "Anna minä autan", sanoi minua hieman nuorempi vaimoni. "Ei tarvitse, kyllä minä tästä." Mutta en vaan pääsyt nousemaan. Masennuinkin jo voimattomuuttani - vanha mies.
Vaimoni aukaisi oveni ja - irrotti turvavyöni.
Rakkain terveisin!
Pentti-Oskari
maanantai 16. huhtikuuta 2007
Pikavierailun tarkoitus toteutui
Nagande, Sri Lanka, 16.4.2007
LOTUS HILL RAKENNUSTÖIDEN
LÄHTÖLASKENTA ON ALKANUT
Valitsemamme rakentajan kanssa pidimme pitkää palaveria koko keskiviikkoillan ja jatkoimme torstai aamupäivän. Yhteisymmärrys on vielä olemassa, vaikka kävimme lävitse tiukkoja asioita. Käytössämme oli urakkasopimuksen lisänä Colombon Pirjon insinööri-mieheltä Jounilta saamamme lista ja taustaselvitys paikallisen kokemuksen mukaan. Tärkeä ja tarpeellinen lista. Jouni on työskennellyt 6 vuotta ja työskentelee edelleen itärannikolla suuren vesirakennusprojektin kanssa rakennusvastaavana insinöörinä, joten meille tärkeää paikalliskokemusta löytyy.
Olemme todella kiitollisia Jounille, joka on luvannut auttaa jatkossakin tarpeen tullen. Tiedän, että tarpeita tulee.
Rakentaja on meille ennestään tuttu. Mm. Onnelan vammaiskodin koko suunnittelu on hänen käsialaansa. Työn hän teki pyytämättä hyväntekeväisyytenä.
Olemme saaneet myös melkein naapurissamme asuvan Aven lupautumaan työmaatarkastajaksi rakennuttajan eli meidän puoleltamme. Taustakokemusta löytyy Suomesta ja äskettäin valmistui hänen pääosin itse rakentamansa oma koti. Paikalliset erikoisuudet ovat kokemuspiirissä. Sitäkin tietoa tarvitaan. Ananda jatkaa tiimissämme ja Keke on mukana kesään asti. Pienen tauon jälkeen hän palaa takaisin. Ja sitten on taas Marjan ja minun vuoro.
PERJANTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ
20.4.07 klo 15 on sovittu allekirjoitettavaksi urakkasopimus ja ensimmäinen maksuerä pankkiin pankkivakuutta vastaan maksetaan. Olemme saaneet sopimustekstin etukäteen ja ensi keskiviikkona Gallesta hankkimamme juristi tulee katsastamaan tontin ja sopimuspaperit. Hemantha Witharana hoiti mallikkaasti aikanaan talvikotimme rakentamiseen ja rekisteröintiin liittyvät toimet. Hän tulee olemaan asiantuntijana koko rakennushankkeen ajan. Kansainvälinen tilitoimisto ja tilintarkastaja valitaan myös lähipäivinä.
Jos ja kun kaikki loksahtaa paikoilleen, ensimmäinen lapion pisto tapahtuu vapun tienoilla. Rakentajan arvio työn kestosta on 8 kk, mutta me yritämme olla realisteja ja olemme tyytyväisiä, jos valmista alkaa tulla runsaan vuoden päästä. Pääasia, että rakennuskustannusten nousu on nyt saatu pysäytettyä urakkasopimuksen myötä.
Vammaisten koti- koulutus- ja terapiakeskuksen koko pinta-ala on noin 330 m2. Varsinaisen rakennustyön Urakkasumma on n 18 milj. rupiaa, eli n 128.000 euroa. Rakennuksen neliöhinnaksi tulee 388?/m2. Kohtuullista, eikö totta?Tarjouskilpailun kallein oli yli 29 milj. rupiaa.
Nyt tehtyä sopimushintaa väännettiin pitkään. Aivan viime vaiheessa sovimme muutamia lisäyksityiskohtia. Mm. muutaman sisävessan lisää, sekä ovien leveydeksi 120 cm. Kaivo, eikä maisemointi kuulu urakkasopimukseen. Colombosta on tilattavissa nykyaikainen porakaivotekniikka. Maisemointi, ympäristö puutarhoineen, tulee olemaan tulevien vuosien työtä.
KUMMIPALAUTTEET
Edellisen viikkopäiväkirjani tekstissä pyysin Lotus Hill kummeilta palautteena mielipiteitä rakennushankkeen aloittamisesta. Sain palautteita valtavasti. Olivat vähän yksioikoisia. Ei yhtä ainuttakaan epäilevää saatikka kielteistä mielipidettä. Upeaa! Aivan oikein! Tuemme Teitä täysillä! Lisään kummiosuuttani, että saadaan kerralla kuntoon jne. jne. Kun mielipiteensä on saanut sanoa, on syytä "vaieta iäksi" kuten sanonta kuuluu.
TOIVOLA
Tämä viikko on uudenvuoden juhlallisuuksien johdosta kaikissa kouluissa vapaa. Niinpä Toivolan lapset saivat touhuta kaikenlaista tarpeellista. Kukkasia oli istutettu ruukkuihin kymmenittäin. Ei ollut puolitoista vuotta sitten sintin sinttiä missään.
PESULA NOUSEE
Pesularakennuksen työt etenevät suotuisasti. Pyykinkuivauskatoksen seinät ovat valmiina, katto enää puuttuu. Sadekautena katos on tuiki tarpeellinen. Pojille ja tytöille tulee omat käsipyykkitilat, joissa kummassakin 4 allasta. Samaan tilaan tulee vielä molemmille 2 suihkua. Ulkopuolelle on valmistumassa tytöille 2 uutta toilettia ja pojille saneerataan 2 vanhaa toilettia.
Juttelimme ennen niin kireän ja asenteellisen johtajan kanssa. Yhtä hymyä. Hymy on tarttunut myös muuhun henkilökuntaan ja tietenkin lapsiin.
LOTUS HILL KIRJASTO
Kaksi vanhaa huonetta on siivottu ja pesty sekä maalattu. Gallesta löytyi käyttökelpoisia kirjahyllyjä sekä pitkä pöytä ja tuoleja. Siitä tulee kirjasto. Pyrimme Banagalan konsultoimana hankkimaan Colombosta käytettyjä kirjoja 200-300 kpl. Johtaja kertoi tyytyväisenä laittavansa oven päälle kyltin, jossa lukee "Lotus Hill -kirjasto". Keittiön, ruokailutilan ja pesulan ovien päälle sama teksti. Ehdotin, että eikö olisi saman tien paikallaan laittaa ulkoportin päälle yksi ja sama kyltti? Gouverment saattaa hermostua, naureskeli johtaja.
UUSI SAVITALO
Alueelle oli saatu nopsasti uudisrakennuskin. Ennen juuri vietettyjä festivaaleja lapset rakensivat kylän miesten ohjauksessa aidon savitalon. Oikein perinteen mukaan. Voi sitä riemua, mitä savipaakuilla saatiin aikaan. Mutta tulihan siinä sivussa savitalokin. Savitalo sijaitsee urheilukentän reunalla ja on mainio, viileä taukopaikka auringonpaahteessa.
KOTILOMATKIN KÄYTTÖÖN
Kuvaavaa Toivolan ilmapiirin vapautumiselle oli se, että pikkuhiljaa hyvin käyttäytyneet lapset pääsevät viikon lomalle läheistensä joukkoon kotiin, mikäli heillä sellainen on ja mikäli olosuhteen sen sallivat. Perjantaina käydessämme jälleen siellä, yhden mallikelpoisesti käyttäytyneen tytön vanhemmat tulivat juuri hakemaan tyttöä lomalle. Olihan tyttö onnellisen oloinen.
UUDENVUODEN JUHLAA TOIVOLASSA
Kun tulimme paikalle, kuului isosta kokoontumistilasta aikamoinen jyske. Minun mielestäni Jyske. Marja juoksi päätä pahkaa lasten joukkoon, ja huusi mennessään, että "ihana musiikki". Menossa oli - ihan totta - Uudenvuoden tanssit. Meidän entisellä lasten kaatopaikassamme ja lapsivankilassamme.
Voi sitä iloa ja riemua. Ja virtuoosimaisia tanssisuorituksia. Jos Marja ei lukisi näitä päiväkirjoja (en muuten aina tiedä) sanoisin, että Marjakin tanssi lasten kanssa kuin viimeistä päivää. Minäkin ihan vähän. Seisoin paikallani ja liikutin hitaasti toista kättäni edestakaisin ylös ja alas kylkeäni pitkin. Mutta tuli niin kova hiki, että piti peräytyä.
Meidän piti lähteä seuraavaan kohteeseen, Marja vaan tanssi eikä lapset halunneet päästää häntä mihinkään. Kumma juttu. Sellaisesta liikunnasta, johon minä olisin taatusti kuollut, Marja ei edes hionnut. Miehillä ja naisilla on pieni ero. Eläköön se ero. Marja kyllä väitti, ettei se siitä johdu. Illalla laitoin kuntokorttiini tuplakruksit. Muut kruksit merkkasin aina kun haukottelin.
MERKILLINEN UUSI VUOSI
Paikalliset elävät nykyään meidän ajassamme. Buddhalainen ajanlasku elää nyt kuulemma noin vuotta 2500. Marja olisi nyt sitten miinus 493 vuotta.
Uudenvuoden juhliminen on siis vuoden suurin juhla. Enemmän kuin meidän vappu, juhannus ja joulu yhteensä. Lahjoja ostetaan. Niin - ja jokaiselle uudet vaatteet. Marjakin halusi olla niin paikallinen, niiin paikallinen.
Ave erheelliseti kertoi, että nyt eletään jotain sellaista vuotta, että minä olisin 273-vuotias. Kun aamulla katsoin peiliin, hetken uskoin Avea.
MELKEIN TÄYDELLINEN HILJAISUUS
Ainoa päivä koko vuonna kun joka ikinen kauppa on kiinni. Vain muutama hotelli oli auki. Ajoin mopollani kotoani Hikkaduwaan, enkä matkalla kohdannut ainuttakaan kulkuneuvoa enkä ihmistä. Edes koiria ei näkynyt. Tunnelma oli hyvin merkillinen. Onneksi tien vieressä mönki riisipellossa nimeltä mainitsematon vesipuhveli. En tuntenut siis oloani yksinäiseksi.
ELÄINLÄÄKÄRILLÄ KÄYTTÖÄ
Naapurin Kaisa-koira puri Tarjaa jalkaan, joka roikkui hervottomana. Rassukka hyppi kolmella jalalla. Ankkeli kävi hakemassa kylässämme asuvan eläinlääkärin.
Tarjan jalka ei ollutkaan poikki, vaan jotenkin vääntynyt. Salvaa 3 kertaa päivässä. Saman tien vahtikoira Bullad sai kirppuihin (hevosille tarkoittettu kuuri - ilmeisesti) 2 tablettia. Yhden nyt ja toisen kuukauden kuluttua. Lääkäripalkkio 300 rupiaa eli 2 ?.
KORPPIEN JUHLAA
Tarjan pennut Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara voivat hyvin. Tarja saa erikoisruokaa ja maitoa riittää. Se on saanut huilia terassillamme pöydän alla kun sen jalka niin roikkuu.
Eilen Tarjalle tuomani kuivamuonareppu oli kaatunut (Mara kaatoi) ja hetkessä paikalla oli joukko yönmustia korppeja.
Toimiamme tarkkaillaan.
VELJEKSET PERSONALISOITUVAT
Mitä enemmän Tarjan pesuetta tarkkailee, sitä selkeämmin tulevat esiin luonne-erot. Mitään yhteyttä esikuviinsa, nimensä antajiin, tietenkään heillä ei ole.
Manu huinii yksinään omia olojaan.
Juho-Kusti murisee päivät pitkät muille.
Mara hoitaa einespuolen aktiivisimmin ja
Urkki pitää jöötä.
Kun pennut nukkuvat kasassa, Urkin yli ei kävele kukaan.
Marja vaihtoi ruokakupiksi ison leveän kattilan. Koetin estellä. Mutta minähän en tiedä koiranpentujen ruokinnasta tarpeeksi. Ennen vain poikien päät mahtuivat kerrallaan kuppiin, mutta nyt astia on niin laakea, että kun pojat ovat einehtineet, Mara oikaisee kupin pohjalle pitkäkseen ruokahuilille.
Siinä on se hyvä puoli, etteivät korpit saa kaikkea syömättä jäänyttä ruokaa. Mara kun herää ja kääntää kylkeään, niin alta paljastuu valmis aamiainen. Aika velikulta.
JUHLAT OVAT RUOKAJUHLAT
Perinteeseen kuuluu, että naapurit vievät toisilleen uutena vuotena ruokaa. Me olimme saamapuolena kun pihan baananit ja papaijatkin tuli juuri syötyä. Sininen lenkkikin loppui kun olin edellisenä yönä laittanut herätyskellon soimaa neljältä, että heräisin syömään.
Unenlahjat ovat vanhemmiten parantuneet, ja nyt nukkuisin yön yli yhteen putkeen ilman herätyskelloa. Oli yöllä sellainen ukkonen ja salamointi, että sitä ihmetellessä se lenkki vaan hupeni.
Lahjapuoli tuli kuitenkin hoidettua. Luonamme kävi kylän nuorista koottu delegaatio, joka oli keräämässä lahjoituksia sunnuntaina kylän väen kesken pidettäviin urheilukilpailuihin. Annoimme vähän rahaa sekä juoksukilpailun pääpalkinnoksi Saunalahden lahjoittaman melkein uuden kännykän.
Lajivalinta sellainen, etten itse vaan vahingossakaan sattuisi voittamaan. Olisi se noloa. En tiedä muista lajeista, mutta osallistun mieluisasti painonnostoon. Olen siinä tosi hyvä. Viimeöisen lenkin jälkeen paino nousi taas 200g (kumma, kun lenkki painoi 800g !)
ONNELA
Onnelan väki oli kutsunut meidät uudenvuoden juhlalounaalle. Tarjolla oli Marjan tunnetusti oikeaan osuvan arvion mukaan puolen metrin mittaisia banaaneja, makeita leipiä ja tietenkin teetä.
Kyläpäällikkömme kävi paikalla ja kertoi, että vaimonsa oli juuri valittu kyläneuvoston johtajaksi. Marja siinä ihmettelemään, että samassa perheessä on kaksi päällikköä. Minä yritin ulista, että onhan meilläkin. Mutta Marjan parempi kielitaito vaimensi kiusanteoksi tarkoittamani mukavitsin tykkänään ja kyläläiset luulevat, että minä olen meidän perheen päällikkö. Saavat luulla.
HIRVEÄ ONNETTOMUUS LÄHELLÄMME
Odotimme munkki Banagalaa luoksemme ties monettako kertaa tällä viikolla. Ei taaskaan tullut. Mies on päässyt siihen asemaan, että säilyttää kännykkäänsä päiväsaikaan kassakaapissa. Auki se on aamulla klo 5-8. Meikäläiselle keskellä yötä.Kadehdittava elämäntapa.
Olihan Banagalalla todella perusteellinen syynsä tapaamisien peruuntumiseen. Alkuviikosta Baddegamasta, siis Banagalan kylästä, bussi lähti Colomboon. Uudella rannan asfalttitiellä se törmäsi suureen kuorma-autoon, joka oli täynnä olutpulloja.
Törmäyksessä bussi kaatui oven puolelle ja ihmiset jäivät loukkuun. Autot syttyivät palamaan. Puoleen tuntiin ei kukaan ulkopuolinen uskaltautunut auttamaan, koska kuumuudesta johtuen täysinäiset olutpullot rikkoontuivat kuin ammukset. Ihmiset luulivat kyseessä olevan tamilitiikerien isku.
24 matkustajaa paloi kuoliaaksi välittömästi ja loput yli 30 vietiin sairaalaan kriittisessä tilassa. Uhrit olivat Baddegamasta, ja suuri osa Banagalan tuttavia, joten hänellä oli hoidettavanaan monet hautajaiset.
Jokin aika sitten arvelin rantatien uuden asfaltin aiheuttavan lisää onnettomuuksia. Uusi asvaltti yllyttää hurjastelemaan ja nopeudet kasvavat. Ennen yhteen suuntaan mahtui ajamaan 1 bussi, mutta yleensä niitä ajoi 2 vierekkäin - kilpailtiin. Nyt mahtuu ajamaan koko tien leveydeltä 3 bussia. Ja niitä ajaa 4 - kun kilpaillaan. Kuskien palkka on sidottu tulokseen. Eräänlainen bonusvääristymä tämäkin.
KOTIMATKA ALKOI
Maanantaiaamuna Mahinda saapui noutamaan meidät. Keke ja Ave jäivät. Ja monet ystävämme. Sana oli kiirinyt kylällä lähdöstämme, vaikka yritimme pitää sen salassa turhien seremonien pelossa.
Marja väänteli itkua takapenkillä ja etupenkillä olevalle vanhalle miehellekin nousi "vesi glaseihin". Kylätiellämme vilkutettiin iloisena. Moni kyläläisistä oli tullut entistä tutummaksi ja läheisemmäksi. "Katso, tuolla on nainen, joka voitti eilen palmunlehväsidontakilpailun! Ja tuo poika kiipesi korkeimmalle bambuun."
Kyläjuhlat olivat keskinäisiä sosiaalisia suhteita lähentävä tapahtuma.
KUUMAA KISAA
Edessämme on 3 tunnin lento Delhiin, mutta sitä ennen 4-5 tunnin ajo lentokentälle. On menossa neljäs uudenvuoden pyhä. Kaikki mahdolliset urheilupaikat ovat käytössä.
Kylätapahtumia pidetään edelleen ja kaikilla sama sisältö. Erilaisia leikkejä ja urheilusuorituksia. Juoksulajit suosituimpia. Polkupyöräajot ovat myös suosittuja.
Rantatien liikenne oli hidasta, koska lähes jokaisen kylän kohdalla oli meneillään juoksukilpailu, jota poliisit ja kaverit tuk-tukeillaan ja muilla ajoneuvoillaan seurasivat ja kannustivat.
Huolto toimi. Lämpöä oli varjossa 34 astetta. Kuuma asfaltti ja aurinko lisäsivät lämmön lähes 50 asteeseen. Huoltojoukot hakivat tien varren taloista vettä ja kippasivat vähän väliä suojattinsa päälle pienistä ämpäreistä virkistystä. Minä väsyin ja hikosin jo pelkästä katsomisesta.
Eilisen illan kävimme Keken ja Aven kanssa läpi vielä rakennushankkeemme aloittamiseen liittyviä yksityiskohtia. Banagala kävi paikalla ja lupasi hoitaa oman osuutensa. Yhteydet viranomaisiin sekä käynnistää jatkoselvitystyöt alueen vammaisjärjestöjen ja virkavastaavan ministeriön edustajan kanssa. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ensi perjantai on toivoa täynnä.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari
LOTUS HILL RAKENNUSTÖIDEN
LÄHTÖLASKENTA ON ALKANUT
Valitsemamme rakentajan kanssa pidimme pitkää palaveria koko keskiviikkoillan ja jatkoimme torstai aamupäivän. Yhteisymmärrys on vielä olemassa, vaikka kävimme lävitse tiukkoja asioita. Käytössämme oli urakkasopimuksen lisänä Colombon Pirjon insinööri-mieheltä Jounilta saamamme lista ja taustaselvitys paikallisen kokemuksen mukaan. Tärkeä ja tarpeellinen lista. Jouni on työskennellyt 6 vuotta ja työskentelee edelleen itärannikolla suuren vesirakennusprojektin kanssa rakennusvastaavana insinöörinä, joten meille tärkeää paikalliskokemusta löytyy.
Olemme todella kiitollisia Jounille, joka on luvannut auttaa jatkossakin tarpeen tullen. Tiedän, että tarpeita tulee.
Rakentaja on meille ennestään tuttu. Mm. Onnelan vammaiskodin koko suunnittelu on hänen käsialaansa. Työn hän teki pyytämättä hyväntekeväisyytenä.
Olemme saaneet myös melkein naapurissamme asuvan Aven lupautumaan työmaatarkastajaksi rakennuttajan eli meidän puoleltamme. Taustakokemusta löytyy Suomesta ja äskettäin valmistui hänen pääosin itse rakentamansa oma koti. Paikalliset erikoisuudet ovat kokemuspiirissä. Sitäkin tietoa tarvitaan. Ananda jatkaa tiimissämme ja Keke on mukana kesään asti. Pienen tauon jälkeen hän palaa takaisin. Ja sitten on taas Marjan ja minun vuoro.
PERJANTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ
20.4.07 klo 15 on sovittu allekirjoitettavaksi urakkasopimus ja ensimmäinen maksuerä pankkiin pankkivakuutta vastaan maksetaan. Olemme saaneet sopimustekstin etukäteen ja ensi keskiviikkona Gallesta hankkimamme juristi tulee katsastamaan tontin ja sopimuspaperit. Hemantha Witharana hoiti mallikkaasti aikanaan talvikotimme rakentamiseen ja rekisteröintiin liittyvät toimet. Hän tulee olemaan asiantuntijana koko rakennushankkeen ajan. Kansainvälinen tilitoimisto ja tilintarkastaja valitaan myös lähipäivinä.
Jos ja kun kaikki loksahtaa paikoilleen, ensimmäinen lapion pisto tapahtuu vapun tienoilla. Rakentajan arvio työn kestosta on 8 kk, mutta me yritämme olla realisteja ja olemme tyytyväisiä, jos valmista alkaa tulla runsaan vuoden päästä. Pääasia, että rakennuskustannusten nousu on nyt saatu pysäytettyä urakkasopimuksen myötä.
Vammaisten koti- koulutus- ja terapiakeskuksen koko pinta-ala on noin 330 m2. Varsinaisen rakennustyön Urakkasumma on n 18 milj. rupiaa, eli n 128.000 euroa. Rakennuksen neliöhinnaksi tulee 388?/m2. Kohtuullista, eikö totta?Tarjouskilpailun kallein oli yli 29 milj. rupiaa.
Nyt tehtyä sopimushintaa väännettiin pitkään. Aivan viime vaiheessa sovimme muutamia lisäyksityiskohtia. Mm. muutaman sisävessan lisää, sekä ovien leveydeksi 120 cm. Kaivo, eikä maisemointi kuulu urakkasopimukseen. Colombosta on tilattavissa nykyaikainen porakaivotekniikka. Maisemointi, ympäristö puutarhoineen, tulee olemaan tulevien vuosien työtä.
KUMMIPALAUTTEET
Edellisen viikkopäiväkirjani tekstissä pyysin Lotus Hill kummeilta palautteena mielipiteitä rakennushankkeen aloittamisesta. Sain palautteita valtavasti. Olivat vähän yksioikoisia. Ei yhtä ainuttakaan epäilevää saatikka kielteistä mielipidettä. Upeaa! Aivan oikein! Tuemme Teitä täysillä! Lisään kummiosuuttani, että saadaan kerralla kuntoon jne. jne. Kun mielipiteensä on saanut sanoa, on syytä "vaieta iäksi" kuten sanonta kuuluu.
TOIVOLA
Tämä viikko on uudenvuoden juhlallisuuksien johdosta kaikissa kouluissa vapaa. Niinpä Toivolan lapset saivat touhuta kaikenlaista tarpeellista. Kukkasia oli istutettu ruukkuihin kymmenittäin. Ei ollut puolitoista vuotta sitten sintin sinttiä missään.
PESULA NOUSEE
Pesularakennuksen työt etenevät suotuisasti. Pyykinkuivauskatoksen seinät ovat valmiina, katto enää puuttuu. Sadekautena katos on tuiki tarpeellinen. Pojille ja tytöille tulee omat käsipyykkitilat, joissa kummassakin 4 allasta. Samaan tilaan tulee vielä molemmille 2 suihkua. Ulkopuolelle on valmistumassa tytöille 2 uutta toilettia ja pojille saneerataan 2 vanhaa toilettia.
Juttelimme ennen niin kireän ja asenteellisen johtajan kanssa. Yhtä hymyä. Hymy on tarttunut myös muuhun henkilökuntaan ja tietenkin lapsiin.
LOTUS HILL KIRJASTO
Kaksi vanhaa huonetta on siivottu ja pesty sekä maalattu. Gallesta löytyi käyttökelpoisia kirjahyllyjä sekä pitkä pöytä ja tuoleja. Siitä tulee kirjasto. Pyrimme Banagalan konsultoimana hankkimaan Colombosta käytettyjä kirjoja 200-300 kpl. Johtaja kertoi tyytyväisenä laittavansa oven päälle kyltin, jossa lukee "Lotus Hill -kirjasto". Keittiön, ruokailutilan ja pesulan ovien päälle sama teksti. Ehdotin, että eikö olisi saman tien paikallaan laittaa ulkoportin päälle yksi ja sama kyltti? Gouverment saattaa hermostua, naureskeli johtaja.
UUSI SAVITALO
Alueelle oli saatu nopsasti uudisrakennuskin. Ennen juuri vietettyjä festivaaleja lapset rakensivat kylän miesten ohjauksessa aidon savitalon. Oikein perinteen mukaan. Voi sitä riemua, mitä savipaakuilla saatiin aikaan. Mutta tulihan siinä sivussa savitalokin. Savitalo sijaitsee urheilukentän reunalla ja on mainio, viileä taukopaikka auringonpaahteessa.
KOTILOMATKIN KÄYTTÖÖN
Kuvaavaa Toivolan ilmapiirin vapautumiselle oli se, että pikkuhiljaa hyvin käyttäytyneet lapset pääsevät viikon lomalle läheistensä joukkoon kotiin, mikäli heillä sellainen on ja mikäli olosuhteen sen sallivat. Perjantaina käydessämme jälleen siellä, yhden mallikelpoisesti käyttäytyneen tytön vanhemmat tulivat juuri hakemaan tyttöä lomalle. Olihan tyttö onnellisen oloinen.
UUDENVUODEN JUHLAA TOIVOLASSA
Kun tulimme paikalle, kuului isosta kokoontumistilasta aikamoinen jyske. Minun mielestäni Jyske. Marja juoksi päätä pahkaa lasten joukkoon, ja huusi mennessään, että "ihana musiikki". Menossa oli - ihan totta - Uudenvuoden tanssit. Meidän entisellä lasten kaatopaikassamme ja lapsivankilassamme.
Voi sitä iloa ja riemua. Ja virtuoosimaisia tanssisuorituksia. Jos Marja ei lukisi näitä päiväkirjoja (en muuten aina tiedä) sanoisin, että Marjakin tanssi lasten kanssa kuin viimeistä päivää. Minäkin ihan vähän. Seisoin paikallani ja liikutin hitaasti toista kättäni edestakaisin ylös ja alas kylkeäni pitkin. Mutta tuli niin kova hiki, että piti peräytyä.
Meidän piti lähteä seuraavaan kohteeseen, Marja vaan tanssi eikä lapset halunneet päästää häntä mihinkään. Kumma juttu. Sellaisesta liikunnasta, johon minä olisin taatusti kuollut, Marja ei edes hionnut. Miehillä ja naisilla on pieni ero. Eläköön se ero. Marja kyllä väitti, ettei se siitä johdu. Illalla laitoin kuntokorttiini tuplakruksit. Muut kruksit merkkasin aina kun haukottelin.
MERKILLINEN UUSI VUOSI
Paikalliset elävät nykyään meidän ajassamme. Buddhalainen ajanlasku elää nyt kuulemma noin vuotta 2500. Marja olisi nyt sitten miinus 493 vuotta.
Uudenvuoden juhliminen on siis vuoden suurin juhla. Enemmän kuin meidän vappu, juhannus ja joulu yhteensä. Lahjoja ostetaan. Niin - ja jokaiselle uudet vaatteet. Marjakin halusi olla niin paikallinen, niiin paikallinen.
Ave erheelliseti kertoi, että nyt eletään jotain sellaista vuotta, että minä olisin 273-vuotias. Kun aamulla katsoin peiliin, hetken uskoin Avea.
MELKEIN TÄYDELLINEN HILJAISUUS
Ainoa päivä koko vuonna kun joka ikinen kauppa on kiinni. Vain muutama hotelli oli auki. Ajoin mopollani kotoani Hikkaduwaan, enkä matkalla kohdannut ainuttakaan kulkuneuvoa enkä ihmistä. Edes koiria ei näkynyt. Tunnelma oli hyvin merkillinen. Onneksi tien vieressä mönki riisipellossa nimeltä mainitsematon vesipuhveli. En tuntenut siis oloani yksinäiseksi.
ELÄINLÄÄKÄRILLÄ KÄYTTÖÄ
Naapurin Kaisa-koira puri Tarjaa jalkaan, joka roikkui hervottomana. Rassukka hyppi kolmella jalalla. Ankkeli kävi hakemassa kylässämme asuvan eläinlääkärin.
Tarjan jalka ei ollutkaan poikki, vaan jotenkin vääntynyt. Salvaa 3 kertaa päivässä. Saman tien vahtikoira Bullad sai kirppuihin (hevosille tarkoittettu kuuri - ilmeisesti) 2 tablettia. Yhden nyt ja toisen kuukauden kuluttua. Lääkäripalkkio 300 rupiaa eli 2 ?.
KORPPIEN JUHLAA
Tarjan pennut Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara voivat hyvin. Tarja saa erikoisruokaa ja maitoa riittää. Se on saanut huilia terassillamme pöydän alla kun sen jalka niin roikkuu.
Eilen Tarjalle tuomani kuivamuonareppu oli kaatunut (Mara kaatoi) ja hetkessä paikalla oli joukko yönmustia korppeja.
Toimiamme tarkkaillaan.
VELJEKSET PERSONALISOITUVAT
Mitä enemmän Tarjan pesuetta tarkkailee, sitä selkeämmin tulevat esiin luonne-erot. Mitään yhteyttä esikuviinsa, nimensä antajiin, tietenkään heillä ei ole.
Manu huinii yksinään omia olojaan.
Juho-Kusti murisee päivät pitkät muille.
Mara hoitaa einespuolen aktiivisimmin ja
Urkki pitää jöötä.
Kun pennut nukkuvat kasassa, Urkin yli ei kävele kukaan.
Marja vaihtoi ruokakupiksi ison leveän kattilan. Koetin estellä. Mutta minähän en tiedä koiranpentujen ruokinnasta tarpeeksi. Ennen vain poikien päät mahtuivat kerrallaan kuppiin, mutta nyt astia on niin laakea, että kun pojat ovat einehtineet, Mara oikaisee kupin pohjalle pitkäkseen ruokahuilille.
Siinä on se hyvä puoli, etteivät korpit saa kaikkea syömättä jäänyttä ruokaa. Mara kun herää ja kääntää kylkeään, niin alta paljastuu valmis aamiainen. Aika velikulta.
JUHLAT OVAT RUOKAJUHLAT
Perinteeseen kuuluu, että naapurit vievät toisilleen uutena vuotena ruokaa. Me olimme saamapuolena kun pihan baananit ja papaijatkin tuli juuri syötyä. Sininen lenkkikin loppui kun olin edellisenä yönä laittanut herätyskellon soimaa neljältä, että heräisin syömään.
Unenlahjat ovat vanhemmiten parantuneet, ja nyt nukkuisin yön yli yhteen putkeen ilman herätyskelloa. Oli yöllä sellainen ukkonen ja salamointi, että sitä ihmetellessä se lenkki vaan hupeni.
Lahjapuoli tuli kuitenkin hoidettua. Luonamme kävi kylän nuorista koottu delegaatio, joka oli keräämässä lahjoituksia sunnuntaina kylän väen kesken pidettäviin urheilukilpailuihin. Annoimme vähän rahaa sekä juoksukilpailun pääpalkinnoksi Saunalahden lahjoittaman melkein uuden kännykän.
Lajivalinta sellainen, etten itse vaan vahingossakaan sattuisi voittamaan. Olisi se noloa. En tiedä muista lajeista, mutta osallistun mieluisasti painonnostoon. Olen siinä tosi hyvä. Viimeöisen lenkin jälkeen paino nousi taas 200g (kumma, kun lenkki painoi 800g !)
ONNELA
Onnelan väki oli kutsunut meidät uudenvuoden juhlalounaalle. Tarjolla oli Marjan tunnetusti oikeaan osuvan arvion mukaan puolen metrin mittaisia banaaneja, makeita leipiä ja tietenkin teetä.
Kyläpäällikkömme kävi paikalla ja kertoi, että vaimonsa oli juuri valittu kyläneuvoston johtajaksi. Marja siinä ihmettelemään, että samassa perheessä on kaksi päällikköä. Minä yritin ulista, että onhan meilläkin. Mutta Marjan parempi kielitaito vaimensi kiusanteoksi tarkoittamani mukavitsin tykkänään ja kyläläiset luulevat, että minä olen meidän perheen päällikkö. Saavat luulla.
HIRVEÄ ONNETTOMUUS LÄHELLÄMME
Odotimme munkki Banagalaa luoksemme ties monettako kertaa tällä viikolla. Ei taaskaan tullut. Mies on päässyt siihen asemaan, että säilyttää kännykkäänsä päiväsaikaan kassakaapissa. Auki se on aamulla klo 5-8. Meikäläiselle keskellä yötä.Kadehdittava elämäntapa.
Olihan Banagalalla todella perusteellinen syynsä tapaamisien peruuntumiseen. Alkuviikosta Baddegamasta, siis Banagalan kylästä, bussi lähti Colomboon. Uudella rannan asfalttitiellä se törmäsi suureen kuorma-autoon, joka oli täynnä olutpulloja.
Törmäyksessä bussi kaatui oven puolelle ja ihmiset jäivät loukkuun. Autot syttyivät palamaan. Puoleen tuntiin ei kukaan ulkopuolinen uskaltautunut auttamaan, koska kuumuudesta johtuen täysinäiset olutpullot rikkoontuivat kuin ammukset. Ihmiset luulivat kyseessä olevan tamilitiikerien isku.
24 matkustajaa paloi kuoliaaksi välittömästi ja loput yli 30 vietiin sairaalaan kriittisessä tilassa. Uhrit olivat Baddegamasta, ja suuri osa Banagalan tuttavia, joten hänellä oli hoidettavanaan monet hautajaiset.
Jokin aika sitten arvelin rantatien uuden asfaltin aiheuttavan lisää onnettomuuksia. Uusi asvaltti yllyttää hurjastelemaan ja nopeudet kasvavat. Ennen yhteen suuntaan mahtui ajamaan 1 bussi, mutta yleensä niitä ajoi 2 vierekkäin - kilpailtiin. Nyt mahtuu ajamaan koko tien leveydeltä 3 bussia. Ja niitä ajaa 4 - kun kilpaillaan. Kuskien palkka on sidottu tulokseen. Eräänlainen bonusvääristymä tämäkin.
KOTIMATKA ALKOI
Maanantaiaamuna Mahinda saapui noutamaan meidät. Keke ja Ave jäivät. Ja monet ystävämme. Sana oli kiirinyt kylällä lähdöstämme, vaikka yritimme pitää sen salassa turhien seremonien pelossa.
Marja väänteli itkua takapenkillä ja etupenkillä olevalle vanhalle miehellekin nousi "vesi glaseihin". Kylätiellämme vilkutettiin iloisena. Moni kyläläisistä oli tullut entistä tutummaksi ja läheisemmäksi. "Katso, tuolla on nainen, joka voitti eilen palmunlehväsidontakilpailun! Ja tuo poika kiipesi korkeimmalle bambuun."
Kyläjuhlat olivat keskinäisiä sosiaalisia suhteita lähentävä tapahtuma.
KUUMAA KISAA
Edessämme on 3 tunnin lento Delhiin, mutta sitä ennen 4-5 tunnin ajo lentokentälle. On menossa neljäs uudenvuoden pyhä. Kaikki mahdolliset urheilupaikat ovat käytössä.
Kylätapahtumia pidetään edelleen ja kaikilla sama sisältö. Erilaisia leikkejä ja urheilusuorituksia. Juoksulajit suosituimpia. Polkupyöräajot ovat myös suosittuja.
Rantatien liikenne oli hidasta, koska lähes jokaisen kylän kohdalla oli meneillään juoksukilpailu, jota poliisit ja kaverit tuk-tukeillaan ja muilla ajoneuvoillaan seurasivat ja kannustivat.
Huolto toimi. Lämpöä oli varjossa 34 astetta. Kuuma asfaltti ja aurinko lisäsivät lämmön lähes 50 asteeseen. Huoltojoukot hakivat tien varren taloista vettä ja kippasivat vähän väliä suojattinsa päälle pienistä ämpäreistä virkistystä. Minä väsyin ja hikosin jo pelkästä katsomisesta.
Eilisen illan kävimme Keken ja Aven kanssa läpi vielä rakennushankkeemme aloittamiseen liittyviä yksityiskohtia. Banagala kävi paikalla ja lupasi hoitaa oman osuutensa. Yhteydet viranomaisiin sekä käynnistää jatkoselvitystyöt alueen vammaisjärjestöjen ja virkavastaavan ministeriön edustajan kanssa. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ensi perjantai on toivoa täynnä.
Ystävällisin terveisin
Pentti-Oskari
tiistai 10. huhtikuuta 2007
Äkkilähtö takaisin Sri Lankaan
Nagande, Sri Lanka, 10.4.2007
AIKAINEN KEVÄT
Pitkäperjantai aamuvarhain. Istumme Marjan kanssa bussissa lentokentälle. Sataa räntää.
Suunnittelematon "äkkilähtömme" pikavierailulle Sri Lankaan johtuu päätöksestä, jota on valmisteltu ja odotettu vuosia. Nyt tai ei koskaan. Me aloitamme Lotus Hillin vammaisrakennusprojektin. Henkisesti kypsyimme ymmärtämään, että se on tehtävä eikä odotettava.
KESÄKISSA
Sri Lankassa on tsunamin jälkeen liian paljon hienoja suunnitelmia, jotka eivät ole toteutuneet. Sadat isot ja pienet avustusjärjestöt (yksi harvoista poikkeuksena Suomen SPR - ihan totta. Tiedän, yksi toisensa jälkeen ovat jättäneet jälkeensä hienoja lupauksia. Niitä lupauksia on tuhoalueet täynnä. Lähes määrättömästi. Tsunamin jälkeen niin monella oli sydäntä ja halua auttaa. Joillakin se kesti 2 viikkoa, muutamilla harvoilla enää 2 vuotta. Se buumi meni. Se oli kuin kesäkissan pentu, joka jätettiin syksyllä omilleen. Unohtaminen on helppoa.
Lotus Hill hanke on saamassa osakseen paikallisilta koko ajan lisää ymmärtämystä ja kiitosta. Sitä enemmän, mitä muut unohtavat. Eivät ne jätäkkään kaveria. On myönnettävä, että olemme löytäneet itsestämme uuden luonteenpiirteen. Se pitkäjännitteisyys on muodostunut voimavaraksemme. Se vain vahvistuu. Siksi elämme tässä hankkeessa täysillä vieläkin. Vuosien jälkeen. Ja elämme niin kauan kuin elämme.
Paras kannustimemme on kummiemme myötäelämisen ja kannustuksen lisäksi aikaansaanut tulokset. Kerronpa esimerkin.
TOIVOLAN RIEMUFESTIVAALIT
Juuri äsken, räntäsateessa bussissa istuen sain kuvaviestin ystävältäni Avelta Sri Lankasta. Hän oli parhaillaan mukana Toivolan lastenkodissa pidetyillä "festivaaleilla". Viestin mukana tuli kuva kauniisti pukeutuneista tytöistä, jotka valmistivat ruokaa. Oli kuva viestijuoksusta, jossa kuljetettiin suussa lusikalla lime-hedelmää ja kilpailusta, jossa kiivettiin kookosrasvalla voideltuun palmuun.
LASTEN KAATOPAIKKA ON SIIVOTTU
Tämä on se sama paikka, josta ensikäynnin jälkeen Marja käytti sanaa "lasten kaatopaikka". Vankila, jonne syöstiin saaren lasten pohjasakka. Pikkurikolliset, orvot, huostaanotetut, hyväksikäytetyt yms. Ensimmäinen kuva, joka oli infoesitteemmekin kannessa, oli kuva ristikoiden takana olevista lapsista. Ulkomaalaisten vierailut olivat kiellettyjä, koska sitä paikkaa ei ollut. Se vaiettiin.
KUMMIEN INVAASI
Aloitimme Lotus Hill -kummien taloudellisella tuella puolitoista vuotta sitten Toivolaksi nimeämämme kohteen uudistamisen. Levitimme ikäänkuin enkelin siivet koko paikan ylle. Sen alle jäivät vessat, sängyt, paiseet, täit, kaivot, rakennukset, lapset, vartijat - koko henkilökunta.
AMATÖÖRITERAPEUTIT ASIALLA
Sanon suoraan, että olen joskus hiukan ollut loukkaantumisen rajalla, kun vähättellään meidän amatööriterapeuttien mahdollisuuksia onnistua haasteellisessa tehtävässämme. Jos olisin itsekäs (vaan kun olen huippuitsekäs) sanoisin, että tervetuloa katsomaan tuloksia. Me otimme tavoitteeksemme saada 150 lapselle inhimillisempi elämä. Sitä paikkaa ei enää samaksi tuntisi.
Tottakai olemme ylpeitä teknisistä aikaansaannoksistamme, hygieniakumouksen mahdollistamista ihmeparannuksista yms. Olemme onnellisia juuri valmistuvasta pesulasta vessoineen, suihkuineen, kaivoineen ja vesijärjestelmineen. Tuntuu hyvältä nähdä oikea lääkäri päivittäin hoitamassa lapsia. jne. Kaikkein onnellisimpia olemme ilmapiiristä tällä entisellä kaatopaikalla. Se painostava vankilanomainen ilmapiiri on tipotiessään.
PALMUJEN LATVAT KOHOAVAT KORKEUKSIIN
Siinä missä pieni hindu-tamilityttö juoksi piiloon meidät nähdessään, hän nykyään tulee viereemme "kihnaamaan" ja halaisikin, mutta kun se ei sovi siinä kulttuurissa. Siinä missä henkilökunta laittoi lapset lukittuna ristikoiden taakse, kun ulkopuolisia saapui paikalle, nyt järjestetään festivaalit, jossa ilo ja riemu ovat palmun latvoissa. Siellä on tosi korkeat palmut.
HYVÄ MIELI
Katselimme räntäsateen ympäröimänä bussissa kommunikaattoristani Marjan kanssa niitä Aven lähettämiä kuvia. "Kato Oskari, noilla tytöillä on kauniit kukkahameet. Siitä kankaasta tehtynä, jota viime kerralla ostimme pakkakaupalla Gallesta. Palkkaamiemme kahden ompeluopettajan ohjauksessa ommeltuina."
Ave viestitti tunnelmia realiajassa meille: "Tytöt valmistavat pitkin päivää hissukseen välipaloja koko katraalle. Henki on uskomaton. Vartijat ja lapset riemuilevat yhdessä. Ilo täyttää tienoon. Et Oskari usko, kuinka tuli hyvä mieli."
Uskon! Uskonhan minä. Taasen tuli vanhalle miehelle "vesi glaseihin". "Voi miksi emme ehtineet niihin juhliin", huokaisi Marja. Ehdimme vielä moniin juhliin!
ITSEKKYYS ON USKOMATON,
TOIMEENPANEVA VOIMA
Itsekkyyttänikö tällaisia kerron? Kyllä. Mutta yritän samalla viestittää lukijoilleni, kuinka suuriarvoista työtä kummit ovat tehneet. Kuinka valtavasti he ovat saaneet aikaan vähilläkin avustuksilla. Vaikka kuinka kirjoitan, talteenotan paperifaktaa, kuvaan, lähetän kuvia ja saatte reaaliaikaista informaatiota, väitän, ettette osaa edes uneksia aikaansaanoksistanne.
Niin moni monasti kysyy, että kuinka te jaksatte touhuta siellä kaukana vieraassa kulttuurissa, vieraiden ihmisten kanssa. Surkeissa oloissa. Köyhyydessä ja kurjuudessa. Kun köyhyys on oikeasti totta. Vastauksemme: Oikein hyvin !
KAVEREITA EI JÄTETÄ
Vaikka me nyt olemme painamassa starttinappia vammaislasten koulutustuskeskuksen rakentamiseen, emme unohda Toivolan lapsia. Emme Onnelan ja Välilän perheitä, emme Ilolan vammaisia, emmekä niitä tuhansia lapsia, joiden koulunkäyntiä edesautamme.
Vain yksi pyyntö on mulla: Jos jokainen kummi saisi mukaansa yhden kummin lisää, voisimme saada rakennushankkeemme kerralla kuntoon. Emmekä olisi ulkopuolisen rahoituksen talutusnuorassa. Kaveri kummiksi! Kiitos!
INTIAN KAUTTA
Vuosikausien lentämisen ansiosta saimme Finnairin plus-pisteitä ja hankimme nyt ensi kertaa Sri Lankan vierailuumme lennon Intian kautta. Ostettunakin edestakainen lento HkI-Delhi-Hki olisi maksanut n. 700?. (Taitaa Hkistä Rovaniemelle päästä melkein samalla hinnalla) huom! Stokkan Hulluilta päiviltä sai saman matkan 360 ?:lla. Saapi nähdä, onko syksyn päivillä sama tarjous. Jos on, ostakaa, sillä jatkoyhteyden Colomboon saa helposti, eikä maksa paljon. Mistä tahansa matkatoimistosta. Kesäkuussa avataan finskin reitti myös Mumbaihin, etelä Intiassa, ihan lähellä Colomboa.
Joka ikinen kummi ystävineen on tervetullut tutustumaan aikaansaannoksiinsa.
OHJEITA MATKUSTAVAISILLE
Ostatte edestakaiset lennot ja soitatte ystävällemme / luottohenkilöllemme Coolmanille Suomesta 995339477904589 (vain 16 senttiä/min ). Coolman hoitaa teille lentokenttäkuljetukset ja hotellin. Muuta ette tarvitse.
Paikan päällä: Coolman vie tuk-tukillaan teidät mihin haluatte. Puhelinnumero on Sri Lankassa soitettuna on 77904589.
Jatkolento Colomboon maksoi hiukan alle 200? edestakaisin. Jatkolento kestää 3 tuntia. Tuleepa samalla testattua tämä sinivalkoinen reitti.
Hki-Delhi 6 t 12 min (5228 km) suora lento viehättää erityisesti. Päätimme paluumatkalla pysähtyä Delhissä. siksi aikaa, että monivuotinen haave vierailusta Tai Mahailissa onnistuisi. Ja sitten kipin kapin suoraan kotiin.
PÄÄSIÄISLAUANTAINA 8.4.
Talvikotona taas. Noin 6 tunnin suora lento Helsingistä hurahti Delhiin hetkessä. Lähdimme iltapäivällä ja olimme illalla perillä. Hotelliyöpyminen ja seuraavana päivämä kaupunkikierros 17 miljoonan asukkaan Delhissä. Päivässä ei ehdi nähdä sen vertaa, että voisi kommentoida. Yksi pikkupoika sentään hymyili Marjalle.
19.45 jatkolento ja ennen puolta yötä Colombossa. Aamuyöstä kotona Nagandessa. Arvaatte varmaan, kenet halusimme heti tavata. Tarja-äidin ja 4 poikaa. He olivat majoittuneet varaston sokkelin viereen, betonilipan alle. Olin niin tohkeissani, että annoin Tarjalle olkalaukkuni pohjalla piilosta (laukussa oli hätävara: lääkkeet, raha ja pätkä sinistä) lenkistä ison palan, jonka rouva hotkaisi alle sekunnissa. Glumps! Olisi voinut edes vähän nautiskella. Sen verran harvinaista herkkua Sri Lankassa.
Vahtikoira Bullad seurasi sivusta ja piti pientä ulinaa. Koiraihmiset tietävät, mitä se tarkoittaa. Minä en ole varsinaisesti koiraihminen, vaan sattumalta Tarjaan höynähtänyt, kun sillä on niin surkea menneisyys. "Fader", sanoi Onkkeli, ja näytti Bulladia. Tässä kulttuurissa on parempi, että isä liikkuu enemmän pihapiirissä kuin kylillä. Siksi vahtikoiramme on noussut vanhempien ruotuun. Pennuista yksikään ei muistuta Bulladia. Sen sijaan kummasti postimiehen vilkasta sekarotuista, paikallista eliittirotua.
PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Aamulla heräsimme linnunlauluun. Oravat eivät enää naksutelleet, liekö poikaset lähteneet pesästään. Tähtikilpikonna Timppa herkutteli sateen jälkeen nurmikolle nousseilla sienillä. Sillä oli lyhyt ruoanhankintamatka.
Coolman tuli käymään ja saimme 10 minuutissa kattavan selvityksen lähikyliemme tapahtumista 2 kk poissaolomme aikana. Avekin tuli ja kertoi innoissan Toivolan festivaaleista ja näytti lisäkuvia. Hän otti mukaansa nipun suomalaisia lehtiä. Halusi oikeita uutisia. Lukee vain sarjakuvat, jotka ovat todempia kuin monet jutut.
II PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Yöllä satoi rajusti. Suomessa sataa kaatamalla, kun vettä tulee reippaasti. Pohdimme soveliasta sanaa kuvaamaan sadetta täällä. "Kippaamalla", paremman puuttesta. Kun täällä sataa, niin sitten sataa. Liikenne on seis, koska asvaltillakin on vettä useita senttejä. Ajaminen olisi vesihiihtoa. Sitten voi olla puolikin vuotta satamatta. Välillä tämä on veden yltäkylläisyyttä ja kuivuuden kurjuutta. Suomessa saamme nauttia ympäri vuoden tasaisesta vedentulosta. Arvostakaamme sitä.
ONNELA
Asiat Onnelassa ovat paranemaan päin. Tullessamme vammainen äiti neuloi itselleen tilkuista yöpaitaa ja isä "Erkki" (paikallisten nimien muistaminen on lähes mahdotonta) oli kaupassa, joten jalat pelaa ilmeisesti paremmin. Kaikkein ilahduttavinta oli perheen pikkupoika. Tämä vielä vuosi sitten eteensä tuijottava apaattinen poika oli yhtä hymyä. Ylivieskasta saamamme neulottu pupulelu oli mieluisa ja sitä hän halasi ja heitteli ilmaan. Ilmapiiri! Taas kohtaamme harrastelijaterapeuttisten toimien tulokset. Ennen kallonkutistusta olosuhteet inhimilliseksi. Hygienia ja ruoka. Siitä lähtee hyvinvointi. Hymy on hyvä välietappi ja barometri.
Vuoropuhelu kyläläisten kanssa vie poissaolon jälkeen aina aikansa. Hyvä niin. Pääsemme taas pikkuhiljaa sisään tähän merkilliseen elämiskulttuuriin.
RATSASTUSTA JÄTTILÄISKILPIKONNIEN KANSSA
Kävimme oikein ulkona syömässä. Blue Moonin listalla oli haikalaa. Ave kertoi, kuinka oli ratsastellut jättiläiskilpikonnien kanssa Coral Gardenin edessä. Se sama paikka, josta aiemmin kerroin ... Jossa nämä käyvät einehtimässä vihreää meriruohoa toimimattoman viemäriputken ympäriltä. Ravinteet lienee kasveille kohdallaan.
VESICOWBOY
Kilven etureunasta kiinni ja vatsalleen kilven päälle. Siitä alkaa huikea sukellus. Räpylät vain suhisevat vinhasti, mutta ovat niin pehmeät, etteivät vahingoita ratsastajaa. "Kuinka syvälle sitten sukelletaan?" kysyin vesicowboylta. "Niin syvälle, että korvissa alkaa paineen vuoksi sattua," totesi Ave. Joka on tälla lailla hullu. Huh huh. Mukava mies. Juttunakin jo hyvä, mutta kun se on vielä totta. Tunnen Aven. Kilpikonnat ovat jättiläiskilpikonnia nimensä mukaisesti ja niiden kilpien halkaisia saattaa olla parikin metriä. Niiden runsas esiintyminen rannallamme on erikoinen luonnonilmiö sekin.
Illalla sättäsimme kellonaikojen kanssa. Valittavanamme oli 4 eri aikaa. Sri Lankan aika ja Suomen aika ja molemmista talvi- ja kesäajat. Eikö maailman aikoja voisi standardisoida? Valitsimme ja heräsimme pommiin (heräsimme tunnin liian aikaisin) kun Thilakasiri saaapui autollaan noutamaan meitä maakuntakierrokselle.
TARJALLA ON PRESSAN PENNUT
Harjoitutin Tarjan vatsaa kestämään eilen ostetusta koiranruokasäkistä muutaman murusen. Pitää pitää säkkiä piilossa. Paikalliset pitävät sitä ihan pöhkönä juttuna. Ajattelin vaan varmistaa, että rouva saa vitamiinit imetystään varten. Nyt moni ajattelee, että Kangas alkaa sekoilla. Eikä niin kovin väärässä olekaan. Kangas päätti muuttaa pentujen nimiäkin. Ukko, Pekka, Tasku ja Matti ovat liian vitsi niin suloisille poikavauveleille. Vaikka hauskoja nimiä ovatkin.
Uusiksi nimeksi tulivat: Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara. Lähetän sitten nimikilpailun perusteella lisäpalkintoja. Kalliiksi tulee tämä ailahtelevaisuus. On kuin emännän vaatehankintaa.
UUSIVUOSI HULLAANNUTTAA
Ensi viikonloppuna maassa vietetään uutta vuotta. Suurin juhla paikallisittain. Enemmän kuin meillä Joulu, Juhannus ja Vappu yhteensä. Jokainen, kynnelle kykenemätönkin pyrkii hankkimaan uudet vaatteet. Se on itsetunnon perusta. (koskee kummasti vain naisia ja lapsia - jotkut miehetkin höynähtävät joukkoon)
Marja sai merkillisen ajatuksen lähteä Galleen, vaatetavarataloon hankkimaan Onkkelille uutta paitaa. Kaunis ajatus, ei siinä mitään. Pelkään, että siinä sivussa kretonki tarttuu kankaaseen. Odottelin ulkopuolella ja soitin hänelle. "Täällä on valtavat jonot, ainakin miljoona ihmistä", kertoi vaimoni, joka ei koskaan liioittele. Olisi saman asian voinut ilmaista toisinkin. "Odottele Rakas vielä muutama tunti!"
Emme muistaneet kyseisen juhlapyhän osumista lyhyen vierailumme ajaksi. Varsinaisen juhlapäivän lisäksi valmistelut alkavat jo viikolla ja kansallistunteen omaksuma ihminen katoaa kuin tuhka tuuleen arkisista rutiineista. Keke tulee keskiviikko iltapäivällä tänne. Olemme yrittäneet organisoida kaikki Lotus Hill -rakennushankkeeseen liittyvät ihmiset yhtä aikaa vielä keskiviikkoiltana klo 18 meille. Saapi nähdä miten onnistumme. Torstaina he ovat jo tuhkana tuulessa. Tässä kulttuurissa joku voisia sanoa menettävänsä hermot, kun mikään ei toimi niin kuin sovitaan. Toinen konsti on todeta kaiken olevan mielenkiintoista. Onneksi sentään hymyilevät. Se helpottaa kummasti. Ole siinä sitten vihainen. Eihän se auta. Maassa maan tavalla tai maasta pois.
JÄNNITTÄVÄ TAPAAMINEN
Meillä on hetken kuluttua salainen tapaaminen erään ystävämme kanssa. Hän joutui perheineen ainakin muutamaksi kuukaudeksi maan alle. Pahat pojat aikoivat rahastaa ja ystävämme ei aikonut maksaa. Sekin on maan tapa. Täällä koetun elämämme varjopuolia. Senkin kanssa täytyy elää. Kerron niistä koetuista joskus sitten enemmän. Keskitytään nyt näihin positiivisiin asioihin. Negatiivisia asioita tulee maailmalta muutenkin ihan liikaa.
TOIVOLA ON TOIVOA TÄYNNÄ
Seuraavaksi on vierailu Toivolan lastenkodissa. Niiden tunnelmien tulkinnasta tuskin selviän muutamalla rivillä. Joten siitä ja monesta muusta ensi viikon tiistaina taas. Toivotamme itsellemme ja kanssaeläjillemme onnea!
Huh huh!
Ystävällisesti
rinta täynnä viidakkojärven raikasta ilmaa
Pentti-Oskari
AIKAINEN KEVÄT
Pitkäperjantai aamuvarhain. Istumme Marjan kanssa bussissa lentokentälle. Sataa räntää.
Suunnittelematon "äkkilähtömme" pikavierailulle Sri Lankaan johtuu päätöksestä, jota on valmisteltu ja odotettu vuosia. Nyt tai ei koskaan. Me aloitamme Lotus Hillin vammaisrakennusprojektin. Henkisesti kypsyimme ymmärtämään, että se on tehtävä eikä odotettava.
KESÄKISSA
Sri Lankassa on tsunamin jälkeen liian paljon hienoja suunnitelmia, jotka eivät ole toteutuneet. Sadat isot ja pienet avustusjärjestöt (yksi harvoista poikkeuksena Suomen SPR - ihan totta. Tiedän, yksi toisensa jälkeen ovat jättäneet jälkeensä hienoja lupauksia. Niitä lupauksia on tuhoalueet täynnä. Lähes määrättömästi. Tsunamin jälkeen niin monella oli sydäntä ja halua auttaa. Joillakin se kesti 2 viikkoa, muutamilla harvoilla enää 2 vuotta. Se buumi meni. Se oli kuin kesäkissan pentu, joka jätettiin syksyllä omilleen. Unohtaminen on helppoa.
Lotus Hill hanke on saamassa osakseen paikallisilta koko ajan lisää ymmärtämystä ja kiitosta. Sitä enemmän, mitä muut unohtavat. Eivät ne jätäkkään kaveria. On myönnettävä, että olemme löytäneet itsestämme uuden luonteenpiirteen. Se pitkäjännitteisyys on muodostunut voimavaraksemme. Se vain vahvistuu. Siksi elämme tässä hankkeessa täysillä vieläkin. Vuosien jälkeen. Ja elämme niin kauan kuin elämme.
Paras kannustimemme on kummiemme myötäelämisen ja kannustuksen lisäksi aikaansaanut tulokset. Kerronpa esimerkin.
TOIVOLAN RIEMUFESTIVAALIT
Juuri äsken, räntäsateessa bussissa istuen sain kuvaviestin ystävältäni Avelta Sri Lankasta. Hän oli parhaillaan mukana Toivolan lastenkodissa pidetyillä "festivaaleilla". Viestin mukana tuli kuva kauniisti pukeutuneista tytöistä, jotka valmistivat ruokaa. Oli kuva viestijuoksusta, jossa kuljetettiin suussa lusikalla lime-hedelmää ja kilpailusta, jossa kiivettiin kookosrasvalla voideltuun palmuun.
LASTEN KAATOPAIKKA ON SIIVOTTU
Tämä on se sama paikka, josta ensikäynnin jälkeen Marja käytti sanaa "lasten kaatopaikka". Vankila, jonne syöstiin saaren lasten pohjasakka. Pikkurikolliset, orvot, huostaanotetut, hyväksikäytetyt yms. Ensimmäinen kuva, joka oli infoesitteemmekin kannessa, oli kuva ristikoiden takana olevista lapsista. Ulkomaalaisten vierailut olivat kiellettyjä, koska sitä paikkaa ei ollut. Se vaiettiin.
KUMMIEN INVAASI
Aloitimme Lotus Hill -kummien taloudellisella tuella puolitoista vuotta sitten Toivolaksi nimeämämme kohteen uudistamisen. Levitimme ikäänkuin enkelin siivet koko paikan ylle. Sen alle jäivät vessat, sängyt, paiseet, täit, kaivot, rakennukset, lapset, vartijat - koko henkilökunta.
AMATÖÖRITERAPEUTIT ASIALLA
Sanon suoraan, että olen joskus hiukan ollut loukkaantumisen rajalla, kun vähättellään meidän amatööriterapeuttien mahdollisuuksia onnistua haasteellisessa tehtävässämme. Jos olisin itsekäs (vaan kun olen huippuitsekäs) sanoisin, että tervetuloa katsomaan tuloksia. Me otimme tavoitteeksemme saada 150 lapselle inhimillisempi elämä. Sitä paikkaa ei enää samaksi tuntisi.
Tottakai olemme ylpeitä teknisistä aikaansaannoksistamme, hygieniakumouksen mahdollistamista ihmeparannuksista yms. Olemme onnellisia juuri valmistuvasta pesulasta vessoineen, suihkuineen, kaivoineen ja vesijärjestelmineen. Tuntuu hyvältä nähdä oikea lääkäri päivittäin hoitamassa lapsia. jne. Kaikkein onnellisimpia olemme ilmapiiristä tällä entisellä kaatopaikalla. Se painostava vankilanomainen ilmapiiri on tipotiessään.
PALMUJEN LATVAT KOHOAVAT KORKEUKSIIN
Siinä missä pieni hindu-tamilityttö juoksi piiloon meidät nähdessään, hän nykyään tulee viereemme "kihnaamaan" ja halaisikin, mutta kun se ei sovi siinä kulttuurissa. Siinä missä henkilökunta laittoi lapset lukittuna ristikoiden taakse, kun ulkopuolisia saapui paikalle, nyt järjestetään festivaalit, jossa ilo ja riemu ovat palmun latvoissa. Siellä on tosi korkeat palmut.
HYVÄ MIELI
Katselimme räntäsateen ympäröimänä bussissa kommunikaattoristani Marjan kanssa niitä Aven lähettämiä kuvia. "Kato Oskari, noilla tytöillä on kauniit kukkahameet. Siitä kankaasta tehtynä, jota viime kerralla ostimme pakkakaupalla Gallesta. Palkkaamiemme kahden ompeluopettajan ohjauksessa ommeltuina."
Ave viestitti tunnelmia realiajassa meille: "Tytöt valmistavat pitkin päivää hissukseen välipaloja koko katraalle. Henki on uskomaton. Vartijat ja lapset riemuilevat yhdessä. Ilo täyttää tienoon. Et Oskari usko, kuinka tuli hyvä mieli."
Uskon! Uskonhan minä. Taasen tuli vanhalle miehelle "vesi glaseihin". "Voi miksi emme ehtineet niihin juhliin", huokaisi Marja. Ehdimme vielä moniin juhliin!
ITSEKKYYS ON USKOMATON,
TOIMEENPANEVA VOIMA
Itsekkyyttänikö tällaisia kerron? Kyllä. Mutta yritän samalla viestittää lukijoilleni, kuinka suuriarvoista työtä kummit ovat tehneet. Kuinka valtavasti he ovat saaneet aikaan vähilläkin avustuksilla. Vaikka kuinka kirjoitan, talteenotan paperifaktaa, kuvaan, lähetän kuvia ja saatte reaaliaikaista informaatiota, väitän, ettette osaa edes uneksia aikaansaanoksistanne.
Niin moni monasti kysyy, että kuinka te jaksatte touhuta siellä kaukana vieraassa kulttuurissa, vieraiden ihmisten kanssa. Surkeissa oloissa. Köyhyydessä ja kurjuudessa. Kun köyhyys on oikeasti totta. Vastauksemme: Oikein hyvin !
KAVEREITA EI JÄTETÄ
Vaikka me nyt olemme painamassa starttinappia vammaislasten koulutustuskeskuksen rakentamiseen, emme unohda Toivolan lapsia. Emme Onnelan ja Välilän perheitä, emme Ilolan vammaisia, emmekä niitä tuhansia lapsia, joiden koulunkäyntiä edesautamme.
Vain yksi pyyntö on mulla: Jos jokainen kummi saisi mukaansa yhden kummin lisää, voisimme saada rakennushankkeemme kerralla kuntoon. Emmekä olisi ulkopuolisen rahoituksen talutusnuorassa. Kaveri kummiksi! Kiitos!
INTIAN KAUTTA
Vuosikausien lentämisen ansiosta saimme Finnairin plus-pisteitä ja hankimme nyt ensi kertaa Sri Lankan vierailuumme lennon Intian kautta. Ostettunakin edestakainen lento HkI-Delhi-Hki olisi maksanut n. 700?. (Taitaa Hkistä Rovaniemelle päästä melkein samalla hinnalla) huom! Stokkan Hulluilta päiviltä sai saman matkan 360 ?:lla. Saapi nähdä, onko syksyn päivillä sama tarjous. Jos on, ostakaa, sillä jatkoyhteyden Colomboon saa helposti, eikä maksa paljon. Mistä tahansa matkatoimistosta. Kesäkuussa avataan finskin reitti myös Mumbaihin, etelä Intiassa, ihan lähellä Colomboa.
Joka ikinen kummi ystävineen on tervetullut tutustumaan aikaansaannoksiinsa.
OHJEITA MATKUSTAVAISILLE
Ostatte edestakaiset lennot ja soitatte ystävällemme / luottohenkilöllemme Coolmanille Suomesta 995339477904589 (vain 16 senttiä/min ). Coolman hoitaa teille lentokenttäkuljetukset ja hotellin. Muuta ette tarvitse.
Paikan päällä: Coolman vie tuk-tukillaan teidät mihin haluatte. Puhelinnumero on Sri Lankassa soitettuna on 77904589.
Jatkolento Colomboon maksoi hiukan alle 200? edestakaisin. Jatkolento kestää 3 tuntia. Tuleepa samalla testattua tämä sinivalkoinen reitti.
Hki-Delhi 6 t 12 min (5228 km) suora lento viehättää erityisesti. Päätimme paluumatkalla pysähtyä Delhissä. siksi aikaa, että monivuotinen haave vierailusta Tai Mahailissa onnistuisi. Ja sitten kipin kapin suoraan kotiin.
PÄÄSIÄISLAUANTAINA 8.4.
Talvikotona taas. Noin 6 tunnin suora lento Helsingistä hurahti Delhiin hetkessä. Lähdimme iltapäivällä ja olimme illalla perillä. Hotelliyöpyminen ja seuraavana päivämä kaupunkikierros 17 miljoonan asukkaan Delhissä. Päivässä ei ehdi nähdä sen vertaa, että voisi kommentoida. Yksi pikkupoika sentään hymyili Marjalle.
19.45 jatkolento ja ennen puolta yötä Colombossa. Aamuyöstä kotona Nagandessa. Arvaatte varmaan, kenet halusimme heti tavata. Tarja-äidin ja 4 poikaa. He olivat majoittuneet varaston sokkelin viereen, betonilipan alle. Olin niin tohkeissani, että annoin Tarjalle olkalaukkuni pohjalla piilosta (laukussa oli hätävara: lääkkeet, raha ja pätkä sinistä) lenkistä ison palan, jonka rouva hotkaisi alle sekunnissa. Glumps! Olisi voinut edes vähän nautiskella. Sen verran harvinaista herkkua Sri Lankassa.
Vahtikoira Bullad seurasi sivusta ja piti pientä ulinaa. Koiraihmiset tietävät, mitä se tarkoittaa. Minä en ole varsinaisesti koiraihminen, vaan sattumalta Tarjaan höynähtänyt, kun sillä on niin surkea menneisyys. "Fader", sanoi Onkkeli, ja näytti Bulladia. Tässä kulttuurissa on parempi, että isä liikkuu enemmän pihapiirissä kuin kylillä. Siksi vahtikoiramme on noussut vanhempien ruotuun. Pennuista yksikään ei muistuta Bulladia. Sen sijaan kummasti postimiehen vilkasta sekarotuista, paikallista eliittirotua.
PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Aamulla heräsimme linnunlauluun. Oravat eivät enää naksutelleet, liekö poikaset lähteneet pesästään. Tähtikilpikonna Timppa herkutteli sateen jälkeen nurmikolle nousseilla sienillä. Sillä oli lyhyt ruoanhankintamatka.
Coolman tuli käymään ja saimme 10 minuutissa kattavan selvityksen lähikyliemme tapahtumista 2 kk poissaolomme aikana. Avekin tuli ja kertoi innoissan Toivolan festivaaleista ja näytti lisäkuvia. Hän otti mukaansa nipun suomalaisia lehtiä. Halusi oikeita uutisia. Lukee vain sarjakuvat, jotka ovat todempia kuin monet jutut.
II PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Yöllä satoi rajusti. Suomessa sataa kaatamalla, kun vettä tulee reippaasti. Pohdimme soveliasta sanaa kuvaamaan sadetta täällä. "Kippaamalla", paremman puuttesta. Kun täällä sataa, niin sitten sataa. Liikenne on seis, koska asvaltillakin on vettä useita senttejä. Ajaminen olisi vesihiihtoa. Sitten voi olla puolikin vuotta satamatta. Välillä tämä on veden yltäkylläisyyttä ja kuivuuden kurjuutta. Suomessa saamme nauttia ympäri vuoden tasaisesta vedentulosta. Arvostakaamme sitä.
ONNELA
Asiat Onnelassa ovat paranemaan päin. Tullessamme vammainen äiti neuloi itselleen tilkuista yöpaitaa ja isä "Erkki" (paikallisten nimien muistaminen on lähes mahdotonta) oli kaupassa, joten jalat pelaa ilmeisesti paremmin. Kaikkein ilahduttavinta oli perheen pikkupoika. Tämä vielä vuosi sitten eteensä tuijottava apaattinen poika oli yhtä hymyä. Ylivieskasta saamamme neulottu pupulelu oli mieluisa ja sitä hän halasi ja heitteli ilmaan. Ilmapiiri! Taas kohtaamme harrastelijaterapeuttisten toimien tulokset. Ennen kallonkutistusta olosuhteet inhimilliseksi. Hygienia ja ruoka. Siitä lähtee hyvinvointi. Hymy on hyvä välietappi ja barometri.
Vuoropuhelu kyläläisten kanssa vie poissaolon jälkeen aina aikansa. Hyvä niin. Pääsemme taas pikkuhiljaa sisään tähän merkilliseen elämiskulttuuriin.
RATSASTUSTA JÄTTILÄISKILPIKONNIEN KANSSA
Kävimme oikein ulkona syömässä. Blue Moonin listalla oli haikalaa. Ave kertoi, kuinka oli ratsastellut jättiläiskilpikonnien kanssa Coral Gardenin edessä. Se sama paikka, josta aiemmin kerroin ... Jossa nämä käyvät einehtimässä vihreää meriruohoa toimimattoman viemäriputken ympäriltä. Ravinteet lienee kasveille kohdallaan.
VESICOWBOY
Kilven etureunasta kiinni ja vatsalleen kilven päälle. Siitä alkaa huikea sukellus. Räpylät vain suhisevat vinhasti, mutta ovat niin pehmeät, etteivät vahingoita ratsastajaa. "Kuinka syvälle sitten sukelletaan?" kysyin vesicowboylta. "Niin syvälle, että korvissa alkaa paineen vuoksi sattua," totesi Ave. Joka on tälla lailla hullu. Huh huh. Mukava mies. Juttunakin jo hyvä, mutta kun se on vielä totta. Tunnen Aven. Kilpikonnat ovat jättiläiskilpikonnia nimensä mukaisesti ja niiden kilpien halkaisia saattaa olla parikin metriä. Niiden runsas esiintyminen rannallamme on erikoinen luonnonilmiö sekin.
Illalla sättäsimme kellonaikojen kanssa. Valittavanamme oli 4 eri aikaa. Sri Lankan aika ja Suomen aika ja molemmista talvi- ja kesäajat. Eikö maailman aikoja voisi standardisoida? Valitsimme ja heräsimme pommiin (heräsimme tunnin liian aikaisin) kun Thilakasiri saaapui autollaan noutamaan meitä maakuntakierrokselle.
TARJALLA ON PRESSAN PENNUT
Harjoitutin Tarjan vatsaa kestämään eilen ostetusta koiranruokasäkistä muutaman murusen. Pitää pitää säkkiä piilossa. Paikalliset pitävät sitä ihan pöhkönä juttuna. Ajattelin vaan varmistaa, että rouva saa vitamiinit imetystään varten. Nyt moni ajattelee, että Kangas alkaa sekoilla. Eikä niin kovin väärässä olekaan. Kangas päätti muuttaa pentujen nimiäkin. Ukko, Pekka, Tasku ja Matti ovat liian vitsi niin suloisille poikavauveleille. Vaikka hauskoja nimiä ovatkin.
Uusiksi nimeksi tulivat: Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara. Lähetän sitten nimikilpailun perusteella lisäpalkintoja. Kalliiksi tulee tämä ailahtelevaisuus. On kuin emännän vaatehankintaa.
UUSIVUOSI HULLAANNUTTAA
Ensi viikonloppuna maassa vietetään uutta vuotta. Suurin juhla paikallisittain. Enemmän kuin meillä Joulu, Juhannus ja Vappu yhteensä. Jokainen, kynnelle kykenemätönkin pyrkii hankkimaan uudet vaatteet. Se on itsetunnon perusta. (koskee kummasti vain naisia ja lapsia - jotkut miehetkin höynähtävät joukkoon)
Marja sai merkillisen ajatuksen lähteä Galleen, vaatetavarataloon hankkimaan Onkkelille uutta paitaa. Kaunis ajatus, ei siinä mitään. Pelkään, että siinä sivussa kretonki tarttuu kankaaseen. Odottelin ulkopuolella ja soitin hänelle. "Täällä on valtavat jonot, ainakin miljoona ihmistä", kertoi vaimoni, joka ei koskaan liioittele. Olisi saman asian voinut ilmaista toisinkin. "Odottele Rakas vielä muutama tunti!"
Emme muistaneet kyseisen juhlapyhän osumista lyhyen vierailumme ajaksi. Varsinaisen juhlapäivän lisäksi valmistelut alkavat jo viikolla ja kansallistunteen omaksuma ihminen katoaa kuin tuhka tuuleen arkisista rutiineista. Keke tulee keskiviikko iltapäivällä tänne. Olemme yrittäneet organisoida kaikki Lotus Hill -rakennushankkeeseen liittyvät ihmiset yhtä aikaa vielä keskiviikkoiltana klo 18 meille. Saapi nähdä miten onnistumme. Torstaina he ovat jo tuhkana tuulessa. Tässä kulttuurissa joku voisia sanoa menettävänsä hermot, kun mikään ei toimi niin kuin sovitaan. Toinen konsti on todeta kaiken olevan mielenkiintoista. Onneksi sentään hymyilevät. Se helpottaa kummasti. Ole siinä sitten vihainen. Eihän se auta. Maassa maan tavalla tai maasta pois.
JÄNNITTÄVÄ TAPAAMINEN
Meillä on hetken kuluttua salainen tapaaminen erään ystävämme kanssa. Hän joutui perheineen ainakin muutamaksi kuukaudeksi maan alle. Pahat pojat aikoivat rahastaa ja ystävämme ei aikonut maksaa. Sekin on maan tapa. Täällä koetun elämämme varjopuolia. Senkin kanssa täytyy elää. Kerron niistä koetuista joskus sitten enemmän. Keskitytään nyt näihin positiivisiin asioihin. Negatiivisia asioita tulee maailmalta muutenkin ihan liikaa.
TOIVOLA ON TOIVOA TÄYNNÄ
Seuraavaksi on vierailu Toivolan lastenkodissa. Niiden tunnelmien tulkinnasta tuskin selviän muutamalla rivillä. Joten siitä ja monesta muusta ensi viikon tiistaina taas. Toivotamme itsellemme ja kanssaeläjillemme onnea!
Huh huh!
Ystävällisesti
rinta täynnä viidakkojärven raikasta ilmaa
Pentti-Oskari
sunnuntai 1. huhtikuuta 2007
Suoria sanoja tärkeistä asioista
Naantalissa 1.4.2007
Kevätmielistä riemunaikaa!
Leikin yhden aamun täällä Suomessa Sri Lankan aikaa. Heräsin Airiston sylissä varhain auringon kanssa. Istuin laiturilla ja näin kuinka jäät lähtivät. Sulivat paikalleen. Ne odottivat paikallaan yön yli. Kun aurinko nousi, ne katsoivat aikansa tulleen ja poistuivat. Hiljaisesti, ilman meteliä. Hiukan suhisivat mennessään. Oitis ilmestyi sulaan veteen haahkapariskunta. Aivan viereeni. Kevätjuhlaliikkeistä näin, että niillä oli mukavaa. Siinä tohinassa ei laiturilla istujaa huomata.
Hiljaisuuden aukaisi korkean kuusen latvasta alkanut kuulaan heleä konsertti. Mustarastas oli palannut kolmen kesän poissaolon jälkeen pesäpuunsa latvaan. Sydämeni oli pakahtua hyvästä olosta.
Eräs englantilainen vieraamme kysyi minulta, että osaanko olla onnellinen, kun saan tehdä töitä näin ihanassa paikassa? Oikein hätkähdin kysymystä. Änkytin, että kyllä - useimmiten. Että pitää tulla englannista saakka vieras ihminen ravistamaan minua, että ymmärtäisin olla onnellinen.
Meillä suomalaisilla on merkillinen suhtautuminen sanaan onni.
"Kel onni on, se onnen kätkeköön." sanoi Eino Leino. Jos kerrot muille olevasi onnellinen, olet tyhmä. Se aikaan saa ihmetystä, sääliä, kateutta. Olet todella vähän "onnellinen". Jos haluat hätkähdyttää ympäristöäsi, vastaa mitä kuuluu -kysymykseen, että kuuluu todella hyvää ja olet oikein onnellinen. Saat keskustelun loppumaan aiheesta siihen.
Merkillisiä, me suomalaiset.
KIITOS
Eeva K. ystävineen Ylihärmästä lähetti laukullisen kudottuja pupuja. Helluisia. Menevät kiitosten kera perille ja ovat jaossa jo viikon päästä. Kiitos-kiitos!
TARJAN PENTUJEN NIMIKILPAILU
Viime päiväkirjani yllytys nimien keksimiseen sai aikaan huikean vastausryöpyn. Valinnan vaikeus johtui niin monesta hyvästä ehdotuksesta. Aihe tuntui olevan monelle mieluisa. Tässä muutama esimerkki:
Oma ajatukseni oli "Matti, Teppo ja Seppo" sekä siihen vielä yksi nimi lisää. Hauskoja lisänimiä olivat mm "Töppö", "Heppu" ja "Pekko" (eli Matti, Teppo, Seppo ja Pekko - ei hassumpaa, laulajia kaikki).
Moni ehdotti Aku Ankka sarjasta:
"Aku, Tupu, Hupu ja Lupu."
"Tupu, Hupu, Lupu ja Kupu"
Hartaita olivat:
"Matteus, Markus, Luukas ja Johannes"
7-veljestä kirvoitti mm:
"Jussi, Timo, Aapo ja Eero"
"Aapo, Timo, Lauri ja Simeoni"
Vaalien siivittämänä esim:
"Sauli, Matti, Paavo ja Jyrki"
Tarja-äidin presidenttiyttä tukivat:
"Martti, Mauno, Urho ja Juho"
Runonpoljentaa:
"Nippe, Naksu, Tippe ja Tapsu"
"Pii, Paa, Poo ja Herra Huu"
"Kasper, Jesper, Joonatan ja Nakki"
Niin suomalaista:
"Sulo, Vieno, Kaino ja Armas"
"Onni, Toivo, Aatos ja Uljas"
Huumoria:
"Ukko, Pekka, Onni ja Manni"
Yhden miehen raati päätyi valintaan:
UKKO, PEKKA, TASKU JA MATTI
Ehdottaja on Maire Touru Lahden seudulta.
Ukkopekan lahjakortit lähtevät siis Mairelle.
Kaikille osallistujille kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää. (Elämme hyviä aikoja, mutta siitä huolimatta ei kannata kiitoksiakaan tuhlata).
Hyviä nimiehdotuksia tuli niin paljon, että Tarjalla olisi pesuehommia muutamaksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin ..........
SODAN KAHDET KASVOT
Meitä suomalaisia sanotaan sinisilmäisiksi ja herkkäuskoisiksi. Painettuun sanaan uskotaan ja TV on todellinen auktoriteetti. Sitä on liikkeellä muuallakin.
Kerron esimerkin Sri Lankan tamilisodasta: Alkuviikosta katsoin TV:n aamu-uutisista, kuinka tamilien ilmavoimat ovat iskeneet Sri Lankassa hallituksen joukkojen lentotukikohtaan ja tuhonneet lukuisia sotakoneita. Tamilien ilmavoimat?
Enpä ole moisista kuullutkaan. Nopea yhteys ystäviini paikan päällä. Kyseessä oli ultrakevyt purjelentokone apumoottorilla ja pari kantopommia vanhalle käytöstä poistetulle lentokentälle. Valtakunnan TV oli asian tutkinut. Vai sillä lailla asia olikin?
Seuraavan päivän Hesarissa oli iso uutinen, jossa kerrottiin sissien koneita olleen kaksi. Hallitus epäilee, että tamilit ovat hankkineet koneet salakuljetettuina osina ja koonneet koneet hallitsemillaan alueilla. Tämän suuntaistahan me kuulimme jo tammikuussa paikan päällä. Lentokoneen osia olivat salakuljettaneet ilmeisesti jotkut avustusjärjestöt. Että asia olikin näin.
Sisareni Leena uppoutui nettiin ja löysi mm. tamilien propagandasivut sieltä. Toisenlaista juttua hallituksen tiedonantoihin: Eversti Shankar toimi ilmailualan insinöörinä Air Canadalla. Hän kehitti tamilien ilmavoimia voimakkaasti salamurhaansa asti v 2001. Tämän jälkeen tiikerilentovoimia on edelleen kehitetty ja varustettu. Lentäjinä toimivat vapaaehtoiset "volontäärit " ovat saarelta paenneita tamileja, jotka ovat kouluttautuneet lentäjiksi mm Usa:ssa, Kanadassa ja Intiassa.
Tamilinetissä esitellään valokuvin heidän koneitaan ja aseistustaan. Asiantuntijoiden mukaan lentopommit on kehitetty nykyaikaisiksi erilaisine automaatioineen ja osuessaan aikaansaavat aikamoista tuhoa. Että sellaista tietoa.
Viime tieto Sri Lankan viidakkorumpujen kertomana on se, että äskeisessä ilmaiskussa oli kaksi lentokonetta, joissa kummassakin oli 4 lentopommia, jotka tappoivat 3 ihmistä ja haavoittivat kymmeniä. 40% hallituksen lentokoneista tuhoutui Ilmavoimien tukikohtaan tehdyssä iskussa. Ai näinkö se olikin. Uutisointiin sokeasti uskominen ei liene kovinkaan järkevää. Sotauutisiin uskominen vielä tyhmempää.
Muistan lapsena kun isäni kertoi eräästä paikallisesta sanomalehdestä, että siinä ei ole totta kuin taikuri Mandrake ja kuolinilmoitukset. Ilmoitusten hintoja hän epäilee vähän.
LOTUS HILL RAKENTAMINEN
10 vuoden haaveemme vammaisten lasten koti- ja koulutuskeskuksen rakentamisen aloittamisesta on nyt lähempänä kuin koskaan. Kaksi vuotta sitten aloitimme Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n kanssa rahoitushankkeen Ulkoministeriöltä saatavasta kehitysapurahasta projektiimme. Joulukuussa 2005 meille myönnettiin 218.000?. Olimme pakahtua onnesta.
Tarvittiin lisäselvityksiä, joita tehtiin koko vuosi 2006. Keijo Ahorinta selvitti niitä paikan päällä Sri Lankassa lähes 8 kuukautta. Hankkeemme virallinen rekisteröiminen Sri Lankassa kuului tähän työhön. Materiaali oli osapuilleen koossa loppuvuodesta 2006. PSV ry:n asiaa hoitavan henkilön sairastuttua he ilmoittivat, että mm. vapaaehtoistyövoiman puutteessa he irtautuvat hankkeesta. Oltiin pääsemässä juuri riman päälle. Sieltä se rima putosi alas, että tärähti. Kahden vuoden työ - turhaako?
Ei muuta kuin ministeriöön selvittämään jatkomahdollisuudet. Periksi ei anneta. UM:n paragrafien mukaan kun toimitaan, yhden osapuolen irtaannuttua hankkeesta, rahoitushakemus pitää aloittaa uudelleen. Korostan, että asianomaiset virkamiehet suhtautuivat tilanteeseen todella positiivishaluisesti. Mutta säännöt ovat sääntöjä. Meitä rohkaistiin tekemään nopeasti uusi anomus. Sen jättöaika on toukokuun loppu 2007. Päätös tulee vuoden lopussa.
Viime viikolla Sri Lankassa kävi kaksi UM:n tarkastajaa avustuskohteissamme. Ensikommentit olivat meitä rohkaisevia.
KOVA PÄÄTÖS
Teimme kuitenkin radikaalin päätöksen. Aloitamme rakennustyöt omin voimin. Jaamme rakennushankkeen kolmeen osaan, ja toteutamme ensimmäisen osan meillä olevin kummirahoin. Vuoden aikana uskomme saavamme rakennettua asunnot 18 vammaislapselle. Sen jälkeen teemme tilannearvion ja jatkamme koulutustilojen rakentamisella mikäli ryhmäkummihanke toimii nykyisellä tasolla. Todennäköisesti kolmannella vaiheella aloitamme koulutustoiminnan.
Jos Ulkoministeriön avustus saadaan, se mahdollistaa saman tien koko rakennushankkeen yhtäjaksoisen toteuttamisen ja koulutuksen varhaisemman aloittamisen.
Meillä on valmiina tontti, rakennussuunnitelmat yksityiskohtineen ja laskelmineen, kilpailutettu rakennusurakka, rakentaja, rakennustyön valvoja, juristi, kansainvälinen tilitoimisto ja tarkastajat, rakennusluvat sekä viranomaisyhteydet. Aloittamista vaille on yhteistyö kahden suuren sairaalan ja vammaisjärjestön kanssa ruohonjuuritason vammaisterapian aloittamisesta, fysioterapian ja asennekasvatuksen käynnistämisestä laajalla Gallen ja Colombon alueella.
Teimme nopean ratkaisun. 6.4 Pitkäperjantaina lähdemme Marjan ja Keken kanssa Sri Lankaan. Selvitämme ja päivitämme rakennusurakkaan liittyvät asiat. Erityisesti tärkeää on sopia rakentajan kanssa se, mitä ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu ja tehdä optio töiden jatkamisesta, mikäli oma kummirahoituksemme tai UM avustus sen sallii. On myönnettävä, että hiukan huimaa. Meillä on kuitenkin turvattu rahoitus, sillä olemassa olevilla kummirahoilla (n. 60.000?) saamme ensimmäisen vaiheen rakennettua.
Heikoimmassa tapauksessa hanke jäisi siihen, mutta silloinpa meillä olisi 18 vammaislapselle korkeatasoinen asunto. Ei sekään huono saavutus olisi.
Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että hanke jatkuu. Kummien mukanaolon merkitys vain kasvaa. Uskomme myös, että kun hanke konkretisoituu ja alamme rakennustyöt, se vaikuttaa kummien suhtautumiseen ja maksu-uskollisuuteen positiivisesti. Saatammepa saada uusia kummejakin vielä.
Me emme ole vielä "painaneet aloitusnappia", vaikka henkinen päätös onkin tehty. Haluamme varmistaa paikan päällä käyden, että yksityiskohdat hankkeen aloittamiseksi ovat kunnossa.
Marjan ja minun vierailuni kestää nyt vain 2 viikkoa, sillä leipätyömme, matkailusesonki alkaa olla kiivaimmillaan. Oma debetin hoitaminenkin on tärkeää.
Keke jää paikan päälle valvomaan asioiden etenemistä. Korostamme, että edelleen olemme hoitaneet työtämme volontääreinä, siis ilman palkkaa. Veloituksetta toimii myös talvikotimme Nagandessa palveluineen Lotus Hill hankkeiden tukikohtana, toimistona ja volontäärien asuntona. Yritämme kaikin tavoin saattaa kummien avustukset niin suoraan perille kuin mahdollista. Välikäsiä emme tarvitse.
Jos ja kun rakennushanke aloitetaan, tarkoittaa tämä sitä, että nyt on syytä toimia korostetusti joka sektorilla niin vähillä kuluilla kuin suinkin mahdollista. Kummeille tärkeä tieto on, että olemassa olevat ruohonjuuritason hankkeet jatkuvat entisellään. Mm. Toivolan pesulaprojekti etenee suunnitelmien mukaan. Lisäraporttia niistä saatte todennäköisesti jo seuraavassa viikkopäiväkirjassani.
Positiivareiden loistava joukko on osoittanut lämminsydämisen suhtautumisensa tähänastisiin hankkeisiimme. Vesitankki-, koulukenkä- ja Joulureppuhankkeet ovat siitä loistavia esimerkkejä. Uskomme ja luotamme siihen, että saamme sitä kautta tarvittaessa välitettyä apua heille, jotka muut ovat unohtaneet.
Vetoan myös lukijoitteni ideointikykyyn. Mikä olisi aikaansaava keino käynnistää rahankeräys turvataksemme Lotus Hill rakennuksen toteuttaminen saman tien valmiiksi asti?
Osta tiiliä vammaiskodin rakentamiseen. 1 tiili 1?. Kokoa työporukassa 20 tiiltä! =20?. Ohjaa yrityksen synttärimuistamiset tiilirahastoon! jne. Tiilirahasto! Tiilikeräys! Tuleeko mieleen vielä parempia ideoita?
Lähetä sähköpostia
Ehkä jo seuraavissa viikkoraporteissa minulla on lisää kerrottavaa. Toivotaan, toivotaan!
Olen mieluisasti vastaanottamassa mielipiteesi yllä olevasta suuresta perusratkaisusta, rakennustöiden aloittamisesta. Lähetä sähköposti ja kerro. Olen kiitollinen jokaisesta rakentavasta ja vilpittömästä palautteesta. Onhan tämä Lotus Hill -hanke meidän yhteinen hankkeemme.
Ystävällisesti
ja lämpimästi
Pentti-Oskari
Kevätmielistä riemunaikaa!
Leikin yhden aamun täällä Suomessa Sri Lankan aikaa. Heräsin Airiston sylissä varhain auringon kanssa. Istuin laiturilla ja näin kuinka jäät lähtivät. Sulivat paikalleen. Ne odottivat paikallaan yön yli. Kun aurinko nousi, ne katsoivat aikansa tulleen ja poistuivat. Hiljaisesti, ilman meteliä. Hiukan suhisivat mennessään. Oitis ilmestyi sulaan veteen haahkapariskunta. Aivan viereeni. Kevätjuhlaliikkeistä näin, että niillä oli mukavaa. Siinä tohinassa ei laiturilla istujaa huomata.
Hiljaisuuden aukaisi korkean kuusen latvasta alkanut kuulaan heleä konsertti. Mustarastas oli palannut kolmen kesän poissaolon jälkeen pesäpuunsa latvaan. Sydämeni oli pakahtua hyvästä olosta.
Eräs englantilainen vieraamme kysyi minulta, että osaanko olla onnellinen, kun saan tehdä töitä näin ihanassa paikassa? Oikein hätkähdin kysymystä. Änkytin, että kyllä - useimmiten. Että pitää tulla englannista saakka vieras ihminen ravistamaan minua, että ymmärtäisin olla onnellinen.
Meillä suomalaisilla on merkillinen suhtautuminen sanaan onni.
"Kel onni on, se onnen kätkeköön." sanoi Eino Leino. Jos kerrot muille olevasi onnellinen, olet tyhmä. Se aikaan saa ihmetystä, sääliä, kateutta. Olet todella vähän "onnellinen". Jos haluat hätkähdyttää ympäristöäsi, vastaa mitä kuuluu -kysymykseen, että kuuluu todella hyvää ja olet oikein onnellinen. Saat keskustelun loppumaan aiheesta siihen.
Merkillisiä, me suomalaiset.
KIITOS
Eeva K. ystävineen Ylihärmästä lähetti laukullisen kudottuja pupuja. Helluisia. Menevät kiitosten kera perille ja ovat jaossa jo viikon päästä. Kiitos-kiitos!
TARJAN PENTUJEN NIMIKILPAILU
Viime päiväkirjani yllytys nimien keksimiseen sai aikaan huikean vastausryöpyn. Valinnan vaikeus johtui niin monesta hyvästä ehdotuksesta. Aihe tuntui olevan monelle mieluisa. Tässä muutama esimerkki:
Oma ajatukseni oli "Matti, Teppo ja Seppo" sekä siihen vielä yksi nimi lisää. Hauskoja lisänimiä olivat mm "Töppö", "Heppu" ja "Pekko" (eli Matti, Teppo, Seppo ja Pekko - ei hassumpaa, laulajia kaikki).
Moni ehdotti Aku Ankka sarjasta:
"Aku, Tupu, Hupu ja Lupu."
"Tupu, Hupu, Lupu ja Kupu"
Hartaita olivat:
"Matteus, Markus, Luukas ja Johannes"
7-veljestä kirvoitti mm:
"Jussi, Timo, Aapo ja Eero"
"Aapo, Timo, Lauri ja Simeoni"
Vaalien siivittämänä esim:
"Sauli, Matti, Paavo ja Jyrki"
Tarja-äidin presidenttiyttä tukivat:
"Martti, Mauno, Urho ja Juho"
Runonpoljentaa:
"Nippe, Naksu, Tippe ja Tapsu"
"Pii, Paa, Poo ja Herra Huu"
"Kasper, Jesper, Joonatan ja Nakki"
Niin suomalaista:
"Sulo, Vieno, Kaino ja Armas"
"Onni, Toivo, Aatos ja Uljas"
Huumoria:
"Ukko, Pekka, Onni ja Manni"
Yhden miehen raati päätyi valintaan:
UKKO, PEKKA, TASKU JA MATTI
Ehdottaja on Maire Touru Lahden seudulta.
Ukkopekan lahjakortit lähtevät siis Mairelle.
Kaikille osallistujille kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää. (Elämme hyviä aikoja, mutta siitä huolimatta ei kannata kiitoksiakaan tuhlata).
Hyviä nimiehdotuksia tuli niin paljon, että Tarjalla olisi pesuehommia muutamaksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin ..........
SODAN KAHDET KASVOT
Meitä suomalaisia sanotaan sinisilmäisiksi ja herkkäuskoisiksi. Painettuun sanaan uskotaan ja TV on todellinen auktoriteetti. Sitä on liikkeellä muuallakin.
Kerron esimerkin Sri Lankan tamilisodasta: Alkuviikosta katsoin TV:n aamu-uutisista, kuinka tamilien ilmavoimat ovat iskeneet Sri Lankassa hallituksen joukkojen lentotukikohtaan ja tuhonneet lukuisia sotakoneita. Tamilien ilmavoimat?
Enpä ole moisista kuullutkaan. Nopea yhteys ystäviini paikan päällä. Kyseessä oli ultrakevyt purjelentokone apumoottorilla ja pari kantopommia vanhalle käytöstä poistetulle lentokentälle. Valtakunnan TV oli asian tutkinut. Vai sillä lailla asia olikin?
Seuraavan päivän Hesarissa oli iso uutinen, jossa kerrottiin sissien koneita olleen kaksi. Hallitus epäilee, että tamilit ovat hankkineet koneet salakuljetettuina osina ja koonneet koneet hallitsemillaan alueilla. Tämän suuntaistahan me kuulimme jo tammikuussa paikan päällä. Lentokoneen osia olivat salakuljettaneet ilmeisesti jotkut avustusjärjestöt. Että asia olikin näin.
Sisareni Leena uppoutui nettiin ja löysi mm. tamilien propagandasivut sieltä. Toisenlaista juttua hallituksen tiedonantoihin: Eversti Shankar toimi ilmailualan insinöörinä Air Canadalla. Hän kehitti tamilien ilmavoimia voimakkaasti salamurhaansa asti v 2001. Tämän jälkeen tiikerilentovoimia on edelleen kehitetty ja varustettu. Lentäjinä toimivat vapaaehtoiset "volontäärit " ovat saarelta paenneita tamileja, jotka ovat kouluttautuneet lentäjiksi mm Usa:ssa, Kanadassa ja Intiassa.
Tamilinetissä esitellään valokuvin heidän koneitaan ja aseistustaan. Asiantuntijoiden mukaan lentopommit on kehitetty nykyaikaisiksi erilaisine automaatioineen ja osuessaan aikaansaavat aikamoista tuhoa. Että sellaista tietoa.
Viime tieto Sri Lankan viidakkorumpujen kertomana on se, että äskeisessä ilmaiskussa oli kaksi lentokonetta, joissa kummassakin oli 4 lentopommia, jotka tappoivat 3 ihmistä ja haavoittivat kymmeniä. 40% hallituksen lentokoneista tuhoutui Ilmavoimien tukikohtaan tehdyssä iskussa. Ai näinkö se olikin. Uutisointiin sokeasti uskominen ei liene kovinkaan järkevää. Sotauutisiin uskominen vielä tyhmempää.
Muistan lapsena kun isäni kertoi eräästä paikallisesta sanomalehdestä, että siinä ei ole totta kuin taikuri Mandrake ja kuolinilmoitukset. Ilmoitusten hintoja hän epäilee vähän.
LOTUS HILL RAKENTAMINEN
10 vuoden haaveemme vammaisten lasten koti- ja koulutuskeskuksen rakentamisen aloittamisesta on nyt lähempänä kuin koskaan. Kaksi vuotta sitten aloitimme Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n kanssa rahoitushankkeen Ulkoministeriöltä saatavasta kehitysapurahasta projektiimme. Joulukuussa 2005 meille myönnettiin 218.000?. Olimme pakahtua onnesta.
Tarvittiin lisäselvityksiä, joita tehtiin koko vuosi 2006. Keijo Ahorinta selvitti niitä paikan päällä Sri Lankassa lähes 8 kuukautta. Hankkeemme virallinen rekisteröiminen Sri Lankassa kuului tähän työhön. Materiaali oli osapuilleen koossa loppuvuodesta 2006. PSV ry:n asiaa hoitavan henkilön sairastuttua he ilmoittivat, että mm. vapaaehtoistyövoiman puutteessa he irtautuvat hankkeesta. Oltiin pääsemässä juuri riman päälle. Sieltä se rima putosi alas, että tärähti. Kahden vuoden työ - turhaako?
Ei muuta kuin ministeriöön selvittämään jatkomahdollisuudet. Periksi ei anneta. UM:n paragrafien mukaan kun toimitaan, yhden osapuolen irtaannuttua hankkeesta, rahoitushakemus pitää aloittaa uudelleen. Korostan, että asianomaiset virkamiehet suhtautuivat tilanteeseen todella positiivishaluisesti. Mutta säännöt ovat sääntöjä. Meitä rohkaistiin tekemään nopeasti uusi anomus. Sen jättöaika on toukokuun loppu 2007. Päätös tulee vuoden lopussa.
Viime viikolla Sri Lankassa kävi kaksi UM:n tarkastajaa avustuskohteissamme. Ensikommentit olivat meitä rohkaisevia.
KOVA PÄÄTÖS
Teimme kuitenkin radikaalin päätöksen. Aloitamme rakennustyöt omin voimin. Jaamme rakennushankkeen kolmeen osaan, ja toteutamme ensimmäisen osan meillä olevin kummirahoin. Vuoden aikana uskomme saavamme rakennettua asunnot 18 vammaislapselle. Sen jälkeen teemme tilannearvion ja jatkamme koulutustilojen rakentamisella mikäli ryhmäkummihanke toimii nykyisellä tasolla. Todennäköisesti kolmannella vaiheella aloitamme koulutustoiminnan.
Jos Ulkoministeriön avustus saadaan, se mahdollistaa saman tien koko rakennushankkeen yhtäjaksoisen toteuttamisen ja koulutuksen varhaisemman aloittamisen.
Meillä on valmiina tontti, rakennussuunnitelmat yksityiskohtineen ja laskelmineen, kilpailutettu rakennusurakka, rakentaja, rakennustyön valvoja, juristi, kansainvälinen tilitoimisto ja tarkastajat, rakennusluvat sekä viranomaisyhteydet. Aloittamista vaille on yhteistyö kahden suuren sairaalan ja vammaisjärjestön kanssa ruohonjuuritason vammaisterapian aloittamisesta, fysioterapian ja asennekasvatuksen käynnistämisestä laajalla Gallen ja Colombon alueella.
Teimme nopean ratkaisun. 6.4 Pitkäperjantaina lähdemme Marjan ja Keken kanssa Sri Lankaan. Selvitämme ja päivitämme rakennusurakkaan liittyvät asiat. Erityisesti tärkeää on sopia rakentajan kanssa se, mitä ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu ja tehdä optio töiden jatkamisesta, mikäli oma kummirahoituksemme tai UM avustus sen sallii. On myönnettävä, että hiukan huimaa. Meillä on kuitenkin turvattu rahoitus, sillä olemassa olevilla kummirahoilla (n. 60.000?) saamme ensimmäisen vaiheen rakennettua.
Heikoimmassa tapauksessa hanke jäisi siihen, mutta silloinpa meillä olisi 18 vammaislapselle korkeatasoinen asunto. Ei sekään huono saavutus olisi.
Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että hanke jatkuu. Kummien mukanaolon merkitys vain kasvaa. Uskomme myös, että kun hanke konkretisoituu ja alamme rakennustyöt, se vaikuttaa kummien suhtautumiseen ja maksu-uskollisuuteen positiivisesti. Saatammepa saada uusia kummejakin vielä.
Me emme ole vielä "painaneet aloitusnappia", vaikka henkinen päätös onkin tehty. Haluamme varmistaa paikan päällä käyden, että yksityiskohdat hankkeen aloittamiseksi ovat kunnossa.
Marjan ja minun vierailuni kestää nyt vain 2 viikkoa, sillä leipätyömme, matkailusesonki alkaa olla kiivaimmillaan. Oma debetin hoitaminenkin on tärkeää.
Keke jää paikan päälle valvomaan asioiden etenemistä. Korostamme, että edelleen olemme hoitaneet työtämme volontääreinä, siis ilman palkkaa. Veloituksetta toimii myös talvikotimme Nagandessa palveluineen Lotus Hill hankkeiden tukikohtana, toimistona ja volontäärien asuntona. Yritämme kaikin tavoin saattaa kummien avustukset niin suoraan perille kuin mahdollista. Välikäsiä emme tarvitse.
Jos ja kun rakennushanke aloitetaan, tarkoittaa tämä sitä, että nyt on syytä toimia korostetusti joka sektorilla niin vähillä kuluilla kuin suinkin mahdollista. Kummeille tärkeä tieto on, että olemassa olevat ruohonjuuritason hankkeet jatkuvat entisellään. Mm. Toivolan pesulaprojekti etenee suunnitelmien mukaan. Lisäraporttia niistä saatte todennäköisesti jo seuraavassa viikkopäiväkirjassani.
Positiivareiden loistava joukko on osoittanut lämminsydämisen suhtautumisensa tähänastisiin hankkeisiimme. Vesitankki-, koulukenkä- ja Joulureppuhankkeet ovat siitä loistavia esimerkkejä. Uskomme ja luotamme siihen, että saamme sitä kautta tarvittaessa välitettyä apua heille, jotka muut ovat unohtaneet.
Vetoan myös lukijoitteni ideointikykyyn. Mikä olisi aikaansaava keino käynnistää rahankeräys turvataksemme Lotus Hill rakennuksen toteuttaminen saman tien valmiiksi asti?
Osta tiiliä vammaiskodin rakentamiseen. 1 tiili 1?. Kokoa työporukassa 20 tiiltä! =20?. Ohjaa yrityksen synttärimuistamiset tiilirahastoon! jne. Tiilirahasto! Tiilikeräys! Tuleeko mieleen vielä parempia ideoita?
Lähetä sähköpostia
Ehkä jo seuraavissa viikkoraporteissa minulla on lisää kerrottavaa. Toivotaan, toivotaan!
Olen mieluisasti vastaanottamassa mielipiteesi yllä olevasta suuresta perusratkaisusta, rakennustöiden aloittamisesta. Lähetä sähköposti ja kerro. Olen kiitollinen jokaisesta rakentavasta ja vilpittömästä palautteesta. Onhan tämä Lotus Hill -hanke meidän yhteinen hankkeemme.
Ystävällisesti
ja lämpimästi
Pentti-Oskari
Tilaa:
Kommentit (Atom)